Nismi - aikamme sairain uskonto
13.12.2006
Panu
Aihealueet: Päihteet, Ajankohtaista, Kulttuuri
Iltaläystäkkeen nettisivut kertovat poliisin saaneen huumeliigan kiikkiin kikalla, jota tavallisemmin sovelletaan muurahaisiin: sokerilla houkuttelemalla. Tästä tekisi mieli heittää jotain pikkunokkelaa, sillä on liiankin helppoa kuvitella, kuinka refloissaan tärisevät friikit näkevät herskaa sokeriastiassakin (huomatkaa, kuinka sujuvasti halutessani hallitsen huumeslangin!), niin että heitä voi pyydystää jättämällä sokerisyöttejä sopiviin paikkoihin ja seuraamalla sitten kuinka narkkari tytisten hoipparoi vieheelle. Noin hupaisasta tarinasta ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut kyse, sillä itse asiassa poliisit vain löysivät liigan kätköt, vaihtoivat pusseihin heroiinin paikalle kidesokeria ja jäivät odottelemaan hepohemmojen ilmaantumista. Yhtä kaikki tämä kuitenkin kelpaa syyksi kirjoittaa pari sanaa huumeista.
Nuorena poikana pidin huumeita metafyysisen kauheana asiana, koska siihen aikaan oli tapana tehdä niin; toisaalta sama ahdistavuus liittyi myös alkoholiin, joka kotikasvatukseni näkökulmasta ei ollut juurikaan huumeita kummempaa. Kun koulukaverini aloittivat ”viinakokeilunsa”, eli ryyppäsivät tolkun pihalle joka viikonloppu, reagoin siihen kuten viinaa juovan, mutta huumeita vierastavan valtaväestön lapsi olisi suhtautunut siihen, että merkittävä osa hänen luokkatovereistaan olisi alkanut piikittää heroiinia heti kolmentoista vuoden ikään päästyään, alkaessaan mädäntyä lapsista aikuisiksi. Kesti aika monta vuotta, ennen kuin ymmärsin, että henkilö, joka juo silloin tällöin saunakaljan, ei ehkä välttämättä ole aivan niin surkeassa tilassa kuin vieroitusoireittensa kourissa ölähtelevä luu- ja jännekasa, jonka käsivarsien verisuonet ovat niin ryhmyiset ja sarveistuneet, että hän joutuu ruiskuttamaan heroiinin siittimeensä.
Nyttemmin olen tietysti ruvennut hieman vapaamielisemmäksi: kohteliaisuudesta suostun joskus jopa juomaan oluen tai viinilasillisen, vaikka olenkin yhä sitä mieltä, että kaikenlaisten alkoholijuomien nauttiminen on irstasta juoppoutta, paitsi ehkä jos alkoholin pahat henget manataan pois esittämällä nauttimisen yhteydessä pyhällä kielellä (ruotsiksi) rituaalisia lauluja (esim. Helan går, sjung fadderallan lej). Jos joutuisin syystä tai toisesta viettämään pitempiä aikoja Intiassa, jossa kannabiksen käyttö tietääkseni on ainakin paikoitellen laillista, voisin kuvitella maistavani paikallisia kannabispitoisia virvoitusjuomia kulinaarisena erikoisuutena, koska niitä on siellä tapana juoda - samalla tavalla kuin katsoisin, että kun täällä nyt lähiajat ilmeisesti oleillaan, niin on paras vain suosiolla opetella syömään vindalokananpoikaa.
Suurin osa päihteidenkäytöstä on kuitenkin minulle edelleenkin olemuksellisesti vierasta, eikä vähiten siksi, että useamman kuin yhden päihteen nauttimiseen tarvitaan erityisesti harjoiteltava, itsessään haitallinen menetelmä. Tupakointi (ja sen laajennuksina esimerkiksi kannabiksen tai crack-kokaiinin polttaminen) edellyttää epämukavan, vastenmielisen ja keuhkoja vahingoittavan nauttimistavan opettelemista. Alkoholin tai kannabisjuoman käyttö on sikäli järkeenkäyvempää, että juoda osaavat kaikki, eikä juopottelujuoman ja janojuoman erokaan ole ihan ilmeinen - vaikkapa olutta juodaan sekä janoon että päihtymistarkoituksessa. Kannabisriippuvuudesta voi olla helpompi päästä irti kuin alkoholista, kuten alan harrastajat mielellään väittävät; mutta polttamisen tapa sinänsä on vahingollinen, ja sen omaksunut henkilö voi kannabiksesta irtauduttuaankin jäädä turmiollisen tupakka-nimisen päihteen käyttäjäksi, joka tunnetusti on suuri vaara kansanterveydelle, eikä vähiten siksi, että se on laillista ja kulttuurisesti suhteellisen hyväksyttyä.
Jollain tasolla tietysti kannabiksen ja ekstaasinkin käyttö on inhimillisesti ymmärrettävää, koska on olemassa jonkinlainen sosiaalinen tilanne ja kulttuurinen asiayhteys, jossa niitä käytetään - jälkimmäistä tunnetusti nautitaan, jotta jaksettaisiin hillua diskossa yötä myöten ja vuorokausikaupalla. Yökerhoissa riekkumista sinänsä en koskaan ole harrastanut, mutta jopa minäkin olen ollut nuori ja tiedän, miltä tuntuu olla täynnä nuoruuden patoutunutta energiaa. On täysin mahdollista, että moinen juhliminen on parempi tapa purkaa sitä latausta kuin esimerkiksi uusnatsien, feministien tai kettutyttöjen kaltaisiin yhteiskunnalle vaarallisiin ja hyödyttömiin äärijärjestöihin liittyminen.
Tämä ei tietystikään muuta sitä, että ekstaasihuumeen vaikutuksen alaisena voi bailata itsensä ihan kirjaimellisesti hengiltä: essoväkeä uhkaavat sekä janoon nääntyminen, liialliseen vedenjuontiin nääntyminen suolatasapainon häiriintyessä (ns. hyponatremia eli natriumin puute) että ruumiinlämmön hengenvaarallinen nousu (hypertermia, johon liittyy akuutin munuaishäiriön riski). Ekstaasin viihdekäyttäjät vastannevat tähän, että myös äärimmäisyyslajien harrastajat, kuten base- ja benjihyppääjät, voivat tehdä virheen ja päästä hengestään tai vammautua pahoin. Koska äärimmäisyysurheilu nähtäneen nykynuorison keskuudessa laajemmaltikin tapana hankkia kiksejä ilman huumetta, argumentissa on jonkin verran itua. Jos bailaaja kuolee ekstaasin vaikutuksen alaisena hankittuun ylirasitustilaan, onko kyseessä ”huumekuolema” vai vaikkapa kohtalokkaaseen basehyppytapaturmaan (joita kyllä esiintyy) verrattava elämäntapakuolema, jossa huumeet ovat olleet mukana vain yhtenä vaikuttavana tekijänä?
Ekstaasin käyttöön liittyy sosiaalisia ulottuvuuksia kuten viinanjuontiin, mutta koska en ole koskaan ymmärtänyt päihtymistä päihtymisen vuoksi, esimerkiksi opiaattien ja hallusinogeenien käyttäjän näkökulma on minulle vieras. Valtaväestön, esimerkiksi kaltaiseni raittiusihmisen, mielikuvia heroiininkäyttäjän sisäisestä maailmasta hallitsee stereotyyppisehkö entisen narkomaanin, nykyisen uskovaisen kuivillepääsemistarina, jossa huumeiden aktiivikäyttövaihetta kuvaillaan hyvinkin ulkokohtaisin latteuksin, esim. ”huumeita käytettiin runsaasti” tai ”meni lujaa”. Nyt kun on netti, johon aktiivinarkkaritkin kirjoittavat, on mahdollista tutustua tarkemmin siihen, mitä se lujaameneminen käytännössä merkitsee, koska selviytymistarinat eivät vaivaudu kuvailemaan sitä kovin tarkasti. Mitä siis ajattelee hyvinkin kaltevalle pinnalle joutunut huumeidenkäyttäjä, joka kuitenkin haluaa jatkaa entiseen tapaan?
Jos kutsumme tylysti narkkariksi henkilöä, joka käyttää huumeita itsetarkoituksellisesti, ei siis esimerkiksi juhlimisen välineenä, tyypillinen tämän lajin edustaja valittaa sitä, että ”huumeiden yhteydessä puhutaan jatkuvasti vain niiden huonoista puolista, ei koskaan hyvistä”. Eräs kirjoittaja mainitsee huumeiden hyvinä puolina ”rennon ilon”, ”luovan taiteellisuuden”, ”mukavan fiilistelyn” ja ”tajunnan laajenemisen”. Puhutaan siis niistä.
”Rennosta ilosta” ja ”mukavasta fiilistelystä” - mitä tarkkaan ottaen tarkoittaa ”fiilistely”? - en tiedä, mutta molemmat kuulostavat käyttäjän subjektiivisilta kokemuksilta ja sellaisina makuasioilta, joista on turha kiistellä. Omasta puolestani rentoudun mieluummin tekemällä omaksi huvikseni jotain älyllisesti haastavaa, kuten opettelemalla hassuja kieliä, lukemalla kirjoja tai vaikka piirtelemällä kalligrafisia koukeroita. Joskus kuulemma kirjoittelen jotain pakinoitakin joillekin nettisivuille.
Rennon fiilistelyn merkitys selviää, kun ajatellaan, mitä käytännössä tarkoittaa tuo ”tajunnan laajentamisen” käsite. Kylmän luonnontieteellisesti ajatellen ”tajuntaa” ei tietenkään voida millään tavalla ”laajentaa”, koska aivot ovat siinä missä ovat ja aistinelimet samoin. Tajunta voi laajentua vain alaspäin: huumeissa koetut näyt ja tuntemukset voivat asiallisesti ottaen olla vain narkkaajan oman mielikuvituksen tuotteita ja hänen alitajuntansa demoneja. Huumeharrastelijoiden keskuudessa kulkee kuitenkin Aldous Huxleyn ja Jim Morrisonin aikoihin palautuva tulkintaperinne, joka esittää juuri ne demonit jonkinlaisen objektiivisesti olemassaolevan, toisessa ulottuvuudessa sijaitsevan todellisuuden olentoina. Sekä rento fiilistely että tajunnanlaajentamiskokemukset ovat viime kädessä omaan itseen vajoamista, äärimmäistä egoismia.
Tajunnanlaajentamiskuvitelmat ovat tietysti perimmältään uskonnollista mystiikkaa. Voi sanoa, että nismi - huumemystiikka - on oma lahkolaisuskontonsa, johon liittyy vähintään yhtä paljon suvaitsemattomuutta kuin muihinkin lahkoihin. Nismin kannattajat vaativat kyllä suvaitsevaisuutta itseään kohtaan ja esittävät olevansa fasistisen sorron uhreja, mutta samalla he suhtautuvat kaikkiin muihin äärimmäisen suvaitsemattomasti. Kaikki absolutistit tai huumeita käyttämättömät henkilöt haukutaan milloin kristityiksi uskovaisiksi (kukapa uskonkiihkoilija hyväksyisi kilpailevaa uskontoa), milloin ”länsimaisen putkitietoisuuden” tai ”kulutuskulttuurin” edustajiksi. Koko huumelahkon ulkopuolinen rikas maailma kuitataan halveksivalla leimakirveen heilautuksella. Huumeita käyttämättömät ovat tyhmiä, alempia olioita, joiden suvaitsemattomat lait rajoittavat minä-minä-minän yksilö-pyksilöllistä oikeutta vajota kemiallisin keinoin omaan erinomaisuuteensa ja kääntää selkänsä lähimmäisilleen.
Mitä sitten tulee huumeiden ”taiteellista luovuutta” edistävään vaikutukseen, yleensä sen äänekkäimmät mainostajat eivät ole kovin merkittäviä taiteilijoita. Toki he viittaavat vaikkapa Jim Morrisoniin esimerkkinä päihteitä käyttävästä nerosta, mutta tunnetusti Morrison ei ollut ainoastaan narkkari, vaan myös pienestä asti lukutoukka ja runouden ystävä. Tämä vain ei juolahda huumeensyömään aivoon, koska tuo porukka ei ymmärrä, että kirjallinen ja taiteellinen ammattitaito ja näkemys on jotenkin hankittava ja sitä taiteellista luovuutta jotenkin ilmennettävä. Tyypillinen narkkarin ”taiteellisen luovuuden” aikaansaannos on englanninkielisiä anarkistisia iskulauseita viljelevä nettisivu, jossa kehotetaan rikkomaan yhteiskunnan normeja pelkästä rikkomisen ilosta.
Jos vakaumukselliset nistit vaivautuvat innostumaan jonkun kirjailijan tai taiteilijan tuotannosta, he julistavat yleensä suureen ääneen, että asianomaisen täytyy olla heikäläisiä, ts. huumeidenkäyttäjä, koska heille on täysin vieras ajatuskin, että ihmisellä voisi olla mielikuvitusta selvin päin.
Huumeharrastus ei juurikaan inspiroi vieraiden kulttuurien ymmärtämiseen, vaikka vakaumuksellinen narkkari mielellään väittääkin päinvastaista. Hänen maailmankuvansa koostuu sentyyppisistä kliseistä, että 1) idässä on ikuista viisautta, ja 2) idän ikuinen viisaus ilmenee siten, että kulutus- ja kapitalismikeskeisen ahdistavan länsimaisen elämän sijasta vedetään jännittäviä viisaaksitekeviä huumeita. Ja omasta ammattimiehen näkökulmastani - kun kerran joudun leipäni eteen ymmärtämään vieraita kulttuureja ja opettelemaan niiden kieliä - tämä on ehdottomasti huumehemmojen vastenmielisin piirre. Kas, kielten ja kulttuurien tutkiminen on oikeasti kivaa - kun sen tekee hyvin ja vaivaa näkemällä. Nistien puheet kuulostavat siltä kuin he tietoisesti yrittäisivät tehdä pilkkaa minusta ja ammatistani. Siitä on syytäkin loukkaantua.
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- Tiedolla johtamisen konsultti (BI)Knowit Oy - Saranen Consulting Oy
- 1.
-
” Sekä rento fiilistely että tajunnanlaajentamiskokemukset ovat viime kädessä omaan itseen vajoamista, äärimmäistä egoismia.”
Ainakin tajunnanlaajentamiskokemusten kohdalla olen samaa mieltä. Mutta miten esim. meditaatio? Siinäkin jossain mielessä vajotaan itseen. Onko sekin äärimmäistä egoismia, vaikka tarkoituksena on tehdä itsestä vähän siedettävämpi ihminen?
Jos minun rento fiilistelyni on harlekiinin lukemista suklaalevyn seurassa, onko sekin äärimmäistä egoismia?
Jim Morrisson epäilemättä oli luova huumeista HUOLIMATTA, ei niiden ansiosta.
- 2.
-
Muutama kommentti; Kannabiksen polttaminen esimerkiksi vesipiipulla ei vaadi, että on tottunut tupakoitsija. Crackin (joka on kokaiini emäsmuodossaan; se nuuskattava on kokaiinin jokin suola) polttamiseen käytettävä piippu perustuu siihen, että aine haihtuu ja höyry vedetään suoraan keuhkoon. Tämäkään ei ole sen kummempi kuin pillillä imeminen, eikä vaadi tupakoinnissa vaadittavan ”henkosen” vetämisen opettelua.
Mitä tulee 'tajunnan laajentamiseen' mm. hallusino- ja enteogeeneillä (http://en.wikipedia.org/wiki/Entheogen), suosittelen lukemaan esimerkiksi Richard Strassmanin (http://www.rickstrassman.com/) kirjan DMT: The Spirit Molecule.
Uskon, että olet oikeassa, mitä tulee suurimpaan osaan huumeiden parissa pyörivistä ihmisistä. Olen tuntenut niitä aika paljon, koska etenkin ”rentojen fiilistelijöiden” joukon ja tietyn alakulttuurin, jossa olin voimakkaasti nuorempana mukana, leikkaus on kaikkea muuta kuin tyhjä (vaikka jälkimmäinen ei ole millään muotoa osajoukko edellisestä, huom.) Olen itseasiassa kanssasi suunnilleen samaa mieltä huumeista, mikä on hassua sikäli, että nuorempana - ja muistan sinunkin kirjoituksesi noin viiden vuoden takaa - näkemyksemme olivat lähes symmetrisesti vastakkaiset.
- 3.
-
Ah ja voi, tuohon sulun ja linkin väliin olisi pitänyt laittaa välilyönti. Harmi, ettei näihin kommentteihin voi laittaa html-tageja.
- 4.
-
Satunnaislukija esittää hyvän kommentin: onko myös meditaatio omaan itseen vajoamista? No, mitään perustetta uskoa sen olevan jotain muuta ei ole. Meditaatiossa yritetään sulkea toiminnasta osa tietoisuudesta, jotta alitajunnan ilmiöt pääsisivät esille. Sinänsähän rentoutusharjoituksella transsin tapaiseen tilaan vajoaminen on niin helppoa, että en käsitä, miksi joku vaivautuu käyttämään huumeita saman vaikutuksen aikaan saamiseksi. En tosin harrasta edes tätä itsensä sammuttamisen muotoa säännöllisesti, sillä nähdäkseni ihminen on tarkoitettu elämään ja vaikuttamaan tässä, ei missään muussa todellisuudessa.
Itse uskon, että on olemassa yliaistillinen todellisuus, mutta en usko, että meditaatio vie meitä yhtään lähemmäksi sitä. Sen sijaan oikea tie parempaan elämään on selvänä ja virkeänä tehty rehellinen työ.
Panun kommentti kannabiksesta oli muuten mielenkiintoinen kuva ajastamme: kannabis on kyllä melko vaaraton, mutta se voi toimia porttina tupakointiin. Ilmankos Lipponen ehdotti eilen, että tupakoinnin myynti tulisi tehdä tiukasti luvanvaraiseksi.
- 5.
-
Meditaatiosta vielä: sitäkin on niin montaa sorttia. Minä olen kokenut asian niin, että meditoimalla tavallaan ankkuroi itsensä tiukemmin todellisuuteen ja nykyhetkeen, ei niinkään mene pois siitä. Toisin sanoen, oppii olemaan läsnä ja ehkäpä elämään täydemmin. Mutta olen tutustunut vain zen-buddhalaiseen ja jonkin verran joogameditaatioon. Enkä hirveän syvällisesti kumpaankaan.
Olen antanut itseni ymmärtää, että jotku TM- meditaatiota harrastavat ihan oikeasti kuvittelevat näkevänsä demoneita ja saavansa jotain esp-kykyjä. Mihin tosisaan tarvitaan huumeita, kun saman vaikutuksen saa ilmaiseksi? Tai kai ne TM-kurssit maksaa, mutta vähemmän kuin vuosien mömmöt.
- 6.
-
Panu, haukkusit taas akkoja. Ei jaksa enää tätä päihdeväittelyä.
- 7.
-
Minusta taas olisi kiva tietää, millainen on Panun maun mukainen nainen -sellaisiakin on oltava, se on selvää, jos hän kerran on kihloissakin ja kunnioittaa selvästi esim. isoäitiään.
- 8.
-
Minulla on sellainen käsitys, että loppuvaiheen piikittäjällä ei päässä ole kuin yksi ajatus: miten saada seuraava annos? Porttiteorian mukaan kannabiksen käyttäjästä voi tulla helposti sellainen. Ja tupakanpolttajasta taas kannabiksen polttaja. Tupakanpolttajatkin osaavat perustella käyttäytymistään ja torjuvat puheet kauheista sairauksista, joita käryttely voi tuoda tullessaan. Alkoholinkäytön kohtuullisuus liittyy satunnaisiin ryyppyihin tai siihen pariin saunakaljaan mutta sitä pidän jo sellaisena että sama kun jättää nekin pois. Juoppouden raja on häilyvä. Onko sellainen juoppo, joka käy säännöllisesti kulmakuppilassa kaljoilla turisemassa toisten samanlaisten kanssa mutta pystyy käymään säännöllisesti työssä? Taatusti juoppo on jos ei töhin pysty juomisen takia.
- 9.
-
Muusikot/taiteilijat kuten esim. Jim Morrison, Jimi Hendrix tekivät paljon musiikkia ennen kuin aloittivat huumeet. Huumeet tulivat mukaan vähän niin kuin ammattitautina. Tosin huumeiden vaikutus kyllä näkyi/kuului sittemmin musiikissa. Mutta ei näistä kukaan ensin aloitanut huumeilla ja sitten tehnyt hyvää musiikkia. Lahjakkuus oli jo olemassa. Huumeet ei kuitenkaan olleet (ole) tie suureen taiteellisuuteen. Lahjakkuus joko on olemassa tai sitten sitä ei ole.
- 10.
-
Porttiteoriaa kohtaan on osoitettu melkoisen paljon kritiikkiä, sillä sen on ymmärretty merkitsevän yksiselitteisesti sitä, että kaikki vähemmän vaarallisten päihteiden käyttäjät päätyvät vetämään kräkiä asematunneliin. Näinhän asia ei ole. Porttiteorian keskeinen väite on, että ”miedomman” huumeen käyttäjällä on valtaväestöön verrattuna kohonnut riski siirtyä käyttämään vahvempaa. Näinhän asia epäilemättä on. Harva ihminen, joka kieltäytyy jopa kahvista, aloittaa päihteidenkäyttöä amfetamiinilla. Toisaalta huumausainealakulttuurin jäsenelle siirtyminen käyttämään jotain asteen nykyistä vahvempaa ainetta on henkisesti helpompaa.
Porttiteoriaa voidaan tulkita kahdella tavalla: toisen mukaan kaikki päihteet on suljettava yhteiskunnan ulkopuolelle, jotteivät käyttäjät edes aloita. Toisen kannan mukaan kannabiksen ja tupakan käyttäjille olisi tarjottava lain suojaama yhteiskunnallinen ”tila”, jossa he eivät joutuisi alttiiksi kovempien aineiden houkutuksille.
Varmaa on, että koulujen huumausainevalistuksessa olisi kehitettävää. Nykyisellään ”valistus” on parhaimmillaan mainostusta. Muistan itse opetelleeni kiltisti ala-asteella ulkoa, miten eri huumausaineita nautitaan, mitkä ovat vaikutukset, riippuvuuden luonne, haittavaikutukset, tyypilliset kutsumanimet ja aineen ulkonäkö. Tällaisesta tuoteinformaation tuonnista kouluun moni laillisen tuotteen kauppias olisi valmis maksamaan maltaita!
- 11.
- 12.
- 13.
- 14.
- 15.
-
Yleeensä törkeissä rikosuutissa uutisoidaan että ”tekijä oli poliisin vanha tuttu”… Eikö niille Poliisikoulussa opeteta vieläkään, ettei kannata - ees nuorena pitkähiuksisena - tutustua kaikenlaisiin hamppareihin?
- 16.
-
Löytyyhän noita uskonnollisia järjestöjä jotka on luonteeltaan sekulaarisia, muta muistuttaa sosiaalipsykologiassa uskovaisia järjestöjä. Hyvä pointti verrata nistit muihin sisäänpäinlämpeviin fanaattisiin porukoihin. Feministit ja uusnatsit kahtena esimerkkinä. Jotkut tapaukset eivät ole ”Elämän Sana” uskovaisista kovinkaan kaukana.
Myös jonkinlainen uusnationalismi on nostamassa päätään.
”Joko olet meidän puolella tai olet meitä vastaan”.
Osa näistä järjestöistä, joita voidaan pitää varsin epädemokraattisinakin, ainakin mitä tulee kannatukseen suhteutettuna väestöön, on tapana se, että niillä on kova hinku sekaantua demokraattiseen järjestelmään. Esimerkkeinä vaikka Yhdysvaltojen sionistit tai Suomesta feministit ja laestaadiolaiset.
- 17.
-
Kyllä se vaan on kivaa vetää kunnon kännit.
- 18.
- 19.
-
Eikö ole mielenkiintoista, miten se kohtuullisimmalta kuulostava vaatimus kumppanin etsinnässä osoittautuu vaikeimmaksi täyttää?
Tulin eilen siihen tulokseen, että naiset ovat tasa-arvon pahimpia vihollisia. Eräässä nettikeskustelussa nimittäin oikein urakalla naiset selittivät, miten miehet ovat sellaisia ja tällaisia, ”ja me naiset ollaan sellaisia ja tällaisia”. Voin ymmärtää, että ihminen haluaa lokeroida muita, mutta miksi ihmiset haluavat asettaa itsensä ahtaaseen lokeroon? Tyyliin ”minun ei tarvitse ymmärtää tekniikkaa koska olen nainen.” tai ”koska minä tykkään hömppäleffoista, naiset tykkäävät hömppäleffoista”. TAi naisella on oikeus rähjätä kerran kuussa hormoniensa takia (ja sitten vielä ajatellaan, että jonkun pitäisi ottaa tämä nainen vakavasti.) Ja jos näitä kiveen kirjoitettuja totuuksia käy kyseenalaistamaan, onkin PIILOSOVINISTI.
- 20.
-
Satunnaislukija: Niin no, naiset ja naiset. Suurin osa mun tuntemistani naisista ei edes käy missään keskustelupalstoilla saati että avaituisivat ”mä oon tämmönen ja miehet tommosia” -aiheista. ;)
Mutta minusta se on pikemminkin inhimillistä eikä erityisen sukupuoleen liittyvää se stereotypioihin takertuminen. Kun stereotypia on, että nainen ei mitään tekniikasta ymmärrä, joku nainen sitten perustelee ymmärtämättömyyttään sukupuolella eikä esim. sillä, että ei nyt vain kiinnosta. Vastaavasti joku mies puhuu ”akkain jutuista”, että ei kiinnosta esim. lastenhoito.
Toisaalta on sitten naisia, jotka ovat teknisillä aloilla ja miehiä, jotka jäävät koti-isiksi.
- 21.
-
Itse asiassa suurin osa minun IRL tuntemistani naisista ei myöskään käy keskustelupalstoilla. Siitä huolimatta niillä pyörii paljon naisia, jotka tuntuvat olevan kutakuinkin ”tavallisia” (oletetaan, etteivät kaikki systemaattisesti valehtele elämäntilannettaan tms.)
Netti ei kuitenkaan ollut tässä se oleellinen pointti. Samaan tapaan naiset puhuvat ihan tosielämässäkin. Eräs tuttuni juuri selitti, miten joulukorttien laittaminen on naisten hommaa (hän on siis nainen ja oli kai vähän katkera siitä, että homma ”kaatuu” hänelle). No, minä en lähettänyt viime vuonna ensimmäistäkään korttia ja tänä vuonna mies kirjoitti ne kaksi, jotka lähtivät minun perheelleni.
Ihmiset varmaan jotenkin hakevat hyväksyntää sillä, että sanovat tekevänsä asioita jollain tavalla siksi, että edustavat omaa sukupuoltaan. Olisi paljon helpompaa sanoa, että ”teen näin koska haluan tehdä näin”, mutta jotenkin ei haluta ottaa vastuuta ja sitten sanotaan, että tämä on ”naistapainen” toimintamalli tjsp. (minun myös tekee mieleni heittäytyä väkivaltaiseksi aina, kun mies sanoo, että ”pojat ovat poikia”. Totean silloin yleensä, että haluan elää aikuisen miehen kanssa, en pojan.)
Mutta ihmiset keskimäärin tuntuvat tekevän sukupuolesta isomman numeron kuin minä. Yleensä tulen huomanneeksi naiseuteni vain katsoessani alaspäin.
- 22.
-
Moi!
Kolumnissasi oli pari perusongelmaa:
Määrittelet huumeongelmattomat käyttäjät narkkareiksi. Narkkarilla tarkoitetaan yleensä samaa kuin alkoholistilla, ts. aineista riippuvainen ja niitä käyttävä henkilö, joka tuottaa huomattavia ongelmia (työttömyys, sairaudet jne) käytöllään.
Määritelmäsi että ainetta käytetään ”itsetarkoituksellisesti, ei välineenä” ei ole looginen, koska itse myöhemmin viittaat narkkareina ihmisiin, jotka käyttävät aineita välineenä luovuuden edistämiseen tmv. Yhtä loogista olisi väittää saunakaljoja nauttivia alkoholisteiksi. Todellinen narkkari voisi yhtä hyvin sanoa että käyttää aineita välineinä esim. masennuksen estoon tai piristyäkseen, joten määritelmäsi ei toimi sielläkään päässä.
Jos palaat järkeviin määritelmiin ongelmakäyttäjä (=narkkari, alkoholisti) ja kohtuukäyttäjä niin huomaat että jutussasi ei ollut järkeä. ”Luovuutta ja rentoutumista tavoittelevat” ovat melkein kaikki kohtuukäyttäjiä. Ongelmakäyttäjiä eli narkkareita tai alkoholisteja on yleensä n. 10% minkä tahansa päihteen käyttäjistä. Labeloimalla muut 90% ”narkkareiksi” et aja mitään muuta asiaa kuin oman epäloogisuutesi mainostusta.
Toinen pointti oli väite egokeskeisyydestä ”tajunnan laajentamisen” yhteydessä. Varmasti jotkut tulkitsevat asiat väärin ja tekevät meditaatiosta egokeskeistä kuten joku täällä kommentoi, mutta meditaation määritelmä on nimenomaan egosta luopuminen ja egottomassa tilassa olo. Tämä tarkoittaa että ollaan suorassa kosketuksessa todellisuuteen.
Eli yhteenvetona:
- juttusi oli sujuvasti kirjotettu, mutta sisällöltään täyttä huuhaata
- sanoihin ja ajatuksiin keskittyminen on egokeskeisyyttä, päinvastoin kuin meditaatioOmistatko muuten TV:n? Oletko ajatellut, että TV saattaa olla paljon pahempi huume kuin esim. kannabis?
Juotko muuten kahvia tai teetä? Ne aiheuttava fyysistä riippuvuutta psyykkisten lisäksi. Jos juot näitä aineita niin voisit nöyrtyä kertomaan omasta huumeriippuvuudestasi muiden pilkkaamisen sijasta.
- 23.
-
Kyllä !osa! hallusinogeenisistä psykoaktiiveista on ihan selkeästi potentiaalisesti hyödyllisiä. Käytännössä kaikki tutkimustieto ja empiirinen näyttö tukee väitettäni. Ainakaan en muista törmänneeni mihinkään tutkimukseen tms. joka vihjaisi että näin ei ole.