Neuvostososialismin suuret saavutukset ja muita huonoja vitsejä
17.4.2009
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Politiikka, Kansainväliset suhteet, Historia
Suomalaisen politiikan käsittämättömimmän kuriositeetin eli Antifasistisen komitean suuret sankarit Herostratos ja Üks Veider Tädi ovat sitten asettumassa peräti EU-vaaliehdokkaiksi - ei, en kutsu heitä heidän oikeilla nimillään, minulla on nähkääs täällä omat hygieniamääräykset. Vielä ei ole tiedossa, minkä puolueen listoille he aikovat mennä, mutta kyseessä lienee jompikumpi mikroskooppisista kommunistipuolueistamme - ehkäpä se sama, joka tässä takavuosina oli vaaliliitossa mullahpartaisen turkulaisen yksityisetsivän ja hänen puljunsa kanssa.
Toki saatan erehtyä, mutta ainakin parivaljakon tärkeimmät tukijat tuntuvat tulevan siltä taholta, jonka mielestä ”Neuvostoliiton myönteisiä saavutuksia tulee puolustaa” ja ”niissä ei ole mitään häpeämistä” - toisaalta taas Herostratos on antanut jossain yhteydessä ymmärtää ”arvostavansa” taistolaisten aikaansaannoksia, vaikkei itse kommunisti tai marxilainen olekaan. No, minulla ei tietenkään ole hallussani aatteen ankaraa laulua veisaavien asioihin vihittyjen miesten salattua tietoa ja gnosista, jonka valossa joukkohaudatkin muuttuvat suuriksi menestyksiksi, mutta ehkä minäkin voin sanoa jotakin siitä, mitä ne Neuvostoliiton ”myönteiset saavutukset” olivat.
Tässä kohtaa voisin heittää jonkin typerän vitsin siitä, että Moskovassa oli vielä 1990-luvun alussa sellainen instituutio kuin ”Kansantalouden saavutusten näyttely”, mutta eiköhän näyttelyalueen nimi itsessään naurata aivan riittävästi kaikkia neuvostotalouden saavutuksista perillä olevia. Jos ollaan vaihteeksi vähän vakavampia: tyypillisesti vasemmistolainen Neuvostoliiton puolustelija viittaa esimerkiksi siihen, että Leninin vallankumous nosti keskiaikaisen hirmuvallan tasolla elävän tsaarivallan moderniksi valtioksi, että Neuvostoliitto käytännössä yksinään murskasi Natsi-Saksan ja että Neuvostoliitto myös toimi Yhdysvaltain oikeistolaisen politiikan vastavoimana tehden siten eurooppalaisen sekatalouden ylipäätään mahdolliseksi.
Ensimmäinen väite perustuu siihen vasemmistoradikaalipiireissä vieläkin ärsyttävän yleiseen käsitykseen, että Lenin ja bolševikit muka olisivat kaataneet tsaarin. Muistanpa Irlannissa vuosikymmen sitten törmänneeni kerran jonkin radikaalin opiskelijavasemmistotapahtuman mainoslehtiseen - en nyt muista, oliko se jotenkin kytköksissä IRA-henkisiin piireihin, irlantilaista äärivasemmistoa kun ei aina erota niistä - ja yksi mainostetuista esitelmistä oli nimeltään In Defence of the Russian Revolution. Lehtisestä kävi yksiselitteisesti ilmi, että se ”Venäjän vallankumous”, jota tyyppi aikoi puolustella, oli nimenomaan ”lokakuun vallankumous” - helmikuun vallankumouksesta (jota ei totisesti tarvitse puolustella eikä perustella, koska se oli oikea spontaani vallankumous jos mikä) hän ei tietenkään ollut kuullutkaan.
Se päivä oli sitten lopullisesti pilalla, mutta eipä ollut ensimmäinen kerta, kun moiseen käsitykseen törmäsin, Suomessa tai ulkomailla. Toistettakoon siis taas kerran, että ”lokakuun vallankumous” ei ollut vallankumous, vaan vallankaappaus, eikä se edes tapahtunut lokakuussa, vaan marraskuussa 1917. Se vallankumous, joka kaatoi tsaarin, oli helmikuun vallankumous, ja siinä Leninillä ei ollut osaa eikä arpaa - sen pääpuolueisiin kuuluivat sosialistivallankumoukselliset, jotka olivat Venäjän todellinen vasemmistolainen joukkovoima. Jos Venäjän kieltämättä heikko ja hoipparoiva väliaikainen hallitus olisi säilynyt vallassa, mitään miljoonien vankien asuttamaa pakkotyöleirien viidakkoa tuskin olisi koskaan syntynyt. Voi olla että Venäjä olisi jäänyt aika takapajuiseksi maaksi, ja varmaan sitä olisivat koetelleet nälänhädätkin, mutta tiedä häntä, olisivatko ne olleet niin pahoja kuin kommunismissa. Se ei kuitenkaan olisi sulkeutunut ulkomaailmalta sillä tavalla kuin Neuvostoliitto, vaan se olisi mitä luultavimmin ollut rakentavassa vuorovaikutuksessa muiden maiden kanssa, käynyt kauppaa, harjoittanut kulttuurivaihtoa ja ylipäätään käyttäytynyt kuten perusmukava valtio. Päätellen siitä riemusta ja myötätunnosta, jolla helmikuun vallankumoukseen suhtauduttiin maailmalla, se Venäjä olisi ollut paljon pidetympi ja arvostetumpi maa kuin tämä nykyinen.
Mitä sitten tulee toiseen maailmansotaan, on ilman muuta selvää, että neuvostoarmeija antoi valtavan suuren uhrin Hitlerin voittamiseksi - ei kylläkään pelkkää urhoollisuuttaan, sillä neuvostoarmeijassa miehet usein ajettiin väkisin täysin toivottomiin hyökkäysaaltoihin tarkoituksena vain kuluttaa vihollisen ammusreservejä. Eivätkä neuvostojoukot suinkaan vapauttaneet itäeurooppalaisia, vaan toivat Puolan ja Unkarin kaltaisiin maihin ainoastaan uuden vieraan tyrannian vanhan tilalle. On myös kyseenalaista, olisiko Natsi-Saksaa ollenkaan syntynyt, ellei Neuvostoliiton uhka olisi saanut saksalaisia myötämielisiksi Hitlerin kaltaisen pimahtaneen kansankiihottajan älyttömille aatteille.
Samaa voi sanoa vielä suuremmalla syyllä Yhdysvaltain politiikasta toisen maailmansodan jälkeen. Olisivatkohan jenkit ollenkaan hairahtuneet tukemaan kaikenlaisia pikku nilkkidiktaattoreita pitkin maailmaa, jolleivät he olisi pitäneet sitä mielekkäänä tapana vastustaa Neuvostoliiton uhkaa? Ainakaan mitään mccarthyismia ei olisi Yhdysvalloissa tarvittu, eikä irrationaalinen oikeistolaisuus ja myönteistä sisältöä vailla oleva, kouristuksenomainen kommunismin- ja sosialisminvastaisuus olisi päässyt ollenkaan niin hallitsevaan ja valtavirtaiseen asemaan maan poliittisessa elämässä kuin meidän todellisuudessamme on käynyt.
Muuan Üks Veider Tädin kommenttiosastolla elämöinyt SKP:n mies oli kiukkuinen siitä, että historioitsija Oula Silvennoinen kehtasikin kutsua Viron neuvostoaikoja täydelliseksi katastrofiksi: hänen mielestään ”tällaiseen räikeään propagandaan” pitäisi jotenkin ”puuttua”. Oula Silvennoinen lienee tähän asti saanut kovinta ryöpytystä oikeistotahoilta mentyään paljastamaan natsien tappo-osastojen toimineen Lapissa aktiivisemmin kuin tähän asti oli luultukaan. Hän voi nyt tyytyväisenä todeta tehneensä edes jotain oikein, kun molemmat hörhöporukat haukkuvat.
No, täydellä järjellä ajatellen pahempaa katastrofia kuin Viron neuvostoajat on tosiaan vaikea keksiä. Jos naapurimaan miljoona-armeija tulee pieneen maahan ja alkaa määräillä siellä, mikä se oikein on ellei katastrofi? Makeisjumalattaren tanssiko? Jos Viro olisi selvinnyt toisesta maailmansodasta porvarillisena demokratiana, ilmapiiri siellä olisi nyt paljon suopeampi äärivasemmistolaisillekin ajatuksille ja se muistuttaisi kaikilta osin enemmän Suomea ja Ruotsia. Jos Virossa esiintyy sellaista oikeistolaista leppymättömyyttä, jota suomalainen nykykommunisti katsoo asiakseen kutsua fasismiksi, se fasismi on pääosin reaktiota Neuvostoliiton hirmuvallan vuosikymmeniin. Jopa äärivasemmistolaisten omasta poliittis-taktisesta näkökulmasta Viron neuvostoaika oli siis seurauksiltaan täysin katastrofaalinen.
Kun olin itse nuoruudessani taipuvainen harrastamaan vasemmistolaista maailmanparantamista, näin Neuvostoliiton ja neuvostokommunismin roolin niissä piireissä lähinnä sellaisena, että Neuvostoliitto oli vähän niin kuin vanha, seniili ja juoppo isoisä, joka pissasi ja ripuloi jatkuvasti lattialle ja huusi ohikulkijoille rivouksia ikkunasta. Vanhan patun käytöstä hävettiin ja hänen toivottiin heittävän lusikan nurkkaan mahdollisimman pian, mutta tämän sai sanoa vain kuiskaamalla; toisaalta hän oli kuitenkin sukulainen, jolle oltiin kiitollisuudenvelassa sillä tavalla kuin jälkeläiset aina ovat, joten hänestä piti ottaa vastuu ja hänen tekosiaan selitellä parhain päin. Neuvostoliiton kaatuminen oli tälle porukalle jotenkin haikea tapahtuma, mutta viime kädessä kuitenkin ennen kaikkea helpotus, kun lopultakin sai puhua ääneen.
Minä olin kuitenkin ollut tekemisissä ennen kaikkea suomenruotsalaisten kansandemokraattien kanssa. Konjakki eroaa pontikasta sen verran, että en ole jälkimmäiseen eli vanhan liiton suomenkielisten työläiskommunistien ajatusmaailmaan oikeastaan päässyt tutustumaankaan ennen netin tuloa. Minulle oli aikoinaan todellinen tyrmistys huomata, että niitä oikeistopilakuvan kommareita todellakin on olemassa - niitä, joille Neuvostoliitto oli paratiisi, sen romahtaminen yksiselitteinen tappio ja marxilaisuus uskonto. Ja ilmeisesti nuoremmissakin polvissa on tätä porukkaa, sillä sekä dosentti Herostratos että Üks Veider Tädi saavat blogeilleen järkyttävän paljon myötämielisyyden osoituksia.
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- Tiedolla johtamisen konsultti (BI)Knowit Oy - Saranen Consulting Oy
- 1.
-
Neuvostososialismin hedelmät ovat pilaantuneet mutteivät vielä pudonneet puusta - tai, onneksi, räjähtäneet silmille.
Nimittäin eräitä jännittävimmistä NL:n sotilastiedustelu GRU:n jälkeensä jättämistä muistoista ovat sen tiedusteluorganisaation ja sodanaikaisen toiminnan tueksi länsimaihin piilotetut toimintasolut eli desantit, niiden varusteet, yhteiskunnan rakenteisiin kätketyt nukkuvat ja jo toimivat myyrät, niiden tukiverkostot kuriireineen, radiolaitteineen.
Keskuudessamme, myös Suomessa, on edelleen kätkettynä tämä tiedustelu- ja vallankumousorganisaatio kaikkine varusteineen. Se tuskin on enää kovin toimintakykyinen taisteluorganisaationa, sillä viimeiset toimijat koulutettiin 80-luvulla. Kaaderit ovat ohittaneet keski-iän, metsiin kätketyt radiolaitteet ja kalashnikovit ovat ruostuneet.
Poliittiset toimijat sen sijaan ovat juuri nyt aivan tehokkaimmillaan. Osa heistä on luopunut uskollisuudesta käskyttäjilleen, osa täysin varmasti ja täysin tietoisesti tekee edelleen työtä jota heidät koulutettiin tekemään.
Harva merkittävä tapahtuma on saanut alkunsa kokonaan sattumasta. Siispä onkin viisasta tarkkailla mediaa, maailman tapahtumia ja yrittää pieniä vihjeitä yhdistelleen luoda niistä kokonaiskuva suuremmasta juonesta.
Helpoimmin salaliiton tunnistaa reaktioista. Salaliitolla on tehtävä, jokainen joka asettuu tehtävän tielle joutuu voimakkaan reaktion kohteeksi. Kaikkein ovelin salaliitto tietenkin esiintyy itsensä vastustajana. Esimerkiksi, esiintymällä muka maahanmuuton vastustajana salaliiton jäsen voi toimia aivan kuin taistelisi tätä salaliittoa vastaan, kun toimijan oikea tarkoitus on pilata maahanmuuttokriittisyyden maine koko Suomen silmissä ja saattaa kaikki omalla nimellään liikkeeseen sitoutuneet vaikeuksiin. Mistä jotkut toimijat saavat resurssinsa. Ne eivät tule tyhjästä. Siitä he paljastuvat.
- 2.
-
Neuvostoliiton suurin ansio oli sen aiheuttama uhka länsimaissa. CCCP:n ansiosta työväenliikkeellä oli painostusvoimaa kapitalistisissa maissa ja sosiaaliturva ja työolosuhteet kehittyivät huimasti. Heti Neuvostoliiton kaaduttua työväenliikettä alettiin nuijia maanrakoon ja markkinadiktatuuri otti vallan Yhdysvalloissa ja Euroopassa.
Venäjällä ja sen satelliiteissa neuvostovallan vaikutus oli päinvastainen: kansalaisyhteiskunta ei päässyt kehittymään ja työväenvalta sai väistyä puoluevallan tieltä.
- 3.
-
Ensimmäinen kirjoitelma oli täyttä asiaa. Olen miettinyt näitä salajuonia. Minusta tuntuu, että länsimaiden rappio lanseerattiin idästä käsin. Kommmunistimaissa sai kulkea vekkihameessa, rusetti päässä, piti olla kunnolla, piti olla tiukassa ruodussa, mutta länsimaissa keksittiin kaikenlainen hörhöily, että se on muodikasta, kun pilaa kaiken. On muodikasta näyttää rumalta ja käyttäytyä huonosti. Koulukiusaajakin on vain onnettoman köyhän kodin kasvatti, jota pitää loputtomasti ymmärtää. Vankilakundeilla on AD/HD ja heitä ei saa syyllistää. Jos sitten jonkun tappaa, on se vain osoitus siitä, että itseä on poljettu maahan. Kaikki johtuu tietenkin lopuksi kapitalismista.
- 4.
-
Pääosin samaa mieltä Panun kanssa. Yksi asia on kuitenkin jäänyt mietityttämään. Neuvostoliitto menetti yleisen käsityksen mukaan n. 27 miljoonaa kaatuneina toisessa maailmansodassa ja invalidisoituneet päälle. Stalinin vainoissa ja nälänhädän aikana miljoonia, olen yhteissummana nähnyt luvun 60 miljoonaa(siis maailmansota mukaan lukien). Paljonko oli asukkaita esim. lokakuun vallankumouksen aikaan? Nykyään Venäjällä lienee n. 150 miljoonaa.
Miten Neuvostoliitto selviytyi niinkin hyvin sotien jälkeen tällaisen suoneniskun jälkeen(Itäeuroopan miehitys, sotavarustelu). Menetyksetkin kun kai olivat suurimmat juuri parhaimmassa iässä olevilla(20-40vuotiaat miehet).
No, isoon maahan jäi tietysti vielä ainakin nykyisen Saksan verran porukkaa. - 5.
- 6.
-
'Jos Venäjän kieltämättä heikko ja hoipparoiva väliaikainen hallitus olisi säilynyt vallassa, mitään miljoonien vankien asuttamaa pakkotyöleirien viidakkoa tuskin olisi koskaan syntynyt. Voi olla että Venäjä olisi jäänyt aika takapajuiseksi maaksi, ja varmaan sitä olisivat koetelleet nälänhädätkin, mutta tiedä häntä, olisivatko ne olleet niin pahoja kuin kommunismissa.'
Aika vaati kovaa ja määrätietoista johtoa, jota valitettavasti onnistuivat tarjoamaan vain bolshevikit. Hoipertelulla ei voiteta sotia. Kovin liberaalia ja idyllistä Venäjää en pysty kuvittelemaan edes mahdolliseksi, mutta päämääriltään maltillisempi hallitus olisi tehnyt vähemmän aktiivista tuhoa. Valmius koviin otteisiin ja maltilliset päämäärät ovat valitettavan harvinainen yhdistelmä…
'olisiko Natsi-Saksaa ollenkaan syntynyt, ellei Neuvostoliiton uhka olisi saanut saksalaisia myötämielisiksi'
Venäläisillä valkoemigranteilla oli huomattava rooli antisemiittisen antikommunismin levittämisessä Venäjän ulkopuolelle (Siionin viisasten pöytäkirjat). Sikäli venäläisten osallisuus ei rajoitu neukkujen vaikutukseen.
'Jos Viro olisi selvinnyt toisesta maailmansodasta porvarillisena demokratiana, ilmapiiri siellä olisi nyt paljon suopeampi äärivasemmistolaisillekin ajatuksille'
Stalinin pysyviin poliittisiin saavutuksiin kuuluu Itä-Euroopan, Venäjä mukaanluettuna, vasemmiston tuhoaminen ja korvaaminen hengettömällä byrokratialla. Ilmiö heijastui kuulemma Atlantin taaksekin; aiemmin vasemmalle kallellaan olleet amerikanpuolalaiset, -juutalaiset ym. maahanmuuttajaryhmät siirtyivät oikealle, kun reaalisosialimi iski vanhoihin kotimaihin. - 7.
-
'Mistä jotkut toimijat saavat resurssinsa. Ne eivät tule tyhjästä.'
Tämä on käynyt mielessä. Safkan sivuilla julkaistiin jotain Suomen Sisun sisäisiä dokuja. Jänniä yhteyksiä voi olla olemassa, mutta ulkopuolisen on vähän turha spekuloida… - 8.
- 9.
-
Pistetään feministien piikkiin tämäkin…
- 10.
-
”…ryöväämällä Saksan itäosat putipuhtaiksi teollisuuskoneista.”
Noh, noh, osittain se meni noin mutta…
Neukut kadehtivat saksalaisten (panssarivaunujen tähtäimet esim.) optiikkaa ja kuljettivat Zeissin tehtaat sodan jälkeen ”rodinaan”. Tehtaat pystyyn ja kului muutama vuosi ennenkuin neuvostoliittolaiset ymmärsivät, että puuttui jotain. Mitä se oli? Ammattitaitoiset ihmiset.
Itä-Saksan luhistumisen jälkeen Carl Zeiss Inc. osti itäisen ”sisaryhtiönsä” takaisin ja tänä päivänä he voivat käyttää alkuperäistä logoaan: Carl Zeiss - Jena.
- 11.
-
Niin, mutta nykyään Venäjällä ja varsinkin Ukrainassa on maailman kauneimmat naiset. Jokaista nuorta miestä kohti oli sodan jälkeen kaksi naista ja luultavasti miehet valitsivat vaimoikseen kaikkein kauneimmat, tulokset nähdään nyt. Lord Selibacy ehdotti kerran, että Suomessa loppusotaharjoitukset pitäisi armeijassa ampua kovilla, näin eloon jääneille avautuisivat sen jälkeen siviilissä hyvät naismarkkinat :D
- 12.
-
Panu
”Voi olla että Venäjä olisi jäänyt aika takapajuiseksi maaksi, ja varmaan sitä olisivat koetelleet nälänhädätkin, mutta tiedä häntä, olisivatko ne olleet niin pahoja kuin kommunismissa.”Ei olisi jäänyt. Mielestäni on täysin naurettavaa väittää, että valkoinen Venäjä olisi jäänyt joksikin takapajuiseksi agraarivaltioksi, sillä jopa keisarillinen Venäjä kehittyi ja teollistui hurjaa vauhtia 1900-luvun ensimmäisinä vuosina. Teollisuustuotannon vuosikasvu oli kuitenkin onnettoman keisarinvallankin alla yli 6%.
”vostoarmeija antoi valtavan suuren uhrin Hitlerin voittamiseksi - ei kylläkään pelkkää urhoollisuuttaan, sillä neuvostoarmeijassa miehet usein ajettiin väkisin täysin toivottomiin hyökkäysaaltoihin tarkoituksena vain kuluttaa vihollisen ammusreservejä.”
No eivät neuvostoliittolaiset sentään noin suurta ylivoimaa omanneet tai olleen ihan noin huonoja sotimaan. Jo toisessa maailmansodassa jalkaväen aseiden tehot olivat sitä luokkaa, että tuollaisella touhulla ei peli olisi yksinkertaisesti vedellyt. Alkupuolella sotaa venäläisten joukot olivatkin usein alivarustettuja, aliaseistettuja ja heillä oli liian vähän ammuksia. Olenpa jostain lukenut, että joissakin talvisodan hyökkäyksissä neukuilla oli ruhtinaalliset kymmenkunta patruunaa mieheen mukana (en jaksa alkaa tarkistamaan)!
@6 vierailija
”Aika vaati kovaa ja määrätietoista johtoa, jota valitettavasti onnistuivat tarjoamaan vain bolshevikit. Hoipertelulla ei voiteta sotia.”Väliaikaisen hallituksen virhe oli maailmansodan jatkaminen muiden ympärysvaltojen kanssa. Ensimmäinen mitä bolshevikit tekivät kaapauttuaan vallan, oli Venäjän kannalta epäedullinen rauha keisarillisen Saksan kanssa. Tästä kommunistit tosin pääsivät kuin pälkähästä kun Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan.
- Syltty
- 13.
- 14.
-
On se totta, että Viron neuvostomiehitys oli katastrofi. Siksi onkin niin ihmeellistä, että Viron haluaminen eroon miehittäjistä herätti sellaista paheksuntaa täällä meillä.. ;) Monissa sellaisissa, jotka nyt mielellään unohtaisivat koko asiansa, eli siis vaahtoamisen neuvostodiktatuurin puolesta.
- 15.
- 16.
-
Neuvostoliitto oli paratiisi tasan yhdessä suhteessa: se oli seksuaalinen paratiisi kenelle tahansa miehelle, joka sattui sinne syntymään. Kaikessa muussa se oli jotain muuta kuin paratiisi. No, jos priorisoit seksuaalisuutta, et valita Neukuissa, mutta saatat valittaa Jenkeissä
- 17.
-
”Niin, mutta nykyään Venäjällä ja varsinkin Ukrainassa on maailman kauneimmat naiset. Jokaista nuorta miestä kohti oli sodan jälkeen kaksi naista ja luultavasti miehet valitsivat vaimoikseen kaikkein kauneimmat, tulokset nähdään nyt. Lord Selibacy ehdotti kerran, että Suomessa loppusotaharjoitukset pitäisi armeijassa ampua kovilla, näin eloon jääneille avautuisivat sen jälkeen siviilissä hyvät naismarkkinat :D”
Pelkkä sotakuolleisuus ei selitä. Venäjällä syntyy tälläkin hetkellä paljon enemmän tyttöjä (jostain voisi yrittää kaivaa tilastoja), mutta ihan nyt tilanne on muuttumassa. Venäjällä sanotaan, että poikia alkaa syntyä enemmän silloin kun sota lähestyy. Naisten ja miesten määräsuhde on tarkasti pantu merkille kautta Venäjän historian ja koko venäläinen kulttuuri rakentuu sen varaan, että jokaista miestä kohden on törkeä määrä seksuaalisesti kelvollisia kumppaneita. Siksi seksi ei venäläisille miehille merkitse juuri mitään, koska erittäin hyvä seksi on jonkinlainen nollataso, jokaisen perusoikeus, josta lähdetään kipuamaan yhteiskunnallisessa kehikossa. Vähin mistä jokainen venäläinen mies haaveilee on täydellinen nainen ja täydellinen romanttinen rakkaus. Venäläisen sananlaskun mukaan, mitä suurempi rakkaus sen kauniimmat lapset. Se onkin se mikroeugeniikan avain.
Virolaisilla oli varmasti ”ankeaa” Neuvostoliitossa, mutta virolaisten miesten seksielämä oli tietysti euroopan viriileintä. Ylipäätään keskiverto neuvostokansalaisen tajuntatilaa olisi voinut pohjoismaissa simuloida ainoastaan erittäin suurilla päivittäisillä heroiiniannoksilla. Seksuaalisuus saattaa olla meille ihmisille tärkeämpää kuin pörssin suhdanteet, joista me emme edes henkilökohtaisesti koskaan mitenkään hyödy.
- 18.
-
En tiedä, oliko Neuvostoliitto seksuaalinen paratiisi miehelle, mutta varmuudella se oli helvetti naisille.
Kun kunnollisia ehkäisyvälineitä ei saanut mistään - kun ei ollut edes kuukautissuojia! - niin lopputulos oli, että aborttia aliettiin käyttämään syntyvyyden säännöstelyyn. Lopputulos oli täysi katastrofi.
Venäjällä tehdään yhä kaksi aborttia jokaista syntynyttä lasta kohti, kun Suomessa luku on yksi abortti seitsemää syntynyttä kohti.
- 19.
-
Venäjällä miesten elämäntavat taitavat pitää huolen siitä että naisia on enemmän kuin miehiä…
- 20.
- 21.
-
Koko vallankumous olisi voinut vielä epäonnistua sisällissodan aikana, elleivät valkoiset venäläiset olisivat olleet niin pirun taantumuksellisia.
- 22.
-
Mielestäni venäläisten naisten kauneudelle suhteessa länsimaiden naisiin ja venäläisiin miehiin on syy, jolla ei ole paljon tekemistä enää toisen maailmansodan valtavien tappioiden kuin keski-iässä viinaan kuolevien äijälaumojenkaan kanssa. Venäjällä yleinen kulttuurinen latistumiskehitys on noin 3-4 vuosikymmentä jäljessä länteen verrattuna. Tarkoitan tässä sellaisia asioita kuin sukupuolierojen korostamista, tilannepukeutumista ja kaikkea sellaista. Länsimaissa niin miehet kuin naisetkin lihottavat itsensä samannäköisiksi pullukoiksi roskaruoalla. Sukupuolten käytöstavat ovat lähestyneet toisiaan karkeudessa jo kauan. Vaatetus on myös naisilla epäesteettistä: rumia tennareita ja risaisia farkkuja, joiden vyötärö on niin alhaalla, että rekkamiehen hymy pilkottaa ja siiderimakkarat repsottavat. Televisioon tunkee jatkuvalla syötöllä Big Brotherista tuttuja vastenmielisiä latteita idiootteja.
- 23.
-
Yhdysvaltain harjoittamalla pikkudiktaattorien - tai oikeammin sanoen omille intresseilleen sopivien oligarkkien - tukemisella oli vankat perinteet jo ennen kuin Neuvostoliittoa oli edes keksitty.
Kommunismin uhka lisäsi korkeintaan uuden mainion tekosyyn, jolla kyseinen politiikka voitiin oikeuttaa.
Kylmän sodan erityinen mehevyys oli tältä osin tietysti siinä, että molemmat supervallat tunnustivat kulissien takana ihan suosiolla omien intressipiiriensä sisällä harjoittamansa politiikan. Valmistautuessaan Chilen-operaatioon vuonna 1973 Kissinger tunnusteli alkajaisiksi Brezhnevin mielialoja Allenden suhteen. Vastaus Moskovasta oli, että Kreml piti Allendea vain ”kemiallisesti puhtaana demokraattina, joka ei koskaan pystyisi tuomaan marxismia Chileen”, ja että Neuvostoliitolle oli täysin yhdentekevää, mitä Chilessä tapahtuisi. Kuparia sai Mongoliastakin, ja Erdenetin kaivostyöt oli jo aloitettu. Brezhnev ei halunnut sekaantua Chilen asioihin; Kuuban kriisin aiheuttama shokkireaktio oli vielä sen verran tuoreessa muistissa.
Ratkaisevaa oli se, että Kissinger _tiesi_ ennakolta, ettei Neuvostoliitolla ollut mitään aikomusta käyttää Chilen sosialistista presidenttiä Yhdysvaltain vaikutusvallan murentamiseksi. Moskovan piittaamattomuus asioista oli se vihreä valo, joka teki intervention ja Pinochetin nostamisen valtaan entistä helpommaksi - ihan vain Yhdysvaltain perinteisten intressien nimissä.
Jälkikäteen oli tietysti mukava väittää, miten taustalla oli ollut kommunismin tai Neuvostoliiton uhan torjuminen, siitäkin huolimatta, että toveri Brezhnev oli tosiasiassa antanut jenkeille avoimen valtakirjan Chilen suhteen. Ironian kruunaa se, että vain vuotta aiemmin käydyissä chileläis-neuvostolaisissa asekauppaneuvotteluissa Chilen upseeristoa oli Moskovassa edustanut… no, kukas muukaan kuin itse Pinochet.
(Mukailtua kuorolaulua: ”Mitä ne mahtoivat, Chilen porvarit, Brezhnevin kaverit…”)
Yhdysvaltain politiikka Latinalaista Amerikkaa kohtaan oli toisaalta samalla paradoksaalista. Samaan aikaan kun suhteellisen harmiton Allende potkaistiin pellolle ja otettiin hengiltä, sai Echeverrían kaltainen kusipää mellastaa kaikin mokomin Meksikon presidenttinä, pitää marxilaisia palopuheita, nuoleskella Castron persettä, pystyttää palestiinalaisterroristeille ikioman edustuston pääkaupunkiinsa, kansallistaa sitä sun tätä ja yleisesti ottaen vain vittuilla Nixonin hallinnolle… ja Yhdysvaltain hallitus paitsi suvaitsi, suorastaan rohkaisi moista toimintaa, aivan naapurissaan. Echeverría oli kenties täysi mulkku, mutta samalla kuitenkin öljyhanojen päällä istunut mulkku, jonka kanssa oli 1970-luvun alussa nyt vain pakko asioida, samalla tavoin kuin hiukan myöhemmin Saudien kanssa.
Niin että jotenkin tuntuisi siltä, että Neuvostoliiton vaikutus Yhdysvaltain sotienjälkeiseen politiikkaan ”pikkudiktaattorien tukemisen” osalta, puoleen tai toiseen, oli aika yhdentekevä juttu. Taustalla olivat viime kädessä ihan muut tekijät.
Cheers,
J. J.