Netti tappoi itsemurhaajan
19.6.2007
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Kulttuuri
Suomi on perinteisesti tunnettu itsemurhien kärkimaana. Erityisesti nuoret ja nuorehkot suomalaiset miehet ovat kunnostautuneet päättämällä elämänsä oman käden kautta: ainakin tietyissä ikäryhmissä poikien ja miesten itsemurhat ovat neljä kertaa yleisempiä kuin tyttöjen ja naisten. Viimeisten puolentoista vuosikymmenen aikana ongelma on kuitenkin merkittävästi lieventynyt, kertoo Helsingin Sanomat: luku on laskenut lähes puoleen entisestään. Uutinen on melkein liian hyvä ollakseen totta, mutta uskottava se kai on. Kunnian siitä ottavat itselleen tietysti viranomaiset kansallisine itsemurhien ehkäisyohjelmineen, mutta minulla on sellainen epäilys, että tähän on laajempia yhteiskunnallisia syitä.
Sanalla sanoen - elämä on muuttunut paremmaksi ja hauskemmaksi, kuten toveri Stalin sanoi. Ja toisin kuin toveri Stalinin valtakunnassa, meillä Suomessa tämä iskulause ilmeisesti myös pitää paikkansa. Tässä ammattipessimistien maassa taidan piruuttanikin heittäytyä isänmaalliseksi - sehän se on varmin tapa ärsyttää - ja sanoa ääneen, että ehkäpä se vanha iskulause, jonka mukaan Suomeen syntyminen on lottovoitto, onkin totta. Tunnen tänne asti, kuinka ilma sähköistyy mykästä raivosta: joka ikisen poliittisen, uskonnollisen ja seksuaalisen kuppikunnan edustajat siellä repivät pelihousujaan ja kiristelevät hampaitaan. Miten se Panu voi sanoa jotain tuollaista, kun maan asiat ovat aivan kaikkien tahojen mukaan menossa päin helkattia! Neekerilaumat raiskaavat, kiihkoislam jyrää länsimaat just kohta alleen ja päälle päätteeksi uusnatsit sun muut maahanmuuttajakriittiset lietsovat ulkomaalaisvihaa murhiin asti! Vanhojen taistolaisten salaliitto määrää kaikesta ja amerikkalaisten maailmanvalta vie itsenäisyyden, siis sen vähän jonka Bryssel on jättänyt jäljelle! Demarit tuhoavat transatlanttiset suhteet maailmanparantajakommunismillaan ja kokoomuslaiset myyvät meidät Natolle ja George Bush II:lle halvan makkaran hintaan! Feministit tuhoavat perheen ja kastroivat miehet ilman puudutusta samalla kun naisia yhä sorretaan! Jumalattomuus, siveettömyys ja porno rehottavat ja uskovaiset häiritsevät kunnon ihmisiä syyllistämällä heidät kaikesta normaaliin elämään kuuluvasta! Viherpiipertäjät raunioittavat talouden ja teollisuuspomot ympäristön!
Taisimmekin juuri saada tietää, miksi Suomessa on ollut tapana ahdistua ja kärsiä depressiosta: kulttuuriimme kuuluu oleellisena osana huolestuneisuus jonkinlaisena itseisarvona. On suorastaan isänmaallinen velvollisuus hermoilla huomisesta ja pelätä, että taivas putoaa niskaan kuin Aladobixin gallialaisille - varsinkin silloin kun huoleen ei ole todellista, akuuttia aihetta. Jos pula ja vaara oikeasti uhkaa, kuuluu tietysti jäädä tuleen makaamaan, päivittelemään ja voihkimaan. Kun Yhdysvaltoja koetteli maan historian hirvein talouslama, presidentti Roosevelt julisti kansalle, että ”ainoa, mitä meidän pitää pelätä, on pelko itse - nimetön, järjetön, aiheeton ja lamauttava kauhu, joka estää meitä siirtymästä perääntymisestä etenemiseen”. No, entäs 1990-luvun alun Suomessa? Valtiovarainministeri Viinanen julisti kansalle, että nyt tulee tupen rapinat ja nälkävyön natinat ja että se on ihan omaa syytänne, kun elitte pellossa ja nostitte palkkaa ja bonusta ja piru tietää mitä apurahaa vielä. Pelätkää ja kärsikää ja rypekää itsesyytöksissä! Kriittisten intellektuellien kuningas ja paavi Haavikko taasen omistautui pelottelupamflettien kirjoittelemiselle tarkoituksenaan saada meidät vakuuttuneiksi siitä, että Suomi on kulkemassa kohti peruuttamatonta katastrofia: talous romahtaa, kriisi tuhoaa yhteiskunnan, keskiluokka murtuu, aurinko mustuu, maa vajoaa mereen, tähdet katoavat taivaalta, höyryt kuohuvat kautta maanpiirin ja itse taivas liekehtii - mutta silti ensimmäinen tehtävämme on olla valmiina paheksumaan, jos joku kehtaakin nähdä kaiken tämän kohkaamisen läpi ja törkeän epäsolidaarisesti peräti iloitsee elämästään. Hyi olkoon, miten epäsuomalaista.
Nuorena minäkin olin hirveän ahdistunut ja pelkäsin tulevaisuutta. Toki köyhällä, aluksi väärän alan valinneella opiskelijalla oli siihen paljonkin aihetta, mutta ainakin jossain määrin kyse oli siitä, että olin omaksunut sota-ajan nuorena tyttönä kokeneen äitini kranaattišokkimentaliteetin. Siihen kuuluu juuri sellainen lamauttava pelko jostain sanoin määrittelemättömästä hirveydestä, joka muka odotti nurkan takana. Tälle kauhulle ei koskaan ollut mitään mielekästä ja konkreettista määritelmää: kyse ei ollut esimerkiksi siitä, että opintolaina jää saamatta tai opintoviikot kokoamatta - ei ylipäätään mistään konkreettisesta ongelmasta, johon tulee järkevästi valmistautua ja varautua - vaan nimenomaan siitä, että maailma jollain ylimaallisella tavalla romahtaa ja elämältä putoaa pohja pois.
Itse asiassa luulen, että epäonnistuin kemian opinnoissani juuri tuon järjettömän kauhun vuoksi - ja koska en osannut kommunikoida tilannettani selkeästi kellekään alan koulutuksen saaneelle, en koskaan saanut henkistä tukea sen solmun setvimiseen, johon opinnot olivat menneet. Onneksi osasin kaatua eteenpäin kielitieteilijäksi, mutta valehtelisin jos väittäisin, että luonnontieteissä epäonnistuminen ei joskus surettaisi. Kaikille ei käy näinkään hyvin: voin kuvitella nuorukaisen, joka on panostanut koko omakuvansa ja itsekunnioituksensa paljon minua aukottomammin opiskelemaansa aineeseen ja suuruudenhulluihin haaveisiin mahtavaksi tiedemieheksi pääsemisestä - ja joka sitten tekee itsemurhan huomatessaan, ettei koulussa saamistaan kympeistä huolimatta kykene suoriutumaan alan yliopisto-opinnoista.
Minä en tappanut itseäni, koska tiesin maailmassa olevan paljon muutakin mielenkiintoista kuin kemia. Luultavasti monipuoliset harrastukset ja kiinnostukset yleensäkin vähentävät itsemurhariskiä: mitä useammalla koukulla ihminen on kiinni elämässä, sen parempi. Luonnollisesti ankea pikkukaupunkiympäristö, jollaisessa vartuin, ei anna ihmiselle kovin laajaa valikoimaa sellaisia koukkuja, puhumattakaan siitä, että silloin ennen ei ollut nettiä, jolla olisi päässyt yhteyteen samantyyppisten ihmisten kanssa ja nähnyt maailman ihmeiden koko kirjon.
Sanoinko, ettei ollut nettiä? Kyllä vain. Ja minusta on hyvin mielenkiintoista, että netin yleistyessä itsemurhat ovat vähentyneet noin radikaalisti. Toki samaan aikaan ovat tulleet käyttöön myös depressiolääkkeet, jotka varmasti auttavat masennukseen paremmin kuin lapsuuden traumojen märehtiminen ja vatvominen psykoterapeutin lompakon lihotteeksi. Mutta vielä tärkeämpää on, että tänään saa vaivatta yhteyden kaltaisiinsa vaikka maailman, saati sitten Suomen, toisella laidalla.
Minun nuoruudessani pikkupaikkakunnan sisäpiireistä syrjäytynyt nuori pystyi löytämään muuta seuraa vain kirjeenvaihtoystävistä. Tänään yksinäisillä nuorilla on kaikki chateista irc-kanaviin. Ne, joita ujostuttaa jutella toisten ikäistensä kanssa netin ulkopuolisessa maailmassa omalla naamallaan, voivat ensin kuivaharjoitella sosiaalisia kontakteja - kenenkään ei ole pakko sillä tavalla kuin minun nuoruudessani mennä tupakansavuiseen kapakkaan (kapakoissakaan ei enää saa polttaa, ähä kutti) tai jollekin muulle pelottavalle seurusteluareenalle tavatakseen ihmisiä. Siinä missä minun sukupolveni nuori häpesi esimerkiksi seksuaalifantasioitaan ja piti itseään epänormaalina, nykyään epäsosiaalisinkin nörtti on puinut omat haaveensa muiden nuorten kanssa chatissa moneen kertaan ja tietää, ettei ole mitenkään erikoinen, perverssi eikä huono.
Luonnollisesti kaikenlaiset hyväätarkoittavat kukkahattutädit, jotka lienevät moralisoimalla ja häpeäntunteita lietsomalla aiheuttaneet enemmän ahdistusta ja itsemurhia kuin mikään muu ihmisryhmä tässä maassa, näkevät chatit ja irc-kanavat vain namusetien leikkikenttänä. Pohjimmiltaan tanttoja taitaa kuitenkin ottaa pannuun eniten se, että nuoret saavat jossain tutustua toisiinsa rauhassa. Sellainen ei käy päinsä, vaan on heti saatava aikaan moraalinen paniikki. Minä nyt kuitenkin sanon, että pedofiilejä on liikkeellä suhteellisen vähän, ja suuri osa chattihuoneiden ja irc-kanavien keskustelijoista on tavallisia nuoria ihmisiä, jotka haluavat tutustua toisiin nuoriin ihmisiin ilman pakkoviinaa, pakkotupakointia, pakollista koviksen esittämistä ja pakollista tappeluun ajautumisvaaraa - sanalla sanoen ilman turhaa pelkoa ja nolostelua. Uskon, että virtuaaliyhteisöillä on ollut merkittävä rooli nuorten itsemurhien vähentämisessä ja hyvinvoinnin lisääntymisessä, ja kehotan vakavasti moraalisaarnaajatanttoja jättämään kerrankin lapset rauhaan ilonpilaamiseltaan - yhtä nettipedofiilin uhria kohti on kymmeniä, ellei satoja, jotka säästyvät depressiolta ja itsetuhoisuudelta netin tarjoamien ystävien ja vertaistuen ansiosta. Teiltäkö se on pois, jos nuoret eivät nykyään ahdistu ja tee itsemurhia kuten vanhaan hyvään aikaan?
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- Tiedolla johtamisen konsultti (BI)Knowit Oy - Saranen Consulting Oy
- 1.
-
Oi, tämä on hyvä.
- 2.
-
Olet nyt, Panu, vaikkakin pannut asian kenties osuvasti, niin dramaattisen väärässä. Kas kun netin foorumeilla ihmiset ovat ilmaisussaan varsin vapaita ja se nyt ei kerta kaikkiaan käy laatuun kukkahattutädin maailmassa. Nuorethan - ei, pienet lapsipolot - saattavat oppia muodostamaan omia mielipiteitä ja päätyä vaalimaan vallan vääriä arvoja!
Asiaan tulee pikaisesti puuttua tai palaavat taantumuksen ajat, jolloin pojilla vielä oli pippeli ja tytöillä pimppi, sillä näiden toki tiedämme olevan vain sosiaalisia konstrukteja.
Muutaman nuoren miehen henki on pieni hinta yhteiskunnasta, jossa kaikki on koulittu ajattelemaan Oikeilla Arvoilla.
- 3.
-
”Pelko on pieni kuolema.” Tunnistan itsessäni tuon epämääräisen, ei-mihinkään kohdistuvan pelon. Siinä vasta ikävä tunne.
Luulenpa, että netin keskustelukanavia kritisoivat eniten ne, jotka eivät ole koskaan ensimmäisessäkään keskusteluryhmässä, chatissa tai ircissä käyneet. Kyseessä on yksinkertaisesti muutosvastarinta ja vierauden pelko. Samalla tavoin itseään ”mediakriittisinä” pitävät ahdasmieliset ihmiset selittävät, että ”ei pidä uskoa kaikkea (=ei mitään), mitä netistä lukee” tajuamatta, että netissä kirjoittelee varsin paljon eri alojen asiantuntijoita ihan omilla nimillään. Epäilemättä Encyclopedia Britannicankin nettiversio on epäluotettavampi kuin painettu.
Sinänsä oli kiintoisaa tietää, miksi pojat tekevät itsemurhia enemmän kuin tytöt. Kestääkö miespuolisten ihmisten pää huonommin karua todellisuutta?
- 4.
-
Uskoisin osan miehisen pahoinvoinnin avaimista löytyvän ristiriidasta, joka vallitsee vuosimiljoonien hioman uroksen käyttäytymisen (ollaan nyt vain miehisiä ja ajatellaan miehen tavoin) ja viime aikoina länsimaissa harjoitetun kulttuurisen pakottamisen (miehen tavoin ajatteleminen on pahaa ja rumaa) välillä.
Puolustuskyvyttömän lapsen päähän uppoavat järjettömyydetkin ja moni poika joutuu viimeistään puberteetin saavuttaessaan tilanteeseen, jossa hänen jokainen ajatuksensa ja mielitekonsa on ristiriidassa sen kanssa, mitä hänelle on opetettu oikeasta ja ihmisarvoisesta käyttäytymisestä.
Tämän lisäksi poikaparka törmää Panuefektiin - kaikki opetettu ei tehnytkään hänestä kelpo miestä, vaan parisuhdemaailman hylkiön, jota naiset herjaavat nahjukseksi ja karkaavat charmikkaan öyhöttäjän kainaloon.
Jos viimeistään siinä kohdassa ei löydy kykyä todeta opetukset yksiselitteisen vääriksi, pystyn hyvin kuvittelemaan yksinäisyyden ja epätoivon ajavan dramaattisiinkin seuraamuksiin asti.
- 5.
-
määrittele ”ajattelu miehen tavoin”. Mikä olisi nyky-yhteiskunnassa sellaista ”miestyypillistä” käytöstä, jolla tavalla mies ei voisi pahoin mutta silti olisi yhteiskuntakelpoinen?
- 6.
-
Hieno kirjoitus ja vaikka nainen olenkin, olen perinyt tuon epämääräisen ja lamaannuttavan pelon tunteen. Elämä ahdistaa, jostain täysin käsittämättömästä syystä. Mutta ehkä siksi, että olen nainen, itsemurha ei ole minua koskaan ”kiehtonut”.
Olen myös löytänyt netin keskustelu ryhmät, joissa yksinäisyydestä kärsivä voi jutella. Ja koska nuo samaiset ryhmät vielä - ilmeisen tehokkaasti - vähentävät itsemurhia, voiko niiltä enempää toivoa? Eiväthän ne täysin puhtaita pahoista tarkoitusperistä ole, mutta onko mikään?
- 7.
-
Tää on jotenki ihan sairaan hyvä kirjoitus. Pelasti päivän.
- 8.
-
@4:
”Sinänsä oli kiintoisaa tietää, miksi pojat tekevät itsemurhia enemmän kuin tytöt. Kestääkö miespuolisten ihmisten pää huonommin karua todellisuutta?”Mikä myös mielenkiintoista, tytöt tekevät kuitenkin itsemurhayrityksiä enemmän kuin pojat.
Asiaankuuluva liturgiahan on, että ”miehet eivät osaa puhua tunteistaan” tai ”miehet pitävät kaiken sisällään kunnes romahtavat”.
Tämähän on täyttä paskapuhetta. Mies puhuu jos joku viitsii kuunnella. Vaan mitä mieltä tästä ovat kukkahattutädit. Itse Saat…, siis Susanna Rahkonen, on julkisesti ilmaissut voimakkaan vastenmielisyytensä ”ruikuttavia miehiä” kohtaan.
- 9.
-
Monet tyttöjen ”itsemurhayritykset” ovat käsittääkseni vain huomion hakemista, juttujen taustalla ei välttämättä ole mitään masennusta tms. Vähän sama juttu kuin viiltelyn kanssa.
Minunkin kokemukseni mukaan useimmat miehet kyllä puhuvat, jos siihen antaa tilaisuuden. Ongelma on, että kun mies alkaa puhua tunne-elämästään naiselle, nainen hyvin usein luulee tietävänsä, mitä mies haluaa sanoa, ja tietää tietävänsä, miten miehen kuuluisi ajatella ja tuntea ja miten hänen kuuluu toimia. Sellainen avoin, vastaanottavainen, todellinen kuuntelu on taitolaji jonka äärimmäisen harvat ihmissuhdekeskusteluja harrastavat naiset osaavat.
Tähän tulokseen olen ainakin tullut kuunneltuani ystävieni referaatteja tuon tapaisista keskusteluista. (sekin varmaan lisää miehen halua puhua, että tietää naisen kaikkien kavereiden kuulevan mitä on sanonut.)
Aina on sitten jäljellä mahdollisuus puhua mies- tai naiskavereilleen.
- 10.
-
Vaan mikä se mahtaisi olla luuserien luuseri? Poika/mies joka yrittää itsemurhaa muttei onnistu edes siinä… Voiko alemmas enää vajota?
- 11.
-
Hieno hieno kirjoitus.
Satunnaislukijalle sen sijaan ihmettelisin, että mahtako olla syytä vähätellä huoion hakemiseen tähtääviä itsemurhayrityksiä tai 'itsemurhayrityksiä' ja erottaa niitä masennuksesta, sillä jokin kai silloin on vialla, jos kokee tarvitsevansa toisilta huomiota niinkin väkivaltaisin keinoin. Myös typologiasi naisista kuuntelijoina on jännä, sikäli, että yleensä olen törmännyt päinvastaiseen kuvaukseen: mies ei osaa kuunnella, vaan yrittää ratkaista ongelman.
- 12.
-
Satunnaislukija: ”Monet tyttöjen ”itsemurhayritykset” ovat käsittääkseni vain huomion hakemista, juttujen taustalla ei välttämättä ole mitään masennusta tms. Vähän sama juttu kuin viiltelyn kanssa. ”
Osa on, osa ei ole. Mistäs erotat toisistaan huomionhakuyritykset ja oikeat pyrkimykset kuolla? Ja jos ihminen hakee huomiota yrittämällä tappaa itsensä, eikö joku ole joka tapauksessa vialla - joko ihmisessä tai hänen ympäristössään, jolta kenties ei huomiota liikene?
Naisilla itsemurhat jäävät useammin ”yrityksiksi” siksikin, että naiset pääsääntöisesti suosivat ”pehmeämpiä” keinoja, erityisesti lääkkeitä. Lääkkeillä taas on vaikeampi tappaa itsensä kuin esimerkiksi haulikolla tai ajamalla päin seinää autolla. Näin sitä on vaikea sanoa, kuka ihan aidosti halusi kuolla, mutta jäi lääkecocktailinkin jälkeen henkiin ja kuka haki huomiota.
- 13.
-
Jos yrityksiä ei erota toisistaan, niin eiköhän silloin tunnu kohtuulliselta ottaa ne kaikki vakavasti. Toivottavasti itsemurhayrityksen tavasta ei tarvitse tulla välineurheilua.
- 14.
-
Naisethan sytyttelevät tulipaloja saadakseen huomiota ihqu ihanilta palomiehilta, jne. Kyseessä on tyyppillistä pinnallista ja typerää toimintaa, joka on jokaisen naisen elinehto. Tottakai naiset feikkaavat itsemurhia. Voisitko kuvitella parempaa draamaa romantiikan ehdoilla?
- 15.
-
Minä tunnen yhden miehen joka ampui haulikolla läpi poskestaan yrittäessään tappaa itseään. Menetelmällä ei ole juurikaan tekemistä itsemurhan onnistumisen kanssa vaan todellisella halulla kuolla.
Tai ehkäpä naiset valitsevat ”pehmeitä” menetelmiä juuri siksi, että eivät oikeasti edes halua kuolla, vaan pelkästään huomiota?
Tämäkin ongelma ratkeaisi sillä, että koulu veisi niin paljon nuorten aikaa, että heillä ei olisi enää energiaa teiniangstissa kieriskelyyn.
Miesten/naisten keskustelutyyleistä vielä: mies epäilemättä yrittää ratkaista ongelman - kuunneltuaan ensin, mikä se ongelma on. Nainen yleensä luulee tietävänsä, mikä ongelma on, ja että se johtuu huonosti äitisuhteesta, ja alkaa kyökkypsykologian luennon. Tarkoitus ei siis suinkaan ole auttaa puhujaa vaan tehostaa itseä.
- 16.
-
Haulikkomenetelmä on ihan oikeasti huono. En tietenkään halua antaa neuvoja kenellekään ”oikeasta” menetelmästä päättää päivänsä, mutta jos itsemurha/itsemurhayritys on merkki masennuksesta niin masennukseen ei taatusti auta ilman kasvoja vietetty loppuelämä.
- 17.
-
”Tai ehkäpä naiset valitsevat ”pehmeitä” menetelmiä juuri siksi, että eivät oikeasti edes halua kuolla, vaan pelkästään huomiota?”
Minusta esimerkiksi tämä itsemurhakuvien sivusto panee lopun moiselle spekulaatiolle. VAROITUS: älkää selailko, jos ette tahdo nähdä hyvin eksplisiittisiä ja erittäin järkyttäviä kuvia ihmiskehon saamista vaurioista. Ymmärrän hyvin, mikäli Panu tahtoo poistaa linkin. Etusivulla ei ole kuvia:
- 18.
-
Jos joku viiltää ranteensa auki toistuvasti päästäkseen hoitoon, koska ei uskalla/pysty olemaan yksinään ja pelkää tekevänsä jotain tehokkaampaa, niin tuntuu se vähän nihkeältä leimata vaan ”huomion hakemiseksi.”
- 19.
-
Satunnaislukija: ”Minä tunnen yhden miehen joka ampui haulikolla läpi poskestaan yrittäessään tappaa itseään. Menetelmällä ei ole juurikaan tekemistä itsemurhan onnistumisen kanssa vaan todellisella halulla kuolla. ”
Okei, haulikko ehkä oli huono esimerkki. Mutta miehet tyypillisesti tekevät itsemurhan humalassa ampuma-asein, ajamalla autolla kovaa jotain päin, hyppäämällä korkealta jne. Kaikki nämä keinot tappavat todennäköisemmin kuin lääkkeet, joten kyllä menetelmällä on väliä. Tämä jo siksikin, että silloinkin, kun tekee itsemurhan lääkkeillä, kuoleminen kestää kauan, jolloin avun ehtiminen paikalle on paljon todennäköisempää kuin jos esimerkiksi ajaa autolla 120km/h vauhdissa päin seinää, jolloin kuolema seuraa yleensä suhteellisen nopeasti tai ainakin vauriot ovat niin merkittävät, että niihin yleensä kuolee, vaikka apu ehtisi paikalle.
Kun ottaa huomioon, että moni nainen on oikeasti onnistunut tappamaan itsensä lääkkeillä, en näe, miksi naiset tyypillisesti valitsisivat sen, jotta jäisivätkin henkiin. Toki ihminen, joka ei halua kuolla vaan säikäyttää läheisensä valitsee todennäköisemmin lääkkeet kuin auton ja 120km/h nopeuden, mutta en usko, että tämä ero naisten ja miesten välillä johtuu etupäässä siitä, että naiset eivät tahdo kuolla, kun taas miehet tahtovat. Olen sitä mieltä, että ero on jossain muualla ja menetelmien ero vain aiheuttaa sen, että enemmän naisia jää yrityksistä henkiin.
Jos minä tappaisin itseni, tekisin sen ehdottomasti lääkkeillä. Tai myrkyllä.
- 20.
-
”Tähän tulokseen olen ainakin tullut kuunneltuani ystävieni referaatteja tuon tapaisista keskusteluista. (sekin varmaan lisää miehen halua puhua, että tietää naisen kaikkien kavereiden kuulevan mitä on sanonut.) ”
Olihan se ihan valaisevaa tajuta, että vakavasti seurusteltaessa puolison lähiystävät tietävät tarkkaan kaiken, mitä suhteessa tapahtuu. Yksityiskohtaisella tarkkuudella sekä käytännön esimerkein ryyditettynä.
Teki hieman vaikeaksi alkuun jutella heidän kanssaan normaalisti, kun
tiesi heidän tietävän liki kaikki pikku omituisuuteni. Itse en heille niitä
olisi kertonut, hieman liian yksityisiä asioita.Sittemmin olen kertonut itselleni tämän olevan osa suhteessa elämistä,
ja valikoin puheeni sen pohjilta kumppanille. Tekoihin ei ole vaikuttanut ;) - 21.
-
Lintu: mikä oli pointtisi linkittää tuo sivusto? Kaikki me olemme nähneet vastaavia kuvia ennenkin. Jokainen tietää, että jos heittäytyy junan alle, jämät kerätään ruumispussiin parin kilometrin matkalta. Jne. Jos tarkoituksesi oli ikään kuin panna piste keskustelulle, niin minun järkyttämiseeni tarvitaan vähän enemmän kuin valokuvia.
RaahRaah: jos joku ei uskalla/pysty olemaan yksinään, kyseinen ihminen vain toteuttaa luonnonvalintaa itsensä tappaessaan. Tuollainen on juuri malliesimerkki siitä, että ihmisten elämä on liian helppoa, kun yksinäisyys on muka niin kamala asia, että sen takia luovutaan ainutkertaisesta elämästä.
Arawn: kyllä niillä lääkkeilläkin saa itsensä hengiltä jos oikeasti haluaa. Ainakin minun kummisetäni sai. Kyse on vain annostuksesta ja sen varmistamisesta, että kukaan ei tule lähiaikoina käymään. Lääkkeillä on vain tosiaan helpompi tehdä ”huomiontavoitteluitsemurhayritys”. Niin kauan, kun sinulla ei ole parempaa selitystä, minä edelleen oletan, että naiset eivät oikeasti halua kuolla. Koska jos oikeasti haluaa kuolla, saa kyllä itsensä hengiltä. Esim. alussa mainitsemani junan avulla.
- 22.
-
qwertz: minä pidän tarkan huolen, että en kerro ystävilleni miehestäni mitään sellaista, mitä ei voisi julkaista lehdessä.
- 23.
-
Satunnaislukija: Ihminen, joka tahtoo kuolla, ei silti tahdo välttämättä heittäytyä junan alle. Totta kai lääkkeillä saa itsensä hengiltä, mutta todennäköisyys jäädä henkiin on suurempi kuin vaikkapa junan alle heittäytyessä. Epäilen, että monikaan itsemurhaaja ei ole kaikkein rationaalisimmillaan (vaikka heitäkin varmasti on) valmistellessaan kuolemaansa vaan valitsee tavan, joka miellyttää häntä eniten - ei siis välttämättä tapaa, joka tappaa varmimmin.
- 24.
-
Panun hienosta kirjoituksesta on kehkeytymässä varsin mauton keskustelu itsensätappamistavoista inttäjäisten kera. Jotain rajaa.
- 25.
- 26.
-
Nimenomaan - raiteille. ;)
- 27.
-
Satunnaislukija: onko sinua useampi? Tarkoitukseni ei (tietenkään) ollut panna pistettä keskustelulle, mutta sen sijaan kuvat kyseenalaistavat järeiden keinojen tehon ja sen, kannattaako käytettyjä keinoja suhtessa ihmisten motiiveihin ryhtyä edes pohtimaan. Jos kuvat eivät sinua järkytä, ole tai ole olematta ylpeä itsestäsi. Minua ne järkyttävät. Yhdyn niihin kommentoijiin, jotka ovat enemmän huolissaan itsemurhan yrittäjästä kuin siitä, onko yritys aito vai huomion tavoittelua.
Olen tämän päätteeksi samaa mieltä Kotikommentaattorin kanssa ja panen sormet suppuun.
- 28.
-
Minua on vain yksi enkä ole huomannut, että tässä blogissa vielä kukaan olisi häirikkömielessä nikkiäni edes lainannut.
Minusta keskustelu saa ja sen kuuluukin elää. Ei ole mitään oikeita raiteita, joita minkään keskustelun pitäisi seurata.
Minä en jaksa olla niin ylevä ihminen, että viitsisin olla netissä huolissani yleisellä tasolla itsemurhan yrittäjistä. En voi mitään sille, että minusta Arawnin ja Linnun maailmoja syleilevä humanismi ja Ymmärtäminen tuntuu lähinnä falskilta.
- 29.
-
Joo..kyllähän aina pelkäämistä löytyy, jos sitä rupeaa ajattelemaan.. Silloin pelko vie ihmiseltä toivon, toimintakyvyn ja viimein jopa hengen jos huonosti sattuu.. Mottoni on,että jokaisesta päivästä pitää löytää ainakin yksi hyvä asia.. Tänään se on se,että aurinko paistaa ja olen suht terve..
Päivä kerrallaan tällä Telluksen pinnalla, kukin tyylillään! - 30.
-
Satunnaislukija: ”En voi mitään sille, että minusta Arawnin ja Linnun maailmoja syleilevä humanismi ja Ymmärtäminen tuntuu lähinnä falskilta.”
Tuo on kyllä sinun oma määritelmäsi. En itse koe olevani kauhean maailmoja syleilevä humanisti tai Suuri Ymmärtäjä, jos pidän itsemurhan yrittämistä huomiohakumielessä sikäli vakavana, että siihen pitäisi puuttua. :)
- 31.
-
Satunnaislukija:
”Samalla tavoin itseään ”mediakriittisinä” pitävät ahdasmieliset ihmiset selittävät, että ”ei pidä uskoa kaikkea (=ei mitään), mitä netistä lukee” tajuamatta, että netissä kirjoittelee varsin paljon eri alojen asiantuntijoita ihan omilla nimillään.”Minä kyllä olen sitä mieltä, että ei kannata uskoa kaikkea, mitä netistä lukee. Netissä tiedon laadun haitari on paljon laajempi kuin valtamediassa; netistä kun löytyy valtamediaan verrattuna niin pätevämpää tietoa kuin vähemmänkin pätevää tietoa. Juuri monipuolisuus on eräs netin suurimmista vahvuuksista valtamediaan nähden, ja ristiriitaisen informaation seassa surfaileminen sekä vaatii lukijalta kriittisyyttä että antaa lukijalle mahdollisuuksia ihan eri mittakaavassa kuin sen yhden tuutin toitottaman totuuden omaksuminen.
- 32.
-
Kiitos 25,26 - niin, mielestäni oikeille raiteille :)
Raiteista puheen ollen voisi vain toivoa, että epätoivoiseen tekoon ajautuvat ajattelisivat niitä rekkakuskeja ja veturinkuljettajia, jotka tahtomattaan joutuvat olemaan itsemurhakandidaattien ”avustajina” ja täten saamassa ikuisia traumoja onnettomuuksista, joissa ovat osallisina. Vaan eipä taida ihmispolo ahdingossaan tuollaista ajatella.Mitä sitten onnettomuuskuvilla mässäilyyn tulee, kyllästää tämä aika meidät jo vaippaikäisistä vanhuksiin seksillä, pornolla ja väkivallalla, joten mahtaneeko kuvien esittely enää tehota. Eipä tarvitse kuin vilkaista tämänkin päivän lööppejä.
Sivuraiteille taisin taas lipsahtaa, mutta haitanneeko tuo…
- 33.
- 34.
-
Ainahan se tekee ihmiseen jotain vauriota, jos joutuu olemaan välikappale toisenihmisen itsemurhassa. Veturin kuljettajat ja rekkakuskit joutunevat tuosta eniten kärsimään, mutta koville joutuvat myöskin itsemurhan tehneen lähiomaiset ja tuttavat. Meinaan kun kokemusta on ihan omasta takaa.
- 35.
-
Oli tosi hyvä juttu, vaikka määrittelisit minut ”kukkahattutädiksi” - en ole kyllä koskaan sellaista kukkahattua käyttänyt!
Olet mielettömän hyvä verbaalinen lahjakkuus, mutta itsekään et ole täysin vapaa moralisoinnista ja toisten ihmisten määrittelystä - tietämättä kuitenkaan, mitä esim. moralisoijiksi nimittämiesi ihmisten päässä ja sydämessä liikkuu!
Kannattaa tutustua ihan livenä ja ennakkoluulottomasti eri ikäisiin naisiin ja miehiin
toivoo kuusikymppinen ihana nainen - 36.
-
tuo eksy aika lahjakkaasti aiheesta välillä, mutta muuten ihan oukkidoukki :)
- 37.
-
tuo eksy aika lahjakkaasti aiheesta välillä, mutta muuten ihan oukkidoukki :)
- 38.
-
lähimmäisen omankäden hengen pois otto on läheiselle katastrofi!miksi,miksi,mitkä tilanteet ohjaavat itsetuhoon?onko heikomman ja aina periksi antavan tehtävä tälläinen ratkaisu,että edes tällätavoin voi määrätä omasta elämästä.surullista.itsekkäät ihmiset pitäisi mennä itseensä ja tutkia omaa käyttäytymistä lähimmäistään kohtaan!
- 39.
-
Huomionhakemis itsemurhayrityksistä puhuminen on sikäli typerää että kaikilla itsemurhaa joskus yrittäneillä on monin kertainen riski kuolla itsemurhaan muuhun väestöön verrattuna. Myös miesten kohdalla yrityksiä on moninkertainen määrä onnistuisiin itsemurhiin nähden.
- 40.
-
Elämä on synkkää, siitä ei pääse mihinkään. Uraputki ja liksa ovat ne ainoat asiat jotka määrittelevät onko ihminen onnistunut vai epäonnistunut elämässään. Ne jotka eivät menesty ahdistuvat, koska joutuvat kantamaan luuserin leimaa loppuelämänsä. Myös menestyjät ahdistuvat huomatessaan, etteivät raha ja uraputki tuokaan onnea.
Onneksi on mömmöt. Ja netti. Ei elämää muuten kestäisi.
- 41.
-
Ihminen syntyy ja kuolee. Siinä välissä on elämä. Miten ihminen sen elää? Kyllä siihen jokainen kai jonkin verran pystyy itse vaikuttamaan. Joka tapauksessa jokaisen elämä on ainutkertainen (ja pyhä).
Ajattelemisen aihetta näissä kirjoituksissa antoi mielestäni se, että pystyttäisiinköhän itsemurhia vähentämään sillä, että me suomalaiset antaisimme ja saisimme enemmän myönteistä huomiota?
- 42.
-
”Elämä on synkkää, siitä ei pääse mihinkään. Uraputki ja liksa ovat ne ainoat asiat jotka määrittelevät onko ihminen onnistunut vai epäonnistunut elämässä”
Jos joku oikeasti menee tuohon lankaan ja kuvittelee onnellisuuden tulevan siitä, onko ”maailman silmissä” onnistunut tai epäonnistunut, niin eipä ihme, että masentaa. Eivätkö ihmiset ajattele omilla aivoillaan? Kysyy hän retorisesti, tietäen, että eivät ajattele.
Huomaa taas, miten ihmiset on aivopesty ajattelemaan yhdellä tavalla: ”Itsemurha on aina läheiselle hirveä kärsimys”. Ainoassa lähipiirini itsemurhatapauksessa kyseisen henkilön itsemurha oli kyllä kaikille suuri helpotus, ne traumat saatiin jo siinä vaiheessa, kun vaimoaan hakkaava juoppo liukui hiljalleen pohjalle uskoontulon ja venäläisten huorien saattelemana. Kun tämä mies sitten teki viimeisen hyvän tekonsa ja päästi itsensä päiviltä, läheiset saattoivat lopultakin jatkaa elämäänsä, unohtaa ja antaa anteeksi.
- 43.
-
Raha ja terveys ovat nykypäivän arvot, joita kaikki kumartavat – enemmän tai vähemmän avoimesti. Nuorena kun on terve, ei ole rahaa. Keski-iässä kun koulut on käyty ja liksa on kohdallaan, alkaa terveys pettää. Elämäntarkoitus: 30v asuntolaina.
En yhtään ihmettele, jos maailma tuntuu nuorista pelottavalta ja kovalta paikalta elää. Minulle se ainakin on ollut. Tapan itseni hitaasti, mutta varmasti, C2H5OH:lla. Pelottaa tehdä se muulla tavalla. Ehkä lääkkeillä … - 44.
-
44. Elämän arpajaisissa itse kukin sattuu saamaan sellaiset kortit kuin osuu kohdalle(lattea mutta osuva fraasi). Niillä sitten pitäisi pelata niin hyvin kuin osaa. Joku pelaa keskinkertaisilla korteillaan hienosti ja toinen huippuhyvillä huonosti. Mitä se hyvin pelaaminen sitten on ja kuka sen määrittelee? Onko se rahan haalimista ja sitä, että kuolee tohtorin arvo muistokirjoituksessaan? Ei varmasti.
Raha tuo turvallisuutta, kuten terveyskin, mutta eivät nekään ole onnellisuuden tae. Mielestäni onnellisuus piilee tyytyväisyydessä ja hyvissä ihmissuhteissa ja siinä, että saa olla jollekulle ihmisenä tarpeellinen. Tarpeellisuus voi olla pelkkää olemassaoloa ja läsnäoloa, ei siis konkreettista tekemistä. Tyytyväisyys tulee siitä, ettei hirveästi kadehdi eikä vertaa omaa elämäänsä toisten taivallukseen, sillä me emme voi tietää, millaista surua voi olla kauneimmankin hymyn ja kulissin takana.
Nykyään ihanteena on itsenäisyys jo lapsesta asti ja se, että pärjää ”itse” näyttämättä heikkouttaan. Vaikka kuinka tekisi tiukkaa, mennään periaatteesta hampaat irvessä apua pyytämättä jaksamisen äärirajoille, kunnes väsytään. Terve yhteisöllisyys (riippuvaisuus on sitten eri juttu, ja hyväksikäyttö) on lähes kadonnut - mitä nyt suurissa perhe- ja sukukunnissa yhteisöllisyys on vielä voimissaan. Tosin ihmiset ovat oppineet varovaisiksi, mikä on sekin ihan terve ilmiö: koskaan ei voi tietää, millainen hörhö asuu seinän takana. Pelko tarttuu, ja iltapäivälehdet lietsovat sitä meihin lahjakkaasti.
Joka tapauksessa elämässä on riskinsä, joten entäpä jos ulos lähtiessäsi sanoisit ensimmäisen kerran naapurillesi päivää? Tai ottaisit yhteyttä unohtuneeseen sukulaiseen? Voihan se olla, että tuo perhanan ääliö ei sitten vastaakaan, mutta onpahan ainakin yritetty!:)
Kaikki ei aina ole onneksi kuitenkaan niin vakavaa miltä näyttää. Jotta en vaikuttaisi tekopyhistelevältä saarnamieheltä, voin vakuuttaa, että kaikki mainitsemani elämän hyveet ovat omakohtaisesti ankarassa opettelussa ja että takkiinkin on tullut aivan tarpeeksi. Haluan silti uskoa, että kaikella on tarkoituksensa siinä vaiheessa, kun vanhana (toivottavasti saan elää vanhaksi ja suhteellisen terveenä) luen elämäni kirjaa lopusta alkuun.
Pikkuisenkaan onnellista juhannusta itse kullenkin säädylle!
- 45.
-
”Raha ja terveys ovat nykypäivän arvot, joita kaikki kumartavat –”
Jokainen valitsee omat arvonsa itse. Jos haluaa olla perässä vedettävä lapanen ja kyseenalaistamatta omaksua ne arvot, joita markkinatalousyhteiskunta näyttää tarjoavan, se on ihan oma valinta.
- 46.
-
”Raha ja terveys ovat nykypäivän arvot, joita kaikki kumartavat – enemmän tai vähemmän avoimesti. Nuorena kun on terve, ei ole rahaa. Keski-iässä kun koulut on käyty ja liksa on kohdallaan, alkaa terveys pettää. Elämäntarkoitus: 30v asuntolaina.
En yhtään ihmettele, jos maailma tuntuu nuorista pelottavalta ja kovalta paikalta elää. Minulle se ainakin on ollut. Tapan itseni hitaasti, mutta varmasti, C2H5OH:lla. Pelottaa tehdä se muulla tavalla. Ehkä lääkkeillä …”Kyllä se terveys jo keski-iässä alkaakin pettää, kun sitä itse tuhoaa tuolla mainitsemallasi tavalla.
- 47.
-
”On suorastaan isänmaallinen velvollisuus hermoilla huomisesta ja pelätä, että taivas putoaa niskaan kuin Aladobixin gallialaisille - varsinkin silloin kun huoleen ei ole todellista, akuuttia aihetta. Jos pula ja vaara oikeasti uhkaa, kuuluu tietysti jäädä tuleen makaamaan, päivittelemään ja voihkimaan.”
Tuo osui naulan kantaan ja naula upposi puuhun.
Mistähän johtuu, että kuvailemasi ajattelutapa on syöpynyt niin syvälle suomalaisuuteen? Ensin vei touon halla, sitten meni Karjala (kaksi kertaa), sen jälkeen tulivat vaaran vuodet, ja lopuksi lama. siinäkö syyt? Mutta mistä pessimismi ja ruikuttaminen, sen sijaan että oltaisiin aktiivisa ja myönteisiä kuin Roosevelt.
- 48.
-
”Jos pula ja vaara oikeasti uhkaa, kuuluu tietysti jäädä tuleen makaamaan, päivittelemään ja voihkimaan”
Olisikohan syynä tähän passiiviseen luovuttamiseen vanhan kunnon perisyntimme, kateus? Kun pienestä asti on potkittu nilkoille, mikäli
on yrittänyt ja onnistunut paremmin kuin muut, taipuu lopulta
ryhmäkuriin - eikä enää yritä mitään kummallista.
Koeta siinä sitten vaikeuksien kohdatessa pärjätä paremmin kuin
naapurit. - 49.
-
Tuo kateus käy varmaan selitykseksi ihan kaikkeen, jopa auringonpilkkuihin. Suomalaiset ovat suomalaisten mielestä niin hirveän kateellista kanssa, että on ihme, ettemme ole kaikki tikahtuneet kateuteemme.
- 50.
-
Hyvä kirjoitus tosiaan. Olen jo pidempään ihmetellyt nettikommunikoinnin väheksymistä ja paheksumista. Itse en ole irkannut kuin pari kertaa, enkä silloin tietokoneettomana oikein päässyt siihen sisälle, mutta esimerkiksi blogit ja journalithan ovat loistava keino jakaa tietoa, keskustella, tutustua ja verkostoitua. Kirjoittamalla ja lukemalla pääsee mielestäni usein lähemmäs ihmisiä - erityisesti sellaisia, joihin ”tosielämässä” tuskin tutustuisi - kuin kasvokkain puhumalla, vaikka toisaalta niitä on vaikeaa verrata, kun molemmissa on puolensa, eivätkä netti-ihmissuhteet ehkä täytä läheisyydenkaipuuta, vaikka vuorovaikutus, tiivis yhteisöllisyys ja samaistuminen olisivatkin antoisia. Etenkin rajatusti julkisissa journaleissa ihmiset kirjoittavat usein ikään kuin itselleen (yleensä hieman sensuroituna tietenkin) ja silloin saa paremmin kosketuksen persoonaan kuin vaikkapa baareissa tai bileissä.
Itsensä vahingoittaminen tavalla millä hyvänsä kielii jonkinlaisesta epätasapainosta ja jos ihminen tekee niin saadakseen huomiota, voisiko olla niin, että sitä huomiota myös tarvitsee? Naisten on varmaan usein helpompaa päästä käsiksi lääkkeisiin kuin aseisiin ja lääkkeet mielletään yleisesti lupauksena helposta ja siististä, hiljaisesta kuolemasta, vaikka ovatkin itsemurhauskeinona kaikkein epävarmimpia. Ne saattavat kylläkin aiheuttaa pysyviä vaurioita elimistöön. Ihminen voi haluta kuolla haluamatta tappaa itseään ja silloin saattaa olla vaikeaa suorittaa tekoa väkivaltaiselta tuntuvalla tavalla. Tähän saattaisi liittyä myös ympäristön odotukset mieheydestä ja naiseudesta, eli miesten olisi ehkä vaikeampaa hyväksyä itseään epäonnistuneen yrityksen jälkeen ja siksi keinotkin ovat järeämmät - ettei vaan tarvitse enää hävetä tai aiheuttaa häpeää.
-
Näkyvissa kommentit 1-50. Yhteensä 74 kommenttia.