Plaza

Näkymiehen lähtö

9.6.2010
Panu

Aihealueet: Ajankohtaista, Kulttuuri, Historia, Irlanti

Irlanti, Pohjois-Irlanti, iirin kieli, Belfast, kansanmusiikki, Irlannin historia, Brittein saaret

Kevyiden kesäaiheitten lomassa katson asiakseni käsitellä vaihteeksi jotain vakavampaakin, sillä viime kuun lopulla keskuudestamme poistui 74 vuoden ikään ehdittyään mies, jonka muistokirjoituksista irlantilaiset lehdet ovat nyttemmin notkuneet nettiliitteitä myöten, nimittäin historioitsija ja iirin kielen tuntija Breandán Ó Buachalla. Surullista kyllä en itse ehtinyt tavata tätä herrasmiestä ensimmäistäkään kertaa, mutta hänen työnsä on vuosien varrella muodostunut niin tutuksi kuin läheiseksikin.

Iirin kielen harrastukseni oli vasta kunnolla vauhtiin päässyt, kun Ó Buachalla julkaisi valtavan pääteoksensa Aisling Ghéar - ”Terävä näky”. Iirin kielen sana aisling on tuttu kieltä osaamattomillekin, koska se tarkoittaa yhtä iirinkielisen runouden ja laulutaiteen merkittävimmistä lajityypeistä - näky- tai visiorunoa. Harmi kyllä tunnen kirjallisuustiedettä suomen kielellä niin huonosti, etten tiedä, miten tämäntyyppisiä runoja vakiintuneesti nimitetään suomeksi. Joka tapauksessa niihin kuuluu runoileva minähahmo, joka paneutuu pitkäkseen ja näkee unessaan naishahmon, useinkin ylimaallisen kaunottaren, spéirbheanin. Kaunotar on tietysti Irlanti ihmishahmossa, ja tavallisesti hän sekä valittelee isänmaan alennustilaa ounaan herran orjuudessa että riemuitsee siitä, kuinka Stuart-sukuinen prinssi lähiaikoina saapuu hänelle sulhaseksi ja nostaa Irlannin uuteen kukoistukseen.

Nykyään aisling-runot tunnetaan yleensä Clannadin tai Altánin kaltaisten iirinkielisten yhtyeiden menestyskappaleina - ne ovat säilyneet kansanlauluina, esimerkiksi rakkaus- tai kaipuulauluiksi ymmärrettyinä, koska niissä tyypillisesti hyödynnetään hyvin yleisinhimillistä tunnekuvastoa, joka ei ole mitenkään jakobiittiaatteesta riippuvainen. Luin itse Ó Buachallan tutkimuksen silloin kun en vielä osannut iiriä edes hirveän hyvin, ja minulle oli suuri yllätys tajuta näiden laulujen olleen alkujaan poliittista propagandamusiikkia.

Ennen Aisling Ghéaria Breandán Ó Buachallan tärkein teos oli Belfastin - Béal Feirsten - kaupungin iirinkielisyyden historia. Kaupungin nimi tarkoittaa suunnilleen tulvauoman suuta; An Fhearsaid- eli Tulvauoma-niminen joki on tosiaan joskus laskenut mereen siinä missä Belfast nykyisin sijaitsee, mutta nykyisin se kuulemma kulkee kaupungin alitse salaojaputkessa. Alkujaan se oli pieni paikka ja Carrickfergus isompi, mutta Belfast kasvoi pellavateollisuutensa ansiosta nopeasti oikeaksi suurkaupungiksi. Sellaisissa kaupungeissa pruukaa kehittyä tuota älymystöä eli hienosti sanottuna intelligentsiaa, ja Breandán Ó Buachalla taisi olla ensimmäinen, joka kiinnitti huomiota siihen, että 1700-1800-luvun vaihteessa nimenomaan Belfastin protestanttinen älymystö oli pyrkinyt elvyttämään iirin kieltä, keräämään ja julkaisemaan vanhojen iirinkielisten runojen käsikirjoituksia ja tekstejä sekä kustantamaan iirinkielisen kansan ylösrakennukseksi uusia iirinkielisiä kirjojakin.

Ó Buachallan historiateos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1968. Valitettavasti juuri noihin aikoihin Pohjois-Irlannin hauras rauha mureni käsiin ja iirin kielestä kehittyi politiikan paineissa ennen kaikkea katolisten pohjoisirlantilaisten kansallissymboli. Aiemmin maakunnassa oli ollut paljonkin iiriä harrastaneita protestantteja, mutta he katosivat näkyvistä kun iirinkielisyysliike sai pohjoisessa uutta nostetta kansalliskiihkoisesta katolisesta nationalismista. Siksi Ó Buachallankin kirja jäi pitkäksi aikaa unholaan. Iirinkielisen Coiscéim-kustantamon johtaja Pádraig Ó Snodaigh julkaisi 1970-luvun alussa pienen englanninkielisen kirjan Hidden Ulster - Kätketty Ulster - jossa hän koetti esitellä Ó Buachallan näkemyksiä englanninkieliselle yleisölle, mutta epäsuotuisassa poliittisessa tilanteessa kirjanen lytättiin useimmilla tahoilla. Sekä Ó Buachallan teos että Ó Snodaighin kirja nousivat uuteen arvoon, kun Pohjois-Irlannin tulitauot 1990-luvulla antoivat mahdollisuuden sovinnon rakentajille.

Panu Höglund

1.

Mikä on muuten iirin nykytilanne Pohjois-Irlannissa? Sitä on ainakin väitetty sukupuuttoon kuolleeksi.

2.

Perinteinen iiri on Pohjois-Irlannissa tosiaan kuollut sukupuuttoon. Nykyiset puhujat ovat opetelleet iirin vieraana kielenä, tai he ovat sellaisten opettelijoiden iiriksi kasvattamia. Lähin aito iiri on Donegalissa. Oikeita syntyperäisiä alkuperäisten murteiden puhujia lienee kuitenkin paikoitellen ollut vielä 50-luvulla, ja myös kansanperinnettä ja rahvaanrunoutta on tallessa jonkin verran.

3.

Breandán Ó Buachalla muuten myös toimitti kirjamuotoon kahden Pohjois-Irlannin alueella pari vuosisataa sitten eläneen kansanrunoilijan kootut laulut: Peadar Ó Doirnínin ja Cathal Buí Mac Giolla Ghunnan. Molempien teoksia taitavat nykybändit laulaa vieläkin.

4.

Panu! Kommentoippa erään vanhan kokoomuslaisen pukin viimeisintä temppua, viestittelyä 16 v tytön kanssa. Vai ymmärrätkö tuollaisia ihmisiä yli puoluerajojen? Nyt olisi aika kaikkien vaikuttajien, myös nettivaikuttajien, tuomita Ike.

5.

Voinhan minä sitä kommentoida. Tuntuu vain siltä että luontoaan seurailevan luojanluoman vaistomaisia tekoja ei oikein jaksaisi erikseen paheksua.

6.

Ai Ike on luojanluoma vai? Taitaa olla paremminkin alakerran ukon aikaansaannoksia. Mutta nyt on sun tilaisuutesi osoittaa, että sinulla vielä on oikeudentajua ja tuomita näkyvästi tuollainen toiminta. Oikeisto ilmeisesti käyttää sexiasioissakin oman käden oikeutta ihan mielensä mukaan, röyhkeää ja raakaa.

7.

”Mutta nyt on sun tilaisuutesi osoittaa, että sinulla vielä on oikeudentajua ja tuomita näkyvästi tuollainen toiminta.”

Ei kannata komennella meikäläistä tuohon sävyyn, tai kirjoitan Kanervaa ymmärtävän bloggauksen.

Kirjaudu sisään

Tai kommentoi vierailijana

HUOM! Rekisteröitymällä käyttäjäksi varaat itsellesi pysyvän nimimerkin!

Takaisin ylös