Plaza

Aihealueet: Ajankohtaista, Kulttuuri

seksi, keski-ikä, nuoruus, rehellisyys, ihmissuhteet, feminismi, feminismin valheet

Taidan vanhoilla päivilläni olla pehmenemässä, koska löysin Anu Silfverbergin tuoreesta kolumnista jotain sellaistakin, mistä voi olla samaa mieltä. Silfverberg otti puheeksi nuorille homoseksuaaleille suunnatun ”Kaikki muuttuu paremmaksi” -kampanjan todeten, että sen voisi suunnata kaikille nuorille: aikuisena ja keski-iässä elämä ylipäätään muuttuu paremmaksi, seksuaalisuus ja ihmissuhteet vallankin selkenevät, sanoo Silfverberg, koska ihminen ei enää ota niin vakavasti kaikkia niitä paineita, jotka nuorten hölmö ja pinnallinen maailma asettaa jäsenilleen.

Silfverbergin kolumni oli tietysti juuri niin tyhmä ja pinnallinen kuin katuojafeministiltä voi odottaakin, mutta jos seulotaan pois kaikki se typerä, kypsymätön ja huonosti perusteltu vinoilu miesaktivistien suuntaan, jää sieltä jäljelle yksi kohtuullisen siedettävä idea. Nimittäin se, että muillekin kuin homoseksuaalisille nuorille tulisi ajoissa kertoa aikuisten maailman hyvistä puolista, ja vallankin heitä tulisi auttaa löytämään ne hyvät puolet mahdollisimman pian aikuistuttuaan.

Esimerkiksi paljon puhutun alempitasoisen miehen syndrooman keskeisiä syitä on tunnetusti se, että nuori mies vielä 18 täytettyäänkin uskoo kaikkeen siihen potaskaan, jota aikuiset ovat seksivalistuksena hänelle syöttäneet. Se valistus saa hänet noudattamaan sellaisia käyttäytymismalleja, jotka estävät häntä hankkimasta asioita suhteuttavia seksuaalisia käytännön kokemuksia. Ja niinpä omaa seksuaalisuuttaan häpeilevä teinipoika jää omaa seksuaalisuuttaan häpeileväksi, naiset jalustalle nostavaksi teinipojaksi vielä kolmekymppiseksi ja sitä vanhemmaksikin.

Kaikki voi todellakin muuttua paremmaksi nuoren päästessä pois nuorison tyhmästä, valistumattomasta ja rajoittuneesta maailmasta. Asiat eivät kuitenkaan parane itsestään, ainakaan meille miehille. Nuoria naisia on aina vetämässä ja valmentamassa aikuisten maailmaan hyvää hyvyyttään joku neli-viisikymppinen harmaiden ohimoiden charmia uhkuva setä, joka opettaa tyttöselle suuren maailman hienostuksen niin kulttuurin, tapojen kuin seksuaalisuuden osalta. Nuorella miehellä ei tätä mahdollisuutta välttämättä ole.

Nuorelle pojalle pitäisi aivan ensimmäiseksi kertoa, että seksuaalisuus ei elämänalueena ole niin vakava ja täynnä ehdottomia lakeja kuin tädit yrittävät hänelle uskotella. Ainoa, mitä nuoren heteromiehen tarvitsee saada moraaliohjeeksi seksuaaliasioissa, on se, että kondomia sietää käyttää ja muutenkin olla vastuuntuntoinen. Mutta samalla hänelle tulee kertoa, että nuoret naiset eivät ole mitenkään ihmeellisiä, jaloja eivätkä yleviä olentoja, eikä heidän seksuaalisuutensakaan ole sen hienostuneempaa kuin miestenkään. Itse asiassa kun Silfverberg sanoo seksin muuttuvan aikuisena paremmaksi, hän tarkoittaa luultavasti juuri sitä, että kaikista ujouksista ja estoista päästään, eli seksi alkaa muistuttaa yhä enemmän pornoa ja siitä tulee tuhmempaa ja sovinnaisuuksista piittaamattomampaa. Koska tämä on Silfverbergin omastakin mielestä toivottava tilanne, hänen soisi tekevän sanomastaan oikeat johtopäätökset ja myöntävän, että ainakin ideologisoimalla ja politisoimalla seksiasiat läpeensä feminismi on pitkälti aiheuttanut nuorten ihmisten seksivaikeudet ja että koko ideologia tekee ihmiset vain onnettomammiksi, ainakin rakkauselämänsä osalta.

Jotta kaikki muuttuisi todella paremmaksi mahdollisimman pian, nuorille pitäisi ainakin olla kertomatta seksuaalisuudesta selviä valheita, jotka eivät todellisuudessa pidä paikkaana siinä keski-ikäistyneiden seestyneessä seksuaalisessa todellisuudessa. Ikävä kyllä keski-ikäisyyteen kuuluu seestyneisyyden lisäksi se ille faciet -asenne, alistuminen siihen, ettei omia nuoruudenhaaveita maailman mullistamisesta saatu toteutettua, ja halu delegoida, ellei peräti sälyttää, omat unelmat seuraavalle sukupolvelle. Tämä näkyy myös siinä, miten valheellisesti aikuiset puhuvat nuorille seksuaalisuudesta: jokainen keski-ikäisten sukupolvi kertoo eteenpäin ne samat jorinat romanttisesta rakkaudesta, hellyydestä, pornon paheksuttavuudesta ja plääplääplää - ne ihanteet, joiden mittaisia he itse eivät omassa nuoruudessaan olleet, mutta joilla heidän pitää jostain käsittämättömistä perinnesyistä kiusata omia lapsiaan.

Panu Höglund