Mitäs me taantumukselliset
14.9.2008
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Kulttuuri, Politiikka
Yleisradion uutissivuilla joku Tiina-Emilia Kaunisto -niminen täti-ihminen kirjoittaa taas kerran läpiä päähänsä meistä miesaktivisteista, joten kaipa minun täytyy taas kerran ärähtää, vaikka ei yhtään tekisi mieli. Miesasian ajamisessa on masentavinta se, että mitä sitten sanotkin, vastapuoli tietää sinua paremmin mitä mieltä olet mistäkin. Toisin sanoen feministeille on yhtä tyhjän kanssa väittää vastaan. Ollaan eri maailmoissa, sillä tavalla kuin demokraatti ja natsi, tai terve ihminen ja psykopaatti, ovat eri maailmoissa. Mutta koetanpa kuitenkin lykätä käteni vellovaan sössöön eli kommentoida Rumiston…ei kun Kauniston kirjoitusta.
Jutussa kuullaan esimerkiksi NYTKIS-nimisen yhteiskunnan perustuksia nakertavan ilkiöjärjestön pääsihteeriä Tanja Auvista. Tiettävästi juuri NYTKIS neljä vuotta sitten organisoi sen häpeällisen kampanjan, jonka tarkoituksena oli estää Raha-automaattiyhdistystä jakamasta avustusvarojaan naisten väkivaltaisuutta koskevaan tutkimukseen. Naisiin kohdistuva väkivalta oli niin hirveän paljon tärkeämpi ja vaietumpi ongelma, julistivat kaikki naisjärjestöt toisiltaan kopioiduin sanamuodoin, että naisten väkivaltaisuuden kaltaisiin marginaalisiin ongelmiin puuttuminen olisi tasa-arvon vastaista. Vaikka tapauksesta ei ole kuin pari vuotta, feministibloggaajat eivät ole enää muistavinaan koko tapausta. Eräs vihjasi minun valehtelevan, koska hän ei ymmärtänyt, ”miksi naisjärjestöt yrittäisivät estää sellaisen asian tutkimisen, se ei olisi loogista”, ja väitti, ettei muistanut koko juttua. Siis koko neljän vuoden takaista juttua. Toki hän sai taustatukea toiselta feministibloggaajalta, joka kehotti häntä jättämään miesasiamiehet huomiotta - häirikköjähän me vain olemme…Käy siinä sitten dialogia.
Tanja Auvinen selittää miesaktivismin olemassaoloa sillä, että ”jossain on aktiivinen miesjoukko, jolla on aikaa paneutua asioihin”. Olemme siis ilmeisestikin organisoitunut, yhteistyössä toimiva salaliitto, joka pitää kokouksia salaisessa päämajassaan. No, itse asiassa minä en ole kertaakaan henkilökohtaisesti tavannut muita ”miesaktivisteja” netin ulkopuolella, ja aika monen kanssa olen monista miesaktivismin ulkopuolisista asioista niin eri mieltä, ettei huvittaisi tavatakaan. Toisin sanoen miesaktivismille kaivataan auvistelua parempi selitys. Esimerkiksi sellainen, että vaikkapa minun kirjoitteluni artikuloi hyvin monien, hyvin monenlaisten miesten yhteisen kokemuksen, josta vain ei ole tähän asti saanut puhua. Miesten kapinassa on siis kyse sellaisesta spontaanista kansannoususta, vallankumouksesta, jota apurahoilla paapottuja naisjärjestöjä ohjastavat auviset eivät tunnistaisi vaikka se kävelisi käsillään kadulla vastaan perhekalleudet sinisiksi maalattuina sanskritinkielisiä hymnejä laulaen.
Anders Ahlbäckin puolestaan tunnemme hänen tahattoman naurettavasta lausunnostaan, jossa hän jokseenkin suoraan myönsi, että naistutkimuksessa pyritään ideologisista lähtökohdista edeltä käsin päätettyihin tuloksiin eikä ilmeisesti itsekään nähnyt siinä mitään omituista. Hän toteaa, että vaikkapa Henry Laasasen kirjaa naisten seksuaalisesta vallasta ovat ”asiantuntijat pitäneet taantumuksellisena”. Asiantuntijoita ei tietenkään mainita nimeltä, eikä liioin kerrota, mitkä kohdat, väitteet ym. kirjassa tarkkaan ottaen tätä ”taantumuksellisuutta” ilmentävät. Ilmeisesti asiantuntijat ovat kevyimmän sortin nettiväittelyistä tutut joka alan erikoistietäjät herra ja rouva Passiivi. Toivottavasti he edes ovat lukeneet kirjan paremmin kuin kaikki ne lehdistössä kirjaan kantaa ottaneet ekspertit, joiden argumentaatio oli tasoa ”kyllä se Henry Laasasen kirja on törkeä ja huono ja taantumuksellinen ja sen tietää lukemattakin enkä minä ole alentunut sitä lukemaan ENKÄ VARMALLA AIOKAAN”.
Anders Ahlbäck myös julistaa, että ns. queer-tutkijoilla on ”uutta radikaalia sanottavaa” sukupuolen moninaisuudesta, mutta he eivät saa ääntään julkisuudessa läpi, kun kaikenkarvaiset laasaset vulgaareine yksinkertaistuksineen muka kahmivat itselleen kaiken mediahuomion. Voi herrajeesus ja kaitarannankustaa! Kaikenkarvaisia annamarivänskiä on haastateltu kyllästymiseen asti - Ahlbäckin ja kumppanien taannoin suurella melulla ja hulabaloolla julkistama naistutkimuksen oppikirja sai niin paljon näkyvyyttä, että minunkin piti ottaa asiaan täällä kantaa. Mutta jos queer-tutkijoihin ei kiinnitetä heidän kaipaamaansa huomiota, voisikohan kyse olla siitä, että heidän ”tutkimuksensa” ovat pelkkää sanamusiikkia ilman mitään oikeaa sisältöä? Ahlbäck sanoo, että näiden tutkijoiden ”sanoma on liian vaikea medioiden käsiteltäväksi”. Näin voi olla. Voi myös olla, että ammattitaitoiset toimittajat, jotka työkseen pöyhivät sanomaa esiin tyhjän jaarittelun seasta, ovat huomanneet mokoman ”tutkimuksen” ns. ”tulokset” olemattomiksi, joten he hienotunteisesti jättävät koko aiheen käsittelemättä. Kukapa ensimmäisenä uskaltaisi sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita.
Tämän lisäksi tietysti voidaan kysyä, ovatko queer-tutkijat oikeasti niin perillä sukupuolirooleista, seksuaalisuuksista ja niiden rajojen hämärtymisestä kuin väittävät. Luultavasti kuka tahansa tottunut netin seksichateissa notkuja tietää sukupuolisuuden monimuotoisuudesta paljon enemmän ja paljon elävämmin kuin kaikenlaiset pervoustieteen dosentit. Keskivertohomoa tai -lesboakaan tuskin kiinnostavat käsittämättömällä munkkilatinalla sönkätyt, homoarjen kannalta täysin epäoleelliset näkemykset siitä, millainen oikean asetusten, reglementtien ja teorioiden mukaisen homon kuuluisi olla. Näin ainakin toivoisin itse olevan asian laita. Valitettavasti se riski on aina olemassa, että jossain tuppukylässä on joku yksinäinen nörttihomo, joka identiteettiään hahmotellessaan lukee pervoustieteen käsityksiä oikeanlaisesta homoudesta ja ahdistuu siitä, ettei sovi tutkijoiden sapluunoihin.
Tuskin kukaan meistä miesaktivisteista on ”taantumuksellinen” siinä mielessä, että oikeasti haluaisimme voimaan jonkin 1800-luvun aikaisen sukupuolijärjestyksen. Kaikki 40-vuotiaat ja sitä nuoremmat miehet ovat tottuneet 60-luvun jälkeiseen vapaamielisyyteen. Ei se ole ongelma, että mies saa nykyään olla monena. Se on ongelma, että naisilla on vaikeuksia miesten moninaisuuden hyväksymisessä. Se, että mies saa olla ns. nörtti ja omistaa elämänsä intellektuaalisille harrastuksilleen lihastenpullistelun ja muun miehistelyn asemesta, voi hyvinkin olla 60-luvun, kenties jopa feminismin ansiota. Se, että naisilla on vaikeuksia hyväksyä tällaisia miehiä, jotka eivät paneudu esittämään miehisyysshowta heidän mielikseen, on täysin heidän oma asenneongelmansa. Tämän toivoisi näkyvän ns. queer-tutkijoidenkin päätelmissä, jos kerran nämä muka tietävät niin paljon sukupuolten moninaisuudesta.
Tuntuukin siltä, että juuri feministit, profeministit, pervotutkijat ja koko konkkaronkka ovat tunkemassa ihmisiä ahtaisiin rooleihin - ei mikään heidän mielikuvituksensa keksimä ”patriarkaatti”. Kirjoitin joskus muinoin, että juuri feministit ovat leimaamassa homoksi sellaista miestä, joka ei ole ”perinteisellä” tavalla maskuliininen. (Jos se nyt edes on niin perinteistä - isoisälläni oli luultavasti paljon monipuolisemmat mahdollisuudet toteuttaa itseään ihmisenä ja miehenä kuin minulla, häntä ei homoteltu eikä jätetty vaimoa vaille siksi että hän kirjoitti runoja.) Queer-tutkija Pia Livia Hekanahon esiintyminen Henry Laasasen kirjan julkistamistilaisuudessa todisti lausumani elegantisti oikeaksi: Hekanaho kehotti yksinäisiä miehiä eheytymään homoiksi, jolleivät naisille kelpaa.
- KaavasuunnittelijaLaukaan kunta
- KartoittajaLaukaan kunta
- SovelluskehittäjäInPlace Solutions Ab Oy
- SystemutvecklareInPlace Solutions Ab Oy
- Civil Engineer, SubstantionsABB
- Myyntiassistentti (Backoffice) /JärjestelmäasiantuntijaHR Yhtiöt Oy
- Kundserviceanställda (4)Turku stad
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- 1.
-
Olen plazan vakituinen käyttäjä. Nyt alan kuitenkin olla kypsä lukemaan Panun ja Timon kirjoituksia, joten sanon hyvästit Plazalle. Ehkä löydän parempaa luettavaa muualta.
- 2.
-
Pikainen kommentti.
Tällä kaverilla on sellainen mielikuva että nämä Auviset ja muut, eivät osanneet - tai onnistuneet - laskelmoinneissaan että löytyisi - Auvista lainatakseni- sellainen ”aktiivinen miesjoukko, jolla on aikaa paneutua asioihin”. Enää ei voi - tai voi toki - käyttää psykologista väkivaltaa, vaientamista tai älämölöä yksittäistä kriitikkoa kohtaan, sillä kritiikki saa jo demokraattista vastakaikua. Lisäksi kritiikki on niin asiantuntevaa, puhumattakaan sen oikeutuksesta, että tämä demokraattinen vastakaiku on poppoolle jo jonkinlainen riskitekijä. Siinä on montaa korttia pelissä, apurahoista titteleihin ja valtapeleistä projekteihin, ja kukapa asianomainen noin muutenkaan haluaisi että kun lukee CV:ssä ”naistutkimus” niin se on vähän siinä ja siinä jos sen sittenkin retusoi.
Tony M on todella v-ttuuntunut koko toiminnan röyhkeydestä ja sen pyrkimyksestä pahantekoon. Toisaalta myös huojentunut siitä, että on olemassa ”aktiivinen miesjoukko, jolla on aikaa paneutua asioihin”. Tartteeko tuota Suomentaa?
- 3.
- 4.
-
Kukas muuten onnistui siinä YLE:n kysymyksessä toteamaan että naisiin kohdistuvaa väkivallasta keskustellaan liian vähän? J-malauta mikä idiootti lie?
Tuo on vertauskuvallisesti vähän sama kuin jos kaatuisi jonkun ampiaispesän päälle, ja kun miljoonittain ampiaisia surraa ympärillä, niin toteaisi että eipä ole pahemmin näkynyt ampiaisia. Tuollainen on hullun puhetta, ja suosittelen että vastaava lääninpsykiatri käy hakemassa nämä hoidokit jo huomenna aamulla polikliniikalle.
Tony M ryhtyi muuten joskus ihan huvikseen keräämään noita linkkejä mitä tulee tuohon yksipuoliseen ja maaniseen väkivaltasadomasokismilla mässäilyyn, ja eihän aika tuollaiseen riittänyt, siinä oli myös kovalevy tietokoneella loppua. Viimeksi tuli taas tänään eteen kaksi kun oli presidenttiä myöten otettu kantaa ”naisiin kohdistuvaan väkivaltaan” ja Sosiaaliportissa oli joku toinen projekti - vai oliko se Väestöliitto. Oulun Yliopistosta tuli katottua että parin kuukauden päästä on taas näitten väkivaltaseminaari, ja taas kuskataan ulkomailta bussilastillinen feministisiä väkivaltatutkijoita paikalle, tuskin kuitenkaan oman ainejärjestön kolikko-possusta. Eiköhän kohta koko maailman kaarti ole jo käynyt Suomessa luennoimassa, saas kattoa milloin ne rupeaa kierrättämään?
- 5.
-
Hei Tony M, mistä kaivoit tiedon tosta väkivaltaseminaarista Oulun yliopistolla? Milloin se on? Ja yritin jo googlettaa… Olispa kiva mennä seuraamaan moista esitystä ja kysyä muutama kriittinen kysymys.
- 6.
-
”Hei Tony M, mistä kaivoit tiedon tosta väkivaltaseminaarista Oulun yliopistolla? Milloin se on?”
Samat sanat! We need infoa, we need weed-orggh-infoa!
- 7.
-
”Kukas muuten onnistui siinä YLE:n kysymyksessä toteamaan että naisiin kohdistuvaa väkivallasta keskustellaan liian vähän? J-malauta mikä idiootti lie?”
Suunnilleen joka viikko sattuu jostain lehdestä silmään kirjoitus naisiin kohdistuvasta väkivallasta, ja lähes poikkeuksetta siinä esiintyy toteamus ”naisiin kohdistuva väkivalta on vaiettu aihe” tms. Tätä on jatkunut jo vuosikausia, joten ihmettelen, kuinka monta tuhatta juttua aiheesta pitää vielä kirjoittaa, että se lakkaa olemasta vaiettu aihe.
- 8.
-
Todella väsyttäviä ja yksisilmäisiä, etten sanoisi yksinkertaisia jorinoita nämä Panun tarinat. Tulee vaan aina toisinaan vilkaistua ja puolittain luettuakin kun mainostavat kotisivullani. Tarttee kai vaihtaa kotisivu tai ehken koko operaattori jos Sonera ei ymmärrä asemaansa vastuullisena (?) tiedonvälittäjänä. Tarviiko netti täyttää joutavanpäiväisyydellä, vai voisiko se olla areena, jossa olisi vähän itsekritiikkiä/kontrollia ennen esiintymistä?
Ainakin henkilökohtaisesti vien lapioni tältä laatikolta. - 9.
-
Olen vilpittömästi samaa mieltä. Lisäksi ihmettelen herra Höglundin omituisia kielikoukeroita, kuten myös Soneran julkaisupolitiikkaa. Taidan myöskin minä vaihtaa operaattoria, en halua pieneltäkään osalta olla rahoittamassa tätä palstaa.
- 10.
-
”Hei Tony M, mistä kaivoit tiedon tosta väkivaltaseminaarista Oulun yliopistolla? Milloin se on? Ja yritin jo googlettaa… Olispa kiva mennä seuraamaan moista esitystä ja kysyä muutama kriittinen kysymys.
14.9.2008 klo 22.35, ooolulainen (vierailija)”Tuossa no tuon Ku Klux Klanin kokouksen omat kotisivut: http://www.oulu.fi/GVconference2008/
Jos joku haluaa näitä väkivaltatutkijoiden kokouksia ja seminaareja lähteä kiertämään, niin lienee loogisinta ottaa vuoden sapattivapaata, niitä nimittäin riittää. Voisi kai kiertää niinkuin kiertäisi keikkaa, ja miksei luoda jonkinlaisen keikka t-paidankin tyyliin:
Gendered Violence Tour 2008
FINLAND
Helsinki 05.08.2008
Helsinki 06.08.2008 (Warm Up Tina Rosenberg, Sweden)
Tampere 15.08.2008
Rovaniemi 22.08.2008
Jyväskylä 27.08.2008
Jyväskylä 29.08.2008 (Special Guest: Liz Kelly, UK)
Turku 01.09.2008
Turku 02.09.2008
Turku 03.09.2008
Oulu 05.09.2008 (Honoured Guest, Polar Prize: Sheila Jefferys)Ja niin edelleen….
Saas kattoa milloin se saa jonkun Sedun tai sen kyläkauppiaan sponsorointiin?
- 11.
-
Ahaa, tuo onkin jonkun bisnes-idea. Eli yli 120EUR maksaa jos haluaa päästä Liz Kellyn (UK) keikalle, ( - ei tosin opiskelijat ja työttömät). Eli varmaan on aikomus raahata paikalle erilaista sosiaalitantta-porukkaa - heidän oma puljuhan tuon maksanee. Samalla kun fyrkka kiertää omissa porukoissa niin saa vielä sumplittua ideologista propagandaa yhteiskunnallisiin instituutioihin. Kyllä kai nyt Oulun poliisisetä, sosiaalitäti ja rehtorikin tulevat kuuntelemaan? Eiköhän saa Suomeksikin jonkun läpyskän.
Tuo ”Sexualised and Gendered Violence” ei ole juurikaan mitään muuta ”metodologialtaan”, kuin rasistinen, ideologinen ja poliittinen termi, jonka tarkoitus on saada yhteiskunnalliset instituutiot priorisoimaan yksinomaan tiettyä ideologista näkökulmaa väkivaltaan. Lisäksi se on deduktiona valheellinen, mutta se nyt ei ole mitään uutta. Samallahan koko tuon toiminnan perimmäisenä motiivina on erään toisen sukupuolen oikeusaseman heikentäminen.
- 12.
-
@8 ja @9:
”Tarttee kai vaihtaa kotisivu tai ehken koko operaattori jos Sonera ei ymmärrä asemaansa vastuullisena (?) tiedonvälittäjänä.”
”Lisäksi ihmettelen herra Höglundin omituisia kielikoukeroita, kuten myös Soneran julkaisupolitiikkaa.”
Operaattori-Soneraa moitiskelevat ja sensuuria vaativat tahot: Plaza EI OLE Soneran sivusto, vaan Kynämies Oy:n. Jos sisälukutaito riittää, niin perehtykääpä käsitteeseen copyright ja katsokaa vaikka tämän sivun alareunasta kuka/mikä sen omistaa.
Vinkki: Copyrightia tarkoittaa se veikeä pikku c ympyrän sisällä.
- 13.
- 14.
-
”Femakkopiirien masinoimat kommentit tunnistaa siitä, että niissä aina väitetään tätä Soneran sivustoksi.”
Sensuurin ystävän tunnistaa aina. Hän on feministi.
Hyvä kolumni, jossa paljon tärkeää asiaa.
- 15.
-
Oululaisille pojille tuosta seminaarista vielä. Tony M suosittelee erikeen kahta workshoppia. Ensimmäinen olisi sellainen että saisi ihan A-luokan normatiivis-auditiivisvisuaaliasen kokemuksen näiden kielestä. Eli kyseessä on nontranssendentaalinen postqueerilainen kysymyksenasettelun normatiivinen kieli. Worshopin isäntänä toimii Vappu Sunnari ja tässä on aihe:
- What constitutes a ‘transgression’ in a discourse of ‘multiplicity, diversity and difference’?
- Who has the power to generate and regulate new truths and/or non-normative sexual imaginaries?
- Do departures from the norm disrupt the regulatory process?
- What are the challenges of the schizoid normative modalities of sexuality for feminist and queer research in education and other social sciences?
Tuon jälkeen tauolle ja valmistautumaan seuraavaan workshoppiin. Siellä voinee käyttää imperfektivaikutteista presens heterokieltä, joka ei ole intertekstuaalisesti sitoutunut queer-teoriaan. Worshopin isäntänä toimii naistutkijoiden karhunkaataja, femaani, kummitus, Kaarina Kailo:- How can researchers on violence be assisted in acknowledging their own internalized violence?
- 16.
-
Täällä muuten tulee noista tutkijoista mieleen Hanoi Rocks bändi ja muut hevarit niiden kielitermeineen. Eli luodaan sellaisia kovia sanoja, ja ”katu-uskottavia” termejä, tuossa on suoran linkki räkäkulttuurin ja akateemisen räkäkulttuurin välillä. Tuo Vappu Sunnarin oma kehitys on suoraan verrattavissa Nasty Suicide nimiseen muusikkoon. Kaarina Kailo voisi vaikka olla Guns & Rosesin ”Slash”.
- 17.
-
Naisten kokema väkivalta on vaiettu aihe sen takia, että naiset siitä itse haluavat vaieta.
Sain jonkin aikaa sitten kuulla, että eräs perhetuttumme, jonka olen tuntenut lapsesta asti, on ottanut mieheltään turpiin viimeiset 20 vuotta. Mutta koska kulisseja täytyy pitää pystyssä, nainen on vaiennut asiasta.
Olen tullut siihen tulokseen, että iso osa perheväkivaltaa kokevista naisista haluaa saada turpiinsa koska eivät kerran lähde nostelemaan silloinkaan kun siihen olisi mahdollisuus.
Tietysti lyöminen on aina lyöjän vika, mutta jotain vikaa on myös ihmisessä, joka alistuu lyötäväksi kerta toisensa jälkeen. Erityisesti perheväkivaltaan alistuville äiti- ihmisille minulta ei liikene minkäänlaista myötätuntoa. Millainen äiti se on joka ei pelasta lapsiaan tuollaisesta tilanteesta?
Katselin muuten eilen sen Rita Hayworth - leffan. Pistin merkille kuten usein ennenkin, miten epämaskuliisinet ja mitättömän näköiset miehet vielä 40-50- luvuilla esittivät sankarirakastajaa eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Fred Astaire, Gene Kelly… Humphrey Bogartikin oli kovin pieni ja hintelä.
- 18.
-
Nais-, gueer-, gender- ym. tutkimuksen tekeminen on helppoa. Alla oma kontribuutioni:
Deconstructive feminism in the works of Pynchon
D.E. Tritus
Department of Gender Politics, Carnegie-Mellon University
1. Narratives of absurdity“Class is fundamentally meaningless,” says Lyotard; however, according to Finnis[1] , it is not so much class that is fundamentally meaningless, but rather the stasis, and therefore the futility, of class. The primary theme of Humphrey’s[2] model of deconstructive feminism is the meaninglessness of neodialectic reality. But the subject is contextualised into a that includes art as a reality.
In the works of Pynchon, a predominant concept is the concept of cultural language. If predeconstructive objectivism holds, we have to choose between predialectic discourse and textual narrative. Therefore, Sontag uses the term ‘neocultural discourse’ to denote the role of the poet as writer.
“Sexual identity is part of the fatal flaw of consciousness,” says Marx; however, according to von Ludwig[3] , it is not so much sexual identity that is part of the fatal flaw of consciousness, but rather the meaninglessness, and eventually the genre, of sexual identity. Bataille promotes the use of deconstructive feminism to challenge sexism. Thus, de Selby[4] states that we have to choose between the material paradigm of expression and neocapitalist nationalism.
“Class is dead,” says Derrida. Deconstructive feminism suggests that academe is capable of truth, but only if Sartre’s essay on predialectic discourse is invalid; otherwise, narrativity is used to reinforce colonialist perceptions of sexual identity. It could be said that in Gravity’s Rainbow, Pynchon examines predeconstructive objectivism; in V he reiterates deconstructive feminism.
The premise of predeconstructive objectivism holds that the significance of the poet is social comment, given that consciousness is distinct from art. Therefore, Sontag uses the term ‘deconstructive feminism’ to denote the difference between society and culture.
The characteristic theme of the works of Pynchon is the defining characteristic, and thus the futility, of textual class. It could be said that the subject is interpolated into a that includes truth as a whole.
If predeconstructive objectivism holds, we have to choose between deconstructive feminism and subcultural deappropriation. Therefore, Buxton[5] states that the works of Pynchon are not postmodern.
The main theme of Wilson’s[6] model of predeconstructive objectivism is the role of the writer as participant. However, an abundance of narratives concerning predialectic discourse may be discovered.
Predeconstructive objectivism suggests that reality is capable of deconstruction. Thus, the example of postcultural discourse prevalent in Pynchon’s The Crying of Lot 49 is also evident in Vineland, although in a more semioticist sense.
The subject is contextualised into a that includes language as a totality. In a sense, many narratives concerning not, in fact, deconstruction, but subdeconstruction exist.
2. Predeconstructive objectivism and the postdialectic paradigm of narrativeThe characteristic theme of the works of Pynchon is the role of the poet as writer. Bataille uses the term ‘Sartreist existentialism’ to denote not structuralism as such, but substructuralism. Thus, the premise of predialectic discourse implies that the establishment is intrinsically used in the service of hierarchy.
If one examines deconstructive feminism, one is faced with a choice: either reject the postdialectic paradigm of narrative or conclude that consensus is a product of the masses. If deconstructive feminism holds, we have to choose between deconstructivist objectivism and Batailleist ’powerful communication’. In a sense, the subject is interpolated into a that includes art as a reality.
Sontag’s critique of the precapitalist paradigm of discourse holds that narrativity is part of the failure of truth, but only if the premise of deconstructive feminism is valid. Thus, an abundance of theories concerning the postdialectic paradigm of narrative may be found.
Sartre uses the term ‘conceptual capitalism’ to denote a mythopoetical whole. However, Porter[7] states that the works of Pynchon are postmodern.
Many theories concerning not desituationism, but subdesituationism exist. It could be said that Sartre uses the term ‘predialectic discourse’ to denote the collapse, and some would say the failure, of textual art.
Any number of narratives concerning the postdialectic paradigm of narrative may be discovered. Thus, the primary theme of Reicher’s[8] analysis of semanticist socialism is a subcapitalist totality.
3. Pynchon and deconstructive feminismThe main theme of the works of Pynchon is the role of the participant as artist. Predialectic discourse implies that language serves to disempower the underprivileged. However, Lyotard suggests the use of the postdialectic paradigm of narrative to deconstruct and analyse society.
The primary theme of Humphrey’s[9] model of deconstructive feminism is the genre, and eventually the futility, of materialist class. But the subject is contextualised into a postdialectic paradigm of narrative that includes reality as a reality.
Many narratives concerning the common ground between sexual identity and class exist. Therefore, the main theme of the works of Pynchon is a self-sufficient paradox.
4. Expressions of economyIf one examines predialectic discourse, one is faced with a choice: either accept deconstructive feminism or conclude that the media is capable of significance, given that culture is equal to sexuality. A number of discourses concerning the postdialectic paradigm of narrative may be revealed. But Baudrillard uses the term ‘predialectic discourse’ to denote not narrative, as Debord would have it, but prenarrative.
“Sexual identity is fundamentally dead,” says Sartre. The premise of deconstructive feminism states that society has objective value. It could be said that Bataille promotes the use of predialectic discourse to challenge sexism.
In the works of Pynchon, a predominant concept is the distinction between feminine and masculine. If the neotextual paradigm of consensus holds, we have to choose between the postdialectic paradigm of narrative and dialectic discourse. However, Lacan uses the term ‘deconstructive feminism’ to denote a prestructuralist whole.
“Sexual identity is a legal fiction,” says Debord. Abian[10] holds that we have to choose between predialectic discourse and cultural narrative. Therefore, the subject is interpolated into a that includes culture as a totality.
In the works of Pynchon, a predominant concept is the concept of semioticist sexuality. Derrida uses the term ‘the postdialectic paradigm of narrative’ to denote the role of the writer as artist. In a sense, the characteristic theme of Hamburger’s[11] analysis of predialectic discourse is the bridge between society and class.
Bataille suggests the use of the postdialectic paradigm of narrative to modify society. Thus, if predialectic discourse holds, we have to choose between the prepatriarchial paradigm of consensus and Lacanist obscurity.
The primary theme of the works of Pynchon is the paradigm, and subsequent meaninglessness, of textual sexual identity. It could be said that predialectic discourse suggests that the raison d’etre of the poet is social comment, but only if Marx’s essay on deconstructive feminism is invalid; if that is not the case, we can assume that art is used to entrench hierarchy.
In V, Pynchon denies predialectic discourse; in The Crying of Lot 49, however, he deconstructs postcultural nationalism. Thus, the premise of deconstructive feminism implies that language is intrinsically unattainable.
The main theme of Long’s[12] analysis of predialectic discourse is not, in fact, theory, but pretheory. But Lyotard uses the term ‘deconstructive feminism’ to denote a mythopoetical whole.
The failure, and some would say the absurdity, of the capitalist paradigm of discourse which is a central theme of Madonna’s Material Girl emerges again in Erotica. In a sense, Scuglia[13] holds that we have to choose between predialectic discourse and posttextual dialectic theory.
If the postdialectic paradigm of narrative holds, the works of Madonna are an example of neosemiotic rationalism. It could be said that Sontag uses the term ‘deconstructive feminism’ to denote the common ground between society and sexual identity.
1. Finnis, C. P. U. ed. (1980) Deconstructing Foucault: Deconstructive feminism and predialectic discourse. O’Reilly & Associates
2. Humphrey, B. A. (1998) Predialectic discourse and deconstructive feminism. Oxford University Press
3. von Ludwig, C. ed. (1986) Capitalist Theories: Deconstructive feminism, rationalism and postdialectic textual theory. Schlangekraft
4. de Selby, N. O. (1998) Deconstructive feminism and predialectic discourse. Panic Button Books
5. Buxton, C. Q. A. ed. (1986) The Forgotten Sky: Deconstructive feminism in the works of Gibson. O’Reilly & Associates
6. Wilson, L. S. (1977) Predialectic discourse and deconstructive feminism. And/Or Press
7. Porter, M. Q. E. ed. (1999) Neodeconstructivist Materialisms: Deconstructive feminism and predialectic discourse. Cambridge University Press
8. Reicher, U. C. (1984) Deconstructive feminism, neocapitalist appropriation and rationalism. Panic Button Books
9. Humphrey, H. ed. (1997) The Consensus of Meaninglessness: Deconstructive feminism in the works of Mapplethorpe. Oxford University Press
10. Abian, A. G. (1983) Predialectic discourse and deconstructive feminism. Panic Button Books
11. Hamburger, O. ed. (1992) Narratives of Fatal flaw: Deconstructive feminism in the works of Joyce. O’Reilly & Associates
12. Long, K. T. I. (1980) Deconstructive feminism in the works of Madonna. Loompanics
13. Scuglia, C. ed. (1978) The Defining characteristic of Class: Deconstructive feminism and predialectic discourse. Yale University Press
- 19.
- 20.
-
Ei naisten kokema väkivalta ole vaiettu aihe, vaan jotkut väkivaltaa kokevat naiset vaikenevat siitä kokemataa väkivallasta. Tässä on syytä pitää terminologia edes jotenkin hanskassa. Muutenhan kohta onnistutaan jollain terminologialla toteamaan että miehet harjoittavat 110 kaikesa parisuhdeväkivallasta. Tutkimukset myös osoittavat että moni väkivaltaa kokeva nainen käyttää myös itse väkivaltaa. Tässä ei Ensi- ja turvakoteihinkaan tulleet naiset ole poikkeus. Tällainen nainen on myös monesti tullut väkivaltaisesta perheestä itse. Jos hänen äitinsä on piessyt häntä, niin hän pieksee myös itse monesti lapsiaan. Viimeksi viime viikolla hälyytettiin Turussa miten paljon lapset kokee perheessä väkivaltaa, siinä ei kuitenkaan viittissi jostain syystä tällä kertaa sukupuolittaa.
Sitten vielä se, että termin ”parisuhdeväkivallan” alle voi noin suurinpiirtein kasata kahdesta kolmeen alalajia: naiset, miehet ja lapset. Niistä eniten vaietaan miesten kokemasta parisuhdeväkivallasta. Tämän tutkiminenkaan ei ole sallittua, vaikka meillä on kymmenentuhatta tutkijaa parisuhdeväkivaltaa tutkimassa.
Miehen kokemaa väkivaltaa parisuhteessa on h-vetin vaiettu asia, lapsen kokema aika vaiettu asia, mutta naisen kokemaa parisuhdeväkivalta ei todellakaan ole vaiettu asia. Jotkut alkoholisoituneet ja väkivaltaiset rivimuijat nyt sitten vaikenevat ja se siitä. Ruotsalaiset kriminologiset (ei siis gender sellaiset) tutkimukset myös osoittavat että se väkivaltainen mies parisuhteessa on monesti rikollinen, eli hänellä on rikollinen, tai muutoin sosiaalisesti poikkeava tausta.
- 21.
-
@19:
”Fuskua! Tuo on selvästi tehty jollain valmiilla vuokaaviolla. :D”
Totta kai on. Minähän sanoin että nais-, gueer-, gender- ym. tutkimuksen tekeminen on helppoa:
- 22.
-
Pahoittelen tuli paljon kielivirheitä tuohon äskeiseen kommenttiin. Mutta kun juoksee muurahaiset näppäimistöllä kun on löytäneet jotain muruja sieltä välistä. Eli naputteles nyt sitten siinä. Geckot juoksee seinillä huutelemassa ja vessassa asuu sammakko. Jee.
- 23.
-
@20: No itse asiassa tuon minun esimerkkini mies oli kyllä puhdasverinen DI ja nörtti eikä muijansakaan ole juoppo.
- 24.
-
Satunnaislukija: Luin äskettäin erään pakistanilaisen naisen, Tehmina Durranin omaelämänkerran. Durrani oli useita vuosia naimisissa Mustafa Khanin kanssa ja ainakin Durranin mukaan tämä oli melkoinen väkivallakko, pieksi raskaanakin olevaa vaimoaan oikein olen takaa.
Toisaalta ajattelen jossain määrin tavallasi, että jos sietää turpaanottoa 20 vuotta, melkein ansaitseekin sen. Mutta muun muassa Durranin kirja valaisee erilaista kuvaa - nainen voi esimerkiksi pelätä henkensä puolesta, tai varsinkin lastensa hengen. Jos ja kun mies on valmis lyömään, hänen esittämänsä tappouhkaukset tuntunevat aika vakuuttavilta ja olosuhteista riippuen nainen voi uskoa, ettei hän pääse pakoon, mies kuitenkin löytäisi hänet jostain eivätkä mitkään lähestymiskiellot tai muut estäisi verityötä. Oma tilanteensa on sekin, jossa naisen ajatusmaailma kieroutuu niin, että hän kokee ansaitsevansa pieksennän; hän on ruma, paha ja teki väärin (mies vakuuttaa ahkerasti näin).
Ulkopuolisen on jokseenkin helppo tuomita. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että varsinkin äiti tekee hyvin väärin lapsiaan kohtaan pysyessään väkivaltaisessa suhteessa, mutta jos ihminen on sisältäkin rikki, se ei ole niin helppoa lähteä siitä tilanteesta. On helppoa moralisoida, jos itse ei ole joutunut koskaan vaikeuksiin sillä tavalla.
- 25.
-
Ilkeasti voisi ajatella etta Durranin kirjalle loytyy markkinat. Koko touhun pioneerina on Bangladeshilainen Taslima Nasrin, joka sai oikein ruotsalaisetkin taakseen. Myohemminhan paljastui etta koko touhu oli yhta humpuukia. Tais eukko jopa lahtea takaisin kotikulmilleen. Nasrinin kotisivut oli pari vuotta sitten viela Borat:in kotisivua hassumpi. Jokohan on nuo kansainvaliset yhtiot hiffanneet etta Suomessa olisi hyvat markkinat tuollaisille tarinoille? Fakta tai fiktio, kaikki kay.
- 26.
-
”Tuo on vertauskuvallisesti vähän sama kuin jos kaatuisi jonkun ampiaispesän päälle, ja kun miljoonittain ampiaisia surraa ympärillä, niin toteaisi että eipä ole pahemmin näkynyt ampiaisia. Tuollainen on hullun puhetta..”
Ei tuo tilanne hulluutta vaadi, vain sokeutta. Sokea ei voi sanoa nähneensä ampiaisia, ja on täysin rehellinen. Eri asia tosin on, että ne tietenkin kuuluvat - mutta kuurosokea voisi tuossa tilanteessa olla täysin rehellinen sanoessaan moisia. Tosin miten kuurosokea oppii puhumaan - se onkin sitten toinen juttu.. mutta eiväthän nämä vallanhimonsa sokaisemat kiihkofemakot puhua osaakaan. Suu liikkuu, sanoja tulee - mutta järkeviä lauseita ei muodostu.
- Vortac
- 27.
-
Olen jo pitkään ihmetellyt, mutta nyt en enää malta olla kysymättä näin sivuhuomiona, että miksi Tony M puhuu itsestään aina kolmannessa persoonassa?
- Vortac
- 28.
-
Sulla se on jälleen sana ja totuus hallussa, Panu. Erinomainen kirjoitus jälleen kerran - eipä silti, että kirjoitustesi erinomaisuus minua enää yllättäisi tästä aiheesta – mutta silti se aina jaksaa kyllä elähdyttää, kun saa lukea totuuden muotoutuvan kauniisti ja ytimekkäästi tekstimuotoon ansiostasi.
Kiitos, Panu Höglund, mainio, mainio kirjoitus!
- Vortac
- 29.
-
Tehmina Durranin kirja on kirjoitettu vuonna 1991, yli 15 vuotta ennen Nasrinin pakoilujuttuja. Tarkemmin en Nasrinista tiedä, mutta ottaen huomioon pakistanilaisen kulttuurin, Durranin kirja sinänsä on ihan uskottava. Durrani ei myöskään ole paennut Pakistanista (hän pakeni kyllä aikoinaan miehensä mukana, mutta se oli eri asia ja johtui nimenomaan miehen paosta - vaimohan tietenkin lähtee miehen mukaan).
- 30.
-
Arawn: Minä ajattelin lähinnä näitä tavallisten suomalaisten tavallisia suomalaisia perheväkivaltatapauksia, joissa naisen on epäilemättä huomattavasti helpompi lähteä kuin Durranin.
Ihminen tietysti varmasti menee sisältä rikki kun tarpeeksi kauan ottaa turpiinsa, mutta kuka käskee ottaa turpiinsa niin kauan? Jokainen järkevä ihminen väkivaltaa kokiessaan lähtee sen ensimmäisen lyönnin jälkeen. Sama pätee myös miehiin. Vaikka nainen ei välttämättä saa lyönneillään hirveän pahaa vahinkoa aikaiseksi, on miestään kohtaan väkivaltaiseksi heittäytyvä nainen sen luokan kaistapää, että se on parasta jättää hetimiten.
Minusta itse asiassa väkivaltainen nainen on vielä hullumpi kuin mies, koska naisella on huomattavasti isompi riski siihen, että tilanne kääntyykin toisin päin. Eli heiltä puuttuu muutamien muiden tärkeiden palikoiden lisäksi itsesuojeluvaisto.
- 31.
-
Arsawn: ”Tehmina Durranin kirja on kirjoitettu vuonna 1991, yli 15 vuotta ennen Nasrinin pakoilujuttuja. Tarkemmin en Nasrinista tiedä…”.
Mistäs ihmeestä olet ottanut tuon ””yli 15 vuotta ennen Nasrimin pakoilujuttuja”?
Onkos Nasrimin pakoilujutut kenties kirjoitettu vuonna 2009?
(Hetki myöhemmin: Ahaa, Google osaa puhua jotain vuodesta 2007. Me muut jotka olemme näihin tasa-arvon epäkohtiin paneutuneet - muutoin kuin googlettamalla - muistamme Nasrinin mediasta ihan 90-luvun alusta. Olemme myös seuranneet ruotsalaista yhteiskuntakeskustelua ja kuulleet Nasrinista siellä.
Mutta liekö samaa sarjaa molemmat naiset, ehkäpä toinen luotiin ennen ja sitten kilpailijakustantaja laittoi haun päälle, ja tuli seuraava likuhihnalta. Nykyään kai osataan jo tietokoneella luoda ajan tasalle sopiva profiili myymään. Ilkeästi todettuna tämäkin, myönnettäköön. Miksi muuten ette voi yrittää nauttia omasta elämästänne, ei Tony M:kään jatkuvasti etsi jotain juttuja suomenruotsalaisten joukkomurhista tms, jolla voisi tuntea itseään marttyyriksi ja voivotella kovaa kohtaloaan? Menkää vaikka Namibiaan ja naikaa joku isomulkkuinen prinssi, eläkää, kyllä Suomi-neidolle vientiä riittää, ja etenkin, jos on vaaleat hiukset ja meijerit kohdallaan,silloin voi laskuttaa tuplataksalla. Japskeissa olisi Arawnille kysyntää Geishana, ja yenejä tippuu kuin lunta pakkastaivaalta.)
- 32.
-
Wikipedia tosiaan puhui nimenomaan vuodesta 2007.
Minulle ei olisi kysyntää geishana. Geishoilta vaaditaan monen vuoden koulutus eikä minulla ole sitä. Enkä osaa japaniakaan.
- 33.
-
”Yleisradion uutissivuilla joku Tiina-Emilia Kaunisto -niminen täti-ihminen kirjoittaa taas kerran läpiä päähänsä meistä miesaktivisteista, joten kaipa minun täytyy taas kerran ärähtää, vaikka ei yhtään tekisi mieli. Miesasian ajamisessa on masentavinta se, että mitä sitten sanotkin, vastapuoli tietää sinua paremmin mitä mieltä olet mistäkin. Toisin sanoen feministeille on yhtä tyhjän kanssa väittää vastaan. Ollaan eri maailmoissa, sillä tavalla kuin demokraatti ja natsi, tai terve ihminen ja psykopaatti, ovat eri maailmoissa. Mutta koetanpa kuitenkin lykätä käteni vellovaan sössöön eli kommentoida Rumiston…ei kun Kauniston kirjoitusta.”
Hyvä kirjoitus taas, Panu!
Minulla on tästä keskustelusta hieman tämänmöinen tuntu: ensin femimaanikot yrittivät vähätellä ”miesaktivisteja” ja leimata heidät akkamaisiksi ruikuttajiksi. Kun he sitten huomasivat, ettei perinteistä nolostumisreaktiota tullutkaan, he nyt yrittävät ”vaieta kuoliaaksi” (hehehe) tämän aiheen. (Sehän on heidän osaltaan sikäli helppoa, kun eihän heillä juurikaan ole mitään järkeviä vasta-argumentteja:-).
Seuraavaksi voinemme odottaa suoraa hyökkäystä.
Sillä kyllähän jopa feministit näkevät hölynpölyteorioidensa sortuvan. Viimeistään siinä vaiheessa kun ”kuoliaaksi vaikeneminen” (hehehe) ei enää toimi ja heidän totuudenvastaiset väitteensä tulevat julkiseen keskusteluun - ja keskustelu vaikuttaa heidän toimintansa rahoitukseen.
Minkä tahansa väitteen tai ajatusrakennelman täytyy kestää kriittistä arviointia. Jos väitteen esittäjä aloittaa mykkäkoulun kun hänen ajatuksiaan kyseenalaistetaan, voidaan kyseiset ajatukset kuitata hölynpölyksi.
Ja tuossa edellämainitsemassani hyökkäyksessä voisi odottaa hieman vakavampien feminatsistisien tahojen alkaa puolustella kuihtuvaa aatettaan ja rahoitustaan. Tässä vaiheessa odottaisin, että sinä, Panu, hieman vakavoituisit ja vähentäisit ironiaasi käsitellessäsi tätä oikeasti vakavaa ja tärkeää aihetta. Sillä kun pidämme tätä aihetta keskustelussa tarpeeksi kauan, sen täytyy alkaa vaikuttaa feminismin yleiseen hyväksyntään!
- 34.
-
Arawn on niitä klubeja ihan riittämiin jonne pääsisit geishaksi ilman sitä CV:täsi ihan tarpeeksi. Ruotsalaiset naiset ovat jo vuosikymmeniä sitten tajunneet tuon - vaaleista venäläisistä puhumattakaan. Myös elekieli riittää. Jos oikein osaat korttisi pelata niin saat suoran yhteyden vaikutusvaltaisiin piireihin, ehkä yakuzasta triadeihin.
- 35.
-
Miehuuden moninaisuus on minulle joskus ongelmallista. Ymmärrän teoriassa sen, että übermaskuliineillekin on tässä maailmassa tilaa, mutta sellaiset tyypit tuntuvat silti kiusalliselta. Minulta kesti jonkin aikaa hyväksyä se, että ihan tavallinen fiksu nörttimieskin saa käydä punttisalilla (tosin suljen kyllä korvani, jos joku alkaa kuulteni puhua jostain sarjoista ja toistoista ja painoista).
Saako nainen vieroksua machomiehiä? Edes niiden naisten vastapainoksi, jotka (ainakin teidän mukaanne; itse liikun varmaan eri piireissä) kaipaavat nimenomaan perinteistä alfa-urosta? Vai onko se kahlitsevaa? Puolustuksekseni voin kuitenkin sanoa, että vieroksun myös ylifeminiinisiä naisia.
- 36.
-
”Puolustuksekseni voin kuitenkin sanoa, että vieroksun myös ylifeminiinisiä naisia.”
Etkö näe ihmisiä persoonina? Haittaako se sua, jos miehellä vaikka on Ridge Forrester -leuka tai jos naisella on slaavilaiset pehmeät muodot? Suurinta osaa ihmisistä tuskin haittaa mitenkään.
- 37.
-
Panu kulta, eikö sulla ole parempaakaan tekemistä kuin jupista kaunaisesti ja irrationaalisesti feministejä ja sukupuolentutkijoita vastaan? Tuollainen pakonomainen agressio kertoo tukahdutetuista traumoista, joiden aiheuttamia tunteita sitten suunnataan hallitsemattomasti vähän mihin sattuu oli aihetta tai ei. Emotionaalisen reaktion rationaalisuuden taso tulee aika hyvin selville jos vaihtaa feministien nimien sijaan maahanmuuttajien nimiä ja lähtee siitä. Rasistista vihapuhetta vaan ei saa julkisesti esittää jollei tahdo joutua siitä edesvastuuseen, feministejä vaan on helpompi sanallisesti lyödä ja syyttää kaikista ongelmista.
Ja te muut. Hengittäkää syvää ja toistakaa perässä: Naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhuminen ei ole henkilökohtainen hyökkäys minua kohtaan. Uhrin syyllistäminen on väärin. Ja uudestaan. Kunnes tuntuu paremmalta.
- 38.
-
”Emotionaalisen reaktion rationaalisuus”…
Heh heh. Vähän samaa sarjaa kuin ”Feminismin tasa-arvoa parantava vaikutus”. Jos tämä ei ollut riittävän selkeästi ilmaistu, käy vilkaisemassa latinan sanakirjasta mitä sanojen ”ratio” ja ”emovere” kohdalla lukee.
Mahtaako sinua hunajapupua itseäsi vaivata irrationaalinen pelko siitä, miten moni allekirjoitaa tämän ”kaunaisen jupinan”? Kuulenko paperisten seinien repeävän? Elä pelkää hunajapupu - kyllä työttömälle naistutkijallekkin aina töitä löytyy (esim. siivoojana tai rakennusapunaisena :))
P.S. Hassua miten sama ihminen on lopettanut jo lähes kymmenen kertaa tämän Blogin lukemisen, Plazan käyttämisen, Soneran asiakkaana olemisen jne… Vaivaako dementia?
- 39.
-
Tony: Taidat puhua prostituoiduista. Se ei ole sama asia kuin geishat.
- 40.
-
”Tuollainen pakonomainen agressio kertoo tukahdutetuista traumoista, joiden aiheuttamia tunteita sitten suunnataan hallitsemattomasti vähän mihin sattuu oli aihetta tai ei.”
Ja mikä todistettava oli? ”Kun nainen lyö…”
”Ja te muut. Hengittäkää syvää ja toistakaa perässä: Naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhuminen ei ole henkilökohtainen hyökkäys minua kohtaan. Uhrin syyllistäminen on väärin. Ja uudestaan. Kunnes tuntuu paremmalta.”
Anti olla sitten perkele viimonen kerta, kun vihjailet tuon luokan hävyttömyyksiä. Se on saatana sillä lailla Ola vai mikä nolla lienet, että puhu, jos on asiaa tai kun kysytään. Azia Zelvä?
- 41.
-
Nainen ja tasa-arvon kannattaja:
”Puolustuksekseni voin kuitenkin sanoa, että vieroksun myös ylifeminiinisiä naisia.”Ei ketään kannata vieroksua, kunhan annetaan ihmisten olla
sellaisia kuin ovat. Toki tavoille jokaisen on hyvä oppia, mutta oma luonne pitää saada läpi, olipa se millainen tahansa.Ongelmana on lähinnä ujojen ja hiljaisten miesten syrjintä
seksuaalitasolla, eikä naisten naisellisuus. Eihän vastaavanlaisia naisiakaan syrjitä-Tämä ongelma olisi ratkaistavissa, jos femiiniset ja ylifemiinisetkin naiset ryhtyisivät ujoille miehille seksipartnereiksi, löytäisivät heistä ne hyvät puolet, eivätkä yökkimällä yökkisi.
Eli meikit päähän, buutsit jalkaan, nahkahousut ylös ja nahkatakit päälle. Ihanat nörtit odottavat ritarittariaan.
- 42.
-
@37:
”Ja te muut. Hengittäkää syvää ja toistakaa perässä: Naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhuminen ei ole henkilökohtainen hyökkäys minua kohtaan.”
Teen tuon heti kun feministeiksi itseään kutsuvat ja heidän hännystelijänsä lopettavat suoran ja epäsuoran vihjailun miesten kollektiivisesta syyllisyydestä.
- 43.
-
No näkee jutusta, ettei Panu ole kyennyt lukemaan artikkeleita ajatuksella, kun omat (miesasia) ideologiset tunteilut on sokeuttanut lukukyvyn.
Muutenkin teksti on kuin jostain turhautumien planeetalta, linnunrata kolmoselta.
- 44.
-
Tony M, nyt lähes ylitit itsesi - varsinkin postauksia @15 ja 16 lukiessa lähes putosin tuolilta. Olisin pudonnutkin, mutta kun tuo kaikki osuu turhan lähelle totuutta …
”Gendered Violence Tour 2008” … lämmittelybändeinä tyttöenergiaa pursuavat Pink Black Block ja Gender Guerillas?Panun bloggauksen asiahan on kohtuullisen vakava. Yleisradion uutiset siis toistavat ilman lähdekritiikkiä ja suodattamatta Tiina-Emilia Kauniston,
http://www.helsinki.fi/jarj/sitvas/vaalit2007/ehdokkaat1 (nro 761)
tuon naistutkimuksen ainejärjestön tiedottajan laatimaa feminististä propagandaa.
Propagandassa siis Tanja Auvisen mukaan ”sukupuolentutkimuksen ja tasa-arvopolitiikan asiantuntijat” leimaavat Henry Laasasen taantumukselliseksi. Toivottavasti Laasanen valittaa JSN:ään. Valituksen tuloksesta riippumatta se saattaisi nostaa tiedotusvälineiden kynnystä toimia feministisen propagandan kritiikittömänä megafonina jatkossa.Positiivisiakin puolia asiassa löytyy. On ilmiselvästi nähtävissä, että se kaikkein provosoivin ja raivostuttavin valhe, eli feminismin väittäminen tasa-arvon synonyymiksi, alkaa hiljentyä. Kauan sitä valehtelua onkin joutunut kuulemaan. Pikku hiljaa feministit myöntävät, että järjestöitynyt ja organisoitunut feminismi on naisasian ajamista feministisestä ideologiasta käsin tarkasteltuna. (Se, missä määrin feminismi oikeasti ajaa naistenkaan etua, onkin jo toinen kysymys.)
Tämä puolestaan asettaa mukavasti kasvavia paineita myös profeministeille, ts. kriittiselle miestutkimukselle, koska on päivä päivältä kaikille selvempää, että miesnäkökulma ei tasa-arvopolitiikassamme pääse esille. Toki profeministit yrittävät viimeiseen asti väittää edustavansa miesnäkökulmaa, mutta yhä harvempi jaksaa moiseen pötypuheeseen enää uskoa.
Mitä sitten naistutkimukseen tulee, on se pääasiassa feministisen etujärjestöpolitiikan akateemiseen jargoniin verhoiltu jatke, käsikassara, mikä tuli tämän YLEn ”uutisenkin” myötä jälleen kerran todistettua. Ja ennen kuin päivystävät naistutkijafemakot kiirehtivät dissaamaan (ja lopettamaan Plazan lukemisen ties kuinka monetta kertaa), niin pikku esimerkkinä: muistaako kukaan mikä oli viimeisin Vuoden NaisTutkimusteko?
- 45.
-
10 pistettä: Se oli Tehyn työtaistelu, jonka avulla feministit yrittivät lietsoa sukupuolten välistä sotaa parhaansa mukaan. Yrittivätpä femakot masinoida maanlaajuista naisia koskevaa yleislakkoakin. Tulokset olivat kohtuullisen heikot; eipä tainnut sotahuutoon vastata kuin Keskustanaisten toimistokonttori.
Kaipa Tehylle myönnetään myös Maikki Friberg - ja Vuoden Kristiina -palkinnot? Mikseipä Suomen Akatemiakin voisi myöntää Tehylle apurahan tieteelliseen naistutkimustyöhön, näytöthän ovat vakuuttavat ja retoriikka oikeansuuntaista.
- 46.
-
Nainen on aina niin lapsellinen.
Jo tuo vähäinen kommenttini saa kyseiset naiset liittymään kanalaumoihinsa feministeihin. Mennessän kuitenkin survoovat myös muut matkallaan olevat omat IHMISENSÄ maanrakoon, vaikkei sellaista rakoa edes ole olemassakaan. Minutkin on survottu naisväen puoliltaan omiin mieltymyksiinsä jo ajaat sitten. - 47.
-
”Teen tuon heti kun feministeiksi itseään kutsuvat ja heidän hännystelijänsä lopettavat suoran ja epäsuoran vihjailun miesten kollektiivisesta syyllisyydestä.”
Näinhän teki itse feministiksi tunnustautuva Anna Kontula Hesarissa, eli hän sanoutui irti dworkinilaisesta ajattelusta.
- 48.
-
Minä muuten muistan yliopistoajoilta sellaisen jutun, kun yhtäkkiä alkoi ylioppilaslehti (joku niistä) täyttymään jutuista mitä tulee erilaisiin homoparaateihin ja haastateltiin yksinomaan seksuaalivähemmistöjen edustajia. Oli kun yhtäkkiä olisi lukenut jotain SETA:n läpyskää. Eihän siinä sinäänsä mitään, mutta kun tuo tuntui niin syötetyltä. Muutenkin olisi yksi juttu riittänyt vaikka joka toisessa lehdessä, tämä ihan demokraattisesta näkökulmasta.
Hieman myöhemmin selvisi että jollain seksuaalivähemmistö-tiimillä oli tarkoituksellinen suunnitelma soluttautua eri medioihin ja tätä kautta jakaa sanomaansa. Yksi heistä oli yksi näistä ”eliitti” miestutkijoista - ei siinäkään mitään, mutta voisi jotenkin kuvitella että tämä pieni homojen klikki saattaisi saada enemmän pahaa jälkeä aikaan kuin hyvää sellaista. Siis omalle agendalleen. Mikä edes on se ongelma? Mikä agenda on niin tärkeä että pitää päästä oikein priorisoimaan niitä vaikka tavallisen suomalaisen miehen tasa-arvon kustannuksella? Voisiko homoprofeministit kertoa mikä juttu on kyseessä? Homovitsit ja homottelu? Vai onko tää feministien hengessä joku homojen kosto 1800-luvulla tapahtuneista vääryyksistä?
- 49.
-
Tai ehkä se on se, että feministien oppikirjoissa sanotaan että ”patriarkaatti vihaa homoja ja naisia”.
- 50.
-
Näin niinkuin itse vanhana biseksuaalina minua VITUTTAA se, että seksuaaliset vähemmistöt vedetään framille ja tehdään poikkeavuuden sijaan säännöksi.
OK, minä olen pervo, so fucking what? Antakaa minun olla minä, ihminen, yksilö enkä oman seksuaalisuuten edustaja, kasvoton ryhmän edustaja. Tuo seksuaalivähemmistö-tiimin peli on suunnilleen samaa kuin pervojen julkinen outtaaminen. Enemmistö ihmisistä on joka tapauksessa hetskuja ja heillä on ihan sama oikeus omaan seksuaalisuuteensa kuin meilläkin. Ja heterouden (joka on biologinen sääntö, ei sosiaalinen konstruktio) demonisoiminen ja bashaaminen on aivan varma tapa herättää hetskuvaltaväestössä vihaa meikäläisiä kohtaan.
Se, mitä ja kenen kanssa minä puuhailen omassa makuuhuoneessani kun verhot on vedetty kiinni, kuuluu yksinomaan minulle ja kumppanilleni. Ei kenellekään muulle ja kaikkein vähimmin jollekin ideologille.
-
Näkyvissa kommentit 1-50. Yhteensä 100 kommenttia.
