Mies uhrina

12.5.2007
Panu

Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Kulttuuri, Rikollisuus, Koulukuri

Viime torstaina Iltalehti julkaisi kauan odotetun jutun miehistä perheväkivallan - naisen - uhreina. Maassa, jossa kaikki tärkeimmät naisjärjestöt ovat avoimesti ja raa’asti vaatineet, että tämän ongelman tutkimiseen ei myönnettäisi minkäänlaisia apurahoja, kyse on oikeasti merkittävän tabun murtamisesta. Jutussa oli haastateltu useita vaimon tai tyttöystävän väkivallan ja julmuuden uhreja, mutta pääteemaksi nousi miehen ahdas sukupuolirooli, jota feministit - nuo kyynisen ja goebbelsiläisen valehtelun ammattilaiset - ovat pyhistä puheistaan huolimatta ylläpitämässä ja pönkittämässä. Sanalla sanoen, miehellä ei ole oikeutta olla uhri, koska uhrius ja uhriuden tunnustaminen on epämiehekästä - kuten Susanna Rahkonen sanoi, ruikuttava mies on pahempi kuin vastuuta pakoileva mies. Rahkonen tarkoittanee, että vaimonsa pahoinpitelemä mies (ruikuttava uhri) on halveksittavampi kuin vaimoaan hakkaava mies, joka kieltäytyy hakeutumasta hoitoon (pakoilee vastuuta).

Mies ei saa olla uhri. Tämän poika oppii jo koulussa, jossa ei ole mitään esivaltaa tuomassa oikeutta kymmenen sadistisesta nautinnosta hytisevän yläastepojan hakkaamalle seitsenvuotiaalle. Tyttöjä ei tietenkään saa lyödä edes vahingossa saati sitten pätevällä syyllä, silloin yhteiskunnan väkivaltakoneisto näyttää välittömästi synkimmät kasvonsa. (Tosin lihavat ja rumat tytöt voivat tässä suhteessa olla poikkeus, en minä sitä sano - hehän eivät ole riittävän naisellisia käydäkseen virallisista ja inkvisition hyväksymisleimalla varustetuista Naisista, ja pidän täysin uskottavana sitäkin ajatusta, että naisenrooliin kuuluvia kaunistautumisrituaaleja ja laihdutuskuuripakkoa noudattamattomat tytöt rusikoidaan muottiin yläasteella ihan fyysistäkin väkivaltaa käyttäen.) Ruikuttavan uhrin epämiehekkyyttä ja seksuaalistakin kelpaamattomuutta alleviivaavat ne kauniit tytöt, jotka silmät seksuaalisesta kiihotuksesta loistaen kerääntyvät katsomaan ja kiljahdellen kannustamaan tupakanhajuisia, lihaksikkaita sankareitaan, kun nämä kilpakenttien urhot joukolla lyövät sitä luokan pelokkainta, heikointa ja epäurheilullisinta. Ehkä joku noista tytöistä aikuistui sittemmin demarien kansanedustajaksi, mene tiedä.

Yläasteen arvot ja asenteet elävät pitkälle aikuisten maailmankin puolelle. Muistutan taas kerran siitä, että kun 28-vuotiaana luulin löytäneeni elämäni naisen, tämä siihen asti ystävällinen ja innostunut tyttö pani välit karkeasti solvaten heti poikki kuultuaan, että minua oli kiusattu koulussa. Koska olin joskus nuorena poikana ollut uhri, olin myöhemmästä kehityksestäni ja sittemmistä ansioistani huolimatta lopullisesti ja poispesemättömästi epämiehekäs ja seksuaalisesti arvoton olento - ”nainen” oli niiden haukkumasanojen joukossa, joita sain häneltä kuulla. On sinänsä kiinnostavaa, että feministeinä ja sukupuoliroolien ylittäjinä esiintyvät nuoret nykynaiset pitävät oman sukupuolensa nimeä suurimpana solvauksena, mitä miehelle voi heittää.

Sukupuoliroolien kyseenalaistamisen sijasta nykyajalle on luontaista pikemminkin roolien vahvistuminen. Ehkä tässä on kyse samasta asiasta kuin siinä, että tavattoman veristen ja barbaaristen aikakausien ja maiden ihmisille on usein henkilökohtaisesti hyvinkin tärkeää korostaa omaa sivistyneisyyttään - kohottautua liejun yläpuolelle. Vastaavasti lokoisa länsimainen nyky-yhteiskunta ruokkii kaikenlaista luonnonläheisyyden, rahvaanomaisuuden ja alkuvoimaisuuden ihannointia monissa muodoissaan. Ekoilu ja köyhäily on vain yksi muoto, mutta sama mentaalinen mekanismi lienee mukana niissä äärioikeistolaisen alakulttuurin alalajeissa, jotka joko hekumoivat sivilisaation lähestyvällä lopulla ja sitä seuraavalla paluulla viidakon lakeihin tai näkevät nuo viidakon lait tavoiteltavana, utooppisena ihanteena, koska hyvinvointiyhteiskunta veroineen ja lakeineen rajoittaa luovia ja kyvykkäitä yksilöitä liikaa. Suurin osa noiden alakulttuurien jäsenistä tuntuu olevan juuri sellaisia fyysistä rohkeutta vailla olevia nörttejä, jotka eivät selviytyisi minkäänlaisissa kenttäoloissa päivääkään: älyllinen flirtti barbarian kanssa on nimenomaan sellaisen ihmisen älyllistä flirttiä, jolla ei ole koskaan ollut pelkoa oikean barbarian keskelle joutumisesta.

Barbarialla ja raakuudella leikittelevät ennen kaikkea turvassa kivitalojen sisässä koko ikänsä viettäneet hyvinvointipossut. Aivan vastaavasti sukupuolirooleista tulee jännittäviä ja kiihottavia sen mielestä, joka ei joudu niitä olosuhteiden pakosta noudattamaan. Kun naisella on kaikki oikeudet äänestää, käydä kouluja, hankkia ammatti ja elää niinkuin huvittaa, perinteisestä sukupuoliroolista on tullut luksusta, samalla tavalla kuin barbarialla leikitteleminen on eräänlaista luksusta tai kiellettyä, kiihottavaa nautintoa. Myös seksuaalisuus on luksusta samassa mielessä. Niinpä sänkyyn halutaan sen mukainen mies - fyysisesti voimakas, kiihottavan väkivaltainen, jännittävän vastuuton, miehekäs, miehinen, miehevän mehevä mies.

Luonnollisesti sivilisaation kehitys on myös laajentanut miesten mahdollisuuksia luoda elämästään halujensa mukainen. Jos mies on saanut saumoja auki uudenlaisiin rooleihin, tämä johtuu yksinomaan siitä, että nykyisessä aineellisessa kulttuurissa miehen ei enää ole asiallisesti pakko olla fyysisiin voimiinsa luottava karju. Naisliike ja naisten vapautuminen ei kuitenkaan ole - feministien propagandavalheista huolimatta - millään tavalla vapauttanut miestä saati lisännyt rooliodotuksista vapautuneen miehen arvostusta, pikemminkin päinvastoin. Nykyaikaisen teknologian ja yleisen sivistystason nousun ansiosta mies voi harrastaa älyllisiä asioita aivan toisella tavalla kuin vuosisata sitten. Hän voi keskittyä olemaan ennen kaikkea miespuolinen ihminen, ei mies. Tämä ei kuitenkaan miellytä naista, jolla on nyt varaa ostaa markkinoilta haluamansa lainen mies, ja se mies on paljon lähempänä fyysistä urrgh-maskuliinisuutta kuin kaksikymmenluvun nuoren naisopettajan miesihanne.

Minun isoäitini otti opettajaseminaarista miehekseen Takalan, joka kirjoittaa runoja - näillä sanoilla isoisäni hänelle esiteltiin. Nykytytölle Takala, joka kirjoittaa runoja, olisi epäilemättä homoooooooo, tai ainakin määritelmällisesti epämiehekäs mies. Mies, joka ei halua olla perinteisellä tavalla miehekäs, on mies, joka ei halua naista, koska naisten valtavan enemmistön mielestä - myös niiden, jotka tekopyhästi toistelevat ymmärtämättä jääneitä kliseitä rooliodotusten rikkomisesta - ”miespuolinen ihminen”, ”herkkä mies” ja ”älykäs mies” eivät ole kiihottavia ja kiehtovia miehiä. Naisten seksuaalisten tarpeiden vuoksi miehet pakotetaan elämään luolamieskulttuurissa, jossa pahoinpitelyt ovat arkipäivää, eikä niistä sovi tehdä rikosilmoitusta saati valittaa. Naisensa hakkaamaksi joutuvalta mieheltä ja mielivaltaisen kapakka- tai nakkikioskipahoinpitelyn uhrilta odotetaan samaa - hiljaa kärsimistä, koska se on ainoa ”miehekäs” vaihtoehto silloin kun jää fyysisessä yhteenotossa tappiolle. Esivallan ja viranomaisten puoleen kääntyminen on epämiehekästä ”ruikuttamista”. Miehen elämässä kuuluu olla fyysisiä vaaroja, koska nainen haluaa jännittävän, fyysisen ja seikkailevan miehen. Jos tämä ei miellytä, olet ruikuttava uhri, siis Susanna Rahkosen paavintuomion mukaan pahoinpitelijääkin halveksittavamman mieslajin edustaja.

On muuten mielenkiintoista joskus lueskella niin feministien kuin profeministienkin käsityksiä ”miehestä”. Yleensä heidän ”miehensä” on todella kliseinen urheiluruutua tölläävä machosikamies kaljapullo toisessa ja lenkkimakkara toisessa kädessä. Tällainen mieskuva ei ole ollut ajankohtainen vuosikymmeniin - se oli totta ehkä mustavalkoisella 70-luvulla, mutta sitä mukaa kun vapaa-ajan mahdollisuudet ovat monipuolistuneet, televisioruudun edessä lätkää seuraileva ja vaimolta samalla oluttarjoilua kirosanoin vaativa ukonrahjus on alkanut näyttää vielä vanhemmalta vitsiltä kuin viime vuoden pilapiirrokset. Penkkiurheilukin on kehittynyt Urho Kekkosen vuosista - eihän meillä silloin ennen ollut amerikkalaistyylistä huutosakkityttökulttuuriakaan. Tosin urheilusankarien ihannointi oli jo minun nuoruudessani mitä suuressa määrin nuorten tyttöjen laji, eli klisee oli jo silloin paikkaansapitämätön. Väistämätön päätelmä tästäkin on, että aikansa eläneitä roolimalleja ylläpitää nimenomaan naisasiaväki - oletettavasti myös naistutkijat, jotka keskittyvät lähinnä kirjoista lukemiensa teorioiden ja niihin ikuistettujen roolikliseiden skolastiseen ruotimiseen sen sijaan että jalkautuisivat kansan keskelle käyttämään vaikkapa sitä tutkimusmetodia, josta Steve Bruce käytti nimitystä ”pitkät vapaamuotoiset haastattelut, eli kuten me sosiologit sanomme, ’ihmisten kanssa puhuminen’” (long unstructured interviews, or as we sociologists say, ’talking to people’).

Panu Höglund

Uranuksen työpaikat

MyyntiedustajaMerplast Oy
MyyjiäPintaväri Oy
KirjanpitäjäMer-Yhtiöt Oy
Taloushallinnon asiantuntijaVITA-Terveyspalvelut Oy
SähköinsinööriProtoshop Oy

MyyntineuvottelijaPanda Security
Kaksi sähkösuunnittelijaaRE-Suunnittelu Oy
YritysmyyntineuvottelijoitaVerkkoviesti26 Oy
Microsoft Bing hakusanamarkkinoijiaMedialuotsi Oy
Game Graphics Artist / AnimatorUplause Oy

Kaikki Uranuksen työpaikat

Edellinen kirjoitus
← Pitkä sota ohi?Seuraava kirjoitus
Kiakkoo →

1 lukija on pitänyt tästä artikkelista.

Piditkö artikkelista?

Lähetä linkki kaverille sähköpostilla

Osion Kolinaa PANUhuoneesta syötteet:
kirjoitukset
kommentit

Juttuja aiheesta: Nuorten parisuhteet - tyttöjen väkivaltaa (24.08.2009, Ajassa); Suomalainen väkivalta ja ritari Rape (03.01.2009, Ajassa); Mitäs me taantumukselliset (14.09.2008, Ajassa)
Keskusteluja aiheesta: Feministit iloisia ja hyviä seksissä (19.12.2009, Ellit, työ ja yhteiskunta); Sukupuolen tuolla puolen (03.06.2009, Ellit, ihmissuhteet); Mitä mieltä feminismistä? (23.04.2009, Ellit, ihmissuhteet)

1.

Täytyy sanoa, että alistuisin mielummin viidakon laille kuin naiskiintiö yhteiskuntaan. Tuntuu, että nykyinen oikeistolainen puuskani johtuu siitä, että politiikkojen kiintiö ajattelu näyttää tuhoavan sokean meritokratian minun kotimaastani.

2.

Nykytytölle taitaisi olla käsite metrumi kohtuullisen vieras. Samoin taitaisi nykytytöllä jäädä runoilematta, jos ensin pitäisi opetella klassisia runomittoja.

Muistan elävästi koulun historian tunnilla kun opettaja kertoi kiinalaisten perinteisestä virkamiestutkinnosta, jossa on useita taiteita edustettuna ja näiden mukana mitallisen runon kirjoittaminen. Tytöntylleröt lähinnä alkoivat tirskua ja niille ei mennyt jakeluun se, että tuo mainio virkamiestutkintokeksintö takasi kaikille KYVYKKÄILLE miehille tilaisuuden edetä niin pitkälle kuin taidot riittivät.

http://www.csupomona.edu/~plin/ls201/confucian3.html

Muuten olen sitä mieltä, että poikakoulut ja tyttökoulut erikseen ja klassillista sivistystä kaikille. Yhteiskoluja vasta lukiotasolle.

3.

Nojaa.

Omien kokemusteni pohjilta heittäisin, että jotkut naiset lyövät raivostuksissaan siksi, etteivät ole koskaan itse olleet lyötynä osapuolena. Heiltä siis puuttuu aito, kokonaisvaltainen kokemus fyysisestä väkivallasta ja ainakin kerran oppimisen jälkeen tämä raivopäissään huitominen loppui. Eikä onneksi tarvittu kovin lujaa tuuppaisua asian demonstroimiseksi.

Sinänsä kyllä, se on pirullinen päätös, että ottaako mustelman vai riskeeraako maineensa menetyksen.

4.

Ulkomailla on jo sivustoja jotka erikoistuvat vakoilutarvikkeiden myyntiin miehille joilla todistaa naisen pahoinpitelevän, kun viranomaiset ja oikeus tuppaavat olemaan niin paljon naisen puolella. http://www.dontmakehermad.com/
Tiedän kyllä että naisille on vastaavaa ohjeistusta olemassa, mutta eihän miesten tällaista PITÄISI tarvita?.

5.

Feministit ovat läpeensä tuhoavassa pahuudessaan julistaneet sukupuolten välille sodan. Kilpavarustelu on siitä luonnollinen ja väistämätön seuraus.

6.

Tähän pystyy vain nainen..
http://www.dontmakehermad.com/news/#20060628burnedbaby

7.

Minua on aina häirinnyt noissa feministihornoissa se liturgia, kuinka ne on niitä tavallisia miehiä, jotka muijiaan hakkaa. Kuitenkin olen havainnut ihmisten elävän väkivaltaisissa suhteissa, joissa molemmilta loppuu tolkku nopeasti tai sitten pahoinnpitelijöt ovat selvästi päihteiden väärinkäyttäjiä ja/tai selvästi mielenterveysongelmaisia (pätee kyllä tuohon ensimmäiseenkin kohtaa). Varmasti sitten löytyy se pieni vähemmistö, missä ukko on ihan rehdisti vaan kusipää.

8.

”Minua on aina häirinnyt noissa feministihornoissa se liturgia, kuinka ne on niitä tavallisia miehiä, jotka muijiaan hakkaa.”

No kyllä minä uskon, että ihan tavallinenkin mies alkaa herkästi hakata, jos on suhteessa feministiämmän kanssa ja joutuu sietämään sen oikkuilua.

9.

Ei kukaan täyspäinen ala herkästi hakata, olkoon kyseessä mies tai nainen.

10.

”Tosin sellaisen, joka on elänyt ns. normaalissa ja turvallisessa parisuhteessa ja kumppanuudessa, on paha mennä kommentoimaan toisten liittoja. Koskaan ei voi tietää, millaista ahdistusta ja surua on ”kieroutuneessa” (vahva ilmaus, mutten keksinyt parempaakaan) ihmissuhteessa - sen määrää rankimmillaan ei osaa edes kuvitella - ja kaikenlaisten besserwisserien neuvot vain lisäävät tuskaa.”

Otinpa sitaatin taannoisesta kirjoituksestani. Täällä puhutaan nyt paljolti fyysisestä väkivallasta, mutta niin sitä kuin henkistäkin väkivaltaa pystyy harjoittamaan niin mies kuin nainenkin, ei luonteen heikkous ole sukupuolesta kiinni.

8.”No kyllä minä uskon, että ihan tavallinenkin mies alkaa herkästi hakata, jos on suhteessa feministiämmän kanssa ja joutuu sietämään sen oikkuilua.”

Pakkoko sitä on noin eriparisessa suhteessa nilkuttaa ja heittäytyä lopunelämän marttyyriksi? Lyöjäthän perustelevat tekojaan juuri sillä, että toinen ”ärsytti” ja oli pakko lyödä.

Toisaalta ihmisillä on omat syynsä viipyä nilkuttavissa suhteissaan, ja kunnia heille, jotka jaksavat kilvoitella - jopa rakkaudesta. Onnellista äitienpäivää kaikille!

11.

(Nyt on pakko kevätkiireiden keskeltäkin ehtiä kommentoimaan):
Iltalehden artikkeli on lukemisen arvoinen:
http://www.iltalehti.fi/suhteet/200705106067498_su.shtml
Nämä tosiasiat feministit ovat halunneet vaieta kuoliaaksi ja hyvin ovat tähän mennessä onnistuneetkin. Uutisenhan asiasta tekeekin oikeastaan vain se, että feministinen sensuuri on ilmeisesti murtumassa.

”Miehiin kohdistuva väkivalta avioliitossa on totista totta. Se, jos joku pitää aihetta huvittavana, tekee siitä entistä tärkeämmän.
Perheväkivallan uhreista 60 prosenttia on naisia, 40 prosenttia miehiä. Miesten aiheuttamista perheväkivaltatapauksista puolet on sellaisia, joissa myös toinen puoliso on väkivaltainen. Sanotaan myös, että turvakotien naisasiakkaista 60 prosenttia on väkivaltaisia.
Henkisen väkivallan käyttäjänä nainen on usein miestä voimakkaampi.”

Odotamme siis, että:

Naisjärjestöjen Keskusliitto, NYTKIS ja Naisasialiitto Unioni organisoivat pikaisesti feministien näyttävän Pink Ribbon -kampanjan, jossa ongelma tunnustetaan ja feministit sanoutuvat irti naisten harjoittamasta perhe- ja muusta väkivallasta.

Kampanjaa mainostetaan naistutkimuksen postilistalla ja 2008 kampanja on jo ehdolla Kristiina-instituutin ”Vuoden Kristiina” -palkinnolle. Aika ei kuitenkaan ole vielä täysin kypsä, kunnes Amnesty ottaa onkeensa ja räjäyttää potin perustamalla ”miesten oikeuksien erikoisryhmän” ja aloittaa ”Jotain Rotia Sentään!” -kampanjan. Kampanjalla painostetaan voimakkaasti Vanhasen uutta hallitusta, koska miehiin kohdistuva väkivalta on kansainvälinen ihmisoikeusrikkomus.

Amnestyn uusi kampanja valitaan 2009 ”Vuoden Kristiinaksi”. Tyttöbändi PMMP tekee hittibiisin nimeltään ”Jotain Rotia Sentään!”, biisiä pakkosoitetaan joka tuutista ja singlen tuotto kohdistetaan tälle Amnestyn uudelle kampanjalle. Äitienpäivänä YLE lähettää ohjelman: ”Miksi nainen lyö?”, STM:ssä tehdään suursiivous änkyräfeministeistä, perustetaan totuuskomissio perkaamaan feministien valheita, naistutkimus lakkautetaan ja korvataan feminismistä vapaalla neutraalilla sukupuolitutkimuksella, miesaktivisteja ja antifeministejä valitaan TANEn pysyväisjäseniksi, …

12.

Kiitos Panu tärkeän asian esilletuonnista, sivistyneeseen yhteiskuntaan ei tulisi kuulua kenenkään pahoinpitely. On kylläkin surullista että selvästi olet itse joskus saanut kärsiä ”kiusaamista” siitä jää helposti elämän iän kestävät haavat. Itse muistan kuinka mieheni kun sai tilaisuuden n. 35 vuotiaana itki sitä miten paljon oli sattunut kun koulussa oli tullut kiusatuksi! Ei lapsen ymmärrys riitä selittelemään kisaajien olvan niitä joiden syy kiusaaminen on, vaan lapsi ajattelee että hänessä se vika on!..

ja hakaako nainen, jokainen joka elämää on vähääkään seurannut ja nähnyt tietää, sitäkin kyllä tapahtuu. Ja apua yhteiskunnalta ym on harvassa, ELÄMME SURULLISIA AIKOJA.

Jos etsit apua yhtenä vaihtoehtona voi olla kristillinen rukous joka parantaa, myös sielun haavoja ja ennenkaikkea niitä. Pyydä rohkeasti apua esim. helluntaiseurakunnista yms.

Tsemppiä teille jotka kärsitte, älkää antako periksi, elämä jatkuu.

13.

On muuten huvittavaa, miten käsitys miehisyydestä muuttuu. Panu toi oivasti esille sen, että ”sivistymättömien” kansojen aidosti väkivaltaista elämää viettävät ihmiset yleensä pyrkivät olemaan mahdollisimman sivistyneitä. Samalla tavalla 1900-luvun alun työväenliikkeen ryhmäkuvissa on aina miehiä (ja joskus myös naisia) parhaimpiinsa pukeutuneina. Niille, joiden jokapäiväinen elämä ei ole siistiä tai väkivallatonta, sivistys on nautinnollista yleellisyyttä.

Se, että tällainen sivistyksen ihannointi on vierasta länsimaalaiselle kulttuurille, näkyy jo elokuvien viholliskuvastosta. Niissä on aika usein ”pahis”, joka vaihtaa tyylilajiaan sujuvasti äärimmäisestä raakuudesta täydelliseen kohteliaisuuteen ja klassisesta musiikista keskustelemiseen. Yleensä tällainen ihminen kuvataan psykopaatiksi, mutta jos alkaa ajattelemaan vaikkapa venäläisen kirjallisuuden hahmoja, löytää saman ihmistyypin aidosti sisältäpäin kuvattuna. Tolstoin nuoruusajan teokset Tsetsenian sodasta ovat eräitä parhaista tässä suhteessa.

Äijäni, päämajan kaukopartiomies, pitää eräänä elämänsä hienoimmista saavutuksista sitä, että tuli kolmanneksi (ennen kaukopartioon siirtymistään) divisioonansa shakkimestaruuskilpailuissa. Tämä kuvaa aika hyvin sitä asennetta, joka muodostuu väkivaltaa todellisuudessa käyttävälle ihmiselle.

14.

Voi hyvä isä sentään…Ja minä kun luulin, että juttu miehistä kauneushoidoissa olisi ollut plazan sivujen pohjanoteeraus… Kurjaa jos on ollut pienenä kamalaa, mutta ei se julkisesta kiukuttelusta parane.

15.

@14,
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että miesten ei välttämättä ole sopivaa hoitaa kauneuttaan naisten tapaan, vaikka itse asiassa kaikki erityisen miehiset kulttuurit ovat tätä harrastaneet. (Mieti vaikka 30-vuotisen sodan pitkätukkaisia sotureita, hiuksiaan kampaavia spartalaisia tai huulensa punaavia afgaaneja.) Sen sijaan uskomatonta on se, että mielestäsi miehiin kohdistuvan väkivallan protestoiminen on vielä kauneudenhoitoakin sopimattomampaa.

Olisi hauska kuulla, mikä on sinun ratkaisusi väkivaltaan. Tulisiko meidän miesten hyväksyä se, että meidän päällemme käyminen keskellä katua on sosiaalisesti hyväksyttävää? Tulisiko myös miehiin kohdistuvaan perheväkivaltaan kiinnittää huomiota?

16.

”Ja minä kun luulin, että juttu miehistä kauneushoidoissa olisi ollut plazan sivujen pohjanoteeraus… Kurjaa jos on ollut pienenä kamalaa, mutta ei se julkisesta kiukuttelusta parane.”

Pohjanoteeraus on siis se, että miestä ottaa aivoon kun sitä hakataan ja kehtaakin sanoa sen vielä ääneen. Tämä lienee sitä naisten kuuluisaa humaanisuutta, jota meillä ei ole.

17.

Siis ”jota meillä miehillä ei ole”.

18.

Noista sukupuoliroolien rikkomisesta voisin kertoa oman kokemukseni. Olin aikoinani n. puolitoistavuotta ns. koti-isä, koska se silloisen elämäntilanteen johdosta oli yksinkertaisesti järkevintä. Nykyisestä julkisesta keskustelusta voisi saada kuvan, että naiset kovasti arvostaisivat tämmöistä toimintaa ja ovat kovasti patistamassa miehiä ottamaan lisää vastuuta lasten kasvattamisessa. Oman kokemus on se, ettei yksikään, ainakaan suurinpiirtein samanikäinen nainen, arvostanut kyllä koti-isyyttä pätkääkään. Sitä pidettiin lähinnä kummallisena, outona, jopa jotenkin pelottavana. Niin, aivan oikein, epämiehekkäänä. ”Vastuuta pakoileva mies on kiinnostavampi kuin pikkulapsia hoitava mies”. Vain pari vanhemman ikäpolven naista, joilla saattoi itsellä olla kovia kokemuksia ison lapsikatraan yksinkasvattamisesta, saattoi sanoa jotain aidosti myönteistä. Itse kyllä olen, varsinkin näin jälkeenpäin ajateltuna, tyytyväinen silloiseen valintaani.

19.

Ja jälleen kerran kukkii väärinymmärtämisen kukka…En pidä väkivallan protestoimista mitenkään sopimattomana. Vaikka kuinka lukisin lyhyen komenttini, en siitä löydä sellaista edes kirjainten välistä. Olen itse kokenut väkivaltaa miehen taholta. Jäljet, niin fyysiset kuin henkiset, ovat ikäviä ja pysyvät kauan. En minä silti ole ryhtynyt vihaamaan koko mieskuntaa tästä syystä.
Väkivallasta kirjoittaminen on paikallaan, silloin kun sillä on jokin rakentava tarkoitus. Tämän palstan kirjoitus on katkeroituneen pikkupojan kiukuttelua, joka saa minutkin kiukustumaan, vaikka olen kaikella tavoin kaikenlaista väkivaltaa vastaan.

20.

”Ja jälleen kerran kukkii väärinymmärtämisen kukka…”

Kirjoittaa sitten niin että ymmärretään.

”En pidä väkivallan protestoimista mitenkään sopimattomana. Vaikka kuinka lukisin lyhyen komenttini, en siitä löydä sellaista edes kirjainten välistä.”

No sen rivien välistä voi kyllä lukea, että mielestäsi miehelle ei sovi valittaa kun joutuu väkivallan kohteeksi. Sen voi tulkita niin, että mielestäsi on ihan OK jos miehet kärsivät väkivallasta. Tietysti se, että sinä olet joutunut miehen väkivallan kohteeksi, on verrattoman paljon tärkeämpää. Minä-minä-minä kärsii, voi kauheaa, koko maailman on rynnättävä minä-minä-minää säälimään. Mutta jos joku muu valittaa omaa kärsimystään, se on ”pikkupoikien” touhua.

No, niin metsä vastaa: minä olen täysin vakuuttunut siitä, että ansaitsit oman kärsimyksesi, ja toivon, ettei kukaan muukaan haaskaa sinuun minkäänlaista myötätuntoa. Haluan ilmaista vilpittömän, sadistisen iloni siitä että sinua on lyöty, ja toivon, että sitä tapahtuu vastakin.

Julmaako? Ei, vaan tämä on se maailma, jota sinä tunnut haluavan. Jos uhriudestaan valittavat miehet ovat halveksittavia, tasa-arvon ja tasapuolisuuden nimessä samoin tulee suhtautua myös väkivallan uhriksi joutuviin naisiin. Tämä on se maailma, jota sinunlaisesi rakentavat. Ole ylpeä aikaansaannoksestasi.

21.

V 1995 olin tehnyt esitutkimuksen väkivallasta parisuhteessa. Tutkin kyselyhaastattelulla n 200 erilaista psyykkisen, sosiaalisen ja fyysisen väkivallan muotoa, yleisyyttä ja vaurioittavuutta. Lisäksi selvitin, miten nainen ja mies eroavat väkivaltansa vaikuttavuuden vaurioista.
Valitsin näistä jokaisesta 10 pahinta väkivallan muotoa.
Totesin pienellä aineistolla, että naisten väkivalta oli vaurioittavampaa ja yleisempää kuin miesten.
Pahimpia väkivallan muotoja ovat miehisyyden loukkaaminen, moittiminen vanhempien aikana, työnantajalle arvostelu ja moittiminen muiden ihmisten aikana. Myös uhkailu erosta ja lasten viemisestä sekä kieltäytyminen kanssakäymisestä olivat vahvimmat vaurioiltaan ja yleisyydeltään. Naisten kohtaamat pahimmat väkivallan muodot olivat sosiaalista väkivaltaa.
Fyysinen väkivalta ei ollut kummallekaan erityisen vaurioittavaa.
Kun v 1995 sosiaali- ja terveysministeri Vappu Taipale perusti parisuhdeväkivaltatyöryhmän, huomasin, että siinä oli vain naisia. Kirjoitin hänelle tutkimuksestani. Sain hyvin aggressiivisen kirjeen Taipaleelta vastaukseksi. Koska tiesin, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen johtaja Paula Kokkonen on Taipaleen kanssa samoilla linjoilla, en uskaltanut enää olla aktiivinen. Vaarana oli lääkärinoikeuksien menettäminen, olen psykiatri ammatiltani. Vaara oli aivan todellinen.
Paula Kokkonen on Tarja Halosen suosikki.
Työryhmä julkaisi raporttinsa reilut 5 vuotta myöhemmin. Yllätys-yllätys: Oli vain miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa, ei muuta. Tiesin tämä lopputuloksen jo 1995, kun sain kirjeen Taipaleelta.

22.

@19: Mitä täti oikein ruikuttaa. Menee dojolle ja opettelee vaikka karatea niin että kykenee puolustamaan itseään. Elämme nyt tasa-arvon aikaa, eli ei pidä odotttaa automaattisesti että joku mies suojelisi sinua. Tai opettelee sitten elämään kokonaan ilman miestä jos miehet ovat niin ilkeitä ja väkivaltaisia.

23.

Tämähän on toki totta, että naiset sortavat. Samalla lailla miehet myös sortavat(itse koulukiusattuna olen sen saanut kirjaimellisesti kokea). Mutta että jälleen yleistetään koko sukupuoleen joidenkin käytös. Minusta Panu on älykäs mies. Minne älykkyys katoaa vihaa lietsovien ja joskus ilmeisesti henkilökohtaista kostoa ilmaisevien kirjoitusten taa. Miksi Panu ei uskalla suoraan, älyllisesti, kapasiteetillaan haastaa feministejä. Vai pitääkö paeta vanhan ”kun ne tekee niin niin minä myös” -suojan taakse. Haasta heidät älylläsi, älä jollakin aivottomalla propagandalla. Ei kiihkomielinen puhe feministien teorioita kaada, vaan taidokas, asiallinen ja viileä puhe.

24.

”Miksi Panu ei uskalla suoraan, älyllisesti, kapasiteetillaan haastaa feministejä. Vai pitääkö paeta vanhan ”kun ne tekee niin niin minä myös” -suojan taakse. Haasta heidät älylläsi, älä jollakin aivottomalla propagandalla.”

Feministien kanssa on täysin turha yrittääkään käydä älyllistä keskustelua, koska se yleensä menee intellektuaaliseksi kalunmittaamiseksi, eli feministit vaativat, että minun olisi tutustuttava heidän teorioihinsa. Minusta feminismin läpituhoisista yhteiskunnallisista seurauksista tulee voida keskustella perehtymättä kaikkeen siihen jonninjoutavaan propagandakirjallisuuteen, jolla he ovat itsensä aivopesseet. Minusta feminismin analysointiin riittää sen toteaminen, että he väittävät aatteensa vapauttavan myös miehet, ja tämän väitteen vertaaminen todellisuuteen.

Feministit eivät oikeasti ole riittävän älyllisiä, jotta heidän kanssaan voisi keskustella. Ainoa yleissivistys ja ainoa älyllisyys, joka heillä on, on naistutkimuksen klassikoiden ja niihin liittyvän kommenttikirjallisuuden ulkoaopettelu sekä kyky ladella täysin läpitunkematonta pseudotieteellistä liturgiaa, joka on yhteiskunnallisen todellisuuden ymmärtämisen kannalta aivan yhtä tyhjän kanssa. On aika kuvaavaa, että naistutkimuksen piirissä perustetaan pornoakatemioita, joissa tutkitaan sukupuolten representaatioita pornossa, mutta sitä vastoin sosiologeja, seksologeja, psykologeja, psykiatreja tai ylipäätään ketään ei kiinnosta (esimerkiksi) pornon paikka nykyajan nuorten ihmisten maailmassa. Ylipäätään ihmisten autenttinen kokemus yhtään mistään ei kiinnosta, koska jonninjoutavan skolastinen kiistely on tärkeämpää.

25.

@24, Panu,
vastapuolen teorioihin on aina perehdyttävä, jotta niitä voisi vastustaa. Feminisminvastaisen ohjelmasi suurin ongelma on se, että sodit stereotyyppiä vastaan. Oikea tekniikka olisi ottaa joku nimekäs, ajankohtainen kotimainen feministi ja murskata hänen jokin artikkelinsa kohta kohdalta tutkimustietoon tukeutuen. Se, että mariset yleisesti feminismin hirveydestä, vähentää koko asian uskottavuutta. Tähän ei ole varaa, kun olemme näin altavastaajina.

26.

@24, Panu
Tuo tapa tutustua erilaisiin representaatioihin on suosittua siksi, että se vapauttaa velvollisuudesta tehdä oikeaa, empiiristä tutkimusta. On paljon mukavampaa katsoa sata pornovideota kuin tehdä kyselytutkimus murrosikäisille näiden pornonkatselusta. Lisäksi on muistettava, että feminismi on vallitseva paradigma. Sen mukaisen tutkimuksen tekeminen on valtavirtaa, joten tutkijoita ei sinänsä tarvitse syyllistää. Kovin väärin tutkimuskysymyksensä asetteleva nuori tutkija ei saa ikinä edes gradua hyväksytyksi.

27.

Koitin nyt oikein suurennuslasilla lukea, missä kohtaa tässä nimenomaisessa kirjoituksessa Panu kiihkoilee ja kiukuttelee. Eipä oikein löytynyt. Ehkä olen jo tottunut. :-D Värikästähän kielenkäyttö toki on.

Jotenkin näppituntuma on se, että näitä kommentoijanaisia pikemminkin vintsuttaa se, että melko hyvin osuu teksti kohdalleen.

28.

”Oikea tekniikka olisi ottaa joku nimekäs, ajankohtainen kotimainen feministi ja murskata hänen jokin artikkelinsa kohta kohdalta tutkimustietoon tukeutuen.”

Kyllähän Niemelä ja Tammisalo tekivätkin juuri niin. Tulos oli, että kritiikki valui kuin vesi hanhen selästä. Feministit ovat niin liukkaita ankeriaita, että arvosteleminen ei pure heihin, koska he kiertävät arvostelun vetoamalla omiin huuhaa-auktoriteetteihinsa. Paljon parempi on varoittaa muita siitä, että feministien kirjoitukset ovat oikeasti juuri sellaista tyhjää sivistyssanamarenkia, jolta ne näyttävätkin, ja että niitä ei tule ottaa vakavasti.

”On paljon mukavampaa katsoa sata pornovideota kuin tehdä kyselytutkimus murrosikäisille näiden pornonkatselusta.”

Kyllä minusta terveen ihmisen pitäisi alkaa kyllästyä viimeistään kahdennenkymmenennen kohdalla, ainakin tilapäisesti.

29.

10 syytä, miksi prostituutio on parempi idea miehen kannalta kuin aviolitto:

1. Seksi on aina taattua ja laadukasta. Seksityöläiset tekevät työnsä päänsärystä huolimatta.

2. Ulkoistetut seksipalvelut tulevat pitkän päälle halvemmaksi kuin avioliitto.

3. Session loputtua seksityöläinen ei vaadi puolta omaisuudestasi.

4. Seksityöläinen ei kiristä lapsilla, tapaamisoikeuksilla eikä elatusmaksuilla.

5. Suomalaiset seksityöläiset yleensä ovat ylpeitä ammatistaan ja tietävät olevansa palveluammatissa.

6. Voit keskittyä vain olennaiseen eli seksiin ja jättää kaveeraamisen niihin ihmisiin ketkä todella ymmärtävät sinua ja tunteitasi eli miespuolisiin ystäviisi.

7. Parhaimmillaan suhde seksiammattilaiseen on reilu ja rehellinen asiakas-palveluntuottaja -suhde kuten missä tahansa liiketoiminnassa, huonoimmillaankin kyse on vain molemminpuolisesta hyväksikäytöstä. Avioliitto on pahimmillaan todellinen perhehelvetti.

8. Seksityöläinen on rehellisesti vain kiinnostunut rahoistasi eikä teeskentele rakastavansa sinua. Jos kohtelet seksityöläistä hyvin, siitä voi syntyä luottamuksellinen kanta-asiakkuussuhde.

9. Seksiammattilaisen palvelut saa lyömällä rahat tiskiin. Ei tarvitse teeskennellä, piirittää, leikkiä soidinleikkejä ja myös ATM:n rahat kelpaavat seksiammattilaiselle.

10. Ollessasi suhteessa seksiammattilaisen kanssa et saa riesaksesi anoppia, appea, hänen lapsiaan edellisestä avioliitosta ja puolta sukua.

30.

”Kyllä minusta terveen ihmisen pitäisi alkaa kyllästyä viimeistään kahdennenkymmenennen (pornovideon) kohdalla, ainakin tilapäisesti.”
Tästäkin olen erittäin vahvasti samaa mieltä.

31.

Onpas kamalaa…Minä olen kyllä tavannut etupäässä ihan siedettäviä naisia. Tietysti naiset ovat joskus keljuilleet, mutta niin ovat miehetkin…

32.

”Onpas kamalaa…Minä olen kyllä tavannut etupäässä ihan siedettäviä naisia. Tietysti naiset ovat joskus keljuilleet, mutta niin ovat miehetkin…”

Kylläpä tämä levy nyt alkoi pyörimään monella nimmarilla. Naurettavaa. Siis feminsitithän ovat julistaneet kaikki miehet perisyntisiksi ja toivottomiksi iljetyksiksi. Panuhan näyttäisi vain ryöpyttävän hulluja feministejä. Ettekö muuhun pysty kuin Leninin iskulauseiden toiston tapaiseen jauhamiseen?

33.

On sinänsä kiinnostavaa, että feministeinä ja sukupuoliroolien ylittäjinä esiintyvät nuoret nykynaiset pitävät oman sukupuolensa nimeä suurimpana solvauksena, mitä miehelle voi heittää.

Onko tosiaan noin? Arvelin, että kyseessä ovat aivan eri henkilöt, niinkuin kokemukseni mukaan ovatkin. En tosin ole näitä solvaajia juuri kohdannutkaan. Nuoria naisia useamman kappaleen.

Kun naisella on kaikki oikeudet äänestää, käydä kouluja, hankkia ammatti ja elää niinkuin huvittaa, perinteisestä sukupuoliroolista on tullut luksusta, samalla tavalla kuin barbarialla leikitteleminen on eräänlaista luksusta tai kiellettyä, kiihottavaa nautintoa. Myös seksuaalisuus on luksusta samassa mielessä. Niinpä sänkyyn halutaan sen mukainen mies - fyysisesti voimakas, kiihottavan väkivaltainen, jännittävän vastuuton, miehekäs, miehinen, miehevän mehevä mies.

Eikö siis ole oikein kätevää, että ollaan poliittisen teknologian keinoin kyetty valjastamaan tällainen mies-objekti nautinnonhakemisen palvelukseen niille, joiden sellaista mieli tekee? Kuulostaa ihmisen vapautumiselta. Sen olisi tunnistanut myös Germaine Greer, ellei hänen naisille suunnattu kehotuksensa nauttia siekailematta nuoren mieskehon kauneudesta ja annista olisi ollut poleemiinen. Sen olisi voinut vain yks'kantaan todeta.

Mies, joka ei halua olla perinteisellä tavalla miehekäs, on mies, joka ei halua naista, koska naisten valtavan enemmistön mielestä - myös niiden, jotka tekopyhästi toistelevat ymmärtämättä jääneitä kliseitä rooliodotusten rikkomisesta - ”miespuolinen ihminen”, ”herkkä mies” ja ”älykäs mies” eivät ole kiihottavia ja kiehtovia miehiä.

Kuka nyt naisten enemistöä edes ehtii elämäänsä sisällyttää? Rikottu rooliodotus on hyvä rooliodotus, eikä sitä mielestäni pahenna se, ettei samaa kyytiä onnistuttu rikkomaan muitakin vastaavia.

On muuten mielenkiintoista joskus lueskella niin feministien kuin profeministienkin käsityksiä ”miehestä”. Yleensä heidän ”miehensä” on todella kliseinen urheiluruutua tölläävä machosikamies kaljapullo toisessa ja lenkkimakkara toisessa kädessä. Tällainen mieskuva ei ole ollut ajankohtainen vuosikymmeniin - se oli totta ehkä mustavalkoisella 70-luvulla, mutta sitä mukaa kun vapaa-ajan mahdollisuudet ovat monipuolistuneet, televisioruudun edessä lätkää seuraileva ja vaimolta samalla oluttarjoilua kirosanoin vaativa ukonrahjus on alkanut näyttää vielä vanhemmalta vitsiltä kuin viime vuoden pilapiirrokset.

Ei muuten pidä paikkaansa. Ainakin itse osaan luetella aika monta tällaista kaiken ikäistä miestä nimeltä. Tai ehkä ymmärsin väärin, mitä tarkoitit ”ajankohtaisella”: voihan olla, että hyvässä lihassa oleva arkkityyppi on jäänyt paitsioon mediassa.

Minun isoäitini otti opettajaseminaarista miehekseen Takalan, joka kirjoittaa runoja - näillä sanoilla isoisäni hänelle esiteltiin. Nykytytölle Takala, joka kirjoittaa runoja, olisi epäilemättä homoooooooo, tai ainakin määritelmällisesti epämiehekäs mies.

Osapuilleen vuosikymmenen nykyistä nuorempana satuin istumaan silloisen kotipaikkakuntani Lahden Cumuluksen klubilla kirjoittamassa ja editoimassa runojani. Tekstini herättivät etenkin monessa viehättävässä vastakkaisen sukupuolen edustajassa kiinnostusta. Hupaisinta oli ehkä se, että istuin eräänlaisessa välitilassa tyttöenemmistöisten seurueiden ja homogeenisen (ehkä hieman sopimaton sanavalinta tähän anekdoottiin) seinustallisen nuoria ruutupaitoihin, farkkuihin ja bootseihin sonnustautuneita miehiä välissä, itse joukkoon taiteilijaembleemejä pukeutuneena Seinällisen harmistukseksi kauhea (varsin ujolle nuorelle miehelle aivan liian) kööri nuoria naisia kerääntyi ympärilleni lukemaan ja ihastelemaan vaatimattomia tuotoksiani ja vietimme melko hauskaa iltaa; eikä yksinomaan sisarellisesti. Mitä lie liikkunut jo aikaisemmasta elämästäni samasta rippikouluryhmästä tutun karpaasin mielessä hänen tällöin tiedustellessaan pinnistetyn sarkastisesti hörötellen ”ootsä joku homo vai?” kun samaan aikaan olin naurettavan kokoisen naiskaartin ympäröimä. Sama toistui pienemmässä kaavassa usein ja runoni ja kaikkea muuta kuin miehekäs habitukseni tuntui saavan aikaan kontakteja, joita en olisi uskonut ellen itse olisi niitä kokenut. Myöhemmin uskalsi joku sivusta seurannut mieskin pyytää, että autan häntä kirjoittamaan tytölle runon.

En siis saata panna paljonkaan painoarvoa sinänsä hauskan, mutta kovin kyynisen kirjoituksen sisällölle. Sädehtivä energia, valppaus ja aito kiinnostus toisesta ihmisestä auttavat, ja jos eivät auta niin eikö silloin ole pelastanut nahkansa luultavasti epätyydyttävältä kohtaamiselta?

34.

Jaha, pahoittelen, että lainaukset eivät kursivoituneet. Yritin parhaani. Merkkien ”” ja ”” välissä olevien tekstipätkien tulisi siis olla kursiivilla joko lainausta tai korostusta indikoimaan.

35.

”En siis saata panna paljonkaan painoarvoa sinänsä hauskan, mutta kovin kyynisen kirjoituksen sisällölle. Sädehtivä energia, valppaus ja aito kiinnostus toisesta ihmisestä auttavat”

No minä taas en pane yhtään painoarvoa sinun ällöttävän makeilevalle kommentillesi. Hanki oikea elämä, sellainen johon kuuluu kärsimystä ja uhriutta.

36.

No jopas nyt jottain ! Ei ole tullut vielä mieleeni lyödä yhtäkään miestä ( vaikka olen nainen ), eikä naistakaan, sen puoleen ! Onhan se ihan ihme, että joku nainen on niin ihme ihana kuitenkin, että vaikka se välissä mojauttaa, niin rakkaus tai joku muu riippuvuus pitää miestä kuitenkin pulkassa ! Lähtekää hyvät äijät kalppimaan ajoissa !

Sanoisinpa vain senkin, että tietynlainen feminismi kehittyy ihan itsestään silloin, kun on perustöllerö nainen. Ei kukaan koskaan tule todella vaikeuksissa auttamaan ja itse on vain kestettävä ja löydettävä ratkaisut, toipa elämä eteen mitä hirveyksiä hyvänsä. Kun tämmöisen hehkutuksen läpi kulkee, ei viitsi kyllä enää ottaa vastaan mitään tytöttelyjä.

Kun ihminen ajattelee itseään ja suunnittelee tekemisiään, ei siinä kyllä yleensä ole sukupuolta mukana ollenkaan. Muut ihmisethän sen sukupuolen antaa ja monesti sitä oikein hämmästyy, kun kuulee olevansa nainen. Siinä on vähän sellainen ” ai niin joo ” -tunnelma. Kun sitä on oikeasti vain ihminen.

Luulenpa, että on oikeasti aika vähän sellaisia etuoikeutettuja ihmisiä, jotka ajattelevat itseään ensisijaisesti naisena tai miehenä.

Ajatelkaa nyt vaikka ihmistä liikenteessä. Harvapa ajattelee, että ” tässä minä nainen nyt odotan vihreitä valoja ”. Paljon useampi ajattelee, että ” saasta, miksi eivät ne valot jo vaihdu ”, ja se on totisesti täysin sukupuoleton ajatus.

Väitänkin, että suurin osa ihmisen ajatuksista on täysin sukupuolettomia.

Ja luultavasti onnellisinta olisi, jos ne loputkin ajatuksisa olisi sukupuolettomia. Nykyiseen maailman aikaan sukupuolesta on vain vaivaa ja riesaa !

37.

Ihan oikein ”Kuuntele, mitä minä puhun, mutta älä katso, kuka minä olen!”! Mutta mikä ihme muka tekee itsensä ensisijaisesti sukupuolen kautta näkevästä ihmisestä ”etuoikeutetun”?

Siitä, että tahdot väittää suurimman osan ihmisen ajatuksista olevan sukupuolettomia voisi moni tuohtua. Minusta se on vaihteeksi tervetullut julistus, joskin itse arvelen keskustelun sukupuolittuneisuudesta johtavan omaan järjestävään trope'hensa ja siten vaikuttavan ajatteluun; ei siis mitenkään toimijalta piilotettuna ja radikalismin keinoin paljastettuna tavoitteena, vaan käytännön toiminnan tulemana.

En usko sukupuolesta olevan vain riesaa, sitä ei vain pidä ottaa kovinkaan vakavasti, tai ainakaan yhtään taidetta vakavammin. Sukupuoleen liittyy rikas tarina- ja symboliperinne, jonka herraksi voi pyrkiä. Olisi sääli heittää hukkaan sellainen kauan haalittu aarre.

38.

Tulta syöksevä lintu (vierailija). Ole onnellinen siitä, että sinua ei koulussa kiusattu (lällättelyä ei lasketa). Ole onnellinen siitäkin, että äitisi jaksaa aina vaan Sinua Rakastaa. Ei puutu muu kuin se, että teet SINÄ semmoisen RUNOn , että oksat pois! Sitä odotellessa

39.

Kun järki loppuu niin väkivalta alkaa. Kun taistellaan, vaikka vain parin kesken niin kyse on vallasta. Mies lyö fyysisesti, nainen käyttää kieltään ja haukkuu, nalkuttaa, syyttää… Väkivalta voi olla fyysistä tai henkistä. Olen kuullut naisen arvostelevan törkeästi miehensä rakastajan kykyjä ison joukon kuullen. Ihmettelin miksi mies ei lyö, vaikka olen ollut feministi 70-luvulta lähtien.
Olen työssäni nähnyt miehen pahoinpitelemän raskaana olevan naisen. Nainen ei halunnut ilmoittaa poliisille, koska halusi suojella miestään..
Omat väkivaltakokemukseni ovat kyllä miesten aiheuttamia, raiskausyritys, aseella uhkaaminen ja lyöminen. Kaikki kokemukset ovat olleet kamalia tapahtuma hetkellä, mutta yhdestäkään niistä en nyt luopuisi.. Miksi ? Mikään ei saa elämää näyttämään niin arvokkaalta kuin pelko sen menettämisestä. Mielummin menetän miehen kuin henkeni.

40.

Hyvä ölysäiliö, olin kovemman keskimäärn mukainen koulukiusattu kahdeksan vuoden ajan. En koskaan taipunut, vaikka varmasti yritettiin. Itse asiassa olin kohtuuttomankin väheksyvä niitä kiusattuja, monet vähemmän kuin olin itse, kohtaan, jotka mielistelivät ja kiemurtelivat kiusaajien joukon edessä, taipuen jopa simputtamaan toisia kiusattuja voittaakseen itselleen rauhaa. En voi kieltää, ettenkö yhä väheksy vastaavaa luonteen heikkoutta. Kuulun siihen pieneen ryhmään joka katsoo fyysisen pahoinpitelyn olevan ehdottomasti jatkuvaa psyykkistä kidutusta pahempi asia. Psyykkiselle kidutukselle voi viitata kintaalla, vaikka pahaa tekisikin. Ja vaikka keskustelupalstojen kokemusdiktatuuria (kiusaaminen, lapset, yms.) - aivan kuin ihminen ei kykenisi eläytymään ja ajattelemaan - vastustankin, voin sanoa ölysäiliön mieliksi, että ihan omasta kokemuksesta kirjoitan. Kyllähän kokemus kyyniseksi teki, pitkäksi aikaa. Yhä saa kiusaamisen näkeminen, ja psyykkiseen sellaiseen taipuminen, näkemään punaista. Tämä myös huomautukseksi Panun kommenttiin.

En koskaan myöskään kertonut vanhemmilleni tai opettajille, mutta ei se paljoa vaatinut oivaltaa mitä oli meneillään. Tiesivät varmasti ja vanhempani olivat huolissaankin. Panin kuitenkin vihaisesti vastaan kun puhuttiin kouluun yhteydessä olemisesta. Tiesin pärjääväni. Yläasteelle mennessä minulla oli pari ystävää jäljellä ja lukion kolmen vuoden aikana ei yhtään. Lukiosta vapauduttuani tapasin ennenpitkää ihmisiä, joiden kaltaisia en ollut siihen saakka tavannut kuin sisaruksissani ja osittain perheessäni; suvaitsevia, sivistyneitä ja avaramielisiä, ainakin yleensä. Siihen saakka moni harrastukseni ulkoliikuntalajeja lukuunottamatta jäi lähinnä yksin tekemiseksi.

Olen muuten myös hieman sitä mieltä, että myös ihmisten parissa timantit syntyvät paineessa.

41.

Feministit elävät ihan samassa maailmassa kuin me muutkin ja ihan samoilla säännöillä pitäisi kaikkien pärjätä. Ei feministin maailma ole yhtään sen kovempi kuin kenenkään muunkaan. Feministi jutut on täysin turhaa pätemistä.

42.

”Olen kuullut naisen arvostelevan törkeästi miehensä rakastajan kykyjä ison joukon kuullen. Ihmettelin miksi mies ei lyö, vaikka olen ollut feministi 70-luvulta lähtien.”

Ole ylpeä aikaansaannoksestasi. Tuollaiset naiset ja tuollaiset miehet sinä ja aatetoverisi olette luoneet. Sitä te halusitte.

43.

@43:
”Kaikkien alojen ylimmäisenä kokemusperäisenä auktoriteettina toteaisin vain, että kyllä se puukko naisenkin käteen sopii. ”

Ei tarvitse tyytyä pelkkään omaan kokemusperäiseen tietoon. Hoitoilmoitusrekisterin mukaan lähes 40% törkeän (=vaatii sairaalahoitoa) parisuhdeväkivallan uhreista on miehiä.

44.

Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä oikeaa puolueetonta tilastotietoa näistä parisuhdeväkivaltaluvuista. Silloin kun tuo muutaman vuoden takainen tutkimus (usko, toivo ja hakkaus, vai mikä se oli) julkistettiin, teimme kapakkapöydässä (kuusi silloin n. kolmikymppistä miestä) epätieteellisen pikagallupin: kukaan ei ilmoituksensa mukaan ollut itse syyllistynyt parisuhdeväkivaltaan, viisi kuudesta oli ollut jossakin suhteessa sen uhrina (näistä neljä oli lyöntejä avokämmenellä poskelle, mikä tuossa tutkimuksessa laskettiin väkivallaksi, ja yksi vähän vakavampi pahoinpitely).

45.

”Oikean tutkimuksen” tarpeellisuuden alistus:

Kuusikymppiseksi ehtineenä muistan erilaisilta (myös n.s. hurjilta) elämänvaiheiltani jokseenkin näin:

Minua lyöneet miehet n. 10
Minun lyömäni miehet n. 10

haavat nuoltu puolin ja toisin. Ainoana ”kostona” etäisyyden ottaminen jatkossa.

Minua lyöneet naiset 5
minun lyömäni naiset 0

Puolustautuminen (käsien vangitseminen) on kahdesti väitetty väkivaltaisuudeksi, koska mustelmia tulee kun toinen oikein riuhtoo.

Ennaltaehkäisyksi jatkossa käy tietysti etäisyyden ottaminen ajoissa,
erityinen varovaisuuus paikallaan esim firman pikkujouluissa, parempi olla
lähtemättä jatkoille.
Törkein ja vaikein tapaus oli kun humalainen (mahdollisimman hienovaraisesti torjuttu) nainen veti varoittamatta neljän kynnen veriurat ohimosta leukaan.
Takaisinlyömisen refleksi käynnistyi välittömästi, mutta lähinnä seisovaan MIEHEEN, joka oli syytön, mutta erehtyi virnuilemaan. Onneksi hänen luonteensa kesti sen, sillä kokonsa puolesta hän olisi ollut tappelussa ylivoimainen.

Tämä on meidän mieskulttuuriamme, naisen lyöminen on häpeällistä, mutta
niin on myös naisen lyömäksi (tai kynsimerkityksi) tuleminen. Tietysti on paljon tapauksia, joissa mies saa syyttää itseään. Silti voidaan väittää, että
on LOTTOVOITTO syntyä NAISEKSI Suomeen.
Oikeissa tutkimuksissa paljastuisi todennäköisesti se, että kun on kyse tasa-arvoisesti alkoholisoituneesta parista, naisen väkivlata (ainakin aloitteelinen)
on reilusti yli 50%.

Mustasukkaisuusväkivallassa ihan neutraalistikin tehtävät tutkimukset voivat
kyllä osoittaa miehen johtavan aseman, mikä lienee perinteellinen. Se että
parit nykyisin yllytetään pettämään toisiaan tasavertaisesti, ei sitä tule vähentämään, korkeintaan lyhentämään parisuhteiden kestoa ja huonontamaan lasten kasvuympäristöä.

Kun emme ole täydellisiä, voimme aina yrittää olla vähemmän epätäydellisiä.
Kumppani on otettava huomioon siten että ei tehdä ainakaan sitä, mikä tätä
eniten loukkaa. Pahiten loukkaavaa on pettäminen lähipiirissä tai työyhteisössä ”kaikkien tieten”. Ja pahimmat loukkaukset kai sitten altistavat eniten väkivallan käyttöön. Yhtenä ”vähiten huonoista” keinoista voidaan pitää kommentti no. 29:n ”kymmentä syytä”. Lisäisin siihen vielä sen, että
parisuhde kärsii useimmiten vähemmän. Vähän pitkin hampain on myönnettävä, että samansukuinen ”parempi” pettämistapa ovat myös
naisten seksimatkat ulkomaille. Minua ei loukkaa jos, en mitään tiedä, enkä
lyö sittenkään, jos minä tiedän mutta ympäristö ei. Mutta jos seksiseikkailua
perustellaan pilkallisesti esim. kyvykkyysvertailulla, se suhde ehkä loppuisi,
joko lyönteihin tai muuten vain, eivätkä sitä anteeksipyynnötkään korjaisi.
Sellaisia me ihmiset olemme. Paitsi feministit.

46.

Mitä kumman pakottajia te lyöjät olette ? Ei kai mikään asia lyömällä parane muuta kuin halon hakkuu ! Aika pirua taitaa olla, jos elämä vedetään niin kireeksi ettei oo muuta jäljellä kuin toisen nuijiminen !

Voisin ymmärtää että hakkaamisen tarve syntyy siitä, että on niin nurkkaan ahdistettu, ettei voi enää muuta. Mutta mitä varten asiat pitää päästää niin pitkälle.

Ei tartte toista alistaa niin pitkälle, että vaan fyysinen puolustus on mahdollista !

Suvaitkaa, perkeleet, toisianne !

47.

”Voisin ymmärtää että hakkaamisen tarve syntyy siitä, että on niin nurkkaan ahdistettu, ettei voi enää muuta. Mutta mitä varten asiat pitää päästää niin pitkälle”

Minä luulen aivan oikeasti, että feministisen matriarkaatin hallitsema kulttuuri käskee naista nimenomaan alistamaan miehen nurkkaan - se esittää miehen alistajana ja roistona, jonka kanssa ei voida sopia tasa-arvoisia sopimuksia, vaan joka naisen kuuluu alistaa ja nöyryyttää ollakseen oikea ja oikealla tavalla emansipoitunut nainen. Tämä saa sitten monet naiset ahdistamaan juuri kuvaamallasi tavalla miehen nurkkaan, mikä johtaa miehen epätoivoiseen tekoon. Feminismi politisoi ihmissuhteet tavalla, jolle tämä on luonnollinen lopputulos.

48.

Oiskohan se noinkaan.

Kerronpa jutun rakennustarkastajasta ja omasta sanavalmiista äidistäni.

Äiti haki rakennuslupaa kesämökille ja menettelyyn kuuluu myös ns. rakennustyön valvojan nimittäminen. Äitini ( teknisen koulutuksen saanut ) esitti valvojaksi iseään.

Rakennustarkastaja ( vanha mies ) katseli hakemusta ja sanoi arvellen, että ” Ei meillä ennenkään naiset ole valvoneet rakennustyötä ”.

Mihin äitini, että ” Jaa. No, milläs elimellä sitä sitten valvotaan. ”

Lupa tuli.

Tällaisia pieniä ja joskus isompiakin juttuja joutuu naispuolinen yhteiskunnassa kohtaamaan - naispappeusongelmista puhumattakaan.

Tästäkin voin kertoa omasta äidistäni ( ei feministi vaan vanhan linjan naisoikeustaistelija ). Kun eka kerran piispainkokous ( vai mikä lie ) päätti, että naiset eivät voi olla pappeja, lähti äitini ja otti ja erosi kirkosta.

Virastossa kysyttiin, että miksi te eroatte. Vastasi siihen, että ” Minä olen tähän asti luullut olevani ihan täysi ihminen. Olen maksanut jopa täyttä kirkollisveroa. Mutta nyt minulle tullaan sanomaan, etten olekaan täysi ihminen. Hyvä, te olette oikeassa, sopiihan se. Mutta ihmisen puolikkaiden ei tarvitse myöskään maksaa kirkollisveroa. ”

Mutta en ymmärrä, miten kumpikaan em. tapaus voisi loukata miehiä - siis rakennustarkastajaa miehenä tai pappeja miehenä.

49.

”Tällaisia pieniä ja joskus isompiakin juttuja joutuu naispuolinen yhteiskunnassa kohtaamaan - naispappeusongelmista puhumattakaan.”

Ei liity puheena olevaan asiaan mitenkään. Puheena on se, että parisuhteessa hakataan, ja että feministit pilaavat parisuhteet politisoimalla ne ja tuomalla vapaustaistelunsa ihmisten makuuhuoneisiin.

50.

Miten tuodaan vapaustaistelu makuuhuoneeseen ? Kerro !

Paitsi laulamalla yhdessä partisaanimarssia ?

Näkyvissa kommentit 1-50. Yhteensä 59 kommenttia.

Tämän jutun kommentointi on suljettu.