Meitä kuolee kuin venäläisiä sodassa
5.7.2012
Panu
Aihealueet: Päihteet, Ajankohtaista, Yhteiskunta
Kuten tiedätte, voisin osata venäjää nykyistä paremminkin, mutta jo yhdeksänkymmenluvun alussa osasin kielen kyllin hyvin järkyttyäkseni eräästä otsikosta Literaturnaja gazetassa: ”Umirajem kak na vojne” - ”Meitä kuolee kuin sodassa”. Juttu itse ei ollut mikään yllätys sille, joka tiesi jotain venäläisestä kulttuurista, kuten itäisen naapurimaamme yhteiskunnallisista ongelmista: tämän käynnissä olleen joukkomurhan syyllinen oli votka, tai alkoholijuomat ylipäätään. Nyt Itä-Suomen yliopiston tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että Suomessa on meneillään samanlainen alkoholikatastrofi. Suomalaiset naiset menettävät alkoholille toisen mokoman elinvuosia kahdenkymmenen vuoden takaiseen verrattuna, mutta miehillä on yhä johtoasema. Juomme enemmän, kuolemme aikaisemmin, ja kaikki tämä tulee vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Paikoitellen ongelma on suurimmissa kaupungeissamme pahempi kuin Pietarissa konsanaan. Meitä kuole kuin venäläisiä sodassa.
Som ni vet kunde mina kunskaper i ryska vara bättre än de är, men redan i början av nittitalet behärskade jag språket tillräckligt bra för att bli upprörd över innebörden av en rubrik i Literaturnaja gazeta - ”Umirajem kak na vojne” - ”Vi dör som i kriget”. Artikeln själv var ingen överraskning för den som är förtrogen med den ryska kulturen inklusive de sociala problemen i vårt östra grannland: det var vodkan, eller rusdryckerna överhuvudtaget, som låg bakom denna massaker. Nu har forskarna vid Östra Finlands universitet kommit till den slutsatsen att en liknande alkoholkatastrof pågår i Finland. Finska kvinnor förlorar dubbelt så många levnadsår till alkoholen som de gjorde för tjugu år sen, men männen innehar fortfarande ledarpositionen. Vi super mera, vi dör tidigare, och det hela blir bara värre och värre. På sina håll i Finlands största städer är problemet värre än i Sankt Petersburg. Vi dör som ryssar i kriget.
Kun olin pieni, kaikki tiesivät, että Suomella oli viinaongelma, mutta samalla meitä valistettiin kaiken aikaa siitä, että alkoholin kulutus oli maassamme kuitenkin melko kohtuullisella tasolla esimerkiksi Tanskaan tai Etelä-Eurooppaan verrattuna. Syy oli, että sellaisissa maissa juotiin alkoholia arjessa aivan eri määrin kuin meillä. Ranskalaiset, senhän tietää,joivat aina tilkan väkeviä aperitiiviksi, sitten he huuhtoivat ruokansa alas viinillä, ja lopuksi he ottivat vielä tömssyn toisenlaista väkevää viinaa suolirassiksi. Suomessa kärsittiin akuuteista aivojen alkoholivaurioista, mutta Ranskassa ja Italiassa rehottivat maksasairaudet puhumattakaan syntymättömien lasten alkoholivaurioista. Tanskalaiset joivat tunnetusti sellaisia määriä tuuporia etteivät edes pystyneet puhumaan selvästi. Ei siis ollut aivan itsestään selvää, kenen suhde alkoholiin oikeastaan oli epäterve: kaikilla mailla oli omat erityisongelmansa.
När jag var liten visste alla att Finland hade ett problem med spriten, men samtidigt upplystes vi hela tiden om att alkoholkonsumtionen i vårt land ändå låg på en rätt måttlig nivå jämfört t ex med Danmark eller Sydeuropa. Orsaken var att man i sådana länder brukade dricka alkohol till vardags på ett helt annat sätt än hos oss. De där fransmännen, ni vet, de drack ju en droppe starksprit som aperitif, sen spolade de ned maten med vin, och till slut tog de en annan sorts starksprit som digestif. De söp sig kanske inte berusade, men nog fan hade de massor av levercirrhos. I Finland var det vanligare med akuta alkoholskador i hjärnan, men i Frankrike och Italien grasserade leversjukdomarna, för att inte nämna ofödda barns alkoholskador. Danskarna drack som bekant så kopiösa mängder bärs att de aldrig kunde tala tydligt. Det var alltså inte helt entydigt vem som egentligen hade ett osunt förhållande till spriten: alla länder hade sina särskilda problem.
Kaikki muuttui yhdeksänkymmenluvun alussa. Silloin joka sanomalehtisopuli, lue: joka ikinen yhteiskuntavastuusta kemiallisesti puhdas piiloalkoholisti, siitä, kuinka tärkeää oli, että me täällä Suomessa lakkaisimme demonisoimasta alkoholia ja opettaisimme nuorille sen sijaan oikeita juomatapoja kotona, kuten jossain Ranskassa mukamas tehtiin. Kuten tiedämme, tämä ei suinkaan johtanut siihen, että perinteinen suomalainen känni olisi vaihtunut eteläeurooppalaisuuteen, vaan sen sijaan saimme ne väitetyt välimerelliset tavat perinteisen juopottelumme oheen. Nyt väki alkoi juoda kuin pesusienet ympäri viikkoa, ja se, joka ei ollut antanut lehtineekerien propagandan tuudittaa itseään väärään turvallisuudentunteeseen, saattoi etukäteen arvata, mihin tämä johtaisi. Nykyään kaksikymmentäkahdeksanvuotiaat tytöt tarvitsevat Suomessa maksansiirtoa pilattuaan terveytensä viinalla. Voi olla etteivät he koskaan ole ehtineet juoda itseään kunnon känniin elämässään, koska he ovat uskotelleet itselleen, ettei ole vaarallista olla pikkukekkulissa koko ajan, päivästä päivään.
Allt detta förändrades i början av nittitalet. Då skrev varenda murvel, dvs. varenda smygalkoholist utan något som helst samhällsansvar, om hur viktigt det vore att vi här i Finland slutade demonisera alkohol och i stället lärde ungarna riktiga dryckesvanor hemma, som dom kantänka gjorde i Frankrike. Som vi numera vet ledde detta till att den traditionella finska fyllan inte avlöstes av, utan utvidgades med, påstådda medelhavsvanor. Nu började folk supa som svampar veckan runt, och hade man inte låtit sig invaggas i falsk säkerhet av murvelpropagandan kunde man på förhand räkna ut vad det där ledde till. I dag är det tjuguåttaåriga flickor här i Finland som behöver levertransplantation, eftersom de förstört sin hälsa med sprit. Det kan hända att de aldrig ens varit tydligt berusade i sitt liv och intalat sig själva att det inte är farligt att vara lite upprymd hela tiden, från dag till dag.
Alkoholivalistus on koko ajan yrittänyt varoittaa liiallisen alkoholinkäytön vaaroista, mutta sitä, mitä yhdeksänkymmenluvun alussa luimme lehdistä, saattoi luonnehtia vain aktiiviseksi vastavalistukseksi. Kaikki terveysriskipuhe tuomittiin tätien typeryyksiksi, ja kaikki ilo ilman viinaa oli teeskentelyä. Viinan tyrkyttäminen täysraittiille oli normaalia ja sitä suorastaan edellytettiin. Ressukathan piti kotouttaa oikeaan suomalaiseen elämään. Ja se, että käsitykset alkoholin vaarallisuudesta perustuivat kylmiin tieteellisiin faktoihin, oli yhtäkkiä tabu - kuten muuan kolumnisti Hesarissa taannoin totesi, tabu se on vielä tänäänkin.
Alkoholupplysningen har hela tiden försökt varna folk för farorna med överdriven alkoholkonsumtion, men det som stod i tidningarna i början av nittitalet var vad jag definitivt bara kan kalla aktiv antiupplysning. Allt prat om hälsorisker förklarades för töntig tantaktighet, och all glädje utan sprit var tillgjordhet. Att truga sprit på helnykterister var normalt och påbjudet. Man skulle ju integrera dom där stackarna i det riktiga finska livet. Och att det var på grund av kalla vetenskapliga fakta som alkoholen ansågs farlig blev plötsligt tabu - som en kåsör i Helsingin Sanomat nyligen konstaterade är det tabu än i dag.
Se, että suomalainen viinahulluus saa nyt jopa kansantalouden natisemaan liitoksissaan, ei oikeastaan saisi yllättää ketään, sillä itse asiassa se ennustettiin jo yhdeksänkymmenluvun alussa. Joku viinatutkija huomautti silloin, että suomalaiset kyllä oppivat aikanaan juomaan sivistyneesti, siihen vain liittyy sellainen huono puoli, että siihen väliin jää kaksi varhain kuollutta, läpialkoholisoitunutta sukupolvea. Se tuomiopäivän ennustus on nyt toteutumassa, ja yhteiskunnassa, jossa alkoholin riskeistä ei käytännössä saa puhua, meillä ei ole keinoja eikä mahdollisuuksia tehdä asialle mitään.
Att den finska spritgalenskapen nu får själva statsekonomin att knaka i fogarna borde inte vara någon överraskning, ty egentligen förutsågs det redan i början av nittitalet. Någon spritforskare påpekade då att finländarna nog ska lära sig dricka civiliserat när allt kommer omkrig, kruxet är att det kommer att innebära två tidigt döda, genomalkoholiserade generationer. Den domedagsprofetian håller nu på att infrias, och i ett samhälle där öppen diskussion av alkoholriskerna i praktiken inte tillåts har vi absolut inga maktmedel och inga möjligheter kvar att alls göra någonting åt det här.
- Testausasiantuntija konsulttiksiExpericon Oy
- AutomaatiosuunnittelijaHR Yhtiöt Oy
- ProduktutvecklingsingenjörRolls-Royce Oy Ab
- ICT asiantuntija/ohjelmoijaOK Perintä Oy
- TietoliikenneasentajiaEsari Verkkopalvelut Oy
- TuotekehitysinsinööriRolls-Royce Oy Ab
- ICT expert / programmerareOK Indrivning Ab
- ProjektipäällikköSensire Oy
- OhjelmistosuunnittelijaDatatech Oy
- JohtajaValtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus (Palkeet)
- 1.
-
Täysraittiita on Suomessa nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja nuoriso juopottelee vähemmän kuin ikinä sodan jälkeen.
Miten sen selität?
- 2.
-
Kulttuurimme on alkoholin suhteen vapaampi kuin koskaan. Täällä on mahdollista sekä olla raittiita – jopa teini-iässä, mikä oli sula mahdottomuus esim. 90-luvun alkupuolella – että juoda itsensä tärviölle kuvitellen että juominen on kohtuullista.
- 3.
-
Paskasakki juo itsensä hengiltä, koska töissäkään ei tarvitse käydä ryyppyrahoja varten. Vaikka Panu ”tietää”, että nuoret naiset ja muutkin vähän tissuttelevat, niin se todellinen ongelma on niissä aidosti säälittävissä tapauksissa.
- 4.
-
”Joku viinatutkija huomautti silloin, että suomalaiset kyllä oppivat aikanaan juomaan sivistyneesti, siihen vain liittyy sellainen huono puoli, että siihen väliin jää kaksi varhain kuollutta, läpialkoholisoitunutta sukupolvea. Se tuomiopäivän ennustus on nyt toteutumassa, ja yhteiskunnassa, jossa alkoholin riskeistä ei käytännössä saa puhua, meillä ei ole keinoja eikä mahdollisuuksia tehdä asialle mitään.”
Minä tiesin tuon jo aikaa sitten ilman tutkijoitakin - se vie pari sukupolvea (sekä ajallisesti että hautaan) ennen kuin vapaampaan alkoholiin on totuttu.
Olen ollut kuitenkin nuorissa huomaavani olevan paljon sellaisia, jotka eivät yletäntä pämppäämistä harrasta ja arvosta. Se antaa toivoa kohtuullisempien tapojen tulosta. Itsekin olen oppinut kohtuullisuuten 70-luvun opiskeluaikojen jälkeen (ja vanhenemisen suosiollisella avustuksella).
Paremmin kuin terveysvalistus kohtuukäyttöön opettaa örveltämisen vähittäinen muuttuminen junttimaiseksi. Se on vähentänyt muitakin huonon käyttäytymisen muotoja.
- 5.
-
Tähän oikeastaan liittymättä, paitsi ehkä hyvin löyhästi: olen jo pitempään miettinyt, miksi rattijuoppoudesta ja alkoholin aiheuttamista liikennekuolemista puhuttaessa sekä promillerajoja rukattaessa ei enää ollenkaan valisteta 80- ja 90-lukujen malliin ”jos otat, et aja - jos ajat, et ota” -taktiikalla?
Niinhän sen kuitenkin pitäisi mennä, eikä silleen että laskelmoitaisiin että kyllä mä voin kaksi keskaria ottaa ja sitten hypätä rattiin ihan hyvin. Joku ehkä voi, toinen taas ei, ja kun on kerran itselleen tuollaisen luvan antanut, siitä onkin sitten helppo venyttää sitä alkoholimäärää, joka sisällään on muka ihan hyvä kuski vielä.
Vaikken yleensä nyt porttiteorioihin uskokaan.
- 6.
-
Suomessa rattijuoppouden ongelmana on tuo samainen paskasakki, joka ajaa autoa, koska on liian juovuksissa kävelläkseen.
Jospa Suomessa olisikin rattijuopputta tuo kahden kaljan jälkeen rattiin -tyyli, mutta kun meillä tyylinä onkin että kääräistään huiviin sellaiset 1-2 pulloa kirkasta ja pystytään vielä ajamaan. Ei kyllä onnistu varmaan muilta kuin suomalaisilta ja venäläisiltä juopoilta?
Itse kylläkin ajan vain selvänä, koska en kuulu paskasakkiin.
- 7.
-
Toisaalta meillä suomalaisilla on nykyään huomattavasti tiukempi suhtautuminen humaltumiseen kuin ennen. Nykyään ei töissä saa enää olla pienessä sievässä. Kertausharjoitukset ovat vesiselvien miesten hommaa, vaikka 1980-luvulla niissä ryypättiin. Kyse on tavallaan yhteiskuntarajojen vetämisestä. Uusi yläluokka katsoo, ettei sen ole sopivaa tissutella. Vain kotirouvat, opiskelijat ja hanttityöläiset voivat rankaisematta harrastaa maksakirroosiin johtavia juomatapoja.
- 8.
-
”Jospa Suomessa olisikin rattijuopputta tuo kahden kaljan jälkeen rattiin -tyyli, mutta kun meillä tyylinä onkin että kääräistään huiviin sellaiset 1-2 pulloa kirkasta ja pystytään vielä ajamaan. Ei kyllä onnistu varmaan muilta kuin suomalaisilta ja venäläisiltä juopoilta?”
Ainakin Vietnamissa osataan ajaa prätkällä juovuksissa tosi vilkkaassa ja tiukassa muurahaispesässä - Jackie Chan tyyliin. Kuriositeettinä vielä, siellä on Suomen vaakuna oikein vedetty kovien jätkien kypäröihin. Makean näköinen leijona kypärässä.
- 9.
-
”Se, että suomalainen viinahulluus saa nyt jopa kansantalouden natisemaan liitoksissaan, ei oikeastaan saisi yllättää ketään, sillä itse asiassa se ennustettiin jo yhdeksänkymmenluvun alussa”
Väärin. Alkoholisoituneet ihmiset eivät elä niin kauan kuin urheilua ja hyviä ruokatottumuksia harrastavat.
Suomen valtio säästää siis miljardeja eläkekuluissa, tuo on tärkeä havaita eläkepommin ollessa se huolestuttavin menoerä.Saksassa on tapana mennä töiden jälkeen paikalliseen ravintolaan syömään ja ottamaan parit oluet ennen kotiinmenoa. Työporukan tiimihengen kohotustilaisuuksia on monesti viikkoon. Suomessa tuollaista ei paljon havaitse.
Suomalaiset voivat juoda paljon mutta sitä ei baareissa enää huomaa. Baarikulttuurimme on sammumassa, vain ne vetävimmät paikat pysyvät hengissä vielä vuonna 2013. Tilastot kertovat juomakulttuurin muutoksesta.
Mielenkiintoisinta on huomata että Suomi sijoittuuu kulutuksessa litraa henkilöä kohden Euroopassa vasta sijalle 15, olemme siis keskiarvoa parempia ottaen huomioon maiden lukumäärän:)
Suomessa alkoholin käyttö vähenee vähenemistään, se on hyvä piirre näin kylmässä maassa.
- 10.
-
Olen ajanut erilaisia autoja ammatikseni vuodesta - 84. Rekkaa olen ajanut alkaen -88. Ongelma on että on olemassa RAJA. Siis, saat olla humalassa kunhan et ole liian humalassa.
Ratkaisu = 0-toleranssi. Tarkottaa sitä että jos viisari värähtää niin kortti lähtee.
Toinen juttu on ns ”rangaistukset”. Ei kukaan miellä sakkoa tai ehdollista minkäänlaiseksi rangaistukseksi. Vaan jos määrättäs esim 20pv pidätys selliä niin mieli muuttus nopeesti. Mistä tiedän ? Olen itse ollu aikoinaan pari yötä ns kiinni otettuna. Jos sitä tarjottas vaikka 20 vrk rattijuopolle eka kerrasta, toisesta 40vrk ja kolmannesta 80 vrk = loppuis rattijuopot. Muuta ei tarvittas, työnantajat hoitas loput. - 11.
-
Huumaavia aineita käyttävien ihmisten huolestuttavin kasvu on Khat-huumetta käyttävien keskuudessa. On arvioitu Suomeen tuotavan kyseistä huumetta jo noin 20 000kg vuodessa. Tulli otti haltuunsa ko. huumetta vuonna 2010 noin 4700kg.
Rikollisuus on keskittynyt huumeiden ympärille varkauksien ja ryöstöjen muodossa. Omaisuusrikoksien lukumäärä on hälyyttävällä tasolla, noin 500 000 omaisuusrikosta vuodessa.
Yhteiskunnan rakennetta nakertaa alkoholistit sekä narkkarit.
Rahallisesti alkoholisteihin kuluu rahaa 1,2 miljardia euroa ja narkkareihin 350 miljoonaa euroa vuodessa.Alkoholistien lukumäärä on paljon suurempi, silti narkomaaneihin kuluu noin 30% siitä rahasummasta joka tilastoituu alkoholin piikkiin. Voidaan siis todeta että narkomaanit käyvät kalliimmiksi lukumäärään nähden.
- 12.
-
”jos määrättäs esim 20pv pidätys selliä niin mieli muuttus nopeesti. Mistä tiedän ? Olen itse ollu aikoinaan pari yötä ns kiinni otettuna. Jos sitä tarjottas vaikka 20 vrk rattijuopolle eka kerrasta, toisesta 40vrk ja kolmannesta 80 vrk = loppuis rattijuopot. Muuta ei tarvittas, työnantajat hoitas loput.”
Työnantajat ”moralisoivat” jo nykyisin ison määrän ihmisiä työttömiksi. Emme tarvitse tänne enempää vinoutuneita kastijärjestelmiä.
Jos rakkaiden työttömien joukkoa lähdetään suurentamaan ja työpaikkojen toimintoja sitä supistamaan, niin sillä tavalla rakennetaan ongelmia valtiontaloudelle. Työttömän työnantaja on kuka tahansa meistä, ja sinä maksat palkan, mikäli tienaat.
Rattijuoppo ei kuitenkaan ole välttämättä rikoksenuusija tai Jammu Siltavuori, jota pitäisi ryhtyä holhoamaan yhteiskunnan varoilla. Työttömänä tulee kyllä nykyisin Suomessa mainiosti toimeen varsinkin jos entisestä työelämästä on jäänyt osakesijoituksia.
Pidättämällä hiukan sekavasti toimivia ihmisiä saadaan ihmiset asennoitumaan ongelmiinsa siten, että nyt on todella aika antautua niiden vietäväksi. Mielenterveyshäiriöisksi (tai huonosti itsestä huoltapitäväksi) leimaantuminen, liiketoimintakiellot ja pitkät maksuhäiriömerkinnät lähinnä sotkevat valtion taloutta, ja sulkevat ihmisiä pois aktiivisesta yhteiskunnasta. Vähemmällä päästäisiin jos näistä pienemmistä laiminlyönneistä voitaisiin antaa yhteiskuntapalvelusta, mikä suoritettaisiin raskaana iltatyönä tai vaihtoehtoisesti yksityiselämän tehovalvontana.
Alkoholiteemaa ei suomalaisessa yhteiskunnassa voi korostaa liikaa, mutta me olemme ahdistunut ja väkivaltainen kansa, eikä tuohon moottoriin oikeastaan kelpaa muunlaiset litkut.
- 13.
-
Kukaan ei ole kertonut minulle, että alkoholi on vapautettu!
Luulin, että sitä verotetaan rankasti edelleen (prosentti on vaihdellut muttei kovinkaan paljoa, ja käsittääkseni pääasiallisesti ylöspäin.) Kuvittelin jopa että hullut kukkahattutädit kielsivät sen myynnin ennen aamuyhdeksää. Pienet alkoholin sierettämät aivoni eivät millään keksi millä tavalla kaljanhankinta tai pubiin meno on nykyään vapaampaa kuin vaikka 80-luvulla.
No, keppanaa saa kioskeista. Ehkä se oli se kamala asia.
- 14.
-
@10, jari markkanen,
Tuo ehdottamasi totaalisen nollan promilleraja on aika vaikea toteuttaa käytännössä. Jos ajatellaan, että raja olisi todellakin nolla, niin se merkitsisi jopa kotikaljan kieltämistä työmaaruokaloissa. Rattijuopumukseen voisi syyllistyä syömällä liköörikaramellin, käymällä ehtoollisella tai nauttimalla jotain kevyesti pilaantunutta ruokaa. (Erityisesti maaseudulla asuvien uskonnonharjoitusta tämä häiritsisi, sillä kirkkomatkalta paluuta pitäisi viivästää yli tunnilla, jotta voisi varmasti olla varma alkoholin totaalisesta haihtumisesta. Sunnuntaisin maalaiskirkonkylissä ei ole mitään lämmintä paikkaa, jossa tämän ajan voisi viettää.)
Toiseksi ehdottomat vaatimukset rangaistuksista eivät ole kellekään hyväksi. Rangaistuksen pitää olla suhteessa teon vakavuusasteeseen. Esimerkiksi Virossa 0,2-0,5 promillen humalatilasta saa rikesakon. Tämäkin riittäisi kitkemään nyt meille iskostuneen ”yksi (tai kaksi) ja rattiin” -kulttuurin. 0,2 promillea ei ylity syömällä, mutta on niin matalalla, ettei yhtään voi ottaa.
- 15.
-
”Tuo ehdottamasi totaalisen nollan promilleraja on aika vaikea toteuttaa käytännössä. Jos ajatellaan, että raja olisi todellakin nolla, niin se merkitsisi jopa kotikaljan kieltämistä työmaaruokaloissa. Rattijuopumukseen voisi syyllistyä syömällä liköörikaramellin, käymällä ehtoollisella tai nauttimalla jotain kevyesti pilaantunutta ruokaa.”
Onhan ollut myös hammastahnaa, joista tulee 0,01-0,08 promillen humalatila.
Omasta mielestäni rattijuopumusrajan tulisi olla 0,7, niin kauan kun väsyneenä ajamista ei pystytä riittävästi havaitsemaan. Aikamoinen tunari saa olla jos 0,2-0,5 promillen humalassa ei saa autoa pysymään hallinnassa.
”Toiseksi ehdottomat vaatimukset rangaistuksista eivät ole kellekään hyväksi.”
Jos maalla asuvalta, 53-vuotiaalta yksinelävältä, osaketuloja saavalta rekankuljettajalta viedään mahdollisuus harjoittaa ammattiaan esim. liköörikarkin tai da capo-patukan takia, niin päätös pitkäaikaistyöttömäksi ryhtymisestä ei välttämättä ole kovin kaukana.
Vaikka jotkut ihmiset toki sietävät sanktioita, ei kaikki halua olla holhoustoiminnan ja rankaisun kohteena, etenkään jos taustalta paljastuu yksilöön käyvää välinpitämättömyyttä.
- 16.
-
On paljon niitä, jotka juovat runsaasti, ja myös niitä, jotka ovat täysin raittiita, kuten minä ja mieheni.
- 17.
-
3.”Paskasakki juo itsensä hengiltä, koska töissäkään ei tarvitse käydä ryyppyrahoja varten. ”
Mä vähän luulen, että viina on ongelma muillekin kuin ”paskasakille”, mut jos tuolla omatunto hiljenee, niin mikäs siinä sitten.
- 18.
-
17: Jos viina olisi oiekasti yhtä paha ongelma muillekin kuin paskasakille (ilman sitaatteja), niin alkoholismin hoito olisi paljon laadukkaampaa. Nyt juoppojen annetaan juoda itsensä hengiltä melko vapaasti.