Plaza

Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Kielitiede, Kulttuuri, Laki, Rikollisuus

Brindisin pommi, mafia, camorra, järjestäytynyt rikollisuus, Kummisetä, mafiosot, Italia

Brindisissä, Italian kengänkorkomaakunnassa, jonka nimi on italiaksi Puglia ja meidän muiden kielillä jokin variantti latinalaisesta nimestä Apulia, on räjähtänyt pommi, joka surmasi yhden ammattikoulutytön ja haavoitti useita muita. Pommin taustalta voi tietysti löytyä mitä porukkaa tahansa muslimiterroristeista äärioikeistoon ja äärivasemmistoon, kun kerran Italiassa ollaan, mutta spekulaatiopörssin tämänhetkisten kurssien mukaan viisas raha veikkaa järjestäytynyttä rikollisuutta, mafiaa. Apuliassa paikallisen rikollisjärjestön nimi tosin ei ole mafia, vaan sacra corona unita,  ”yhdistynyt pyhä kruunu”, ja se on alun perin syntynyt Napolin ja Campanian camorran, ei Sisilian mafian haarana, mutta se on tiettävästi viime aikoina niin heikentynyt, että oikea mafia on syrjäyttämässä sen kotikonnuillaan.

I Brindisi, Italiens skoklacksprovins, som på italienska heter Puglia och på svenska Apulien, exploderade nyss en bomb som dödade en kvinnlig elev på en yrkesskola och skadade flera andra. Det kan visst vara vem som helst som ligger bakom bomben - islamisterna, högerextremisterna eller vänsterextremisterna, man är ju i Italien - men de nuvarande kurserna på spekulationsbörsen ger vid handen att det är klokast att misstänka maffian. I Apulien heter den lokala kriminella organisationen visserligen inte maffia, utan sacra corona unita, ”den förenade heliga kronan”, och den har tillkommit som en avläggare av den neapolitansk-kampanska camorran, inte den sicilianska maffian, men hur som helst har ”kronan” på sistone försvagats även hemmavid så mycket att den kanske håller på att helt förträngas av eller uppgå i maffian.

Mafian osuuteen asiassa viittaa ainakin se, että isku kohdistui mafiosoja vankilaan lähettäneen tuomari Giovanni Falconen ja hänen samassa ammatissa toimineen vaimonsa Francesca Morvillon mukaan nimettyyn kouluun - molemmat saivat surmansa mafiapommin räjähdyksessä 1990-luvun alussa. (Pommin oli virittänyt pahamaineinen ”Sika-Giovanni” Brusca, tunnettu mm. siitä, että vangitsi ilmiantajaksi ryhtyneen mafioson kaksitoistavuotiaan pojan kahdeksi vuodeksi, kidutti poikaa vähän väliä, kuristutti tämän vankeuden päätteeksi ja liuotti ruumiin väkevään happoon, jottei jäisi todisteita.) Koulu oli myös palkittu laillisuuden edistäjänä, mikä Italiassa ei olekaan täysin vaaraton ansio, ainakaan maan eteläosissa. Kaiken lisäksi kaupungissa oli juuri pommin räjähdyspäivänä määrä pitää erityisen ”laillisuuskaravaanin” opetustilaisuus. Ilmeisesti Etelä-Italiassa paikallisen alamaailman tapa reagoida ”laillisuuskaravaaniin” on ottaa se suorastaan henkilökohtaisena loukkauksena ja virittää pommi ammattikoulun aulaan. Mutta tämähän on sikäli ymmärrettävää, että mafia tietysti näkee itsensä omanlaisensa ”laillisuuden” edustajana, instituutiona, johon kansa luottaa enemmän kuin valtioon. Se katsoo myös olevansa oikeutettu omaan väkivaltamonopoliinsa, jonka valtio yrittää siltä riistää.

Maffian skymtar bakom dådet inte minst därför att bombningen drabbade en skola som fått sitt namn efter Giovanni Falcone, en världsberömd domare som på sin tid dömde en skara mafiosi till fängelsestraff, och hans fru Francesca Morvillo, likaså en domare - båda dödades av en maffiabomb i början av nittitalet. (Bomben hade apterats av den beryktade Giovanni Brusca, ”Svinet”, som under sin kriminella karriär bl a kidnappade den tolvåriga sonen till en maffiaangivare, höll gossen fängslad under två år för att tortera honom, lät strypa honom ihjäl och upplöste liket i stark syra för att bli av med bevis.) Skolan hade även blivit prisbelönad för sin insats i laglighetsfrämjandet, något man i södra Italien inte nödvändigtvis gör klokt i att skryta med. Dessutom var det meningen att en ”laglighetskaravan” på samma dag som bomben exploderade skulle anlända till Brindisi för att upplysa ungdomar om lag och laglighet. Tydligen reagerar den lokala kriminella världen i Syditalien på ordet ”laglighet” med personlig indignation, och då är det naturligt att lämna en apterad bomb på aulan till yrkesskolan. Men det här är ju såtillvida förståeligt att maffian ser sina egna lagar som de enda riktiga. Det är maffian och inte staten som folket litar på. Sålunda anser maffian att det är den snarare än staten som bör ha våldsmonopol, och att det är orättvist och fel av staten att ifrågasätta detta.

Mafiasta on liikkeellä kaikenlaisia legendoja, mikä tietysti johtuu siitä, että mafiamiehet itse eivät juuri lavertele firmastaan ulkopuolisille. ”Vaikenemisen laki” tarkoittaa, että mafioso ei puhu, ja jos hän puhuu, hän puhuu totta. Mafian historian kirjoittanut John Dickie lisäsi tähän, että mafioso voi toki valehdellakin, mutta silloin on kyse hyvin tarkkaan punnitusta taktisesta valheesta, joka on esimerkiksi mafiatutkijan kannalta yhtä merkittävä kuin totuuskin. Joka tapauksessa mafiosot eivät löysiä höpise, ja siitä juuri oikean mafiamiehen tunnistaakin. Mafiaa on romantisoitu Sisilian jylhien ja alkuvoimaisten asukkaiden tinkimättömiin kunniakäsityksiin perustuvana maaseudun ritarillisuutena - sisilialaissyntyisen kirjailija Giovanni Vergan oopperaksi sovitetun kertomuksen Cavalleria rusticana nimi tarkoittaa juuri ”Maalaisritarillisuutta”. (Verga oli kotoisin Cataniasta, Itä-Sisiliasta, ja hänen nuoruudessaan mafia oli vielä melko uusi ja leimalisesti länsisisilialainen ilmiö, joten hänellä oli varaa romantisoida ja idealisoida mafiaa - hän ei ollut kokenut mafian painostusta omassa niskassaan.) ”Mafia”  merkitsikin alun perin ylpeyttä, kauneutta ja komeutta - ennen kuin sana levisi kansainväliseen käyttöön ja alkoi tarkoittaa järjestäytynyttä rikollisuutta, sillä oli sisilian murteessa yksiselitteisesti myönteinen kaiku. Mafiaa on myös luonnehdittu ikiaikaisen kunniakulttuurin ilmentymäksi ja sille on etsitty alkuperää keskiajalta ja vielä vanhemmiltakin vuosisadoilta. Itse asiassa mafia on kuitenkin moderni ilmiö eikä varmastikaan 1800-lukua vanhempi.

Det finns en massa legender om maffian, ty mafiosi brukar inte prata om sina affärer med utomstående. Tystnadens lag innebär att en mafioso helst aldrig talar, och om han säger någonting, är det dagsens sanning. John Dickie, som skrivit en historia av maffian, tillade att en mafioso mycket väl kan ljuga, men att det i så fall är frågan om en väl övervägd taktisk lögn vilken som sådan kan vara lika betydelsefull som sanningen. I alla fall är löst kallprat ingenting för mafiosi, och det är på detta man känner igen en riktig maffiaman. Maffian har romantiserats som en bonderidderlighet med rötter i de pittoreska sicilianska urkraftsmänniskornas absoluta hederskod - den italienska titeln på operan ”På Sicilien” är precis ”Bonderidderlighet”, ”Cavalleria rusticana”. (Operan är baserad på en berättelse av den sicilianskfödde författaren Giovanni Verga. Han var hemma från Catania i östra Sicilien, och på hans tid var maffian ännu en främst västsiciliansk företeelse. Sålunda kunde han tillåta sig att romantisera och idealisera maffian - han hade aldrig blivit offer för dess påtryckning själv.) Ordet ”mafia” brukade betyda skönhet, stolthet och präktighet i den sicilianska dialekten, innan hela världen lärde känna det som beteckning på organiserad brottslighet, och i början var det ett definitivt positivt laddat ord för infödda sicilier. Maffian har också karaktäriserats som ett uttryck för någon sorts uråldrig hederskultur, och dess ursprung har sökts i medeltiden och även i äldre tider. I själva verket är maffian dock ett modernt fenomen och alldeles säkert inte äldre än artonhundratalet. 

Ikiaikainen kunniakulttuuri on toki sikäli oikea luonnehdinta, että mafia ja verikosto ovat ilmeisestikin ihmissieluun hyvin syvälle kovakoodattuja tapoja hoitaa yhteiset asiat silloin kun lakia ei ole tai siihen ei luoteta. Juuri verikostoinstituutio esiintyy hyvin monella taholla maailmassa hyvin samanlaisena, eikä mafiallekaan ole vaikeaa löytää vertailukohteita. Joskus vuosia sitten Hesari julkaisi valokuvareportaasin mustasta amerikkalaisgetosta, jota huumekauppiaat hallitsivat. Erittäin paljonpuhuva oli kuva, jossa nuoret huumekauppiaat istuivat aika tavallisiin katuvaatteisiin sonnustautuneina, mutta kalliit kultakäädyt kaulalla paikallisen lahjakkaan nuoren laulajattaren konsertissa heittelemässä suosionsa osoitukseksi tyttöä suurilla seteleillä. Tästä tulee suoraan mieleen se, mitä Sisiliassa toiminut poliisimies Giuseppe Alongi kirjoitti 1880-luvulla saaren oloista.

”Uråldrig hederskultur” är visserligen såtillvida en riktig beskrivning, att maffian och blodfejden uppenbarligen är någonting som ligger mycket djupt i våra gener som ett sätt att sköta gemensamma angelägenheter under laglösa förhållanden. Blodfejden förekommer i mycket lika former på många håll i världen, och det är inte svårt att hitta analogier till maffian heller. För en rad år sen tryckte Helsingin Sanomat ett fotoreportage från ett svart amerikanskt getto, där det var knarklangarna som styrde och ställde. En bild var särskilt vältalig: unga langare sitter med guldkedjor kring halsen, men iklädda ganska vanliga gatukläder på en konsert där en ung kvinna, en lokal förmåga, lyser med sin sångkonst och belönas av langarna med ett regn av stora sedlar. Det här påminner en om vad Giuseppe Alongi, en på Sicilien aktiv polisman på artonhundraåttitalet skrev om förhållandena på ön.

Alongi oli tosin sotkenut päänsä lukemalla liikaa Cesare Lombroson, tunnetun höyrypäisen kallonmittaajan, pohdiskeluja rodun yhteydestä rikollisuuteen, mutta mafiatoiminnan yhteiskunnallisista seurauksista hän teki osuvia havaintoja: hän huomautti, että siellä missä mafia toimi, tavalliset kansanihmisetkin pukeutuivat hienosti ja sonnustautuivat koruihin, jollaisiin lääkäreillä, asianajajilla ja valtion virkamiehillä ei ollut varaa. Aivan kuten amerikkalaisen geton mustien huumekauppiaiden kultakäädyt siis. Viesti oli selvä: mafioson kyydissä elät vaurasta ja hyvää elämää, kouluttautumalla ja lakeja noudattamalla olet pelkkä säälittävä häviäjä. Itse asiassa tämä on yläastepihan eetos: reimat, roimat, reippaat ja rohkeat ottavat haluamansa ja hakkaavat halveksimansa kovalla kädellä, vain nynnyt ja reppanat huutavat opettajaa apuun.

Alongi hade visserligen förgiftat sin hjärna genom att ta på allvar den välkände och mycket stollige skallmätaren Cesare Lombrosos skriverier om rasens förhållande till brottslighet, men det var inget fel på honom som samhällsobservatör: han fäste sig vid att vanliga människor i områden med livlig maffiaverksamhet brukade gå i fina kläder och ha på sig dyra smycken, något läkare, advokater och statliga byråkrater inte hade råd att stoltsera med. Precis som de där halskedjorna i det svarta gettot i Staterna alltså. Det var klara bud: går du med på att samarbeta med mafioson kommer du att ha ett rikt och gott liv, men skaffar du dig en utbildning och håller du dig till lagen är du bara en ynklig förlorare. Det här är egentligen samma etos vi känner igen från rasterna på högstadiet: de hurtiga, raska och rappa tar vad de vill och slår vem de vill, det är bara mesar och stackare som ber läraren om hjälp.

Mafia syntyi Sisiliassa ilmeisesti 1800-luvulla menestyksekkään sitrushedelmien viljelyn oheisilmiönä. Mikään takaperoisuuden tai feodaalisuuden osoitus se ei ollut, vaan modernin kapitalismin ja kasvavan vaurauden kakusta osansa rohmunnut loinen. Mafian poikakirjatyyliset liittymisrituaalit pyhimyksenkuvan polttamisineen eivät ole mitään muinaista perua, vaan ne on omaksuttu vapaamuurareilta ja näiden tapaan organisoituneilta carbonari-salaseuroilta. Sekä vapaamuurarit että carbonarit olivat luonteeltaan ja tavoitteiltaan moderneja ja aikakautensa mitoilla edistyksellisiäkin järjestöjä: vapaamuurarit tunnetusti levittivät liberaaleja aatteita, carbonarit taas halusivat yhdistää Italian hajanaiset, usein despoottimaisesti hallitut pikkuvaltiot yhdeksi tasavallaksi tai perustuslakeja noudattavaksi monarkiaksi.

Maffian kom till på Sicilien uppenbarligen som en biföreteelse till den framgångsrika citrusodlingen på artonhundratalet. Det berodde inte på primitivitet och feodalism, utan på modern kapitalism och välmåga, som maffiamännen ville tillskansa sig en del av. De pojkboksaktiga ritualer som maffianoviserna måste genomgå för att bli medlemmar i skrået - man ska t ex bränna en helgonbild - är ingenting urgammalt, utan de har anammats från frimurarna och de frimuraraktigt organiserade hemliga fosterländska sällskap vars medlemmar kallades carbonari. Både frimurare och carbonari var moderna till karaktär och syfte och på artonhundratalet hade de mycket framstegsvänliga målsättningar: liberalt idégods spreds av frimurare, och carbonari ville förena de splittrade, ofta despotiskt styrda småstaterna till en enda republik eller konstitutionell monarki.

Jos mafia olisi ollut ikiaikainen sisilialaisuuden ilmentymä, se tuskin olisi pyrkinyt jäljittelemään tällaisia tahoja. Ja jos mafia olisi leimallisesti sisilialainen ilmiö, luulisi, että Maltallakin olisi mafiansa. Maltalaiset ovat sisilialaisille hyvin läheinen etninen ryhmä: siinä missä sisilian murre on täynnä arabialaisia lainasanoja, maltan kieli on sitä italiansekaista arabiaa, jota aikoinaan puhuttiin Sisiliassakin, maltan kielen vanhin romaaninen lainasanakerrostuma on sisilialainen ja nykyiset maltalaiset ovat ilmeisesti pitkälti sisilialaisjuurisia. Malta nyt vain sattui joutumaan brittien siirtomaaksi sopivalla hetkellä, mikä sitten lienee osaltaan ohjannut saaren taloudellisen kehityksen eri suuntaan kuin Sisilian.

Om maffian vore ett uråldrigt sicilianskt fenomen, skulle den knappast ha imiterat artonhundratalets liberala sällskap. Och om maffian vore en särskilt siciliansk företeelse, kunde man tänka sig att även Malta hade utvecklat sin egen maffia. Malteserna står etniskt mycket nära sicilierna: sicilianskan är ett romanskt folkmål som vimlar av arabiska låneord, medan maltesiskan är en arabisk dialekt uppblandad med italienska ord. Egentligen är maltesiskan samma arabiska som tidigare också talades på Sicilien, och det äldsta romanska låneordsskiktet i maltesiskan kommer från sicilianskan. Malteserna har tydligen till stor del sicilianskt ursprung. Malta råkade bara i rätta stunden bli brittisk koloni, vilket sedan styrde den ekonomiska utvecklingen på ön i annan riktning än på Sicilien.

Mafian kaltaisia ilmiöitä esiintyi kapitalismin ryövärivaiheen aikana monessa maassa. Iso kysymys ei ole, miksi mafia nousi juuri Sisiliassa - pikemminkin sietää ihmetellä, mikä teki juuri Italiasta sellaisen maan, jossa varhaiskapitalistinen rikollisuus saattoi kukoistaa, levitä ja jatkaa rehottamistaan varhaiskapitalismin jälkeenkin. Yksi syy on tietysti Italian hajanaisuus. Voi kysyä, oliko italialainen nationalismi alkujaankaan mikään erityisen nerokas idea ja pitikö ne kaikki pikkuvaltiot välttämättä mennä yhdistämään. Italiassahan juuri kukaan ei oikeasti puhunut italian kieltä - sitä vanhaa toskanan murretta, jonka Dante ja Petrarca kohottivat kirjakieleksi - ennen kuin joukkotiedotus - radio ja sittemmin televisio - alkoivat levittää sitä raukoille rajoille asti, ja maan yhdistymisen aikoihin ranska oli Italian älymystön keskuudessa se parhaiten osattu sivistyskieli. Sisilia ei ole Etelä-Italian ainoa maakunta, jossa valtion viranomaiset ovat vierasta, miltei vieraskielistäkin väkeä.

Maffialiknande utvecklingar förekom i många länder under rövarkapitalismens tidevarv. Den stora frågan är inte varför maffian uppkom i Sicilien, utan varför en form av brottslighet typisk för tidig kapitalism kunde grassera, bre ut sig och överleva i Italien. En av orsakerna är givetvis landets splittrade karaktär. Man kan fråga sig om italiensk nationalism alls var en bra idé till att börja med och om det överhuvud var så klokt att förena alla de där småstaterna i ett enda rike. I Italien talade ju knappast någon italienska - den där gamla toskanska dialekt som Dante och Petrarca upphöjde till ett litteraturspråk - förrän massmedierna, radion och teven alltså, började ”undervisa” folk i alla möjliga gränsprovinser i den. När Italien förenades, var även intelligentsian i landet bättre på att läsa och skriva franska än italienska. Sicilien är inte den enda provins i Syditalien där statliga myndigheter är främmande människor som talar ett obegripligt språk.

Mafia on tietysti myös hyödyntänyt Italian poliittisia vastakohtaisuuksia omiin tarkoituksiinsa. Politiikassa mafia on ollut antikommunistinen, vasemmiston vastainen ja oikeistolainen. Tämä ei johdu niinkään siitä, että mafia itsessään olisi äärioikeistolainen, vaikka äärioikeiston luonteeseen kuuluvatkin usein läheiset kytkökset tavanomaiseen rikollisuuteen. Pikemminkin tässä ovat taustalla puhtaat rahalliset ja materiaaliset edut. Kun sosialismi ensimmäisen kerran nosti päätään Sisilian köyhien keskuudessa, mafia yritti kyllä saada vasemmiston maaseutuaktivismin valvontaansa, ja eräs merkittävä nuori aktivistijohtaja saatiin jopa jallitettua vannomaan itsensä mafian jäseneksi. Pian kävi kuitenkin ilmi, että mafian ja maajussien liikkeen edut olivat yhteensovittamattomat, ja mafia joutui napit vastakkain sosialistien kanssa. Mafiassahan oli tuohon aikaan pitkälti kyse juuri maanomistajien asian ajamisesta kovalla kädellä.

Maffian har givetvis också utnyttjat de politiska motsättningarna i Italien till sina egna syften. I politiken har maffian varit antikommunistisk, vänsterfientlig och högersinnad. Det här beror inte så mycket på att maffian i sig vore högerextremistisk, även om det ligger i extremhögerns natur att ha nära kontakter med den konventionella kriminella miljön. Snarare handlar det här om rena finansiella och materiella intressen. När socialismen första gången höjde sitt huvud bland de fattiga i Sicilien, försökte maffian skaffa sig inflytande på vänsterns aktivism på landsbygden. En viktig ung aktivistledare duperades t o m till att svära in sig som maffiamedlem. Snart visade det sig dock att det inte gick att kompromissa mellan maffian och den fattiga lantbefolkningen, och maffian hamnade i gräl med socialisterna. På den tid handlade ju maffian mest om att främja jordägarnas sak med hårdhandskarna.

Mussolinin aikana mafia kyllä yritettiin nujertaa: Sisilian poliisipäälliköksi nimitettiin ”rautaprefekti” Cesare Mori, joka oli maailmankuvaltaan konservatiivinen monarkisti, eikä mikään juoksupoikafasisti: ennen Mussolinin valtaannousua hän oli kunnostautunut murskaamalla sekä äärivasemmiston että äärioikeiston mielenosoitukset kuolonuhreja kaihtamatta, ja se, että Mussolini pani tällaisen miehen mafianvastaisen taistelun johtoon, antaa ymmärtää, että diktaattori ihan oikeasti halusi tehdä selvän kummisedistä. Hommaan pantiin mieluummin luotettavaksi ja osaavaksi tiedetty ammattipoliisi kuin fasistipuolueen pukari. Morin saavuttamat kiistämättömät tulokset mafian murtamisessa tehtiin kuitenkin tyhjäksi sodan jälkeen: Yhdysvallat oli näet pestannut mafiamiehiä maihinnousuarmeijansa kulttuurioppaiksi, joten nämä saattoivat nopeasti jälleenrakentaa vanhat rikollisverkostot päästyään kotitanhuville. Mafia kiitti toimimalla amerikkalaismielisyyden ja antikommunismin takuumiehenä koko sodanjälkeisen ajan; samalla kommunisteista tuli käytännössä Italian tärkein mafianvastainen puolue, kun sekä sosialistit että kristillisdemokraatit olivat korruptoituneita kuin itse vanha vihtahousu.

På Mussolinis tid försökte man visserligen ta itu med maffian på riktigt. Till polischef i Sicilien utsågs ”järnprefekten” Cesare Mori, en konservativ monarkist, ingen springpojke åt fascisterna: före Mussolinis makttillträde hade han utmärkt sig genom att kväsa ned både höger- och vänsterextremistiska demonstrationer utan att rygga tillbaka för dödsoffer. Att Mussolini ville ha en sådan här man som ledare för kampen mot maffian tyder nog på att han verkligen ville få bukt med gudfäderna. Han föredrog en pålitlig, kompetent yrkespolis framför en partikoryfé. De obestridliga resultat som Mori rönte i kampen mot maffian gick dock om intet efter kriget: Förenta Staterna hade nämligen rekryterat maffiamän till kulturguider åt landstigningsstyrkorna i Sicilien, och dessa kunde snabbt återuppbygga de gamla kriminella nätverken när de väl satt sin fot på gamla landet. Maffian tackade amerikanerna genom att uppträda som garant åt proamerikanskt tänkande och antikommunism hela efterkrigstiden - samtidigt var det kommunisterna som blev antimaffiapartiet par excellence, eftersom både socialisterna och kristdemokraterna var korrumperade som självaste hornpelle.

Entä sitten Berlusconi? Italian vasemmisto on ollut innokkaana leimaamassa häntä milloin fasistiksi ja milloin mafiamieheksi. Totuus on hieman mutkikkaampi. Berlusconin menestys perustuu siihen, että hän on monella tapaa hyvin keskimääräinen italialainen ja vetoaa tavallisen italialaisen huonompaan minään. Mafioso hän ei ole, mutta hän on ilmeisestikin ollut halukas tekemään bisnestä yhdessä oikeiden mafiamiesten kanssa silloin kun tarvetta on ilmaantunut. Tällainen opportunistinen ja mafian olemassaolon passiivisesti hyväksyvä asenne lienee Italiassa hyvin laajalle levinnyt: se on sellaisen ihmisen asenne, joka haluaa säilyttää oman nahkansa ja olla leikkimättä sankaria. Mafian kannalta voi kuitenkin jopa olla hyödyllisempää, että maata johtaa mafian valtaan alistunut selkärangaton nahjus, kuin se, että sitä johtaisi läpikorruptoitunut mafiamies. Kansan on kuitenkin helppo samaistua siihen nahjukseen ja omaksua tämän asenteet.

Berlusconi då? Vänstern i Italien har ivrigt försökt utmåla honom både som fascist och som maffiaman. Sanningen är lite mera komplicerad. Berlusconis framgång beror på att han på många sätt är en mycket vanlig italienare och att han åberopar sig till genomsnittsitalienarens sämre jag. Han är inte mafioso, men han förefaller ha varit villig att vid behov samarbeta med maffiaanstuckna affärsmän. En sådan här opportunistisk attityd, som passivt accepterar maffian som en del av den verklighet man lever i torde vara mycket utbredd i Italien. Den attityden har en sådan människa som vill rädda eget skinn och inte spela hjälterollen. Ur maffians synvinkel kan det vara även nyttigare att landet leds av en resignerad mes än en riktig livslevande genomkorrumperad maffiaman. Folket har faktiskt lättare att identifiera sig med mesen och göra hans inställning till sin egen.

Kirjallisuutta/Litteratur:

AHTOKIVI, Ilkka: Joten me päätimme tappaa hänet. Mafian historia.

DICKIE, John: Cosa Nostra. A History of the Sicilian Mafia.

DUGGAN, Christopher: The Force of Destiny. A History of Italy since 1796.

JONES, Tobias: The Dark Heart of Italy. Travels through Time and Space across Italy.

KAPPELEN, Kristina: Berlusconi - italienaren.

WEBSTER, Maud: Maffians värld, historien om Cosa Nostra. 

Panu Höglund