Maailma Haavikon jälkeen
7.10.2008
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Kulttuuri
Paavo Haavikkoon on näin suomalaisena hankala ottaa kantaa, hänen kuoltuaankin. Käsittääkseni hän on maailmalla aidosti arvostettu kirjailija - muistelen viimeisten kymmenen-kahdenkymmenen vuoden aikana nähneeni aika monta Haavikko-käännöstä aika monelle kielelle näytteillä Turun kaupunginkirjaston hyllyssä, ja onhan hän saanut kansainvälisiä kirjallisuuspalkintojakin. Suurta kirjailijaa on kuitenkin vaikea pitää suurena, kun on joutunut seuraamaan hänen tekemisiään lähietäisyydeltä, omassa maassaan.
Luulenpa, että monilla saksalaisillakin on vaikeuksia suhtautua vaikkapa Günter Grassiin. Täältä Suomesta käsin hänet mielletään ennen kaikkea mahtavien romaaniensa kirjoittajaksi, mutta jollekulle saksalaiselle hän on ennen kaikkea poliittinen kannanottaja ja mediapersoona - ”epäkirjailija”, kuten Erno Paasilinna-vainaa sanoisi. Poliittisessa kannanottamisessa on se ikävä puoli, että millä kannalla oletkin, aika monilla muilla on yleensä jokin toinen kanta, ja heidän kanssaan pitää sitten alkaa riidellä ja käydä mudanheittosotaa.
Eipä silti, että Haavikko olisi ollut varsinaisesti mikään päivänpoliittinen kannanottaja. Poliittisinta hänen tuotannossaan olivat ne talouspoliittiset pamfletit, joita hän itsestään eritti 1990-luvun alun lamavuosina - anteeksi nyt, mutta minä en todellakaan keksi osuvampaa verbiä kuin ”erittää”. Kirjoissa hän keskittyi lähinnä todistelemaan, kuinka lama oli lopullisesti tuhoamassa Suomen ja kuinka lamavuotta seuraisi kriisivuosi ja kriisivuotta katastrofivuosi. Jossain välissä hän tehosti sanottavaansa heittämällä hienon englanninkielisen taloustermin ja julistamalla, kuinka sille ei ollut suomennosta, koska Suomessa oli laiminlyöty koko tämä tärkeä käsite. Suomella meni huonosti, suomalaiset olivat huonoja, ja huomenna suomalaisilla menisi vielä huonommin kuin tänään. Kuten Murphyn filosofia sanoo: Hymyile, huomenna on huonommin - ja Eino Leino riimitteli saman ajatuksen loisteliaan suomalaisesti muotoon: Se murhe, mi eilen mun murtaa oli, suli hymyksi, kun tänään suurempi tuli. Vaikka pakonomainen pessimismi ja oman maan haukkuminen onkin intellektuellin aatelismerkki niin Suomessa kuin muuallakin, tietyssä vaiheessa tuo Haavikon maneerinen murjotus alkoi tympäistä.
Tulihan Haavikon historiateoksiakin aina silloin tällöin silmäiltyä. Kansakunnan linja on mielestäni omalla tavallaan pätevä kirja vielä tänäänkin, koska siinä ainakin on uudenlaisia näkökulmia isänmaan historiaan. Minulla oli siihen asti se kliseinen mielikuva ensimmäisen tasavallan ajasta lapuanliikkeen kyyditsijöiden ja äärimmilleen kärjistyneiden yhteiskunnallisten ristiriitojen aikana. Haavikko puolestaan antoi sille pokkana nimeksi Tannerin tasavalta ja nosti Väinö Tannerin noita vuosia keskeisesti määrittäväksi hahmoksi. Myöhemmin Suomen historiaan entistä monipuolisemmin tutustuttuani olen joutunut tunnustamaan, että oikeassahan Haavikko varsin pitkälti oli.
Haavikon lyhytmuotoiseen mietelmärunouteen - esimerkiksi Runoja matkalta salmen ylitse - olen tutustunut vähänlaisesti, mutta muistan pitäneenikin siitä - sillä tavalla kuin joskus on pakko myhäillä ja hiljaa itsekseen nyökytellä hyvin sanotulle. Silloin kun luin hänen aikoinaan vain ystäväpiirille jaetut, vasta myöhemmin koko lukevan kansan ulottuville tulleet kokoelmansa After the Deadline ja Con amore, con furore, pidin niistä ihan aidosti ja olin herralle salaa hieman käärmeissäni moisesta pimittämisestä. Haavikkoa pidetään käsittääkseni Kekkosen aikakauden toisinajattelijana - ei rääväsuisena oikeistohäirikkönä, joita kyllä riitti, vaan sellaisena miehenä, joka osasi sivistyneesti sanoa asiat sillä tavalla kuin ne olivat. En tiedä, kuinka paljon tässä on perää. Kuvitellusta Neuvostoliiton alistamasta Suomesta ja sen kulttuuripolitiikasta kertova novelli Lumeton aika oli toki rohkea veto niissä oloissa.
Harmi kyllä kovin moni vakavasti otettava suomalainen kirjailija ei ole tainnut kommunismin romahduksenkaan jälkeen uskaltautua pohtimaan tätä mielenkiintoista vaihtoehtohistoriallista ideaa (”Joulukuun ryhmä” -salanimellä kirjoitetun kuvauksen Neuvosto-Suomesta toki luin tuoreeltaan - kirjoittajat olivat kyllä hyvin perillä esimerkiksi neuvosto-Viron oloista, mutta romaanin kirjoittamisesta he eivät tienneet paljon mitään). Olen joskus miettinyt, pitäisikö minun tarttua teemaan, mutta Lumettoman ajan jälkeen se tuntuu miltei pyhäinhäväistykseltä: Haavikko oli nimittäin mitä ilmeisimmin perehtynyt itäeurooppalaiseen elämäntyyliin, varsinkin kommunistisen kulttuuribyrokratian ajattelutapaan, erinomaisesti ja paneutunut sovittamaan sitä Suomen oloihin koko lahjakkuudellaan.
Sanoin, että Haavikon suuruutta on täällä Suomessa vaikeampi nähdä, koska, kuten islantilaiset sanovat, fjarlægðin gerir fjöllin blá og mennina mikla - etäisyys tekee vuoret sinisiksi ja miehet suuriksi. Syy tähän on, että Haavikko sai Suomen kirjallisessa kulttuurissa aseman, jossa hän saattoi julkaista mitä tahansa, myös ateljeekokeilunsa. Ateljeekokeiluksi lukisin itse esimerkiksi romaanin Anastasia ja minä sekä tietenkin alkujaan Anders Lieksman -nimellä julkaistun agenttiseikkailujen parodian Barr-niminen mies.
Jälkimmäinen ei ole varsinaisesti huonokaan kirja. Nähdäkseni sillä on selkeä tavoite: se pyrkii luomaan lukijalle vaikutelman vakoojien maanalaisesta maailmasta, jossa kehenkään ei voi luottaa, kukaan ei oikeasti ole mitä väittää olevansa eikä edes Barr-niminen mies itse myönnä olevansa Barr. Tietyssä vaiheessa lukijan pää on kuitenkin juuri aiotulla tavalla sekaisin, mutta kirjaa piisaa vielä sen jälkeenkin aika monta kymmentä sivua. Minä, joka sentään olen lukenut aika monta tylsyydestään kuuluisaa ja vielä paksumpaa kirjaa, en saanut kahlattua Barria loppuun. Kirja on kuitenkin jäänyt epämääräisellä tavalla kaivelemaan, se on häiritsevää lukemista - ehkä jonain päivänä luen sen läpi ja saan selville sen arvoituksen, jos siinä sellainen on.
Eniten olen kyllä Haavikon tuotannosta nauttinut eeppisestä runoelmasta Kaksikymmentä ja yksi. Se on myyttinen kuin itse Kalevala, ja samalla se selittää myytit tämänpuoleisten mahtitekojen hämäriksi muistoiksi. Ylipäätään Haavikko on parhaimmillaan jylhänä mytologina ja eepikkona: jos meillä ei olisi jo ollut Kalevalaa, Haavikko olisi saanut - ja varmasti osannut ja kehdannut - kirjoittaa sen meille. Rauta-aika ei ehkä ollut televisiossa kaikin puolin onnistunut, mutta kirjoitettuna tekstinä se on hieno; ja myös Haavikon oopperalibretto Ratsumies on mielestäni suurenmoista suomalaista runoutta. Haavikolla oli pokkaa kirjoittaa suuria runoeepoksia sellaisella aikakaudella, joka piti eeposta vanhentuneena kirjallisuuden lajina. Jo tästä olen hänelle suuresti kiitollinen.
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- Tiedolla johtamisen konsultti (BI)Knowit Oy - Saranen Consulting Oy
- 1.
-
Kuten eilen sanoin, kunnioittavasti hiljainen hetki hänen muistokseen…
Yksi suuri kappale oman suomalaisen maailmamme itseäni vanhemmasta kirjallisuudesta ja sen toteuttajasta on poistunut, mutta elämämme, ja toivottavasti myös kirjallisuutemme, tulee jatkamaan taivallustaan aina aikojen halki voimakkaana, taipuen hautaansa vasta, kun hänen elämäänsä ei enää ole kukaan elättämässä. Tapahtukoon tämä vasta, kun ihmiskunta on kadonnut, älköön vielä sen eläessä. - 2.
-
Nyt se paljastui! Panu on Suomen Günter Grass! Viiksiä myöten saman näköinen mies ulkomuodoltaan. Puuttuisi vain se, että Panukin puristelisi nenästään kaikki finnit ja mustapäät, niin että nenä muuttuisi kuivan asvalttitien näköiseksi.
- 3.
-
Olen lukenut Haavikon kirjan Nuijasota.
- 4.
-
Ellen muista väärin (on sekin mahdollistaI) juuri Haavikko sanoi, että Suomi on korkeasti koulutettu, mutta sivistymätön kansa. Tällaisia intellektuaalisia herättelyjä ja sen jatkoksi keskustelua maamme tarvitsisi enemmänkin, mutta kantaaottava älymystö puuttuu tyystin tai se on hiljaa. No, tämän verran Haavikosta ja intellektuaalisuudesta.
- 5.
- 6.
-
Hymylehti taas tiesi kertoa uusia uutisia naisten oikeuksien saralta:
Rachel Kauppila mm. abortoi kaksoset, koska ei halunnut niiden isäksi erästä maajussia.
Toinen tarina sivuaa vahvasti Höglundin kirjoituksia. Se koskee nuorta tyttöä, joka sai poikaystävältään hivin.
Jutussa mm. todettiin tytön puolustukseksi, että hän oli aikaisemmin ollut pidempiaikaisissa suhteissa. Aika paljon näitä HIV-juttuja on lehdissä viime aikoina ollut, ja aina sama juttu, naisia puolustellaan rivien välistä. Onneksi meillä on Panu Höglund joka muistuttaa meille aika ajoin, että miehissä todellakin on eroja ja että (ties kuinka monennelta) poikaystävältään hivin yllätyslahjaksi saaneelta tytöltä todennäköisesti olisi voinut odottaa parempaa arvostelukykyä valinnoissaan. Tasa-arvon vuoksi pitäisi olla tuollaisessa lehtijutussa kuva miehestäkin. Näkisi minkänäköinen karpaasi on ollut asialla.
Ihminen, joka on bi-seksuaali ja hiv-positiivinen, varmasti jollakin tavalla henkii uloskin päin myös sellaista vaikutelmaa (esim. tatuointeina), jonka pitäisi kyllä saada, jos ei nyt hälytyskelloja soimaan, niin ainakin nuoren naisen pyytämään testejä ennen seksisuhteen aloittamista. Eikös tämä ole ihan vakiojuttu suomalaisten miestenkin keskuudessa, jotka tuovat esim. kolmannen maailman maasta naisen itselleen. En sano etteikö pitäisi aina tehdä samoin. Ensin testit, sitten huvi, sen sanoo järkikin.
Hymylehdestä käy lisäksi ilmi, että mies olikin Bi-seksuaali. Tyttö ei siis tuntenut miestään, eikä luultavastsi ollut vaivautunut edes tekemään kyselyä lähipiirissä ennen sukupuoliyhteyteen ryhtymistä. Nörteistä kyllä jaksetaan juoruta aina ummet ja lammet, silloin kun ei suoranaisesti olla tatuointikörmyjen kanssa panolla.
- 7.
-
”Nyt se paljastui! Panu on Suomen Günter Grass! Viiksiä myöten saman näköinen mies ulkomuodoltaan. Puuttuisi vain se, että Panukin puristelisi nenästään kaikki finnit ja mustapäät, niin että nenä muuttuisi kuivan asvalttitien näköiseksi.”
Mutta on sillä jotain järkevämpääkin sanottavaa kuin että ”UUUUUhh, ju tats mai tralalaaaaaaahh….” Meinaan Panulla…
”Dzugasvili! Dzugasvili!
Kerroinko jo että näytän Stalinilta?” (J. Tervo, ”Myyrä”)Itse en tiedä näytänkö viimeistään ohuen leukaparranpuikelon ja näävelin kasvettua vähän Leniniltä tukka päässä ja silmät pyöreämpinä…
- 8.
-
Kiitos Panu hyvästä tekstistä. Pitää pistäytyä Panuhuoneessa useamminkin…
- 9.
-
Jos haavikko olisi elänyt jossain muussa maassa. Sen kirjoituksia ei edes olisi julkaistu. Täyttä sontaa
- 10.
-
@2, läl lällä
Panu on hyvä kirjoittaja ja viihdyttävä esseisti, mutta ei hän ole Haavikon tai Grassin tasolla. Sinne pääsemiseksi olisi julkaistava myös kirjallisuutta: runoja, romaaneja, novelleja. Lisäksi on huomattava, että Panu on vasta kirjallisen uransa alkutaipaleella. Elinikää hänellä on jäljellä neljä-viisikymmentä vuotta, jos Luoja suo, ja tällä tahdilla hän voi muodostua erääksi Suomen luetuimmista ja kiistellyimmistä älyköistä. Ei Haavikoksi vaan Paavolaiseksi (tai Kemppaiseksi).
- 11.
-
”Panu on hyvä kirjoittaja ja viihdyttävä esseisti, mutta ei hän ole Haavikon tai Grassin tasolla.”
Panuhan nyt toimii eri kategoriassa, ei eri tasolla.
Korjaa ajatusjärjestelmäsi!
- 12.
-
Haavikko oli minusta suuri runoilija vaikkapa verrattuna Saarikoskeen, josta muuten olisi myös mielestäni voinut tulla suuri runoilija, ellei hän olisi tuhonnut aivosolujaan alkoholilla. Saarikosken nuoruuden runoissa on lupausta, mikä minusta ei sittenkään lopulta toteutunut. Jos kaksi nimeä pitäisi meikäläisen dinosauruksen nostaa esiin viime vuosikymmenten kotimaisesta runoudesta niin ne ovat Haavikko ja Carpelan (tämän jälkimmäisen runot luettuna på svenska, mutta suomenkieliset käännöksetkin ovat vaikuttavia). Mutta eihän näistä asioista saa kirjoittaa meikäläiset diplinssit ja diplekonomit. Kommentoida saavat vain ranskaa ja estetiikkaa opiskeleva/opiskelleet feministit ja muut humanistit. Kukaan muu kun ei lue runokirjoja nykyään, vai?
Kansantalousasioissa Haavikko oli aina pessimisti eivätkä hänen skenaarionsa Suomen talouden tuhosta koskaan toteutuneet. Liiketalousmiehenä Haavikko kuitenkin onnistui hyvin ja jätti perillisilleen miljoonien eurojen perinnön.
- 13.
-
”Nyt se paljastui! Panu on Suomen Günter Grass!”
http://fi.wikipedia.org/wiki/G%C3%BCnter_Grass
Ja minä tyhmä erehdyin tyypistä… kun en ole aiemmin kuullut mistään muista Günthereista kuin yläasteaikoina tästä…
http://en.wikipedia.org/wiki/Mats_S%C3%B6derlund
Anteeksi.
- 14.
-
”Haavikko oli minusta suuri runoilija vaikkapa verrattuna Saarikoskeen, josta muuten olisi myös mielestäni voinut tulla suuri runoilija, ellei hän olisi tuhonnut aivosolujaan alkoholilla.”
Samaa mieltä. Haavikko (kuten myös mielestäni Saarikoski) olivat mielestäni ensisijaisesti juuri runoilijoita ja loistavia sellaisia. Etenkin Haavikolla älyllisyys, herkkyys ja tarkka kielitaju yhdistyvät poikkeuksellisella tavalla.
Sikäli on vähän harmi, että Panun kirjoituksissa Haavikosta ja Saarikoskesta juuri runous jää vähän vähemmälle. Se on toki ymmärrettävää, jos kyseisten herrojen muut tekstit ovat tutumpia. - 15.
- 16.
-
”Runous ei oikein ole alaani. Mutta silloin kun olen Haavikon runouteen perehtynyt, olen kyllä sen hyväksi havainnut.”
Henkilökohtaisesti en ole oikein koskaan ymmärtänyt TÄYSIN modernia lyriikkaa, vaikka Saarikosken elämää olenkin lukenut mielenkiinnolla. Ainoa johon voin jotenkin samaistua olisi LAURI VIITA, jonka maanläheiset lausumat ja vanhanaikaiset, juuri niin perinteiseltä kuulostavat runot elähtelevät niin selvinä kaikessa arkipäiväisessä. Ehkä mies vain pilasi itsensä liialla työnteolla ja unohtamalla ulkomaailman kun skitsofreniaan sairastui. Itsekin olen tykännyt juuri kätkeä ajatuksia samantapaiseen arkiseen poljentoon, vaikka proosa onkin se parempi ala.
- 17.
- 18.
-
Jep, ranskahan oli palkinnotta jo kauan. Onneksi palkinto meni ei pariisilaistyyppiselle kirjailijalle. Ilmeisesti matkailu on komitean mieleen (vrt. Naipul).
- 19.
-
Nulli nullin perään saa tuon palkinnon. Mitä noita ruottalaisia vaivaa? Naurettava kansa, naurettava komitea ja naurettava palkinto.
Uskottavuus meni heiltä lopullisesti. Heippa!
- 20.
- 21.
-
Joo, ilmeisesti akatemia on skarpannut sen Jelinek sekoilun jälkeen.
- 22.
-
”Vika on sinussa, jollet tunne Le Cléziota.”
Ja kuka sanoi etten tunne? Mutta onhan kaikkien pakko myöntää, että palkinnon tarkoitus on nostaa marginaalisia mitättömyyksiä esille ja ei missään nimessä palkita kirjallisista ansioista parasta. Kaikki viimeaikaiset merkit viittaavat tähän.
Ja Jelinek on tätä palkittua nössöä parempi kirjailija-minusta.
- 23.
- 24.
-
Jälleen pieni sanomalehtikatsaus.
Anne Moilanen tietää kertoa Anna-lehdessä että: ”Kympin tytöt ovat yhteiskunnan lahjakkkaimpia, ja ainut minkä he saavat palkaksi on syyllistäminen liiasta kiltteydestä.”
Mitäs sanot Panu?
- 25.
- 26.
-
Onko kukaan suomalainen kirjailija kirjoittanut feminisminvastaista teosta?
- 27.
- 28.
-
Mikä Tanja Karpelaa vaivaa? Valittaa, että tietyt miestoimittajat ovat lähtökohtaisesti naisia vastaan…
- 29.
-
Mitä mieltä olet Sofi Oksasesta?
- 30.
- 31.
-
”Enpä ole Oksasta lukenut.”
Tarkoitin lähinnä yhteiskunnallisena ajattelijana ja poikkeusyksilönä, feministinä.
- 32.
- 33.
-
”Hymylehdestä käy lisäksi ilmi, että mies olikin Bi-seksuaali. Tyttö ei siis tuntenut miestään, eikä luultavastsi ollut vaivautunut edes tekemään kyselyä lähipiirissä ennen sukupuoliyhteyteen ryhtymistä.”
Minä en oikein ymmärrä mitä ajat ym. tekstillä takaa, mitä miehen biseksuaalisuudella oli asian kanssa tekemistä? Nykyaikana on, sukupuolisesta suuntautuneisuudesta riippumatta, vain typerää lähteä suojaamattomaan seksiin ainakaan ennen kuin tuntee partnerinsa todella hyvin – jos ketään niin kovin hyvin edes voikaan tuntea, tartuntariski on suojaamattomassa seksissä aina olemassa.
”Tarkoitin lähinnä yhteiskunnallisena ajattelijana ja poikkeusyksilönä, feministinä.”
No, metron kolumnista päätellen hän on niellyt kaikki miehen väkivaltaisuudesta esitetyt luvut sellaisenaan, hän tosin mainitsi myöskin sen että lapsiaan pahoinpitelevät useimmiten ovat äitejä.
- 34.
-
Sofi Oksasen kolumni:
http://www.metrolive.fi/kolumnit/artikkeli/Suomalainen+koti/1267/ - 35.
-
Tämä Sofi Oksanen sanoi Maria Maria-ohjelmassa, että Tukiaista haukutaan siksi, koska suomalaisessa yhteiskunnassa ei sallita naista, joka on samalla huora ja neitsyt…
- 36.
-
”Tällaisia intellektuaalisia herättelyjä ja sen jatkoksi keskustelua maamme tarvitsisi enemmänkin, mutta kantaaottava älymystö puuttuu tyystin tai se on hiljaa.”
”Omasta mielestäni juuri tämäntyyppisillä latteilla heitoilla kuka tahansa juntti pystyy pärjäämään älykkönä.”
Ainakin Suomessa. Kuvastanee yleisen keskustelun matalaa tasoa. isoÖÖ on siis oikeassa!
- 37.
-
Onko USAlaiset vähän koulutettu mutta sivistynyt kansa? Lapin junassa kuuntelin ”salaa” nuorten naisten juttelua, jenkki-USA:inen kuvasi bushista riistomenoa kuvottavaksi (engl. ”disgusting”.) Suomalainen tyttö taas halusi lääkäreille mahtavasti enemmän palkkaa, kun on yli-ihmisen koulutuskin.