Löpinäteollisuuden koneet kalskaavat
11.3.2007
Panu
Aihealueet: Yhteiskunta, Kulttuuri
Olen jo erinäisiä kertoja todennut, että yksi niistä ilmauksista, joita minun läsnäollessani on paras varoa käyttämästä, jos mielii elää vanhaksi, on ”huono itsetunto”. Tällä sisällöttömällä ääliökäsitteellä operoiminen on muodostunut sellaiseksi maanvaivaksi, että sitä pitäisi vastustaa aktiivisesti. Erityisesti tietenkin naisväki, joka uhreista piittaamatta aina tarttuu uuteen verbaaliseen aseeseen ja alkaa hilpeästi ammuskella sillä joka suuntaan, tapaa päntiönään syytellä miehiä huonosta itsetunnosta kelpo ”pykälä 22” -tyyliin. Jos mies lyö, se johtuu hänen huonosta itsetunnostaan, koska hänen täytyy käydä käsiksi naiseensa tunteakseen olevansa ohjaksissa. Jos mies ei lyö, sekin on merkki huonosta itsetunnosta, kun siitä nynnystä ja nörtistä ole mieheksi edes perheväkivalta-asioissa. Jos mies polttaa tupakkaa, hän koettaa paikkailla itsetuntoaan näyttämällä kovikselta. Jos mies ei polta tupakkaa, hänellä ei ollut koskaan riittävästi itsetuntoa liittyä tupakkajengiin, jossa kovikset olivat. Jos mies juo viinaa, hän lääkitsee sillä huonoa itsetuntoaan. Jos mies ei juo viinaa, hän on taaskin nynny ja nörtti, joka ei huonon itsetuntonsa vuoksi koskaan ole uskaltanut vapautua äitinsä helmoista. Jos miehellä on vireä seksielämä, hän lääkitsee sillä huonoa itsetuntoaan. Jos miehellä ei ole seksielämää, hänellä ei ole tervettä itsetuntoa lähestyä naisia. Täydentäkää itse loput.
Itsetuntohölpötys on osa sitä ärsyttävää kulttuuri-ilmiötä, jota kutsutaan psykokulttuuriksi - tai reilusti vain psykopälpätykseksi, eli psykologisten, psykoterapeuttisten ja freudilaisten käsitysten leviämistä yleiseksi folkloreksi. Psykopälpätyksen levityskanavina toimivat luonnollisesti ennen kaikkea naistenlehdet, nuo paholaisen äänenkannattajat, ja tästä syystä psykopälpätys onkin leimallisesti yksi naisten aseista. Sen tavallisin käyttötapa on seuraava: siinä vaiheessa kun nainen huomaa olevansa omine perusteluineen jäämässä tappiolle, hän kääntää puheen miehen oletettuihin psyykkisiin puutteisiin viittaamalla johonkin psykopälpätteiseen käsitteeseen, kuten esimerkiksi juuri tuohon kestosuosikkiin eli huonoon itsetuntoon.
Tuore psykokulttuurin kritiikki, Marko Hamilon toimittama Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa tarkastelee pälpätyskäsitteiden alkuperää kriittisesti - ennen muuta tietysti psykoterapian, joka on viime kädessä pelkkää tyhjänpäiväistä ajatuspuuroa. Kirjan arvostelemiin psykokulttuurin ilmiöihin kuuluvat erilaiset tehokkuudeltaan epäilyttävät työntekijätestaukset, työpaikkakulttuurin kehittämiseen ja firmayhteishengen luomiseen tarkoitetut henkisyyskurssit ja suuronnettomuuksista eloonjääneiden kriisiapu. Valitettavasti kirja ei hirveän perusteellisesti puutu sen enempää itsetuntokäsitteen väärinkäyttöön kuin psykologian käsitteiden folklorisoitumiseen, koska sen pääasiallinen kohde on Freud - sinänsä ansaitusti.
Yksi psykopälpättäjien raivostuttavimmista ja normaalille inhimilliselle vuorovaikutukselle vahingollisimmista piirteistä on vastaansanomattomuus: ensin psykopälpättäjä ”analysoi” vastapuolen luonteen ja motiivit täysin päin honkia, ja jos analysoitava sitten vielä sanoo vastaan, se on vain osoitus siitä, että hänen suojakuorensa on murtunut ja hän koettaa kiihkeästi kiistää näkyviin tulleen epämiellyttävän totuuden. Minunkin naisvihaani ovat ventovieraat ihmiset koettaneet selitellä traumaattisella äitisuhteella (ikään kuin he tietäisivät äitisuhteestani yhtään mitään) - eivät siis esimerkiksi sillä, että vuoden 1980 huhtikuun kolmantena torstaina Sumppi, Suitta ja Pepe hakkasivat minut rangaistuksetta lyttyyn puutyöluokan edessä Sirpan ja Susannan hihkuessa kannustushuutoja sankareilleen ilmeisen seksuaalisluontoisesti tilanteesta kiihottuneina - ja vastaväitteeni todistavat heille vain, kuinka oikeassa he ovat. Tällainen keskustelun katkaiseva ja vastapuolen nolaava ylimielisyys tulee suoraan Freudilta, joka suojasi tulkintansa kritiikiltä ottamalla käyttöön torjunnan käsitteen: jos psykoanalyysin tulos ei kelpaa uhrille, anteeksi: potilaalle, kyse on vain siitä, että kalikka on kalahtanut liian kipeästi.
Suuri kysymys on, voiko psykoterapiasta olla todellista hyötyä minkään sielullisten vaikeuksien ratkaisussa, kun on näin ilmeistä, että se nimenomaan katkaisee oikean inhimillisen vuorovaikutuksen ja saattaa potilaan tilanteeseen, jossa hän kokee, että hänen yksilöllisiä ja henkilökohtaisia vaikeuksiaan ja motiivejaan ei oteta vakavasti, vaan hänelle läimäistään niskaan jokin standardidiagnoosi - kuten ongelmallinen äitisuhde - ja häneltä kielletään sen arvosteleminen. Patriarkka, ei kun terapeutti, on ilmoittanut totuuden, ryydy siihen latvakakkonen. Kuka tahansa normaali ja täysjärkinen ihminen - siis ei todellakaan ainoastaan mielisairas tai tasapainoton - loukkaantuu tällaisesta, koska näin kohdellaan normaalisti vain pieniä lapsia. On vaikeaa uskoa, että hoitoa tarvitseva ihminen, jolla on vaikeuksia selvitä arkielämästä omin voimin, hyötyy sanottavasti tällaisesta henkilökohtaiseksi mitätöimiseksi luokiteltavasta kohtelusta. Vielä ilmeisempää on, että moni naistenlehdistä psykopälpätyskulttuurin omaksunut vaimo kerjää mieheltään turpiinsa, koska ”psykoterapeuttinen” nolaaminen ja vaientaminen on niin loukkaavaa ja nöyryyttävää, että väkivaltainen reagoiminen siihen on sekä ymmärrettävää että pitkälti moraalisestikin oikein.
Vaikka Hamilon kirjassa arvostellaankin psykopälpätystä monesta ansiokkaasta näkökulmasta, itsetuntolässytyksestä hän ei vaivaudu kertomaan aivan niin paljon kuin voisi. Tämä on sinänsä mielenkiintoista, koska hänen mukaansa itsetunnon toi psykolöpinämarkkinoille sellainen guru kuin Nathaniel Branden, jonka mielestä jokseenkin kaikki tunne-elämän häiriöt olivat palautettavissa yksilön itsetunto-ongelmiin. Hamilo jättää mainitsematta sen, että Branden oli aikoinaan iso kiho ääriliberaalia kapitalismia ajaneessa objektivistiliikkeessä. Minulla on hiukkasen sellainen ikävä epäilys, että Hamilolla entisenä nuorsuomalaisten puolueen - tuon 90-luvun suuren oikeistoliberaalin projektin - kannattajana on omia ideologisia sympatioita tai sidoksia kyseiselle poliittiselle taholle päin, mistä syystä hän ei halua kertoa arvostelemansa psykologin poliittista taustaa, vaikka psykoanalyysin ja muiden hölpönpölpönterapioiden vasemmistolaiset kytkennät kirjassa mainitaankin. Brandenin poliittinen tausta on asian kannalta sikäli oleellinen, että hänen tapansa nähdä itsetunto-ongelmat kaiken a:na ja o:na sopii varsin hyvin yhteen hänen kulttigurunsa Ayn Randin ihmiskuvan kanssa, tämä kun ihannoi superrikasta liikemiestä itsetuntoisena, nietzscheläisenä yli-ihmisenä ja yksilösankarina, joka raivaa kaikenlaiset köyhäinapua inuvat ynisijät ja loiset tieltään.
Hamilon poliittinen ketunhäntä vilajaa kainalosta siinäkin kohtaa, kun hän laukoo, että ”jotkut viime vuosikymmeninä poliittisin motiivein vastustetut teoriat - esimerkiksi ajatus melko pitkälti geneettisesti periytyvästä yleisälykkyydestä - taas ovat päteviä laajasta kansalaisvastustuksesta huolimatta” (tämä sitaatti on Hamilon kirjan sivulta 12, Hamilon itsensä kirjoittamasta esipuheesta). Hamilo sivuuttaa näppärästi sen tosiasian, että ainakin meillä ajatusta ovat äänekkäimmin markkinoineet sellaiset henkilöt, joilla ei ole ollut minkäänlaista solubiologin, ei välttämättä edes luonnontieteilijän koulutusta, ja sen vastustajista merkittävin on ollut biologi ja perinnöllisyystutkija Petter Portin, jonka biologisperustaiset argumentit muuan humanistisen ja yhteiskunnallisen koulutuksen saanut vastaväittäjä kuittasi karskisti kommunistipropagandana. Itse asiassa periytyvän älykkyyden käsitteen voi kyseenalaistaa poliittisen lisäksi varsin tieteellisinkin käsittein: näkisin itse, että vaikka siinä jotain itua olisikin, kanavalla on aivan liikaa kohinaa, jotta sitä voitaisiin mitata kovin luotettavasti.
Älykkyystestikulttia voidaan nimittäin arvostella yhtenä psykokulttuurin muotona siinä missä psykoanalyysia kuin itsetuntohöpinääkin. Älykkyystestit ovat lähinnä sellaisten ihmisten harrastus, jotka eivät ole päässeet haluamaansa asemaan yhteiskunnassa ja joilla on tarve uskotella itselleen tämän olevan seurausta ”todellisten lahjakkuuksien” sosiaalista nousua rajoittavasta ”kommunistisen tasapäistämisen” politiikasta. Itse harrastin älykkyystestejä pikkupoikana, kun olin koulukiusaamisen uhri ja minulla oli voimakas tarve todistaa itselleni olevani edes älykäs. Silloin sitten pärjäsinkin kaikissa Mensan palikkatesteissä kuin paraskin nero. Nykyään en pärjää - ei ole motivaatiota. Minulla on jo plakkarissani hienolla sinetillä varustettu asiakirja, joka todistaa minun valmistuneen filosofian maisteriksi korkeimmalla mahdollisella arvosanalla, joten tiedän, etten ehkä ole aivan himmeimmästä päästä, varsinkin kun tuota rahaakin maksetaan joka kuukausi aika mukavasti siitä, että teen sitä mitä tekisin vapaa-ajan harrastuksenanikin.
Koska älykkyystesteissä pärjäämistä voidaan harjoitella - kaikenlaisten älypähkinäkirjojen menekkikin jo todistaa tästä - ne tuskin ovat mitenkään lahjomaton tapa mitata ihmisen myötäsyntyistä intelligenssiä. Älykkyyden - teoreettisen älyllisyyden - periytymisessä on pitkälti kyse myös kulttuurista: koti, jossa luetaan paljon, tuottaa lapsia, jotka pärjäävät hyvin koulussa. Juutalaisten tunnettu kyvykkyys erilaisilla teoreettisilla aloilla on pitkälti kulttuuriperintöä sekin: kun kaikki pojat opetettiin lukemaan kuollutta heprean kieltä ja väittelemään Talmudin sisällöstä synagogan takahuoneessa, he oppivat näkemään kaikenlaisen - näennäisesti turhankin - tiedon itsessään arvostettavana asiana, ja kun tällainen ajattelutapa kyllästi koko juutalaisen kulttuurin, se luonnollisesti kantoi hedelmää muillakin aloilla siinä vaiheessa kun juutalaiset alkoivat emansipoitua getoistaan ja siirtyä synagogista oikeustieteellisiin ja lääketieteellisiin tiedekuntiin.
Kritiikistäni huolimatta pidän kyllä Hamilon kirjaa tutustumisen arvoisena. Freud olisi tosiaan jo aika heittää romukoppaan, ja monet psykokulttuurin kieroutumat, joihin hänen toimittamassaan teoksessa puututaan, ovat merkittäviä ja huolestuttavia ongelmia. Monen perheenisän elämän ovat Suomessakin tuhonneet pedofiliaepäilyt, joilla ei ollut mitään muuta perustetta kuin lasta ”tutkineen” ”terapeutin” freudilaisten hörhömetodien synnyttämät älyttömät johtopäätökset. Todellinen klassikko on se tapaus, jossa epätoivoinen lapsi uhkasi vetää Maj-nimistä terapeuttia turpaan. Tämän Maj tulkitsi tarkoittavan ”maito turpaan”, ja välittömästi kolikko putosi aivojen pajatsossa: ahaa, maito on siemennestettä, siis isä pakotti lapsen ottamaan siittimen suuhun. Tällaiselle tekisi melkein mieli nauraa, ellei ikävä tosiasia olisi, että ihmisiä on todella tuomittu oikeudessa tällaisten ”todisteiden” nojalla ja leimattu loppuiäkseen pedofiileiksi.
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- Tiedolla johtamisen konsultti (BI)Knowit Oy - Saranen Consulting Oy
- 1.
-
Jaa-a. En sitten tiedä, miksi sitä pitäisi kutsua. Selkeästi kuitenkin näkyy, että toiset luottavat itseensä ja toiset eivät. Raja ei toki ole näin mustavalkoinen. Ääripäissä ovat liki täydelliset narsistit ja täydelliset tossut. Useimmat lienevät ihmisiä, jotka joissain asioissa ja tilanteissa uskovat ja luottavat itseensä, toisissa taas eivät.
Tiedä häntä.
Sinänsä psykopälpätys on kyllä aika rasittavaa. Mutta kyten yllä mainitsin, ihmisten välillä on eroja itseluottamuksessa ja usein ne, joilla on edes kohtuullisen hyvä itseluottamus, ovat sosiaalisesti menestyviä yksilöitä.
- 2.
-
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että hyvä itsetunto on jotain hyvin rauhallista, sisäistä uskoa siihen, että lopulta kaikki menee hyvin. Ei siis mitään ylisuurta itsen korostamista vaan levollisuutta eri tilanteissa. Ja mielestäni se on rakennettu lapsuudessa oloilla, joissa lapsen on annettu rauhassa saada hyviä rohkaisevia kokemuksia maailmasta. Ja negatiiviset kokemukset on sitten ehkä onnistuttu käsittelemään lapsen kanssa järkevästi…(miten?) en tiedä, kunhan psykopälpätän.
Ja narsisteillahan ehkä ei ole niin hyvä itsetunto, kun heille kerran on ensiarvoisen tärkeää saada koko ajan buustausta sille. Eli maailmansa lienee epävarmempi kuin keskimääräis-itsetuntoisten.
- 3.
-
Aiheeseen mutkan kautta liittyen, positiivisuus on turhan yliarvostettua ja tekopositiivisuus ällöttää. Ei sellaisella naminamipusipusi -asenteella olisi esim. sotakorvauksia maksettu, vaikka sillä voikin tanssia Tähtien Kanssa.
Vitutus on usein realismia, osa kansallista perintöämme ja itse asiassa se on luonnonvara. Aiheesta enemmän: http://www.youtube.com/watch?v=D4VVkozUKBI
Mitä vitutuksen etymologiaan yleisemmin tulee, niin ennen kuin joku femakko tarttuu aiheeseen, huomautan , että kyseistä sanaa käytetään viljalti myös eittämättömän positiivisessa merkityksessä. Esim: ”Toi oli vitun hyvä idea!”
- 4.
-
”hyvä itsetunto on jotain hyvin rauhallista, sisäistä uskoa siihen, että lopulta kaikki menee hyvin.”
No eikä perhana ole, vaan itsetunto on itsensä tuntemista. Sitä, että tietää ja hyväksyy, että on huono asioissa A ja B, ja hyvä asioissa C ja D sen sijaan, että kuvittelisi olevansa joko taivaan lahja jopa taivaalle, tai musta kupliva oksennusmöykky, joka ei kelpaa seksikumppaniksi edes omalle kädelle.
Siksipä tämä psykopälpätys vituttaakin, kun oikeasti hyvä itsetunto tulkitaan yleensä huonona itsetuntona kuvitellen hyvän itsetunnon tarkoittavan milloin mitäkin.
- 5.
-
Akateemisella puolellahan Freud on enää lähinnä historiallinen kuriositeetti. Ainakaan täällä Helsingin psykologian laitoksella ei psykoanalyysia tietääkseni ole tarjolla yhtäkään kurssia. Useimmat tuntuvat pitävän sitä ihan mielenkiintoisena, mutta toivottoman epätieteellisenä ja löysänä oppirakennelmana. Valitettavasti suuren yleisön keskuuteen levinneet ideat ovat pitkälti peräisin juuri tuolta, osittain psykoanalyysin aikaisempina vuosikymmeninä nauttineen suuren suosion ansiosta, osittain kai siksi, että freudilaisuuden epämääräisyys tekee siitä hyvin sopivan välineen arkielämän tarkoitushakuiseen psykologisointiin. Vähän mielikuvitusta, ja mille tahansa käytökselle tai mielipiteelle saa luotua sen pohjalta näennäisen neutraalin, mutta käytännössä varsin loukkaavan ”psykologisen” selityksen.
Ams,
”Ja narsisteillahan ehkä ei ole niin hyvä itsetunto, kun heille kerran on ensiarvoisen tärkeää saada koko ajan buustausta sille. Eli maailmansa lienee epävarmempi kuin keskimääräis-itsetuntoisten.”Itsetunnostahan on oleellista erottaa kaksi tekijää, eli itsetunto sinänsä ja sen stabiilius. On ihmisiä, jotka kyllä vakaasti uskovat olevansa esimerkillisen hienoja tyyppejä joka suhteessa, mutta todellisuus päästelee välillä ikäviä soraääniä: Hei Pena, sä oot työtön alkoholisti, edes pikkurikollisen ura ei oikein suju ja narttukoiratkin kiertää sut kaukaa. Koska todellisuus on ristiriidassa minäkuvan kanssa, tarvitsee tällainen tyyppi sitä jatkuvaa boostausta muilta, ja mikä tahansa toisten ihmisten epäkunnioittavaksi koettu käytös saa aikaan kenties jopa väkivaltaisen puolustusreaktion. Ääriesimerkkien pohjalta on tietysti paha luoda mitään yleistyksiä, mutta en tiedä, onko kuitenkaan hyvä idea yrittää luoda ihmisille parempaa itsetuntoa kuin mihin heidän ansionsa oikeuttavat, varsinkin kun siitä syntyvä hyötykin (lukuunottamatta sairaalloisen itsekriittisiä ihmisiä) on parhaimmillaan kyseenalaista.
- 6.
-
”Hamilo sivuuttaa näppärästi sen tosiasian, että ainakin meillä ajatusta ovat äänekkäimmin markkinoineet sellaiset henkilöt, joilla ei ole ollut minkäänlaista solubiologin, ei välttämättä edes luonnontieteilijän koulutusta, ja sen vastustajista merkittävin on ollut biologi ja perinnöllisyystutkija Petter Portin, jonka biologisperustaiset argumentit muuan humanistisen ja yhteiskunnallisen koulutuksen saanut vastaväittäjä kuittasi karskisti kommunistipropagandana.”
Vaikka itse suhtaudunkin varsin skeptisesti useimpiin esitettyihin teorioihin älyn periytyvyydestä jne. (en vain usko tämän asian olevan vielä tarpeeksi hyvin ymmärretty kvantivioitavaksi, ainakaan vielä), niin Petter Portin on kyllä esimerkki henkilöstä joka näyttää käyttävän luokatonta herjausta ja leninistiseltä vaikuttavaa, vastaanväittäjän ”todellisten tarkoitusperien” paljastamista ja leimaamista jonkin amerikkalaisen salaliiton kätyriksi, sen suuremmin perustelematta. Kritiikkiä herraa kohden näyttää riittävän vasemmistonkin suunnalta: www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/ElpolEvol.htm
Tyyliesimerkki Portinin raapustuksista löytyy esim. täältä www.tieteessatapahtuu.fi/0304/portin.pdf
”Olen tässä käyttänyt monessa kohdassa ilmaisua, että Tammisalo näyttää toimivan niin tai näin sen vuoksi, että hänen kirjoituksensa on pahansuovan piilovaikuttamisen mestarinäyte. Tammisalon yhteiskunnalliset päämäärät paljastuvat kirjoituksen loppupuolella kun hän yrittää naruttaa ihmisiä vetoamalla lähinnä amerikkalaisten ihmisten oletettuihin pelkoihin, toiveisiin ja pyrkimyksiin. Tammisalon matkimilla yhdysvaltalaisilla tiedetoimittajakollegoilla onkin Yhdysvaltain tämänhetkisessä poliittisessa tilanteessa oikeat kissan päivät.”
- 7.
- 8.
-
Otaksun että tarkoitat Yrjö Ahmavaaraa. En ole nyt aivan varma, mutta käsittääkseni sekä Ahmavaara että Portin ovat entisiä taistolaisia tai muuta laitavasemmistoa. Tuota Portinin ja mm. Tammisalon ja eräiden muiden vääntöä on luettavissa noissa vanhoissa Tieteessä Tapahtuu-pdf:issä enemmänkin, enkä ole ollenkaan vakuuttunut että ainakaan tässä nimenomaisessa kiistassa vastapuoli olisi ensin livennyt noin selkeään loanheittoon. Siitä kun luin nämä kaikki läpi on kyllä jo jonkin aikaa ja voin muistaa väärin.
- 9.
- 10.
-
”Rohkenee esittää oletuksia” on kyllä aika lievästi ilmaistu. Pikemminkin Portin vaikuttaa esittävän suoria syytöksiä. Mitä tulee Portinin esittämiin tieteellisiin argumentteihin, niin olen tietoinen olevani sen verran maallikko, etten pysty niiden paikkansapitävyyttä toteamaan suuntaan tai toiseen. Toisaalta Portinin kanssa näissä ”sosiobiologisista seikoista” erimieltä olevien joukossa on useita kansainvälisesti varsin arvostettuja tiedemiehiä ja alan tutkijoita kuten em. artikkelissa mainittu Steven Pinker ja mikäli heidän hypoteesinsa eivät olekaan vilpittömiä, vaan tietoista ”pahansuopaa piilovaikuttamista” niin heidän voisi olettaa syyllistyneen varsin vakavaan tutkimusvilppiin, mikä on painava syytös.
- 11.
-
Panu, kaipaisin joskus jotain selkeälinjaisuutta kirjoitteluusi. Sinällään aiheet ovat mielenkiintoisia teemoiltaan, mutta hyppelehdit asiasta toiseen luoden epämääräisiä viitteitä olemattomista yhteyksistä.
Tässäkin kirjoituksessa tuli halveksittua naisten kykyä empatiaan siltä pohjalta että yleistät naiset pälpättäviksi keittiöpsykologeiksi (tiedetysti naisilla on miehiä herkempi intuitio muiden tunteille ja täten suurempi eläytymiskyky ja empatiaa käsitellä asioita myös muiden näkökulmasta, joten keittiöpsykologian, joka on vain 'normaalien' ihmisten tapa käsitellä elämän vaikeita tilanteita, halventaminen täysin on aika lailla rajua ja lapsellsita), hyppäät älykkyyden perinnöllisyysteorioihin mitenkään niitä perustelematta, ja alleviivaat omaa lahjakkuuttasi, oikeutat perheväkivallan, ja halveksit psykologeja, joista kukaan ei taatusti tee enää Freudiin nojaten töitä.
Huh huh. Heikompaa hermostuttaa tällainen! Olet selkeästi älykäs, mutta sinulta puuttuu ehkä jokin seuraavista: itsekritiikki, halu harjoittaa sellaista, tai sitten monipuolisen ajattelun taito.
Filosofian maisterin paperit peräti korkeimmalla mahdollisella arvosanalla eivät paljoa kerro ihmisen älykkyydestä. Vain kyvystä ymmärtää lukemansa.
Lisäksi on kamalan vaarallista tehdä oletuksia sen pohjalta, että keskenkasvuisina ja moraalintajultaan kyseenalaisina ihmisyksilöinä lapset heijastaisivat totuudenmukaisesti samojen ihmisten henkistä kapasiteettia aikuisina.
Pitäisin sinua fiksuna henkilönä ellet sortuisi niin usein mustavalkoisuuteen ja uskomattoman puolustautuvaan/hyökkäävään provokointiin. Toivottavasti et oikeasti ajattele asioista aivan niin yksinkertaistetusti kuin annat ymmärtää.
- 12.
-
Lord: Ongelma lienee puhtaasti siinä, että ei ole mitään kiveen hakattua määritelmää siitä, mitä ”itsetunto” tarkoittaa. Toisille se tarkoittaa yhtä, toisille toista ja kolmansille jotain hiukan muuta. Keskustele siinä sitten…
- 13.
-
”keittiöpsykologian, joka on vain 'normaalien' ihmisten tapa käsitellä elämän vaikeita tilanteita, halventaminen täysin on aika lailla rajua ja lapsellsita” (-k, post 11)
Normaalit ihmiset voisivat käsitellä niitä elämän vaikeita tilanteita sotkematta niihin sekavia muistikuvia pseudotieteellisistä höpinöistä. - 14.
- 15.
-
Lord Boredomilla on siinä kyllä pointtia, että nykyään itsetunto-sanaa käytetään yleensä merkityksessä, jota itseluottamus-sana kuvaisi paljon selkeämmin. Itsetunnon sijasta ja itseluottamuksen lisäksi voisi viljellä myös sanoja itsetuntemus ja itsekunnioitus. Sanoilla on selkeät merkitykset, ja lukija/kuulija ymmärtäisi paljon paremmin, mistä on kyse, kuin luonteeltaan aika epämääräistä itsetunto-sanaa käytettäessä. Nythän itsetunto tarkoittaa jollakin tavalla kaikkia kolmea.
Ja kyllähän terapiasta voi useinkin olla apua, mutta yhtä lailla apua lienee viisaan ystävän/läheisen kanssa keskustelusta. Kaikilla ei tällaisia ole, ja vaikeampia mielenterveyden ongelmia harva jaksanee itse uupumatta säännöllisesti kuunnella.
- 16.
-
”Petter Portin on kyllä esimerkki henkilöstä joka näyttää käyttävän luokatonta herjausta ja leninistiseltä vaikuttavaa, vastaanväittäjän ”todellisten tarkoitusperien” paljastamista ja leimaamista jonkin amerikkalaisen salaliiton kätyriksi, sen suuremmin perustelematta. Kritiikkiä herraa kohden näyttää riittävän vasemmistonkin suunnalta: www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/ElpolEvol.htm
Tyyliesimerkki Portinin raapustuksista löytyy esim. täältä www.tieteessatapahtuu.fi/0304/portin.pdf”
Näyttää olevan keskustelutyylissään tuolla Portinilla aika paljon yhteistä Panu Höglundin kanssa. Siksi näille Panun mielipiteille aihepiireistä, jotka eivät hänen omaan ammattialaansa kuulu, ei kannata paljon painoarvoa antaa.
- 17.
-
@16, Hallen kaupunki
Erityisesen varovainen Panun mielipiteiden hyväksymisessä tulee olla silloin, kun ne ovat ristiriidassa omien mielipiteiden kanssa. ;-) - 18.
-
Mielenkiintoisimmat henkilöt tässä maailmassa omaavat ns. huonon itsetunnon.
- 19.
-
Britit ovat keksineet oivan keinon kohentaa yksinhuoltajien itsetuntoa: annetaan käsittely kauneushoitolassa niin sitten työtön YH uskaltaa mennä työhönottohaastatteluun. [url]http://www.dailymail.co.uk/pages/live/articles/news/news.html?in_article_id=441445&in_page_id=1770&in_page_id=1770&ct=5&expand=true#StartComments[/url]
Panu on oikeassa itsetuntohössötys on mennyt liian pitkälle. Nyt vain odotan jännityksellä ehtiikö ja keksiikö mikään puolue ehdottaa kauneushoitolakäsittelyä suomalaisille YH työttömille ennen eduskuntavaaleja.
- 20.
-
Ajatelkaas nyt, miten suhtaudutte esim. ekaluokkalaiseen, joka ilmaisee tavoitteekseen päästä jääkiekkomaajoukkueeseen. Kannustatteko, lannistatteko, vähättelettökö vai ”joo joo, heh heh”.
Toinen esim. maitolasi kaatuu pöydälle, mikä on ensireaktio: ”Minähän sanoin”, ”kuka sen teki” vai kenties ”ota rätti, pyyhitään pöytä ja kaadetaan lasi täyteen”: kaikilla näillä suhtautumisilla muokataan itsetuntoa ja myös sitä, miten lapsi maailmaansa rakentaa. - 21.
-
Saksassa oli taannoin kokeiltu terapiaryhmälle yhteistä lenkkeilyä. Muutaman viikon kuluttua yksi ja toinen oli saanut jättää lääkkeet vähemmälle ja lopulta lääkehoitoa tarvittiin vain 1/3 alkuperäisestä.
- 22.
-
Ylioppilaskirjoitusten kirjallisten kokeiden alkamisen kunniaksi ajattelin moittia vähän lukiolaitosta. Syystä tai toisesta psykologia kuuluu siellä suosituimpiin oppiaineisiin. Ylioppilaskirjoitusten reaalikokeessa sen suosio ylitti vanhan kestosuosikin historian vuosi sitten.
Karrikoitu väitteeni on, että vielä vuosikymmen tai kaksi sitten psykologiaa opiskelivat lukiossa esim. opettajaksi ja vastaaviin tehtäviin pyrkivät. Kiinnostus aiheeseen oli luonteeltaan ammatillista. Nyt kun psykologiasta on tullut muotiaine, ehkä jonkinlaisen itseymmärrys ja kanssaihmisten ymmärtäminen hienona tavoitteena, ollaan tilanteessa, jossa suuri osa (lukion käyneestä) ikäluokasta soveltaa oppimaansa siihen, mitä Panu kirjoituksessaan kuvaa psykopälpätykseksi. Ammatillisia soveltamiskohteita eikä edes kiinnostusta sellaisiin ei ole kuin pienellä osalla. Kun aihepiiri kuitenkin koskettaa jokaista, tuottaa lukiomme vuosittain suuria laumoja pikkupsykologeja analysoimaan lähimmäistensä korvienvälejä.
- 23.
- 24.
-
Itse asiassa, jos lukee kaikki lukion psykan kurssit ja vieläpä ymmärtää lukemansa, tajuaa, miten epätieteellistä ja turhaa ”psykologiatiede” on.
Ikävää vain, että monet jotka psykaakin lukevat eivät osaa ajatella itse, eivätkä siten ymmärrä koko tieteenalan heppoisuutta.
Eräs tuttu mielisairaanhoitaja sanoi, että jos hän olisi uudelleen valitsemassa uraa, hän alkaisi psykiatriksi: se on ainoa ammatti, missä ei ole minkäänlaista vastuuta. Esim. hoitovirheestä syyttäminen on mahdotonta, koska il dottore voi aina väittää, että juu, vaikka se nyt tuli hullummaksi tässä hoidon kuluessa, ilman hoitoa siitä olisi tullut vielä pahempi.
- 25.
-
Psykiatrina työskenteleminen voi kyllä olla psyykkisesti raskasta, koska psykiatri joutuu tekemisiin vuodesta toiseen henkisesti hajonneiden ihmisten kanssa.
Psykologialla on ongelma tieteellisyyden kanssa siinä määrin kuin se ei tuota falsifioitavissa olevaa ja kumuloituvaa tietoa.
Psykometrialle räksyttäminen on muuten sikäli outoa, että juuri psykometria on se osa psykologiaa, joka on tuottanut kaikkein eniten falsioivioitavissa olevaa ja kumuloitavaa tietoa. Nimenomaan siihen Hamilonkaan kritiikki ei kohdistu.
Minusta on muuten erittäin hassua, että _joka ainoan kerran_, kun Panu kritisoi älykkyystestaamista, hän muistaa mainita, että hän sai aikoinaan älykkyystesteistä huippulukemia. Eikä Panu ole yksin tuossa suhtautumisessaan. Havaintojeni mukaan tuollainen hyvin latautunut suhtautuminen älykkyystestaamiseen on usein henkilöillä, joiden omanarvontunnon kannalta älylliset kyvyt ja saavutukset ovat (liiankin?) keskeisessä asemassa.
Mikään henkilökohtaisella tasolle vetäminen tai muu nillittäminen ei vaikuta pätkääkään niihin toistettaviin korrelaatioihin, jotka älykkyystestien tuloksilla on populaatiotasolla moniin muuttujiin alkaen eräistä aivofysiologisista suureista [1,2] ammatissa ja opinnossa menestymiseen.
Lisätietoa:
http://en.wikipedia.org/wiki/IQ
Lähdeviitteet 1 ja 2 seuraavissa viesteissä.
- 26.
- 27.
- 28.
-
””psykoterapeuttinen” nolaaminen ja vaientaminen on niin loukkaavaa ja nöyryyttävää, että väkivaltainen reagoiminen siihen on sekä ymmärrettävää että pitkälti moraalisestikin oikein.”
Ei näin. Olkoonkin, että perusteellinen henkinen ryöpytys tuo pintaan fyysisen agression, ei nyrkki hoida kuin oiretta. Varsinainen tapakoulutus
tulee tehdä samalla ”henkisellä” tasolla kuin millä ryöpytyskin tapahtuu,
muuten kierre ei katkea eikä tilanne mene kuin huonompaan suuntaan.Ajatellaan hetki Pavlovin koirakokeita - siinä saatiin muutettua koiran reaktoita yksinkertaisella metodilla, vaikkakin se otti aikansa.
Jos pystyy tekemään tuon ryöpytyksen todella epämiellyttäväksi myös tuolle
toiselle (eli henkiselle pahoinpitelijälle), niin tilanteeseen liittyvä tunnejälki
alkaa muodostumaan myös epämiellyttäväksi. Tietty, jos mennään asialinjalla,
ei pidä tehtä tätä toiselle, vaan ollaan miellyttävä keskustelija.
Jossain vaiheessa toinen alkaa punnitsemaan, että haluaako sättiä syyttä (mistä tulee todella huonoja fiiliksiä) vaiko puhua suunilleen asiallisesti virheistä, mikä voi jopa johtaa johonkin. Pitkällä aikavälillä sanon tätä
rakentavaksi tavaksi muokata kanssakäymistä toisen kanssa.Nyrkki tulee säästää viimeiseksi puolustuslinjaksi, mikäli toinen ottaa sen ensin käyttöönsä. Ei pidä aloittaa, uhata tai liioitella.
- 29.
-
”Oikeasti empaattinen ihminen kuuntelee toista ihmistä ja tekee hänen puheistaan johtopäätöksiä oman elämänkokemuksensa ja ihmistuntemuksensa, ei ämmäinlehtien keittiöpsykologian avulla.”
Tähän itse asiassa viittasin minäkin. En nimittäin tunne yhtään naista joka lähtisi asioita purkamaan sinun kuvailemasi psykopälpätyksesi kannalta, vaan oman empatiantiantajunsa pohjalta tuomitsematta. Sitä minä itse kutsun keittiöpsykologiaksi, että yhdessä mietitään vaihtoehtoja ystävän kanssa jolla on tilanne jota ei yksin kykene selvittämään, mietitään vaihtoehtoja, koitetaan ymmärtää.
Se, että on naistenlehtiä jotka kirjoittavat paskaa, ei tarkoita että kaikki naiset ajattelevat paskaa. Vai tarkoittaako? Voi jumalauta. Itse en ole koskaan lukenut yhtäkään naistenlehteä, niin en tiedä.Vai tarkoitaako se, että on olemassa 7-päivää lehden kaltainen julkaisu sitä, että koko kansa on yksinkertaisia, huijattavissa olevia idiootteja joiden elämään tuovat sisältöä wannabe-julkimoiden torspoilut?
Nojoo. Ihan miten vain. :D
- 30.
-
Älykkyystestien tuloksilla ei ole kuulemma mitään merkitystä mihinkään, paitsi siinä tapauksessa kun jonkun ikävän aineen todetaan vähentävän esimerkiksi keskimäärin viisi pojoa lasten testituloksesta. Tällöin nouseekin helvetinmoinen haloo siitä, kuinka myrkyllinen tuo aine on [kärjistys, mutta pointtini lienee selvä enkä tarkoita tällä kärjistyksella nyt Panua]
- 31.
- 32.
- 33.
-
Tuo ”oppimisestoisuus” on varmasti totta, mutta tarkoittaako se samaa kuin motivaation puute?
- 34.
-
Älykkyystestit ovat aivan arkipäiväinen ja hyvin tehokas psykologisen tutkimuksen väline - ja diagnostiikankin, kun on tarkoitus oppimishäiriöitä diagnostisoidessa erottaa spesifit häiriöt yleisestä älyllisen kehityksen viivästymisestä. Eivät mitään sen mystisempää. Ainoa, joka niistä on tässä keskustelussa kiivaillut, on Panu itse.
Jos ne älykkyystestitulosten korrelaatiot opinnoissa ja muissa hommissa menestymiseen oikeasti kiinnostavat, alkuun pääsee aivan mainiosti sen mainitsemani wikipedia-artikkelin kautta lähdeviitteitä seuraamalla tai googlettamalla siellä mainittuilla hakusanoilla. Mutta Panun näkökulma asiaan on selvästi tuijottaa pelkkää omaa napaa ja omaa henkilökohtaista suhdetta älykkyystesteihin. Mitään muuta hän ei on täysin kykenemätön näkemään, kun tästä aiheesta on kyse. Siitä johtuu, että Panun argumentitkin ovat tasoa ”ei aina korreloi”.
- 35.
-
Mielestäni älykkyystestit eivät sinänsä kerro ihmisestä mitään oleellista. Tottakai on kiva tietää olevansa matemaattis-loogisesti kyvykäs tai verbaalisesti lahjakas, mutta kumpikaan ei auta elämässä pätkääkään jos sattuu olemaan vaikkapa sosiaalisesti rajoittunut tai toivottoman ujo.
Lisäksi ihminen ei koskaan opi mitään, mitä ei halua oppia, joten joku lahjoiltaan keskinkertainen saattaa hyvinkin pärjätä yliopistossakin paremmin kuin ”älykkäämpi”. Puhumattakaan siitä, että hyvä muisti auttaa pitkälle vaikkea kaikkea ymmärtäisikään.
Mitä mieltä olette siitä, kun viimeiset 10 vuotta on vouhotettu (naistenlehdet etunenässä ;)) siitä, miten Älykkyyttä On Muutakin Kuin Matemaattis- Loogista, ja Sosiaalinen Älykkyys vasta Tärkeää Onkin. Minusta tuossa on kyse samasta asiasta kuin siinä, että sisäinen kauneus on keksitty lohduttamaan rumia ihmisiä. ;)
Eipä se sosiaalinen älykkyys pitkälle auta, jos muuten on tyhmä kuin mikä. Lisäksi sosiaalisesta älykkyydestään eniten melua pitävät ihmiset ovat kyllä pääsääntöisesti minun mielestäni niitä, joilla EI ole minkäänlaista sosiaalista älykkyyttä.
- 36.
-
Panu puhuu taas asiaa.
Missä muualla maailmassa psykopälpätetään niin paljon kuin meillä, en tiedä.
Kyllä länsinaapurissakin ollaan tosi hyviä pälpättäjiä. - 37.
-
Satunnaislukija: Toisaalta, sosiaalisesti älykkäät ovat suurimpia menestyjiä.
- 38.
-
Riippuu varmaan siitä, onko ihminen todella oikeasti sosiaalisesti älykäs vai kuvitteleeko vain. Itse asiassa luultavasti on mahdotonta olla sosiaalisesti älykäs olematta muutenkin jollain tapaa kartalla - sosiaalinen äly kun edellyttää mm. keskustelutaitoa, mikä edellyttää jonkinasteista yleissivistystä ja älyn lentoa. Yksinkertaiset ”sosiaalisesti älykkäät” ovat yleensä sitten niitä hyvää tarkoittavia hölmöjä.
Toki voimme sitten keskustella siitäkin, mitä on menestys?
Itse olen pärjännyt ihmeen hyvin siihen nähden, ettei minulla tunnetusti ole sosiaalista älykkyyttä.
- 39.
-
Älykkyystestifaneissa on se vika, etteivät he ole todellisuudessa kiinnostuneita älykkyyden lajeista, tai älykkyyden vaikutuksesta, vaan he haluavat luoda pysyvän vastaansanomattoman eliitin, joka voisi lillua älyllisessä erinomaisuudessaan ”kommarien” häiritsemättä. Mitä tulee Ayn Randin objektivismiin, se tuntuu olevan pelkkä ko. leidin omalle luonnevikaisuudelleen luoma filosofinen kehys. ”Kognitiivinen eliitti” tarvitsee myös omaan graniittiiseen lokeroonsa suljetun roskaväen, jonka huonous on tieteellinen fakta. Tätä roskaväkeä he voivat sitten sylkeä ja pilkata tuoden sisältöä erinomaisuudessa lillumiseen.
Älykkyystestifanien kuunteleminen (tai lukeminen jne.) on usein yhtä vastenmielinen ja mädättävä kokemus kuin nojatuolieugeenikon, fanaattisen ateistin ta fundamentalistin kuunteleminen. Yhtä tyhjä ja aikaansaamaton kokemus kuin seinälle puhuminen.
Ateismi ja tiede ovat hienoja asioita. Ateistit ja tiedeuskovaiset ovat maanvaivoja.
Pari sataa vuotta sitten varmaan suomalaiset ja irlantilaisetkin tuomittiin pysyvästi kuonaihmisiin kuuluviksi.
- 40.
-
Oletko varma, että fanaattinen ateisti haluaisi keskustella sinun kanssasi?
- 41.
-
”psykopälpättäjien raivostuttavimmista ja normaalille inhimilliselle vuorovaikutukselle vahingollisimmista piirteistä on vastaansanomattomuus: ensin psykopälpättäjä ”analysoi” vastapuolen luonteen ja motiivit täysin päin honkia, ja jos analysoitava sitten vielä sanoo vastaan, se on vain osoitus siitä, että hänen suojakuorensa on murtunut ja hän koettaa kiihkeästi kiistää näkyviin tulleen epämiellyttävän totuuden.”
Tästä kanssasi Panu täsmälleen samaa mieltä. Ja kun olet erimieltä jonkun kanssa sinulle annetusta ”diagnoosista”, jonka on antanut henkilö jolla ei oikeasti ole mitään mahdollisuutta sinua ymmärtää , koska ei sinua tunne tai edes halua kuunnella mitä sinulla on sanottavana, voidaan sanoa, että vastahankaisuutesi johtuu siitä, ettet halua/pysty tässä elämäntilanteesa (+ lisää pieleen menneitä spekulaatioita) asiaa ”ottamaan vastaan.”
Olen aina ollut sitä mieltä, että keittiöpsykologointi on hauskaa viihdettä siinä missä horoskoopitkin, joskus rentouttavaa ja helpottavaa yrittää selittää itselleen asioita joita ei oikeasti voi ymmärtää…ja ehkä ymmärtää ja antaa joskus pahoja tekoja anteeksi joillekin ihan vaan tämän selittelyn perusteella.
Doctor Phil on mielestäni hahmona todella paha ja tämän tyyppiset liian helpot ” kerron sinulle nyt miksi sinulla on vaikeaa ja miten siitä pääset” tyyppiset ratkaisumallit. Oikeasti olen sitä mieltä, että ihminen voi tuntea vain oman itsensä ja omat motiivinsa ja silloinkin vain ja jos niin haluaa ja pystyy riittävän kriittisesti/objektiivisesti itsensä näkemään. Itselleen kun ei ole pakko valehdelle, toisin kuin muille, koska kukaanhan ei koskaan saa tietää…ja pieleen voi mennä silloinkin. Meidän päänsisukset kun ovat muistoineen ja traumoineen aikasta monimutkaiset.
- 42.
-
Panu ja muut,
miksi naisettomaksi jääneen miehen pilkkaaminen on paheksuttavaa, mutta kaverittomuudesta saa vihjailla ivallisesti? Miksi naisettomia puolustetaan, mutta kaverittomia ei?
Ja mitä tulee ns. tunneälyyn ja muihin ”vaihtoehtoisiin” älykkyyden muotoihin, niin entäs sellaiset henkilöt, joilla ei ole NIITÄKÄÄN? Miksi heitä ei puolusteta yhtä kiivaasti kuin ihmisiä/ihmisryhmiä, jotka ovat menestyneet huonosti ÄO-testeissä?
- 43.
-
”Oletko varma, että fanaattinen ateisti haluaisi keskustella sinun kanssasi?”
Miksipä niin? Ateistithan uskovat, että maailman poliittinen, tieteellinen ja (suurimmaksi osaksi) taloudellinen eliitti jo koostuu ateisteista, jotka ovat liian munattomia tullakseen ”ulos kaapista”. Liioitellen voisi sanoa, että kaappien kolistessa auki päättäjätasolla hitaasta, demokraattisesta prosessista voidaan luopua ja rationaalisen (vrt. pyhän) Ateistisen Konklaavin silkkiin käärity rautanyrkki voi ohjata maailmaa tiukasti, mutta hellästi.
Jos olisin häijy uhoaja, karjuisin:”Jumankauta, fundikset, libartaarit ja öykkäriateistit! Kuvitteletteko te, että meiltä loppuvat teräksiset uhriseipäät* kesken !? MUHAHA!”
*Warhammer 40K:Dark Crusade-viittaus
- 44.
-
Minusta Dr. Phil on usein varsin oikeassa. Hän kun pääsääntöisesti on sitä mieltä, että ihmisten pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja vastuu omasta elämästään. Itse asiassa hänen ohjelmallaan ei ole juurikaan tekemistä psykologian kanssa, vaan hän pikemminkin antaa käytännön neuvoja asiansa sotkeneille ääliöille. Tai ainakin niissä muutamissa jaksoissa, mitä olen katsellut. Toki silloin kun hän menee psykologian puolelle - no, siitä ei kannata puhua sen enempää.
- 45.
- 46.
-
”Niinhän siinä onkin. Yksi syy siihen, miksi kaikenlaiset mekanistiset ja yksinkertaistetut käsitykset älykkyydestä menestyvät, on se, että psykometrian kritiikki ja älykkyysosamääräkäsitteen kyseenalaistaminen liikkuvat noin vulgäärillä tasolla.”
Toinen syy älykkyysosamääräkäsitteen menestykseen tiedeyhteisössä on sen vahva ennustusvoima populaatiotasolla monien ilmiöiden suhteen. Tietysti, jos on luullut, että älykkyyttä mitataan kuin tilavuutta tai painoa, niin voi olla kova pettymys, kun tajuaa, ettei näin tehdäkään.
- 47.
-
Eikös tästä naisvihasta ole tullut yhtä värinkäytetty käsite kuin ”huonosta itsetunnosta”? Jos vastustat feministejä, vihaat naisia. Samoin, jos olet sadomasokisti. Usein leimakirvestä käytetään ihan tavallisessa kanssakäymisessä ja kiistoissa/erimielisyyksissä/väittelyissä, joissa toinen osapuoli on nainen.
- 48.
- 49.
-
”Missähän tämä ”tiedeyhteisö” vaikuttaa? ”
http://en.wikipedia.org/wiki/IQ
Lähdeluetteloa tutkimalla pääset alkuun.
”Eli koko älykkyys on käsitteenä niin vetelä ja ”humanistinen”, että kaikki yritykset määritellä se luonnontieteellisesti ja numeerisesti mitattavasti ovat tuomittuja epäonnistumaan. Hyvä kun myönnät.”
Se, että älykkyyden absoluuttista määrää samassa mielessä kuin vaikkapa tilavuutta (aivojen tilavuuteen se itse asiassa kyllä korreloi positiivisesti), on vaikea mitata, ei tarkoita sitä, etteivätkö psykometristen testien tulosten korrelaatiot toistensa tai lukuisten sosiologisten tai joidenkin fysiologisten muuttujien kanssa populaatiotasolla olisi numeerisesti mitattavissa.
- 50.
-
Psykopälpätys ei suinkaan ole pelkkä naisten maailmaan rajoittuva ilmiö, vaikka Panu kovasti haluaisikin näin ajatella. Luepa vaikka Neil Straussin kirja ”Pelimies: alaston totuus pokaajien veljeskunnasta”, tai tutustu kyseisen organisaation oppeihin netissä ja hämmästy! Psykopälpätys on miljoonabisnes joka on suunnattu yhtä lailla miehille kuin naisillekin. On uskomatonta jeesustelua väittää että miehet olisivat totaalisen immuuneja tällaiselle trendille kun niin ei selkeästikään ole.
-
Näkyvissa kommentit 1-50. Yhteensä 51 kommenttia.