Linnan Väpi - ajankohtainen, kuten aina
25.10.2006
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Kulttuuri
Yrjö Varpio, joka on kirjoittanut Linnasta ennenkin, on ilahduttanut meitä uudella kansalliskirjailijan elämäkerralla. Niinpä luonteva aihe bloggaukselle on Väinö Linnan elämäntyö, josta kaikilla oikeilla ja isänmaallisilla suomalaisilla kuuluu olla sekä lukukokemusta että mielipide. Myönnetään, että minunkaanlaiseni kirjallisten kuriositeettien keräilijä ei ole vaivautunut tutustumaan Päämäärään eikä Mustaan rakkauteen. Pakollisten kuvioiden lisäksi olen toki nuorukaisena tullut kahlanneeksi läpi Linnan esseet, jotka saattavat sanankäytön ja suomen kielen osalta olla hänen tuotantonsa parasta antia.
Tuntemattoman sotilaan luin kirjojenahmimisiässä, viimeisenä ala-asteikäisen kesänäni. Muistan vieläkin kirjastosta lainaamieni kirjojen pitkän rivin, jossa Tiikeri-kirjaston tieteisromaanien sekä tähtitiedettä ja kemiaa käsitelleiden populääritieteellisten teosten jatkeena seisoi Tuntematon. Isovanhempani kyselivät tietysti aina, mihin kohtaan olin kirjassa ennättänyt: heille Lehto, Koskela, Rokka ja Asumaniemi olivat jo vanhoja tuttavuuksia, joista puhuttiin kuin henkilökohtaisesti tavatuista ihmisistä. Arkikielessä olin jo moneen otteeseen kuullut Tuntemattoman sivuilta sananparsiksi siirtyneitä ilmauksia, kuten sota on julmaa ja ratsuväki raakaa; nyt vasta selvisi, mistä ne alkujaan olivat peräisin.
Pohjantähden vuoro tuli myöhemmin. Sitä luin kuin tosiuskovaiset Raamattua, sillä vuonna 1899 syntynyt isoäitini ja pääasiallinen kasvattajani (molemmat edelliset sukupolvet perheessämme ovat saaneet lapsensa korkealla iällä, ja niin taitaa olla käydäkseen minullekin) oli koko lapsuuteni ajan kertomaan minulle omista kansalaissodan aikaisista kokemuksistaan nuorena, vasta aikuisikään tulleena tyttönä. Meille se oli vapaussota, isoäiti tapasi sanoa, kun tuli puhe sodan monista nimistä; mutta vaikka hänen perhettään olivat Jaalassa uhkailleet ennen kaikkea punaiset, hän oli nähnyt oman osansa myös valkoisesta terrorista ja tiesi roistoja, murhaajia ja sadisteja olleen molemmilla puolilla.
Hänen isänsä oli ollut itseoppinut, tavattoman monitaitoinen mies, joka sai ansaittua elantonsa niin puuseppänä, kalastajana kuin isojen isäntien oikeusavustajana, koska hänellä oli käytännön tiedot laeista ja asetuksista sekä niiden soveltamisesta. Isovaari oli hieman kraatari Halmeen oloinen hahmo, muttei mitenkään koominen eikä pellemäinen. Ennen kansalaissotaa isoisoisä oli työväenyhdistyksen jäsen ja idealistinen sosialisti, mutta kun punakaarteihin sodan alla liittyi työväestön valistumaton öyhöosasto, hän vieraantui liikkeestä ja rohkeni arvostella kaartilaisia ääneen. Tämä ei tietenkään punikkeja miellyttänyt, ja isovaaria oltiinkin jo viemässä teloitettavaksi, mutta hänellä oli paikallisten punaisten joukossa ystäviä ja arvostajia, jotka suojelivat häntä vieraspaikkakuntalaisten murhanhimolta. Luonnollisesti isoisoisä uskaltautui myös valkoisen terrorin aikana puhumaan pelastajiensa puolesta, vaikka se ei ollutkaan aivan viisasta, kun hänen omakaan taustansa ei ollut puhtaan valkoinen. Kansalaissodan järkyttämänä hän kuitenkin kääntyi politiikassaan jyrkästi oikealle ja kannatti sittemmin lapuanliikettä.
En kuitenkaan suhtautunut Pohjantähteen täysin epäkriittisesti. Erityisesti kansakoulunopettaja Rautajärveä pidän epäoikeudenmukaisena karikatyyrinä, koska minua sentään olivat kasvattamassa juuri tuon sukupolven kansakoulunopettajat. Rautajärven naurettava yritys jäljitellä ihailemiaan pohjalaisia on kuitenkin sikäli uskottava, että isoisääni ahdistelivat kolmikymmenluvun Savossa hyvin Rautajärven kaltaiset paikalliset kotitekoiset ”lapualaiset” - hän oli itse aito ylihärmäläinen, jonka ei tarvinnut todistaa isänmaallisuuttaan kellekään, joten hän saattoi olla ainoa maalaisliittolainen poliittisesti äärimmäisen polarisoituneen teollisuuskauppalan valtuustossa. Hän oli vilpitön kansanvalistaja, pohjalaisesta nuorisoseura- ja valistushengestä noussut. Hänenlaisiaan oli varmasti muitakin, ja heille Rautajärven hahmo tuskin tekee oikeutta.
Tuntemattoman sensuroinnista on puhuttu jo vuosikausia; kirjasta poistettuja osuuksia on voitu jo kauan tarkastella Varpion artikkelissa Sensuroitiinko Tuntematon sotilas?. joka on julkaistu vuonna 1980 ilmestyneessä useiden kirjoittajien kokoomateoksessa Väinö Linna - toisen tasavallan kirjailija. Varpio asettui sille kannalle, että tehdyt poistot eheyttivät Tuntematonta taideteoksena, ja vaikka en ole ihan samaa mieltä asiasta, ymmärrän, mitä hän sillä tarkoittaa. Monet Sotaromaanin kursivoidut kohdat ovat oikeasti vain ilmiselvän asian alleviivaamista, jolloin niiden poistaminen on perusteltua normaalina toimitustyönä.
Väitetyn ”pahimpien sotilaskarkeuksien pyyhkimisen” myötä sitä vastoin kirjasta on usein kadonnut nokkelaa ja autenttisen oloista rintamajermujen huumoria. Kun miehet kommentoivat neuvostorahoista löytämäänsä Leninin kuvaa, joku heistä sanoo: ”Silmät niin vinot että näkee keskiviikkona molemmat sunnuntait” - ilmeisesti ulkopoliittiset ns. yleiset syyt pakottivat poistamaan tämän nokkeluuden, mikä oli todella sääli. Eräät alkutekstistä saksitut ”sotilaskarkeudet” ja seksuaaliset rivoudet ovat päässeet mukaan Nils-Börje Stormbomin mainioon ruotsinnokseen, jossa hyödynnetään suomenruotsalaisia murteita yhtä kekseliäästi kuin suomalaisia alkutekstissä. Juuri sukupuolisten ruokottomuuksien poistaminen Tuntemattoman käsikirjoituksesta on nykylukijan silmissä omiaan heikentämään kirjan uskottavuutta miehistä maailmaa käsittelevänä sotakuvauksena.
Sotaan, sotapropagandaan ja sodanpäämääriin kohdistettua arvostelua kirjasta poistettiin tunnetusti melkoisen kovalla kädellä - näistäkin ainakin osa taitaa löytyä Stormbomin käännöksestä. Näitä saksimisia voi olla aihettakin kutsua sensuroinneiksi, mutta viime kädessä romaani on, ja sen tulee olla, ennen kaikkea romaani, siis tarina. Jos romaanissa on saarnaamista, joka ei vie tapahtumia eteenpäin ja jota ei ole kunnolla sulautettu juoneen, sen poistaminen voi olla ja yleensä onkin taiteellisesti perusteltua. Kuten Samuel Goldwyn sanoi: jos sulla poju on sanoma, niin lähetä sähke (if you’ve got a message, boy, use Western Union).
- KaavasuunnittelijaLaukaan kunta
- KartoittajaLaukaan kunta
- SovelluskehittäjäInPlace Solutions Ab Oy
- SystemutvecklareInPlace Solutions Ab Oy
- Civil Engineer, SubstantionsABB
- Myyntiassistentti (Backoffice) /JärjestelmäasiantuntijaHR Yhtiöt Oy
- Kundserviceanställda (4)Turku stad
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- 1.
-
”Niinpä luonteva aihe bloggaukselle on Väinö Linnan elämäntyö, josta kaikilla oikeilla ja isänmaallisilla suomalaisilla kuuluu olla sekä lukukokemusta että mielipide.”
Nyt se on sitten virallista - Minä en ole ”oikea ja isänmaallinen suomalainen”. Ei niin, että olisin siihen koskaan pyrkinytkään.
- 2.
-
No, Hazazel, totta puhuen mitä nyt noita tekstejäsi on lukenut on saanut sellaisen vaikutelman että et ole kovinkaan isänmaallien.
- 3.
-
Joo, se oikein vouhottaa kuinka epäisänmaallinen se MUKA on.
- 4.
-
Ehkä suurin harmi markan poistumisessa oli se, että jouduimme luopumaan Väinö Linna -kakskymppisestä. Minulle kyseinen vihertävä seteli Suomen kriisistä selviytymistä kuvaavine teksteineen hologrammissa (”Hyväntahtoinen aurinko…”) ja tyyliteltyine tamperelaisine koskimaisemineen edusti suomalaisuutta paljon paremmin kuin Chydenius, Sibelius ja Aalto tonnisessa, satasessa ja viisikymppisessä. Linnaan henkilöityi kansakunnan eheytyminen ja hyvinvointivaltion virallinen historiankirjoitus, ja maamme teollistuminen. Ainoa yhtä miellyttävä seteli oli viisisatanen Lönnroteineen, mutta sitä sai harvemmin pidellä kädessään.
- 5.
-
Linnan tuotannossa on merkittävää se kansanläheisyys kaikista sensuroinneista huolimatta. Tuntematon oli ensimmäinen sotakuvaus tavallisen sotilaan kuvakulmasta nähtynä. Sitä enne kaikki olivat vain upseereitten enemmän tai vähemmän virallisia kuvauksia, sotapäiväkirjoja. Väinö Linna otti myös kantaa maailmanpoliittisesti. Taas sensuurin takia häntä syytettiin aikansa kriitikoitten toimesta kapea-alaisuudesta. Täysin epäoikeudenmukaista. Täällä pohjan tähden alla-trilogia kuvaa varsin perusteellisesti itsenäisen kansakunnan synnyn. Nuo teokset allekirjoittanut luki ennen 17. ikävuotta. On tullut luettua sittemmin moneen kertaan. Kyllä se kannattaa. Sinuhe-egyptiläistä en ole lukenut vaikka se kuulema kuuluu kaikkien sivistyneitten murkkujen lukemistoon. Sen sijaan Waltarin Ihmiskunnan viholliset 1. ja 2. osa on tullut sekin luettua ainakin kahteen kertaan. Jos palataan Väinö Linnaan ja Tuntemattomaan Sotilaaseen niin kirjasta poistettiin kaikki lauseet, jotka pahasti loukkasivat ”upseerin kunniaa”. Tämä on taas sen ajan kotkotuksia. Sitten vielä se jumalanpilkkalaulu. Vaikeasti haavoittunut esittää rienaavan hoilotuksen Jeesuksesta morfiinihumalassa, provosoituneena kenttäpapin rukoushetkestä. Siitä olisi tullut se jumalanpilkkaoikeudenkäynti 10 vuotta ennen Hannu Salamaa. Kuinka paljon kirjallisuus saa ihmistä ravistella? Sodan kritisoinnissa ei liene saisi olla mitään ylärajaa. Niin absurdista tilanteesta on aina kysymys. Ja Väinö Linna oli ankara sodan kritisoija.
- 6.
- 7.
-
Niin perusteltu kritiikki on perusteltua kritiikkiä ja joskus kritiikin tasosta voi olla montaa mieltä. Mutta halusin siis vain kiittää, että kerrankin ”tätä perusteltua kritiikkiä” ei ängetty tähän aiheeseen. On nimittäin Panun kirjoituksissa silmiin sattunut tuota ”feminismin, naisten what ever perusteltua kritiikkä” vähän aiheesta kuin aiheesta ja aiheen vierestä. Panu on kaiketi vihdoin löytänyt kirjan, jossa ei paljon naisia vilise! Good for him!
Mutta asiaan, Linnan Tuntematon on teoksena loistava, monien ensimmäisiä vavahduttavia lukukokemuksia ja hyvin mielenkiintoinen ajan kuva. Ja ehkäpä juuri siihen harjoitettu sensuuri kertoo paljon siitä poliittisesta ilmapiiristä ja ihmisten henkisestä tilasta. Ja on se sentään hyvä, ettei Panua sensuroida että hän voi esittää ”perusteltua kritiikkiään” jatkossakin. Sananvapaus on hieno asia. ; )
- 8.
-
Jack of Hearts
Kuten sanottua: en ole koskaan siihen pyrkinytkään. Ihmettelin lähinnä jonkun kirjan nostamista asian mitaksi.Askox:”Joo, se oikein vouhottaa kuinka epäisänmaallinen se MUKA on.”
Haluaisitko perustella väitteesi?
- 9.
-
JO Hearts vastaa,
….oikeastaan vaan juksasin sulle.
Katsoin sen blogisivusi ja se oli ihan jees. Muuta en susta tiedäkkään. Asterix voi puhua omasta puolestaan.
:)
En munkaan mielestä isänmaallisuus ole mikään itseisarvo, ainakaan sen kaikissa ilmentymissä, tosin kuulunkin pullamössösukupolveen ja muunlaisiin itsekkäisiin narsisteihin.
Ja vaikka pullamössösukupolveen kuulunkin, en ole syönyt pullamössöä vuosikymmeniin, ja osaan näperrellä vaikka mitä!
- 10.
- 11.
-
Kiva huomata, että muutkin ovat tutustuneet Linnan tuotantoon jo nuorina. Itse luin Tuntemattoman ensimmäistä kertaa 14-vuotiaana, ja sen jälkeen on tullut opus luettua vähintään kerran vuodessa. Parhaana (pahimpana?) taisi mennä viidesti… Pohjantähden ja Mustan Rakkauden luin lukiolaisena ja sainpa ujutettua Linnan myös ylioppilasaineeni aiheeksi.
Luen paljon, yleensä 3-5 kirjaa viikossa, mutta harvemmin on tullut vastaan Linnan veroista ihmiskuvausta. Pitänee varmaan seuraavaksi kaivaa taas Tuntematon hyllystä ja katsoa vieläkö siitä irtoaa jotain uutta.
- 12.
-
Muistakaa Jaakko Syrjän kirja: ”Muistissa Väinö Linna, 1. osa”. Syrjä puhuu ystävästään, se ei tarkoita, että hän unohtaisi kritiikin. ”Väpä” oli kiva kaveri - ja välillä ei. The End, lukekaa itte.
- 13.
-
Jos lähdetään siitä, mikä teksti ”aikanaan” on vaikuttanut eniten muihin, siis muuttanut todellisuutta, tulee mieleen Mikael Ackrigola. (Nimi toisissa yhteyksissä kirjoitetaan toisin.) Väinö Linnahan teki vain sen minkä Vainö Linna saattoi tehdä.
- 14.
-
Nyt olisi aika puhua tupakoinnista! Turun hovioikeuden uutinen kantautui varmaan jo monien meistä korviin.
- 15.
-
6. Väinö Linna määrättiin kouluttajaksi 1943, joten hänellä ei ollut omakohtaista kokemusta loppuvaiheesta. Se on ehkä puute, toisaalta ilmeisesti onni. Läntisellä Syvärillä Puna-armeijalla oli siihen asti maailman ankarin tykistövalmistelu, Linnan kuvaama rykmentti jätti itälaidalla asemansa vähin äänin, kun rintama oli murtunut. Myös vetäytyminen pitkin korpiteitä ja U-aseman taistelut jäi kokematta. Aika hyvin ne on kuvattu silti.
Tietysti joka joukolla saati miehellä oli hyvin erilainen kokemus ja historia. Jotkut pääsi aika vähällä, monista ei jäänyt juuri kertojia. SAlla oli ikävänä tapana kuluttaa ne luotettavat porukat loppuun käyttämällä niitä aina pahimmissa paikoissa. Väinö Linnoja ei tietenkään ollut kuin yksi. Ihan tipallahan myös Väinön oma selviytyminen hengissä oli heti alussa.