Legenda nimeltä Jouko Turkka
24.5.2008
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Kulttuuri
Toinen iltaläystäkkeistä kirjoitteli tuossa juuri Jouko Turkasta ja hänen roolistaan suomalaisessa teatterielämässä. Jutun aiheena lienee ollut erään jo meikäläisen i’issä olevan näyttelijäopiskelijan gradu, joka käsittelee Turkan aikoja teatterikorkeakoulun johdossa. 1980-luvulla Turkka oli kaikkien huulilla: hänen nähtiin luoneen teatterimaailman sisälle oman kulttiyhteisön, joka eleli enemmän tai vähemmän omien lakiensa mukaan, ja teatterikorkeakoulusta liikkui toinen toistaan hurjempia huhuja. Turkan kerrottiin kolhivan opiskelijoidensa itsetuntoa rutiininomaisesti törkeyksiä, varsinkin seksuaalisluonteisia heittämällä: eräälle vasta taloon tulleelle nuorelle opiskelijatytölle hänen väitetään sanoneen, että tämä oli saanut opiskelupaikan seksuaalisesti kiihottavan ulkonäkönsä ansiosta, mutta että tyttö ei ainakaan vielä ollut herättänyt hänen halujaan. Luonnollisesti niin roimasta huumeidenkäytöstä kuin seksiorgioistakin kerrottiin kaikenlaisia tarinoita, silloin 1980-luvulla sekä huumeet että ryhmäseksi olivat paljon vähemmän valtavirtaisia asioita kuin nykyisin.
Huhumyllyä vauhdittivat tietysti ne iltapäivälehtien mässäillen kuvailemat tempaukset, joihin ”Turkan oppeja” noudattaviksi mielletyt teatteri-ihmiset osallistuivat: erään kerran villiintyneet opiskelijat särkivät koulunsa ikkunoita ja irtaimistoa, toisessa tapauksessa ”Jumalan teatteriksi” itseään nimittänyt ryhmä nuoria teatterintekijöitä heitteli teatterifestivaalien yleisöä kakalla. Kyseisen pökälepommituksen myötä sanasta ”paska” tuli verraten pitkäksi aikaa luonteva osa asiallista lehtikieltä, nykyäänhän se on taas yksiselitteisesti alatyyliä.
Minulla itselläni ei ole ollut kunnia koskaan varsinaisesti tavata Turkkaa henkilökohtaisesti. Tosin kesällä 1988, ollessani Tampereella matkalla osallistumaan johonkin Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton kesätapahtumaan, Turkka käveli kadulla minua vastaan jonkun seuralaisensa kanssa, en muista oliko kyseessä mies vai nainen, mutta heillä taisi kyllä olla käynnissä kova väittely jostain asiasta, kuten maineikkailla intellektuelleilla ja taiteentekijöillä tietysti kuuluukin olla. Turkan henkilöllisyydestä ei ollut minkäänlaista epäilystä, olinhan nähnyt miehen monta kertaa televisiossa ja valokuvissa, mutta siitä huolimatta jouduin moneenkin otteeseen kysymään itseltäni, olinko oikeasti kohdannut hänet - asia on nimittäin niin, että luonnossa nähtynä Turkka oli niin monta pykälää ”turkempi” kuin liikkuvassa kuvassa. Tuntui vaikealta uskoa, että kukaan olisi todellisuudessa niin paljon karismaattisempi ja pelottavampi kuin valokuvissa, yleensähän asia on päinvastoin, kun kuvista retusoidaan pois kaikki asianomaisen ulkonäölle epäedullinen.
Turkasta tehtiin aikoinaan parikin virallista valitusta, joista toinen innoitti hänet kirjoittamaan teoksen Selvitys oikeuskanslerille. Muistelen lukeneeni silloin ennen vanhaan Turkan proosaa ihan mielelläni, vaikka vaikutelmaksi jäi, että kyseessä olivat nimenomaan ideoiden tai tajunnanvirran tasolle jääneet muistiinpanot, joista joku toinen kirjoittaja voisi saada aiheita omiin teksteihinsä. Yksi noiden aikojen kirjoista olikin nimeltään Aiheita. Miehen kyvyt olisivat selvästi riittäneet aika monen romaanin kirjoittamiseen, mutta hän ei osannut ottaa kyllin pitkään kyllin lunkisti, joten sen sijaan hän syöksi aiheita paperille. Ylipäätään sain vaikutelman lahjakkaasta, mutta hillittömästä miehestä - sellaisesta, jolla on vaikeuksia keskittää luovuutensa yksittäiseen teokseen, koska hänellä luonteenpiirteidensä vuoksi menee koko ajan liian lujaa.
Entiset oppilaat, joita iltaläystäke on haastatellut, tuntuvat olevan ainakin sitä mieltä, että Turkan viimeisen päälle fyysinen koulutustyyli leuanvetoineen ja punnerruksineen toi teatterityöhön sellaista ammattilaisuutta ja tekemisen meininkiä, jota ei voi pitää kielteisenäkään ilmiönä. Toisaalta he valittavat Turkan muskelimetodin tehneen teatterikoulutuksesta turhan epä-älyllistä. Turkka on kyllä itse kaikesta päätellen hyvinkin älykäs mies ja perillä alansa kirjallisuudesta ja oppihistoriasta, mutta ilmeisesti juuri tämän takia vakuuttunut siitä, ettei hänen oppilaittensa tarvinnut tutustua siihen - hän oli itse jo lukenut kaiken tarvittavan ja tulkinnut sen oikein.
Turkasta 80-luvulla tehdyistä kanteluista ainakin yksi perustui käsittääkseni siihen ajatukseen, että hän olisi ollut kommunisti ja aivopessyt oppilaitaankin kommunismiin. Tämä käsitys oli mielestäni jo siihen aikaan hyvin omituinen, koska olisihan sen nyt pitänyt olla selvää itse kullekin, että Turkka oli lähinnä jonkinlainen nietzscheläistä yli-ihmisyyttä elämässään toteuttava individualisti. Tietysti Turkka oli 1970-luvulla kuulunut kommunistiseen puolueeseen, mutta hän oli liittynyt siihen vasta sen jälkeen kun oli ns. Joensuun teatterisodan aikana päätynyt ”kommunistiseksi” tai ”vasemmistoradikaaliksi” mielletylle puolelle rintamaa ajan suuressa kulttuurikiistoissa - välttämättä sitä itse edes tahtomatta. Eikä hän tosiaankaan ollut ainoa perusinnoitukseltaan individualistinen taiteilija, joka noina aikoina huomasi olevansa ”kommunisti” sitä edes aktiivisesti yrittämättä.
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- Tiedolla johtamisen konsultti (BI)Knowit Oy - Saranen Consulting Oy
- 1.
-
Turkka veti Oriveden kesäopistolla 70-luvulla teatteriryhmää, opetti. Lopuksi oli esitys. Esityksen jälkeen yksi Opiston Kannatusyhdistyksen jäsenistä kävi kiittämässä ohjaajaa… ”Voi hyvänen aika miten hieno esitys… lääp läp lääp…tämä kruunaa kaiken”, etc. Turkka kuunteli aikansa, meni sitten ihan vaivaantuneeksi, ja keskeytti hänet sanomalla että ”Rouva hyvä, jos te vielä kehutte minua, minulla alkaa seistä”.
Tämä on totta. Sitä paitsi, täytyy myöntää, rouva haisi kalliille hajuvedelle. - 2.
-
Turkan Seitsemän Veljestä pitäisi esittää uusintana!
- 3.
-
Turkan esiintymisistä esim. televisiossa sai varsin helposti sellaisen käsityksen että hän on ns. rajatilainen henkilö, tarkoittaa että on aivan sekoamisen partaalla ja osan aikaa jo täysinkin seonnut. Yli-ihmisajattelu on yksi monista tilan ilmenemismuodoista.
- 4.
-
Tunsinpa Turkan aikoinaan hänen Joensuussa olonsa aikaan. Opetti esiintymistaidon saloja muutamalla kurssilla. Salaisiksi ne minulle jäivät, onneksi kukaan ei työelämässäni toteuttanut niitä. Totesimme että kuinka tuollainen kaveri voi vapaana olla kun mielenterveyssairaala on siinä lähellä. Eikä jatkoesiintyminen herralla ole kuvaa muuttanut hänestä, varsinkaan seitsemän veljeksen halveeraaminen. Mutta makunsa kullakin, se suotakoon eri mieltä oleville. (ja minullekin…)
- 5.
-
Minun mielestäni Turkan tulkinta seitsemästä veljeksestä oli yksinkertaisesti iljettävä ”räkärodeo” huutamisella höystettynä.
- 6.
-
Jos laittaa suomalaiset teatteri-ja elokuvanäytteliät jonkinlaiseen järjestykseen, niin Turkan oppilailla on ollut julkisuudessa lähes monopoli viimeiset 25 vuotta. Aiheesta on mainio dokumentti 80-luvun Turkan teatterikoulun kurssista Elävässä arkistossa, eikä siinä montaakaan nykyäänkään tuntematonta nimeä ole. Opettajana Turkka menestyi loistavasti, siitä puhuvat tulokset. Ihmisenä en Turkasta sano mitään.
- 7.
-
”Jos laittaa suomalaiset teatteri-ja elokuvanäytteliät jonkinlaiseen järjestykseen, niin Turkan oppilailla on ollut julkisuudessa lähes monopoli viimeiset 25 vuotta.”
En äkkiseltään osaa sanoa, onko noin, mutta Turkka oli melkein koko 80-luvun teatterikorkeassa, joten kyllä siinä ehti monta vuosiluokkaa olla opissa. Suomessa näyttelijänhommat(kin) vaikuttavat pyörivän hyvä veli ja sisko -verkostojen kautta, joiden syntymisessä teatterikorkea on varmasti keskiössä – tämäkin selittää ”turkkalaisten” menestystä.
- 8.
-
Moni meneekin harhaan tuon Seitsemän Veljeksen rään kanssa ja jää tuijottamaan sitä, sivuuttaen kokonaan teoksen nerokkuuden. Se on katsojan oma henkilökohtainen ongelma, ei itse teoksen.
- 9.
- 10.
-
Nessuja ja Rexonaa ei oltu keksitty Kiven aikaan, joten Turkan Seitsemän Veljestä saattaa olla hyvinkin realistinen.
Maailma on likainen ja raadollinen paikka. Jos haluaa puuterintuoksuisia elokuvia, niin Julia Robertsin tähdittäminä sellaisia löytyy kasapäin. Sellaisten elokuvien ohjaajat vaan eivät muutu legendoiksi. :)
Muuten olen kyllä tullut siihen tulokseen, että taiteella ei sinänsä ole mitään arvoa.
- 11.
-
Kyllä maamme työmarkkinat ovat täynnä 'Jouko Turkkia'! Heitä on varsin korkeissakin viroissa ja tehtävissä. Monet kestävät heitä, koska haluavat säilyttää työpaikkansa, toisilla on rohkeutta antaa palautetta tai hakeutua muihin hommiin. Niin se vaan on tämmöistä elämänmeno…
….sääliksi käy niitä, jotka uupuvat työssä tai vammautuvat henkisesti… - 12.
-
”Muuten olen kyllä tullut siihen tulokseen, että taiteella ei sinänsä ole mitään arvoa.”
Tätä kyllä kannattaa avata hieman, ellei halua antaa itsestään kuvaa katukahvilafilosofina.
- 13.
-
Tarkoitan siis sitä, että taide ei ole hyödyttänyt ihmiskuntaa millään tavalla. Jos Shakespeare ei olisi koskaan syntynyt, emme olisi menettäneet mitään. Taide voi tarjota hetkellistä mielihyvää, mutta se ei vastaa mihinkään ihmisten perustarpeisiin muuta kuin luojansa kohdalla.
Taiteen luominen voi olla yksilölle hyvinkin tärkeää ja palkitsevaa, mutta muiden tekemän taiteen havainnoiminen on mielestäni yhdentekevää. Muuta kuin ajankulutus- ja viihdytysmielessä.
Itse olen kahlannut klassikoita, vahdannut klassikkoelokuvia, juossut oopperassa ja teatterissa. Niin juu ja taidenäyttelyissäkin vielä. Ja kaikki se on samaa vanhaa paskaa.
- 14.
-
Ja seuraavana vuorossa pitäisi olla Jouko Turkan Sinuhe Egyptiläinen.
- 15.
-
Ja seuraavana vuorossa pitäisi olla Jouko Turkan Sinuhe Egyptiläinen.
- 16.
-
”Moni meneekin harhaan tuon Seitsemän Veljeksen rään kanssa ja jää tuijottamaan sitä, sivuuttaen kokonaan teoksen nerokkuuden. Se on katsojan oma henkilökohtainen ongelma, ei itse teoksen.”
”Nessuja ja Rexonaa ei oltu keksitty Kiven aikaan, joten Turkan Seitsemän Veljestä saattaa olla hyvinkin realistinen.
Maailma on likainen ja raadollinen paikka. Jos haluaa puuterintuoksuisia elokuvia, niin Julia Robertsin tähdittäminä sellaisia löytyy kasapäin. Sellaisten elokuvien ohjaajat vaan eivät muutu legendoiksi. :) ”
Mielestäni tuo räkäily on kyllä lähinnä inhorealismia. Realismia saa olla, mutta kun se realistisuuden hakeminen menee noin yli, niin silloin mielestäni on kyse vain huonosta mausta.
- 17.
- 18.
- 19.
-
satunnaislukija,
en tiedä onko tässä sinänsä debatin aihetta, koska nähtävästi olemme asiasta jokseenkin vahvasti eri mieltä. Jotenkin vaan tuntuu kummalliselta ajatella, ettei taide/viihde olisi hyödyttänyt ihmiskuntaa millään tavalla. Taiteellinen puoli kuitenkin tuppaa löytymään miltei joka asiasta. Vaikka joku runoilija tahi taidemaalari pitäisi jotain nörttipoikaa täysin kylmänä tällaisten asioiden suhteen, niin todennäköisesti tämä matemaatikkosankari näkee omissa kiinnostuksen kohteissaan huomattavasti enemmän, jopa esteettisessä mielessä. Menee ehkä hieman korkealentoiseksi, mutta en oikein näe millainen maailma olisi ilman taidetta, tai miten sen irrottaisi ihan ihmisen perusluonteesta.
- 20.
-
Tuo kommenttisi sosialistisesta realismista sopii muuten hyvin yhteen Turkan väitetyn kommunismin kanssa. Ei Turkka ole ollut koskaan ideologisesti puhdasverinen kommunisti, koska varsinainen neuvostokommunismi on pikkuporvarillisuutta. Neuvostotaide eli sosialistinen realismi oli käytännössä 1900-luvun alun yleiseurooppalaista keskiluokkaista tyyliä, joka ei häiritse ainoankaan pikkuporvarin silmää. Tavoitteena ei ollut oikeastaan muuttaa maailmaa ja ihmistä vaan ideaaliyhteiskunnassa kaikki perheet
*asuisivat kerrostalokaksiossa
*kävisivät kesäisin ja viikonloppuisin pienellä datšallaan
*aikuiset lukisivat rentoutuakseen Turgenjevia ja kehittäisivät itseään Dostojevskilla
*lapset harrastaisivat balettia, matematiikkaa, musiikkia tai urheilua sekä kävisivät pioneereissa
*aika ajoin koko perhe pistäytyisi teatterissa katsomassa uuden elokuvan tai näytelmän
*yhteiskunnassa vallitsisi täystyöllisyys eikä joutilaita olisi missäänNäin siis ammatista ja yhteiskuntaluokasta riippumatta. Sosialistinen ”realismi” puolestaan kuvasi yhteiskuntaa, jossa tämä oli jo toteutunut. Ne suuntaukset, joissa koko yhteiskunta haluttiin uudistaa utopistisessa hengessä, lopetettiin voimatoimin jo 1920-luvun lopussa ns. vasemmistopoikkeamana.
Aika harvalle länsimaiselle kommunistille tuo äsken kuvattu oli unelma. Sosialistit, sosiaalidemokraatit ja ammattiyhdistysväki olivat sitten luku erikseen. Ele Aleniukselle ja Kalevi Sorsalle tuon utopian toteuttaminen melkein jopa onnistui. Mitä nyt jokin Uuno Turhapuro -elokuva häiritsi kulttuurin kenttää.
- 21.
-
Mietittäväksi: Mitä arvoa tällä kommenttiketjulla on, ellei taiteellista?
- 22.
-
Turkan räkäily ei ole inhorealismia. Se on pelkästään inhoa.
- 23.
-
Panulle: Siis mielestäni inhorealismi on esim. sitä että jotain faktaa liioitellaan äärimmäisyyksiin asti.
Kuten nyt vaikka tuossa Turkan Seitsemässä veljeksessä. Ei se räkä sinänsä mitään, mutta ei siinä tarvitsisi sentään alkaa tuolla tavalla piehtaroimaan. Menee yli se rään kanssa leikkiminen. :D Enkä halua minkään ideologian taikka ihanteen mukaista kuvausta. Kaikkea ei vain tarvitse aina näyttää/kertoa yksityiskohtaisesti. Riittää että asia mainitaan.Ajatellaan vaikka Kalle Päätalon tuotantoa. Sielläkin käydään huussissa jne. mutta ei kuitenkaan ruveta piehtaroimaan niissä huussi kohtauksissa tyyliin:”kattokaa jätkät, istun paskalla!”, vaan esitetään asiat asiallisesti, ja siirrytään eteenpäin.
- 24.
- 25.
-
RaahRaah: Joo, aiheesta tuskin on tarpeen ruveta vääntämään. En minä oikeastaan edes haluaisi käännyttää muita yhtä nihilistisiksi kuin itse olen.
@21: Tällä ketjulla on vain viihdearvoa. Jengillä on tylsää töissä ja jollain täytyy aikaansa tappaa.
- 26.
-
@25
Älä nyt. Tulevaisuudessa tästä ketjusta voidaan löytää vaikka millaisia arvoja. Pääosa Shakespearen ajan näytelmistä on (onneksi) hävinnyt jälkeä jättämättä, mutta tämä ketju voi säilyä nykytekniikalla vaikka kuinka kauan. - 27.
-
”…jengillä on tylsää töissä ja jollain täytyy aikaansa tappaa.”
Teen tätä kyllä ihan vapaa-aikanani. Työssäni on täysin mahdotonta edes suunnitella menevänsä johonkin koneelle työaikana, kun ns. virka-ajat menee asiakkaiden kotona. - 28.
-
Siis teet tätä vapaa- aikanasi? Tuota minä jo kutsuisin noulifettämiseksi.
- 29.
-
”Siis teet tätä vapaa- aikanasi? Tuota minä jo kutsuisin noulifettämiseksi.”
Ihan riittävästi tässä on elämää. Jotenkin epäilen sinun elämäsi tyhjyyttä, kun pitää tulla tuolla tavalla pätemään. Entä sitten, jos tänne kirjoittelenkin silloin tällöin? Ei se vie aikaa montakaan sekuntia elämästäni. Lopun aikaa ehtii tehdä vaikka mitä. - 30.
-
Arvostan Turkan seitsemää veljestä, mutta maalaisrealismia siinä ei hyvästä yrityksestä huolimatta oikein kaikilta osin saavutettu. Esim. hiidenkiven härät olivat jotain keskenkasvuisia mullikoita, jotka peloissaan haahuilivat sinne tänne olematta lainkaan pelottavia, ja veljesten tupa muistutti enemmän kesämökkiä. Ja jos lehmää yrittää pysäyttää hännästä vetämällä, niin se on varmin tapa saada se juoksemaan lujemmin. Osassa kohtauksia oli autenttisia vanhoja miljöitä käytetty hyvinkin. Kokonaisuutena se oli ihan hyvä ja ymmärrettävä.
- 31.
- 32.
-
@29: Ja vielä vaivaudut selittelemään. ;)
Voin muuten kokemuksesta sanoa, että kyllä ne haahuilevat mullikatkin saattavat olla yllättävän pelottavia. Ainakin pikkulapsen mielestä.
- 33.
-
Ainakin luonnon kuvaajana Kivi on korkeatasoinen realisti, esim. lintujen käyttäytymistä hän asiantuntijoiden mukaan tuntee hyvin ja osaa kuvata myös maisemia ja luonnonilmiöitä niin että vertauskohdaksi tulee mieleen lähinnä vain Dan Andersson Pohjanlahden toiselta puolelta. Ja samoin maalaiselämän sosiaaliset vivahteet ovat loistavalla huumorilla hanskassa. Niinpä sanoisin, että Puokan satunnaiset heitot jäävät sen verran irrallisiksi, että totuus voi hyvinkin mennä tuon kieromman huumorin puolelle, ja joka tapauksessa oikein kuvatun realistisen todellisuuden massa kaikilla tasoilla ylivoimaisesti ylittää mahdolliset yksittäiset virheet sikäli kuin niitä lainkaan on. Viittaan tässä vain esim. Satu Apon kirjoitukseen Aleksis Kivi ja talonpoikainen erotiikka (jos nyt siteeraan kirjoituksen otsikkoa ulkomuistista oikein). Siinä todettiin, että se mitä psykoanalyyttiset tutkijat ovat pitäneet Kiven infantiilina seksuaalisuutena, on ollut aikanaan säännönmukaista ja normaalia, tuohon aikaan kun oli maalla tapana ensin vaurastua ja sitten vasta mennä naimisiin, jne.
- 34.
-
Niin, eräs maalla kasvanut naispuolinen tuttavani kertoi kerran, miten hänen kotonaan (jossa kai oli useampia tyttäriä) oli ohjelmanumerona pelotella kaupunkilaisia vävykokelaita laittamalla nämä viemään lehmiä laitumelle ja antaa näille joku oikein kiltti lehmä talutettavaksi, ja sitten katsoa kun iso mies kuollakseen pelkää tätä oikein kilttiä lehmää.
(Lehmillähän on tunnetusti luonne-eroja, niin että jonkun lehmän voi vaikka seitsenvuotias lapsi taluttaa laitumelle, mutta jotkut saattavat paremmin totella vain kokenutta aikuista; joskin myös hoito vaikuttaa, koska toisissa karjoissa eläimet ovat järjestään kiltimpiä, joissain jopa sonnitkin, vaikka sonnit yleensä ovat luonteeltaan rajumpia, taannoinhan jopa eräs maatalousministeri oli jäädä sonninsa ruhjomaksi. Ja niinpä mullikoillakin kiltteys voi vaihdella, mutta jos ne eivät lähde pakoon niin ne todennäköisesti ovat kilttejä, vaikka pikkulapsen tietysti on syytä lähestyä niitä vain turvallisen aikuisen seurassa.)
- 35.
-
Palatakseni vielä maalaisrealismiin, muistan erään tunnetun ranskankielisen sarjakuvan (en nyt saa enää mieleeni tekijän nimeä, mutta joku hyvin tunnettu klassikko se oli), jossa demonisoitiin maaseudun takapajuisuutta johonkin Ardenneille sijoittuvassa tarinassa, ja siinä joku maalainen nosti heinähangolla heinäpaalia sellaisella otteella, jolla paali tasan ei olisi noussut maasta. Samalla tavalla taas eräässä maalla harrastajavoimin toteutetussa kesäteatteriesityksessä Viulunsoittaja katolla maitokuski Tevje saapui pitkän työpäivän jälkeen väsyneenä kotiin oikean hevosen vetämissä rattaissaan kevyt, pieni 20 litran maitotonka, jonka hän sitten nosti pois rattaista täsmälleen sillä otteella, jolla nostetaan raskas 40-50 litran maitotonka, jolloin vitsin ehkä saattoi ymmärtää vain tonkia joskus nostellut katsoja.