Plaza

Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Kulttuuri

murhat, murhaajat, .rikokset, epäillyt, kansankiihotus, lynkkaajat, mediakulttuuri, mediapersoonat, median vastuu

Maata on kohahduttanut taas yksi käsittämätön henkirikos, jossa isä on surmannut lapsensa pitkällisen rääkkäämisen jälkeen. En lähde nyt sillä spekuloimaan, mikä perheen on ajanut moiseen, koska ihmisen pää ja moraali voivat mennä hyvin monella tavalla rikki, ja siitä osaavat paremmin kirjoittaa pätevät psykiatrit, kuten vaikkapa tuo aiheesta moneen otteeseen kirjoja kirjaillut ja esitelmiä esitellyt Hannu Lauerma. Enemmän minua kiinnostaa kuitenkin se vihan ja murhanhimon aalto, jonka tapaus on nostattanut netissä: murhaepäillylle vaaditaan kuolemantuomiota vaikka poikkeuslailla, ja hän kuuluu jo tulleen putkassa pahoinpidellyksi.

Landet har skakats av ett obegripligt dråp till: en far har dödat sitt barn efter långvarig tortyr. Jag tänker inte spekulera kring vad som drivit familjen till en dylik situation, ty jag vet att den mänskliga själen och moralen kan gå i baklås på många olika sätt och vis, och jag låter kompetenta psykiater ta hand om den sidan på saken - till exempel Hannu Lauerma, som skrivit många populära böcker och hållit en massa föredrag om ondskans innersta väsen. Jag är mera intresserad av den flodvåg av hat och mordlystnad som brottet gett upphov till på nätet: folk yrkar på dödsdom med undantagslag om det så gäller, och den misstänkte lär redan ha misshandlats i rannsakningshäktet.

Nettimöykkään on omalta osaltaan osallistunut muuan korvikeintellektuellitason mediapersoona, joka esitti kuulemma Facebook-sivullaan, että muut vangit voisivat käydä ”kättelemässä” epäiltyä. Jos asianomainen on nyt hakattu tutkintavankeudessa, viesti tuntuu menneen perille, vaikka tietysti kalterijääkäriemmekin keskuudessa yhteiskunnan yleinen mieliala lienee ihan riittävä syy leipoa turpaan oletettua lapsenmurhaajaa. Eri asia on sitten, kuinka sopivaa kellokkaaksi tiedetyn miehen on mennä mukaan yleiseen lynkkausmielialaan. Joskus ennen vanhaan mediapersoonilta odotettiin juuri tällaisissa tilanteissa vastuuntuntoisuutta, ja jos he sitten tästä ruodusta poikkesivat, he vahingoittivat statustaan keskiluokkaisesti respektaabeleina henkilöinä ja alkoivat saada rahvaanomaisen törkimyksen ja populistin mainetta. Nykyään sitä vastoin, kun katuojarälläys on uusi raittius, jalkakäytävälle virtsaaminen on uusi hienostus ja musta on noin yleensä uusi valkoinen, kukaan ei oikeasti näe velvollisuudekseen valaa öljyä laineille, kun suomalainen rotu päättää joukolla käyttäytyä geneettisten erityispiirteittensä mukaisesti.

En mediepersonlighet som jag helst föredrar att beteckna som surrogatintellektuell bidrog till ståhejet på webben genom att veterligen föreslå på sin Facebooksida att andra fångar kunde ”gå och skaka hand” med den mordmisstänkte. Budskapet förefaller ha gått fram, om mannen i fråga nu fått på käften i kurran. Visserligen skulle det gå för långt att skuldbelägga medieansiktet för detta, ty även våra fängelsekunder är tillräckligt välunderrättade om den allmänt rådande atmosfären i samhället för att på egen hand få för sig att ge den misstänkte nidingen på käften. Sen är det en annan sak hur passande det är för en känd mediekoryfé att gå med när folket grips av lynchmobbsstämning. Förr i världen förväntades det ansvarskänsla av mediepersonligheter i sådana här situationer, och om de inte iakttog självbehärskning, skadade de sin egen status som respektabla medelklassmänniskor och började uppfattas som vulgära och populistiska råskinn. I dag däremot är det den nya nykterheten att vältra sig asberusad i rännstenen, den nya förfiningen att kissa på trottoaren och det nya vita svart så där i största allmänhet, känner sig ingen förpliktad att gjuta olja på vågorna, när den finska rasen tillsammans beslutar uppföra sig som dess genetiska särnatur dikterar.

Nythän voi tietysti olla sitä mieltä, että pienen lapsen surmaajat eivät myötätuntoa tarvitse, että syyllisyys tässä kyseisessä tapauksessa vaikuttaa ilmiselvältä ja että varsinkin oman lapsensa tappava vanhempi menettelee sekä ihmisen moraalin että sen pohjalla olevan geneettisen ohjelmoinnin kannalta ahdistusta herättävän vieraalla tavalla, ja että tätä ahdistusta on ymmärrettävää, inhimillistä ja luontevaa purkaa aggressiivisellakin tavalla. En välttämättä ole täysin eri mieltä. Yhteiskunnan yleistä ilmapiiriä silmällä pitäen joukkoaggressio kuitenkin on hyödyntöntä ja arveluttavaa: se ei herätä jo surmattua lasta eloon eikä liioin auta ketään tällä hetkellä samassa hädässä olevaa lasta selviämään hengissä omasta perhehelvetistään. Toisaalta sen tiedetään vaatineen ja vaativan aivan viattomia uhreja. Ymmärtääkseni Jammu Siltavuoren pikkutyttömurhan jälkimainingeissa ainakin yksi henkilö, joka ulkonäöltään tai nimeltään muistutti Jammua, joutui villiintyneiden pahoinpitelemäksi.

Nu kan man ju tycka att vi inte borde ömma för den som dödat ett litet barn, att det i det föreliggande fallet inte förefaller finnas mycket tvivel på vem som begått dådet och att den som mördar sitt eget barn gör någonting så främmade och urartat - ur både den mänskliga moralens och den för denna moral grundläggande genetiska programmeringens synvinkel - att det alltid framkallar ångest och att det är förståeligt, mänskligt och naturltgt att ladda ur denna ångest på aggressiva sätt. Jag är inte nödvändigtvis av helt olika åsikt. Den allmänna atmosfären i samhället blir dock inte bättre av dylik massagression. Den väcker inte ett enda redan mördat barn till liv, och än mindre hjälper den de barn som just nu befinner sig i samma helvete. Å andra sidan är det bekant att den krävt och kräver offer. Om jag rätt minns misshandlade en förvildad lynchmobb åtminstone en person som hette Siltavuori eller Jammu eller på något annat sätt påminde om dagens mest beryktade brottsling, när Jammu Siltavuoris mord på två småflickor var förstasidesstoff.

Tässä lynkkaussakkimentaliteetissa on sekin vastenmielinen piirre, että noihin turpaanvetäjäjoukkoihin tunkee yleensä pääasiallisesti sellaista porukkaa, jolla ei ole millään tavalla puhtaita jauhoja pussissaan. Yleensä siellä mellastavat sellaiset tyypit, joilla on jo ennestään väkivaltarikollinen tausta ja pitkä lista tuomioita. Ehkäpä ajatus kansantuomion toimeenpanijana esiintymisestä antaa heille jonkinlaista itsetunnon kohotetta, ja samalla nostaa heidät moraaliseen positioon, josta käsin he voivat uskottavasti lukea lakia heidät tuominneelle oikeuslaitokselle: ”koska te ette tuota lapsen murhannutta hirviötäkään saa välittömästi tuomittua kansan oikeudentuntoa tyydyttävään ranfgaistukseen, niin ne minulla langetetut rangaistuksetkaan eivät olleet oikeudenmukaisia”.

Ett av de motbjudande dragen i denna lynchmobbsmentalitet är att det vimlar av folk med mycket orent mjöl i påsen i den där mobben. Vanligen är det såna typer som själva har bakgrund som våldsbenägna vanebrottslingar och som skryter med en lång rad fängelsedomar. Kanske fantasin om att verkställa ”folkets dom” höjer på deras självkänsla och samtidigt ställer dem i en moralisk position utifrån vilken de plausibelt kan läsa lagen för det rättsväsende som dömt dem till straff: ”ni klarar ju inte av att genast döma det där barnmördande monstret till ett straff som skulle tillfredsställa folkets rättskänsla - då måste de där straffen jag fått också vara orättmätiga”.

Tietysti ylilyöntejä sattuu itse kullekin. Pidän kuitenkin merkillisenä sitä, että yllä mainitun mediapaasaajan edustaja ei kuitannut asiaa reilusti toteamalla kaverinsa nyt menettäneen inhimillisellä tavalla malttinsa eikä pahoitellut asiaa, vaan tuntui pitävän poliisin yhteydenottoa jonkinlaisena loukkauksena. Huvittavaa kyllä hän myös ihmetteli, miten kyseinen mediamölytoosa oli niin merkittävä vaikuttaja, että poliisin tarvitsi huomauttaa hänen puheistaan. No tuota, asianomainen tyyppi on aukonut pärstäänsä viestimissä vuodesta puumiekka ja kivikypärin nuppi asti ja pyrkii tekonuorekkaalla (lue: tympeän anti-intellektuellilla ja poikamaisen mesoavalla) asenteellaan vetoamaan juuri nuorisoon, mm. niihin rikollistumisuralla oleviin, joista joku todennäköisesti sattuu samaan tutkintavankeuskoppiin murhaepäillyn kanssa. Tällä taustalla hän tosiaankin on merkittävä vaikuttaja, jonka pitäisi vähän miettiä mitä möläyttelee.

Visst kan vi alla ibland drivas till ytterligheter. Ändå tycker jag det är något märkligt att representanten för den ovannämnde medieprataren inte avfärdade saken t ex som att kompisen nu kanske gick lite över styr; att han inte beklagade saken, utan snarare tolkade det som en förolämpning när polisen tog upp saken med honom. Roligt nog förundrade han sig också över att mediemannen han agerade språkrör för sågs som en så viktig person att polisen såg sig särskilt föranlåten att kontakta honom. Ja, jag tror faktiskt att mannen ifråga har babblat på medierna sedan ett par årtionden tillbaka och att han är en av dem som genom en tillgjort juvenil (läs: irriterande antiintellektuell och pojkaktigt bullersam) attityd försöker tilltala ungdomarna, bland annat de värstingar av vilka en eller annan sannolikt råkar sig befinna i samma rannsakningsfängelse med den mordmisstänkte. Med en sån här bakgrunden är denne man verkligen en viktig auktoritet som borde akta sitt ordval.

Panu Höglund