Kuolema Suomussalmella
6.6.2007
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Kulttuuri, Laki, Rikollisuus, Koulukuri
Kun olin pikkupoika ja isovanhempieni hoteissa, äitivainaa oli Kainuussa opettajana, missä myös vanhemmat sisarukseni kävivät koulua. Oma kotiympäristöni oli tunnetusti pikkukaupunkilainen ja itäsuomalainen eikä erityisen lähellä Suomen rintamaita sekään, mutta äidin asuinpaikka oli todella syrjässä: lähin senaikainen kaupunki, Kajaani, oli yli sadan kilometrin päässä, ja meikäläisten asuinkylä sijaitsi niin syvällä korvessa kuin mahdollista. Vesikauhua ei Suomessa tuohon aikaan ollut, joten koirat juoksivat irtaallaan ja vaelsivat usein kilometrien matkoja naapureita tervehtimään. Vaikka suhtaudun Veikko Huovisen kirjalliseen tuotantoon jokseenkin erittelevästi, Kylän koirat on yksi lempikirjoistani, koska se tuo elävästi mieleen lapsuudessani kokemani vapaiden koirien Kainuun - olkoonkin että Huovinen asui eri kylässä ja eri kunnassakin.
Suomussalmi oli joka tapauksessa yksi lähikunnista, jonka nimi puheissa usein mainittiin, ja luonnollisesti siinä yhteydessä piti siteerata runonpätkää Suomussalmi, surun salmi, tervan, pettuleivän maa - Ilmari Kiannonko tuotantoa tämä säe lienee vai kenen. En tiedä, kävivätkö meikäläiset itse paikalla Suomussalmea katsomassa. Vanhan hyvän ajan isänmaallisuus on ollut osa sukuperinteitämme siinä määrin, että Raatteen tien muisto on voinut houkuttaa kotimaanmatkailuun. Yhtä kaikki Suomussalmi on jäänyt muistooni osana Kainuuta, ja Kainuu merkitsi hajanaisia kyliä korkeiden puiden katveessa sekä sadan kilometrin matkaa lähimpään kaupunkiin. Isoäitini kanssa pääsin käymään siellä ennen kouluikääni myös keskellä kouluvuotta, jopa keskellä talvea. Tästä syystä se on jäänyt minulle muistiin paksujen lumikinosten maana.
En tiedä, oliko Suomussalmella tyttöystävänsä ja itsensä surmannut nuorukainen aivan yhtä syrjäkyliltä, mutta myös entiselle kotikaupungilleni oli ominaista hyvin käsinkosketeltava syrjäseutuahdistus ja mökkihöperyys. Useamman kuin yhden yläasteaikaisen koulutoverin tiedän surmanneen itsensä minun ollessani lukiossa tai ensimmäisiä vuosiani yliopistossa. Eräs laiha vaalea poika, joka savolaisten koulukiusaajien tapaan oli vuoroin väkivaltainen, vuoroin maalaisen joviaali, teki itsemurhan hyppäämällä alas korkealta sillalta. Mahdollisesti kyseessä ei ollut niinkään itsemurha kuin esimerkki vanhojen aikojen ekstreemiurheilusta: poika uskoi selviävänsä rohkeudella, tahdonvoimalla ja uskolla hengissä veteen iskeytymisestä, mutta valitettavasti hän osuikin silta-arkkuun, jolloin - tässä muodossa ainakin minä tarinan kuulin - häneltä ”tulivat reisiluut korvista ulos”.
Yliopistovuosina sitä tuli sitten tutustuttua nuoriin ihmisiin moniaalta muualtakin ja huomattua, että tarinat koulukaverien kuolemista, itsemurhista ja hirmuteoista ovat osa pienten, syrjäisten, tyypillisesti itäsuomalaisten paikkojen kasvattien omaa folklorea. Ahdistavissa junttiloissa kasvaneiden tarinat kuulostavat usein samalta kuin armeijajutut: niiden punaisena lankana on, että siitä koettelemuksesta kuitenkin kaikesta huolimatta selvittiin ”tänne ihmisten ilmoille”. Kun olin niin nuori, etten vielä osannut iiriä, naapurissani asui pari vuotta minua nuorempi tyttö Lahdesta, joka kertoi samansuuntaisia muistoja omilta kouluajoiltaan: hänen koulukaverinsa - poika - oli kerran saapunut kavereidensa luo kädet verille raavittuina, haluttomana kertomaan vammojen syytä ja oudon tunteettoman oloisena. Lopulta ilmeni, että poika oli kuristanut tyttöystävänsä hengiltä, ja raapeumat jätti tyttö kuolinkamppailunsa aikana.
Nuorena minutkin aivopestiin luulemaan, että isot kaupungit ovat niitä pelottavia paikkoja, joissa on väkivaltaa, kurjuutta ja huonoa elämää, mutta tosiasia on, että hyvä ystäväni, joka on kotoisin Helsingistä, ei kerro tällaisia juttuja. Hänen koulumuistonsa käsittelevät kaikki hauskaa elämää lupsakoiden koulukaverien kanssa, koulunäytelmiä ja kaitaelokuvia, yleensä jotain porukalla keksittyjä hassuja luovia temppuja. Pelottavinta, mitä hänen murrosikänsä maailmassa esiintyi, olivat kuulemma suomenruotsalaiset nuoret, jotka aina kokoontuivat ungdomsgård’iin nimeltä Jössen (tai jotain sinnepäin), polttivat tupakkaa ja pukeutuivat nahkatakkeihin. Heillä oli myös uhkaavia ja väkivaltaisen oloisia etunimiä, kuten Staffan.
Minun ei ole oikeastaan hirveän vaikeaa kuvitella niitä sielullisia mekanismeja, jotka Suomussalmen surmaajaa motivoivat. Kyseessä oli nuori mies, ja nuorelle miehelle tyttöystävä on statussymboli ja avain ihmisyyteen - naisettomaksi leimatun nuorukaisen kohtalo on kuunnella homosyytöksiä ja muita nöyryytyksiä. Niin nuoret kuin aikuisetkin osallistuvat tähän sakinhivutukseen, joka vie jo etukäteen tehokkaasti kaiken maun siitä paljon puhutusta ”nuoresta rakkaudesta”. Pienessä paikassa ahtaine piireineen ei ole paljoa valinnanvaraa, mitä ihmisiin tulee, ja kun suhde menee syystä tai toisesta poikki, se on valtava nöyryytys, sillä kun sen ainoan edes jotakuinkin mahdolliseksi osoittautuneen tyttöystävän menettää, vaihtoehtoja ei ole, ja ahdistava naisettoman miehen asema nöyryytyksineen häämöttää jälleen näköpiirissä - lopullisesti. Isommassa kaupungissa on aina sellaisia vaihtoehtoisia seurapiirejä, joissa voi aloittaa alusta ilman vanhoja rasitteita, mutta pienellä paikkakunnalla on vain se yksi ainoa porukka, joka määrittelee ihmisarvon ja kunnian.
Juuri tässä on syrjäkyläläisyyden ahdistavuus: siinä, että perähikiä on koko maailma, tai ainoa maailma, jonka arvostukset merkitsevät yhtään mitään. Jossain Helsingissä kasvaneiden on vaikea ymmärtää, miksi jollekulle on niin tärkeää noudattaa ahdasrajaisen junttilan jäykkiä yhteisörooleja viimeisen päälle, jopa siinä määrin, että niiden takia ollaan valmiita tekemään murha ja itsemurha.
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- Tiedolla johtamisen konsultti (BI)Knowit Oy - Saranen Consulting Oy
- 1.
-
Jos joku on nykyaikana niin rajoittunut, ettei tajua että peruskoulun jälkeen on täysin vapaa lähtemään sieltä kotikylästä nostelemaan, niin suuresti ihmettelen. Oma henkilökohtainen rajoittuneisuus ei todellakaan käy puolustuksesta silloin, kun ihmisiä ruvetaan tappamaan.
Itse olen kasvanut yksinäisenä ja koulukiusattuna pienessä, sisäänpäinlämpiävässä kaupungissa. Minulle ei edes ollut poikaystävää, joka olisi voinut lähteä nostelemaan ja jonka olisin voinut tappaa. Mutta minä ymmärsin karistaa tuon perävittulan tomut jaloistani heti kun se oli mahdollista. Ei, en todellakaan kykene tuntemaan myötätuntoa tuota suomussalmelaisluuseria kohtaan.
Sinänsä olen samaa mieltä pikkukylistä: olenkin miettinyt, että vaikka itse viihtyisin jossain syrjäisessä pikkupaikassa, sellaiseen muuttaminen olisi kerta kaikkisen moraalitonta mahdollisia tulevia lapsiani kohtaan.
Kylän koirat on hyvä. :)
- 2.
-
Syrjäkylissä on se paha puoli, että jos ne ovat tarpeeksi syrjässä, niistä ei pääse ihan helpolla pois. Oikeastaan ainoa pelastus on hankkia opiskelupaikka jostain suuremmasta kaupungista, mutta se vaatii lukupäätä jota kaikilla ei ole. Kaikista ei vain ole korkeakouluopiskelijoiksi, ja opiskelu on oikeastaan ainoa tapa saada melko helpolla asunto ja jonkinlainen peruselanto vieraasta paikasta. Jos on asunut koko elämänsä samassa takapajulassa, ei muuhun maailmaan ole mitään yhteyksiä eikä kotikylän ulkopuolella yksinkertaisesti ole paikkaa minne mennä. Hyvällä tuurilla tietysti voi joltain muulta paikkakunnalta löytyä sukulaisia jotka suostuvat majoittamaan ja ehkä jopa auttamaan työnhaussa, mutta kaikilla ei ole niitäkään. Varmasti löytyy yksittäisiä menestystarinoita, joiden päähenkilö on onnistunut järjestämään asiansa vieraalla paikkakunnalla täysin nollasta ja ilman mitään ulkopuolista apua, mutta kadulle jäämisen riski on suuri ja Suomen ilmastossa se ei ole etenkään talven tullen kovin mukavaa.
Käsittääkseni nämä syrjäkylien nuoret, jotka päätyvät itsemurhaan tai muihin veritekoihin, ovat juuri niitä joilla ei ole joko kykyä tai kiinnostusta opiskeluun. Heillä ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin jäädä sinne kotikyläänsä, missä sentään on katto pään päällä. Töitä tällaisilla paikkakunnilla vain tahtoo olla niukasti, ja kun sosiaaliset ympyrätkin ovat pienet ja ahdistavat, ei ole ihme että joku aina välillä tekee jotain epätoivoista.
- 3.
-
Jos ihminen on kykenemätön hankkimaan opiskelu- tai työpaikkaa muualta, vaikka siellä kotipaikkakunnallakaan ei ole yhtään mitään - millaisesta ihmisestä silloin on kyse?
Ikävä kyllä tässä maailmassa joutuu yleensä ihan itsekin tekemään jotain, jos haluaa jotain saavuttaa. Jos taas haluaa elää peräkylässä sossun rahoilla, niin sekin on oma valinta.
Opiskelupaikan saaminen on kyllä niin helppoa, että täytyy olla likipitäen jälkeenjäänyt jos ei mihinkään pääse. Jos ei ole kiinnostusta opiskella, silloin on kumminkin jalansija toisella paikkakunnalla ja helpompi löytää esim. töitä. Jos tämä ei onnistu, aina voi mennä armeijaan ja YK- joukkoihin. Ai niin, ja ulkomaillekin pääsee nykyään varsin helposti hanttihommiin.
Varmasti on niitäkin syrjäytyneitä, jotka eivät voi tilanteelleen mitään, mutta kyllä suurin osa suomalaisista väliinputoajista on sitä ihan omaa avuttomuuttaan.
- 4.
-
Tästä aiheesta kannattaa lukea norjalaisen Aksel Sandemosen ”Pakolainen ylittää jälkensä”, jossa hän kuvaa pienen tuppukylän ahdasmielistä miljöötä todella murhaavalla tavalla. Kyseisestä kirjasta muuten on peräisin käsite nimeltään Jante-laki.
- 5.
- 6.
- 7.
-
Peräkyliltä on varmasti vaikea lähteä ulos tuntemattomaan maailmaan, jos siellä ei ole mitään tuttua. Ei se todellakaan ole niin yksinkertaista että jättää vain koko elämänsä sinne kotiseudulleen ja lähtee lätkimään Eurooppaan hanttihommia tekemään. Sellainen vaatii jo aikamoista uskallusta, jota ei varmasti monelta löydy, varsinkaan peräkylien ahdistuneilta ”luusereilta”.
Oma tyttöystäväni jätti minut tuossa joku aika sitten kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Hän on sattumoisin Suomussalmelta kotoisin ja tunsi tämän kyseisen pojan, oli joskus roikkunut samoissa piireissä, siellä kun ne piirit ovat pienet. Hän kuitenkin aikanaan tajusi lähteä sieltä pois, ja hänellä oli hyvät lähtökohdatkin, tarpeeksi älyä opiskeluun, ja minä uutena poikaystävänä odottamassa suurkaupungissa.
Pystyn jollain tapaa nykyään samastumaan tuohon poikaan, miten vaikea on kestää eroamista jos itsetunto on heikko, miten vaikeaa niitä ristiriitaisia tunteita on käsitellä. Miten paljon on itse tukeutunut suhteeseen, ja miten se hajottuaan vetäisee maton alta koko elämältä. Toisaalta on silti hankala ymmärtää mikä ajatusketju johtaa laajennettuun itsemurhaan. Ehkä minä pääsin erosta ylitse sen takia että olen ikäni asunut Suomen suurkaupungeissa, joissa on aina ollut mahdollista vaihtaa piirejä, ja että olen ollut tarpeeksi lahjakas päästäkseni opiskelemaan. On aina hyvät mahdollisuudet löytää jotain uutta, eikä sen saamiseksi tarvitse tehdä kohtuuttoman suuria muutoksia, hylätä koko entistä elämäänsä.Surullisinta on että ihmisiltä ei tunnu tippuvan paljoakaan myötätuntoa, vaan toisia haukutaan väliinputoajiksi ja luusereiksi jos he eivät huonoista lähtökohdista onnistuneet nousemaan. Se jos jokin on sairasta nykysuomessa, individualismi, jokainen on oman onnensa seppä, ja kenenkään ei kuulu auttaa toista vaikeana aikana.
- 8.
-
Syrjäkylien nuorten kuolemat oman käden kautta koskee yhtä hyvin lahjakkaita kuin niitä, joilla on huonommat ( teoreettiset ) mahdollisuudet päästä opiskelemaan ”ihmisten ilmoille”. Ehkä juuri lahjakkaat ja herkät ovat vaaravyöhykkeessä, koska poikkeavat enemmistöstä, joten tässäkin, kuten monessa muussa taitaa toimia tämä vanha ” puupäät kelluvat pinnalla ” -periaate. Valitettavasti erityisesti meillä Suomessa syrjäkylän kouluissa tahtoo olla niin, että oppilas jolle ei tuota vaikeuksia esimerkiksi ymmärtää algebraa tai jolle vieras kieli aukeaa lähes ongelmitta, on poikkeava, erilainen, nörtti ja homo. Nämä ominaisuudet, yhdistettynä vielä satunnaisella epäonnella tyttö/poikaystävissä, voivat olla sangen kuolettavia
- 9.
-
Tässäpä vielä Jante-laki niille, jotka eivät sitä tunne.
1.Älä kuvittele, että sinä olet erityinen.
2. Älä kuvittele, että olet samanarvoinen kuin me.
3. Älä kuvittele, että olet viisaampi kuin me.
4. Älä kuvittele olevasi meitä parempi.
5. Älä kuvittele, että tiedät enemmän kuin me.
6. Älä kuvittele, että olet tärkeämpi kuin me.
7. Älä kuvittele, että sinä olet hyvä jossain.
8. Älä naura meille.
9. Älä kuvittele, että joku välittää sinusta.
10. Älä kuvittele, että voisit opettaa meille yhtään mitään.Yhteenveto: Älä kuvittele, että olisit yhtään mitään.
- 10.
-
Just. Mitenköhän paljon ymmärrystä Panulta löytyisi, jos surman tekijä olisi ollut nuori nainen?
- 11.
- 12.
- 13.
-
syrjässä: Johonkin toisen asteen laitokseen sitten vaan, jos ei ole halua tai edellytyksiä korkeakouluun.
- 14.
-
@12: Oli tietyllä tapaa armeliasta, että Sillanpää oli paranoidi skitsofreenikko. Se merkitsi hänen eristämistään Niuvanniemeen loppuiäkseen. Hän välttyi vankilalta, mutta hänet jouduttiin eristämään muista ihmisistä lopullisesti. Mielisairaus on rangaistus jo sellaisenaan.
Jos Sillanpää ei olisi ollut mielisairas, hänet joko olisi revitty liisteiksi tai julistettu marttyyriksi ja naisliikkeen sankariksi. Nyt ei tapahtunut kumpaakaan.
- 15.
-
Karu totuus. Susilaumassa heikot ei selviydy.
Heikkoutta on henkistä ja fyysistä ,mutta tärkeintä on edes yrittää jatkaa pahimmankin vastoinkäymisen jälkeen. - 16.
-
@16. Tyhjän saa pyytämättäkin.
- 17.
- 18.
-
Tässä taas yksi argumentti kaupungistumisen puolesta (ekologisuuden ym lisäksi). Ihminen on sosiaalinen eläin ja tarvitsee ympärilleen erilaisia verkostoja. Miksi ihmeessä maaseutuympäristöä markkinoidaan hyvänä kasvuympäristönä nimenomaan lapsille?! Jotain kieroa tuossa ajattelutavassa täytyy olla, sillä jo kymmenen vuoden ikäisille lapsille tulee todella tukalat oltavat jossain syrjäkylällä, josta ei pääse ilman aikuisen autokyytiä tapaamaan edes lähimpiä koulukavereitaan. Ja harrastuksista pesäpalloa lukuunottamatta on turha haaveillakaan…
- 19.
-
Panu: ”Sanoisin Satunnaislukijalle vielä, että minulla oli lukupäätä ja sukua opiskelupaikkakunnalla, mutta silti oli hyvin ahdistavaa olla yksin uudenlaisessa miljöössä, vaikka kotikaupunki niin tyly olikin.”
Aivan, elettyä ja koettua tuokin. Elämän yksi suurista haasteista on oman yksinäisyytensä sietäminen. Sen, että on totaalisen yksin, henkisesti, vailla ainuttakaan kotouttavaa ihmissuhdetta. Jokainenhan haluaa välillä olla yksin ja rauhassa, mutta tuskin kukaan haluaa olla yksinäinen. Rakas ihminen voi olla toiselle juuret ja koti tässä aineellisessa maailmassa, ja kun tällainen ankkuroiva suhde katkeaa, voivat seuraukset olla ikäviä.
Surettaa Suomussalmen tapauksen kaltaiset parit, joissa pariskunnan ikäero on jo niin suuri, että tulee väkisinkin vastaan erilaiset toiveet ja käsitykset lähitulevaisuudesta. Kuusitoistakesäisellä on varmasti toisenlaiset odotukset elämästä kuin armeijan käyneellä parikymppisellä, jolla silmissä siintää vakiintuneempi elämänmeno. Toisaalta paha mennä analysoimaan taaskaan kenenkään elämää tai kuolemaa, joten jääköön tähän. Kaksi kaunista elämänliekkiä sammui ennen aikojaan, mikä on tavattoman surullista.
Voi kun ihmiset sydänsurujen melskeessä vietäisiin vaikka väksisin erilleen toisistaan pariksi viikoksi rauhoittumaan - jäisi muutama avioero ja surma tekemättä. Aika kun auttaa aika monessa asiassa, tosin hitaasti, mutta auttaa kuitenkin.
- 20.
-
Ams: Ei sillä maaseutuympäristöllä välttämättä tarkoiteta kuihtunutta, eristäytynyttä idän tai pohjoisen muuttotappiokuntaa.
- 21.
-
Anja Snellman valitti Suomen Kuivalehdessä, että Sillanpään leimaaminen mielisairaaksi oli hirveetä naisten sortoa.
- 22.
-
Eikä kaupungissa asuminenkaan tarkoita sitä etteikö onnistuisi erakoitumaan omaan kämppäänsä. Voipi olla vielä ahdistavampaa olla yksinäinen suuressa kaupungissa kuin maalla. Nykyajan ongelmana on se ettei sellaista tiivistä yhteisöllisyyttä enää ole, ja heikommin sosiaalisissa kuvioissa pärjäävät tuppaavat erakoitumaan paljon helpommin. Ehkä myös odotetaan elämältä paljon enemmän kun mahdollisuudetkin ovat lisääntyneet ja maailma pienentynyt. Ei osata enää tyytyä mihinkään.
Ihmisille pitäisi opettaa koulussa ihmissuhdetaitoja ihan oikeana aineena, että tajuaisivat olla toisilleen hieman lempeämpiä ja ymmärtäväisempiä, säästyttäisiin ehkä tällaisilta tapauksilta. Toisen jättämisenkin voi tehdä tahdikkaasti, ja niin se pitäisikin tehdä ettei vastapuolella päässä naksahda. En tietysti tiedä tämän kyseisen tapauksen taustoja kovin hyvin, oliko tyttö jättänyt hänet jotenkin julmasti, kenties pettänyt tai muuta. Useimmiten ihmiset eivät kuitenkaan tapa itseään ja kumppaniaan eron tapahtuessa, joten taustalla saattaa olla myös muita mielenterveysongelmia.
- 23.
-
Iltapäivälehtien mukaan tyttö oli jättänyt pojan siksi, että pojalla oli muidenkin tyttöjen kanssa säätöä.
- 24.
-
Mutustelijoille huomautus- lukekaa niitä roskalehtiä. Ettei siis kommentointi olisi tasoa jota tapaa kun jutustellaan raamatusta tai operaatio Barbarossasta…
Eiks homma menny näin: Tyttö 16v ilmoitti pojalle 20v että haluaa panna pänx, koska pojalla kuului olevan virityksiä muidenkin tyttöjen kanssa (selkeesti YTM-narsku). Poika ”ei osannut käsitellä pettymyksiä” haki haulikon 15km päästä, väitti haluavansa palauttaa tavaroita vielä. Meinaan vaan että taitaa olla kaukaa haettua ainakin se että poika olisi ollu ilman kavereita tai ilman tsäänssejä naismualimassa., se oli vain niin suuri kusipää että teki tuon. Hieno homma että ampui myös itsensä, ei ihan turha tyyppi. - 25.
-
Taitaapa Panusta lähtien lähes kaikki kirjoittelijat olla vieraantuneita Pohjois-Suomen ja vaikkapa Suomussalmen tyylisen paikkakunnan elämänmenosta ja asumisesta siellä.
Jostakin syystä näiltä seuduilta lähes kaikki Etelä-Suomen menoon mukaan lähteneet haluavat jossakin elämän vaiheessa palata tänne. Mikäpä täällä ollessa. Luonnon rauha ja porot tallustelevat pitäjän keskustaajamassakin, nuoret miehet aloittavat jo varhaisessa vaiheessa mopojen ja autojen rassailun, syksyn vapaa-ajat kuluvat suurimmalla osalla miesväkeä metsästysharrastuksen puitteissa, kalavesiä riittää, ilman asetta vaikkapa kameran kanssa liikkumiseen luontoa on kaikille tarpeeksi. Lähes kaikki tuntevat toisensa ja koiratkin ovat välillä ainakin syrjäkylillä irti.
Pitäisi kaiken järjen mukaan olla ihanteellista seutua asua ja olla. Jokin mättää.
Suurin epäkohta lienee nykyinen elämänmeno. Ennen miehille oli töitä. Metsuri oli voimissaan työnsä herra ja täällä savottaa riitti. Maatalouden puolella muutaman lehmän ja peltotilkun kanssa sai elannon. Kunnallishallintokin työllisti ja kirvesmiehenä sekä muurarina oleminenkin kannatti- täällä vielä rakennettiin. Ja kun noita ryskätyön tekijöitä täytyi tietenkin hoitaa ja huoltaa, riitti naisväellekin työtä, mistä maksettiin palkkaa ja toimeentulo oli taattu.
Nyt muutama moto hoitaa metsäpuolella kaiken verrattuna entisiin aikoihin, kunnallishallinto palkkaillee muutamia nuoria pätkätöihin avustusrahojen turvin ja työvoimatoimisto yrittää ansiokkaasti keksiä erillaisia tukia muutamien viikkojen työsuhteisiin nuorille, että ihan kaikki eivät vieraantuisia olemattomista töistä mitä näillä seuduilla on tarjota uutena nuorille. Onhan täällä muutama ”lottovoittokin”, esimerkkinä pohjoisilla kylillä Tulikiven vuolukivitehdas, jonka turvin moni (lue muutama) nuori perhe on toistaiseksi elantonsa saanut.
Epätoivo tulevaisuudesta ja tieto siitä, että olisi pakko lähteä vieraaseen Etelän menoon mukaan paikkakunnalta, jossa haluaisi elää, turvatakseen toimeentulonsa, lisättynä pienen väkimäärän omaavalla paikkakunnalla ihmissuhdekiemuroihin, saanee ihmiset tekemään omia epätoivoisia tekoja- joita ei varsinkaan nuorten ollessa kyseessä - ei monikaan voi ymmärtää.
Satavarmana olen saletti, että jos etelän ansiotasot ja mahdollisuudet saataisiin yhdistettyä näiden seutujen oloihin- kaikki etelän varekset lentäsivät tänne.
- 26.
- 27.
-
”Yksi ainoa sana: etätyö.”
Kunpa kaikki olisikin noin yksinkertaista ja työnantajat ymmärtäisivät tuollaista ”hienoa” termiä.
Ja valitettavasti näiltä seuduilta ei kaikista tule ”IT-alan” asiantuntijoita- noita menestyjiä. Kirvesmiesten, muurareiden, rakennusmiesten, autonasentajien, sairaan- ja terveydenhoitajien, kokkien ynnämuiden töitä ei vain etänä niin helposti hoideta. - 28.
-
”Etätyö” Kainuussa tarkoittaa monelle sitä että maanantaiaamuisin (klo 03) lähdetään pakettiautolla (= kimppakyydissä) rakennushommiin Espooseen. Kun tekee pitkää päivää, takaisin pääsee perjantaiaamuna (klo 03). Tiedän, asuin vuodet 2003-04 Otanmäellä. (Rivitaloasunto, 94 m2, maksoi 34.600 €.)
Luonto on mahtavaa, joka vuodenaika vavahdutti, ja ihmiset ilahduttivat, etenkin mitä lähempänä itärajaa oli. Ja eli.Jo vuoden päästä ajatteli: mitä mä täällä?
- 29.
- 30.
-
Kainuun ns. ”kekkostiet” piti 50-luvulla rakentaa vankityövoimalla: maakunnan miehet olivat (parempipalkkaisessa) duunissa metsässä. Työttömyys oli siis noin -15 %..? Kun Kostamus rakennettiin (taasko pitäisi kiittää Kekkosta?), tekijöitä ei pelkästään Kainuusta riittänyt. Ja Otanmäellä oli - kiitti Kekkosen junaileman Rautaruukin - Suomen uudenaikaisin autokanta.
Ps. Maalaisliittoa tarvittiin silloin kun yli puolet suomalaisista oli maalaisia, sitä en käsitä mihin Keskustapuoluetta tarvitaan? (Kainuun Sanomat on ihme hyvä lehti!)
- 31.
-
@30: joo, ja Kokoomusta tarvittaisiin silloin, kun yli puolet suomalaisista on kapitalisteja (siis tuottavan pääoman omistajia); sosialisteja silloin, kun yli puolet suomalaisista on SAKlaisia palkannauttijoita, vihreitä silloin kun yli puolet suomalaisista kiskoo sossun tuella hamppua ja kristillisdemokraatteja silloin, kun yli puolet suomalaisista on tunnustavinaan kristillisiä arvoja. Mikä näistä toteutuu juuri nyt?
- 32.
-
Vihje: laskujeni mukaan vain yksi.
- 33.
-
On se hieno juttu, että koulukiusaukselta ja mielenterveysongelmilta, itsemurhilta ja murhilta voi helposti säästää perheensä: kunhan vain valitsee asuinpaikaksi Helsingin tai Turun, niin hyvin menee!
Itse kasvoin pikkukaupungissa, mutta en kokenut sitä ollenkaan ahdistavaksi. Parhaisiin ystäviini lukeutuu Turussa lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt, ujo ja nörtihtävä ”pinkotyttö”, joka muistelee kouluaikaansa Oobussa todella traumaattisena henkisen väkivallan kierteenä.
Eiköhän ole niin, että sekä paikkakunnan henkinen hyvinvointi, kouluissa tapahtuva kiusaus, ovat kaikki riippuvaisia sittenkin siitä kulloisen tilanteen kontrolloijista. Opettajista, vanhemmista, paikkakunnan vastuuhenkilöistä. Tilanteet elävät ja sama paikkakunta voi yhdelle olla taivas ja toiselle helvetti.
Tässä blogissa on paljon hyvää, mutta aina välillä uskottavuus tuntuu olevan hakusessa tarkoituksellisten provojen ja yleistysten vuoksi.
- 34.
-
Valtava yhdennäköisyys etusivun Panulla ja pari kuvaa alempana olevalla henkilöllä.
- 35.
-
Minua nyppii tuollainen ”lähteminen on vaikeaa ja yksinäisyys vielä vaikeampaa” -lätinä. Olen tähän 28 vuoden ikään mennessä neljään kertaan muuttanut elämänympyräni täysin, siirtynyt paikkakunnalle, josta en tunne ketään. Sopeutunut, selvinnyt ja pärjännyt.
Ehkäpä näiden peräkylään sossun tuilla elämään jäävien väliinputoajien kohdalla toimii vain luonnonvalinta?
Minua muuten ärsytti pohjattomasti iltalehden toimittajan tapa puhua surmanLuodeista. Haulikolla kun ei luoteja ammuta, vaan hauleja tai täyteisiä. Toimittajan ammatti on yksi niistä harvoista, joissa yleissivistys on ehdottoman välttämätöntä, ja puuttuu nykyaikana valitettavan monilta.
- 36.
-
Radioissa toimittajat ollaan korvattu juontajiksi virallisestikin, sama pätee muihinkin medioihin noin laadullisesti. ”Juontajaa” ei vaan ole niin yleismaailmallinen, että sitä voisi iltalehtien kirjoittajista käyttää, vaikka se verrokki onkin.
- 37.
-
Satunnaislukija: ”Minua nyppii tuollainen ”lähteminen on vaikeaa ja yksinäisyys vielä vaikeampaa” -lätinä. Olen tähän 28 vuoden ikään mennessä neljään kertaan muuttanut elämänympyräni täysin, siirtynyt paikkakunnalle, josta en tunne ketään. Sopeutunut, selvinnyt ja pärjännyt. ”
Minua taas vähän nyppii tuollainen ”kun minäminä on tehnyt X, Y ja Z, KAIKKIEN muiden täytyy pystyä samaa tai ovat typeriä luusereita, jotka joutavatkin kuolla pois” -juttu. Ihmiset ovat erilaisia, heidän paineen- ja stressinsietonsa ovat erilaisia, aivokemiat poikkeavat, lähtökohdat poikkeavat jne. Minusta on hiukan epäreilua vaatia muilta juuri sitä samaa jaksamista kuin itselvä ja jos eivät jaksa/osaa/pysty, tuomita heidät onnettomiksi luusereiksi.
- 38.
-
@25: Ei ilmoisna ikinä, kuuna kullanvalkeana!
En ikimaailmassa voisi jättää taakseni merta, sen siniaaltoja, saaristoa ja vapautta. Etelässä ja meren rannalla kasvaneena rakastan villiä, kesytöntä ja vapaata merta enemmän kuin mitään muuta, enkä usko voivani koskaan olla onnellinen metsässä tai järven rannalla. Lokkien kirkuna, aaltojen kohina ja tuulen humina antaa minulle sen tunnestimulaation, jonka tarvitsen vähän turhankin rationalistisen työni vastapainoksi.
Meri ja saaristo on minulle se luonto, jota mikään syrjäseutu ei voi tarjota.
- 39.
-
Jos ihminen ei käytä hyväkseen niitä mahdollisuuksia mitkä hänellä on, miksi häntä pitäisi ymmärtää ja/tai tuntea myötätuntoa? Ymmärrän, että kaikille pitää taata katto pään päälle ja ruokaa, mutta virikkeettömästä elämästä saa jokainen syyttää vain itseään.
Minä en ole mikään maailmaa syleilevä humanisti. Minä uskon, että ihminen voi aina valita reaktionsa olosuhteisiin ja hyvin pitkälle niihin olosuhteisiinkin vaikuttaa. Lisäksi minä uskon, että ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa ja läheisiään kohtaan: ja näitä velvollisuuksia ei täytetä sillä, että istutaan jossain takahikiän piilopirtissä itseään säälimässä.
Muuten maalla tai pikkukylissä asuvia on nykyään kahta sorttia: niitä, jotka ovat omaa saamattomuuttaan sinne jääneet ja sitten niitä, jotka ovat palanneet sinne saatuaan taloudellisen ja työtilanteensa sopivaksi. Pienenä vähemmistönä sitten ovat ne, jotka todella elävät maanviljelyksellä tai pikkupaikan palveluntarjoajana koko ikänsä.
- 40.
-
38: ”Meri ja saaristo on minulle se luonto, jota mikään syrjäseutu ei voi tarjota.”
Kyy-yllä sinä viihtyisit Pohjanmaalla, täällä on (tai oli vielä jokin vuosikymmen sitten) latomeri ja aakeeta laakeeta! :) No, leikki sikseen - mutta on se vain kumma, miten synnyinseudun maisema ja mentaliteetti leimaavat meitä läpi elämän, vaikka kuinka koettaisimme vastaan pyristellä. Eläkepäivien koittaessa yllättävän moni havahtuu olevansa paluumuuttajana synnyinseudullaan ja jos ei muuta, niin haikailee rakkaaseen tuppukyläänsä läpi elämänsä. Siis juuri sinne, mistä nuorena ovet paukkuen lähti.
39: ”Lisäksi minä uskon, että ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa ja läheisiään kohtaan: ja näitä velvollisuuksia ei täytetä sillä, että istutaan jossain takahikiän piilopirtissä itseään säälimässä.”
Olisipa kaikki elämässä noin reipasta ja kunniakasta! Tuohon yhtälöön kun lisätään sekin, että me olemme kaikki luonteemme lujuudelta erilaisia, samoin ne elämän tällit ja kolhut (sairaudet, onnettomuudet, konkurssit, erot ja muut katastrofit), jotka kohtalo päättää tiellemme nakata, ovat verratenkin erivahvuisia. Ajatellaanpa nyt sitäkin, ettei lapsi pysty valitsemaan vanhempiaan - millaiseen kotiin, kotipaikkaan tai -maahan sattuu syntymään. On pelattava niillä korteilla, jotka sattuu saamaan, niin hyvin kuin osaa.
On helppo uhota, jos oma elämä on sujunut keskivertohelposti ja -luokkaisen turvallisesti (en tosin tarkoita että ”satunnaislukijalla” näin olisi asioiden laita).
Periaatteessa olen kyllä satunnaislukijan kanssa samaa mieltä siitä, että itsekuri ja ryhtyminen ovat ihmiselle hyväksi.
- 41.
-
taidanpa ottaa kantaa, koska itsekin pienestä pitäjästä ja asunut kuitenkin isommissa kaupungeissa, tällä hetkellä pohjanmaan pienessä kaupungissa…ja hyvin menee…EI taida asiat olla paikkakunnasta kiinni,onhan se totta että pienissä paikoissa pienet piirit ja kaikki luulevat tietävänsä toistensa asiat. mutta on myös totta että isossa kaupungissa on niin isot piirit ettei edes pienen kerrostalon asukkaat tunne toisiaan tai edes tervehdi toisiaan..että kummin paremmin sopii kysyä…eiköhän nämä asiat ole ihmisistäkin riippuvaisia ei paikoista, tuppukylän lapsista ei välttämättä tule tyhmiä maalaisjuntteja tai itsemurhakanditaatteja tai kaupungin hälinän keskellä asuvasta nuoresta narkomaania tai korkeasti koulutettua, ainahan riski on olemassa, mutta luulen että ystävät, perhe ja omat halut määräävät aika paljon valinnoissa..Mutta minusta me ihmiset voisimme katsella aamulla peilistä kuvaamme ja jos toteaa olevansa elämäänsä tyytyväinen, ja ehkä tuntee jonkun joka apua tarvitsee ja sitä on auttanut voi hymyillä itselleen ja olla todella tyytyväinen!Kyllä entisaikaan ihmiset tekivät itsemurhia, joivat ja tappelivat, ei taida olla uusi ilmiö, itse vain koen että ihmiset ovat muuttuneet, enää ei ole naapuriapua ja kylään mennään kun kaikkien almanakkaan käypi…että ehkä inhimillisyyden aika on ohi ja oman navan tuijottaminen on tärkeämpää..siinäpä porkkanaa tälle torstai päivälle!!!
- 42.
-
”Tässäpä vielä Jante-laki niille, jotka eivät sitä tunne.
1.Älä kuvittele, että sinä olet erityinen.
2. Älä kuvittele, että olet samanarvoinen kuin me.
3. Älä kuvittele, että olet viisaampi kuin me.
4. Älä kuvittele olevasi meitä parempi.
5. Älä kuvittele, että tiedät enemmän kuin me.
6. Älä kuvittele, että olet tärkeämpi kuin me.
7. Älä kuvittele, että sinä olet hyvä jossain.
8. Älä naura meille.
9. Älä kuvittele, että joku välittää sinusta.
10. Älä kuvittele, että voisit opettaa meille yhtään mitään.Yhteenveto: Älä kuvittele, että olisit yhtään mitään.”
Tämä Jante -laki on hyvä suhteuttaa tähän taas toisaalla esiintyvään Narsisti-pelkoon.
- 43.
-
@38,
Merta se on Pohjanlahtikin.
@41,
Ei Helsingissä (joka ei ole iso kaupunki) ole isot piirit, täällä voi vain valita sen pienen piirin, johon haluaa kuulua, ja jättää muut porukat huomiotta. Ja piiriä voi sitten vaihtaa muuttamatta eri paikkakunnalle. Minusta se on kätevää. - 44.
-
”Tuohon yhtälöön kun lisätään sekin, että me olemme kaikki luonteemme lujuudelta erilaisia, ”
Minusta vanhanaikainen ajatus siitä, että luonteenlujuus on hyve, ja jos sitä ei ole, sitä kehitetään, saisi olla voimassa vieläkin.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö mies saisi itkeä, kuka tahansa pyytää apua ja välillä masentua ja tarvita tukea. Mutta jos ihmisellä ei ole mitään muuta kuin ”heikkoja hetkiä”, se ei ole kenenkän etu. On nimittäin ihan ihmisen omakin etu laittaa elämänsä järjestykseen. Tämä tuntuu unohtuvan näiltä päänsilittäjiltä usein. On niin kiire ymmärtää ja sääliä että unohdetaan, että joskus ihminen kiittää vuosien päästä potkua perseelle paljon enemmän.
- 45.
-
Jantelaki olikin ihan mielenkiintoinen uusi nimitys ilmiölle, joka sinänsä on ollut valitettavan tuttu. Siinäpä olis hyvä blogiaihe. Vaikka edistääkö peruskoulu Jantelain toteutumista. Mitä voitaisiin tehdä, että Jantelain toteutumista hillittäisiin. Pitäisikö Suomeen saada useamman tason peruskoulutusta, jottei Jantelaki moukaroisi ” esiin työntyviä piikkejä ”. Ajattelin etsiskellä kirjastosta aiheesta kertovaa kirjaa, mutta kiinnostaa, mistä nimitys on peräisin 1. henkilönimestä 2. paikannimestä 3. vai tarkoittaako se junttia eli onko siis kyseessä Junttilaki suomeksi ?
- 46.
-
Aivan sama missä asuu tai mitä tekee tai kuka on ja miksi haluaa tulla jne.
Vastaus ei löydy kirjoista eikä kouluksesta.
2000 -luvulla meno on vainrajumpaa. Väkivallan kuva on muuttunut.Ottakaa esimerkiksi viimeisen viikon iltapäivälehdet ja verratkaa niitä
20 vuotta sitten tapahtuneisiin asioihin.Media ja Internet syytävät ämpärikaupalla sontaa päivittäin ihmisten
mieliin.” Ennen sai turpaansa tai puukosta kun oli kylillä juovuksissa huudellut, mutta
nykyhetkessä ammutaan keskellä päivää syyttömänä koulussa tai viaton ohikulkija joutuu silmittömän väkivallan uhriksi vain koska on väärässä paikassa väärään aikaan.”Koska viimeksi pysähdyit auttamaan jotain tuntematonta joka makasi maassa ?
- 47.
- 48.
-
Kiitos Panu ! Ellei Sandemosea ole suomennettu, niin luultavasti ainakin englanniksi. Tanskankielisestä jutusta jää kyllä vivahteet ymmärtämättä …
- 49.
- 50.
-
Maaseudulla pärjää paremmin maailmaa nähneenä aikuisena, kun tietää miten se ulkomaailma pelaa, mitä mahdollisuuksia on ja oli. Ja että opiskelukavereita ja kavereita yleensä on automatkan päässä. Nykyään on myös tämä internetti joka helpottaa mökkihöperyyttä. Pitää vain tosiaan ensiksi nähdä maailmaa että osaa suhteuttaa asioita, monet nuoret jäävät siitä paitsi koska heitä ei aktiivisesti tueta. Miesten ongelmat eivät kiinnosta, miehillä on korkeammat itsemurhaluvut. Naisten ongelmat kiinnostavat, ennen kaikkea miehiä joten naisten perään katsellaan enemmän, kummalla on helpompia päätöksiä edessä?.
Syrjäytymisvaarassa olevia syrjäseutujen nuoria ei todellakaan auteta haukkumalla heitä vitun luusereiksi. Itse asiassa jos kyseiset nuoret olisivat pääasiassa naisia, niin ei heitä saisikaan haukkua vitun luusereiksi.
Minusta tuntuu että ongelma ratkeaisi sillä, että ihan oikeasti alettaisiin kiinnittämään huomiota nuorten miesten alkoholin käyttöön ja siihen kiinnostaako heitä tulevaisuus, ei vain sanota että ”pojat on poikia eli uhrattavia, ei ne tarvitse apua”.
-
Näkyvissa kommentit 1-50. Yhteensä 58 kommenttia.