Kun koulukiusattu tulen tuikkasi
26.7.2006
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Kulttuuri, Rikollisuus
Kuopion suunnalta on kuulunut uutisia koulukiusaamisen uhrista, joka on tuikkaillut varastorakennuksia tuleen. En tietenkään voi pitää näppejäni erossa tästä herkkupalasta, koska savolainen sakinhivutettu, jolla on pyromaanisia oireita, on juuri minulle tarkoitettu aihe. Minäkin olen ollut koulukiusattuna Savossa, ja koko nuoruus meni siitä toipumiseen. Siis koulukiusaamisesta - savolaisuudesta olen jo vähän päälle kaksikymppisenä ihmistynyt pois kyllin hyvin puhuakseni vahvalla turkulaisella aksentilla, vaikken murretta osaakaan.
Nyt vanhana ja viisaana olen jossain määrin taipuvainen ajattelemaan, että koulukiusaaminen on yksi niitä ilmiöitä, joita ei sinänsä voida saada loppumaan. Koulukiusaajat meillä on aina keskuudessamme, koska kilteimmätkin kakarat ovat jossain vaiheessa elämäänsä niin sekaisin kasvuprosessinsa ja hormoniensa kanssa, että he voivat tulla tehneeksi aika lailla pahojaan. Ainoa, mitä voidaan tehdä, on yrittää minimoida uhrin kärsimyksiä ja auttaa häntä toipumaan niistä. On siis huolehdittava siitä, ettei kouluun tulla ampuma-aseet eikä puukot taskussa, ja keksittävä menetelmiä kiusattujen aktiiviseksi tukemiseksi.
Sakinhivutus kouluissa on oikeasti merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, ja ennen kaikkea siksi, että kiusattu voi aiheuttaa huomattavia taloudellisia ja inhimillisiä kustannuksia, vaikkapa tuikkaamalla paikat tuleen, kuten Savossa nähtiin. Koulukiusaaminen on ilmiö, jonka estämiseen on varsin vähän keinoja, ja tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että alle 15-vuotias lapsi ei ole oikeudellisesti vastuussa teoistaan, mutta aikuinen ihminen on. Laki suojelee lasta aikuisten ihmisten väkivallalta, mutta ei lasta lapsen väkivallalta, ts. jos kiusaaja hakkaa tai härnää koulun hylkiötä, häntä ei voi saada vastuuseen teoistaan, mutta jos opettaja käy käsiksi kiusaajaan, vaikka sitten vain estääkseen tai lopettaakseen käynnissä olevan pahoinpitelyn, opettajaa voidaan syyttää rikoksesta. Tämä on muuten yksi syy siihen, miksi suhtaudun nykyään yhä kielteisemmin hempeämielisten tanttojen höpinöihin lasten oikeuksista. Lapsella on just jetsulleen yksi oikeus eli oikeus oikeudenmukaisesti kurittaviin aikuisiin, jotka pitävät lapsen kohtuullisen syötävissä ja riittävissä safkoissa sekä kasvattavat hänestä parhaansa mukaan yhteiskuntakelpoista sakkia. Muihin määritelmiin kakaroiden oikeuksista minä niistän nenäni.
Lasten ja nuorten keskenään luoma yhteiskunta on aika lailla autonominen ja aikuisten maailmasta riippumaton; lisäksi aikuiset kieltäytyvät tiedostamasta, miten synkkä sen pimeä puoli oikeastaan onkaan. Aikuiset kuvittelevat, että lasten maailmankin voisi valistaa sosiaalidemokraattiseksi onnelaksi, mikä tietysti on sikäli mielekästä, että sitä mukaa kun lapset valistuvat, he myös aikuistuvat ja heistä tulee kilttejä ja yhteiskuntakelpoisia sosiaalidemokraatteja äänestäviä kansalaisia. Valitettavasti lasten maailmaan tulee koko ajan äitien kohduista lisää valistumattomia pikku penteleitä, ja lapsuuden ja varhaisnuoruuden ajan ihmisen elämän tärkein, kouriintuntuvin ja ennen kaikkea kourilla käsiksi käyvin auktoriteetti on se kaksi luokkaa korkeammalla oleva Pösilöisen Heka. Omat kouluaikansa unohtaneiden tai kultaisiksi romantisoineiden aikuisten on mahdotonta kuvitella, miten suurta valtaa Heka käyttää ikäisiinsä ja nuorempiinsa, koska heidän näkökulmastaan Heka on vain tyhmä, laiska pojankolli, joka rukoilee joka lauseessaan naisen sukupuolielintä avukseen ja jota ei parane vakavasti ottaa.
Valtion määritelmään kuuluu tunnetusti oleellisena osana se, että valtio on ainoa taho, jolla on mandaatti käyttää väkivaltaa. Heka ja hänenlaisensa muodostavat kuitenkin vapaan rälssin, jolla on erioikeus hakkaamalla ja uhkailemalla ylläpitää valtaansa omissa pikku läänityksissään. Toisin sanoen koulukiusaamisen uhri katsoo olevansa sikäli ainutlaatuinen, ettei ole poliisia, miliisiä eikä huliisia, jolle hän voisi tehdä valituksen Pösilöisen Hekasta. Koko järjestynyt yhteiskunta alkaa näyttää huonolta vitsiltä. Todellisuus on se, että Pösilöisen akan poika voi hakata häntä ranteen nyrjähtämiseen asti poliisikoiran perään haukkumatta. Todellisuus on viidakon laki, ja poliisi, laki ja laillinen meno ovat vain todellisuudesta vieraantuneiden lällärien mielenrauhoitteekseen keksimää itsepetosta. Kun koulukiusattu oppii ajattelemaan tällä tavalla, hän saattaa helposti syyllistyä raskaaseen rikokseen - vaikkapa tuhopolttoon tai pommin räjäyttämiseen - ja kun poliisi ottaa hänet kiinni, se on hänelle vain lopullinen todiste siitä, että laki ja oikeus ovat pelkkää huijausta. Pösilöisen Heka ei joutunut vastuuseen hänen rääkkäämisestään, mutta hän itse joutuu vastuuseen tuhopoltosta, - ja tämähän on mitä ilmeisintä epäreiluutta. Lait sortaa, hallitukset pettää, ja koulukiusatun ihmisoikeuskin ompi tyhjä lause tuo.
Toivottavasti kaikki ymmärtävät jutun moraalin: vaikka koulukiusaamista ei ehkä saada loppumaan, jonkinlaisia erikoistoimenpiteitä tarvitaan, jotta sen uhrit mieltäisivät lain ja yhteiskunnan olevan kanssaan samalla puolella. Olen itse ollut aina sitä mieltä, että helvetinjälkeisessä elämässään menestyneiden entisten koulukiusattujen tulisi käydä puhumassa kouluissa, tai uhreille pitäisi ainakin järjestää mahdollisuus tavata ja kuulla heitä. Ikävä kyllä on todennäköistä, että hekin puhuisivat sovinnollisesti ja korrektisti lässyttäen. Oikeampaa olisi, että he avoimesti kertoisivat kostofantasioistaan ja katkeruudestaan - sekä tietysti siitä, miten he onnistuivat kesyttämään raivonsa kunnianhimoksi, joka vei sitten vaikka läpi harmaan kiven. Koulukiusatulle olisi luonnollisesti tärkeää tietää muidenkin olleen samassa helvetissä - mutta myös kiusaajille olisi kasvattavaa edes joskus nähdä auktoriteettiasemassa ja korokkeella aikuinen, joka puhuu selvin sanoin omasta lapsuudenaikaisesta katkeruudestaan ja murhanhimostaan ja kohtaa heidän katseensa sammumaton, leppymätön viha silmissään leimuten.
- AutomaatiosuunnittelijaHR Yhtiöt Oy
- ProduktutvecklingsingenjörRolls-Royce Oy Ab
- ICT asiantuntija/ohjelmoijaOK Perintä Oy
- TietoliikenneasentajiaEsari Verkkopalvelut Oy
- TuotekehitysinsinööriRolls-Royce Oy Ab
- ICT expert / programmerareOK Indrivning Ab
- ProjektipäällikköSensire Oy
- OhjelmistosuunnittelijaDatatech Oy
- JohtajaValtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus (Palkeet)
- TuotantopäällikköNeon2
- 1.
-
Oot voittaja mitä entisiin kiusaajiisi tulee. Uskon, että olet jopa auktoriteetti heille kohdatessanne. Turpiin vetokin olisi tässä vaiheessa selkeää auktoriteettia vastaan taistelua. Sitä se ehkä oli alitajuisella tasolla jo silloin Varkauden aikoinasi.
- 2.
-
Omista yläasteen aikaisista kiusaajistani osa on pyytänyt jo lukioiässä anteeksi, osa taas yritti edelleenkin jollain tapaa tehdä oloani tukalaksi vielä tuonne parikymppiseksi asti, jos jossain tapasimme.
Jälkimmäisistä suurimmalla osalla menee elämä päin helvettiä ja aina välillä kun kuulen, että joku heistä on esim. joutunut vankilaan tai on ylipäänsä hölmöillyt elämänsä liian pitkälle jatkuneen kovajätkä-leikin seurauksena, täyttää mieleni valtava ilo.Ne heistä keillä ei mene ainakaan suoraan päin helvettiä, ovat edenneet elämässään vaiheeseen, jossa minun läsnäoloni tekee heidän olonsa tukalaksi. Aikuistumisen myötä kun uhriksi joutunut vähitellen vapautuu häpeästä, niin kiusatulla, varsinkin tässä tapauksessa vielä joukkovoimaa käyttäneellä on ilmeisesti sellainen käsitys itsestään/ympäristön arvoista, joihin pari vuotta tauotta ja armotta koulukiusaajana toimiminen ei oikein häpeämättä istu…
- 3.
-
Tulipa tyhmä kirjoitusvirhe. Kiusaajahan sitä joukkovoimaa tietysti käyttää.
- 4.
-
Tällä hetkellä on kasvanut on jo toisen sukupolven syrjäistyneistö ja varmaan kolmaskin on jo tulossa. Jotenkin näitä asioita kelaillessa alkaa menemään kyyniseksi jo sen takia, että koulun (yhteiskunnan/valtion) toimilla ei ole vaikutusta jo ihan koko kotikasvatuksen puuttumisen vuoksi. Ja tällä ei siis tarkoiteta piloille lellimistä vaan muutamalla turpaanvedolla ryyditettyä välinpitämättömyyttä. Huostaanototkaan eivät välttämättä koidu kenenkään parhaaksi, varsinkaan lasten.
- 5.
-
Mites työpaikkakiusaaminen tai muu aikuisten välillä tapahtuva kiusaaminen? Sekin tuntuu ikävältä ja sitäkin vastaan on keinot vähissä.
- 6.
-
Minä uskon, että koulukiusaamista voidaan rajoittaa hyvinkin tehokkaasti käymällä kiusaajien, kuntien, kaupunkien ja kiusaajien vanhempien kukkarolle. Kun vuosikausia kiusattu nuori vetää systeemin oikeuteen saaden komeat korvaukset kivusta ja särystä, niin silloin yleensä alkaa tapahtua. Sama juttu kiusaajien ja ongelmavanhempien kanssa.
Ei olisi pahaksi ottaa takaisin vanhat apukoulut ja muut hönöttäjäopistot kunnon ihmisten koulujen rinnalle. Ihan yhtä toimiva oli kansakoulun ja oppikoulun muodostama systeemi. Peruskoulu sen sijaan alistaa kiusatun kohtalolleen huomattavasti pitemmäksi aikaa ja huonontaa oppimisen laatua. Epäsosiaalinen ja älyllisesti kyvytön aines karsiutuisi tehokkaasti kansakoulusysteemissä, eli eipä tarvitsisi kärsiä tunneilla häiriköinneistä ja kiusaamisesta kauempaa kuin neljä vuotta.
- 7.
-
Lisääntyminen pitäisi saada luvanvaraiseksi. Esimerkiksi rikoksesta tuomitulta lisääntymisvehkeet valtiolle tms. Sama alkoholisteille, ellei suostu raskaaseen vieroitusprojektiin ja seurantaan. Huumehörhöiltä voisi killuttimet viedä jo ihan periaatteenkin vuoksi.
Miksi he***tissä yhteiskunnan pitäisi katsella sitä, kun jotkut latoo lapsia teinistä alkaen, vetävät huumeita ja viinaa ja lapsi tietty tekee samaa perässä? Ja useimmiten tämä kaikki veronmaksajien rahoilla, kun ei duuni maistu huumeilun ja sekoilun tapaan. En jaksa sääliä mitään syrjäytyneitä, koska useimmiten siihen Suomessa liittyy vain itsensä hemmottelu viinaksilla ja ruikutushenkiset asenteet.
- 8.
-
Oppikoulu-kansakoulusysteemi olisi toimiva, jos se vain saisi valittua oikeat ihmiset oppikouluun. Syynä peruskouluun siirtymiseen ei suinkaan ollut stalinismin ihailu vaan se, että kansalaiskoulusta oli tullut aivan liian epäsuosittu. Helsingissä ja muissa suuremmissa kaupungeissa suurin osa (yli 60%) lapsista meni keskikouluun, joka oli täysin teoriapainotteinen. Esim. tekninen työ ei ollut edes valinnaisaineena. Toisaalta kansalaiskoulu oli umpikuja, josta oli hankala nousta korkeakoulutukseen, sillä sen opetusuunnitelmaan ei kuulunut lainkaan vieraita kieliä. Koulun valinta ei siis tapahtunut taitopohjan vaan sosiaalisen taustan perusteella. Keskikouluilla olui 1960-luvulla jo suuria ongelmia tunkea vaativaa opetusmateriaaliaan oppilaiden kalloihin eikä yleinen mielipidekään enää hyväksynyt useiden kymmenien prosenttien luokalle jättämistä. (Tämä kun saattoi kohdistua aivan väärien ihmisten lapsiin.)
Oppikoulun ongelma oli se, että lapsen on mahdotonta valita elämänuraansa kymmenvuotiaana. Tällöin valinnan tekevät vanhemmat omien halujensa ja näkemystensä pohjalta, mikä vei kansalaiskouluun paljon lahjakkaita työväestön lapsia ja oppikouluun heikompia keskiluokan jälkeläisiä. Nyt valinta siirtyy myöhemmäksi. (Ongelmana on tosin se, että yläasteen valinnaisten karsiminen on vienyt sen sisällöltään aivan liian lähelle vanhaa keskikoulua. Alkuperäinen ajatus peruskoulusta sisälsi paljon suuremman valinnaismäärän viidenneltä alkaen.)
Peruskoulun tasokurssit luotiin korvaamaan rinnakkaiskoulujärjestelmää. Tasokurssimenetelmän piti olla joustava ja oppilaan sijoituksen vaihdella dynaamisesti aineittain. Käytännössä tämä ei kuitenkaan toiminut, sillä vain kaksi ylintä tasokurssia (kaikissa aineissa) antoivat pääsymahdollisuuden lukioon. Tästä syystä kaikki lapsilleen korkeakoulutusta toivoneet vanhemmat tekivät parhaansa pitääkseen lapsensa niillä. Lapsi ei saanut joutua alimmalle kurssille missään aineessa tai menetti mahdollisuutensa jatkaa lukiossa. Eräs koiranleuka totesi 1970-luvun alussa, että tasokursseista luovuttaisiin, kun Munkkiniemen yläasteelle perustettaisiin alin tasokurssi. Näin suurin piirtein kävikin. Helsinki siirtyi viimeisenä kaupunkina peruskouluun vuonna 1979, jolloin hienompien alueiden yläasteilla oli vain kaksi ylintä tasokurssia. Alin tasokurssi tuli väistämättä näihinkin kouluihin, mutta tasokursseista luovuttiin jo vuonna 1985. Syyksi ilmoitettiin juuri mainitsemani epäkohdat, joista Pohjois-Suomessa oli saatu kokemuksia jo toista vuosikymmentä.
- 9.
-
Parasta olisi se, että kiusaajille annettaisiin elinikäinen porttikielto kaikkiin Euroopan yliopistoihin ja korkeakouluihin. EU voisi tehdä yhteistyötä asiassa myös Aasian ja Amerikan kanssa, jotta kiusaaja ei pääsisi opiskelemaan sinnekään. Että siitä vain vessoja kuuraamaan.
Peruskouluissa voisi tehdä luokkajaon tason perusteella. Lahjakkaat ja pärjäävät oppilaat olisivat omissa luokissaan tai koulurakennuksissaan, kiusaajat ja muut huonommat lapset omissaan. Jako voitaisiin tehdä monella muullakin tavalla, mutta pääasia olisi, että lahjakas oppilas pääsisi opiskelemaan sellaisessa ympäristössä, jossa luokkatoverit eivät rankaise menestymisestä. Mikäli huonompien lasten sekaan olisi eksynyt piilolahjakkuus, hänelle pitäisi tietysti turvata mahdollisuus päästä kunnon lasten luokalle, mikäli luuserointi alkaisi kyllästyttää. Pääsykoe järjestettäisiin kiusaamisen estämiseksi luokkatovereilta salassa. - 10.
-
Kaikille katkerille ja kostonhimoisille haluaisin muistuttaa, että vaikka Pösilöisen Heka tekisi kaikkien ympärillään olevien natiaisten elämästä helvettiä, hän pärjää siinä todellisuudessa niillä säännöillä mitä 12-vuotiaiden viidakossa on. Ei siinä todellisuudessa oikeasti koulunumerot merkitse, ne ovat vain sijoitusta tulevaisuudessa (toivottavasti) koittavaan aikuismaailmaan.
Ympäröivän maailman säännöt muuttuvat kunhan kaikki kasvavat aikuisemmiksi. Silloin valtasuhteet muuttuvat.
Jos blokattaisiin jo 12-vuotiaana Hekan kaikki mahdollisuudet edetä myöhemmässä elämässään muualle kuin vessoja kuuraamaan, se olisi tavallaan aika väärin. Kukaan noista natiaisista ei todellisuudessa hahmota tulevaa todellisuutta itse (eikä valintojensa seurauksia siinä), toiset vaan saattavat uskoa vanhempiaan helpommin kuin toiset. Kaikkien 12-vuotiaiden todellisuutta sillä hetkellä on viidakko, toiset vain uskovat huhuun, jonka mukaan kiltteys ja opiskelu palkitaan myöhemmin. Heka elää ”parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla”-säännön mukaisesti ja ottaa tässä ja nyt voittonsa.
- 11.
-
Ams: Uskoisin kyllä, että tuollainen totaalinen menestymismahdollisuuksien menetys toimisi tarpeeksi suurena pelotteena olla yksinkertaisesti kiusaamatta. Eri juttu sitten, että miten todistaa kiusaus tai määritellä, että mikä menee yli sallitun rajan ja mikä ei. Lasketaanko suutuspäissään tiuskaistu haukkumasana riittäväksi perusteeksi pudottaa lapsi systeemistä?
- 12.
-
”Jos blokattaisiin jo 12-vuotiaana Hekan kaikki mahdollisuudet edetä myöhemmässä elämässään muualle kuin vessoja kuuraamaan, se olisi tavallaan aika väärin.”
Kaikille katkerille ja kostonhimoisille akateemisesta systeemistä blokatuille entisille koulukiusaajille riittäisi yksi lohdutuksen sana: kyynel.
Jos et aloita lätkäharrastusta nuorena, et pääse NHL:ään. Jos et aloita soittoharrastusta nuorena, sinusta ei koskaan tule huippupianistia. Jos et lopeta kiusaamista nuorena, et pääse yliopistoon.
”Lasketaanko suutuspäissään tiuskaistu haukkumasana riittäväksi perusteeksi pudottaa lapsi systeemistä?”Ei.
”Eri juttu sitten, että miten todistaa kiusaus tai määritellä, että mikä menee yli sallitun rajan ja mikä ei.”Joskus pitää vain tehdä valintoja.
- 13.
-
Ei kersat tajua. Joskus lukiossa ihmisten päät alkavat toimimaan jollain tavalla. Älyttömien rankaisumenetelmien sijasta pitäisi valvontaa/puuttumista kehittää.
- 14.
-
Kiusaamisen primus motor ei välttämättä itse osallistu kiusaamiseen, vaan seuraa sivusta ja nauraa sisäänpäin. Kiusaajien vanhemmat saattavat jopa tukea kiusaanista, koska kiusattava nyt vaan on sen verran outo tyyppi.
Vanhassa keskikoulussa kiusaaninen jatkui aivan kuten kansakoulussakin. Lukiossa nähtävästi keskityttiin opiskeluun, eikä ollut enää tarvetta karsia ”pinkoja” pois.
Koska (sattuneesta syystä) elän synnyinseudullani sama peli jatkuu yhä, joskin kätketymmin.
Tv. koulukiusaamisen tuottama aivovammapotilas. Satakuntalainen tiätty.
- 15.
-
Koulukiusauksesta puhuttaessa tunnen syyllisyyttä - en siitä, että olisin kiusannut, vaan että en semmoista tajunnut ees tapahtuvan. Itse olin huono oppilas, eniten minua opettajat kiusasivat; tai oli minulla kympit niistä aineista jotka kiinnosti. Enempi oli kumminkin nelosia ja vitosia. (Kulttuurista sen verran että sain L-Hn Teinikunnan kilpailussa III:n palkinnon runosarjassa. Myöhemmin vähän närkästyin - tai jos sanotaan suoraan niin vittuunnuin - siitä, että osallistuja oli vain 2. Siis toista palkintoa ei jaettu. Nimimerkkini oli ”Sully Prudhomme”.) Nyrkkeilykehässä olin ylivoimainen, ei sielläkään toista palkintoa jaettu! Jos joku rinnakkaisluokan korstogangsteri vahingossa tönäisi minua koulun käytävällä, hän pyysi äkkiä (saatanan lipevästi) anteeksi. Soin sen. Mutta anteeksi vain että en itse kerta kaikkiaan nähnyt mitä muualla tapahtui! (Tai mitä se olisi hyödyttänyt, minun näkemiseni ja minun väliintulemiseni, ei tietenkään mitään.) Nimim. Erastotenes puhuu järkeä, järkeviä. Nimim. Birdy on opettanut mulle että mukulat ovat pahoja, pelkkää pahaa pullollaan. Näinhän on. Ja sitten kun on vielä 14 v - ja poika! Voihan vittu!
- 16.
-
Viesti 12 (Rehtor): ”Jos et aloita lätkäharrastusta nuorena, et pääse NHL:ään. Jos et aloita soittoharrastusta nuorena, sinusta ei koskaan tule huippupianistia. Jos et lopeta kiusaamista nuorena, et pääse yliopistoon.”
Tässä on ideaa. Musiikkiopistojen ja urheiluseurojen päämäärähakuiset ”opintosuunnitelmat” voisivat vapauttaa peruskoulun kiusaajista. Tällöin kiusaaja, joka ei menesty koulussa, onkin luuseri. Hän ei selviydy tavoitteista.
Ongelma tässä lähestymistavassa on tietenkin se, että
tavoitteiden on oltava selkeästi määriteltyjä. Nythän opetussuunnitelmat ovat sellaista ympäripyöreää häränjätöstä, että mikä tahansa kelpaa hyväksytyksi suoritukseksi (ja samoin myös hylätyksi) . - 17.
- 18.
-
RaahRaah on ehkäpä kanssani samoilla linjoilla: ei kersat tajua (vielä).
Ei yläasteikäiset mitenkään tajua mikä niitä tässä maailmassa odottaa, kun ne elää siellä yläasteen rinnakkaistodelisuudessa. Siellä pätee sääntö, että jos et käy lätkätreeneissä, et menesty lätkässä, et pääse NHL:ään etkä oo kova jätkä. Lätkä ja isot lihakset on siellä todellisuutta. Siksi tuo nimenomainen urheiluun panostus-pärjäämissääntö hyväksytään ja sitä noudatetaankin kiitettävästi. Koulutus ja työpaikka ovat yläasteikäiselle täysin abstrakteja sanoja. Yläasterinnakkaistodellisuudessa ei ole tarvetta päästä yliopistoon niinkuin NHL:ään, eikä koulussa pärjäämiselle ole vastaavaa sääntöketjua. Koulu on yläastelaisten mielissä niiden todellisesta elämästä ihan erillään. Kouluun panostavalta menee siis kallista aikaa ”hukkaan” läksyjen parissa. Saman ajan voisi panosta yläastelaisten jokapäiväisessa maailmassa pärjäämiseen, siis vaikka lätkään.
Tätä tarkoitin sillä, että Heka toimii tavallaan ihan fiksusti omassa todellisuudessaan, kun panostaa isoihin lihaksiin ja pelottavaan puheeseen, jotka on sen todellisuudessa kovaa valuuttaa. Kunhan Hekan todellisuuden säännöt muuttuu, alkaa Heka panostaa eri asioihin.
Onneksi ehkä lukiossa ne säännöt muuttuvat kun päät alkavat hahmottaa hieman kokonaisvaltaisemmin maailmaa.
Pitäisi miettiä, miten koulumenestys saataisiin osaksi nuorten kouriintuntuvaa maailmaa. Miten koulussa pärjäämisestä saisi palkintoa jo sillä hetkellä eikä 15 vuoden kuluttua? Tällöin voitaisiin luoda sääntö ”jos et pärjää koulussa, et saa xyz” ja koulussa pärjäämisestä tulisi nuorelle henkilökohtainen tarve (ei vaan äidin tai isän tarve). Nykymenolla tuota tarvetta ei todellakaan ole.
- 19.
-
Antti M:lle siis vielä, että ei totaalinen menestymismahdollisuuksien menetys toimi pelotteena, koska yläastelaisten käsitys menestymisestä ja sille johtavista teistä on niin väärä/eri kuin aikuisten.
- 20.
- 21.
-
Mä en kyllä usko, että Heka tottelee pelkästään ruumiillista kipua. Kyllä se tekee aikamoisia juttuja saadakseen mm. arvostusta ja seuraa. On pakko mennä sen maailman sisään ja nähdä, että siellä pätee ihan yhtä paljon lainalaisuuksia kuin ”järkevämpienkin” ihmistenkin maailmassa. Ne nyt vaan valitettavasti kohdistuu ihan vääriin asioihin tästä aikuismaailman vinkkelistä katsottuna. Aiempien kasvatuskeskustelujen tapaan uskon taas enempi porkkanoihin ja niiden eväämiseen kuin fyysisiin otteisiin (paitsi pakkokeinoihin porkkananeväämiskoppiin laittoon).
- 22.
- 23.
-
Eivät kaikki kiusatut pärjää hyvin koulussa eivätkä kaikki kiusaajat huonosti. Oppimisvaikeudet eivät tee kenestäkään kiusaajaa.Toisaalta tyttökiusaajat menestyvät koulussa keskimääräistä paremmin. Koulumenestyksen perusteella kahteen joukkoon erottelu voisi siten johtaa joidenkin osalta jopa pahempaan helvettiin kuin nykysysteemi (millä en tahdo sanoa, että mitään uudistuksia ei tarvittaisi). Itselläni oppimiskyky ja muisti heikentyivät kiusaamistrauman seurauksena, eivätkä aikuisiällä huomattavista ponnisteluista huolimatta ole palautuneet kouluväkivaltaa edeltävälle tasolle.
- 24.
-
Eivät kaikki kiusatut pärjää hyvin koulussa eivätkä kaikki kiusaajat huonosti. Oppimisvaikeudet eivät tee kenestäkään kiusaajaa.Toisaalta tyttökiusaajat menestyvät koulussa keskimääräistä paremmin. Koulumenestyksen perusteella kahteen joukkoon erottelu voisi siten johtaa joidenkin osalta jopa pahempaan helvettiin kuin nykysysteemi (millä en tahdo sanoa, että mitään uudistuksia ei tarvittaisi). Itselläni oppimiskyky ja muisti heikentyivät kiusaamistrauman seurauksena, eivätkä aikuisiällä huomattavista ponnisteluista huolimatta ole palautuneet kouluväkivaltaa edeltävälle tasolle.