Kuka tarvitsee ihmelapsia?
20.8.2009
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Kulttuuri, Koulukuri
Tölsö ilahdutti meitä tässä äskettäin ohjelmalla ihmelapsista, jota minäkin puolella silmällä vilkuilin. Kymmenvuotias klubeilla soittava muusikko tuntui olevan normaaleimmasta tai valtavirtaisimmasta päästä; lisäksi esiteltiin jo keski-ikäinen muisti-ihme. On vaikea sanoa, missä määrin ylipäätään on mielekästä rinnastaa toisiinsa näitä varsin erilaisia ihmelapseustapauksia. Kymmenvuotiaan tapauksessa voi olla kyse sellaisesta vekarasta, jonka vanhemmat suorastaan pakottivat musisoimaan heti kun penskassa ilmeni ensimmäinenkin merkki siitä, että soittimien äänet kuulostivat hänestä kivoilta. Suuri muistaja taas ei pärjännyt arjessa ollenkaan ilman omaishoitajaa, ja hän oli ilmeisestikin ns. idiot savant, yhden erityiskyvyn ihme, joka oli muissa asioissa kehitysvammaisen tasolla.
Kysymys siitä, kuka on ihmelapsi ja mitä lahjakkuus on, on omiaan nostamaan polemiikkia ja jakamaan mieliä. Pikkupoikana olin itse kovin katkera siitä, että urheilussa sai olla eliittiä ja parhaimmistoa, mutta lukuaineissa ei. Nyt vanhempana ymmärrän asian jo hieman paremmin: urheiluelitismi hyväksytään siksi, että urheilussa pärjääminen pohjimmiltaan mielletään itse urheilupiireissäkin tasoituksen ja vaihtoehtoisen yhteiskunnallisen nousumahdollisuuden järjestämiseksi hölmömmille ja himmeämmille. ”Urheilueliittiin” kuuluminen on - tylysti tölväistäkseni - lohdutuspalkinto sille reppanalle, joka on järjenjuoksultaan vähän liian hidas muihin eliitteihin. Tähän pirtaan sopii hyvin, että urheilutähteydestä on noustu useammin kuin kerran politiikkaan. Onhan demokratian ideanakin se, että vallan käytäville pääsee periaatteessa käyskentelemään kuka tahansa, jopa urheilija tai raksan hanttimies.
Luonnontieteistä ja matematiikasta innostunut nuori saattaa jo ala-asteiässä yltää huimiin saavutuksiin, jotka saavat vanhemmat ja opettajat pitämään häntä ihmelapsena. Oman lapsuuden- ja nuoruudenkokemukseni pohjalta olen kuitenkin itse taipuvainen uskomaan, että nämä tällaiset tyypit eivät ole lahjakkuudeltaan ollenkaan epätavallisia. En mene sanomaan, että kaikki lapset ovat ihmelapsia tai pystyvät mihin tahansa, mutta siitä kyllä olen vakuuttunut, että kaikilla lapsilla on kyky oppia hämmästyttävän nopeasti ja paljon sellaisia asioita, joita he eivät pidä tylsinä eivätkä hyödyttöminä.
Pidän jopa mahdollisena, että esimerkiksi matematiikan ”vaikeus” on pikemminkin asenne- kuin lahjakkuuskysymys. Kulttuurissamme pidetään matemaattisesti suuntautuneita ihmisiä kuufeina ja nörtteinä, joilla ei ole aavistustakaan oikeasta elämästä (viinasta ja seksistä), ja tästä tietysti seuraa, että vain kuufit ja nörtit kiinnostuvat matematiikasta. Niinkin käy, että sinänsä lahjakkaat, mutta kuufin ja nörtin mainetta välttelevät nuoret tietoisesti lyövät matematiikan opiskelun lekkeripeliksi, jotta kovalla työllä rakennetut sosiaaliset suhteet toisiin nuoriin eivät vaarantuisi; ja on hyvin mahdollista, että juuri nämä tyypit ovat niitä oikeasti lahjakkaita.
Minullakin oli koulukaveri, joka hevosmiesten tietotoimiston raporttien mukaan sittemmin päätyi tutkijaksi CERNiin. Hän ei kouluvuosinaan vaikuttanut miltään nerolta, vaan keskinkertaiselta savolaispojalta, joka joi viinaa, remusi ja juhli kaikkien muiden mukana - jos hän sitten pärjäsikin matemaattisissa aineissa, hän ei tehnyt siitä itselleen identiteettikysymystä, vaan piilotti kynttilänsä huolella vakan alle. Luultavasti hän oli lahjakkuutensa lisäksi sillä tavalla kaukaa viisas, että ymmärsi hänenkaltaisensa kyllä oppivan kaikki matematiikka- ja fysiikkajutut aikanaan säädetyssä järjestyksessä. Niinpä hän saattoi nuoruusvuosinaan paneutua ikäkauden tarpeiden mukaisten asioiden - porukassa pärjäämisen ja pimujen kaatamisen - opettelemiseen, koska nekin on tulevan huipputiedemiehen hyvä osata. Tieteet oppii myöhemminkin.
Ihmelapsen roolin omaksunut nuori sitä vastoin ei välttämättä aikuisena selviä aivan yhtä hyvin. Olen jo eräässä aikaisemmassa kirjoituksessani maininnut, että koulussa liian hyvin pärjännyt nuori päätyy yliopistotasolla alisuoriutujaksi, koska hänellä ei ole kokemusta sen enempää epäonnistumisesta kuin ponnistelemisestakaan. Taiteen puolelta tiedämme sellaisen varoittavan esimerkin kuin viulisti Heimo Haitto, jonka ura käsittääkseni meni komeettamaisen nousun jälkeen pahasti köppätorville ja keskeytyi suunnilleen spurgutason alkoholisoitumiseen, vaikka taisihan hän siitäkin alhosta vielä lopulta nousta.
En nyt sanoisi, että ihmelapseus roolina olisi sinänsä vahingollinen. Se sitä vastoin voi olla, että liian monet vain keskinkertaiset kyvyt omaksuvat sen, koska pahimmillaan se luo epärealistisia odotuksia. Siksi meillä on näitä tyyppejä, jotka päätyvät suhteellisen tavanomaisiksi vanhapoika-kunnallisvirkamiehiksi johonkin Itä-Suomen pystymetsään haaveiltuaan pikkupoikina tiedemiehen ja huippututkijan urasta ja avaruusmatkoista - ja jotka sitten höyrähtävät johonkin kaunaideologiaan, joka oikein korostaa heidän yhteiskunnallista marginalisoitumistaan ja parisuhdekelvottomuuttaan.
Luonnollisesti ns. alempitasoisen miehen kompleksilla on tekemistä tämän kanssa. Kaikki naisettomat nörtit eivät välttämättä ole kilttejä poikia. Toiset ovat oikeasti ikäviä tyyppejä, jotka pitävät itseään kaikkia muita parempina koska sattuvat olemaan vähän keskitasoa parempia matematiikassa. Onkin tavallaan ymmärrettävää, että älyeliitin syntymistä ei tahdota suosia, koska sen mielletään tarkoittavan sitä, että siinä annetaan valtaa juuri tällaisille tyypeille. Omasta mielestäni kuitenkin parempi taktiikka olisi pyrkiä viemään matematiikalta ja luonnontieteiltä niiden myyttistä, pelonsekaista kunnioitusta ja korostaa esimerkiksi kouluopetuksessa vaikkapa matematiikan luonnetta yleistarpeellisena työkaluna, ei minään nörttien loitsulatinana.
- KaavasuunnittelijaLaukaan kunta
- KartoittajaLaukaan kunta
- SovelluskehittäjäInPlace Solutions Ab Oy
- SystemutvecklareInPlace Solutions Ab Oy
- Civil Engineer, SubstantionsABB
- Myyntiassistentti (Backoffice) /JärjestelmäasiantuntijaHR Yhtiöt Oy
- Kundserviceanställda (4)Turku stad
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- 1.
-
”Hän ei kouluvuosinaan vaikuttanut miltään nerolta, vaan keskinkertaiselta savolaispojalta, joka joi viinaa, remusi ja juhli kaikkien muiden mukana - jos hän sitten pärjäsikin matemaattisissa aineissa, hän ei tehnyt siitä itselleen identiteettikysymystä, vaan piilotti kynttilänsä huolella vakan alle. Luultavasti hän oli lahjakkuutensa lisäksi sillä tavalla kaukaa viisas, että ymmärsi hänenkaltaisensa kyllä oppivan kaikki matematiikka- ja fysiikkajutut aikanaan säädetyssä järjestyksessä.”
Itselläni on/on ollut ehkä samanlainen tyyli. Turhempia en ole viittinyt stressiä vetää matematiikka-fysiikka jutuissa, mutta silti olen kyseisiä aineita tavallista enemmän tajunnut(en tiedä miksi). Ikinä nämä aineet eivät ole kuitenkaan kummemmin edes kiinnostaneet.
Joskus ala- yläasteen tietämillä monet varmaan ajattelivat, että hyi mikä nörtti/pinko mutta suurempia 'ongelmia' en tästä tietämyksestäni kohdannut. Juopottelukin alkoi yläasteen puolen välin paremmalla puolen, joten sain varmaan hyväksynnän ns. koviksien parissa. En ole kuitenkaan hirveämmin koskaan ollut yksinäinen susi. Pienellä paikkakunnalla, kun ala-asteelta lähtien näistä tulevista ”kovista äijistä” tuli hyvätkin kaverit, niin ei ole vanhemmallakaan iällä tullut vaikeuksia.
En vertaa itseäni mihinkään ihmelapseen, mutta jos vain sosiaalisesti asiat ovat edes joten kuten kunnossa ja on edes vähän huumorintajua, niin tuskin hirveää nörtti-imagoa tulee. Kun vaan jalat pysyvät maan pinnalla.
- 2.
-
Siis kenen mielestä nörtit ovat ikäviä ihmisiä; sinun vai muiden ihmisten yleensä?
Ja kaikenlainen urheilu ja siinä menestyminen antaa ihmisille varmasti uskoa itseensä ja siihen että pystyy selviämään mistä vain, siis ainakin sellainen urheilu joka vaatii ponnistuksia ja rohkeutta.
Itse näin yhden dokumentin jossa haastateltiin kahta usalaista miestä, toinen oli vankilassa ja toinen menestyvä juristi ja molemmat antoivat ”kunnian” elämästään samalle ihmiselle, juopolle isälleen. Toinen sanoi että hänestä ei voinut tulla muuta kuin juoppo koska isäkin oli ja toinen että hän päätti että hänestä ei koskaan tule juopporetkua niinkuin isästä.
Että voi se olla niinkin että toiset jopa lahjakkaat Itä-Suomenkin ihmiset itse päättävät että täällä sitä loppujen lopuksi on kuitenkin hyvä asua vaikka nuorena halusivat valloittaa maailmaa.
Ja Heimo Haitto…osa todellista ihmelapsista sortuu viinaan masentuu tms. mutta niin tekevät tavallisetkin ihmiset. - 3.
-
Jos ihmelapsi ei saa tarpeeksi tukea yleensä käy huonosti. On kuitenkin olemassa harvoja huikean tasapainoisilta vaikuttavia ja menestyviä entisiä ihmelapsia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Terence_Tao - 4.
-
Olen vakuuttunut, että ihmelasten palvonta on ehdottoman epätervettä. On vaarallista totuttaa lapsi siihen, etteivät hänen saavutuksensa ole itsessään arvokkaita, vaan tärkeintä on miten nuorena ne on saavuttanut. Mistä näin kasvatettu lapsi löytää enää aikuisena — edes nuorena aikuisena — motivaation menestyä?
Esimerkiksi youtube on pullollaan musiikkiesityksiä, joissa korostetaan esiintyjän nuorta ikää.
- 5.
-
”Urheilueliittiin” kuuluminen on - tylysti tölväistäkseni - lohdutuspalkinto sille reppanalle, joka on järjenjuoksultaan vähän liian hidas muihin eliitteihin. Tähän pirtaan sopii hyvin, että urheilutähteydestä on noustu useammin kuin kerran politiikkaan.
No sano muutamia esimerkkejä matemaatikoista jotka ovat olleet erityisen hyviä esimerkiksi kielten opinnoissa. Kysymys on siitä, että ihmiselle valikoituu pääasiassa sattumalta jokin vahvuus, siis taito, jonka harjoittamisen hän tuntee mielekkääksi (esim vieraat kielet). Tällöin ihminen monesti vähättälee muiden asioiden osaamisen tärkeyden (esim. nörtti liikunnan) vaikka se ei haittaisi mitenkään sen vahvimman osa-alueen harjoittamisen.
Englannissa jalkapalloilijat mielletään tyhmiksi, Suomessa Sami Hyypiän keskiarvo peruskoulusta oli 9,4 ja Aki Riihilahden 9,9, koska he eivät voineet pitää ammattilaisuutta itsestään selvyytenä.
Urheilu ei ole mikään syy tyhmyyteen vaan itseasiassa vaatii analyyttisyyttä ja määrätietoisuutta.
- 6.
-
Minun teinivuosieni urheiluporukassa oli 12 jäsentä. Olimme lajissamme SM-tasolla sekä yksilöinä että joukkueena. Miten meille kävikään aktiiviuran jälkeen?
6 löysi itsensä Teknillisestä korkeakoulusta
2 meni Kauppakorkeakouluun
Yhdestä tuli lentäjä
Yhdestä tuli toimittaja
Yksi muutti Yhdysvaltoihin
Yhdestä tuli lääkäriEli ihan hyvin me kaikki pärjäsimme urheilusta huolimatta. Pääsääntöisesti hyvä urheilija on myös hyvä koululainen. Urheilu vaatii sitkeyttä, motivaatiota, peräänantamattomuutta ja pitkäjänteisyyttä.
- 7.
-
Kufi on näköjään jonkinlainen päähine, mutta mikä on kuufi?
- 8.
-
Tilastojen mukaan lahjakkaat urheilijat ovat myös keskimääräistä älykkäämpiä. Tämä selittynee sillä, että pärjätäkseen urheilussa pitää perintötekijöiden olla kunnossa, joka taas tarkoittaa myös sitä että he eivät ole tyhmiä. Esimerkiki voi vetää vaikka Hannu Mannisen ja Kalle Palanderin, kummallakin on vaativa tutkinto työn alla tai takana. Mattinykäset ovat loppujenlopuksi poikkeus urheilumaailmassa (viittaan tässä nyt nimenomaan älylliseen kapasiteettiin, en muihin ongelmiin).
”Eli ihan hyvin me kaikki pärjäsimme urheilusta huolimatta. Pääsääntöisesti hyvä urheilija on myös hyvä koululainen. Urheilu vaatii sitkeyttä, motivaatiota, peräänantamattomuutta ja pitkäjänteisyyttä.”
Totta. Lyhyellä pinnalla ja pitkäjänteisyyden puutteella ei pärjätä urheilussa. Kyky motivoitua puurtamaan pitkiä aikoja hamassa tulevaisuudessa ehkä odottavien palkintojen eteen auttaa todella paljon opiskelu- ja työelämässä.
- 9.
-
@5
”No sano muutamia esimerkkejä matemaatikoista jotka ovat olleet erityisen hyviä esimerkiksi kielten opinnoissa. Kysymys on siitä, että ihmiselle valikoituu pääasiassa sattumalta jokin vahvuus, siis taito, jonka harjoittamisen hän tuntee mielekkääksi (esim vieraat kielet).”Yleensä matemaattisesti lahjakkaat ovat myös hyviä kielissä ja toisinkinpäin. En muista lukioajoiltani ainuttakaan hyvää matematiikan taitajaa, joka olisi ollut kielissä huono. Jostain ruotsista saatuja asennenelosia ei sitten lasketa.
- 10.
-
Taitaa olla niin, että yleensä yksilölajien harrastajat ovat vähintään yhtä fiksuja kuin kuka tahansa muukin, joukkuelajit - erityisesti jääkiekko- sitten kunnostautuvat niillä vähämielisillä öyhöillä. Joskin tietysti älykkäitä jääkiekkoilijoitakin varmasti on. Ei vaan tule yhtään mieleen.
Ikävä tosiasia on, että jos ihmisellä on matemaattista lahjakuutta, hänelle on yleensä kaiken oppiminen helppoa. Mensa tekee ihan oikein mitatessaan matemaattis- loogista päättelykykyä älykkyyden mittarina (jos älykkyyttä nyt on pakko mitata). Kielet ovat yleensä enemmän tai vähemmän loogisia rakennelmia kun niihin pääsee sisälle, ja musiikki nyt on pelkkää matematiikkaa.
Eri asia on sitten se, että sävelkorvan puute tekee usein kielestä tankeroa, mikä antaa sen vaikutelman, että toinen osaa kieltä huonommin kuin osaakaan.
Kielellinen lahjakkuus merkityksessä kyky tuottaa hyvää tekstiä sitten on taas täysin eri asia kuin vieraiden kielten oppiminen, ja se ei useinkaan kulje käsi kädessä matemaattisen lahjakkuuden kanssa.
- 11.
-
Eri urheilulajit ovat hieman eri asemassa koulunkäynnin suhteen. Opiskelujahan suoritetaan yleensä syksystä kevääseen. Näin ollen kesälajien urheilijat, ja vieläpä nimenomaan yksilöurheilijat, voivat helpommin sovittaa opiskelut urheilemisen lomaan. Esim. Tero Pitkämäki on jo nyt, 27-vuotiaana, valmis sähköinsinööri. Toinen asia on raha. Liiga-tason kiekkoilijat saavat kohtalaisen korvauksen hommastaan, joka vaatii täyden sitoutumisen syksystä kevääseen. Näin ollen motivaatio ja aika ei tahdo riittää suorittaa vielä jotain opiskeluja siinä välissä.
En tiedä onko suoritettu jotain tutkimuksia yksilö- ja joukkueurheilijoiden suuntautumisesta noin yleensä.
Sinänsä en vetäisi suoria johtopäätöksiä akateemisuuden ja älykkyyden välillä tai että akateemisuus on yhtä kuin onnistuminen elämässä. Eri alat vaativat erilaista lahjakkuutta. Matemaattinen älykkyys ei suinkaan ole ainoa älykkyyden laji. Loppujen lopuksi ihmisen sosiaaliset taidot vaikuttavat ehkä eniten elämässä selviytymiseen. - 12.
-
”Kielellinen lahjakkuus merkityksessä kyky tuottaa hyvää tekstiä sitten on taas täysin eri asia kuin vieraiden kielten oppiminen, ja se ei useinkaan kulje käsi kädessä matemaattisen lahjakkuuden kanssa.”
Tarkoitatko tällä suomenkielisen tekstin tuottamista?
Minusta matemaattinen lahjakkuus on yhteydessä ennen kaikkea kirjalliseen lahjakkuuteen. Vieraskielistä tekstin lukemista ja tuottamista helpottaa sen loogisten periaatteiden hallinta. Puhekielen sujuva omaksuminen vaatii taas enemmän kieli-/sävelkorvaa (jotka nähdäkseni korreloivat vahvasti).
- 13.
-
Tällaisella superskidillä ei välttämättä vanhemmalla iällä ole energiaa edes siihen erikoistaitoon, kun muiden perustaitojen puute on alkanut haittaamaan elämää niin paljon.
- 14.
-
”Raksan hanttimies”. Olen rakennuksillla ollut hanttimiehestä ylempään tasoon ja nyt olen tietokoneen ääressä. Sanomasi raksan hanttimiehistä halventaa moniosaajia, yksikään rakennus ei nousisi ilman näitä ”hanttimiehiä”. Joten ota aivosi kättelyyn ja keskustele! Ilman ”hanttimiehieiä” ei Panukaan kieliä opiskelisi.
Jukka Lehto (Ihan oma nimi, koska ei ole hävettävää, niin kuin monilla kommentoijillasi). - 15.
-
Mielestäni sillä ei ole väliä minkälainen lapsi on nuorena, vaan sillä miten lapsi koulutetaan. Eli jos lasta pienestä pitäen pidetään yli-ihmisenä, niin ei se kovin hyvään lopputulokseen johda.
Tai kuten omalla kohdallani, minua ei juuri koulunkäynti kiinnostanut, mutta kävin sen läpi vasemmalla kädellä, kun jaksoin. Joka johti sitten siihen, että opiskeluvaiheessa kun tuli vastaan tilanteita, joissa piti oikeasti nähdä vaivaa, niin niistä tuli lähes ylitsepääsemättömiä esteitä. Eli kaikille pitäisi taata jo peruskoulussa riittävän haastavaa opetusta (eli jonkinlainen tasoryhmitys ehkä), jolloin kaikista saataisiin irti täysi potentiaali. Nykymalli kasvattaa keskimääräistä älykkäämmistä helposti myös laiskoja, jos ei koti tai oma intohimo pakota hyviin numeroihin.
- 16.
-
”Tai kuten omalla kohdallani, minua ei juuri koulunkäynti kiinnostanut, mutta kävin sen läpi vasemmalla kädellä, kun jaksoin. Joka johti sitten siihen, että opiskeluvaiheessa kun tuli vastaan tilanteita, joissa piti oikeasti nähdä vaivaa, niin niistä tuli lähes ylitsepääsemättömiä esteitä”.
Tästä on täällä viime aikoina kirjoiteltu ja siinä tosiaan on perää. Muistan hyvin, kuinka Ruotsi ja Englanti meni todella helposti päähän, mutta sitten opettaja halusi, tavallaan ihan oikein, että kaikki oppisivat ja mentiin tankkaamalla hitaimpien tahtiin. Ysin sai todistukseen ns. vasemmalla kädellä. Olisipa silloin, tuossa 12-13 vuoden vastaanottavassa tilassa saanut edetä omaa tahtiaan.
Lopputulos: Puhun tällä hetkellä huonoa englantia ja ruotsia ja se hitain oppilas on etsiytynyt tehtäviin, joissa ei kielitaitoa tarvita ja unohtanut loputkin oppimastaan. No joo, tiedän, kieliä voi opetella ihan itsekseenkin - parhaiten se kai onnistuisi hankkimalla ulkolaisen tyttöystävän. - 17.
-
MITÄ on lahjakkuus ?
95 %:sti 'työntekoa'. Asiaan, aiheeseen - oli sen nimi mikä tahansa - paneutumista kaikella innolla, tahdolla ja tarmolla, jota ihmisen sisältä löytyy, kun hän tarpeeksi halajaa ja 'palaa' omalle asialleen.
Ahkera menee loppujen lopuksi kirkkaasti ohi 'luonnostaan' lahjakkaasta. Lahjakkaat ovat usein laiskoja eivätkä jaksa uurastaa. Mutta lahjakas joka jaksaa tehdä myös työn, on se, josta tulee 'se jokin'. Lisäksi täytyy huomioida luonne-, kunnianhimo- yms. kysymykset, jotka vaikuttavat menestymiseen myös.
- 18.
-
Älytön keskustelun alustaja!Kaikkia tarvitaan tässä maailmankaikkeudessa!!!!
- 19.
-
Näistä pätkät kirjoituksessasi voisivat melkein olla Einsteinin tai Stephen Hawkingin elämäkerrasta:
”Niinkin käy, että sinänsä lahjakkaat, mutta kuufin ja nörtin mainetta välttelevät nuoret tietoisesti lyövät matematiikan opiskelun lekkeripeliksi, jotta kovalla työllä rakennetut sosiaaliset suhteet toisiin nuoriin eivät vaarantuisi; ja on hyvin mahdollista, että juuri nämä tyypit ovat niitä oikeasti lahjakkaita.”
”(- -) jos hän sitten pärjäsikin matemaattisissa aineissa, hän ei tehnyt siitä itselleen identiteettikysymystä, vaan piilotti kynttilänsä huolella vakan alle. Luultavasti hän oli lahjakkuutensa lisäksi sillä tavalla kaukaa viisas, että ymmärsi hänenkaltaisensa kyllä oppivan kaikki matematiikka- ja fysiikkajutut aikanaan säädetyssä järjestyksessä. Niinpä hän saattoi nuoruusvuosinaan paneutua ikäkauden tarpeiden mukaisten asioiden - porukassa pärjäämisen ja pimujen kaatamisen - opettelemiseen, koska nekin on tulevan huipputiedemiehen hyvä osata. Tieteet oppii myöhemminkin.”
Kummatkin fysiikan nerot olivat oppikouluvuosinaan tunnetusti keskinkertaisia oppilaita, vaikka opettajat ja muut oppilaat toki tunnistivat heidän matemaattisen lahjakkuutensa. Yliopistossa Einstein oli alisuoriutuja ja Stephen Hawking ei juurikaan panostanut opiskeluun, koska tiesi läpäisevänsä tutkinnon muutenkin. Ennen sairastumistaan opiskelijapiirien rymyveikkona tunnettu Hawking onkin todennut, että opinnoissa ahkerointi ja tylsäksi tyypiksi leimautuminen oli pahinta, mitä [hänen opiskeluaikanaan] Oxfordissa saattoi tapahtua.
- 20.
-
Onhan paljon parempi ja huomattavasti hienompi asia, että joku on esim. musiikillisesti lahjakas, kuin poliittisesti ”lahjakas”. Soittamisessa ja laulamisessa on todella osattava jotain, mutta politiikkaan pääsee mukaan, vaikkei osaisi mitään. Politiikassa ei lahjoja tarvita ja siksipä ministeriksikin pääsee näköjään kuka tahansa.
- 21.
-
Heh! Kai sekin on jonkinlainen 'lahja' että osaa pyörittää sanoja loputtomasti edestakaisin sanomatta ikinä koskaan juurikaan mitään.
Tai toisin; tosilahjakkuuttahan se vaatii, että puhetta riittää vaikka asiaa ei olekaan. Sellaisista tullee politiikkoja …