Kuka täällä ryssää puhuu?
4.8.2006
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Kielitiede, Kulttuuri, Kansainväliset suhteet, Siirtolaisuus
Joku on ehkä huomannut, että tuo Euroopan unioni laajeni taannoin muistoissa autuaan Neuvostoliiton (äläkä nyt jumankeppastiinakaroliinavonschanz vieköön vain herää kuolleista) entisten alusmaiden ja osavaltioiden alueelle. Unionilla on nyt siis yhteistä maarajaa Ukrainan, Valko-Venäjän ja Venäjän kanssa, eivätkä Armenia ja Georgiakaan enää niin kauhean kaukana ole. Maassa on muutama kymmenen tuhatta venäjänkielistä siirtolaista, joiden kanssa on elettävä ja joiden asioita ja elämäntilannetta tutkimuksella seurattava integraation helpottamiseksi. Tässä tilanteessahan luulisi kaikkinaisen ns. Itsenäisten valtioiden yhteisöä koskevan tieteellisen tutkimuksen nousevan hyvinkin merkittäväksi, myös täällä Suomessa. Paino sanalla ”luulisi”, mutta ihminen päättää, valtiovarainministeriö säätää. Uudessa budjettiesityksessä Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin määrärahoja ollaan nimittäin leikkaamassa puoleen. Instituutti on ilmeisesti tarkoitus lakkauttaa ensi vuonna.
Kun mietitään Suomen asemaa ison karhun kainalossa toisen maailmansodan jälkeen ja verrataan sitä maailmansotien välisiin vuosiin, yksi suurista menetyksistä olivat tasaveroiset kulttuuriyhteydet Baltian maihin, Puolaan ja Tšekkoslovakiaan. Ennen sotaa Tšekkoslovakia oli kehittyvä, moderni kansanvaltainen maa, jota Matti Kurjensaaren kaltaiset nuoret suomalaiset intellektuellit arvostivat. Kurjensaari oli Olavi Paavolaisen ystäviä jollei peräti hännystelijöitä, mies, joka saattoi kaupungilla kaveerata niin suojeluskuntaidealistien kuin kiilalaisten vasemmistotaiteilijoidenkin kanssa. Kun Tšekkoslovakian ensimmäinen presidentti Tomáš Masaryk vuonna 1937 kuoli, Kurjensaari teki mietteliäänä, synkeänäkin kunniaa esikuvansa arkun ääressä. Suuri demokraatti oli mennyt manan majoille, ja huonompia aikoja oli luvassa.
Harvapa nykyään vaivautuu lukemaan Kurjensaaren kirjoituskokoelmaa 30-luvun vihainen nuori mies, sillä sen näkökulma ei ole koskaan ollut erityisen muodikas tai sitä ei ole pidetty oleellisena. Meidän kuvamme Suomen 30-luvusta pelkistyy yleensä lapuanliikkeeseen, työväenliikkeeseen ja nousevaan sodanuhkaan. Kurjensaari avaa näkymän toisenlaiseen maailmaan, jossa aktiiviset, solidaariset yhteydet muihin Itä-Euroopan pikkuvaltioihin olivat suorastaan moraalinen ja isänmaallinen velvollisuus - koska niin monet niistä olivat meidän kanssamme hyvin samankaltaisessa jamassa itsetietoisen lännen ja punahämäräisen, salaperäisen Neuvostoliiton välissä.
Kurjensaari ei ole ainoa lähde, josta minä olen nuorena poikana saanut tietoni Suomen kulttuuriyhteyksistä Itä-Euroopan reunavaltioihin ennen toista maailmansotaa. Isoäitini muisteli usein nuoruuttaan savolaisen teollisuuskylän kansakoulunopettajana, ja tarinoissa vilahteli usein eksoottinen hahmo nimeltä Rosireijo - aika pitkään luulin, että tämä Rosireijo oli mies, jonka etunimi oli Reijo, ja että Rosi oli jonkinlainen liikanimenä toimiva etuliite. Kesti aikansa, ennen kuin Rosi-Reijo muuttui mielessäni Rosi Reijoksi, sillä kyseessä oli virolainen naisopettaja, Rosalie Reijo ilmeisestikin nimeltään, joka jonkin vaihto-ohjelman puitteissa oli tullut Puurtilan koululle veljeskansan lapsia opettamaan. Minun lapsuuteeni ja nuoruuteeni eivät mitkään rosireijot kuuluneet - Viro oli osa Neuvostoliittoa, josta meille ei kaivattu minkäänlaisia vaihto-opettejia, ja se, että Lasse Liemola -niminen mies, joka oli kai jonkinlainen julkkis, otti vaimon Virosta, oli suuri seurapiiriuutinen. Rosi Reijo kuului totisesti kadonneeseen ja meren alle uponneeseen menneisyyden maailmaan. Viro itsenäinen valtio, Suomen veroinen? Eksoottinen ajatuskin.
Suomi on yhtaikaa sekä skandinaavinen että itäeurooppalainen maa. Itäeurooppalaista Suomessa on ennen kaikkea täkäläinen kokemus toisesta maailmansodasta keplotteluna Hitlerin ja Stalinin, kahden pahan, välissä. Länsi-Euroopassa oli yksi vihollinen, natsit, ja lopulta amerikkalaiset tulivat ja nujersivat tämän vihollisen. Itä-Euroopassa ainoa toivo oli, että Hitler ja Stalin jotenkin uuvuttaisivat toisensa niin että pienet kansat siitä välistä pääsisivät taas vapaiksi, ja tämä johti erilaisiin faustisiin sopimuksiin jomman kumman osapuolen kanssa. Ainoa itäeurooppalainen maa, joka tällaisella sopimuksella onnistui pelastamaan itsenäisyytensä, oli Suomi.
Meillä olisi siksi erinomaiset mahdollisuudet toimia taas kerran välittäjinä itä- ja länsieurooppalaisen mentaliteetin välillä: tämä maa on esimerkiksi suhteessaan toiseen maailmansotaan seuraillut länsieurooppalaisia malleja (kuusikymmenluvun kapinointi ja jopa taistolaisuus olivat läpeensä länsieurooppalaisia ilmiöitä), mutta toisaalta tavallisen kansan keskuudessa on säilynyt muisto itäeurooppalaisesta sotakokemuksesta. Koko 90-luvun olemme sitten joutuneet integroimaan näitä kahta virtausta - radikaalisukupolven aloittamaa antifasistista itsesyytöskulttuuria, joka on lainaa länsisaksalaisilta, ja kansan muistoihin perustuvaa, mutta länsieurooppalaisissa oloissa vähemmän salonkikelpoista itäeurooppalaista näkemystä - yhdeksi ainoaksi kokonaiskuvaksi Suomen lähihistoriasta. Suomalaiset tutkijat voisivat nyt tulkita Itä-Eurooppaa Länsi-Euroopalle ymmärrettävään muotoon (ja päinvastoin), kun alkaa jo olla kokemusta.
Valitettavasti se vain ei taida käytännössä käydä päinsä, kun tutkimusinstituuttia ollaan ajamassa alas.
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- Tiedolla johtamisen konsultti (BI)Knowit Oy - Saranen Consulting Oy
- 1.
-
Koitsanlahden historiaa lukiessa oppi Idän ja Lännen rajat. Kiitos ja Passiiba. Ei kai EU:n takia meidän tarvitse ”Hänen Hirmuisuttaan” kaivaa Paimion haudasta ylös? Tai ees Kekkosta? Nuollaan nyt näitä palleja. (Ja puhutaan belgiaa). Ennen meitä riistettiin ruotsiksi ja venäjäksi, ja välillä saksaksi, se siitä. (Minne saamelaiset täältä muuten hävisivät?) Jos huonoista vaihtoehdosta saisi valita jonkun, valitsisin norjalaiset, hehän eivät mistään mitään tiedä. (Syövät vain turskaa.) He voisivat selittää EU:lle - johon ne ees ei kuulu, miten venäläisten kanssa pitää toimia.
- 2.
-
Kurjensaari (Salonen?) oli fiksu, hän oli samaa mieltä kuin vastaväittäjä, äkkiä, se tietysti ällistytti. Hän oli intellektuelli? No oli. O. Paavolainen näki maailman sellaisena kuin giniseinän läpi sen näkee: terävänä ja tärähtäneenä. Muu oli runoutta.
- 3.
-
”Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin määrärahoja ollaan nimittäin leikkaamassa puoleen. Instituutti on ilmeisesti tarkoitus lakkauttaa ensi vuonna.”
Naistutkimukseen/tasa-arvotyöhön tjsp tarvitaan jatkossakin enenevässä määrin rahaa; priorisointiahan tuo vain lienee.
- 4.
- 5.
-
Todella härskiä on meno Suomessa. Suomesta on tehty saarivaltio, oma eristetty markkina-alueensa. Hinnat voidaan pitää korkealla kun eletään käytännössä saarella. Katsokaa missä muualla Euroopassa on kallista? No Britanniassa tietysti, sekä Norjassa, mikä muista syistä on syrjässä.
Missä on halpaa: Saksassa ja muissa Keski-Euroopan maissa. Siellä on oikeasti vapaat markkinat, kun Suomessa vedetään mielettömiä voittoja nimeenomaan niska limassa työtä painavien nuorten miesten ja opiskelijoiden selkänahasta(älä unohda opintolainaa).
Jos markkinat olisivat todella vapaat, niin se tarkoittaisi YKSITYISELLE ihmiselle mahdollisuutta matkustaa ja kokea myös Venäjän kulttuuria. Mutta sitähän juuri pelätään ja sen takia koska venäläinen kulttuuri pohjaa tällä hetkellä oikeille arvoille, ja meidän vastaava edistää rumuutta ja rappiota.
Venäjällä käydessäänhän suomalainen voisi löytää ylihinnoittelemattomia tuotteita, myös ystäviä, kauneuden ja arvot uudestaan, joten sitä täytyy mahdollisimman paljon rajoittaa. Näin se toimii. Jos tiedätte, mistä Suomessa saa edes hyvätasoista Venäjän opetusta, kertokaa minullekin.
Venäjäharrastus on käytännön boikotissa. Vallan ei tarvitse näkyä, riittää kun se tuntuu.
- 6.
-
RYSSÄ ON RYSSÄ ,VAIKKA VOISSA PAISTAISI.
TÄTÄ MIELTÄ ON MONI VANHUS,JOTKA ELIVÄT SOTA-AJAN.
ITSELLÄNI ON KOKEMUSTA VENÄLÄISISTÄ ,HE OVAT TODELLA RÖYHKEITÄ KÄYTÖKSELTÄÄN JA KIIREISIÄ LIIKENTEESSÄ.TÄMÄ TULEE SILLOIN ILMI ,KUN SUOMALAINEN AJAA HEIDÄN ON PAKKO PÄÄSTÄ OHITTE.MUUTENKIN HEIDÄN AJAMIS TAIDOT OVAT KYSEENALAISTA.(LIEKKÖ OSTANEET AJOKORTIN).
- 7.
-
Setittäjä: ”niska limassa työtä painavien nuorten miesten ja opiskelijoiden selkänahasta(älä unohda opintolainaa).”
Niin, onneksi me nuoret naiset emme lainkaan käy töissä. :D
- 8.
-
Vielä:
Setittäjä: ”Jos markkinat olisivat todella vapaat, niin se tarkoittaisi YKSITYISELLE ihmiselle mahdollisuutta matkustaa ja kokea myös Venäjän kulttuuria. Mutta sitähän juuri pelätään ja sen takia koska venäläinen kulttuuri pohjaa tällä hetkellä oikeille arvoille, ja meidän vastaava edistää rumuutta ja rappiota.”
Meinaat, että yksityiset ihmiset eivät voi matkustaa Venäjälle? Sepä kummaa, kun itse olen tänä vuonna käynyt jo kaksi kertaa Venäjällä ja käyntejä kertyy ainakin kaksi lisää, ehkä enemmänkin, kun tulee tuo vuosiviisumi hommattua…
Viisumi ei ole käytössä siksi, että pelättäisiin venäläistä ”kultuuria” vaan koska pelätään holtitonta maahanmuuttoa ja rikollisuutta. Venäjälle matkustamista hankaloittaa nimenomaan VENÄJÄ, ei Suomi, Venäjähän sitä viisumia suomalaisilta vaatii. Yksipuolinen viisumisopimus olisi mahdollinen, Ukrainaan esim. pääsevät EU:n kansalaiset ilman viisumia, mutta ukrainalaiset eivät pääse EU:iin ilman viisumia. Venäjä on tietysti suuri maa eikä se hyväksy yksipuolista viisumisopparia, mutta teoriassa sellainen olisi mahdollinen, jolloin ”vikaa” on Venäjässäkin.
Ja toiseksi; mitkähän ovat ne Venäjän kulttuurin ”oikeat arvot”? Korruptio? Lahjonta? Rahanpesu? Roskaaminen? Välinpitämättömyys yhteisten asioiden suhteen? Rahan raapiminen kaikin keinoin niin, että köyhät kärsivät hätää ja nälkää - ihan valtionhallinnon tasolla? Ryyppääminen?
Setittäjä: ”Venäjällä käydessäänhän suomalainen voisi löytää ylihinnoittelemattomia tuotteita, myös ystäviä, kauneuden ja arvot uudestaan, joten sitä täytyy mahdollisimman paljon rajoittaa. Näin se toimii.”
Tiedät kai, että Pietari ja Moskova ovat maailman kalleimpien kaupunkien joukossa? Muualta saa toki krääsää halvallakin, mutta vaikuttaa siltä, että suurin osa on pikemminkin alihinnoiteltua rihkamaa - kuka silläkin muka oikeasti elää? Joissain tuotteissa tuo pätee, esimerkiksi CD-levyissä, mutta esimerkiksi ruoka ei ole merkittävästi halvempaa suhteessa siihen, paljonko venäläiset keskimäärin ansaitsevat ja ilman CD-levyjä kuitenkin elää, ilman ruokaa ei.
Ystäviä ja kauneutta voi toki löytää, mutta miksei niitä voisi löytää Suomestakin?
Setittäjä: ”Jos tiedätte, mistä Suomessa saa edes hyvätasoista Venäjän opetusta, kertokaa minullekin.”
Helsingin yliopistosta.
- 9.
- 10.
-
Setittäjä: ”Missä on halpaa: Saksassa ja muissa Keski-Euroopan maissa. Siellä on oikeasti vapaat markkinat,”
Saksassa ja monissa keskieuroopan maissa on ihan omat taloudelliset ongelmansa. Saksassa tuotteiden halpa hinta johtuu myös osittain sekä suuruuden ekonomiasta (ts. ihmisiä on paljon, tuotantoyksiköt ovat suurempia, jne.) että siitä että mm. verotus on kevyempi. Alkaakohan tässä joku alkaa vielä haikailla Kiinan vapaampia ja toimivampia markkinoita…
- 11.
-
7. Setittäjä: ”niska limassa työtä painavien nuorten miesten ja opiskelijoiden selkänahasta(älä unohda opintolainaa).”
Niin, onneksi me nuoret naiset emme lainkaan käy töissä. :D
7.8.2006, Arawni (vierailija)
Naisen euro on 1,50 miehen euroa, jos katsotaan mitä nainen sillä saa. Ehkä enemmänkin kuin 1,50.
T. Setittäjä - 12.
-
”30-luvun vihainen nuori mies” oli yksi suurista lukukokemuksistani. Nuori mies tulee kaupunkiin, ei mene mukaan sen saksalaismielisyyteen, joka luultavasti oli sen ajan eurooppalaisuutta.
Harmi että nykyajan toisinajattelu on Eurooppa-vastaisuutta, mikä kertoo sen, että kaikki toisinajattelu ei ole hedelmällistä. Eurooppalaisuusaate ei ole isojen valtioiden palvontaa, vaan se on mahdollisuus säilyttää Eurooppa kansainvälisenä toimijana. Ilman sitä Suomi ei ole periferia, vaan periferian periferia.