Korskuvan intohimon kuohuissa
18.7.2008
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Kulttuuri, Historia, Irlanti
Ylen Teema-kanava näyttää näköjään Teuvo Tulion tuotantoa, siis yhtä ääriedustajaa siitä ilmiöstä, jota kutsutaan joka sanaa erityisesti painottaen vanhaksi kotimaiseksi elokuvaksi. Vaikka en koskaan ole ollut mikään elokuvakokemusten keräilijä, jopa minulla on mielestäni jotain sanottavaa asiasta, ja uskoisin monella muullakin olevan.
Melodraamamies Tulio on tietysti omanlaisensa ilmiö suomalaisessa elokuvassa. Taustaltaan puolalais-latvialais-tataarilais-venäläisenä katolisena hän toi elokuvatyöhön muassaan sekä uskontokunnalleen ominaiset seksuaalipakkomielteet että ryssänvastaisen nationalismin kulta-aikana suomalaiseen yhteiskuntaan kasvaneen venäjänkielisen, mustalaishurmaajan näköisen nuorukaisen kompleksit. Tulio olikin kuulemma temperamenttinen, hurja mies, jota työtoveritkin pelkäsivät silloin kun kuvaukset tuntuivat takkuavan.
Seksuaalikompleksiensa ansiosta Tulio tekikin sitten elokuvia, jotka mässäilivät himolla ja hekumalla niin avoimesti kuin ennenvanhaisten rajoitusten aikana oli mahdollista. Hänessä ilmeisesti menetettiin melkoinen pornomaakari, kun hän sattui syntymään väärälle aikakaudelle. Toisaalta - sitten kun seksillä mässäilystä lopulta tuli luvallista, Tulio innostui hieman liikaa ja tekaisi uransa viimeisen elokuvan Sensuela (!). Teoriassa se oli ihan mielekäs yritys siirtää perus-Tulion juonikuvio (maaseudun, tai vielä mieluummin Lapin erämaan, turmeltumaton tyttö menee kaupunkiin, hyh, oppimaan modernin rappion siveettömille tavoille) vapaan seksin aikakaudelle, mutta koska aikajana ja tarinan logiikka menivät Tuliolta ilmeisesti liian innostumisen vuoksi sekaisin, elokuva päätyi niin täydellisesti köppätorville, että Tulio ei sen jälkeen ohjannut enää ainoatakaan filmiä. Tietysti Tulion melodraamat sinänsä, lajityyppinä, olivat hyvin riippuvaisia sellaisesta maailmasta, jossa seksuaalisuus on kiellettyä ja tabujen sääntelemää, eikä hän sitten osannut muuttua aikojen mukana, vaikka yritystä kovasti olikin.
Pikkupoikana en oikein koskaan ollut erityisen innostunut kotimaisista elokuvista. Vanha suomalainen elokuva oli tietysti aina mustavalkoinen ja sijoittui maaseudulle, vieläpä sellaiselle arkkityyppiselle operettimaaseudulle, joka vaikutti yhtä epärealistiselta kuin kansansatujen tyylitelty keskiaika prinsessoineen ja kuninkaineen. Ja vaikka minua kasvattamassa oli ollut kaksi 1920-luvun kansakoulunopettajaa, jotka puhuivat kotona yksinomaan kirjakieltä, minustakin vanhoissa kotimaisissa filmeissä esiintyvä kielenkäyttö kuulosti luonnottoman mairealta ja teennäiseltä. Ihmisten käyttäytymistä ohjasivat käsittämättömät motiivit: esimerkiksi talollinen ei voinut mennä naimisiin piian kanssa, vaikka täältä modernista maailmasta katsoen molemmat olivat samanlaisia juntteja, joiden henkinen horisontti ja maailmankuva oli täsmälleen samalla tavalla kapea. Sanalla sanoen koko tuo maailma oli vieras ja käsittämätön, ja ainoa tapa ylipäätään päästä siihen sisään oli tulkita se jonkinlaiseksi fantasiamaailmaksi, jota asuttivat meille vieraat olennot.
Uudet suomalaiset elokuvat olivat sitten asia erikseen. Ne yrittivät tavallisesti olla hyvinkin osallistuvia ja yhteiskuntakriittisiä, tai sitten seksuaalisia, tai mieluiten molempia. Kumpikin - sekä uuvuttava vasemmistolaisuus että epämääräisen läyhäinen seksuaalisuus - herättivät katsojassa myötähäpeää jo kauan ennen kuin sanaa ”myötähäpeä” oli keksittykään. Pahimmassa tapauksessa niissä oli Jörn Donner, jonka nimi olisi mielestäni oikeasti pitänyt kirjoittaa Göran Donner. Arvelin näet pienenä poikana, että Jörnin nimi oli todellisuudessa Göran ja että hän esiintyi Jörninä, jotta suomalaisten junttien olisi helpompi kirjoittaa hänen nimensä oikein. Joka tapauksessa Jörnin pelkkä läsnäolo riitti tekemään elokuvasta sekä epäsiveellisen että poliittisesti epäilyttävän, vaikka filmissä ei olisi nähty ensimmäistäkään punalippua saati sitten vilaustakaan siitä ruumiinosasta, johon tässä blogissa viitataan vain juurevan juuresmaisia mielikuvia synnyttävällä sanalla jörnikäs.
Sittemmin Peter von Bagh, joka tuntui kykenevän innostumaan mistä tahansa elokuvasta - ellei mestariteoksena, niin sitten ainakin ansiokkaana lajityyppinsä edustajana - ryhtyi rehabilitoimaan vanhaa suomalaista elokuvaa. Se muuten tuntuu ärsyttäneen yllättävän monia ihmisiä monilla tahoilla: olisikohan joku Kanava-lehden dinosauruksista ollut näkevinään von Baghin innon jonkinlaisena piilokommunistisena pyrkimyksenä ylistää roskakulttuuria? Tämä muistikuvani tuntuu kyllä itsestänikin hämmentävältä, sillä käsittääkseni vanhaa suomifilmiä mollasivat alkujaan juuri kaikenlaiset radikaalit ja vasemmistolaiset, jotka pitivät sitä vallitsevia arvoja pönkittävänä propagandana.
Olen itsekin kyllä hieman sitä mieltä, että osa tuosta von Baghin ylisanailusta on voinut lentää päättömyyksiin. Toisaalta tiedän omasta kokemuksesta, että härjillä kyntäjä ei ainoastaan puhu härjistä mielellään, vaan myös kiintyy rumiin ja äreisiinkin mullikoihin niin, että alkaa pitää niitä viehättävinä ja ystävällisinä lemmikkeinä. Itselläni on taipumusta lukea silmät innosta tapittaen melko heikkotasoisiakin iirinkielisiä maalaisromaaneja, koska niissä on kuitenkin niin ihanaa ja mehevää murretta. Niinpä ymmärrän Peter von Baghinkin innostumista: hän on oppinut lukemaan vanhojen suomalaisten elokuvien kieltä ja nauttii ”sanavarastonsa” kasvusta, aivan kuten minä omani.
Itse asiassa olen nykyisin taipuvainen näkemään paljonkin yhtäläisyyksiä 1920-30-lukujen iirinkielisen kirjatehtailun ja vanhan suomalaisen elokuvan välillä. Silloin ennen vanhaan painettiin valtavasti sekä englannista käännettyjä että alun perin iiriksi kirjoitettuja romaaneja. Iirinkieliset versiot saatiin niin Walter Scottin Ivanhoesta kuin Dickensin Kahdesta kaupungista, ja samalla ilmestyi joukko perinteistä maaseutuelämää tai englantilaisten vastaista taistelua kuvaavia romaaneja. Monet niistä olivat toki paatoksellisia pateettisuuteen asti ja uuvuttavan oikeaoppisia niin katolisessa hurskaudessaan kuin kansallismielisessä brittivastaisuudessaankin; mutta alku aina hankalaa, eikä korkeakirjallisuutta synny, jollei ole matalakirjallisuuden aluskasvillisuutta, puhumattakaan siitä, ettei lukukulttuuria ja lukijakuntaa luoda ilman omaperäistä viihdekirjallisuutta.
Se, että Suomessa arvostetaan nyt vanhaa kotimaista elokuvaa - jopa jotain aika-ajoin myötähäpeyttävän pateettista Tuliota - on omalla tavallaan merkki siitä, että kulttuurimme on melko terveessä, itsetuntoisessa ja luomiskykyisessä tilassa. Se, että noita An Gúm -kustantamon vanhoja kirjoja ei arvosteta eikä niistä vaivauduta ottamaan uusintapainoksia (no, joistakin kyllä, mutta aika monet keskeisetkin klassikot pitää kaivella esille antikvariaateista - esimerkiksi Tadhg Ó Rabhartaighin Thiar i nGleann Ceo kiinnostaisi minua kovastikin, mutta en ole vielä löytänyt sitä mistään), kertoo osaltaan siitä, miten surullisen vähän irlantilaiset arvostavat omaa omaperäistä kulttuuriaan - myös populaarikulttuuriaan - meihin suomalaisiin verrattuna.
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- Tiedolla johtamisen konsultti (BI)Knowit Oy - Saranen Consulting Oy
- 1.
-
Kulttuurimme on TERVEESSÄ tilassa??? En voi uskoa, mitä silmäni kuulevat!
- Vortac
- 2.
- 3.
-
Miten kukaan voi olla niin lahjakas, että osaa lukea iirinkielistä murretta? Maailman älykkäin ja vaatimattomin Panu yksin tiennee vastauksen.
- 4.
- 5.
- 6.
-
Alan puolesta minua kiinnostaa kovasti vanhojen SF klassikoiden puvustus, kaupunkikuva sekä tapa puhua ja käyttäytyä. Miespuoliset näyttelijät ovat paremman näköisiä kuin nykyisen suomifilmin vastaavat, koska klassinen pukeutumistyyli ja siisti kampaus komistaa. Liityttyäni Martti Katajiston nykyään harvalukuiseen fanijoukkoon olen perehtynyt 50-luvun elokuviin innokkaasti (suhtaudun Martti Katajistoon suunnilleen samalla tavalla kuin moni muu ikäluokkani nainen Johnny Deppiin)
Mitä Teuvo Tulioon (Theodor Tugai) tulee, en pidä hänen ylinäytellyistä melodraamoistaan, mutta haluaisin kovasti nähdä ne Valentin Vaalan ohjaamat elokuvat, joissa Tulio itse näyttelee Suomen omana Valentinona. Edes noita 30-luvun elokuvia (Laveata tietä, Sininen varjo) ei näköjään löydä mistään.
Ja Sensuela - melkoinen loppu uralle.
- 7.
-
Pienenä poikana tuli katsottua ”Arbeitschlagerillamme”, jota myös kesämökiksi kutsutaan, laihan kaalisopan äärellä niitä veikeitä Suomi-filmejä. Olihan ne sellaista sukupuoletonta, kaunosieluista ja puhtoista ”mäntysuopa-oopperaa”.
Visuaalisuudessa en mitään menettänyt koska lähdemateriaali oli aavistuksen rakeinen ja sitähän 14-tuumainen, mustavalko-tv vain tasoitti. Kaiuttimet tuossa toosassa oli melko heikot mutta rahisevan ääniraidan epätodellinen viesti meni läpi.Joka tapauksessa, Ansa-täti ja Tauno-setä jättivät minuun poltinmerkkinsä, jonka johdosta minulla oli pitkään kieroutunut suhde maaseutuun ja sen asukkaisiin. Ei siis ole syytä väheksyä television vaikutusta nuoreen ihmiseen ja hänen hiljalleen rakentuvaan maailmankuvaan. ;-)
- 8.
- 9.
-
Äh. Otsikon perusteella ehdin jo kuvitella tämänkertaisen pakinan käsittelevän omaa tunne-elämäänne, herra Höglund. Olen pettynyt.
(PS. Arvelen muuten vielä aikuisenakin, että nimenne on todellisuudessa Szczepan Krzysztowicz ja että esiinnytte Panu Höglundina, jotta suomalaisten junttien olisi helpompi kirjoittaa nimenne oikein. Joka tapauksessa pelkkä nimenne riittää tekemään blogista sekä siveellisesti moitteettoman että poliittisesti oikeaoppisen.)
- 10.
- 11.
-
Missä Iron Mistress oikein luuraa?!!?
- 12.
-
mäntysuopaooppera on hieno ja kuvaava sana, pitää panna mieleen
- 13.
- 14.
-
”mäntysuopaooppera on hieno ja kuvaava sana, pitää panna mieleen”
Kiitän.
- 15.
-
Panu, en ole sitä sinulta varastanut! Sana leimahti vaan kuin Ansan silmät heinien seassa! ;-)
- 16.
- 17.
-
”Eihän kyse ole varkaudesta, vaan tiukkenevasta otteesta, joka minulla suurena ihmissielun insinöörinä huomaamattasi on sinun aivoistasi ja lopulta koko kansakunnan aivoista.”
Huumorimies olet. ;-)
On mukava huomata, että myyttinen Nostradamuskin oli erehtyväinen. Maailman lopullisen vallan ylin patriarkka nousee tuhansien järvien maasta, Kalevalan laulumailta, suuren veden tummista syvyyksistä, tervettä järvilevää hippu hiuksissaan.
Eittämättä otteesi kietoutuu pian myös koko maailman kaikkien elollisten olentojen aivojen ympärille ja höyryävältä aamun kalliolta olet tuleva tuomitsemaan kirpakakoilla iirin murteen sivalluksilla sekä eläviä, että kuolleita. ;-)
- 18.
-
Panu on oikeassa:
- 19.
-
Panu, onko sinulla naisten iskuopasta nörteille? Voisit kirjoittaa oikeasti tuosta aiheesta kirjan ja uskoisin, että menekki olisi kova…
- 20.
-
Naisten iskuopas norteille, lienee varsin yksinkertainen. Tama on Tony M:n mielipide vaikkei suurimpia Don Juaneita olekaan. Mutta yksinkertaisimmillaan: Hanki rahaa, tai muunlaista mainetta, ja sen jalkeen tama on jotenkin osoitettava naiselle. Jopa rikollinen toiminta kelpaa, sita kautta paasee yleensa vankilan kautta naimisiin. Kunhan ”on jotain” on melkein aivan sama onko tirehtoori vai Juha Valjakkala, tama ”se on jotain” osaa vaikuttaa naisen kognitiiviseen biologian ohjaamaan kayttaytymiseen.
Naisiin tehoaa myos se etta mielessa leijuu muutakin kuin pillu. Koska niin monen miehen mielessa on pillu, ihan jopa kun juttelevat naiselle, niin jos onnistuu joko kikkaamaan naisen tai ihan oikeasti tayttamaan siihen muutakin kuin liukasta lihaa, niin naisen kognitiivis-biologinen reaktio on etta hanen aivokemia alkaa liikkumaan, ja aivojen osa jossa on kiinnostuminen alkaa reagoimaa. Hanen primitiivinen reaktio sanoo alitajunnassa esim: ”Ehka tama mies on jalokivikauppias”, tai se ”satujen prinssi”.
Paras konsti on kuitenkin nayttaa tuolle biologian ohjaamalle entiteetille, etta on iso pesa, osaa puolustaa sita, lapsia halutaan, ja niille on rasvaa leivan paalle. Sitten on myos oltava itsevarma, silla nainen on aina nainen, suhteessa mieheen. Myos ”miehen taakka” kuuluu olla kannettu.
Eli ei ole helppoa ei.
Nainen on myos ikuinen prinsessa, eika koskaan kannata tulla esim. myohassa treffeille, tai vaikka kehua muita naisia. Naista pitaa siis jatkuvasti holhota kuin prinsessaa. Hanelle on siis paljon jarkevampaa ostaa joku nopeasti kuivuva kukkakimppu kuin jotain ihan oikeasti jarkevaa esinetta.
Lopuksi viela - ja tama on suurimpia salaisuuksia - mutta paljastettakoot, etta siina missa miehen heikko kohta on hanen seksuaalisuutensa suhteessa naisiin, (tuo on siis biologista) niin naisellakin on heikkouksia. Naisen heikkous on kaikenlainen metafysiikka ja muunlainen ns ”huuhaa”. Koska hanen aivoistaan puuttuu sellainen kognitiivinen entiteetti joka saatelee ns rationaalista toimintaa, niin nainen on korvannut sen kaikenmaailman yliluonnollisella hompalla. Kokeilkaapa kertoa naiselle kuinka olette katselleet tahtien horoskoopeista miten kuulutte yhteen, ja kuinka ”sielussa” tuntuu kuinka Aura-kasvaa joka kerta kun han on lahella. Konsti on lahes varma. Jos ei heti toimi, niin nainen menee kovi ymmalleen, etenkin alitajuisesti, ja kokee mm. mietteliaan unettoman yon, ja sen jalkeen voi kokeilla uudestaan vaikkapa kristallikivien energian kera.
Muita mielipiteita…?
- 21.
-
”Panu on oikeassa:
http://demi.fi/forum/lue/Kuka_kelpaa_sinulle/627000”
Öyh, ensimmäinen ajatukseni oli että tuon on pakko olla provo, mutta aika moni siihen sitten olisi vastannut vain provoilumielessä…
En ymmärrä naisia, mutta sehän nyt ei ole mitään uutta. :)
- 22.
- 23.
-
Mita viela tulee tuohon ”teoriaan”, (noyrasti todeten, kyseessa on totuus), niin erinomaisena esimerkkina on uskomattomana naistenmiehena pidetty Pekka Siitoin (!). Tony M:lla ei ole tietoa oliko kyseinen henkilo kenties perati yli kymmenen kertaa naimisissa, mutta joidenkin huhujen mukaan niita rakastelijoitakin olisi ollut satamaarin.
Hanessa oli niita magneetteja jolla kalastetaan naisia, oli siis aivan sama vaikka oli pullottava kiljumaha, rasvatukka ja paasaantoinen ”yritystoiminta” perustui kotitekoisen kiljun kaputtelemiseen Naantalin yla-asteen nuorisolle.
Pekka oli:
1) Pekka oli ”Pekka Siitoin”. Naisen biologis-kognitiiviselle havainnoille han siis ”oli jotain/joku”. Naiset olivat myos mm nahneet hanet lehdessa. (Jos paasee lehteen saa samantien 10 extrapistetta.)
2) Pekka oli hyvin kiinnostunut kaikenlaisesta tuonpuoleisesta ja muunalisista kristallipalloista. Tama lienee yksi suurimpia magneetteja. Pekka oli kaiketi tajunnut naisen ”mysteerion”.
EXTRABONUS:
3) Pekka oli myos puolirikollinen. Han osasi mm kayttaa tulitikkuja seksikkaasti ja hanella oli rikollisia tuttuja (lue: tama urosapina tunti myos sellaisia isoja apinoita jotka osaa tapella ojs tarttee.)
Eli summa summarum, Pekalla oli noin 2.5 ”lahjakkuutta” mita tulee naisten kaatoon, jos han viela ymmarsi ostaa naiselle kainenlaista homppaa ja puhua hanelle joutavuksia pistesaldo sen kun kasvoi.
Tuosta voi ottaa mallia.
- 24.
- 25.
-
Huvittavinta kun kertoo naisista heidan kayttaytymisestaan muuten lienee se, etta he myos itse ihan vakavissaan lukevat nama observaatiot.
- 26.
-
Samaan henkeen todetaan viela etta ”Panun” p-llunsaanti osakkeet saattavat lahtea nousuun mita enemman siipia blogi saa allensa. Ties vaikka jo ahdistellaan? Panu on nyt, tai kohta, nimittain ”Panu” ja tama on riittava peruste riisia pikkuhousut jos kiihottaa.
Ihan vaan vinkkina Panulle, jos kalastaminen kiinnostaa, niin kannattaisi ehka tehda joku aloitus astrologiasta. Vaikka sellainen, etta tahdet kertovat etta Helsinki ei enaa voi olla Suomen paa-kaupunki, vaan paa-kaupungiksi on muutettava - vaikka - Hankoo. Myos sellainen kikka on ihan kaypa etta kertoo etta on Napoleonin inkarnaatio. Tuli tuossa katsottua etta Napoleonin inkarnaationa itseaan pitanyt Bokassa (aikoinaan eleli etelassa) niin oli 54 lasta!
- 27.
-
http://www.youtube.com/watch?v=M9nLkKnU26c
Siinäpä taisi olla naisten ihannemies…
- 28.
-
”jos miehemme tuo varjoa jo säikkyy pienen perhon
niin siinä neito lahjakas on jäsen monen kerhon,”Tässä TODELLA upea kiteytys Panulta.
- 29.
-
”On aina yhtä opettavaista nähdä, miten jämerästi ja vastaansanomattomasti markkina-arvoteorian teräksiset lait toimivat.”
On tuo tavallaan aika surullistakin. Olisi niin mukava ajatella, ettei maailma toimi tuolla tavalla, mutta minkäs teet…
”Heti kun opettelet pitämään naisia naarasapinamaisen sieluttomina, hormonientsyymin tyyrääminä eläiminä, tuollaiset ongelmat katoavat.”
Tässä taisikin tulla tiivistettynä se naisten iskuopas nörteille. :D
- 30.
-
Nyt on siis TIETEELLISESTI todistettu, ettei Markkina-arvoteoria pidäkään paikkaansa:
http://www.helsinki.fi/ajankohtaista/uutisarkisto/7-2008/18-13-36-01.html
”Triversin mukaan naaraat ovat parinvalinnassaan valikoivampia, sillä ne investoivat enemmän jälkeläisiinsä. Koiraat satsaavat parittelukumppaneiden määrään ja naaraat laatuun. Arkiajattelussa myös ihmiskoiraiden polygamia on välillä nähty luonnollisena.
Tarkemmin laskien tällaiset ajatukset osoittautuvat pelkiksi haavekuviksi.
– Ihmisten joukossa naaraita ja uroksia on suunnilleen yhtä paljon. Tasalukuisessa yhteisössä on toiveajattelua, että toinen sukupuoli voisi lisääntyä huomattavasti toista nopeammin. Populaariajattelussa keskitytään liikaa menestyjiin. Suurin osa meistä on keskivertoja, joiden kannattaa pitää kumppaneistaan kiinni.”
- 31.
-
Minusta olisi ainakin ihan hyvä juttu, jos Markkina-arvoteoria ei pitäisi paikkaansa. :)
- 32.
-
Olen nähnyt tuon Siitoimen vain kerran jossain Youtubeen linkitetyssä tv-ohjelmassa ja silloin ajattelin, että onneksi tuo mies on jo kuollut.
Tarkastellaan nyt tätä Tony M kaikkitietävää listaa kriittisesti, jos hennot naisenaivoni moiseen ponnistukseen kykenevät
- Paljon rahaa - Totta kai, inhottava kapitalisti kun olen
- Valtaa - Ei vaikuta valintaan
- Yhteyksiä alamaailmaan - Kierrän kaukaa
- Yhteyksiä new age piireihin - Kierrän kaukaa
- Julkisuuden henkilö, ollut lehdessä - Mieluummin ei
- Hemmottelee ja on kohtelias - Ilman muuta ja minunkin pitää olla
- On aina ajoissa paikalla - Ei väliä, koska minäkään en aina oleSumma summarum: niin muodikasta kuin biologismi tällä hetkellä onkin, yksilöiden väliset erot ovat usein suurempia kuin sukupuolten. Olen valmis myöntämään, että naiset helposti sortuvat aivottomaan new ageiluun, mutta toisaalta, kyllä miehetkin tuntuvat uskomattomasta rationaalisuudestaan huolimatta tuhlaavan melkoisia summia kaikenlaiseen ”näin saat ystäviä, rahaa ja vaikutusvaltaa” self help-kirjallisuuteen. Olisiko totuus se, että sekä naisten, että miesten enemmistö on epärationaalista, helposti kusetettavaa lammaslaumaa, mutta miehet ja naiset vain etsivät eri asioita tuosta self help ja huuhaarahastuksesta: naiset mielenrauhaa ja henkistä kasvua (lue:itsepetoksen kasvua) ja miehet materiaalista hyvää. Nyrkkisääntönä tuossa aivottomuuden suossa on se, että elämänlaatua pitäisi nyt parantaa, mutta ei omalla työllä ja aivotoiminnalla, vaan maksamalla kultasuoneen iskeneille kaikenmaailman Tommy Hellsteneille sun muille.
(ja tietenkin jotkut miehet matkustavat intiaan meditoimaan tai häiritsevän minua Hare Krishna kirjallisuudella kadulla ja jotkut naiset yrittävät oikealla Feng Shuilla hankkia maallista mammonaa)
- 33.
-
Yksi asia on kuitenkin talle kaverille viela hieman mystinen. Olisikin kiva jos joku nainen voisi paljastaa hieman enemman. Toisaalta vastauksia lienee turha odottaa, nainen kun on yhta suuri mysteerio itselleen kuin miehillekin, ehkapa jos saisi jonkinlaisen kommunikaation aikaiseksi apina-naaraiden kanssa, niin saisi asiasta enemman selvyytta.
Eli mista johtuu se etta naisesta on lahes yhta helppoa saada prostituoitu kuin lammaskoirasta lammaskoiraa, hauesta predaattoria tai lohikaarmeen syoksemaan tulta? Onko kyseessa vahan sama luonteenpiirre, kuin etta labradorinnoutajasta saa hyvan lintukoiran? Eli kyseessa olisi jonkinlainen evoluution vaikutus. Tony M muistaa kuinka oma laboratorionnoutaja, koira, aikoinaan ensimmaisen kerran naki ilmakivaarin, ja miten innostunut se oli. Kyseessa oli jonkinlainen Sheldrakelainen morfologinen resonanssi.
Eli kokeeko nainen intuitiivista innostusta kun nakee esim. porttolan? Ainakin naisen intuitiivinen kiinnostuminen tanssimisesta viittaa tahan. Myos se miten helppoa on saada naisia ryhtymaan prostituoituoiduiksi ja saapumaan erilaisiin (vaikka amerikkalaisten) merisotavaen keskuksiin on merkittavaa. Tai erilaisille rajaseuduille punaisten lyhtyjen alle meikkaamaan.
Tama observaatio on ilmiona globaali, eika tarvitse kuin pikkaisen katsella historiallisia dokumentteja ja havaintoja, niin ilmio on myos historiasta ja kulttuurista riippumaton. Suomalaiset prostituoiduthan olivat erittain suosittuja taannoisessa tsaarinajan Pietarissa. Siella kavi moni kotikylan tytto hakemassa hieman lisanesteja venalaisilta herrasmiehilta. Ja eristyisesti lahetyssaarnaajia ihmetytti, kun saivat vuosikymmenien lahjonnan ja muunlaisen kikkailun kautta (mm ostivat kylan orjat jotta olisi edes muutama seuraaja) kautta viimein rakennettua kirkon johonkin muta-kylaan, ja samalla onnistuivat sulkemaan kylan porttolan, niin eihan heidan tartteneet menna kuin parin viikon kaupunkimatkalle, niin olivat kylan naiset rakentaneet uuden porttolan. Tama lahetyssaarnaajien havainto ja ihmetys etta juuri naiset olivat ne ensimmaisina niita porttoloita rakentamassa loytyy monesta dokumentista.
Suomalainen nainen muodostaa kuitenkin pienehkon poikkeuksen. Han on nimittain niin holmo, ettei ole onnistunut rakentamaan yhta taydellista painostuskartellia kuin sisaret suuressa maailmassa. Suomalainen nainen maksaa jopa taksimatkan, ja siina missa muunmaailman nainen kokisi olevansa ”helppo huora” jos antaisi ilmaiseksi, niin suomalainen nainen ei ole alynyt naita kikkoja, kyseessa lienee Suomen geo(sukupuoli-)poliittinen sijainti. Todennakoisesti vain Groonlannissa on olemassa vastaava ilmio. Suomalainen nainen onkin sitten opetettu kostamaan taman neuroosin ennemmin feminismin ja muunalisen poliittisen kukkahattutati-diplomatian keinoin. Suomeen saapuvat kesaturistit eivat kuitenkaan ole tasta tietoisia, vaan hehan ihmettelevat sita suurta maaraa prostituoituja joita nakevat seisovan tupruttelemassa kessua Helsingin porttikonkien ulkopuolella. Yleensa matkaopas joutuu vaivautuneena selittamaan ihmetteleville turisteille, etta kyseessa on Suomen ankara tupakkalaki - nuo naiset seisovat sen takia tupruttelemassa porttikongeissa kun eivat saa poltella sisalla. Harva se turisti kuitenkaan uskoo tuohon - ilmio on niin globaali - halvasti pukeutunut, meikeilla rustattu porttikongissa tuprutteleva nainen on kylla globaalissa viiteryhmassa prostituoitu, kulttuurista riippumatta.
- 34.
- 35.
-
Lucifel, on aina olemassa erilaisia yksiloita. Sina olet kuitenkin biologiasi ja sukupuolesi koodatun kayttaytymisen orja, ja on aivan sama mita kerrot ikaankuin rationaalisesti, noin 99% naisista toimii robootin lailla, sina olet tavallaan hypnoosissa, ja tiettyjen avainsanojen ja koodien antaminen sinulle ohjaa kayttaytymistasi. Sinahan olet mysteerio itsellesikin.
Muutamia poikkeuksia tasta robottijoukosta loytyy, Tony M:aa on viimeaikoina kiinnostanut esim. Alexandra David-Neel. Myos Lars von Trierin luoma naiskuva kiinnostaa, silla Trierin naiset on tavallaan heitetty eksistentiaaliseen tyhjyyteen, siihen samaan johon mies tavallaan upotetaan, nainenhan voi kavella saaresta saareen ja yleensa myos valitsee kaikein helpoimmat tiet, eli hyppii saaresta saareen, kun mies ui merella etsimassa jonkinlaista rupista lauttaa.
Miehen surkein biologinen piirre on kuitenkin hanen heikkoutensa suhteessa naisen seksuaalisuuteen, mutta senhan te jo tiesittekin - intuitiivisesti tai tiedostaen. Tuotahan vasta voikin kayttaa hyvakseen. Harva se mies kuitenkaan kayttaa samalla tavalla hyvakseen naisen vastaavaa heikkoutta, nimittain ns. huuhaa-heikkoutta. Toki, niitakin loytyy, seka naisia etta miehia, ja osahan osaa jopa rahastaa silla.
- 36.
-
Olet siis deterministi?
Olet ainakin varma itsestäsi, kun voit kutsua itsellesi täysin tuntematonta henkilöä orjaksi ja robotiksi muutaman kommentin perusteella. Ethän tiedä minusta mitään (minkä kommenttisi hyvin osoittaakin)Kommenttisi prostituutiosta oli muuten hyvin omituinen. Kerjääminen ja varastaminen tuntuvat vähemmän nöyryyttäviltä rahanhankkimiskeinoilta.
- 37.
- 38.
-
”Kyllähän tähän mielellään uskoisi, mutta on kiehtovaa nähdä, millaisella luonnontieteellisellä, teräksisellä varmuudella tuon Demi-keskustelun kaikki tyttöyksilöt hyppäävät sen tupakoivan YTM:n kelkkaan. Tulee ihan lapsuuden luontodokumentit mieleen.”
Nyt kun asiaa mietin, olen muuten aika hämmentynyt siitä, että niin moni myönsi suoraan valitsevansa sen pelimiestyypin. Periaatteessahan kaikkien olisi pitänyt sanoa, että paras vaihtoehto olisi se tavallinen kunnollinen mies (ja tosielämässä kuitenkin suosia pelimiehiä). Ehkä netin anonymiteetti sitten rohkaisee rehellisyyteen?
- 39.
-
Tuplapostaus on huonon ihmisen merkki, mutta pakko mainita, että vasta nyt luin tuon Demi-jutun. Muutama huomio:
-Enemmistö nuorista naisista on typeriä, mutta näkeehän tuon parinvalinnan onnistumisen avioerotilastoissakin
-Toisaalta Demin sivut eivät ehkä vedä puoleensa sitä vähiten pinnallista ja fiksuinta sakkia
-Valitsisin kolmosen, vaikka olisi toki parempi, jos harvoin juomisen sijasta ei joisi ollenkaan.
-Oma mieheni on selvästi kolmonen, vaikka myös muutama ykkösen piirre (sosiaalisuus ja oudot tavat)
- 40.
- 41.
-
Niin, en tajua, miten muita tuntui kiinnostavan tuo numero 2. Kai te sitten olette oikeassa ja minä sukupuoleni luonnonoikku kun vieroksun tuota kakkostyyppiä
Mutta for real : salaperäistä, vastustamatonta vetovoimaa… ei ihme, että Harlekiinisarja myy niin hyvin
- 42.
-
”Niin, en tajua, miten muita tuntui kiinnostavan tuo numero 2. Kai te sitten olette oikeassa ja minä sukupuoleni luonnonoikku kun vieroksun tuota kakkostyyppiä”
Valitettavan moneen negatiiviseen stereotypiaan tuntuisi pätevän sellainen ikävä juttu, että vaikka arkijärjellä ajatellen ”kukaan ei voi olla noin tyhmä”, tosiasiassa aika suuri osa ihmisistä tosiaan on. En nyt sanoisi että olisit suoranainen luonnonoikku, mutta ainakin minun arkikokemukseni mukaan edustat kyllä aika harvinaista vähemmistöä. Olen tavannut muitakin, mutta en hirveän monta, kun taas niitä kakkostyyppien kaulaan kapsahtavia hepsankeikkoja kyllä riittää.
Minä muuten edustaisin tuossa Demin kolmijaossa sitä ykköstyyppiä - en ole millään muotoa pelimies, mutta en kyllä kovin kunnollinenkaan, eli se itsekseen lauleskeleva omituinen hiippari osuu lähimmäs. Ja sen kohtalo muuten oli ainakin tuon gallupin perusteella kaikkein surkein - kunnollisen miehenkin otti sentään muutama vastaaja, mutta rallattelija ei tainnut kelvata kuin yhdelle vastaajalle. (Tai no, toisaalta, yksikin tietysti riittää… :))
- 43.
-
Noista Demin listan miehistä en ottaisi ketään. No, kakkonen on selvä sonni ja pelimies eli täydellinen turn-off, mutta muuten miehistä ei kerrottu mitään oleellista, mikä vaikuttaisi parinvalintaan.
Sitten Tonyn lista:
- Paljon rahaa - minulle riittää, jos mies elättää itse itsensä, minä elätän itseni
- Valtaa - turn- off. Miehet, joilla on valtaa, ovat lähes järjestään opportunistisia kusipäitä
- Yhteyksiä alamaailmaan - Olen tuntenut 3 miestä, joilla on yhteyksiä alamaailmaan. Kaksi oli ressukoita ja yksi itsekin rikollinen. Turn off.
- Yhteyksiä new age piireihin - Siedän vain ihmisiä joilla on matemaattis- luonnontieteellinen maailmankuva ja heikosti niitäkin
- Julkisuuden henkilö, ollut lehdessä - fiksut ihmiset pysyvät parhaansa mukaan pois julkisuudesta. Asiantuntijalausunnot jostain asiasta voisi vielä sietää.
- Hemmottelee ja on kohtelias - Ilman muuta ja minunkin pitää olla
- On aina ajoissa paikalla - Ehdottomasti. Minä en ole koskaan myöhässä ja pidän myöhästelevää ihmistä kyvyttömänä ottamaan muita huomioon.En nyt oikein ymmärrä, mitä Tony M:llä on prostituoituja vastaan? Eivätkö he nimenomaan säästä teidät ATM:t naisten pelottavalta seksuaalisuudelta?
- 44.
-
Satunnaislukija, ei Tony M:lla ole mitaan prosuja vastaan, sehan kai tarkoittaisi samaa etta olisi jotain naisia vastaan. Kunhan tuli ihmeteltya miten naisista on niin helppoa saada prostituoituja. Omien havaintojen tueksi loytyy monia etnologisia ja historiallisia havaintoja, kutsutaanhan sita jopa maailman ensimmaiseksi ammatiksi. Siina on olleet monet lahetyssaarnaajat ja muut antropologit ihmeissaan tekemassa havaintojaan. Tata nykya kai riittaisi etta jenkkila ja muut britit saisivat tehtya jonkun laivastotukikohdan vaikka Viipuriin, niin johan olisi varsinainen bordelli rajan takana, luulisi etta se olisi vihrea valo suomalaistenkin sisarien hieman irrotella. Tai miten olisi Suomeen? Siina saattaisi murtua koko naiseuden sosiaalinen konstruktio kun suomalaiset naiset alkavat perustamaan punaisten lyhtyjen alueita vaikka NATO:n tukikohtaan Hankooseen. Siina olisi JP Roosit ja muut Stakesin ammattitutkijat ihmeissaan. Oikeastaan tarvitaan vain arsyke, niin ilmio lahtee vierimaan kuin lumipallo lumista vuorta alas. Vahan sama juttu kun saisi labradorinnoutajalle oman ankkalammen.
Kieltamatta ihmetyttaa miten hapeilematta viela tuota duuniaan tekevat. Yksi syy on tietenkin raha, mutta hypoteesi siis on etta evoluutio on tavallaan luonut naisen vaistoihin eraanlaisen prostituoitu-luonteen. Naisen kiinnostuminen tanssimisesta ja muunlaisesta lantion heiluttelusta on tasta vain yksi alaosa - mutta biologisesta nakokulmasta kertoo ihan tarpeeksi.
Nykyaan kannattaa varmaan skannata ne erilaiset Bigbrother ehdokkaat ja muut missikisojen mannekiinit, lahes jokainenhan on ollut pornoleffassa, ollut prosuna tms. Tuo maasta riippumatta, viimeksi norjalainen ehdokas (puoliksi Iranilainen) hyllytettiin missikisoista kun oli ollut LA:ssa tekemassa taalahintaan myytavaa kovaa pornoa. Eli homma on vapautumassa kukkahattutatien painostuksesta ja propagandasta huolimatta.
Luonnontieteesta kiinostuneet naiset ovat siita hassu ilmio, etta heille on yhta loogista tiedustella jonkun horoskooppia kuin tutkia fysiikan lakeja. Tony M ei ole viela tavannut naistakaan joka pitaisi horoskooppia 100%-sesti sporalogiaan verrattavissa olevaan homppaan. Kerroppas satunnaislukija, oletkos tiedustellut lahi-ihmistesi horoskooppeja?
Mita viela tulee tuohon Panun sitaattiin naisen kovalevysta, niin eras erikoinen ohjelmiston piirre on myos se, etta se kommunikoi joskus negaatioiden kautta. Eli ”kylla” tarkoittaa yllattavan monesti ”ei”, ja ”en koskaan” tarkoittaa yllattavan monesti ”noh, ehka joskus”.
:)
- 45.
-
Mita muuten tulee tuohon ATM-typologiaan, niin taalla sita ei varsinaisesti kylla nielaista, tosin taytyy myontaa ettei koko ”teoria” ole taysin tiedossakaan. Tony M uskoo tuon ATM tilan olevan selitettavissa sosiologialla ja sosiaalipsykologialla, ja jokaisessa ATM:ssa asuu YTM ja jokaisessa YTM:ssa ATM. ATM:sta voi myos muuttua YTM melkein kertaheitolla. Laittakaapa joku suomalainen ATM nortti siihen Euroopan astronautti-ohjelmaan sukkulalla kuuhun, keokaniiniksi myos ATM/YTM tilaan, niin katotaan miten kay. Eikohan ala shamppanjat ruiskumaan.
Moni YTM on oikeasti ATM he vain kykenevat royhkealla kaytoksellaan - voi myos olla alemmuuskompleksi tai muunlainen narsismi - feikkaamaan auktoriteettia. Sinaansa kai tosin Lansimainen kulttuuri osaa suosia tuota ilmiota, hehan lienevat olla kuin kalat vedessa kaiken maailman turhuuden markkinoilla, ja niitahan kylla riittaa, …you name it - it's a Woman's world.
- 46.
-
EIHÄN se ole ihme, että Suomessa palataan vanhoihin ”hyviin” aikoihin elokuva-arvostuksen osalta, kun Suomessa on tehty vuosikausia maailman surkeimmat elokuvat, jotka eivät voita mitään arvostettuja palkintoja tai pääse edes ehdolle niistä! Ne eivät kerää ulkomailla myöskään katsojia ja yleisön kannatusta. Verratkaamme vaikka tilannettamme Ruotsiin ja voimme tajuta tilanteen kurjuuden.
SUOMEN elokuvasäätiön linja on aivan väärä (tuetaan samanlaista tuubaa vuodesta toiseen eikä haluta ottaa taiteellisia (=kaupallisia) riskejä) ja entinen SEA, nykyinen Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (symbolinen murha???!!!) tekee kauheaa työtä elokuvasivistyksen kannalta, kun panttaa filmikopioita suurelta yleisöltä ja elokuvakerhoilta kuin feministi fittuaan.Kansallisen audiovisuaalisen arkiston johdossa on nainen-Irina Krohn-joka ei taida tietää elokuvasta yhtään mitään tai jos on joskus tietänyt (hän on sentään teatteritaiteen maisteri-ajatella!), niin ei pilaavalta politikoinniltaan ainakaan enää tiedä tai niin toimi.
Suomalainen elokuvakritisismi on joitakin poikkeuksia lukuunottamatta (FILMIHULLU!) yhtä surkealla tasolla kuin politiikan journalismi!
Esimerkkejä, indisioita:
1. ”Cahiers du cinéma on tänäkin päivänä, brittiläisen Sight and Soundin ohella, Euroopan merkittävin elokuvalehti (Filmihullun jälkeen), olkoonkin, että se on ollut viime aikoina taloudellisissa vaikeuksissa, Le Monden omistuksessa ja mainosten armoilla.”
”Mainitussa huhtikuun numerossaan Cahiers du cinéma omisti viimeiset 24 sivua suomalaiselle nykyelokuvalle. ”
”Totta helvetissä olisi luullut, että Cahiers du cinéman Suomi-kokonaisuus kiinnostaisi suomalaista elokuva-alaa. Vaikka ei kieltä osaisikaan (kuten allekirjoittanut ilman sanakirjaa), on virkistävää edes nähdä niinkin mainio, tyylikkäästi kuvitettu paketti.”
”Elokuvasäätiön postituslistalla pitkään notkuneena ihmettelin, kun mitään ei kuulunut. Oletin, että edes jotain irtoaisi, koska Malausa teki jo aiemmin pienen jutun suomalaisesta elokuvasta, jonka jälkeen elokuvasäätiö ilmoitti 3.4.2008 päivätyssä tiedotteessaan:
”100 % Finlande -tapahtumaan liittyen myös Ranskan maineikas ja perinteikäs elokuvalehti Cahiers du cinéma on julkaissut toimittaja Vincent Malausan suomalaista elokuvaa käsittelevän artikkelin, jossa mm. haastatellaan Markku Lehmuskalliota ja Anastasia Lapsuita sekä vieraillaan saamelaiselokuvan festivaalilla Lapissa.
Mutta 24-sivun spesiaalista ei sanaakaan.
Laitan sähköpostia toiminnanjohtaja Irina Krohnille ja tiedottaja Satu Elolle.
Vastaus jälkimmäiseltä:
”Elokuvasäätiö on osallistunut toimittaja Vincent Malausan Suomen-vierailun kuluihin, joten meistä olisi hitusen outoa tiedottaa asiasta.”
Vai niin.
Cahiers jäi huomioimatta lähes kaikilta tämän maan toimittajilta, luultavasti myös useilta lehteen haastatelluilta tekijöiltä. (Elokuvakulttuuri tuskin elää Suomessa kukoistuskauttaan, ja niinpä Cahiers'n tilauksetkin ovat viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tasaisesti tippuneet…) Sen sijaan katsojatilastoista tai ”Italiassa” tai ”Ranskassa” palkituista suomalaisista lyhytelokuvista näkyy lehdissä juttuja päivittäin, kiitos Elokuvasäätiön, vaikka se, että suomalainen lyhytelokuva on palkittu Ranskassa, ei välttämättä tarkoita, että yksikään ranskalainen lehti olisi kuullut koko festivaalista.”
Elokuvasäätiö ei kommentoinut jatkouteluihini. Pitääkö tästä siis päätellä, ettei Cahiers du cinéman antama kuva suomalaisesta elokuvasta ja sen tuotannollisesta tilanteesta aivan vastannut elokuvasäätiön kuvaa itsestään. Hieman ihmettelen, että mikäli syy jättää tiedottamatta on osallistuminen Malausan Suomen-vierailun kuluihin (ja se ei todellakaan ole mikään syy), niin minkä tähden säätiö tiedotti artikkelista, joka käsitteli saamelaisfestivaalia. Samalla rahalla toimittaja sinnekin lennähti.”
Näin siis eräs asioista perillä oleva henkilö, Eero Tammi nimeltään.
2. Hän myös kertoo blogissaan karmaisevan tarinan siitä, miten Suomen ylivoimaisesti älykkäin, asiantuntevin, vanhin ja viisain elokuvalehti, FILMIHULLU, sai täysin käsittämättömän käsittelyn Helsingin Sanomien NYT-liitteessä, jonka nuoret toimittajat taitavat olla teini-ikäisten ajattelutasolla tai muuten vaan umpikieroja kiduttajia. Tämä kertoo jotakin journalismin tilasta kuten myös se, että elokuvakriitikot toistelevat lähes identtisiä näkemyksiä mediasta toiseen ja arvioivat elokuvia naurettavalla tietotasolla vailla minkäänlaista suhteellisuutta (esim. Paha maa-farssi sai lähes poikkeuksetta mestariteos-tyylisiä heittoja Suomessa(, mutta muualla maailmassa elokuvaan suhtauduttiin penseästi) ja tämäkin kertoo tilanteen kurjuudesta).
Eero Tammi NYT-liitteen tapauksesta:
”Näin avoimen ylimielistä ja lipevää toimintaa, toimittajaetiikan travestiaa, en ole kohdannut yhtä läheltä kymmenvuotisen freelance-periodini aikana. Selväksi tuli, että Väkevän ja Nytin muun nuoren kaartin lähtökohtaisena missiona oli asenteellinen pienlehdelle vittuilu ja haastattelutilanteen naamioiminen (tai naamioimisen yrittäminen) joksikin muuksi.”
Suomalaiset elokuvalehdet ovat muuttumassa alansa Seiskoiksi (entinen Hohto, nykyinen Episodi; Como - Joskus vähän kevyempikin lukeminen on paikallaan).
Jyri Nummelin (Finnish non-fiction writer, born in 1972. Has written books about pulp fiction, the history of cinema, rare first names, Western writers and food.):
” Muutenkin Suomen elokuvakulttuuri on outo ja ikävä. Minua ei juurikaan enää kiinnostaisi palata toimimaan päivälehtikriitikkona (mitä työtä tein 1990-luvulla, opiskeluaikoinani), koska elokuvakritiikit ovat useasti tyhjänpäiväisiä ja terävämpiä pointteja esittäviä juttuja tuskin pääsisi tekemäänkään. Toisaalta jos toisessa päässä on nettilehdet ja Comon kaltaiset puffijulkaisut ja niiden sivut täyttävät senttarit, niin toisessa päässä ovat omia reviirejään kaunaisesti puolustavat neurootikot. Pitäkää elokuvakulttuurinne.”
3. Elokuvaklassikoita ei näytetä kuin vanhusten aamuaikaiseen katseluaikaan tv:stä ja aivan liian harvoin. Jos siis haluaa nähdä muutakin kuin Markus Selinin viimeisimmän rahastuksen, joutuu panostamaan laitteisiin ja hankkimaan elokuvia jopa ulkomailta (Suomeen tuodaan yllättävän vähän vaihtoehtoelokuvaa dvd-muodossa ja toisaalta helvetin hitaasti kaikkien aikojen arvostetuimpia klassikoita, jotka nekin kyseenalaisina julkaisuina esim. kuvanlaadun suhteen) ja tämä tietysti maksaa ja paljon (esim.Criterion-julkaisut).
4. Elokuvakokemus on erilainen oikeassa isossa teatterissa oikealta, elokuvafilmiä varten tarkoitetulta kankaalta kuin jossakin pienessä tv-ruudussa tai kotiteatterissa, jossa kuvan suuruus ei ole missään järkevässä suhteessa äänenvoimakkuuteen.
5. On johdettavissa perusteltu ajatus siitä, että Suomesta ei nykyisenlaisella elokuvapolitiikalla pääse esille henkilöitä, joilla on taitoa ja rohkeutta tehdä persoonallista elokuvaa. Samat vanhat töpeksijät Timo Koivusalon ja Markku Pölösen johdolla tekevät saatanaan tylsää jälkeä vaikka myös uusia avauksia on näkynyt (Petri Kotwica?). Suomeen kaivattaisiin medioissa häärääviä, elokuvaa eteenpäin ajavia keskustelunavaajia kuten Donner aikoinaan ja Bagh kai nykyään ja tuottajia, joilla olisi muukin kuin kaupallinen koulutus(, jos heillä on koulutusta ollenkaan). Tekninen osaaminen on in, taiteellinen output on-luonnollisesti-out.
6. Suomalainen korkeakouluissa tapahtuva elokuvatutkimus on kyseenalaistettu jo vuosikausia, varsinkin Turun linja. Tutustukaa alan julkaisuihin ja niiden vastineisiin, kritiikkiin.
7. Suhteessa suomalaisen elokuvapolitiikan visioihin, kaupalliseen ja mukataiteelliseen kunnianhimoon ja rahamäärään (toisaalta inistään, että ei tueta tarpeeksi ja toisaalta maailmassa on tehty viimekin aikoina vain murto-osalla siitä, mitä Suomessa laitetaan yhteen elokuvaan tukea, arvostettuja, palkittuja ja persoonallisia elokuvia) on perusteltua sanoa, että Suomessa tehdään tällä hetkellä maailman surkeimmat elokuvat tai ainakin suomalainen elokuvakulttuuri on kokonaisuudessaan kauheassa tilassa (jokamiehen elokuvatietous ja -kokemus, elokuvateattereissa klassikoiden ja vaihtoehtoelokuvien katselumahdollisuus, suomalainen elokuvatutkimus ja –journalismi) mihin tahansa muuhun länsimaahan verrattuna.
- 47.
- 48.
-
”Kiintoisaa, ja perehdyn varmasti antamaasi linkkiin, mutta onko sinulla parannusehdotuksia?”
On. Summaten seuraavaa:
1. Suomen elokuvasäätiön linjaa muutettaisiin niin, että ei vastustettaisi ehdottomasti persoonallista, pienempää indie-tyyppistä elokuvaa ja näiden osalta voitaisiin taloudellista tukea jakaa vaikka aluksi rajoitetummin kaupallisten riskien takia jotta olisi edes teoreettinen mahdollisuus olemassa hieman rohkeammalla elokuvalle. Raha ei takaa laatua, mutta koska elokuvasäätiö haluaa kynsin ja hampain pitää kiinni elokuvan muodollisista vaatimuksista eli elokuvan tulisi näyttää ja kuulostaa teknisesti tietynlaiselta jotta sillä olisi mahdollisuuksia menestyä myös ulkomailla vaikka asia on toisinpäin eli siellä on kyllästytty samalta näyttävään elokuvaan, tulee näitäkin persoonallisia ”riskielokuvia” tukea niin, että ne ylittävät tietyn teknisen tason.
2. Suomen televisiossa tulisi pyöriä jonkinlainen elokuvaa käsittelevä kulttuuriohjelma, jossa voitaisiin sitten vaikka pakolla mainostaa uusia elokuvia samalla. Ensi-illan jälkeen, joka oli tosin katsomisen arvoinen vain Hotakaisen piikkien takia, ei ole ollut kelvolliseen katseluaikaan mitään edes elokuvaan viittavaa tarjolla.
3. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto tarjoaa muutamalla paikkakunnalla muutaman elokuvan vuodessa katsottavaksi (tietysti Helsingissä on tarjolla kaikkea yllin kyllin), mutta olisi hienoa, jos elokuvia näytettäisiin huomattavasti useammin vaikka niin, että joka vuosi näytettäisiin tietyt peruselokuvat eli klassikkohuiput ja sitten lisäksi vuosi vuodelta vaihtuvia vaihtoehtoelokuvia.
4. Televisiossa näytettäisiin huomattavasti useammin klassikoita ja vaihtoehtoelokuvaa jatkuvien uusintojen ja ylikaupallisten rahastusten ohella.
5. Suomen elokuvasäätiön johtoon tulisi laittaa ihminen, joka tunnustaa suhteensa elokuvaan avoimesti ja antaisi ulospäin uskottavan kuvan henkilön tietotasosta elokuvien suhteen. Säätiön hallituksen nimittäisi joku uskottava paneeli, jossa olisi sekä taiteellisia että kaupallisia toimijoita, eikä missään nimessä poliittinen virkapyrkyrisakki. Tällä hetkellä opetusministeriö nimittää säätiön hallituksen, hallitus nimittää säätiön toimitusjohtajan ja toimitusjohtaja nimittää säätiön muut toimihenkilöt.
6. Parannusehdotuksia elokuvatutkimukseen löytyy alan lehdistä ja kirjoista, varsinkin Filmihullu lehdessä on käyty vuosia kiivaita väittelyitä Turun linjasta. Elokuvajournalismin osalta olisi hyvä vaatia, että toimittajilla olisi ammattietiikka ja perustiedot ja -taidot elokuvista jotta kritiikin voisi suhteuttaa muihinkin kuin Kummisedän jälkeen ilmestyneisiin elokuviin ja erityisesti, jotta kritiikissä olisi rikkaampia viittauksia elokuvahistoriaan. Jos sitten mainostetaan, että lehti on huippu (esim. näin:”Episodi on korkealaatuinen lehti elokuvan maailmasta. Aina ajankohtainen ja tyylikäs julkaisu tarkastelee elokuvia, niiden tekijöitä ja taustoja”), niin silloin voi vaatia, että on myös erityistietoa ja sen tulisi näkyä.
7. Tavoitteena olisi siis, että ei tapahtuisi jyrkkää ja keskustelua ja kultuurin edistymistä estävää jakoa ”omia reviirejään kaunaisesti puolustaviin neurootikkoihin” ja niihin, joille maailman paras elokuva on Sinkkuelämää tai uusin Tarantinon tuotos.
Nykyinen tila edistää vain ylpeän, itsetietoisen elitismin ja katkeran keskinkertaisuuden olemassaoloa.
- 49.
-
Tony M: En ole kysynyt kenenkään horoskooppimerkkiä ala- asteen jälkeen. Eli sen jälkeen, kun aloin ajatella omilla aivoillani. Jos joku tiedustelee horoskooppiani, vastaan ”skeptikko” ja kyseinen henkilö siirtyy mustalle listalleni niiden seuraan, jotka uskovat homepatiaan, spiritismiin, atlantikseen, alieneihin, feng suihin tai ylipäänsä mihinkään.
Ja kyllä miehetkin ovat varsin usein huuhaauskovaisia: luepa Vortacin lätinöitä Atlantiksesta jostain aikasemmasta ketjusta. Ja miehet ostavat runsaasti Iron Man - lääkkeitä jostain Ideakuvastosta (päätellen siitä, että niitä kannattaa myydä), ja mitäpä muusta sellainen kertoisi kuin kyvyttömyydestä loogiseen ajatteluun.
Mutta siitähän on tosiaan tutkimuksia, että yliopistoissa taikausko rehottaa, ainakin humanistisissa piireissä. Se lienee syy siihen, miksi humanistit pääsääntöisesti saavat minut kirskuttelemaan hampaitani.
- 50.
-
Prostituutiosta vielä: Ihmettelet, miksi naisista tulee niin helposti huoria. Ihmettelysi johtuu siitä, että mielessäsi kummittelee Viktoriaaninen naiskuva, joka vieläkin on jossain määrin voimissaan: nainen on miestä siveellisempi ja epäeroottisempi jne.
Mielestäni viktoriaanista aikaa edeltänyt naiskuva, eli näkemys siitä, että nainen on rietas ja alati kiimainen olento, jonka kuolemattoman sielun olemassaolo on kyseenalaista, oli huomattavasti realistisempi. ;)
Jos huoraamiseen ei liittyisi niin paljon lieveilmiöitä, kuten paritusta, huumeita, väkivallan uhkaa jne, en usko että se olisi alan valinneille loppujen lopuksi juuri hierojan työtä kummempaa. En usko, että itse työ tekee siitä henkisesti raskasta, vaan yleinen asenneilmapiiri.
-
Näkyvissa kommentit 1-50. Yhteensä 75 kommenttia.