Plaza

Korkeimman omakätisesti

13.1.2010
Panu

Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Kulttuuri

itsemurha, itsetuho, itsemurhakulttuuri

Tony Halmeen kuolemassa on aihetta toiseenkin kirjoitukseen, sillä lehtitiedot viittaavat siihen suuntaan, että hän riisti itse henkensä. Timo Soini sanoi omassa muistopuheessaan jotakuinkin niin, että Halme oli tavallinen suomalainen mies hyveineen ja vikoineen, mistä kommenttiosastollani jo kerittiin hieman pahastumaan: eivät kai ”tavalliset suomalaiset miehet” sentään ole ampuma-ase- ja huumerikoksiin syyllistyneitä sekakäyttäjiä? - Mutta kuolemistapansa Tony osasi kieltämättä valita suomalaiselle miehelle ominaiseksi. Puhukaamme siis itsemurhasta, tuosta suomalaisen kulttuurin kulmakivestä.

Parhaiten osaamissani kielissä ei oikein ole vastinetta suomen tuttavalliselle slangi-ilmaukselle itsari, vaan itsemurhaa tarkoittavan vakiosanan vaihtoehdot ovat vältteleviä tai lääketieteellisiä. Meidän Itsari on sitä vastoin monen pojan luonteva ystävä, jonka kanssa ollaan miltei kosketusetäisyydellä: mutsi hei, mun kaverit Oskari, Itsari ja Ilmari tulee käymään. Näin oli jo ennen nuorison mustapaitaisten synkistelykulttuurien aikoja - kulttuurien, jotka taitavat olla meillä erityisen suosittuja ja valtavirtaisempia kuin monissa muissa maissa: täällä oltiin gootteja jo ennen kuin goottikulttuuria oli keksittykään.

On tietysti vaikea sanoa, kuinka erityisesti suomalainen ilmiö itsemurhamyönteisyys ja itsemurhan kanssa flirttailu on. Kristillisen kulttuurin ja ylipäätään aabrahamilaisten uskontojen vaikutusalueella itsemurhaan on kuitenkin nimenomaan uskonnollisista syistä ollut tapana asennoitua hyvin kielteisesti: itsemurhaaja haaskaa Jumalan lahjan, elämän, ja joutuu sen mukaisesti helkuttiin kärsimään. Myös islamin suhtautuminen itsemurhaan on ollut hyvin kielteinen, ja itsemurhaluvut muslimimaissa ovatkin yleensä alhaisia maiden masentavista oloista huolimatta. Islamilainen itsemurhaterrorismi edellyttääkin jonkin verran jumaluusopillista hiustenhalkomista, jolla musta saadaan valkoiseksi ja selvästi itsemurhan näköinen teko selitellään joksikin ihan muuksi. Luultavasti merkittävä osa nykyisistä islamistisista itsemurhaterroristeista on yksinkertaisesti tavallisia itsemurhaajia: itsetuhoisia, depressiivisiä nuorukaisia, jotka valitsevat ”marttyyrikuoleman”, koska se on uskonnollisesti hyväksyttävä tapa riistää oma henki.

Kaipa jotain suomalaisten itsemurha-alttiudesta voidaan päätellä esimerkiksi siitä, että Yrjö Jylhän Häätanhu - nimikin on pettävän idyllinen - on yksi tunnetuimpia suomalaisia rakkausrunoja. Nekin, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan Jylhän nimeä, tunnistavat runon heti kuullessaan sen avainsäkeen on mulla hautajaiset, sulla häät. Muistanette, että runon kertojaminä on rakastunut mies, joka ilmeisestikään ei koskaan ole uskaltautunut tunnustamaan tunteitaan ja joka nyt on vieraana rakastettunsa häissä, kun toinen mies vie hänet vihille. Koska hänen elämällään ei ole tarkoitusta ilman tätä tyttöä, hän on vakaasti päättänyt surmata itsensä heti häät tanhuttuaan: Siis kätes anna nyt morsianna, kun viime kerran minut vielä näät. Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa - rakkaus on helpompaa tunnustaa tekemällä itsemurha, ja ainoana lohtuna on se, että rakastettukin aikanaan kuolee ja kuopataan: Pian päätät tanhus, oot kohta vanhus, mut ikinuorna minut aina näät.

Sosiologian klassikko Émile Durkheim tunnetaan mm. itsemurhaa koskevasta klassikkotutkimuksestaan, jossa hän katsoo itsemurhien olevan rauhan aikana yleisempiä kuin sota-aikana, koska sotaan sisältyy elämälle merkityksen antava yhteisöllisyyden kokemus, jota yksilöpainotteisessa nykyelämässä usein jäädään vaille. Suomalaisten nostalgisoiva ja ihannoiva asenne sotaan pitääkin melko hyvin yhtä Durkheimin käsityksien kanssa: suomalaisten muistoissa sotavuodet säilyvät aikana, jolloin ihmiset välittivät toisistaan ja pitivät yhtä toisella tavoin kuin rauhan aikana. Tässä täytyy taas kerran muistuttaa siitä tositarinasta, jossa nuori poika oli mennyt vapaaehtoisena sotaan, kärsi rintamaoloista ja aikoi tehdä itsemurhan armeijan pyssyllä, mutta vanhempi jermu tuli kääntämään pyssyn poispäin ohimosta, osoitti venäläisiin päin ja sanoi, että tuo on oikeampi suunta. Rauhan aikana ei ole ”venäläisiä” eikä muutakaan yhteistä asiaa, eikä pojan henkikään ole kaikille arvokas samalla tavoin kuin kaikki liikenevät miehet tarvitsevalla rintamalla. Ne nuoret miehet, jotka nykyään uhoavat Suomen sodista, voivat käydä hermoille joskus, mutta heidän uhonsa taakse kätkeytyy hyvin surullinen sanoma: sodassa heitäkin joku kaipaisi avukseen, rauhan aikana he eivät voi olla siitä varmoja.

Panu Höglund

Uranuksen työpaikat
 

2 lukijaa on pitänyt tästä artikkelista.

Piditkö artikkelista?

Lähetäkavereille

Lähetä linkki kaverille sähköpostilla

Osion Kolinaa PANUhuoneesta syötteet:
kirjoitukset
kommentit

Juttuja aiheesta
Alussa oli Nainen – ja vuoden synkin aika (24.11.2009, Ellit)
Keskusteluja aiheesta
itsemurha (28.01.2010, Ellit, liikunta ja terveys)
Itsarit (17.12.2009, Ellit, perhe)
Lääkäri varoittaa itsemurhista (09.12.2009, Ellit, työ ja yhteiskunta)
1.

Yleensä en pidä ihan hirveästi tästä Panun mollivoittoisesta (joskin äärimmäisen taitavasta) soundista, mutta nyt se kuuluu asiaan. Loistava anatomia, niin näistä yksittäisistä sotureista kuin laajemminkin.

2.

Antiikin aikana orjia halveksittiin siksi että näillä olisi ollut sotavangiksi joutuessaan mahdollisuus ”syöksyä miekkaan” ja välttyä näin orjuudestaan, mutta eivät sitä tehneet vaan tyytyivät orjan osaansa.

Keskiajan alkupuolella oli väki vähissä, mikä oli yksi maaorjuuden syy. Ehkä maaorjilta haluttiin siksi kieltää tuo ”pakokeino”?

Uudella ajalla on sotilaalle ollut kunniakkaampaa surmata itsensä kuin antautua vangiksi, siksihän Hitlerkin lähetti Paulukselle marsalkansauvan. Vanhassa Japanissa ei muu tullut kyseeseenkään.

3.

Tony Halmeesta voi olla montakin mieltä, mutta tämän feministilehmän blogi on kyllä riman alitus:
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2010011310917932_k9.shtml

4.

Totta, Kaarina Hazardin kolumni ei osoita hyvää makua.

5.

Kaunis kirjoitus. Kiitos Panu. Meillä monilla on läheisiä samassa tilanteessa kuin oli Tony Halmeen omaisilla. Asia, jossa toinen osapuoli on ikuisuus voidaan esittää kunnioittavasti: Mitä ihminen on, virvaliekki levoton. kirjoittaa runoilija.

6.

Kunnianloukkaus ja solvaus ovat asianomistajarikoksia, minkä Hazardkin toki tietää. Muuten melkoinen rimanalitus.

7.

Mikäli Tony Halme olisi syntynyt tavalliseen ehjään ja tasapainoiseen perheeseen, emme välttämättä olisi kuulleet hänestä. Tai jos olisimme, hän olisi kenties saavuttanut julkisuutta painijana tai jonkinlaisena voimaurheilijana, jota haastateltaisiin Urheiluruudussa ja jonka sukkelasanaiset vastaukset olisivat jääneet ihmisten mieliin. Jos tämä vaihtoehtouniversumin Halme olisi lähtenyt politiikkaan urheilu-uransa jälkeen, hän olisi saattanut edustaa sosiaalisesta taustastaan riippuen mitä tahansa puoluetta.

8.

Hazardin kirjoitus lienee jonkinlaista ”äkkipuuskaista kaunokirjallisuutta”…Muuten olen sitä mieltä että kun jonkin yksilön kohtalo on kova niin ehkä suhtaudumme asiaan tietyllä pieteetillä…

9.

Olenko ainoa tässä helkutan Intternautti-maailmassa, joka näkee Hazardin kolumnin vain ja ainoastaan mediakriittisenä avauksena, eikä niinkään Halmeelle vittuiluna? Eivätkö ihmiset enää osaa lukea? Tai siis ymmärrä lukemaansa?

Tuo itsarinäkökulma on melko mielenkiintoinen. Halmehan oli monella tavoin YTM ja kaiken lisäksi hänessä taisi olla öykkärin vikaa. Eiväthän sellaiset tapa itseään! Vaikka olisikin suomalaiskansallinen mentaliteetti. Toisaalta ymmärrän sen, että kun kaikki menee eikä hyviä tai edes hyvin käyttäytyviä eli oikeasti myötätuntoisia ihmisiä ole lähettyvillä, miksei sitten tekisi lopun viimeisestäkin ”mentävästä” eli omasta hengestä.

10.

Lisäyksenä edelliseen täytyy sanoa, että sen lopullisen lopun tekeminen vaatii kyllä aika lailla munaa, tai sitten tuliaseen.

11.

Samaa mieltä Prrrkl tuosta Hazardin kirjoituksesta. Liian aikaisin, aivan liian aikaisin kirjoitettu, mutta mitään en lisäisi, mitään en jättäisi pois. Hazardia muuten lynkataan paraikaa Uuden Oikeiston Sarvamaan blogissa.

12.

Tässäpä muuten mielenkiintoinen pohdinta itsemurhasta ja sen oikeutuksesta

http://parazite.nn.fi/kotisivu.dnainternet.fi/raupas74/itsemurha/

13.

Asiat Hazardin kirjoituksessa ovat niin kuin asiat olivat. Sanomisen tyyli voisi tietysti olla nätimpi kun on vainaasta kyse. Mutta mikä ihme teki T. Halmeesta YTM:n (siis jos näitä sietämättömän tyhmiä kirjainyhdistelmiä käytetään) ? En todella totisesti tajua, enkä edes halua, notta turha selittää.

14.

Kaarina Hazard kirjoittaa asiaa!! vain ja ainoastaan! ihme juttu miten täällä nyt kaikki ovat alkaneet jumaloida halmetta jotenkin?? Minä luulin että sen tyyppisistä miehistä ei tässä keskustelupalstassa ainakaan välitettäisi? Huomaa taas aika selvästi sen, että ei tarvitse kuin olla mies saadakseen sairaalloisesti myötätuntoa miesmaailmalta. Miesten välinen solidaarisuus tosiaan tuntuu toimivan!

Tuomitsisitte kerrankin selkeästi haitalliset elämäntavat ja tyylit! Juuri tuollaiset action ja showpaini yms.miehet ovat useimmiten myös pahimmasta päästä naisten ja heikompien hyväksikäyttäjiä. Odottaisin täältä nyt kunnollista ja napakkaa tuomiota, kun aihetta kerran on.

Varmaan jos samassa elämäntilanteessa olisi nainen kuollut, niin täällä vain ilkuttaisiin.

15.

Ai anteeksi, on täällä näköjään muutama muukin sitä mieltä että Hazard tykitti täysillä ja asiaa!

16.

Minusta ajatus siitä, että Hazard olisi kirjoituksessan osoittanut vain mediakritiikkiä, ilman mitään tarkoitusta halventaa Halmetta, ei ole älyllisesti rehellistä. Halmeesta voi olla montaa mieltä, mutta eiköhän olisi ollut reilumpaa esittää solvauksensa Halmeesta vielä tämän eläessä, jolloin hän olisi voinut jotenkin puolustautuakin likasangon kaatamiselta niskaan. Vainajien solvaamista ei ole tapana pitää hyvänä käytöksenä.

17.

”Odottaisin täältä nyt kunnollista ja napakkaa tuomiota, kun aihetta kerran on.”

Mitä aihetta? Kuolema, itsemurha? Minä en ainakaan rupea tuomioita jakamaan siksi että joku päätyy riistämään hengen itseltään.

18.

Hyvien tapojen noudattamisen lisäksi kannattaa myös muistaa, että vainajilla on useimmiten myös omaisia, joita vainajan solvaaminen voi loukata.

19.

Hazardin kolumniin suhtautuminen (femakko siis kirjoitti ilkeasti Halmeesta) on nyt havaittavissa sita polarisointia mita feministit ovat onnistuneet politiikallaan luomaan. Tuo on tietenkin vasta alkua, mutta merkit on ilmassa. Vastapuoleksi on syntymassa hyvin nationalistinen - ironista oikeastaan etta juuri _sovinistinen_ - voima, joka kohta ottaa jo mittaa feminismista. Tamanhan me tiesimmekin, kuten senkin, etta tuohon toisen polaarin joukkoon kylla riittaa porukkaa kun nuorten miesten tyottomyys lahentelee kohta 50% rajaa, eika tyoministerin salkkua pitanyt sukupuoliasioiden erikoisosaajapuolue Vihreat, ole tata huomannut.

Mutta sita saa mita tilaa, sanotaan….

20.

Ihan riippumatta siitä mihin Hazardin kritiikin kärki on osoitettu hän käyttää Halmeesta luonnehdintoja jotka veisivät leivättömän pöydän ääreen - jos kohde eläisi. Juuri tämän takia vainajien solvaamista pidetään paitsi epäsopivana, myös raukkamaisena. Oli kyse miten epäsympaattisesta hahmosta tahansa (kuten, IMHO, tässä tapauksessa).

Saattaa jopa olla että tällä kertaa Hazard joutuu vastaamaan ”rohkeista” (mitä rohkeutta haudalle kuseminen muka on?) luonnehdinnoistaan tavalla tai toisella. Mikä olisi sille itseään täynnä olevalle rääväsuulle ihan oikein.

21.

Minäkin tulkitsin Hazardin kolumnin eri tavalla. Hän käytti solvaavia ilmaisuja, mutta niiden pointti ei ollut aivan niin yksioikoinen. Teksti oli mielestäni monitasoisempi kuin mitä sitä vastaan esitetyn raivostuneen kritiikin perusteella voisi päätellä. Yllätyin täysin kun luin lukijoiden reaktioita. Esimerkiksi Petri Sarvamaan kirjoitus oli minulle täysin käsittämätön: http://petrisarvamaa.blogit.uusisuomi.fi/2010/01/13/halme-hazard-ja-demokratia

Solvaako Hazard tässä kappaleessa Halmetta:

”Ei Halme meitä silloin kiinnostanut, kun hän kärvisteli raitistumisen veret seisauttavassa tylsyydessä. Ei häntä kaivettu esiin esimerkiksi siitä, miten elämän pahastikin köykkimä voi kammeta itsensä toisten ihmisten raittiiseen yhteyteen. Kun Halme näytettiin punnitsemassa mandariineja lähikaupassa, ei kuvalla ollut tarkoitus esittää sitä, miten mainio mies hänestä onkaan lutviutunut, vaan alleviivata katastrofia, joksi tämän mullin ja elukan elämä onkaan päässyt menemään. Arkeen kesyyntyminen ei ollut sinnikkään taistelun uuras, hieno lopputulos, vaan kuohittu mahtisonni.”

Iloitseeko Hazard tässä Halmeen kuolemasta:

”Meni oikealla hetkellä. Ymmärsi mennä. Kuten Elvis oksennukseensa tai Marilyn lääkkeisiin. Tahdomme loppuun dramaattisen käänteen, emme kiusallista hiipumista, joka on kaikkien osa. Ja tämän testosteronilla, anabolisilla steroideilla, eläintaljoilla ja leijonariipuksilla itsensä mieheksi rakentaneen olennon kylmenevän kalmon ääressä salaa ihmettelemme, miksi tämä Matti Nykänenkin täällä vielä heiluu, sehän on jo nähty.”

22.

Lukekaapa Hazardin muitakin kolumneja, niin opitte tunnistamaan hänen tyylinsä.

23.

”Ihan riippumatta siitä mihin Hazardin kritiikin kärki on osoitettu hän käyttää Halmeesta luonnehdintoja jotka veisivät leivättömän pöydän ääreen - jos kohde eläisi. Juuri tämän takia vainajien solvaamista pidetään paitsi epäsopivana, myös raukkamaisena. Oli kyse miten epäsympaattisesta hahmosta tahansa (kuten, IMHO, tässä tapauksessa”.
Samaa mieltä; toisia saa haukkua miten vain, toisista ei saa piirtää edes pilakuvaa. Hazardin kolumni oli minusta rasistinen. Ja sarkasmia en siinä nähnyt. Ja olen kyllä lukenut aikaisemmin hänen kolumnejaan - siksi petyinkin niin pahasti.

Mutta Panulle - kiitos hyvästä kirjoituksesta! Kun näin nuo sanat ”on mulla hautajaiset, sulla häät”, alkoi päässäni soimaan heti (Vesa-Matti Loirin?) esittämä laulu. Ja kyllä se kosketti slaavilaista melankoolista mielenlaatuani.

24.

Meille on siis nyt tulossa samanlainen jengi. Ennen vanhaan feministit alkoivat porukalla rummuttamaan ja lahettamaan tappouhkauksia kun jotain heille sopimatonta tuli eteen. Nyt on tulossa toinen jengi, jotka ovat loytaneet toisensa, ja pelaavat vahintaan samoilla korteilla. Sinaansa tuo tuntuu ihan kohtuulliselta, etta feministit ovat tavallaan politiikallaan saaneet juuri sen, minka ovat tyhmyydessaan tilanneet. Pienia eroja tosin on; toinen porukka koulutetaan verovaroilla, eraanlaisina liukuhihna-ideologeina, johin on oikein yliopiston auktoriteetin kirjallisuudella ommeltu eraanlainen resepti, miten vaikuttaa yhteiskunnassa. Heilla on yleensa vagina ja he ovat vihaisia naisia. Toinen porukka tulee mutaojan ja KELA:n kautta, ja on enemmistona kikkelilla varustettuja. Sukupuolisegregaatiota havaittavissa siis.

25.

”Vastapuoleksi on syntymassa hyvin nationalistinen - ironista oikeastaan etta juuri _sovinistinen_ - voima, joka kohta ottaa jo mittaa feminismista”.

No ainakaan itse en tunnista itseäni tuollaisesta luonnehdinnasta, vaikka olen Hazardia arvostellutkin. Jos hän yritti arvostella ns. pintamediaa, niin huonosti oli kirjoitettu. Päällimmäiseksi jäi mieleen vain ulkonäön, vammaisuuden ja alkoholismin halveksunta. Jos Halme oli niin mitätön ihminen, miksi Hazard vaivautui hänestä kirjoittamaan. Kuka Halmeesta muka on sankarin tehnyt - en ole sellaista havainnut. Eivätkö ihmiset, jotka oikeasti ovat hänet tunteneet, saisi kertoa mielipidettään hänestä?

Jos Hazardin kirjoitus oli sarkasmia ja ironiaa, niin sitten yhtä hyvin Tony Halmeen puheet olivat sitä.

Hazard on feministi; se ilmeisesti suojelee häntä. Miten kävi Esko Kiesin?
Halme inhosi feministejä, se on fakta. Hänen tunnettuja sloganeitaan oli ”Näytä minulle tyytyväinen feministi niin minä näytän sinulle Jari Sillanpään tyttöystävän”. Valitettavasti Tony Halme ei aivovamman saatuaan enää pystynyt puolustautumaan, saatikka haudan takaa. Ja ei, minä en pitänyt hänen rasistisista lausahduksistaan, vaikka ne olisivat olleet osittain huonoa huumoria.

26.

Mikä helvetti on YTM, ja miksi tyhmien ihmisten pitää tuollaista lyhennettä käyttää?

27.

”Minäkin tulkitsin Hazardin kolumnin eri tavalla. Hän käytti solvaavia ilmaisuja, mutta niiden pointti ei ollut aivan niin yksioikoinen. Teksti oli mielestäni monitasoisempi kuin mitä sitä vastaan esitetyn raivostuneen kritiikin perusteella voisi päätellä. Yllätyin täysin kun luin lukijoiden reaktioita. Esimerkiksi Petri Sarvamaan kirjoitus oli minulle täysin käsittämätön: http://petrisarvamaa.blogit.uusisuomi.fi/2010/01/13/halme-hazard-ja-demokratia”

Sarvamaa kirjoittaa täyttä asiaa.

Eli luetun ymmärtämisessä on vaikeuksia?
Halmeesta saa (edelleenkin) olla mitä mieltä vaan, mutta jonkinlaista tyylitajua olisi hyvä omata silloin kun kirjoitetaan kuolleista jotka eivät ole vastaamassa kirjoituksiin. Tosinhan tyylitaju ja kunnioitus ovat nykyään häviäviä luonnonvaroja.
Itseasiassa lehdistö ei ole Halmetta nostanut millekkään jalustalle, sen ovat tehneet se perussuomalaisten pieni joukko joille Halme oli esikuva ja jumalasta seuraava. Toki kirjoitettu Halmeesta on, mutta niin tehdään kaikista kuolleista jos naama on vähänkin ollut mediassa. Ja Halmeesta kyllä kirjoitettavaa riittää.
Otsikoita täytyy saada että lehti myy.

Ovatko Hazardin käyttämät nimitykset pois menneestä asiallisia:
”Mies oli vitsi, vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin”
”niskamakkara”
”Halme oli etninen maskotti; merkki, ei mies.”
”tämän mullin ja elukan elämä ”
Plus muu halveksiva kirjoitustyyli.
Miksi Hazard ei kirjoittanut tätä Halmeen eläessä?

28.

Lisätään tähän nyt vielä yksi Journalistin ohjeista:

”28. Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta.”

Noudattavatko yllä olevat nimitykset tätä ohjetta?

29.

Huvittavaa etta JSN saa pommitusta osakseen. Nyt tarttis kundien viela loytaa nuo muutkin neuvostot, niin johan alkaa tilanne tasoittumaan.

Nain tassa sitten kavi. Mita mieltahan on vuoden tieteentekija, Johanna Kantola?

30.

”Viestintäoikeuden tutkijatohtori Päivi Tiilikka kiittelee Ilta-Sanomissa Hazardin eilistä kolumnia. Tiilikan mukaan teksti ei ollut hyvän maun vastainen ja sen kirjoittaminen osoitti ”ihailtavaa rohkeutta”.

- Yleensähän vainajista kirjoitetaan Suomessa kunnioittavaan ja hillittyyn sävyyn. On koomista, jos rikoksiin syyllistyneestä ressukasta tehtiin pyhimys kuoleman jälkeen, tutkijatohtori toteaa lehdessä.”

Toki sisko siskoa puolustaa…

31.

”Ovatko Hazardin käyttämät nimitykset pois menneestä asiallisia:”

Nimitysten käyttötavalla on merkitystä. Täsmälleen samanmuotoinen ja samoista sanoista koostettu lause voi saada täysin eri merkityksen eri konteksteissa. Esimerkiksi lause ”miksi tämä Matti Nykänenkin täällä vielä heiluu, sehän on jo nähty” voisi jossain toisessa kirjoituksessa merkitä sitä, että kirjoittaja toivoo Matti Nykäsen kuolevan. Mutta kontekstista huomataan, että Hazard ei selvästikään toivo Nykäsen kuolevan. Samanlaista lukutaitoa voidaan soveltaa muihinkin mukamas pilkkaaviin ja halveksuviin kohtiin.

”Miksi Hazard ei kirjoittanut tätä Halmeen eläessä?”

Koska siinä ei olisi ollut mitään järkeä. Kolumni liittyy nimenomaan Halmeen kuolemaan, sen käsittelytapaan ja julkkisten kuolemiin ja alamäkiin yleensäkin. Lisäksi Halme - aivan kuten Michael Jackson hetki sitten - on nyt pitkästä aikaa sillä tavalla ajankohtainen, että hänen elämästään ja julkisuudestaan kannattaa kirjoittaa kokonaisia kolumneja useampiin eri lehtiin.

32.

Päätinpä muuten itsekin kokeilla Hazardin kolumnien väärinymmärtämistä.

Aloitetaan Talvisodan gospelista: http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2009120210690192_k9.shtml

Hazard haukkuu sotaveteraaneja luonnevikaisiksi!!! Miten hän kehtaa vähätellä heidän saavutuksiaan?? Miten hän kehtaa väittää, että sotaveteraanien saavutuksia arvostavat vain pilottitakkiset skinit??

Hyi olkoon mitä röyhkeää sotaveteraanien ja isänmaan halveksuntaa maanpetturikommarilta!! Muuttaisi Neuvostoliittoon jos ei kerta hyväksy Suomen puolustamista!!!

33.

Hämmentävä lausunto Tiilikalta. Hazardin voi ymmärtää osin hyväntahtoisesti, jos puhutaan siitä, miten Halmetta ja hänen isättömän itähelsinkiläisen jullin habitusta hyväksikäytettiin sekä roskamedian että populistisen oikeiston taholta – myös kuoleman koittaessa (Sarvamaa kyllä mielestäni liittyy kirjoituksellaan ihan samaan haudanryöstäjien joukkoon). Jos tällaista kolumnista on luettavissa, Tiilikalta tämä näyttää menneen ohi. Ihmettelen myös Hazardin karikatyyrimaisia kuvauksia: onko kyse halveksunnasta vai kaarinamaisesta itsekorostuksellisesta verbaalisesta kikkailusta? Kummin vain, aika köykäistä.

Ilmapiiri on tosiaan aika polarisoitunut, kun välittömästi kuoleman jälkeen pyritään haaskalle. Kaikki keinot on sallittu. Toiset sylkevät haudalle, toiset nostavat ruumista asiansa ristille.

Olihan Halme pelle, mutta myös ihminen, jopa sympaattinen. Samanoloisiin kavereihin törmää stadissa useinkin: rankka lapsuus, koulu meni päin helvettiä, todennäköisesti keskittymishäiriö, fyysisessä katujen kulttuurissa kasvanut, päihdeongelmaa. Päähän potkittu, mutta suunnaton vimma säilyttää itsekunnioitus. Sitä suurempi häpeä, että kaiken maailman limanuljaskat hänestä koettivat hyötyä. Kyllä näistä kavereista Suomessa yhä tykätään – itärajan puolella ehkä jopa vielä enemmän. Mistä tulikin mieleen ihan sopiva sitaatti, jos kenties Tonyllakin on omaisia, jotka hänen haudallaan käyvät ja muistavat läheistään:

”Ovatko heidän rukouksensa, heidän kyynelensä hedelmättömiä? Voi ei! Kätkeytyipä hautaan kuinka palava, syntinen, kapinoiva sydän tahansa, kukat, jotka kasvavat sillä, katselevat teitä huolettomasti viattomilla silmillään: ne eivät puhu vain ikuisesta rauhasta, luonnon 'tunteettomasta' suuresta rauhallisuudesta, vaan myös ikuisesta nöyrtymisestä ja loputtomasta elämästä.”

34.

(Yllä oleva siis muistaakseni Turgenevin kirjasta. Voiko joku vahvistaa? Poimin sen jostain opiskelijalehden läpyskästä.)

35.

”Muuttaisi Neuvostoliittoon jos ei kerta hyväksy Suomen puolustamista!!!”

Tota, siinä on pieni ongelma. Neuvostoliitto lakkautettiin jo muutama aika sitten, ja ihan vielä Putin ei ole virallisesti perustanut sitä uudelleen.

36.

Ei se ole mitään valehtelemista, jos sanoo veteraanien parissa olevan luonnevikaisia. On aika poikkeuksellista, että sodan raakuudet läpikäynyt ihminen on onnistunut jatkamaan elämäänsä täyspäisenä ja inhimillisenä yksilönä.

37.

”Lukekaapa Hazardin muitakin kolumneja, niin opitte tunnistamaan hänen tyylinsä.”

Olen lukenut lehdestä joitakin Hazardin kolumneja. Aina on ihmetyttänyt miksi hän puhuu itsestään monikossa. Me sitä ja me tätä. Jos Hazard taas kirjaimellisesti tarkoittaa ”meitä kaikkia”, niin enpä taida kuulua hänen kohderyhmäänsä. Koskaan en ole itseäni Hazardin ”meistä” tunnistanut.

Päivi Tiilikan lausunto taas osoittaa feministien moraalisen tason.

38.

”On aika poikkeuksellista, että sodan raakuudet läpikäynyt ihminen on onnistunut jatkamaan elämäänsä täyspäisenä ja inhimillisenä yksilönä.”

No ei se nyt sentään noinkaan mene. Kyllä yllättävänkin monista tuli hyviä perheenisiä. Kaikki suomalaiset ovat veteraanien ja heidän jälkeläistensä kasvattamia minua lukuun ottamatta, ja aika suuri osa muistelee kuitenkin lämmöllä sitä isäänsä ja isoisäänsä.

39.

Harvempi meistä käy kenenkään haudalla kyykkypaskalla, niinkuin roskalehden femakko. — Neuvostoliiton meno ei ole hävinnyt mihinkään, nimi kait siinä vain vaihtui.

40.

Kun feministi kirjoittaa jotain miessukupuolesta torkeään tapaan, hyvin alatyylisesti, se on ”räväkkää”, ”rohkeaa”, ja korkeatasoista journalismia. Ennen kaikkea se on _keskustelun herättämista_.Taannoinhan rääkyvä feministi, jonka journalistinen taso oli alle nollan, sai huutamalla kauhealla äänellä ”Tulta Munille!” radiossa, jonkun sortin vuoden journalistipalkinnon. Pelkästään hänen prime-time radioäänensä oli niin kauhea, että Suomen huippukirjailijija ja feministikaveri, Markku Soikkelikin, lähetti YLE:lle avoimen kirjeen.

Vuoden tieteentekijäpalkinnon saa siskojen porukoista jos ilmoittautuu feministiksi, kirjoittaa Ylioppilaslehteen etta yhteiskunta ei saa tutkia naisten lapsiin kohdistamaa väkivaltaa, vaan tama on yksinomaan leimattava miesten teoksi. (Googlatkpaapa ”Johanna Kantola” ja Ylioppilaslehti”).

Kun ilmoittautuu feministiksi, pukee päällensä jonkun sortin vaginan, josta kansalaiset saavat kävellä läpi ja kokea kokemuksen ”uudestisyntymisen” tämä on ilman muuta Vuoden Taideteos.

Kun ilmoittaa olevansa feministi, vetää päällensä goottikuteet ja puhuu ulkomailla pahaa suomalaisista miehistä, siinä ei ole pelkäästää varmistettu linnan kutsut itsenäisyyspäiville, vaan sillä saa jopa kovia kirjallisuuspalkintoja ja vuosien apurahat.

Palkintoja ja rahaa irtoaa myos laulamalla duettoa vain miesten väkivallasta ja etenkin vihjaamalla tappamiseen. Silläkin irtosi kutsu pressanlinnaan boolia maistelemaan.
———

Sinäänsähän mikäs siinäkään. Kyllä kansalaisia on ärsytetty oikein olan takaa. Luulisi että tuo agitaattorien jengi kärsisi jo jonkinlaisesta krapulasta, mutta ehei. Kaarina Kailo tokaisee viikon aikana että pohjoismaalaiset miehet tukevat ulkomaalaisten miesten kunniaväkivaltaa. Kuinka saatanan hullua jengiä oikein loytyy, ja milloin tämä on tarkoitus lopettaa?

41.

”Hämmentävä lausunto Tiilikalta”. Niinpä. Nyt jos koskaan olisi käytävä keskustelu siitä, mitä tarkoittaa sananvapaus. Ketä se koskee ja ketä se ei koske? Mikä on se erityisryhmä(t), jota ilman rangaistusta ei voi arvostella? Entä keitä ovat ne ihmiset, joiden arvostelu ja haukkuminen on pelkkää hyvää journalismia? Onneksi Halmeella ei ollut lapsia.

42.

Kaunis ja älykäs Kaarina Hazard ui nyt siihen rysään, johon meillä kaikilla itseämme viisaina pitävillä on vaarana joutua. Luulemme ylimielisyydessämme olevamme niin fiksuja, että meillä on varaa sanoa mielestämme tyhmemmistä ihmisistä mitä tahansa. Riittää, kun saamme siitä arvostusta ”vertaisiltamme” - keskivertoihmisistä viis.

Perinne, että vainajista ei kuulu puhua pahaa, ei johdu perustaltaan siitä, että se paskanpuhuminen vainajaa kiusaisi tahi että häntä harmittaisi kun ei enää kykene puolustautumaan. Ehei, sillä hän on siirtynyt jo moisen ulottumattomiin. Kyse on siitä, että kutakuinkin kaikilla meistä on läheisiä, sukulaisia ja ystäviä, joiden tunteita ja vainajaan kohdistuvia muistoja moinen syvästi loukkaa. Tätä ei hoikka ja kaitaniskainen Kaarina nyt tullut lainkaan ajatelleeksi.

43.

Eikö Hazardin talvisotakolumni sitten pitänyt paikkaansa? Talvi- ja jatkosodan ”muistelu” alkaa aina vain enemmän muistuttaa Amerikan sisällissotaa konfederaation (lue: nykyisen valkoisen äärioikeiston) näkökulmasta katsottuna. En kyllä soisi että Suomen sotien muisto rapistuu samanlaiseksi punaniskojen kultiksi, mutta siltä se kovasti näyttää.

44.

Kerran kuulin Halmeen haastattelua radiosta. Länkytyksen taustalla kuulsi synkkä pohjavire ja kyllä hän jo silloin monia vuosia sitten sanoi selvästi ettei tiedä kuinka kauan täällä maailmassa vielä keikkuu. Ja tämä taisi olla ennen kansanedustajuutta.

45.

Sodan läpikäynyt ei ”onnistu jatkamaan elämäänsä täyspäisenä ja inhimillisenä yksilönä” koskaan. Jos, niin hyvin, hyvin harva. Sodan läpikäynyt ei selviä sodasta, se riehuu alitajunnassa vaikka ihminen koettaa olla ja elää aivan normaalisti ja tavallisesti.

”Hyvät perheenisät” tulevat kasvatuksesta ja uskonnosta juontuvasta ohjenuorasta: ”kunnioita isääsi ja äitiäsi … ”. Lapsi on lojaali vanhemmilleen, antaa anteeksi miltei kaiken ja aika kultaa muistot. Kyllä minäkin ajattelen isästäni lämpimästi vaikka tiedän ja tajuan itsekin jo riittävän kauan eläneenä, mitkä olivat hänen virheensä ja epäonnistumisensa kasvattajana. Olen aikuinen, ymmärrän ja annan anteeksi.

Mutta se asia ei muutu miksikään, että isäni lapsena kokema sota kulki mukana koko hänen elämänsä. Se vaikutti siihen, miten hän koki ja näki asiat, miten uskalsi elää - tai siis ei - ja miten hän kasvatti omat lapsensa.

Olisi tutkimisen arvoinen juttu, miten näitten sotien veteraanien 'kasvatus' on vaikuttanut kaikkiin seuraaviin sukupolviin.

46.

”Olisi tutkimisen arvoinen juttu, miten näitten sotien veteraanien 'kasvatus' on vaikuttanut kaikkiin seuraaviin sukupolviin.”

Olisihan se kyllä. Minun täytyy myöntää, että yksi syy miksi en pohjimmiltani ymmärrä tätä maata, on se, että minua kasvattamassa ei ole ollut yhtään sotaveteraania eikä sotaveteraanin kasvattamaa. Isoisäni oli nimittäin jo lähellä neljääkymmentä - aikuinen ja valmiiksi muovautunut mies - kun sota alkoi, ja hän vietti sotavuodet Maalaisliiton eduskuntaryhmän riveissä.

47.

HÄHÄÄ! Panu taitaa ollakin kepulainen..

48.

Tuo sodan hengen ihailu on muuten täysin globaali ilmio. Täällä Briteissä kaivetaan ”Blitzin henkeä” esiin niin terrori-iskujen jälkipyykkiin, lamaan kuin ilmastonmuutokseenkin. Jokainen maa käyttää viimeistä kunniallista sotaansa esimerkkinä ja ihanteena yhteisollisyydestä. Ainoa keino päästä eroon talvisotavertauksista on siis uusi sota, jossa Suomi on selkeästi vain uhri.

Mitä Tony Halmeeseen, Hazardiin (paras sukunimi ikinä) yms tulee, Hazardin kirjoitus oli varmaan tarkoitettu mediakritiikiksi, mutta itse olisin tehnyt sen hienovaraisemmalla tavalla, koska Halmeella lienee kuitenkin omaisia. Periaatteessa en haluaisi lukea tai tietää chav-osaston julkkisten sekoiluista mitään.

49.

En ma ainakaan ole kepulainen, vaikka isä ja isoisä olivat henkeen ja vereen edeltäjän kannattajia. Liekö onneni, että sain niin 'silmät ja korvat' täyteen politiikan (= potaskan) jauhantaa, että en juurikaan siedä sitä kuunnella.

Minusta on käsittämätöntä, että olevinaan viisaat ja fiksut ihmiset voivat jauhaa poliittisen ideologiansa perusteella omaa virttään vaikka unissaan alusta loppuun ja lopusta alkuun, eikä se johda mihinkään. Jos meillä olisi viisaita päättäjiä, he unohtaisivat ideologiansa ja hoitaisivat vain asiat asioina, niin kuin ne tulee järkevän ihmisen lailla järkevästi hoitaa.

En minäkään ymmärrä suomalaisia, tai ainakin olen hirvittävän monista asioista eri mieltä kuin 'tavalliset, kunnolliset' ihmiset. Kai se sitten on kasvatuksen tulos, että keski-iässä jämähdetään kaavoihin ja ollaan samaa mieltä kaikkesta siitä, mitä nuoruudessa vähän vastustettiin, jos ei muuten niin siksi, että vanhempia ja kaikkia muitakin auktoriteetteja täytyy vastustaa edes muodon vuoksi.

Siitähän tämä Hazardinkin lynkkaaminen nyt johtuu, hän teki jotain niin tavatonta arvostellessaan kuolleen negatiivisia puolia, että kukaan ei halua ymmärtää jutun juurta, toimittajasta nyt puhumattakaan.

50.

Tony_M peräänkuuluttaa jotain sovinistien vastaiskua. Voin itse sanoa olevani kovan linjan feministi ja ylpeä siitä. Jos joku kadut valtaa, niin kyllä se olemme me. Olen itse joskus haaveillut jonkun tony h:n kaltaisen haastamisesta, mutta nyt se ei tietenkään onnistu kun häntä ei ole ja eihän hän vuosiin enää ollut todella kova kaveri.

Feminismin tulevaisuus tulee olemaan kaduilla. Akateeminen keskustelu on käyty ja se ei tuota tulosta. Hazardin kaltaiset ovat tietysti arvokkaita omalla tavallaan, mutta kyllä heidän merkityksensä on pieni. Suora toiminta on avain muutokseen.

Näkyvissa kommentit 1-50. Yhteensä 59 kommenttia.

Kirjaudu sisään

Tai kommentoi vierailijana

HUOM! Rekisteröitymällä käyttäjäksi varaat itsellesi pysyvän nimimerkin!

Takaisin ylös