Katynin muisto tänään
30.9.2009
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Kansainväliset suhteet, Maailmanpolitiikka, Historia
Tiistai-iltana näytettiin televisiossamme maineikkaan puolalaisen elokuva- ja teatteriohjaaja Andrzej Wajdan tuoreehko - vuonna 2007 valmistunut - elokuva Katyń. Nimen viimeinen kirjain tarkoittaa liudentunutta n-äännettä, kuten espanjan ñ. Toisin kuin itse pitkään luulin, Katyń ei sijaitse sen enempää Puolassa kuin millään historiallisesti osittain puolalaisilla Valko-Venäjän tai Ukrainan mailla, vaan varsinaisella Venäjällä, Smolenskin läänissä. Puolalainen kirjoitustapa tuntuu kuitenkin aiheelliselta, sillä kuten Feliks Konarski kirjoitti: ta ziemia do Polski należy, choć Polska daleko jest stąd - tämä pala maata kuuluu Puolalle, vaikka Puola on kaukana täältä. (Konarskin laulussa puhe tosin ei ole Katyńista, vaan Monte Cassinon luostarista Italiassa, jonka puolalaiset sotilaat valtasivat liittoutuneille toukokuussa 1944.)
Kuulin itse Katyńin metsien joukkohaudoista ensimmäisen kerran isoäidiltäni, joka silläkin kertaa oli koulua parempi historianopettaja. Nyttemmin on jo yleisesti myönnetty kaikilla kunniallisilla tahoilla, että Neuvostoliiton sotavangeiksi joutuneita puolalaisia upseereita surmattiin Neuvostoliitossa liukuhihnatyyliin vuonna 1940 parikymmentä tuhatta. Wajdan elokuva näyttää tämän säälimättömän naturalistisesti, eikä katsojaa säästellä mitenkään. Joukkomurhasta huonosti perillä olevat saattavat elokuvan aikana jopa hetken luulla, että keskushenkilö selviää elävänä; mutta näin ei suinkaan käy, vaan ilmeettömän tšekistin pistooli nousee, veri roiskahtaa päästä ja mies heitetään toisten mukana joukkohautaan.
Miten puolalaiset upseerit sitten ylipäätään päätyivät neuvostoviranomaisten kynsiin? Helposti. On tunnettua, että Hitlerin joukot vyöryivät Puolaan syyskuun ensimmäisenä 1939, mutta sitä vastoin historian oppikirjoissamme ei taideta vieläkään pitää kovin suurta metakkaa siitä, että vähän yli pari viikkoa myöhemmin neuvostoarmeija ylitti Puolan itärajan ”suojellakseen” Kresyn, Puolan itäisen rajaseudun, valkovenäläistä ja ukrainalaista väestöä, ”koska Puolan valtio oli lakannut olemasta”. Itse asiassa Puolan armeija pani tuossa vaiheessa vielä ankarasti hanttiin saksalaisille, eikä Puolan valtion voinut sanoa romahtaneen. Stalinille vain tuli kiire päästä osille jakamaan Puolan raatoa, jos vaikka kävisi niin ikävästi, että Hitler saisi koko maan vallattua eikä enää kunnioittaisikaan Ribbentropin ja Molotovin hyökkäämättömyyssopimuksen salaisessa osassa päätettyä etupiirijakoa.
Suuri osa Puolan armeijaa oli vetäytynyt saksalaisten tieltä maan itäosiin ja yritti hankkiutua Romaniaan - Puolalla oli tuolloin yhteinen raja Romanian kanssa - mutta kun neuvostojoukot miehittivät nämä osat maasta, puolalaiset sotilaat ja upseerit joutuivat Neuvostoliiton julmien turvallisuuselimien kynsiin. Heitä ei kohdeltu sotavankeina, koska Neuvostoliitto ei enää tunnustanut Puolan hallitusta. Alueet liitettiin Valko-Venäjän ja Ukrainan neuvostotasavaltoihin tavanomaisen lavastetun ja farssimaisen ”kansanäänestyksen” jälkeen, jolloin puolalaisista sotilaista tuli Neuvostoliiton virallisen oikeustieteellisen kuvitelman mukaan neuvostoarmeijan selustaan soluttautuneita sabotöörejä, ei itsenäisen maan laillisen armeijan sotilaita. Jos upseerien joukkomurhalle ylipäätään yritettiin keksiä oikeudellisia perusteita, ne olivat tässä. Kokonaan toinen juttu sitten on, kuinka laillista on yksipuolisesti tuosta vain lakata pitämästä naapurimaata valtiona ja sen armeijaa sotilaina.
Vaikka neukkujen virallinen totuus esittikin Katyńin tapahtumat saksalaisten sotarikoksena, joka olisi tapahtunut muka vasta vuonna 1941 Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon, Nürnbergin oikeudenkäynnissä upseerien joukkomurhaa ei mainittu. Ilmeisesti edes Stalinin pokka ei riittänyt sen tasoiseen vääristely-yritykseen. Asioiden sotkemiseksi ja puurouttamiseksi neuvostoliittolaiset päättivät käyttää hyväksi Katyńin ja valkovenäläisen Chatyńin (tai valkovenäjän suomalaista siirrekirjoitusta käyttäen H’atynin) kylän nimien samankaltaisuutta ja pystyttivät Valko-Venäjän saksalaismiehityksen muistomerkin Chatyńiin siinä toivossa, että ulkomailla nämä kaksi asiaa sekoitettaisiin. Näin varmaan pitkälti kävikin, mutta kaikki eivät antaneet huijata itseään. Esimerkiksi 1980-luvun alussa, kun neuvostohallitus kutsui läntisiä rauhanaktivisteja propagandatilaisuuteensa Chatyńiin, nämä eivät suostuneetkaan toimimaan isäntiensä marionetteina, vaan ottivat puheeksi ”toisen Katyńin”, sen, jossa puolalaiset upseerit oli murhattu. (Tämä näytettiin muuten televisiosta täällä Suomessakin.)
Sitä en tiedä, oliko saksalaisten Chatyńissa tekemä paikallisten asukkaiden joukkomurha alusta loppuun propagandalegendaa, vai oliko sillä oikeaa todellisuuspohjaa. Saksalaiset kyllä kohtelivat valloittamiensa alueiden väestöä nimenomaan itärintamalla niin julmasti, ettei se mahdotontakaan ole. Huijaus oli vastenmielinen ja moraaliton, mutta peittely-yritys sinänsä oli jo riittävä todiste siitä, että jotain peiteltävää oli - jos neukut olisivat täydellä todella pitäneet Katyńin upseerihautoja saksalaisten työnä, he eivät olisi vaivautuneet moiseen.
Entä miten Venäjällä suhtaudutaan Katyńin kysymykseen nykyään? Lavealuonteinen venäläinen Boris Jeltsin oli tässäkin asiassa reilu ja otti vastuun toisella tavalla kuin seuraajansa. Vladimir Putin on yksityiskeskustelussa puolalaisten poliitikkojen kanssa myöntänyt tapahtuneen sotarikokseksi; puolalaiset taas luonnehtivat sitä kansanmurhaksi, koska teloitetut olivat reservin upseereina Puolan älyllisen ja akateemisen elämän huippua, eivät ainoastaan sotilaita: heidän surmaamisensa merkitsi suorastaan pään katkaisemista Puolalta. Katutasolla venäläiset eivät välttämättä ole valmiita menemään itseensä senkään vertaa kuin Putin. Kuten tiedämme, neuvostoliittolainen propagandahistoria on Venäjällä elvytetty esimerkiksi Baltian maiden osalta: niiden väitetään vapaaehtoisesti liittyneen Neuvostoliittoon. Myös Katyńista kerrotaan taas niitä samoja tarinoita kuin neuvostoaikana, väittääpä eräs venäläinen historioitsija jopa, että mitään verilöylyä ja joukkomurhaa ei ollutkaan.
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- Tiedolla johtamisen konsultti (BI)Knowit Oy - Saranen Consulting Oy
- 1.
-
http://en.wikipedia.org/wiki/Katy%C5%84_(film)
Venäjä näyttää tosiaan olevan taas kieltämässä Neuvostoliiton syyllisyyden. Kiinassa elokuva on kielletty.
- 2.
-
Venäjällä on aina tiedetty, että kun valehtelemaan ruvetaan, niin se(kin) kannattaa tehdä kunnolla. Kun puolalainen kenraali Władysław Anders alkoi organisoimaan Puolan pakolaishallituksen nimissä puolalaista armeijaa NL:n maaperällä, hän alkoi luonnollisesti kyselemään NL:n vankeina olevan parinkymmenen tuhannen puolalaisen sotilaan perään. Stalin ilmoitti, että nämä puolalaiset on kyllä vapautettu, mutta he ovat kadonneet Mantshuriassa. Niis sitä Neuvostoliitossa vaan ”hukattiin” kymmeniä tuhansia ihmisiä…
- 3.
-
Toisen version mukaan Molotov (?) neuvotteli länsiliittoutuneiden edustajien kanssa puolalaisen armeijan organisoimisesta. Kun venäläisille ehdotettiin mainittujen upseerien ottamista mukaan, niin venäläiset olivat vastanneet, ettei onnistu, sillä näiden kanssa tuli tehtyä iso erehdys.
- 4.
-
Kun valehtelet, esitä iso valhe. Ihmiset uskovat paljon helpommin ison valheen kuin pienen. Kun valhetta toistetaan riittävän monta kertaa, se muuttuu toteudeksi.
- Joseph [Goebbels/Stalin] - (pyyhi pois tarpeeton
- 5.
- 6.
-
Polakkien elokuvaperinteen huomioonottaen tuollaisesta aiheesta ei ole syytä odottaa heikäläisiltä muunlaista kuin erinomaista suoritusta. Juu, katsoin kyllä. Eikä ihan heti tahtonut tulla uni silmään.
Täytyy taas kerran todeta, että kylläpä meillä on vastenmielinen naapuri. Hirmuteot kuuluvat jokaisen kansakunnan historaain, mutta kansa joka ei niitä tunnusta ja edes _yritä_ putsata luurankojaan kaapistaan ansaitsisi sylkäisyn päällensä ellei sylkäisijän sylki likaantuisi. Äskettäinhän Stalin valittiin naapurissa kolmanneksi surimmaksi venäläiseksi
- 7.
-
Katsoi. Se oli todella kamalaa katsottavaa. Krzystof Kieslowskin ”Lyhyt elokuva tappamisesta” oli siihen verrattuna nauruleffa.
Venäläiset ovat synnynnäisiä psykopaatteja - väkivaltaisia, täysin empatiakyvyttömiä ja ennenkaikkea patologisia valehtelijoita.
- 8.
-
”Täytyy taas kerran todeta, että kylläpä meillä on vastenmielinen naapuri. Hirmuteot kuuluvat jokaisen kansakunnan historaain”
Stalinin kanssa kilpailee lähinnä puhemies Mao. Hitler jää pronssille.
- 9.
- 10.
-
”Puhemies Maon kunniaksi täytyy sanoa, että hän nitisti etupäässä omiaan. Hitlerissä ja Stalinissa oli se ikävä piirre, että heidän piti mennä hakemaan lahdattavia myös muista maista.”
Nyt en täysin ymmärrä.. ihmiselämän arvokkuus eri asemassa riippuen siitä elätkö hirmutekoon syyllistyneen kotimaassa vai naapurissa?
Ja loppujen lopuksi hirmuteot tuntuvat jäävän tunnistettavan kasvon harteille. Taustavoimat ja tekijät pääsevät vähemmällä, jos rankaistaan mitenkään.
- 11.
- 12.
-
Katsoin, erinomainen elokuva ja historiankuva. Puolalaisilla on kyky muistaa ja kertoa oman kansansa traagisia vaiheita. Filmiä katsellessa muistui väkisin mieleen juutalaisten kokemukset Puolassa toisen luokan kansalaisina kautta aikojen. Jos joutui puolalainen eliitti koville, kovaa oli ollut suhtautuminen juutalaisiinkin - antisemitismi kukoisti koulutettujen ja fiksujen puolalaistenkin keskellä, aivan avoimesti.. ja katolinen kirkko usein suorastaan rohkaisi siihen.
- 13.
- 14.
-
Rikos ihmisyyttä vastaa on kun ihmisiä tapetaan tuola lailla.
- 15.
-
Toki juutalaisia eli Puolan (ja koko Itä-Euroopan) alueella miljoonittain. Osa pienissä yhteisöissään, osa enemmän tai vähemmän intergoituneena puolalaiseen yhteiskuntaan. Ns 'paremmat ja koulutetummat' juutalaiset puhuivat puolaa jiddishin sijaan 'takapajuisten' serkkujensa sijaan, mutta lähes jokaisen elämää kosketti puolalaiseen kulttuuriin syvälle juurtunut uskonnollinen epäluulo. Tästä on lukuisia aikalaiskertomuksia ajalta ennen koko Hitlerin saapumista. Katolinen papisto ei useinkaan tehnyt mitään ennakkoluulojen ja kansan uskomusten kitkemiseksi, vaan esim. myytti matza-leivän valmistukseen käytetystä kristittyjen verestä eli läpi vuosisatojen. Jossain haastattelussa mukana ollut vanhus kertoi jutun olleen yleisessä levityksessä hänen lapsuudessaan joskus 1900-luvun alussa Puola/Ukrainan seudulla.
Puolan armeijan eliittiä ja sen uhrautuvaa isänmaallisuutta katsellesa tuli mieleeni, olisiko juutalainen voinut luoda uraa ammattiupseerina - muistelen lukeneeni ettei, koska armeija oli vahvasti katolinen instituutio. - 16.
- 17.
-
Myös Puolan armeijan ylirabbi ammuttiin Katynissa.
- 18.
- 19.
-
Niille, jotka järkyttyivät elokuvasta: Katyn oli vain promilleja kaikista puolalaisista, jotka kuolivat II MS:ssa, 20 % koko kansasta tapettiin. En vähättele Katynia, muistutinpahan vain mittasuhteista. Erit. Itä-euroopassa jatkui yleinen teurastus koko sodan ajan ( ja jälkeen ).
- 20.
- 21.
-
Timo Vihavainen mainitsee kirjassaan ”Stalin ja suomalaiset” että NKVD määräsi ja osin suoritti Katynin ja eräiden muiden leirien ”tyjentämisen” vielä talvisodan kestäessä. Katynin jutun asiapapereista käy ilmi, että helmikuussa varauduttiin 7 leirille ottamaan 20 000 suomalaista sotavankia, eli käytännössä kai lähinnä upseeristo. Edessä olisi mitä ilmeisimmin ollut sama kohtalo kuin puolalaisilla sotavangeilla.
- 22.
- 23.
-
@23
Tappaminen taisi olla enemmän yksittäistä.
'Veljien valtionsalaisuus'-kirjasta (joka kuvasi sotienvälisen ajan sotilasyhteistyötä Viron ja Suomen välillä) sai kyllä aika karun kuvan. Kirjan lopussa kerrottiin osallistuneiden virolaisten upseerien kohtaloista. Pari vironsaksalaista pääsi Saksaan 1940, pari tiedustelumiestä onnistui pääsemään Suomeen, missä he työskentelivät radiotiedustelussa ja jatkoivat myöhemmin länteen. Yksi kentsu käänsi takkinsa ja teki uran KGB:ssä. Muut kuolivat. - 24.
-
Katyniinhan piti toimittaa heti puolalaisten likvidoinnin jälkeen muutama tuhatta suomalaista reservinuseeria, mutta toimittamatta jäi.
7.# Stöbbels. Epäasiallinen, valheellinen ja rasistinen kommentti.
- 25.
-
Kirjoittaako Panu-setä Ulvilan surmaajasta?
- 26.
-
Puolalainen vastarintaliike sai vangikseen SS-upseerin ja NKVD:n upseerin. Alkoi kova väittely, että kumpi ammutaan ensin.
Puolalainen kersantti päätti, että SS-upseeri ammutaan ensin. Perusteluna hän totesi:
”Ensin työ, sitten huvi”.
- 27.
-
Kyllä se on niin että, ”ryssä on ryssä vaikka voissa paistais”!!!!!