Karjalan ”fasistiset anastajat” ja Venäjän mentaalihistoria
23.9.2009
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Historia
Entisessä Neuvosto- eli nykyisessä Venäjän Karjalassa on tiettävästi tarkoitus nyt syyskuun lopussa juhlistaa seutukunnan vapauttamista ”fasististen anastajien” käsistä. Koska ”fasistiset anastajat” olivat sillä suunnalla suomalaisia, moinen nimittely on täällä meillä herättänyt ymmärrettävää pahaa verta. Vaikka suomalaisten yhteistyö Natsi-Saksan kanssa sai jatkosodan aikana melko arveluttaviakin muotoja ja vaikka monet yksittäiset henkilöt asennoituivat täällä meillä tarpeettoman kritiikittömästi Hitlerin hirmuvaltaan, Suomi pysyi koko sodan ajan toimivana monipuoluedemokratiana, mikä oli toisen maailmansodan oloissa poikkeuksellista. Siksi ”fasistisista” miehittäjistä puhuminen on yksinkertaisesti virheellistä tosiasioiden valossa.
Sanan ”fasisti” merkitys voidaankin selittää sillä, että venäjän kielessä se tarkoittaa käytännössä ulkomaalaista, ei-venäläistä tai inorodetsia, siis vähemmistökansallisuuden edustajaa, mutta sillä ei koskaan voida luonnehtia itse venäläisiä. Muistaakseni Aleksandr Solženitsyn sanoi joskus viimeisinä vuosinaan, että mitään venäläistä fasismia ei ole - on vain venäläisten legitiimejä, ymmärrettäviä ja oikeutettuja reaktioita pahaan kommunismiin, ja puheet Venäjällä rehottavasta fasismista ovat lännen propagandistien rasistisia valheita. Solženitsyn julisti, että ”lännen” tulisi nähdä venäläinen nationalismi liittolaisena ja ystävänä, ei uhkana.
”Lännellä” Solženitsyn tarkoitti kuitenkin ennen kaikkea lännen suurvaltoja ja Venäjällä merkittäviksi ja historiallisesti oikeutetuiksi hyväksyttyjä maita, kuten Yhdysvaltoja, Isoa-Britanniaa, Ranskaa ja miksei Saksaakin. Venäläisessä tietoisuudessa tehdään selvä ero aina olemassa olleiden, maailmanhistoriaan vaikuttaneiden valtioiden ja epälegitiimin pikkuvaltioripellöksen välillä. Anna-Lena Laurénin loistava Venäjä-kirja De är inte kloka, de där ryssarna antoi tästä erinomaisen esimerkin kuvatessaan nuorten, liberaalien venäläisten älykköjen asennoitumista toisaalta Suomeen, toisaalta Viroon. Suomen itsenäisyys ollaan siellä päin kyllä valmiita hyväksymään, koska Suomi oli jonkinlainen erillinen yksikkö - suuriruhtinaskunta - jo kuuluessaan Venäjään. Sitä vastoin Viro oli nuorten Putinia arvostelevien kapinallistenkin mielestä naurettava ja keinotekoinen maa - Viron itsenäisyyteen suhtauduttiin pilkaten, asenne voinee kuvata lähinnä sanoilla ”kaikki intiaaniheimot sitä nykyään haluavatkin muka oman valtion”.
Tällaiselle maailmankuvalle on tyystin vieras sellainen kansainvälinen järjestelmä, jossa pienillekin valtioille edes jonkinlaisen ideaalisen periaatteen tasolla pyritään myöntämään olemassaolon oikeutus ja tasavertainen asema. Periaatetta toki rikkovat muutkin suurvallat kuin Venäjä, mutta yleensä niillä on kova pyrkimys selittää hairahduksensa periaatteen ylläpitämisenä - esimerkiksi Yhdysvaltain pahamaineiset interventiot Latinalaiseen Amerikkaan lienevät tapahtuneet yleensä pitkälti yhteisymmärryksessä paikallisten konservatiivisten eliittien kanssa, jolloin amerikkalaiset ovat voineet vedota siihen, että he vain tukevat asianomaisen maan legitiimejä vallanpitäjiä. Venäjällä sitä vastoin lähdetään siitä, että pienet maat eivät koskaan voi olla mitään muuta kuin jonkin ison maan satelliitteja, ja että isojen maiden on päätettävä niiden asioista niiden pään yli.
Tämähän tuli selkeästi näkyviin Venäjän hyökätessä Georgiaan. Venäläisestä näkökulmasta Georgian haluttomuus alistua Venäjän nöyräksi alusmaaksi ei koskaan voi olla georgialaisten oman tahdon osoitus, se voi johtua ainoastaan siitä, että Venäjälle vihamielinen taho on onnistunut työntämään oman kätensä Georgia-nimiseen hanskaan. Ajatus siitä, että Georgialla kansakuntana voisi olla oma tahto, ei yksinkertaisti edes näy Venäjän geopoliittisessa tutkassa. Vielä vähemmän Venäjää kiinnostaa paneutua - tai venäläisessä katsannossa pikemminkin alentua - mihinkään hyvän tahdon ulkopolitiikkaan ”sydänten ja mielten” voittamiseksi Viron tai Georgian kaltaisista maista. Suurvaltakorskean Venäjänkö pitäisi yrittää olla mieliksi mokomille rääpäleille?
Kopea imperialismi ei kuitenkaan onnistu edes Venäjältä ilman jonkinlaista moraalista oikeutusta. Sellaisena toimi ennen vanhaan kommunismi, joka selitti asiat niin, että mihin tahansa Neuvosto-Venäjän (virallisesti se oli nimeltään Neuvostoliitto, mutta kaikkihan me tiedämme, että se oli Venäjän yksi esiintymismuoto) armeija sitten hyökkäsikin, se oli aina ”sorrettujen kansojen vapauttaja”. Nykyään kommunismia ei enää voi käyttää tähän tarkoitukseen, joten sen sijaan on panostettava toiseen maailmansotaan, jossa sankarilliset venäläiset vapauttivat maailman fasismista.
Tällä myytillä on toki melkoisesti todellisuuspohjaa, sillä vaikka Neuvostoliitto ja Natsi-Saksa olivat hyvässä kompuksessa pari ensimmäistä sotavuotta, päätyö Saksan tukahduttamisessa jäi neuvostosotilaiden tehtäväksi. Mutta kuten hyvin tiedämme, neuvostosotilaat eivät tulleet Itä-Euroopan maihin vapauttajina: hillittömät joukkoraiskaukset ja siviileihin kohdistuneet julmuudet olivat yleisiä. Itse asiassa ne reilut ja vilpittömät neuvostosotilaat (heitä oli), jotka koettivat esiintyä vapauttajan tavoin ja hillitä toveriensa raiskaus- ja ryöstelyintoa, ottivat huimia riskejä: on selvää, että sotarosvoiksi heittäytyneet neuvostosotilaat saattoivat ampua näille partiopojille luodin nahkaan, mutta yhtä lailla he saattoivat joutua vankileirien saaristoon poliittisen valppauden puutteesta, porvarillisesta tunteilusta, vihollisen tai luokkavihollisen säälimisestä, tai mikähän se rikosnimike nyt lieneekään ollut.
Virallinen neuvostototuus, jossa neuvostoarmeija oli vapauttaja ja kaikki sen vastustajat - esimerkiksi Saksaa vastustaneet, mutta antikommunistiset Armia Krajowan partisaanit Puolassa, suomalaisista sotilaista nyt puhumattakaan - ”fasisteja”, syötettiin toki ihmisille väkivalloin. Mutta sille oli sosiaalinen tilaus. Muistaakseni se oli Dmitri Šostakovitš, joka sanoi, että sota oli pohjimmiltaan terapeuttinen kokemus neuvostoliittolaisille, koska se oikeutti surun. Juuri ennen sotaa, 1930-luvun lopussa, neuvostovaltiota ravistelivat suuret vainot, jotka ulottuivat puolueeseen ja jopa vainoja toimeenpaneviin turvallisuuselimiin itseensä. Lukemattomat ihmiset menettivät läheisiään leirihelvettiin tai teloituksiin. Itkeä ja surra ei uskaltanut, koska joka seinällä huusivat suuret julisteet, että elämä on aina vain parempaa ja neuvostovaltiossa kaikki ovat onnellisia. Sodan jälkeen oli lupa itkeä, itse asiassa se oli vieläpä suotavaa. Kun suurissa vainoissa surmatun leski itki miestään sodan jälkeen, kukaan ei kysellyt perään. Kaikilla oli surua ja suru oli neuvostokansan yhteinen, suorastaan kommunistinen.
Suru Stalinin julmuuksista ja suru sodassa menetetyistä läheisistä itse asiassa sulautuivat yhteen. Ajatus, että niin monet olisivat kuolleet turhaan, on ahdistava ja omiaan kaatamaan koko elämän perustan. Stalinin julmuudetkin perustellaan sillä, että ne olivat jonkinlainen välttämätön uhri maan valmistamiseksi sotaan. Tämä on tietysti maagista ajattelua, koska Stalinin vainoharha tappoi joukon osaavia kenraaleitakin, joita epäilemättä olisi kaivattu silloin kun Hitlerin joukot vyöryivät maahan. Mentaalihistoriallisella tasolla kaikesta tästä kuitenkin syntyy sellainen kuvio, jossa ihmiset tarrautuvat viimeiseen isänmaallista ylpeyttä antavaan asiaan, ”suuren isänmaallisen sodan” muistoon. Ja lukemattomat uhrit voi oikeuttaa vain ajattelemalla, että vastapuolella oli pelkkiä ”fasistisia anastajia”.
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- Tiedolla johtamisen konsultti (BI)Knowit Oy - Saranen Consulting Oy
- 1.
-
Eipä voi sanoa muuta kuin että hyvin kirjoitettu.
- 2.
-
No olipa tanakkaa tekstiä. Vanha ”ryssä on aina ryssä vaikka voissa paistaisi”- sanonta pitää kutinsa hamaan loppuun saakka. Putinissa löytyy paljon piirteitä Napoleonista ja hän on myöskin pirun taitava median käyttäjä.
Putinista, joka edelleen on Venäjän ”ykkösmies” hallinnossa, kuullaan vielä monta kertaa tulevinakin vuosina.
Putin on siitä vaarallinen venäläinen että osaa hillitä suunsa ja käyttäytyä oikein.
Ei turhaan rymistele ja uhoa kuten Shirinovski aikoinaan, ajatukset ovat kuitenkin samoilla linjoilla.
Siinähän nimittävät paikalliset juhlapäivänsä miten haluavat, EVVK.
Kaikki tämänlaiset pikkujutut ovat kuitenkin vain ”voimannäyttöä” siitä että uskalletaan sanoa asioita joiden tiedetään ärsyttävän naapureita.
Mitä vanhemmaksi Putin tulee niin sitä vaikeampi hänellä on säväyttää neuvostokansaa eli otteet ja mediapeli tulee kovenemaan…
Sotaharjoitukset rajojen läheisyydessä, Shirinovskien ennalta laaditut lausunnot yms.
Ootellaan ja katellaan. Eihän Suomessa edes presidentti uskalla sanoa mitään. - 3.
-
'Stalinin julmuudetkin perustellaan sillä, että ne olivat jonkinlainen välttämätön uhri maan valmistamiseksi sotaan.'
Voittajien, tai sellaisiksi tulkittujen, virheitä ei ole tapana miettiä tai edes nähdä virheinä. Jo Suomen sodanjohdon kesän 1944 toimien asiallinenkin arvostelu saa monet sotahistoriafiikit suuttumaan torjuntavoiton pilkkaajille; suurempien virheiden ja voittojen kohdalla panokset ovat kovemmat ja tunteet kuumemmat.
Suosituin vaihtoehtohistoria on Toinen maailmansota, jossa Hitler voittaa, jenkeissä tulee hyvänä kakkosena Yhdysvaltojen sisällissota, jonka voittaa Etelä. (Tähän on tietysti myös poliittiset syynsä; osalla vaihtoehtoilijoista on selvästi kyseessä rakas fantasia oman puolen voitosta ja paremmasta maailmasta.) Se, että sodan olisi voinut voittaa sama puoli kuin meidän reaalihistoriassamme, mutta nopeammin ja helpommin, ei tunnu tulevan edes mieleen. - 4.
- 5.
-
Olen ajatellut, että Venäjänkin on joskus pakko tehdä tilit selviksi hyvin surullisen menneisyytensä kanssa. Tämä taas johtanee valtavan kokoisen Venäjän maan hajoamiseen. Venäjän johto nyt ja historiassa on tajunnut tämän hyvin; kansalaisille ei voi antaa vapauksia. Gorbatshov ja Jeltsin olivat poikkeuksia ja lyhytaikaiseksi jäikin heidän hallintokautensa.
- 6.
-
Olihan meillä Karjalan heimoaatetta ja Suur-Suomi ideologiaa ilma natsimielistä saksalasisympatiaakin. Esim. monipuolisen ja pitkän aktivistiuran tehnyt (jääkärivärvääjä, ammattiupseeri, Lapuan liikkeen aktiivi, vankilassa Mäntsälän kapinasta, IKL:n kansanedustaja, Raatteen tien sankari, muistelmakirjailija) Paavi Susitapavl kutsui itseään ei-demokraatiksi ja mussolinilaiseksi fasistiksi. Natseista ei pitänyt ropuopin takia, jota joutui 30-luvulla Saksassa vieraillessaan kuulemaan.
Ottamatta kantaa siihen miten Venäjällä fasismi termiä käytetään, omassa mitta-asteikossani se on natsismia lievempää. Samankaltaista puolutoiminnan kritiikkiä ja vahvan johtajan kaipuuta kuten nykyäänkin ilmenee. Ajattelua kansan ja kuninkaan liitosta rapputunutta aatelia ja linnanherroja vastaan. Olisiko stalinilaisessa nostalgiassa pikkuisen samaa? Pikkunilkit leirille tai jopa kuula kalloon ajattelua?
- 7.
-
Korjaan nimen: Paavo Susitaival
- 8.
-
Itse Panun kirjoitus on hyvä, en väitä vastaan.
Itsellänikin on kokemusta että jopa matkustelleilla, fiksuilla ja länsimielisillä venäläisillä on sellainen sanoisinko joustava suhtautuminen kotimaansa rajoihin ja siihen kuuluviin kansoihin. Se voi johtua ihan maantieteellisistä ja historiallisista seikoistakin. Luonnollisia rajoja ei ole ja kansat ovat toisiinsa vusisatojen mittaan sekoittuneet.
Pitävät Venäjää ihan vilpittömästi monen pienen kansan turvana mongooleita/tataareita/turkkilaisia/natseja vastaan. Suomenlinnassa käydessä paikan venäläistä sotilashistoriaa ei ihmetellä lainkaan, vaikka Suomi omaksi kansakseen tunnustetaankin. Neuvostoliiton hajoamista harmitellaan, koska Tadzikistanissa asuvan siskotytön luona vierailu on vaikeaa, jne…
Käsittäkseni fasisti -termi laitettiin sotien jälkeen vain diskreditoimaan itsenäisyysmielisiä baltteja. Sieltähän löytyi vapaaehtoista yhteistyömielialaa saksalaisten kanssa. Ja olisi löytynyt Ukrainasta ja Valko-Venäjältäkin, jos eivät olisi ollet niin v*tun natseja…
- 9.
- 10.
-
Puistattava valtakunta tuo Venäjä, vaikkeivät venäläiset yksilöinä sen kummallisempia ihmisiä ole kuin muutkaan. On syytä toivoa (ja ehkä uskoakin), että se näivettyy ja heikkenee vähitellen ja jää suurempien voimien puristuksiin (muslimivaltiot etelässä ja Kiina idässä) eikä jaksa aiheuttaa nykyistä enempää oikeita ongelmia ainakaan täällä.
- 11.
- 12.
-
Mahtaako suurvaltakompleksi joko olla ollut tai olla yhä jollakin tavalla välttämätön ylipäätään koko valtakunnan syntymiseksi ja säilymiseksi. Venäjä kun on monikansallinen ja vailla luonnollisia maantieteellisiä rajoja. Merkittävä osa Venäjän vähemmistökansallisuuksista ei olisi eikä ole pysynyt Venäjän osana ilman pakkoa. Toisaalta tuollaisten alusmaiden hallussapidosta on ollut kiistatonta sotilaallista ja taloudellista hyötyä Venäjälle: lännestä tulevilla suurhyökkäyksillä kohti Moskovaa on ollut tapana kulminoitua hyvissä ajoin ennen tavoitettaan osittain siitä syystä, että vihollisarmeijat ovat joutuneet talsimaan kaikkien läntisten alusmaiden läpi itse Länsi-Venäjän lisäksi. Nykyään tuo sotilaallinen argumentti ei pidä paikkaansa, koska hampaisiin asti ydinaseistetun Venäjän olemassaoloa ei voi uhata mikään ulkoinen sotilaallinen mahti. Venäjä ei siis voi perustella Georgian kurkuttamistaan millään _elintärkeillä_ eduillaan.
- 13.
-
Ulkoinen sotilaallinen mahti ei ehkä mutta kaippa sitä on jotkut toiveikkaat saaneet toivoa että tavallinen kansa pikku hiljaa nakertaisi valtion nurin ja sielläkin alkaisi jonkunlainen demokratia nostamaan päätään.Itsekkin tykkäsin ajatella näin vielä joitakin vuosia sitten mutta myöhemmin silmiin osunut artikkeleita siitä miten 'länsivastaiseksi' venäjällä tavallinen kansakin on alkanut kuulemma kasvamaan.
Eikä siinä,kyllä siitä on mielestäni syytäkin olla huolissaan jos kokonainen kansa(varsinkin venäjän kokoisessa maassa) enemmän tai vähemmän sulkeutuu omiin oloihinsa ja suhtautuu kaikkiin ulkomaalaisiin vähintään epäilevästi,tai jopa aleksuvasti ja vihamielisesti…aikapommi.
Liekkö suomalaisuuden merkki se etten pidä esim. iso-britanniaa,saksaa tai ranskaa mitenkään uhkaavana.Tai edes suurta mahtavaa jenkkilää,ei joteskin käy päähäni sellainen ajatus että esim. mikään edellämainituista päättäisi tuosta noin vaan huvikseen miehittää suomen.Toisaalta se että venäjä tekisi tuollaisen tempun vaikkapa sitten vaan siksi että joku siellä päättää ettei suomen ole tarve enää olla itsenäinen valtio,huolestuttaa minua ihan aidosti.
- 14.
-
”Eikä siinä,kyllä siitä on mielestäni syytäkin olla huolissaan jos kokonainen kansa(varsinkin venäjän kokoisessa maassa) enemmän tai vähemmän sulkeutuu omiin oloihinsa ja suhtautuu kaikkiin ulkomaalaisiin vähintään epäilevästi,tai jopa aleksuvasti ja vihamielisesti…aikapommi.”
Tuollaisesta seuraa kurjuutta ennen kaikkea Venäjällä.
”Liekkö suomalaisuuden merkki se etten pidä esim. iso-britanniaa,saksaa tai ranskaa mitenkään uhkaavana.Tai edes suurta mahtavaa jenkkilää,ei joteskin käy päähäni sellainen ajatus että esim. mikään edellämainituista päättäisi tuosta noin vaan huvikseen miehittää suomen.Toisaalta se että venäjä tekisi tuollaisen tempun vaikkapa sitten vaan siksi että joku siellä päättää ettei suomen ole tarve enää olla itsenäinen valtio,huolestuttaa minua ihan aidosti.”
Pidän Putinia melko älykkäänä ja pragmaattisena johtajana. Hän ei lähde turhaan oikeasti kaivamaan verta nenästään tällä ilmansuunnalla. Venäjähän rakentaa sen putkenkin Itämereen sitä varten, ettei tarvitsisi olla Ukrainan armoilla kaasuntoimitusasioissa. Ehkä Suomenlahdella tulee sen putken rakentamisen jälkeen pörräämään nykyistä vähän enemmän venäläisiä sotalaivoja ja lentokoneita valvomassa sen putken turvallisuutta mutta ei siitä ole mitään oikeaa haittaa kenellekään. Venäjän sotilaskalustoa Itämerellä on joka tapauksessa paljon, koska se omistaa Kaliningradin alueen, jossa on tukikohta. Eivät ne täällä alla amerikkalaisittain sanoen ”nussia paskaa ylös” turhan takia. Välien kiristäminen sodan partaalle lännen kanssa ei palvele Venäjän etuja. Georgiaan hyökkäämiselle oli selkeä ja järkeenkäypä syy eli Nabucco-putkihanke Kaspianmereltä Azerbaidzhanin ja Georgian läpi Turkkiin, jolloin länsi olisi saanut Keski-Aasian maista kaasunsa täysin ohi Venäjän ja Iranin. Itämeren putki on aivan eri asia, koska Venäjä haluaa nimenomaan rauhassa viedä kaasua sitä pitkin suoraan länsimaihin.
- 15.
-
Tue SAFKA, älä panupoikia. Fasismi irvistelee!
- 16.
- 17.
-
Niin ja kohta tulee uudet juhlat (antinpäivänä 30.11) Talvisodan Suomeen hyökkäyksen 70 vuotisjuhla.Hyökkäys sota missä 200 miljoonainen kansa tunsi itsensä turvattomaksi 3,7 miljoonaaista Suomea kohtaan,toki he voittivat sen sodan loppujen lopuksi tolkuttomalla mies ja materaali ylivoimalla ja saivat maatamme sen verran että saivat haudata kaatuneensa.
Mainilan laukaukset - 18.
-
Hei !
Hyvinhän Panu kirjoitti . Ei siinä mitään . Kuitenkin …
Neuvostoliitossa venäläistäminen ei ollut arvo per se , vaan kyseessä oli osa suurempaa ilmiötä , YHDENMUKAISTAMISTA .
Tasaisen harmaata ( tai punaista tai ruskeaa ) , yhtenäisen kielen ja tavat omaavaa kansaa on helppo hallita . Maassa , jossa enemmistö oli isovenäläisiä , yhdenmukaistaminen oli luonnollisestikin venäläistämistä . Saksassa se on ollut saksalaistamista , Ruotsissa ruotsalaistamista ja Suomessa … suomalaistamista .
Suomessa maan ruotsinkielinen eliitti on pitänyt huolta siitä , ettei heitä tai ruotsinkielistä rahvasta , jonka eliitti otti liittolaisekseen vuoden 1906 eduskuntauudistuksen jälkeen , ole suomalaistettu . Sen sijaan saamelaiset ja ortodoksit ovat joutuneet hyvinkin rankkojen suomalaistamis- ja luterilaistamisyritysten kohteeksi jopa itsenäisessä , näennäisdemokraattisessa Suomessa .
- 19.
-
SAFKA on isänmaallinen järjestö. Jotkut käsittävät isänmaansa vain niin pienenä, ikään kuin nurkkaan jääneenä. Nykymaailmassa pitää katsoa avoimin silmin ulos. (Paitsi yöllä.)
vrt. http://www.youtube.com/watch?v=J_29enGx6Rc&watch_response
- 20.
- 21.
-
Höh, senhän minä sanoinkin!
Mutta tiedätkö sen jutun kun puolalaiselta taidemaalarilta tilattiin taulu ”Lenin Puolassa”? (Ai tiedät, ei sen väliä, kerrotaan sitten muille.) Taideteoksen piti juhlistaa CCCP:n ja Puolan ties kuinkamonetta ystävyysvuotta, etc., ja ennen taideteoksen luovutusta tilaajan edustaja kävi katsomassa sitä, tietysti. Ja kauhistui. Koska taiteilija oli maalannut taulun jossa Krupskaja nussi Trotskin kanssa taustalla Moskovan Kreml. ”Tämähän on provokaatiota! Pyhäinhäväistystä! Eihän tämmöistä…” Vähän ajan kuluttua (kun se oli vetänyt henkeä ja ottanut venäläisiä nitroja) se kysyi: ”Taulun aihe oli 'Lenin Puolassa', ja eihän tässä ole edes Leniniä?” ”Ei niin”, sanoi pensselinheiluttelija, ”Lenin on Puolassa”.
- 22.
- 23.
-
Sopii.
Kaikkein hauskin vitsi mitä olen kuullut on niin pitkä etten viitsi… etc. Tämäkin on minusta hyvä:
Talonpoika nojasi kilometripylvääseen jossa luki ”3 km”… (tai ehkä kyse oli penikulmista, ja tapahtumapaikkana Porrassalmi)… Siihen tuli aatelinen, jostain Warkaudesta päin, ja kysyi ”Mihin tästä olla tree kilometriä?” Savolaisukko kahteli kysyjää aikansa, sanoi sitten ”Varmaan joka suuntaan”.
- 24.
-
Tämäkin on hyvä… olen voittanut pari shakkipeliä kun olen kertonut sen kesken vastustajan keskitt… ”Kerran juna meni Moskovasta Petuskaan. Aika kävi hyvin pitkäksi. Jostain syystä (en minä minä tiedä minkä takia?) kartanonherra istui maalaismoukkaa vastapäätä. Ja koska aika kävi hitaasti… herra ehdotti tälle mokkerille että ”Kysytäänpä aikamme kuluksi kysymyksiä. Se joka ei osaa vastata, maksaa ruplan. Sopiiko?”. Talonpoika vastasi että ”Herra, te olette niin paljon minua sivistyneempi - ehkä jopa dosenttina Turussa - että totta kai tiedätte enemmän asioista kuin minä. Eikö oikeudenmukaisempaa olisi se että jos minä vastaan väärin minä maksan ruplan, ja jos te, te maksatte kaksi ruplaa?” Kyllähän se herralle sopi. No, sitten talonpoika kysyi: ”Mikä se on sellainen joka aamulla on kahdella jalalla, päivällä neljällä jalalla, yöllä kuudella, ja aamuyöllä kahdeksalla jalalla?” Herra mietti melkein päänsä puhki, puisteli sitten päätään, ”tuota en tosiaan tiedä.” Antoi samalla 2 ruplaa talonpojalle. Ja kysyi että ”mikä se muuten semmonen on?”. ”Ei aavistustakaan”, sanoi talonpoika ja antoi 1 ruplan takaisin.
- 25.
-
VanjaV on muuten Satyrus semele (väärin kirjoitettu!) eli Mikis. Tämä vaan kun tämä formaatti ei ota vastaan mun nimimerkkejä. (Mitäpäs väliä sillä.) Jos olisin itse kiinnostunut itsestäni, olisin nyt pelaamassa guashia… (tai mitä se on)…. En ole.
- 26.
-
@10
”Puistattava valtakunta tuo Venäjä, vaikkeivät venäläiset yksilöinä sen kummallisempia ihmisiä ole kuin muutkaan. ”Nojaa. Venäjä ei olisi Venäjä, jos siellä asuisi muita kuin venäläisiä. Eli kyllä valtion perusluonne kohoaa kansasta. Jos venäläiset ja amerikkalaiset vaihdettaisiin päikseen, niin kanadalaisille ja meksikolaisille tulisi ihan samanlaisia ongelmia naapurinsa kanssa kuin meillä ja balteilla on.
- 27.
-
”Eli kyllä valtion perusluonne kohoaa kansasta. ”
Jos sinä laitat yhden tai kaksi venäläistä maahanmuuttajaoppilasta suomalaiseen koululuokkaan, niin he eivät todellakaan voi muuta kuin sopeutua joukon jatkoksi. Mutta jos koulussa on yksi kokonaan venäläisistä maahanmuuttajista koostuva luokka, niin tuon luokan sisällä voi jo erottua jonkinlainen venäläinen meininki sikäli, kun sellainen erottuu suomalaisesta koululuokan meiningistä. Myös suhteessa opettajiin ja rinnakkaisluokkaan joitain eroja voi alkaa näkyä. Pointti: sellainen asia kuin ryhmädynamiikka on ihan oikeasti olemassa erillisenä ilmiönä.