Kansa kalasti ja rakasti, naiset ja miehetkin kertovat
18.5.2009
Panu
Aihealueet: Kielitiede, Kulttuuri, Irlanti
Tässä melko äskettäin päälehtemme sunnuntaisivuilla kirjoitettiin kansanihmisten päiväkirjoista, joita Suomalaisen Kirjallisuuden Seura tutkii nyt ison projektin puittaissa, ainakin netistä käsin näyttäisi siltä. Hankkeen tarkoituksena on selvitellä kirjakielen, kirjoittamisen ja kirjallisen kulttuurin tunkeutumista suomalaiseen kansankulttuuriin. Lehtijutussa siteerattiin erästä agraari-Suomen aikaista mieskirjoittajaa, joka kuvaili luokkarajat yrittänyttä rakastumistaan sellaisen lyyrisin ja kiihkein sävyin, että niitä on vaikea yhdistää kliseiseen puhe- ja pussauskyvyttömään suomalaiseen mörökölliin.
Voisin ottaa tämän tekosyyksi julistaa taas, kuinka epäoikeudenmukaisesti suomalainen nainen on jo vuosikymmenten ajan mollannut suomalaista miestä, tuota hänelle aivan liian hyvää, hellää ja rakastavaa olentoa; mutta sen sijaan käytänkin tätä taas kerran tekosyynä kirjoittaa iiristä. Iirinkielisen nykykirjallisuuden kehityksessä nimittäin juuri kansanihmisten omaelämäkerrat ovat esittäneet keskeistä roolia. Koska kieli oli kuollut sukupuuttoon kaupungeista ja rintamailta, länsirannikon syrjäseutuväestön elämänkokemus nousi arvoon arvaamattomaan kielenelvytysliikkeen keskuudessa, ja useamman kuin yhden kahdeksaakymmentä tärppivän ikäihmisen ympärille kerääntyi ihailijakerhollinen nuoria tutkijoita ja kielen harrastajia pääkaupungista jollei peräti ulkomailta kirjoittamaan muistiin hänen kertomiaan kansantarinoita ja toimittamaan jälkimaailmalle hänen omaelämäkertansa.
Näin asia ainakin usein tahdotaan nähdä, mutta itse asiassa nämä turmeltumattoman alkukelttiläiset muistelijat olivat useinkin joutuneet kosketuksiin kirjallisen kulttuurin kanssa - tosin vain englannin kielellä. Ja kirjallisuus tarkoitti suuressa, hienossa maailmassa tapahtuvia asioita. Kun Tomás Ó Criomhthain, länsirannikon kalastaja, kuuli oppineelta ystävältään ehdotuksen, että hän voisi alkaa pitää päiväkirjaa kotisaarensa tapahtumista, hän ihmetteli, kuka mokomaa välittäisi lukea - kaikki, joita asia koskee, tietävät jo mitä saarella tapahtuu. Vasta kun ystävä antoi hänen luettavakseen Maksim Gorkin omaelämäkerralliset romaanit englanniksi käännettyinä sekä Pierre Lotin kirjan bretagnelaisista kalastajista Islannin vesillä, Tomás oivalsi, että hänenkin arkielämänsä voisi kiinnostaa jotakuta muuta.
Iirinkieliset kansanelämäkerrat ovatkin sellaista kirjallisuutta, jolle arki ja arkiset asiat ovat kaikkea muita tärkeämpiä. Suuri kansatieteilijämme Kustaa Vilkuna julkaisi aikoinaan talonpoikaiskulttuuristamme mahtavan, kuvitetun teoksen nimeltä Isien työ. Isien ja äitien työstä on kyse myös iirinkielisissä kansanelämäkerroissa. Koska isien kieltä uudelleen opettelevat kieliaktivistit eivät tienneet, miten iiriksi puhutaan luontevalla tavalla konkreettisista, kouriintuntuvista käsien töistä, juuri sellaista kuvaavat omaelämäkerralliset teokset olivat heille arvokkaimpia.
Tietysti tässä kirjallisessa keruutyössä oli omat aatteelliset pukinsorkkansa. Tarkoitus ei ollut ainoastaan saada talteen hyvän kielenkäytön malleja iirin opiskeluun, vaan myös näyttää, millaista se oikea ja englantilaistumaton kelttiläinen elämä oli Irlannissa ennen vanhaan ollut. Koululaisia tietysti otti aivoon se, että kaikenlaiset horisevat ruotiukot ja hurskaat mummot esitettiin esikuvallisen elämän malleina. Kuitenkaan omaelämäkertakirjallisuuden juurevat kansanihmiset eivät aina vastanneetkaan katolisen, nationalistisen Irlannin käsityksiä tervehenkisestä vanhojen hyvien aikojen elämäntavasta.
Mitään pornoahan tästä kirjallisuudenlajista on turha etsiä, mutta irlantilaiset olivat viktoriaaneja kauan kuningatar Viktorian kuoltuakin. Irlantilaiseen kansallismielisyyteen kuului oleellisesti halu näyttää englantilaisille, että ”kyllä me pystymme kaikkeen siihen kuin tekin”. Tärkeää oli näyttää, että katoliset irlantilaiset pystyvät olemaan yhtä kristillissiveellisiä ja vanhoillisia kuin kuka tahansa brittikonservatiivi. Niinpä eräiden iirinkielisten muistelijoiden hurtti kansanhuumori oli tasavallan parlamentin monille edustajille vähän liiankin hurttia. Tosin vain englanniksi käännetyssä muodossaan, sillä joko ne ressukat eivät osanneet iiriä riittävän hyvin ymmärtääkseen mitä alkutekstissä sanottiin, tai sitten he vain eivät mieltäneet samoja asioita yhtä tuhmiksi silloin kun ne sanottiin iirin kielellä.
Siinä missä menneiden aikojen idealistit ovat koettaneet markkinoida iirinkielisiä kansanelämäkertoja oikean irlantilaisen elämäntyylin oppikirjoina, viime aikoina niihin on yritetty ympätä nykyisten poliittisten muotien mukaisia selityksiä. Kaikkien irlantilaisten koululaisten vihaama ja rakastama maalaismummo Peg Sayers, jonka muistelmakirjaa Peig pidetään tämän kirjallisuudenlajin kulmakivenä, on viime aikoina pyritty tulkitsemaan jopa feministiksi. Tätä minä pidän erinomaisen hullunkurisena, sillä Peg jos kuka oli täysin sisäistänyt patriarkaatin: kun aviomiesehdokas tuli puhemiestensä kanssa pyytämään Pegin kättä isältä, tyttö, joka ei tuntenut ainoatakaan miehistä ennalta, ajatteli, että jokainen heistä oli suurin piirtein jumalolento ja liian hyvä hänelle.
Lukisin itse Pegin ja muiden irlantilaisten muistelijoiden kirjat niiden omilla ehdoilla: niiden kirjoittajat tai sanelijat ovat kaikki täysin sisäistäneet entisten aikojen agraariyhteiskunnan asenteet, joten ne antavat oikein kiintoisan näkökulman sellaisen ihmisryhmän ja säädyn maailmaan, joka ei yleensä ole paljoa kirjoja kirjoitellut. Tämän takia itse pidän niitä kirjallisesti merkittävinä. En tiedä kannattaisiko mitään niistä kääntää kokonaisuudessaan suomeksi, mutta näytteistä ja katkelmista koottu antologia ei ehkä olisi hassumpi idea.
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- Tiedolla johtamisen konsultti (BI)Knowit Oy - Saranen Consulting Oy
- 1.
-
Tähän oli nyt vähän vaikea tarttua. Mutta totta tosiaan, ihastuminen ja rakastuminen saavat kyllä runosuolen sykkimään. Tunnustan, että olen itsekin ihastumishuuruisena sortunut värssyjä värkkäämään ja kirjoitelmanpoikasiakin tuhertelemaan. Täytyy kyllä todeta, että kaikkiin ei runoilu oikein tepsi toivotulla tavalla, mutta omaksi iloksi kannattaisi jonkinlaista päiväkirjaa pitää.
Otsikko on kyllä hauska metafora, sillä olen aina ollut sitä mieltä että: ”Olen elänyt onnellisen elämän, koska olen saanut rakastaa ja kalastaa”.
- 2.
- 3.
-
En ole koskaan jaksanut aloittaa Päätalon lukemista (vaikka siltä suunnalta olenkin), koska tuotannon määrä on valtava ja entäpä jos jään siihen koukkuun, niinkuin monet ystävistäni ovat jääneet (ihan hävettää kun en pysty sisäistämään heidän Päätalo -aiheisia kaskujaan ja kommenttejaan). Mutta arvostan hänen tarkkaa arkielämänkuvaustaan ja ehdotonta rehellisyyttään (myös itseään kohtaan). Sen verran olen aiheeseen tutustunut ja yllättäen Päätaloa luetaan ymmärtääkseni varsin paljon myös ”akateemisissa piireissä”, sillä opiskeluaikoina muutamat professorintapaisetkin tunnustautuivat hänen tuotantonsa ystäviksi.
Olen itse aina ollut enemmän haaveilijatyyppi, joten Mika Waltarin tuotanto upposi minuun jo nuorena. Sen voi sanoa vaikuttaneen (ehkä liikaakin) maailmankuvaani tuomalla siihen suvaitsevaisuutta, monimuotoisen ihmisluonteen ymmärrystä ja uskoa elämän tiettyjen peruselemettien pysyvyyteen, mutta myös pessimismiä, raskasmielisyytta, kyynisyyttäkin sekä sitä, että mikään ei oikein jaksa yllättää.
Mutta lopuksi hieman taas noita pervojuttuja. Panu Rajalan Waltari -kirjan arvostelun yhteydessä (en muista mikä lehti) viitattiin ohimennen, että Waltarilla olisi ollut (ainakin vanhempana) taipumusta tykätä nuorista pojista. Tosin artikkelin mukaan lähinnä katselu- ei koskemismielessä. Pitäneekö paikkansa, sillä ainakin aihe tulee esille varsin useissa hänen teoksissaan. Pidin sitä nuorempana vain keski-ikäisen kirjailijasedän pyrkimyksenä osoittaa olevansa ”rohkea” ja ”seksuaalisesti suvaitseva”.
- 4.
- 5.
-
Artikkelissa, jossa aiheeseen viitattiin, sanottiin muistaakseni että Rajala on elämänkerrassaan kohteliaisuussyistä jättänyt tämän seikan pois (voi toki olla ettei se ole oleellistakaan saati sitten tottakaan). En ehdi nyt kaivaa lainauksia esiin, mutta useissakin historiallisissa teoksissa aiheeseen viitataan esim. sellaisissa tilanteissa, joissa korkea-arvoinen isäntä kysyy kylään tulleelta arvovieraalta, toimittaisiko isäntä vieraalle yöseuraksi kokeneita ilotyttöjä, neitsyitä vaiko kenties mieluummin nuoria poikia.
Toki kirjoissa kuvataan kutakuinkin vain heterorakkautta, ja naisethan ovat niissä kaikki pahoja ja julmia, kuten todellisessakin maailmassa :))
(No ehkä ihanaa Anna Notarasta lukuunottamatta) - 6.
-
Waltarin kirjoissa seikkailevat aina samat tyypit, maisemasta ja aikakaudesta toiseen. Ihmettelin itse vuosikausia kirjojen juonittelevia ja perijuuriaan myoten pahoja naisia, mutta Waltarin pienoisromaanien ja novellien perusteella olen alkanut nähdä nuo osoituksena Waltarin kiinnostuksesta kalvinismiin (jonka oudoin idea on tuo predestinaatio). Jotkut ihmiset, ja varsinkin naiset (koska aiheuttivat ihmisen lankeemuksen) ovat syntyneet pahoiksi.
Minusta muuten puhemies on ehdottomasti kannatettava idea.
- 7.
-
Aivan totta. Mainio idea. Uskoisin supliikkimiehenä pystyväni puhumaan paljon helpommin morsiamen kaverilleni kuin itselle. Toisestahan on tietysti helpompi kertoa, koska asia ei ole niin henkilökohtainen. Ei tarvitse siinä mitassa avata omaa sisintään ja tunteitaan.
Mutta veikkaanpa, että omatkin mahdollisuudet siinä paranisivat, sillä toisen edusmiehenä tulisi paljastettua omaakin persoonaansa juuri sopivasti ja rationaalisessa tilassa (ei liikaa kiihtynyttä epäselvää sopotusta tykkäämisestä ja muusta vastaavasta sotkusta).
Kuinkahan monta morsianta onkaan aikojen saatossa mennyt sitten lopuksi puhemiehelle sulhasehdokkaan sijaan.Perustakaamme siis Oy Pohjolan Puhemiehet Ab.
- 8.
-
@7, Shardik,
voisin liittyä yhtiöön. Olen toiminut kerran puhemiehenä kiinalaiselle työtoverille. Ihan tosissani menin naapuripöytään iltajuhlassa ja kerroin aasialaisnaiselle, joka oli erään yhteistyötahon palveluksessa ollut varsin pätevä saman alan tutkija: ”Excuse me, do you see my Chinese colleague over there? He has asked me to tell you that he finds you extremely attractive, and would like to speak with you.” Sen jälkeen lähdin pois. Homma jopa toimi. Pariskunta jutteli, kun siirryin muualle. Seuraavana aamuna kysyin, miten oli onnistunut: ei ollut onnannut. Nainen oli korealainen, joten ajatuskin suhteesta oli ollut mahdoton. Kiinalaisella talonpojan pojalla oli ylpeytensä. :-)
Amerikkalaisen työelämäkäytännön tuntien konsti oli itse asiassa järkevä. Kiinalainen kaveri istui minun housuillani muurahaispesään. Jos nainen olisi tehnyt ilmoituksen sukupuolisesta häirinnästä, olisin minä varmaan saanut syyt niskoilleni.
- 9.
-
Aikaisempaan aiheeseen viitaten, Herostratos taitaa saada lisää sulkia oikeusmurhan kärsineen marttyyrin hattuunsa. Herran blogi, jossa on viime aikoina ollut varsin paljon häiriintynyttä kirjoittelua eräästä ajankohtaisesta aiheesta ja siihen liittyvistä yksityishenkilöistä, näyttää hävinneen US:n sivuilta.
- 10.
-
Päivitys : Eräs Herostratoksen aseenkantaja väittää presidenttimme määränneen blogin suljettavaksi.
- 11.
- 12.
-
Kuinka pitkälle Panu uskaltaa mennä?
- 13.
-
Ding dong, the witch is dead.
- 14.
-
…
”Työministeri Tarja Cronbergin (vihr.) mukaan nuorten miesten työttömyyteen on monia syitä. Työttömyyden taustalla voi olla esimerkiksi koulunkeskeyttämisiä sekä elämäntapavalintoja.”
…
Jaa. Nuorten naisten työttömyyden takaa siis tuskin löytyy näitä, siis esim. elämäntapavalintoja. Voi pitää paikkaansakin. Näin vasta Alepassa viinalta haisevan naisen kassalla. Tupakkaäänikin oli. Mutta sehän on nainen. Ja ihmisläheisellä alalla, joilla nainen ei voi olla väärässä.