Itsenäisyyspäivä, taas kerran
6.12.2008
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Kulttuuri, Historia
On taas tullut itsenäisyyspäivä, joten puhutaanpa sen kunniaksi isänmaallisia. Kuten olen jo edellisinä vuosina varmaankin korostanut, olen saanut kasvatukseni isovanhemmiltani, jotka olivat kokeneet itsenäisen Suomen historian omissa luissaan sen ensi päivistä saakka; ja myös äitivainaa, joka oli jo nelissäkymmenissä minun syntyessäni, muisti omakohtaisesti Suomea historiallisesti muovanneimman kokemuksen eli talvisodan. Kotona sekä sisällissodan että toisen maailmansodan muistot olivat tärkeitä puheenaiheita, punaisten vahti joka ampuu naapurin isännän, desantit jotka väijyvät metsissä ja elintarvikekorttien aikakausi olivat alati isovanhempien ja äidinkin huulilla.
Ilman muuta reagoin itse murrosiän tullen uhmakkaastikin näihin puheisiin. Toisaalta kuitenkin uhma ja kapina ovat eri asia kuin täydellinen irrottautuminen ja selän kääntäminen. Historia ei koulussa ollut lempiaineitani - yläasteella se meni ihan hyvin muun ohessa, joskus kympinkin arvoisesti; lukiossa taas vihasin historianopettajaani, joka pyrki jatkuvasti nolaamaan minut - mutta sitten kun menin yliopistoon aluksi luonnontieteellistä alaa opiskelemaan, yksi perussyistä, miksi en lopultakaan jaksanut keskittyä kemiaan, matematiikkaan ja fysiikkaan, oli se, että noin kaksikymppisenä luin vapaahetkinäni Suomen historiaa miltei pakonomaisesti.
Isoisäni oli teininuorukainen Etelä-Pohjanmaalla, ja siellähän tunnetusti sisällissodan kauhut jäivät kokematta, paitsi tietysti rintamalle rientäneiden pohjalaisten soturien välityksellä. Itse asiassa hän tuntuu muistaneen ensimmäisen maailmansodan syttymisenkin paremmin - hän oli silloin kahdentoista ja kertoi aikanaan sanomalehden kertoneen suuren sodan syttymisestä maailmalla. Suomea se sota kosketti lähinnä siten, että elintarvikkeiden saanti vaikeutui, mikä sitten olikin yksi pääsyistä yhteiskuntarauhan romahtamiseen ja punakapinaan.
Tuumin joskus, että isoisäni saattoi erehdyksessä tulla yllyttäneeksi minua aseistakieltäytymiseen. Hän ei itse joutunut sotaan, vaikka hänet ehdittiinkin kutsua ylimääräisiin kertausharjoituksiin talvisodan edellä; juuri sen jälkeen hän pääsi varamiehenä eduskuntaan erään maaherraksi siirtyneen Maalaisliiton kansanedustajan tilalle. Tasavaltamme varhaisvuosina hänet kuitenkin kutsuttiin asepalvelukseen, ja hänen kertomansa mukaan simputus ja alokkaisiin kohdistunut väkivalta oli suurin piirtein sitä luokkaa kuin Venäjän asevoimissa nykyään. Hän oli kuitenkin onnistunut pääsemään rauhaan simputtajiltaan olemalla näitä kahta vertaa väkivaltaisempi ja raaempi. Sotamuistoja isoisällä ei siis ollut kerrottavakseen, sitä vastoin hän kyllä palasi mielellään poliitikkoaikoihinsa. Kuten moni muukin maalaisliittolaispoliitikko, hänkin joutui kolmikymmenluvulla kulkemaan käsiase taskussa lapuanliikkeen kyyditsijöiden varalta.
Isoäiti oli meillä se, joka kertoi eniten sotajuttuja - siis sisällissodasta, jota meillä porvarillisessa perheessä toki kutsuttiin vapaussodaksi. Isoäiti noteerasi toki sodan vaihtoehtoiset nimitykset ja suhtautui ymmärtämyksellä myös työväenliikkeen käsityksiin sodan luonteesta, mutta korosti samalla, että meille se oli vapaussota. Jääkäriliikkeestä hän osasi kertoa sen verran, että oli nuorena tyttönä nähnyt kahden miehen toistelevan toisilleen Kouvolan rautatieasemalla kyynelet silmissä: Suomi! Suomi! - ja arveli kuusi vuosikymmentä myöhemmin, että toinen miehistä oli ollut lähdössä Saksaan jääkäriksi, toinen organisoinut hänen matkansa.
Punaisista kovalla työllä saatu voitto merkitsi isoäidille ennen muuta rauhan tuloa, sillä punaisten valta Jaalassa oli ollut hänen perheelleen ahdistavaa ja uhkaavaa aikaa. Kansan jakautuminen sodan jälkeen koski häneen kuitenkin syvästi, ja sekä hänelle että isoisälleni Suomen poliittinen eheyttäminen oli keskeinen tavoite. Talvisodan myötä hän tietysti koki tavoitteen toteutuneen ja olipa hänellä siitäkin konkreettinen muisto mainittavaksi. Hän kertoi kuulleensa kahden naisen keskustelun, toisen sanoneen: Voi, me emme olisi mitään ilman Mannerheimia! ja toinen vastanneen: Mutta ei se Mannerheimikaan olisi mitään ilman meitä. Ensimmäinen naisista tietysti edusti valkoista, jälkimmäinen punaista Suomea - ja sillä hetkellä isoäiti muisti ajatelleensa: Nyt se tapahtui! - nyt sisällissodan haava eheytyi.
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- Tiedolla johtamisen konsultti (BI)Knowit Oy - Saranen Consulting Oy
- 1.
-
Olikohan se Mannerheim oikeasti homo ja oliko meilläkin tuhoamisleirejä pohjoisessa ja uskoisiko Panua laisinkaan se on kuitenkin porvarien desantti. Ken kravatin kaulalleen kiristää se työmiehen hikeä viimeiseen tippaan tiristää.
Tilulii-tiluliii - 2.
-
Isänmaallisuus on minulle ennen kaikkea suomalaisen yhteiskunnan rakentamista eli työn tekemistä ja menneiden sukupolvien ahkeran mielenlaadun ja uhrautuvuuden jatkamista tulevien sukupolvien hyväksi. Nykyisellä kaupunkilaisella ja maalaisella on hyvin erilaiset haasteet kuin esi-isillämme: soiden ja metsien raivaaminen leipäviljalle on muuttunut globaaliksi taisteluksi työpaikoista ja kustannuskilpailuksi.
En ole koskaan oikein ymmärtänyt Arno Kotronkin vastustamaa isänmaallisuuden militarisointia. Toki aseellinen puolustautuminen voi olla se äärimmäinen osoitus isänmaallisuudesta sodan aikana, mutta eivät sotilasparaatit ja veteraanit ole koko isänmaallisuus. Isänmaallisuutta on taloudellisen hyvinvoinnin edistäminen kaikille kansalaisille, suomalaisten äitien vuosisatainen raadanta, Agricolan, Lönnrothin ja Kiven saavutukset suomen kielelle, Suomen etujen ja arvojen puolustaminen EU:ssa, kulttuuriperimän vaaliminen ym. Jos isänmaallisuus olisi vain vihollisen tappamista sodassa, meistä 99 prosenttia ei täyttäisi tällä hetkellä isänmaallisuuden määritelmää.
En itse kunnioita veteraaneja heidän ampumiensa venäläissotilaiden määrän tai muiden tilastollisten lukujen vuoksi, vaan siksi, että he ovat joutuneet kokemaan nuorena, monet vielä lapsena, äärimmäisen hirvittäviä kokemuksia, jotka ovat jättäneet syvät arvet loppuelämäksi. Toki itsenäisyys veteraanien ponnistelujen vuoksi, mutta se olisi saattanut mennäkin ja minä olisin jäänyt syntymättä tai sitten olisin syntynyt kansallisuudestani ylpeäksi venäläiseksi. Onko venäläiseksi syntyminen - olosuhteita huomioonottamatta- itsessään jotenkin huonompi asia? Ei kai. Me ihmiset olemme hyvin samanlaisia pohjimmiltamme. Siksi veteraanit rajan molemmin puolin ovat olleet ennen kaikkea pelinappuloita ja sodan uhreja poliitikkojen ja valtionpäämiesten ideoimissa sodissa, joiden syntymään heillä ei ole osaa eikä arpaa; eivätkä kaikki ole siellä olleet suinkaan vapaaehtoisesti, vaan osa vasten tahtoaan tai pelkoaan teloitusseinän välttääkseen. Vihollista oli opetettu vihaamaan viholliskuvaretoriikalla, mutta moni sotaveteraani on sanonut säälineensä ja jopa säästäneensä kuolemalta venäläisiä, jos mahdollisuus on siihen ollut, koska he ovat ovat ajatelleet, että tähtäimessä on sotaan syytön ihminen.Olen itse käynyt siviilipalveluksen, vaikka hyväksyn ihmisen oikeuden puolustaa itseään tai muita tarvittaessa asein, mutta koska minun mielestäni toisen ihmisen tappaminen on niin äärimmäinen teko, haluan pidättää itselläni oikeuden päättää, mikä on se tilanne, jolloin itse niin toimin, enkä anna sitä oikeutta kellekään - koska se vaikuttaa sen jälkeen myös minuun. Kun puhutaan yleisen asevelvollisuuden vaihtoehdoista, minulle itselleni olisi sopivin historiasta tuttu värväytymismalli, jossa vasta konfliktin sattuessa kirjaudutaan sotavoimiin. Rauhan aikana halukkaat voisivat käydä sodankäyntikoulutusta, mutta sitten tositilanteen tullessa päättää, onko sota niin oikeutettu, että siihen voi osallistua. On aivan eri asia lähteä vaikkapa natosotilaana hyökkäämään toiselle puolelle maapalloa tai lähteä ampumaan jonkun diktaattorin käskystä omia kansalaisia kuin puolustaa maataan epäoikeutettua hyökkäystä vastaan. On kohtuutonta, että 17-vuotias nuori joutuu antamaan ennakkosuostumuksen palvella sotilaana kaikissa tulevissa tilanteissa kuten sotilasvala sanoo: ”Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa…..”. Moni saattaa sanoa, että eihän Suomessa joudu sellaiseen tilanteeseen, että joutuisi miettimään sitä, onko tappamiskäsky oikeutettu. No eipä meidän sisällisodastakaan ole kuin 90 vuotta ja Euroopan ”sivistysvaltioista” on 70 vuoden vajaan sadan vuoden ajalta lukuisia esimerkkejä diktaattoreiden harjoittamasta ”puolustusvoimien” väärinkäytöstä (Hitler, Mussolini, Franco, Hoxha, Ceausescu, Tito).
Kun puhutaan monikulttuurisuudesta, globalisaatiosta ja kulttuureiden sulautumisesta toisiinsa, tuntuu hieman oudolta, että me Súomessa keskitymme isänmaallisuudessamme odottamaan toisen maailmansodan revanssia ja maanpuolustusoppien taustavoimana on edelleen kansallisvaltioiden vastakkainasettelu (me jalot vastaan ryssät), vaikka tulevaisuudessa tilanne voi olla se, että ilman valtioiden valloittamisiakin Suomessa ja jossain naapurimaassa voi olla vaikkapa 20% suomalaisia, 20% ruotsalaisia, 20% kiinalaisia, 20% venäläisiä ja 20% ilmastopakolaisia ympäri maapalloa. Tässä tilanteessa puolustusvoimien tehtävä olisi enemmänkin siviilikriisinhallintaa eli hillitä ruokamellakoita, rauhoitella eliitin ja köyhälistön yhteenottoja sekä uskonnollisten ryhmien riitelyä. Kun naapurimaan alueella olisi oman kansan edustajia, olisi hankalaa lähteä sotimaan kansallisuuden perusteella.
Edellä mainitun vuoksi olisi hyvä, jos kutsunnat olisivat vasta hieman aikuisemmalla iällä ja niissä voisi antaa suostumuksensa vain siviilikriisinhallintaan.Eläköön itsenäinen Suomi ja sen sananvapaus, demokratia, puhtaus ja sitkeys!
Eläköön suomalaiset arvot inhimillisyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja muiden kunnioittamisesta myös tulevaisuuden erilaisessa Suomessa! - 3.
- 4.
-
Miten olisi käynyt, jos vuosina 1939 - 1945 olisivat miehet pohtineet sodan oikeutusta ja tulleet tulokseen, ettei sota ole tarpeeksi oikeutettu, vaikka itänaapuri pommitti Suomen kaupunkeja. Suomi kuitenkin sotimalla lunasti itsenäisyytensä. Naapuri huomasi, että suomalaiset haluavat puolustaa maataan. Jos Petteri R:n mainitsemia pohdiskelijoita sodan oikeutuksesta ja omasta osallistumisesta olisi ollut tarpeeksi paljon, niin söisimme kaalisoppaa ja tanssisimme ripaskaa osana suurta Venäjän maata. Nyt Suomi voisi olla itsenäinen, kuten Baltian maat yms.
Kyllä ne miehet ja naiset vuosilta 1939- 1945, niin rintamalla kuin kotirintamalla omalla toiminnallaan mahdollistivat sen, että Petterikin saa esitellä pohdiskelujaan vapaassa maassa.
Joka asia ei voi perustua vapaaehtoisuuteen. Ihmisellä on myös velvollisuuksia maataan kohtaan ja maanpuolustusvelvollisuus on yksi niistä. Eiköhän siviilipalvelusmiehetkin ole maanpuolustusvelvollisia. Ei kaikki maanpuolustus ole sotilaallista. Kaikki eivät tietenkään lähteneet sotaan vapaaehtoisina, mutta suurin osa teki velvollisuutensa. Suomalaiset ovat änkyröineet aina, mutta tosipaikan tullen he ovat tehneet tehtävänsä, joista meidän tulisi olla aiemmille sukupolville kiitollisia.
Nykyinen hyvinvointi on ajanut ihmiset itsekkyyteen. Mitään, josta ei ole itselle suoranaista hyötyä, ei haluttaisi tehdä ja silloinkin mieluummin teetettäisiin asiat muilla ja itse otettaisiin vain rusinat pullasta. Nähdään vain maan ja muiden ihmisten velvollisuudet itseä kohtaan ja omat oikeudet, muttei omia velvollisuuksia muita ja isänmaata kohtaan. Minkään eteen ei haluttaisi nähdä mitään vaivaa. Tältä pohjalta voi olla vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka uhrasivat itsensä vapaaehtoisestikin isänmaan vuoksi. Vapaaehtoistoiminnassa näkee vielä pyyteetöntä muiden huomioonottamista.
”Eläköön suomalaiset arvot inhimillisyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja muiden kunnioittamisesta myös tulevaisuuden erilaisessa Suomessa!” Ketkä tämän ovat mahdollistaneet?
- 5.
-
>>Jos Petteri R:n mainitsemia pohdiskelijoita sodan oikeutuksesta ja omasta osallistumisesta olisi ollut tarpeeksi paljon, niin söisimme kaalisoppaa ja tanssisimme ripaskaa osana suurta Venäjän maata<<
Minusta on turha miettiä sitä, millaiseksi olisin syntynyt, jos historia olisi mennyt toisin, koska silloinkaan en tietäisi mitään toisenlaisesta todellisuudesta ja pitäisin sitä ehkä parhaana vaihtoehtona. Mitä kaalisoppaan tulee, niin yhtälailla voisin syödä venäläisen öljypohatan pöydässä. Tai jos Tsingis-kaani olisi 1100-luvulla rynnistänyt valloitusretkillään Suomeen saakka ehkä olisin nyt onnellinen tai onneton mongolipaimentolainen. Ainakaan minä en ole voinut ennen syntymääni valita, mihin olen syntynyt.
Jos olisin elänyt 70 vuotta sitten, olisin pitänyt Venäjän hyökkäystä Suomeen hyvänä perusteena tarttua aseisiin, mutta joku muu konflikti ei välttämättä ole sellainen.>> Ei kaikki maanpuolustus ole sotilaallista<<
>>Nykyinen hyvinvointi on ajanut ihmiset itsekkyyteen. Mitään, josta ei ole itselle suoranaista hyötyä, ei haluttaisi tehdä ja silloinkin mieluummin teetettäisiin asiat muilla ja itse otettaisiin vain rusinat pullasta. Nähdään vain maan ja muiden ihmisten velvollisuudet itseä kohtaan ja omat oikeudet, muttei omia velvollisuuksia muita ja isänmaata kohtaan. Minkään eteen ei haluttaisi nähdä mitään vaivaa.<<En tiedä keneen tuossa viittaat, mutta saan sellaisen käsityksen, maanpuolustus on velvollisuuden täyttämistä ja jos sitä ei ole tehnyt asevoimissa, niin ei ole täyttänyt muita velvollisuuksiaankaan. En ole osallistunut aseelliseen maanpulustuskoulutukseen, mutta minulla ei ole rikosrekisteriä - ja se on minulle kunnia asia, olen elättänyt itseni lukiovuosista lähtien työllä, enkä ole monien ikätovereideni tavoin passiivisesti odottanut sossun luukulla ruokarahaa, vaan minulle on kelvannut työ kuin työ, enkä ole jättänyt siitä veroja maksamatta. Olen äänestänyt yksiä eurovaaleja lukuunottamatta joka vaaleissa vuodesta 1993 ja auttanut kykyni mukaan vaikeuksissa olevia naapureitani ja tuntemattomiakin. Mielestäni olen täyttänyt velvollisuuteni tätä maata kohtaan paremmin kuin joku armeijan käynyt, mutta rikosrekisterin täyttänyt, työkkärirahat ja toimeentulotuen kaljaan työntävä katutappelija.
Jos eteeni tulisi konflikti, johon en haluaisi osallistua ja joku silloin työntäisi rynkyn käteeni ja sanoisi, että ennen kuin olet tätä käyttänyt meidän pillimme mukaan, et ole täyttänyt Suomen kansalaisen velvollisuuksia, todennäköisesti työntäisin piipun ennen kaikkea omaan suuhuni ja poistuisin areenalta. Siihen kai minulla ainakin olisi oikeus? Toisen ihmisen tappaminen minun toimestani ei tule koskaan tapahtumaan kenenkään muun halusta kuin minun.>>Eläköön suomalaiset arvot inhimillisyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja muiden kunnioittamisesta myös tulevaisuuden erilaisessa Suomessa!.Ketkä tämän ovat mahdollistaneet?<<
Minulle arvot inhimillisyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja muiden kunnioittamisesta on opettanut oma äitini ja isovanhempani ja heille olen kiitollinen siitä.
- 6.
-
”>> Ei kaikki maanpuolustus ole sotilaallista<<
>>Nykyinen hyvinvointi on ajanut ihmiset itsekkyyteen. Mitään, josta ei ole itselle suoranaista hyötyä, ei haluttaisi tehdä ja silloinkin mieluummin teetettäisiin asiat muilla ja itse otettaisiin vain rusinat pullasta. Nähdään vain maan ja muiden ihmisten velvollisuudet itseä kohtaan ja omat oikeudet, muttei omia velvollisuuksia muita ja isänmaata kohtaan. Minkään eteen ei haluttaisi nähdä mitään vaivaa.<<En tiedä keneen tuossa viittaat, mutta saan sellaisen käsityksen, maanpuolustus on velvollisuuden täyttämistä ja jos sitä ei ole tehnyt asevoimissa, niin ei ole täyttänyt muita velvollisuuksiaankaan.”
-Totesin nimenomaan, kuten lainasit, ettei kaikki maanpuolustus ole sotilaallista. Sivareille löytyy myös tehtäviä. Siviilipuolella pitää myös huollon pelata. En ole missään vaiheessa maininnut sivareita pelkureiksi. Loppuosa on vain nykyisen yleisen asenteen esilletuomista ja puhun kokemuksesta vuosikausia erilaisten nuorten kanssa työskenneltyäni.
”En ole osallistunut aseelliseen maanpulustuskoulutukseen, mutta minulla ei ole rikosrekisteriä - ja se on minulle kunnia asia, olen elättänyt itseni lukiovuosista lähtien työllä, enkä ole monien ikätovereideni tavoin passiivisesti odottanut sossun luukulla ruokarahaa, vaan minulle on kelvannut työ kuin työ, enkä ole jättänyt siitä veroja maksamatta. Olen äänestänyt yksiä eurovaaleja lukuunottamatta joka vaaleissa vuodesta 1993 ja auttanut kykyni mukaan vaikeuksissa olevia naapureitani ja tuntemattomiakin. Mielestäni olen täyttänyt velvollisuuteni tätä maata kohtaan paremmin kuin joku armeijan käynyt, mutta rikosrekisterin täyttänyt, työkkärirahat ja toimeentulotuen kaljaan työntävä katutappelija.”
- Kaikki eivät ikävä kyllä ole sinun kaltaisiasi ja viittaan taas kokemukseen.
”Jos eteeni tulisi konflikti, johon en haluaisi osallistua ja joku silloin työntäisi rynkyn käteeni ja sanoisi, että ennen kuin olet tätä käyttänyt meidän pillimme mukaan, et ole täyttänyt Suomen kansalaisen velvollisuuksia, todennäköisesti työntäisin piipun ennen kaikkea omaan suuhuni ja poistuisin areenalta. Siihen kai minulla ainakin olisi oikeus? Toisen ihmisen tappaminen minun toimestani ei tule koskaan tapahtumaan kenenkään muun halusta kuin minun.”
- Ihmisellä ei aina ole varaa valita, mitä tekee. Tätä tarkoitin,kun kirjoitin velvollisuuksista maata kohtaan. Eivät miehet vuosina 1939 - 1945 lähteneet tappamaan ihmisiä vaan puolustamaan maataan, kujka enemmän ja kuka vähemmän vapaaehtoisesti.
”>>Eläköön suomalaiset arvot inhimillisyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja muiden kunnioittamisesta myös tulevaisuuden erilaisessa Suomessa!.Ketkä tämän ovat mahdollistaneet?<<
Minulle arvot inhimillisyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja muiden kunnioittamisesta on opettanut oma äitini ja isovanhempani ja heille olen kiitollinen siitä.”
- Arvot ovat kodin peruja, mutta aikaisemmat sukupolvet ovat lunastaneet meille mahdollisuuden siihen sotimalla tämän maan puolesta. Naapurissa oli järjestelmä (ja osin vieläkin on), jossa eivät kaikkien ihmisarvo ole kovin kovassa kurssissa. Täällä voit vapaasti ilmaista mielipiteesi, mutta kaikkialla et.
- 7.
-
Monella maalla on kansallispäivä, Suomella itsenäisyyspäivä. Siitä on viime vuosina muodostunut pääasiassa toisen maailmansodan muistelupäivä. Suomalaista keskustelua seuratessa saa vaikutelman, että olemme maailman ainoa sodasta kärsinyt kansa.
Tarkkaan sanoen vain Suomen ja Ison-Britannian lehdistö käy yhä 2. maailmansotaa. Itänaapurissamme perinne katkesi reilut 15 vuotta sitten ja urheilla jenkeillä on paljon tuoreempaa muisteltavaa:)
- 8.
-
Maailmaahan - myos Suomea - ohjaa sadut ja fairytalet, ja lyhyt analyysi Suomen tulevaisuudesta on seuraavanlainen:
Yksi kaunis paiva, Suom-Neito vietti rauhallista iltaa kauniilla ihanalla jarvella. (Myohemmin paikalle saapui susi.)
- 9.
-
Maailmaahan - myos Suomea - ohjaa sadut ja fairytalet, ja lyhyt analyysi Suomen tulevaisuudesta on seuraavanlainen:
Yksi kaunis paiva, Suom-Neito vietti rauhallista iltaa kauniilla ihanalla jarvella. (Myohemmin paikalle saapui susi.)
- 10.
-
Punaisillekin oli vapaussota, vapautumissota kapitalisiriistäjän orjuudesta.
Punaiset torjuntavoittivat sodan, ja siksi aina 80-luvulle asti rakennettiin isänmaallisesti hyvinvointi-Suomea, kunnes CIA:n desantit kaappasivat vallan Suomessa. - 11.
- 12.
-
Niinpä, kyllä ihmiset ovat kaikki samanlaisia, mutta kaikilla kansakunnilla on oma kollektiivinen muistinsa ja siihen liittyvä tarustonsa. Meillä suomalaisilla se on tällainen ja naapurimailla hieman erilainen. Valitettavasti itänaapurin jalojen herrojen tarustossa seikkailevat julmat valloittajaruhtinaat ja lyhyt, rokonarpinen viiksiniekka, joka tapatti sumeilematta omaa kansaansa (vähemmistöistä puhumattakaan).
Olen kyllä Petteri R:n kanssa silti samaa mieltä siitä, että meillä itsenäisyyspäivän vietto on kyllä liian synkkää ja militaristista. Ajatelkaahan nyt: hautoja, paraateja ja yli kaksi tuntia kestävä kättelyseremonia. Kaikki kunnia edellämainituille, mutta jotain vähän pirteämpää voisimme alkaa jo keksiä (omassa kotonaanhan jokainen tietysti saa pitää vaikka minkäläiset karnevaalit).
Mutta kyllä Suomi on kuitenkin hieno maa. Täällä on kaunis luonto, rehelliset ihmiset, luotettavat institutiot ja varsin vähän kansallisia menneisyyden haamuja. Suomalainen yhteiskuntakin toimii pääsääntöisesti kuin se kuuluisa junan vessa - varsinkin eräisiin naapureiden systeemeihin verrattuna.
- 13.
-
Äitini isä ei joutunut jostain syystä rintamalle, vaikka häntäkin oltiin sodan loppuvaiheessa jo sinne komentamassa. Hän oli 40-vuotias kun talvisota syttyi ja hänellä oli paljon lapsia, mutta eipä muutkaan suurperheelliset säästyneet, joten on ihme, ettei hän joutunut taisteluihin.
Naapurin isäntä joutui ja vaikka hänkin selvisi kohtalaisen vähällä taistelulla, vaikutti se syvästi hänen elämäänsä. Rintamalta palattuaan hän ryyppäsi kaksin käsin, koska minkäänlaista psyykkistä huoltoa veteraanit eivät silloin tunnetusti saaneet, löi vaimoaan ja lapsiaan, ampui traumoissaan ja sekavuustiloissaan yhden poikansa perään kiväärillä, kun hän pakeni talosta hädissään. Tästä seurasi se, että hän menetti loppuelämäkseen poikansa, joka ei voinut ikinä antaa anteeksi tuota järjetöntä käytöstä. Poika muutti nuorena kotoaan pois, ei tavannut koskaan enää isäänsä eikä tullut hautajaisiinkaan.Veteraaneja juhlitaan ja heidän selkäänsä taputetaan nykyään [parempi tietysti myöhään kuin milloinkaan], mutta heidät hyljättiin sodan jälkeen, kun kunniamerkit oli jaettu, eikä psyykkisistä tappamisen ja tovereiden kuoleman aiheuttamista traumoista paljon puhuta edelleenkään, vaikka fyysisistä vammoista on puhuttu. Aikakauslehtienkin sota-ajasta kertovat jutut keskittyvät sotatekniikkaan ja strategioihin ja siinä sivussa voidaan mainita ohi mennen haavoittumisista inhimillisen kokemuksen jäädessä taka-alalle.
Sama kävi Vietnamin sodan veteraaneille USA:ssa. Moni katkeroitui, kun valtio työnsi heidät sotimaan toiselle puolelle maapalloa ja otti heistä hyödyn, mutta kun he palasivat kotiin pyörätuolissa, rintaan laitettiin ”Purple Heart” ja sanottiin, että yritä pärjätä. Tämän vuoksi moni heitti mitalinsa järveen ja liittyi sotaa protestoineeseen joukkoon. Äänekkäimmät veteraanit leimattiin jopa röyhkeästi valtion taholta isänmaan vastustajiksi. Isänmaalle kelpasi sankaruus, mutta ei vammoista ja traumoista puhuminen.
Suomessa veteraanit saivat 60- ja 70-luvun radikaalit eli omat lapsensa kimppuunsa, vaikka oikea haukkumakohde - jos sellaista yleensä oli -partaradikaaleille olisi ollut valtio.Kun sotaa käydään, se on aina tragedia monella tapaa ja kun on jälkipuinnin aika, olisi hyvä jos kaikki asiaan liittyvät positiiviset ja negatiiviset faktat tuotaisiin rehellisesti ja politisoimatta esille pian sen jälkeen, eikä vasta 50-100 vuoden kuluttua. Tämän käsittelemättömyyden vuoksi esimerkiksi Suomen sisällissota on vielä nykyäänkin suosittu puheenaihe, kun osapuolten jälkeläiset ovat kaivautuneet esi-isiensä kaivamiin poteroihin.
- 14.
-
”Hyvä nimimerkki Syökää kanaa: Sinulla ei varmastikaan ole huolta mistään, mikä liittyisi työntekoon”.
Panu hyvä: Voisin tietenkin sanoa samaa ”akateemisesta rentusta”, mutta koska olet sen jo ilmeisesti itsekin sisäistänyt itsekin niin turha minun on sitä sanoa, ugh!
Valitettavasti älyllinen tasoni on aina ollut ns. Ei akateemista luokkaa joten pakko sitä on ollut uurastaa työn äärellä, eli voin vakuuttaa kunnian ja omantuntoni kautta että olen kokemukseni kautta päässyt tilaan jossa työnteko ei todellakaan huoleta.
Tiluliii-tippadaa konservatoorinen vasemmistolainen Mooses kakkonenPS: Irlantilainen sianliha on myrkyllistä.
- 15.
- 16.
-
Miten akateemista pohdiskelua: jos päässä viiraa niin on huumeidenkäyttäjä.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta olen raittiusmies ja aneeminen höntti.
Verorahat ovat kaiketi yhteistä omaisuuttamme jonka herrat jakavat kuten parhaaksi näkevät. Sinä saat kyllä käyttää verorahojani koska olen oikeasti vasemmistolainen. - 17.
- 18.
-
On täysin selvää, että punakapina oli tuontitavaraa idän suunnalta. Tokkopa tavallinen suomalainen duunari edes tiesi mistä oikeasti on kysymys. Kysymys oli Leninin maailmanvalloitus aatteiden toteuttamisesta raalla ja brutaalilla tavalla. Jos Suomi ei olisi pannut hanttiin -30 - -44 niin olsimme menttäneet 50 vuotta ja ehkä miljoona ihmishenkeä Stalinin verenhimoiseen kitaan. Idästä nousee aina verenpunainen aurinko. Suomi ei enää ole itsenäinen maa. Onkin kumma, että sitä itsenäisyyttä niin kovin juhlitaan. Olemme myyneet itsemme EU:lle ja vieläpä maksamme myyntihinnankin itse! Uskomatonta.
- 19.
-
paska
- 20.
-
akkiuk: ja millaiset mahdollisuudet olisivat, jos ei olisi EU:a? Kiinnostaisiko kokea finanssikriisi markkapohjalta?
- 21.
-
Isänmaallinen sinivalkoinen ”tuntemattoman sotilaan” itsenäisyys, jota 6.12. juhlitaan ob eri asia kuin talous. Talous on aina ”huoraamista” missä raha ratkaisee, siellä ryhti ja periaatteet pieraisee.
- 22.
-
Talous on huoraamista juu. Ja näyttävät monille suomalaisille moralisteille kelpaavan oikein hyvin ne halvan tuotannon maissa ”työvoimaa riistämällä” tuotetut tarvikkeet ja kapineet.. ;) Moralisoidaan sunnuntaisin, lompakko puhuu pragamatismin kieltä maanantaisin kaupoissa. Ja mikäs siinä.
- 23.
- 24.
-
”Suomi ei enää ole itsenäinen maa. Onkin kumma, että sitä itsenäisyyttä niin kovin juhlitaan. Olemme myyneet itsemme EU:lle ja vieläpä maksamme myyntihinnankin itse! ”
Nämä kommentit hämmästyttävät kerta toisensa jälkeen.
Miten olemme menettäneet itsenäisyytemme liityttyämme unioniin vapaaehtoisesti, koska katsoimme siitä olevan meille hyötyä? Liittyminen vielä vahvistettiin kansanäänestyksellä.
Jos olemme EU:n myötä muuttuneet epäitsenäisiksi, niin milloin sitten olimme aidosti itsenäisiä? YYA-aikana vuoteen 1991 asti jolloin Moskovalla oli veto-oikeus valtion korkeimman johdon nimityksiin ja merkittäviin poliittisiin linjanvetoihin? Aikana jolloin presidenttikin saatettiin valita poikkeuslailla?
Tuskin ainakaan Kokoomusten kannattajien mielestä. Heidän puolueensahan oli vaalituloksesta riippumatta oppositiossa ’yleisten syiden vuoksi’. Sekö oli akkiukin mielestä parempaa itsenäisyyttä?Mitä itsenäisyyspäivän viettoon tulee, olen samoilla linjoilla Petterin kanssa. Ainakaan minulle itsenäisyyden merkittävin piirre ei ole 65 vuotta sitten käyty sota. Paljon hienompiakin asioita on saatu aikaan.
Esim Lordin voitto ja lätkän mm-95, kansakuntamme kulmakivet :) - 25.
-
”Esim Lordin voitto ja lätkän mm-95, kansakuntamme kulmakivet”
Lordin voitto hävetti. Lordin vanavedessä sinne pääsi myös Teräsbetoni lisähäpeää aiheuttamaan. Lordin esiintyminen Conan O'Brien -showssa oli kuitenkin häpeän huippu.
Kultamitalikin tuli pelkistä mm-kisoista. Eihän siellä ollut edes kunnon pelaajia vastassa. En ole ikinä ymmärtäny tuota vuoden 95 mm:n hehkutusta.
Sinä mainitsit Lordin ja mm-95:n ehkä huumorilla, mutta monien mielestä ne ovat oikeasti kansakuntamme kulmakiviä. - 26.
-
Voi hyvänen aika! Tämä on nyt sitten sitä suomalaisten surkeaa kansallista itsetuntoa (paskasana, tiedän). Kun satumme voittamaan jotain tahi saavuttamaan muuta positiivist, niin se ei juuri sinä vuonna ollut kenenkään muun mielestä niin merkittävä juttu. Me ei ”oikeasti” siis voitettu, vaan se tuli meille säälistä. Me ei olla myöskään koskaan oltu ”oikeasti” itsenäisiä vaan vain joko idän tai lännen kuuliaisia pikku vasalleja. Ahtisaarikin sai varmaan nobelin säälistä, koska oli niin pitkään sitä norkoillut. Ryssä sääli meitä sodissa, eikä miehittänyt Suomea vaikka olisi tietysti voinut jos olisi tosissaan yrittänyt. Itsenäisyyttäkään me ei saavutettu itse, vaan Lenin antoi sen meille ja yllätys yllätys: säälistä.
Tähän samaan sulautuu saumattomasti henkilökohtaiset saavutuksemme. Synnyimme vahingossa, emme rakkauden tuloksena. Koulussa pääsimme luokaltamme säälivitosilla ja armeija sääli meitä niin, ettei lähettänyt meitä maitojunalla kotiin. Opiskelemaan pääsimme säälistä juuri sellaisena vuonna kun kriteerit olivat matalalla ja työpaikka irtosi joko suhteilla tai säälistä kun ei juuri silloin ollut muita hakijoita. Akka otti meidät säälistä kun ei ollut parempia tarjolla ja lapset meille teki ”Naapurinisäntä”, kun me ei itse osattu. Pilluahan meille ei koskaan olekaan ihan oikeasti annettu - siis aidosti himosta ja rakkaudesta. Vain säälistä me olemme sitä saaneet. Jne,jne,jne.
Ehei ! Ei se näin mene. Emme ole maailmassa yksin, vaan kohtaloomme vaikuttavat aina myös muiden kansojen ja muiden ihmisten ajatukset ja teot. Tarkkaan tutkien löytyy kaikkien muidenkin kansojen saavutusten takaa kaikenlaista ristiriitaista, mutta pitävätkö ruotsalaiset Abban euroviisuvoittoja tai useita jääkiekkomestaruuksiaan epäoikeudenmukaisesti saavutettuina ja ylpeänä olisi Stalin rauhannobeliaan kantanut, jos olisi sen saanut silloin kun oli ehdolla.
Niin vaikeata kun se meille suomalaisille usein onkin, niin kyllä meillä on oikeus olla kohtuullisella ja terveellä tavalla ylpeitä omista saavutuksista niin kansana kuin yksilöinäkin, sillä kollektiivisten ruikuttajien maa ei kyllä sääli-itsenäisyyttä ansaitse.
- 27.
-
”Itsenäisyyttäkään me ei saavutettu itse, vaan Lenin antoi sen meille ja yllätys yllätys: säälistä.”
Sivuhuomio: Tuo on puhtaasti Kekkosen YYA-liturgiaa. Kekkonen oikein korosti sitä, sillä ajatuksena oli jotta jotain jonka Lenin on antanut, ei kommunisti voi ottaa pois.
Todellisuudessa Leninillä ei ollut muita mahdollisuuksia kun hällä oli käsissään täysi sisällissota ja Suomen valkoisen armeijan littyminen Venäjän valkoisten puolelle ei tuntunut Leninistä kovinkaan hyvältä ajatukselta. Tarkoitus oli antaa itsenäisyys, jonka jälkeen punaiset kaappaavat vallan ja liittyvät NL:oon. No se ei onneksi ihan suunnitelmien mukaan mennyt.
- Syltty