Isot turkit, vähät turkit, turkkiliivit
14.11.2006
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Kulttuuri, Politiikka, Laki, Rikollisuus
Iltapäiväläystäkkeen kotisivut tietävät kertoa, että jokin kettutyttöporukka änkesi turkisnäytökseen öyhöttämään. Tilanne meni nopeasti ohi: jenginuoret laukoivat latteutensa, jotka tässä vaiheessa lienevät tuttuja kaikille, sen jälkeen järjestysmiehet ja poliisi ilmeisesti heittivät heidät mäkeen ja panivat ärhäkimmän mölytoosan rautoihin. Mikään kovin suuri sensaatio kyseessä ei ollut, mutta kaipa tämä on yhtä hyvä tilaisuus kuin mikä tahansa muukin kirjoittaa muistiin pari sanaa eläinaktivismista.
En pidä itseäni minään varsinaisena turkisten ystävänäkään, vaikka puoliksi pohjanmaanruotsalaiset sukujuureni toki hieman kallistavatkin minua minkkitarhaukselle myönteiseen suuntaan. Minun isoäitini aikana, kun tavallisella maalaisihmisellä saattoi olla kylmän ilman varalta päällään isot turkit, vähät turkit, turkkiliivit, turkki oli tuiki tarpeellinen kappale huoneenhallituksessa. Niistä ajoista tekstiiliteollisuus on kehittynyt siinä määrin, etteivät turkikset enää kuulu välttämättömyystarvikkeisiin, vaan niistä on tullut enemmän tai vähemmän rahalla saatavien naiseläjien tapa panna markkina-arvonsa näkyville. Turkistarhauksella palvellaan turhuuden markkinoita, sitä luksuksen ja joutavuuden maailmaa, jossa marsunjärkiset kokaiinia haistelevat seurapiirikaunottaret loikkivat mökämusiikin säestyksellä strobovalojen loisteessa, milloin eivät makaa rikkaiden tyhjäntoimittajien alla Brunein sulttaanin maulla sisustetussa loistosviitissä. Kunnon luterilaisen kasvatuksen saaneesta on pohjimmiltaan moraalitonta olla pönkittämässä moista elämäntyyliä; ja myös kettutytöt ovat tässä kulttuurissa kasvaneina arvomaailmaltaan luterilaisempia ja kristitympiä kuin ikinä suostuvat myöntämäänkään.
Vaikka eläinsuojelutouhuihin liittyy valtavasti uuvuttavaa ja vastenmielistä nyyhkyilyä, en pidä sitäkään kokonaisuudessaan tarpeettomana. Vuosia sitten muistan antaneeni nimeni vetoomukseen, jolla vaadittiin kunnallisia toimenpiteitä, jotta estettäisiin kissojen päätyminen kulkukissoiksi. Koska villiintyneet kissat aiheuttavat kaikenlaista harmia luonnossa riehuessaan, pidin adressia aivan mielekkäänä ja aiheellisena. Sitä kyllä ihmettelin ja ihmettelen edelleenkin, että kansalaisjärjestön piti mekkaloida tästä kulkukissa-asiasta, koska kohtuullista olisi, että kunnalla olisi sitä varten valmiit putimiehet, jotka poimisivat nuo pensasaitojen amatööripantterit talteen, tarhaisivat ne ja tarvittaessa lopettaisivat, jos asiallista sijoituskotia ei löytyisi.
Tämä ei tarkoita, että erityisemmin vaivautuisin kannattamaan tai ymmärtämään kettutyttöjä. Siinäkin tapauksessa, että eläinten vapautusliike olisi lähtenyt käyntiin aidosta huolesta - mitä muuten en usko, koska koko touhu vaikuttaa Isosta-Britanniasta tänne rantautuneelta tuontikulttuurilta - se on joka tapauksessa saavuttanut absurdit ja käsittämättömät mitat. Monet kettutyttöjen tyypilliset menettelytavat ovat jo luonnonsuojelullisten näkökohtien kannalta arveluttavia. Esimerkiksi minkkien leviäminen täkäläiseen luontoon ei ylipäätään ole ollut hyväksi: tunnetusti ne ruojat ovat mm. syrjäyttäneet elintavoiltaan samanlaisen kotoperäisen näätäeläimen, vesikon, Suomesta kokonaan, ja uhanalainen se taitaa itse asiassa olla muuallakin. Mutta tämähän ei tietenkään kettutyttöjen tahtia haittaa: heidän käsityksensä karkulaisminkkien aiheuttamien ongelmien ratkaisemisesta on, että kaikki minkit lasketaan irtaalleen luontoon riekkumaan.
Turkistarhaus tuskin on luonnonsuojelullisesti Suomen haitallisin elinkeino. Turkistarhaajat eivät ole poliittisesti eivätkä elinkeinoelämässä vaikutusvaltainen ihmisryhmä kotimaakuntansa ulkopuolella. Juuri siksi kettutyttöliike ei ole poliittisesti merkittävä eikä yhteiskuntaa mullistava liike sillä tavalla kuin vihreä liike alkuaikoinaan oli. Se kohdistaa vihamielisyytensä verrattain voimattomaan ja valtaa vailla olevaan ammattikuntaan - turkistuottajiin - hiukan samaan tapaan kuin eräs tietty maihinnousukenkiin, maihinnousutakkeihin, maihinnousuhousuihin, maihinnousukalsareihin, maihinnousuviinapulloihin ja maihinnoususavukkeisiin sonnustautuvien kaljupäisten nuorukaisten alakulttuuri rusikoi toista vajaavaltaista ihmisryhmää. Suurin huvi lienee molemmissa tapauksissa siinä, ettei uhrilla oikein ole riittävästi muskelia panna hanttiin villiintyneiden nuorten ylivoimaiselle joukolle eikä mikään vahva valtaapitävien ryhmä oikeasti vaivaudu puolustamaan uhria. Heikompaansa on aina yhtä kivaa hakata, tietävät koulukiusaajatkin. Vahvemmille haistatteluun sitä vastoin tarvitaan oikeasti sellaista kanttia, jota ei kaikilta veltoilta niittinaamoilta löydykään.
Nuorempana ja radikaalimpana, siihen aikaan kun oma ajattelutapani oli lähempänä ekoaktivismia, epäilinkin, että turkistarhahössötyksen ja muiden ympäristöliikkeeseen pesiytyneiden kummallisten rönsyryhmien takana oli saastuttavan suurteollisuuden salaliitto, jonka tarkoituksena oli tukahduttaa vakavastiotettava ympäristönsuojelu eläinrakkauslällätyksellä. Arvelin siis, että kammottu suurpääoma rahoitti välikäsien kautta avokätisesti sekä kettutyttöjä että kaikenlaisia ”syväekologisia” hippimystikkoja, joilla ei ollut aavistustakaan ekologiasta, mutta sitäkin enemmän rauhanpiipun pyhästä yrtistä.
Jälkimmäisestä minulla on itse asiassa epäsuoria todisteitakin: joskus kahdeksankymmenluvun lopussa tai yhdeksänkymmenluvun alussa silloiseen kantakahvilaani, joka toimi myös vaihtoehtoväen kirjakauppana, tunkeutui pari innokkaasti hössöttävää operettihippiä parta hulmuten esittelemään läpyskäänsä. He selittivät sen edustavan jonkinmoista yhteisymmärryksen läpimurtoa ympäristöväen ja teollisuuden välillä ja kertoivat nimeltä mainiten erään ison metsäteollisuusfirman pomon antaneen lehdelle valtavasti tukea ja rahoitusta nähtyään sen sisällön. Tiskin takana seisonut tyttö suhtautui asiaan skeptisesti, mutta suostui ottamaan lehden myyntiin. Myöhemmin vilkaisin läpyskää ja totesin, että se oli kirjoitettu samalla kirjasintyypillä ja taitettu samaan sivuformaattiin kuin siihen aikaan ilmestynyt vihreiden mielipide- ja kulttuurilehti Suomi. Sisältö oli kuitenkin tyypillistä mitäänsanomatonta hippihöpinää jinistä, jangista ja Jungista, enkä tajunnut, mikä tässä metsäteollisuuspomoa niin kovasti innosti, että hänen piti sitä rahoittaa - salaliittoteoria juolahti mieleeni vasta vuosia myöhemmin.
Luultavasti mitään salaliittoteorioita ei kuitenkaan oikeasti tarvita. Kuten vaikkapa feministien esimerkki osoittaa, yhden asian liikkeillä on taipumus tehdä itsensä tarpeettomiksi - esimerkiksi teollisuuden ympäristönsuojelussa ja energiansäästössä on merkittävästi edistytty sitten vihreän liikkeen alkuaikojen. Mutta koska monet ihmiset investoivat itse liikkeisiin koko elämänsä, he eivät osaa irrottautua niistä sittenkään kun aika olisi, vaan suuntaavat liikkeen huomion yhä keinotekoisempiin ja kaukaahaetumpiin kohteisiin ja selittävät nämä hirveiksi epäkohdiksi.
Kun maailmankatsomus hakusessa olevia nuoria sitten tulee mukaan liikkeeseen, absurdeimmatkin iskulauseet uppoavat heidän arvostelukyvyttömään mieleensä kuin veitsi voihin. Sitä paitsi noiden liikkeiden tapahtumissa tutustuu muihin nuoriin, joiden kanssa on varmasti kiva olla esim. sukupuoliyhdynnässä. Niinpä esimerkiksi eläinsuojeluaktivismi pysyy käynnissä pelkästään nuorten ihmisten sosiaalisten tarpeiden pyörittämänä.
Onhan se hauskaa että nuorilla on tuota yhdistyselämää, joo. Taitaisi kuitenkin olla tarvetta järjestää kunnan puolesta niiden putimiesten lisäksi myös nuorisonohjaajat kääntämään tuo nuorison harrastustoiminta yhteiskunnallisesti rakentavampiin ja lainkuuliaisempiin uomiin.
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- Tiedolla johtamisen konsultti (BI)Knowit Oy - Saranen Consulting Oy
- 1.
-
Muunmuassa tästä syystä lapsia pitäisi pienestä asti kasvattaa ajattelemaan itse ja kyseenalaistamaan kaikki. Ehkäpä perässä vedettävien määrä sitten vähän vähenisi.
- 2.
-
Länsimaisia lapsiahan on kasvatettu pienestä pitäen kyseenalaistamaan kaikki jo vuosien ajan. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin sellaisen yksilöllisen maailmankatsomuksen muodostaminen, joka olisi vähintään yhtä eheä sisäisesti kuin kunkin kulttuurin perinteinen maailmankatsomus. Osa kyllästyy ajattelemaan itse jo alkuvaiheessa, jolloin on näppärä ottaa käyttöön periaatteista kestävin, kaiken kyseenalaistaminen, koska sillä voi perustella milloin mitäkin mielenmuutosta tarpeen mukaan. Me vähän fiksumpana itseämme pitävät (ei välttämättä muuten fiksummat, mutta vähän pitempään omaa ajattelua yrittävät) taas olemme eksyksissä, kun monentasoista informaatiota on tarjolla niin paljon, jolloin aika kuluu riittävän luotettavien lähteiden etsimiseen kokonaisuuden rakentamisen sijaan.
Ei ihme, että kokonaisia maailmankatsomuksia rakennelleet liikkeet saavat ihmisiä puolelleen, kun niissä merkittävä osa vastauksista annetaan valmiina ja uudet vastaukset ovat sopusoinnussa liikkeen antamien aiempien vastauksien kanssa. Ironisesti kaiken kyseenalaistamisesta jäljelle jää sen vapaamielisen yhteiskunnan kyseenalaistaminen, joka alunperin kyseenalaistamisen ihmisille opetti.
- 3.
-
”Turkistarhaus tuskin on luonnonsuojelullisesti Suomen haitallisin elinkeino.”
Ei varmasti ole, eikä sitä kukaan väitäkään. Turkistalouden vastustus liittyy ainoastaan eläinten oikeuksiin, tuskin lainkaan varsinaisiin ympäristökysymyksiin. Turkkitarhaus nyt vaan on huomattavasti turhempaa kuin lihankasvatus ja vähäisen ymmärrykseni mukaan eläimille kiduttavampaa (ne häkkien verkkolattiat muun muassa saavat kenen tahansa asiallisenkin ihmisen tuntemaan ajatellessa pientä ahdistusta). Olen miettinyt, että oikeastihan turkisrouvien kuuluisi tukea sellaista liikettä, joka sallisi turkisvaatteiden valmistamisen vain luonnollisesti metsästettyjen eläinten turkista. Sehän tekisi turkiksista yhä hienompia ja arvokkaampia. Luksuksen ei kuulukaan olla kaikkien saatavilla. Samalla heillä jo olevien turkisten arvo nousisi…
Nyt tilanne on äitynyt sellaiseksi, että ainoastaan hullut kettutytöt pitävät melua noista eläimistä eikä siihen soppaan halua sekaantua kukaan järkevä poliitikko. Tämä on ikävää, sillä vaikka elinkeinoa ei täysin kiellettäisikään, olisi kasvatusolosuhteille tehtävä yhtä sun toista parannusta ennenkuin ne saataisiin vähän siedettävämmälle tasolle. Kyllähän lihaksi pistettävien eläinten elinolosuhteista ja teuraskuljetuksistakin keskustellaan sekä EU-tasolla että kansallisesti. Eläinten oikeuksista puhuminen ei pitäisi olla kettutarhojen yhteydessä yhtään sen naurettavampaa.
- 4.
-
Turkistarhaus on kyllä ainakin ollut melkoinen vesistönpilaaja. Mutta tilanne noin eläinsuojelullisesti (ei kai kukaan vakavissaan väitä että häkkiminkin elämä olisi erityisen auvoisaa) on aika surkuhupaisa, nimittäin:
A. Tilanne nyt: ”ainoastaan hullut kettutytöt pitävät melua noista eläimistä”
B. Josta seuraus: ”eikä siihen soppaan halua sekaantua kukaan järkevä poliitikko”
Jolloin B:sta seuraa taas A. Minäkin epäilen vahvasti että eläinaktivistien toiminnassa kyse on vähintään yhtä paljon yhteisöllisyydestä kuin asian ajamisesta. Vanhempi sukulaiseni muistelessaan opiskeluaikojaan 70-luvulla tunnustaa avoimesti olleensa taistolainen. Ei kylläkään aatteen palosta, vaan koska kommaritytöiltä sai pildeä paljon helpommin kuin porvareilta. Tämä ei toki tarkoita sitä että eläinaktivistit viettäisivät jatkuvia orgioita, mutta toiminnassa on kyllä nähtävissä tiettyjä lahkolaisuuden piirteitä.
- 5.
-
”hiukan samaan tapaan kuin eräs tietty maihinnousukenkiin, maihinnousutakkeihin, maihinnousuhousuihin, maihinnousukalsareihin, maihinnousuviinapulloihin ja maihinnoususavukkeisiin sonnustautuvien kaljupäisten nuorukaisten alakulttuuri rusikoi toista vajaavaltaista ihmisryhmää.”
Nyt sinä erehdyt. Ne kaljupäät eivät käyttäisi maihinnousutakkia, sillä se kuuluu kiljupunkkarien univormuun. Kaljupäät käyttävät pilottitakkia. Kummatkin käyttävät kuitenkin maihinnousukenkiä.
On kyllä hyvin masentavaa ajatella, että vilkkaita eläimiä pidetään pienissä verkkolattiaisissa kopeissa jotta saappaanvarsiin ja toppatakkien hupunreunuksiin saataisiin turkissomisteita. Sellaiseen käyttöönhän suurin osa tarhoilla tuotetuista turkiksista menee, tätien minkkiturkkeja kun tehdään somisteisiin verrattuna vähän.
- 6.
-
Kuinka paljon tukea saa tarhaajat? Kettutytöt aika marginaali ryhmä ja kyllä
tarhaus on eettisesti arveluttavaa. Jos raadot tehtäisiin ihmis ravinnoksi voisi
tarhaus olla hyväksyttävissä. - 7.
-
olen taatusti luterilaisen moraalin omaava (kohta valmis alle kolkytvee teologi) ja omistan kaksi perintöturkkia. onpahan lämmin- ja mitä tulee h&m - tekoturkiksiin niin epäeettisiä kaikki tyynni. Turkis on mielestäni lämmin ja nätti ja maailmasta löytyy muutakin vouhottamista. Öyhöttämista á la monde de Panu.
- 8.
-
Todella vahvoja pointteja. Olin jokaisesta samaa mieltä. Ilman muuta joku Jimi Pääkallo tavoittelee vain nostetta taantuvalle uralleen turkismannekiinina. Itse asiassa epäilen, että turkisten haluttuus tulee vain nousemaan, kun niitten vastakohdaksi asetetaan tatuoinnit. ”Salaliittoa” tulee kyllä epäiltyä noin massiivisen mainonnan ollessa kyseessä.
- 9.
-
Anteeksi, tatuointimannekiinina, ei turkis.. Paljon puhuvaa on juuri se, kuinka sanatkin menevät sekaisin, eikä oikein tiedä, kumpia noissa suurissa bussipysäkkimainoksissa oikein edistetiin, turkiksia, tatuointeja vaiko molempia.
Jimi Pääkallonkin lienee vaikea päästä vaaleana miehenä tavallisin keinoin sukupuoliyhteyteen. En sinuna Panu kadehtisi meitä vaaleita.
- 10.
-
Jotenkin kettutytöistä kertoo aika paljon se, että Teemu Mäki, jonka maine perustuu kissan pilkkomiseen kirveellä, kelpaa aivan hyvin kettutyttöjä ideologisesti hyvin lähellä
olevan Voima-lehden kolumnistiksi. - 11.
-
”Tuurkistarhaus tuskin on luonnonsuojelullisesti Suomen haitallisin elinkeino.”
Tämän haitallisimman elinkeinon selvittäminen on sangen monimutkainen juttu, mutta selvää on, että turkistarhauksella on monia, tuotettavan hyödykkeen tarpeellisuuteen nähden suuria, maapallomme elinolosuhteita heikentäviä vaikutuksia. Ellen aivan väärin ole ymmärtänyt, niin Suomen turkiseläimille syötettävästä ravinnosta merkittävä osa koostuu valtamerten kalalajeista, joiden kannat ovat liikakalastuksen takia erittäin huonossa kunnossa. Näiden kalojen pyynnistä ja kuljetuksista puolestaan aiheutuu mm. hiilidioksidipäästöjä. Vallitsevassa ympäristöongelmia pursuavassa maailmantilanteessa (tai ylipäätään missään maailmantilanteessa) ei ole mielekästä kalastaa kalakantoja sukupuuttoon tai rahdata tätä ryöstösaalista merten takaa tänne koto- Suomeen ainoastaan onnettomien turkishepeneiden takia. Lämmin turkis on kyllä monella tapaa hyödyllinen ja jopa ekologinen kapine pohjoisilla leveysasteilla, kunhan se kyhättäisiin petoeläinten riekaleiden sijaan esim. suomalaisesta lampaasta, jonka lihakin voitaisiin käyttää hyödyksi.
- 12.
-
Melkoista saivartelun makua nimim. näinseon. Totta tietysti, että kalastusta olisi vähennettävä radikaalisti. Se voidaan kuitenkin tehdä tarhaajilta kysymättä. Ja heidän on sitten joko pistettävä lappu luukulle tai keksittävä ketuille muuta ravintoa. Tarhaajat ovat kyllä tottuneet tilanteiden muuttumiseen markkinoilla.
Ei kukaan tarhaamisen puoltaja vastusta kalastamisen vähentämistä, sehän olisi täysin idioottimaista, sillä kalat loppuisivat joka tapauksessa. Ihmettelen, onko sinulla nimim. näinseon mitään logiikan tajua.
- 13.
-
Settiä, siitä logiikan tajusta. Suomen turkistarhaus on nykymuotoisena varsin riippuvainen tuontikalasta. Kuinka siis tarhaamisen puoltaja voi olla vastustamatta kalastamisen vähentämistä, joka uhkaa tarhauksen jatkumista nykykapasiteetilla? Tietyn kalakannan romahtaminen ei johda välittömästi tarhojen kalansaannin tyrehtymiseen, sillä lyhyellä, tarhaajaa kiinnostavalla aikavälillä, kalastusalukset löytävät kyllä korvaavia kalakannan rippeitä hyödynnettäviksi. Turkistarhaus on, kuten moni muukin elinkeino, kasvanut kestämättömin ja lyhytnäköisin keinoin sellaiselle tasolle, jonka ylläpitäminen ei ole kestävällä tavalla mahdollista.
- 14.
-
”Kuinka siis tarhaamisen puoltaja voi olla vastustamatta kalastamisen vähentämistä, joka uhkaa tarhauksen jatkumista nykykapasiteetilla?”
Luuletko, että tarhaajilta kysytään kun norjalaiset, tanskalaiset ja islantilaiset jakavat kalastuskiintiöitä? Ei tasan kysytä. Älä viitsi inttää, jos et viitsi edes yhtään ajatella, mistä intät.
Olen koettanut kertoa sinulle, että suurin osa tarhaajista on jatkuvasti ihan kahden vaiheilla, lopettaako tarhansa vai jatkaako vielä seuraavan vuoden. Tarhaajan on ilman muuta otettava huomioon se, että rehun saatavuus voi heikentyä tai rehu voi kallistua. Sen kanssa on ihan sama asia kuin muidenkin alaan liittyvien lukuisien riskien.
- 15.
-
Taidat nimim. näinseon olla myös sitten valmis lopettamaan tarhauksen kritisoimisen kunhan liikakalastus on loppunut (tai kalat merestä kokonaan). Oletko ihan varma, että tarhaus loppuu samalla hetkellä?
- 16.
-
Lopetetaan vaan turkistarhaus Suomessa, niin se siirtyy sitten esim. kehitysmaihin, joissa on vähän isompiakin ongelmia (vaikkapa ihmisoikeuksissa) ensiksi ratkaistavana kuin turkiseläinten olot, joiden veikkaisin olevan vähän heikommat kuin meillä. Turkiksia alettaisiin pitää eksoottisempina, kun ne tuodaan ulkomailta, eikä ketään enää kiinnostaisi turkisten eettisyys, kun turkisten kasvatus olisi osa ulkomaista kulttuuria, jota ei saa paheksua.
Jos turkistarhaus lopetettaisiin ja kettutytöistä tulisi tarpeettomia, mihin he suuntaisivat seuraavaksi? Tuskin sentään niihin maihin, joissa turkikset kasvatettaisiin Suomen sijaan. Koe-eläinlaitokset on suojattu luultavasti nykyään sen verran hyvin, että pitäisi löytää jokin turvallisuusjärjestelyiltään samantasoinen kohde kuin turkistarhat ja valita jännittävä aate sen mukaan.