Inna Latyševa ryssänä Suomessa
2.5.2010
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Kulttuuri, Siirtolaisuus, Historia
En ole vielä lukenut Inna Latyševan joltistakin huomiota kerännyttä bestselleriä Ryssänä Suomessa, mutta koska Inna-täti oli kuluneella viikolla taas töllössä latomassa madonlukujaan meille kurjille inorodetseille, minun lienee aika valtakunnan virallisen ja sertifioidun ryssänvihaajan ominaisuudessa puuttua asiaan. Suoraan sanoen en oikein usko, että Latiševalla on paljoakaan merkittävää sanorravaa, sillä jo arvosteluista voi huomata, että ainoa syy lukea hänen kirjansa on suomalaisten vanha ja väsynyt ”mitähän noi ajattelee meistä” -asenne.
Latyševa on tiettävästi moittinut suomalaisia ryssänvihan lisäksi korruptoituneisuudesta ja alkoholismista. Tälle on jo pakko nauraa. Venäläinen pitää suomalaisia korruptoituneina ja alkoholisoituneina? No jaa, se on kyllä totta, että Suomessa juodaan enemmän viinaa kuin meille olisi hyväksi, mutta rajansa kaikella. Venäläinen alkoholikulttuuri on sellainen, että aika paljonkin nähnyt suomalainen säikähtää tapaa, jolla äreitä liemiä litkitään itänaapurissa. Edes puolalaisten kanssa hengaileminen ei valmentanut ainakaan minua venäläisen toiseuden kohtaamiseen. Sitä paitsi sen jälkeen kun on kuultu kaikki puheet ”nelijalkaisista suomalaisista ystävistä”, on hieman vaikeaa uskoa, että Venäjällä ei tiedettäisi Suomessakin osattavan juoda viinaa. Korruptiotakaan meillä ei ole samassa mitassa kuin Venäjällä, jos kohta uskonkin, että Suomessa osataan paremmin naamioida korruption luonteinen toiminta lailliseksi. Venäjällä ei tarvitse, koska siellä ei käytännössä ole lakeja, joita edes yritettäisiin johdonmukaisesti noudattaa.
Sitä ei todellakaan käy kieltäminen, että Suomessa on paljon toisinaan laittomaksi väkivaltaisuudeksikin yltyvää venäläisvastaisuutta. Historialliset syyt, joihin tämä perustuu, ovat kuitenkin kaikkien tiedossa, ja historiaan vetoaminen on sikäli oikeutettua, että myös nykyvenäläisille ”suuren isänmaallisen sodan” ihannoiva muisto on keskeinen osa kulttuuria. Venäläiseen kansallismielisyyteen kuuluu suuntauksia, joiden näkökulmasta esimerkiksi Suomi kuuluu Venäjän valtakunnan osaksi historian oikeutuksella, Virosta puhumattakaan. Kun nämä suuntaukset saavat valtaa Venäjän politiikassa ja tästä leviää tieto Suomen tiedotusvälineissä, se heijastuu tietysti ihan ruohonjuuritason yhteiseloon, kun kerran naapurimaassa eletään.
Toisaalta Suomessa myös ihaillaan Venäjää, usein kritiikittömämmin kuin pitäisi. En nyt halua lähemmin mainita sitä taistolaisuutta elvyttelevien höyrypäiden uskontoa, jossa Venäjää palvotaan suorastaan jumalana, enkä sitä professoria, joka ihannoi Venäjää ylevän henkisyyden lähteenä kuin hippi Intiaa. Sotien aikana suomalaisessa propagandassa usein vähäteltiin venäläistä kulttuuria tavalla, jota voidaan pitää hyvinkin epäoikeudenmukaisena, ja nämä halveksivat asenteet elivät pitkään jälkeenpäinkin. Todellisuudessahan Venäjällä kehitettiin merkittävästi monia taiteita, ennen muuta tietysti kirjallisuutta. On ymmärrettävää, että tälle selvästi epäoikeudenmukaiselle Venäjä-vastaisuudelle syntyi Suomessa vastareaktio, jossa taistolaisuus oli vain yksi säie.
Venäläisen kulttuurin ihannointi on täysin ymmärrettävää, eikä vähiten siksi, että jo ennen kommunismia ja Neuvostoliittoa Venäjä kiehtoi länsimaalaisia syvästi: Venäjä oli kokonsa ansiosta kulttuurisesti itseriittoinen, erillinen sivilisaatio, jolla kuitenkin oli artikulointikykyiset edusmiehensä ja puhetorvensa, kirjailijat, jotka pystyivät esittämään venäläisen näkökulman länsimaista taidemakua miellyttävän ja sille ymmärrettävä ilmaisutavan puitteissa. Toisaalta Venäjä oli kulttuuritaustaltaan (esimerkiksi kristinusko) sen verran läheinen ja ymmärrettävä, että se oli mahdollista lukea osaksi länsimaita, tai länsimaisuuden kiehtovan vaihtoehtoiseksi kehitystieksi - tämäkin siis jo ennen lokakuun vallankumousta. Mitä sitten vallankumoukseen tulee, venäläisellä vallankumouksellisuudella oli jo pitkät perinteet ennen vuotta 1917, ja länsimaissa oli kauan ollut mahdollista romantisoida taistelu tsarismia vastaan Villin lännen valloituksen kaltaiseksi suureksi kertomukseksi. Tietysti vallankumouksellinen perinne synnytti kiintoisaa kirjallisuutta sekin, Dostojevskin taantumuksellisesta Riivaajista Hertzenin Menneisiin ja mietteisiin (joka sivumennen sanoen on oma lempikirjani, eikä vähiten siksi, että Hertzen itse vaikuttaa sympaattiselta kelpo mieheltä).
On selvää, että minkäänlaista venäläisiin kohdistuvaa väkivaltaista rasismia ei voida hyväksyä. Toisaalta venäläisen kulttuurin ylimpien ystävien tulisi lakata argumentoimasta sellaisia linjoja pitkin, että venäläistä ei saa mielivaltaisesti lyödä puukolla, koska Leo Tolstoi on hieno kirjailija. Minusta venäläistä ei saa lyödä puukolla, koska venäläinen (yhtä lailla kuin somali, suomalainen, iranilainen jne.) on ihminen, eikä ihmisiä noin periaatteessa kuulu lyödä puukolla, solvata eikä muutenkaan ahdistella ilman kohtuullisen hyviä perusteita, kuten esimerkiksi sellaista, että asianomainen on itse ensin omassa persoonassaan yrittänyt lyödä puukolla.
Mutta palataanpa Inna Latyševaan. Hän muutti Suomeen suomalaisen miehen vaimoksi, kuten on tavallista. Sekä kirjasta tehdyssä televisio-ohjelmassa, jonka olen Ylen nettitelevisiosta suurimmaksi osaksi katsonut, että arvostelujen perusteella itse kirjassa hän korostaa tekopyhästi sitä, miten vähän raha hänelle merkitsee, mutta toisaalta kuitenkin pröystäilee omilla maallis-mammonaisilla aikaansaannoksillaan. En voi sille mitään, että hän vaikuttaa hiukkasen epärehelliseltä.
Valitettava tosiasia on, että siellä, missä on jyrkkiä elintasokuiluja, myös naishenkilöiden tunteet ovat elintasoerojen ohjailtavissa. Jo vuosia sitten olen itse huomannut, että sähköpostikirjeenvaihto nuorten latinalaisamerikkalaisten naisten kanssa ei ole tehokkain mahdollinen tapa opiskella espanjaa, koska kyseiset neidot päätyivät poikkeuksetta - vaikka olisivatkin eläneet omassa maassaan suhteellisen vaurasta ja turvattua elämää - tekemään minulle suorasukaisia ehdotuksia niin seksistä kuin naimisiinmenosta, ja rakkauttakin tunnustettiin ennen kokemattomissa määrin. Nämä iskuyritykset olivat parhaimmillaan hyvinkin uskottavia, ja koska kyseisten neitojen kanssa oli sitä ennen juteltu ihan mukavassa ja molemminpuolisesti hyvässä hengessä, se rakkaudentunnustus kuulosti jopa melkein luontevalta.
Todellisuudentajuisena miehenä toki viime kädessä tunnistin, mitä nämä tytöt minusta todellisuudessa tahtoivat, mutta en aio enää sanoa ainoatakaan pilkkaavaa sanaa niistä lihavista keski-ikäisistä valkoisista miehistä, jotka antavat esimerkiksi thaimaalaisten prostituoitujen luritella itselleen ”rakkaudesta”. Kun köyhien maiden naiset päättävät ”rakastua” rikkaiden maiden miehiin, he kykenevät aika pitkälle hämäämään itseäänkin, jo siksikin, että tuhkimotarinan valmis käsikirjoitus on kaikkien tiedossa ja ulkoa osaama. Ikävä sanoa, mutta olen vähän sitä mieltä, että Inna-tädin rakkaustarinassa haiskahtaa jonkin verran juuri tällainen itsepetos. Ja suoraan sanoen olen vähän sitä mieltä, että jos se jännittävä suomalainen mies plösähti välittömästi kotimaahan päästyään sellaiseksi epäsosiaaliseksi sohvaperunaksi, niin olisikohan siihen ollut osansa myös vaimolla, joka ei vaivautunut panostamaan miehen aktivoimiseen? Kyllä parisuhteeseen tulee molempien osapuolten panostaa.
- InformatörHanken
- Embedded SW Designers/Senior Design Engineers (O&M)EB, Elektrobit
- Vikarierande IT-chef Högskolan på Åland
- Testausasiantuntija konsulttiksiExpericon Oy
- AutomaatiosuunnittelijaHR Yhtiöt Oy
- JohtajaValtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus (Palkeet)
- OhjelmistosuunnittelijaDatatech Oy
- ProjektipäällikköSensire Oy
- TuotekehitysinsinööriRolls-Royce Oy Ab
- ICT expert / programmerareOK Indrivning Ab
- 1.
-
Näin Inna-tädin televisiossa ja jäin suuren hämmästyksen valtaan. Ainoa ikävä asia, joka siinä mainittiin oli se, että suomalaiset eivät ole yhtä sosiaalisia kuin venäläiset.
Jotenkin tässä haiskahti puhdas kirjan markkinointi. Inna tietää, että kun kirjailija haukkuu suomlaisia hän pääsee julkiuuteen (Sofi Oksanen) ja se taas edistää hurjasti kirjan myyntiä (Sofi Oksanen). Ja Innahan sanoi itse olevansa liikenainen. - 2.
-
Venäläisten pitäisi ymmärtää, että Suomi ei kansakuntana ei unohda kokemiaan vääryyksia ( isoviha, pikkuviha , talvisota ja suomettuminen ). Mukava venäläinen ei voi sitä yksin muuttaa, tarvitaan venäjän kansalta samanlainen pesänselvitys mitä saksalaiset ovat vuosikymmeniä tehneet..ja sitä käytäisiin aina uudestaan. ( Kreikka väitti taloutensa ongelmien syyksi sen, että natsit varastivat kullan sodan aikana )
Vasta sitten kun kaikkialta on luettavissa että venäjän herrakansa hyökkäsi maahamme pahoin aikein ( joka aina mainittaissin virallisissa tapaamisissa ) ja että venäläiset kantavat moraalisen vastuun, kuten saksalaiset , saattaisi ilmapiiri lientyä. - 3.
-
Suomalaisten ryssäviha on sairasta ja typerää. Hävettää olla suomalainen kun kuulee kuinka kohtelemme venäläisiä. Meillä varsinkaan ei ole siihen varaa, luulisi että tässä koetetaan edes tehdä hyvää vaikutusta, kun kuitenkin olemme pitäneet keskitysleirejä karjalassa ja muutenkin olleet hyökkäämässä kyseessä olevaan maahan vuonna -41.
En tajua miksi meillä suomalaisilla on niin kaunainen, naurettava suhde Venäjään. Olemme velkaa sinne paljon, oikeastaan jopa Kalevalan, joten ei meillä ole syytä olla niin vihamielisiä. Olisikohan oikeastaan monikaan suurvalta antanut pienen maan elää niin rauhassa kuin Venäjä on antanut meidän? Vuoden -44 jälkeen ei meillä ole ollut sotiakaan Venäjän kanssa, eli eikö se jo kerro jotain?
Latisevan kirja saa ainakin mut häpeämään suomalaisuuttani. Meillä suomessa ei ole puoleksikaan niin korkeaa kulttuuria ja niin paljon saavutuksia kuin itänaapurissa. Nyt pian suomessa on suuri venäläisten vähemmistö. Kuinka me oikein reagoimme heidän tarpeisiinsa? Emme mitenkään ja venäjän kieltäkin lähinnä pyrimme painamaan alas.
- 4.
- 5.
-
3.
Et kai ole tosissasi? Miten noin paljon oman kansallisuuden häpeämistä saa yhteen viestiin? Et kai sinä nyt vain siksi että olet suomalainen ole vastuussa kaikkien heimolaistesi teoista?Ja mitä korkeakulttuuriin tulee, Venäjä on iso maa (sekä tämä planeetan häpeäpilkku Suomi, että Kiina ja jopa Yhdysvallat naapurina) ja korkeakulttuurit kehittyvät isoissa Imperiumeissa. Me pikkumaat kehitytään tai tuhoudutaan siinä siivellä.
- 6.
- 7.
-
Suomalaiset miehet antavat siis rikkautta eli rahaa Venäläisille ja Thaimaalaisille naisille…tuo on vähän samaa mitä Suomen valtio ja ihmiset tekee nyt Kreikalle ?
Ei ole omena kauas puusta pudonnut.
Minusta tuollainen toiminta voidaan verrastaa hyvään ulkomaanapuun ja lähetystyöhön, noissahan jokainen osapuoli saa joitain hyviä fiboja syystä tai toisesta.
Jokaiselle ihmiselle päänsisäinen tunne-elämä on elämän hallinnan kannalta tärkeintä, jos siihen tarvitaan toisesta kulttuurista tuleva nainen niin miksipä ei…olkoon lopputulos sitten mikä tahansa.
- 8.
-
Meinaan vain että Katainen ja muut kumppanit tuskin saavat samanlaista vastapalvelua…ihan ilmatteeksi antavat 1.5 Miljardia…tai tiedä sitten mitä saavat :)
En ole lukenut tuota Innan kirjaa, enkä tiedä tapauksesta mitään.
Yleisesti sanottuna ihmiset perustavat suhteitaan aina jonkinverran saanto/anto hyötysuhteeseen, joskus nuo suhdeluvut sitten jostain syystä romahtavat, aivan kuten normaaleissa Suomalaisissa parisuhteissa.
Olkoon hyödyke sitten tunteet, raha tai noita molempia.
Jokaisessa parisuhteessa on noita molempia ?Ei Innan kannattaisi olla vihainen tai pettynyt.
Onhan hän nyt kuuluisampi mitä jokunen Ludmila tai Tatjana esimerkiksi Peroskoissa tai Pietarissa. Joku noista voisi kirjoittaa kirjan ”ryssänä” Petroskoissa…millainenhan siitä teoksesta tulisi ?Panu, oletko ottanut huomioon sen että erinlaisissa kulttuureissa on eri arvoja siihen mikä on naimisiinmenon tarkoitus ?
Jospa joissain kulttuureissa otetaan aviomies pääosin turvatakseen omaa sekä perheen elämää sekä vaikutusvaltaa ? - 9.
-
Pitäisikö vihata…
Suomen sisällisodan aikan kun valkoiset etenivät kohti venäjän rajaa eteen alkoi tulla täysin venäjänkielisiä maalaiskyliä jotka eivät tienneet politiikasta ja aatteistaan mitään, jotkut eivät edes koko sisällisodasta. Miehet olivat esim metsätöissä, kun valkoiset sotapääliköt eivät perheen miestä löytäneet niin siitä hyvästä tapettiin vaimo ja lapset perheestä sekä esim kylän pappi joka auttoi haavoittuneita. Kuolema saattoi tulla pelkästään siitä että puhui venäjää. Parikymmentä vuotta tästä eteenpäin nämä nyt reilu parikymppiset nuoret miehet kutsuttiin rintamalle, kenties saman upseerin alaisuuteen joka oli listinyt heidän perheenjäseniä joilla ei ollut mitään osaa koko sisällissotaan. Nämä nuoret miehet taistelivat etulinjassa kun he eivät olleet niin tärkeitä syntyperänsä vuoksi. Jos ihmeen kaupalla he selvisivät sodasta mutta kotinsa ja maansa menettäneenä joutuivat evakkoon sisäsuomeen jossa saivat tuntea ryssän vihan, vaikka olivat yhtä suomalaisia kuin joku länsirannikon ruotsia puhuva muka herrakansa. Tästäkään huolimatta he eivät kasvattaneet lapsiaan suomen vihaajaksi vaan yrittivät jatkaa omaa rauhaisaa elämäänsä, mutta eivät vain voinneet ymmärtää miksi heitä vihataan jotka olivat joutuneet uhraaman suomelle reilussa parissakymmenessä vuodessa todennäköiseti enemmän kuin kukaan muu. - 10.
-
Mitä pahaa Venäjän kansalaiset ovat Panu sinulle tehneet ?
Poliittisista syistä syntyneiden sotien seurauksista ovat monet ihmiset oikeasti kärsineet. Ihmettelen vain tätä nykypäivän ryssävihaa, mistä se kumpuaa ?
Historialleen ei kukaan mahda mitään, ei edes nykyiset Suomalaiset.
Pitäisikö meitäkin arvioida fasisteina jos johtavat isämme niitä olivat ?En arvioi ihmistä kansalaisuuden perusteella, silloin olisin rasisti.
Hiukan hämmentävää jos joku sanoo vihaavansa rasismia mutta luokittelee Venäläiset ryssiksi joka mielestäni on alentava nimike joka kumpuaa historian havinoista.
Mustan ihonvärin omaavista ihmisistä ei saa käyttää sitä nimikettä mitä käytettiin kaksikymmentävuotta sitten ja se ei minusta poikkea alentavuudellaan paljonkaan jos käytetään sanaa ryssä Venäläisestä.Annetaanko jokaiselle sukupolvelle oma mahdollisuus olla mitä he oikeasti ovat. Yleistämättä koko kansaa vaan tarkastellen yksilöinä.
- 11.
-
http://www.youtube.com/watch?v=9suF5vYVR2o
Tää on varmaan sitten panun lempibiisi :P - 12.
-
Suomessa on toteuttava pakolla väestönsiirto:
Länsisuomalaiset vaihdettava itäsuomalaisiin ja vastoinpäin.
Itäsuomalaiset ihmettelisivät ruotsinlaivoilla maahan tulleita ruotsalaisia ja pohoojaalaaseeet venäläisiä omin silmin. Ehkä siinä rasistiset kulmat hioutuisivat kulttuurien yhteenhinkkauksen vaikutuksesta. Vastaavasti saamelaiset Hesaan ja hesalaiset Lappiin /eli kehäkolmosen ulkopuolelle). Suomenruotsalaiset lahjoitetaan Venäjän kansan hyödyksi tuomaan maahan sivistyksen, kuten per*eensä pyyhkiminen ym. hienot tavat rahvaankin pariin ja sivistyneet juomatavat skål. - 13.
-
Ompas kummaa vihakeskustelua, mikä ihmeen ryssäviha ? Mukavia ihmisiä. Kansakuntana saisivat selvittää pesänsä. Katyninkin jo tunnustivat.
Ei taida teillä mennä kaaliin, että polittisesta YYA-liturgiasta on pitkä matka siihen mitä kansa sydämissään tuntee. Sitä ette kirjoittelemalla tee tyhjäksi. Saksalaiset ovat saneet hävetä tekojaan 65 vuotta, venäläiset ei edes tiedä mitä täällä on tapahtunut, eivät kaikki kirjoitajatkaan kuten nr3. filosofisesti paljastaa. - 14.
-
Olen viime aikoina yrittänyt jossain määrin perehtyä venäläiseen kylttyyriin, ja vaikutelmat ovat olleet aika positiivisia kaiken vastaanottamani venäjältä-ei-tule-mitään-hyvää -aivopesun huomioonottaen. Venäläistä kirjallisuutta en vielä ole juuri ehtinyt lukemaan, mutta Tarkovski elokuvineen on päässyt suosikkilistalleni. Lisäksi slaavilainen musiikki miellyttää korvaa. Kannattaa kokeilla.
- 15.
-
Tietysti se on provoilua ja trolleilua, jos joku viitsii ottaa esiin historian kipupisteitä. En voi uskoa, etteikö muut täällä muka tiedä meidän keskitysleireistämme Karjalassa. Ne on ihan dokumentoituja juttuja. Mikä tässä siis oli provoilua?
Ja kuinka moni maailmassa osaa mainita yhtään suomalaista kirjailijaa nimeltä?? Pliis, ÄLKÄÄ alkako vedellä FE Sillanpään ikivanhaa armonoobelia nyt tähän, kyllä tosiasia on se, ettei maailmalla kukaan osaa mainita yhtään suomalaista kirjailijaa, mutta kaikki tuntevat Anna Kareninan ja Rikoksen ja rangaistuksen.
- 16.
-
Tuota…en tunne minäkään Anna Karenina-nimistä kirjailijaa. Rikos ja rangaistus lienee nimimerkki?
- 17.
-
fedja, very funny. No sanotaan sitten että koko maailma tuntee Leo Tolstoin ja Dostojevskin, onko parempi?
- 18.
-
Huvittava tuo tekstin kohta, jossa Lätisevä on tiettävästi moittinut suomalaisia korruptiosta ja alkoholismista. Eihän tästä ole kauankaan, kun Venäjällä jouduttiin uuden presidentin toimesta vaihtamaan virkamiehistö siinä rehottaneen korruption takia.
Mitä siitä seurasi? Korruptio vain lisääntyi, eli vielä ahneempaa paskasakkia tuli tilalle. Venäjällä virkamiehitys ei ainakaan vaihtamalla parane. Ja mitä tulee alkoholismiin, niin eiköhän Venäjä ole siinäkin varsinainen uranuurtajakansa. Vodkaa aamulla, vodkaa illalla ja vähän siinä välissäkin. Rattijuoppouskin on ilmeisesti jokin kansanperinne. Taannoin tullut DOKUmenttiohjelma kertoi nuokin asiat varsin selvin sanoin.
Lätisevä oli antanut viimeisimpään Voima-lehteen haastattelun. Eipä se siinä juuri muuta tehnyt kuin haukkui suomalaisia.
Nimimerkki ”filosofisesti” ei taida asua seudulla, jossa asuu venäläisiä? Meilläpäin niitä asuu jopa riesaksi asti, eli ei taida kulua edes päivää, etteikö ne jotain ohjelmaa järjestäisi. Venäläisillä mm. on ihan omat tavat autoilla ja ovatkin joka päivä autoineen tukkimassa pihan ajoväyliä tai viemässä muiden parkkipaikkoja. Jos heillä sattuu olemaan oma parkkiruutu, on auto siinä lähes poikkeuksetta niin, että se vie viereisestäkin paikasta puolet.
Heille ei myöskään ole valjennut se tosiasia, että pihateillä ja jalkakäytävillä ei autoilla kaahata. Heille on yritetty asiasta huomauttaa jo pelkästään lasten turvallisuuden takia, mutta ei siihen näy puhe tepsivän. Tyhmyyskin on vissiin periytyvä tauti?
Kerrostaloasuminenkin näyttää tuottavan heille vaikeuksia. Turhaa meteliä kuuluu varsin usein ja se tapahtuu alkoholin sekä musiikin voimin. Aikansa juotuaan ne pistää musiikin huutamaan ja jo kohta aukeaa parvekkeenkin ovi, jotta muutkin kuulisivat Metallicaa. Sitten seurue siirtyy parvekkeelle huutamaan. Tämä ei ole vain viikonlopun ohjelmaa, vaan tapahtuu ihan arkipäivinäkin. Tähän eivät talossa asuvat suomalaisdokut ole vielä kyenneet, vaikka ovatkin jo vuosia talossa asuneet.
Eukko kävi illalla paikallisessa Alepassa. Siellä kaksi venäläisnuorta esitteli kotimaassa opittuja käytöstapoja, eli kaljavarkaissahan he olivat. Jäivät tosin ilman saalista, kun henkilökunta hoksasi tilanteen. Jätkät juoksivat ulos sellaista kyytiä, että melkeinpä veivät ovenpielet mennessään. Saattoipa heillä myös käväistä mielessä, että jos he nyt jäävät kiinni, niin silloin voi tulla Raatteentien pikauusinta.
- 19.
-
Mikä on sellainen, joka ei tärise eikä mahdu perseeseen?
Tietysti venäläinen perseentäristin.
Tämä sen puolen osaamisesta ja kulttuuristakin. - 20.
-
Se on kyllä outoa, jos kukaan ei ulkomailla tunne yhtään suomalaista kirjailijaa. Muistutanpa, että Mika Waltarin Sinuhe oli USA:n myydyin ulkomaalainen kirja vuodesta 1949 vuoteen 1980, jolloin sen lopulta ohitti Umberto Econ mainio Ruusun nimi. Muiden tunnettuus taitaa toki jäädä sitten siihen, että Arto Paasikivi tunnetaan Ranskassa.
Sinänsä venäläisen kulttuurin mittaviin saavutuksiin ei ole vastaansanomista. Isossa maassa on iso kulttuuri.
- 21.
-
Hössyttelijä arveli: ”koko maailma tuntee Leo Tolstoin ja Dostojevskin..”
Niin varmaan juu. Kysäisepä asiaa vaikka lähimmältä miss Suomelta niin saat kuulla kummia.
”Koko maailma” ei tiedä yhtään mitään yhtään mistään. Kun Yhdysvaltain koululaisilta kysyttiin, mikä on surin maa maailmassa valtaosa vastasi ”Texas.” Toisena oli Amerikka ja kolmantena joku Yhdysvallat. - 22.
-
Meillä elää vielä paljon niitä miehiä , jotka rämpivät Suomen ja Venäjän rajalla
juoksuhaudoissa jopa viisi vuotta parhaasta nuoruudestaan. He eivät unohda ja siksi epäluuloa vielä on yhteiskunnassamme, mutta nuoriso voi jo katsoa tulevaisuuteen ja arvioida ihmisiä vain heidän omien saavutusten ja sivistyksensä mukaan. - 23.
-
Ryssänviha on historiallisesti katsoen suomalaisten nationalistien lietsoma poliittinen aate. Tässä muodossa se on jäänyt kohtuullisen vähälle huomiolle, mutta sekoittuu ilmenemismuodoissaan perinteiseen suomalaiseen rasismiin ja ksenofobiaan. Ryssänviha ei ole seurausta venäläisten Suomelle tekemistä ”vääryyksistä”, yhtään sen enempää kuin hullujen venäläispoliitikkojen ekspansionismi on seurausta jatkosodasta, vaan se on puhtaasti ”ylhäältä” käsin masinoitu aate.
- 24.
-
2-viestin lagu1:lle haluan todeta, että ole samaa mieltä iso- ja pikkuvihasta sekä talvisodasta…. Mutta eiköhän suomettuminen ole juttu, johon meillä itsellämme on aika paljon osaa ja arpaa…. Samaa kuin nykyinen Eurokyykistelykin…. Suomalaisten Sisu-merkkinen asia taitaa olla vain karkkilaatikossa?
- 25.
-
Kyllä minua kiinnostaa, mitä muut meistä suomalaisista ajattelevat. Aina luen haastattelut aiheesta.
Eiköhän se sivistyneistön ihailema Venäjä ainakin täällä Suomessa ollut Pietarin ja Moskovan kirjailijat, taiteilijat ym. kaikkein länsihenkisin ja länsimieliset Venäjä. Tuskin akateemiset Venäjä-fanit mitään siperialaisia lukutaidottomia talonpoikia ja heideän kulttuuriian ihailivat. Eiväthän Ranska-fanitkaan ihaile ranskalaisten oikeasti katsomia elokuvia.
- 26.
-
Suosittelen lukemaan kirjan, niin ei tarvitse arvailla sisältöä.
Innan mies kylläkin paljastui Suomessa joksikin muuksi kuin siksi hurmuriksi, joka oli Leningradissa lupaillut maat ja mannut. Passiivisuudesta ei voi kirjoittajaa syyttää: hän yritti kaikkensa saadakseen suhteen toimimaan, jopa elätti miestään vuosia tämän firman mentyä nurin ja vaimon saatua itselleen hyvä työpaikka (miehen kannustuksen puutteesta huolimatta). Lapsen turvallisuus sai lopulta hakemaan eroa.
Suomalaisenkin mittapuun mukaan kyseessä oli harvinaisen ikävä jurrikka, jonka edesottamuksia muutkin suomalaiset ihmettelivät.
Täysin syyttömänä ei sankaritarta voi pitää, sillä hän myöntää napanneensa naimisissa olleen miehen. Kävi ilmi, että näin hän itse asiassa teki palveluksen miehensä exälle…Suomalaisista paljastuu kirjassa hyviäkin asioita, kun lukee pidemmälle. Eräs pitkän linjan poliitikko saa kiitosta sanansa mittaisena miehenä..
Innan tarina on kaiken kaikkiaan valaisevaa luettavaa paitsi mentaliteettien eroista, myös sellaisesta ryssävihan olemassaolosta, johon en itse ole omassa lähipiirissä koskaan törmännyt. Pelko ja epäluulo on ymärrettävää paitsi historian takia, myös sen valossa, että venäläisiä kiinnostaa näköjään strategisesti osuvilla paikoilla sijaitsevien kiinteistöjen osto ympäri Suomea… Vaikka kuinka olisi slaavilaisen kulttuurin ystävä, pieni epäluulo herää naapurin motiiveja kohtaan. Totuus on, että suurvalta valvoo aina etujaan.
Kirjan lopussa käy selväksi, että joka maassa on omat 'ryssät', joihin suhtaudutaan alempiarvoisina. Innan nykyinen kotimaa Espanja on ehkä miellyttävä venäläiselle, mutta sielläkin on oma syrjintäkuvionsa tiettyjä siirtolaisia kohtaan…
- 27.
-
Asiaan liittyen tahi ei, miltä mahtaa venäjä kuulostaa teidän muiden korviin?
Minä nimittäin inhoan sitä. Kiinnostaisi tietää, mitä mieltä muut ovat. - 28.
-
Olet varmaan nainen. Sinulla on silti toivoa. Kieliin tottuu ja kasvava venäläisten määrä siedättää sinuakin käytännössä. Ja tottuuhan Espanjan lespausäänteisiinkin. Mitään niin kauheaa ei venäjän kielessä ole. Ja saksan kielen venäjä voittaa mennen tullen kauneudessa.
- 29.
-
Epsanja kuulostaa kivalta ja saksaa kuuntelee monta kertaa mieluummin kuin venäjää. Enpä tiedä auttaako venäjälle altistuminen yhtään. Liekö kyse myös puhujista?
- 30.
-
Tuen koko Inna L. tarinaa sen todellisuuden kannalta! Loistavaa! Se ei pitäisi olla vain niin tarpeettomasti laajaa, kun monta asiaa toistettiin moninkertaisesti ja se jopa väsyttää lukemista. Mutta ei tätä hänen vikaa ole, vaan kääntäjän (M.Kurtto), toimittajan, korjauslukija/corrector yms. tekijät, joiden tehtävä on nimittäin puhdistaa tekstin sisällön tähän suuntaan. Toivottavasti, seuraavassa painossa ne virheet huomioidaan ja ko. kirja tulee mukavampi ja selko lukea ! Antonionio