Iloiset veikot rosvopoluilla
25.6.2008
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Kielitiede, Kulttuuri, Historia, Irlanti
Tölsötietoja lukiessani huomasin, että taikalaatikosta tulee taas yksi sovitus Robin Hoodista. Kyseisen herran seikkailuihin lienee itse kukin perehtynyt jo vaahtosammuttimen ikäisenä jossain muodossa. Itse tutustuin Robiniin ensimmäisen kerran lukemalla John Finnemoren kirjan hänestä. Poikien seikkailuromaaniksi se oli sikäli erikoinen, että siinä siteerattiin vähän väliä runoja, ilmeisestikin alkuperäisten englantilaisten balladien suomennoksia. Keksin itse noihin runoihin sävelen, ja muistan joitakin niistä vieläkin ulkoa:
Ei kartanon herrat, ei ritarit,
Ei paronit urheatkaan,
Ei paronit urheatkaan
Tohdi astua Wakefieldin kaupunkiin,
Karja pantiksi otetaan.
Tämä runo esiintyi siinä yhteydessä, kun Robin tapaa Wakefieldin karsinanvartijan. Toisesta sitaatista en ole varma, mutta on ilmeistä, että sankari osoittaa siinä reiluuttaan kohdatessaan pelkällä ryhmysauvalla varustautuneen miehen, joka paheksuu hänen joustaan ja pitää raukkamaisena, että noin ylivoimaisesti aseistautunut Robin ehdottaa kaksintaistelua:
En raukka ma oo, sanoi Robin Hood,
Jousi joutaapi sammaliin,
Kyllä metsästä vaan minä sauvankin saan,
Käyn käsiksi kerskuriin.
”Romaani” oli tietysti väärä sana, koska kirja koostui erillisistä tarinoista. Pikkupoikakin näki, että kertomukset siitä, miten sankari oli tutustunut kuhunkin koplansa jäsenistä, noudattivat selkeää kaavaa: kunniastaan arkana miehenä Robin joutui nimittäin aina riitaan toisten, yhtä urheiden ja yhtä ylpeiden miesten kanssa esimerkiksi siitä, kumman piti väistää toista kapealla polulla tai sillalla. Tavallisesti siitä tuli tappelu, jossa Robin jäi ainakin jossain määrin tappiolle; mutta tämän hän näki vain merkkinä siitä, että kyseessä oli hänen mittaisensa mies, joka sopisi rosvojoukkoon mukaan. Luonnollisesti asianomainen urho oli alun pitäenkin ollut matkalla Sherwoodin metsään liittymään Robinin riveihin ja ilahtui syvästi siitä, että oli tavannut ihailemansa rosvopäällikön.
Niin - Sherwoodin metsään, joka sijaitsee Nottinghamshiressä. Siitä on vielä jäljellä palanen, joka on käsittääkseni museoitu kansallispuistoksi, mutta keskiajalla se oli suuri aarniometsä, jossa kuningas kävi metsällä. Robin Hoodin tarina alkaa siitä, että kuninkaan metsänvartijat houkuttelevat Robinin vedonlyönnin varjolla surmaamaan nuolella yhden metsän hirvistä. Mutta hirvet kuuluvat kuninkaalle ja vain kuninkaalle - joten Robinia uhkaavat hirveät kidutukset, silmien puhkaisu ja sääriluiden murtaminen majesteettirikoksesta. Koska nuorta, salskeaa miestä kauhistuttaa ajatus elämästä sokeana ja raajarikkona kerjäläisenä, hän pakenee vangitsijoiltaan ja aloittaa henkipaton elämän metsän siimeksessä.
Sherwood oli ilmeisesti aikakautensa kuuluisin kuninkaallinen jahtimetsä, joten Robinin seikkailut oli luontevinta sijoittaa sinne. Pari vuotta sitten luin kuitenkin ruotsalaisen historioitsijan ja maineikkaan keskiajan popularisoijan Dick Harrisonin kirjan Robinista: kirjan nimi oli Mannen från Barnsdale, sillä vanhimmat versiot Robinin tarinasta sijoittavatkin hänet Barnsdalen metsään Yorkshireen, kahdeksisenkymmentä kilometriä pohjoiseen Sherwoodista. On tietenkin yhdentekevää, missä Robinin kaltainen myyttinen sankari vaikutti, koska hänhän ei ollut historiallinen henkilö. Vai eikö? Harrisonin kirjasta sain käsityksen, että tässäkään kysymyksessä ei vältellä pelkästään juupas-eipäs -tasolla, vaan sellaisiakin ääniä on, jotka uskovat Robinin taustalla olevan useita suunnilleen samannimisiä, tarinoiden aiheeksi päässeitä ryöväreitä. Tähän viitannee sekin, että eräät tarinan versiot esittävät Robinin olleen oikealta nimeltään Robert FitzOothe - hyvin normandianranskalainen nimi, koska se sisältää tuon etuliitteen Fitz (sama kuin nykyranskan fils, poika) - tai kutsuvat häntä Locksleyn tai Huntingdonin jaarliksi.
Joka tapauksessa hän on pohjimmiltaan vapaasyntyinen aatelismies, ei mikään maaorja. Silti hänet esitetään usein anglosaksisen maarahvaan asian puolustajana normandianranskalaisia aatelisia vastaan, mutta tämä lienee myöhempien aikojen koristelua. Vanhimpien balladien Robin Hood oli selkeästi rikollinen, joka ei todellakaan ryövännyt rikkaita antaakseen köyhille, vaan ahdisteli nimenomaan tavallisia ihmisiä. Jalo rosvo hänestä on tullut vasta myöhempinä vuosisatoina, kun hänestä on tehty viktoriaanisen sisäsiisti henkilö. Tällöin hänen tarinaansa on lisätty myös Rikhard Leijonamieli ja Juhana Maaton, joiden välisessä konfliktissa Robin asettuu Rikhardin puolelle. Finnemoren kirjan vaikuttavimpia kohtauksia onkin se, jossa kuningas Rikhard tulee valepuvussa käymään Sherwoodin metsään, mutta ryövärit tunnistavat hänet ja laskeutuvat polvilleen anomaan armoa kuninkaaltaan. Vanhimmissa runoissa Robinilla ei ole mitään tekemistä Rikhardin kanssa eikä hän edes ole samanaikainen hahmo.
Tuoreimmissa sovituksissa on ollut muodikasta lisätä porukan jatkoksi saraseeni - arabi, joka on ristiretkisotien tiimellyksessä päätynyt Englantiin ja alkanut rosvoksi Robinin riveissä. Tämäkään ei ole mitään uutta Robin-myytin kehityksessä. Vuosisatojen saatossa Robinin iloisiin poikiin on liittynyt useita sellaisia hahmoja, joilla ei ole alun perin ollut mitään tekemistä koko ryöväriporukan kanssa, mutta jotka ovat esiintyneet samanaikaisesti Robinin kanssa muodissa olleissa tarinoissa. Esimerkiksi Marian tai Marion, Robinin rakastettu, on kotoisin keskiaikaisesta ranskankielisestä runosta, jolla ei alun perin ollut yhtään mitään tekemistä ryöväri-Robinin kanssa. Ylipäätään Robinin tarinaa on aina muokattu poliittisten ja taiteellisten muotien mukaiseksi.
Iirin kielen harrastajana olen usein ihmetellyt, kuinka paljon tarinat Robinista ja hänen ryöväreistään ovat muotoutuneet Englannin kelttiläisnaapurien vaikutuksesta. Walesilaisilla on omat kertomuksensa kuningas Arturista ja pyöreän pöydän ritareista, joista tuli sittemmin keskiajan Euroopan yhteistä omaisuutta. Heitäkin enemmän Robinin tuovat mieleen irlantilaisten myyttien Fianna-soturit: nämä metsästelivät ja vaeltelivat kuin Robinin miehet konsanaan, mutta heillä oli myös ankara ja ritarillinen kunnialaki, johon tietysti sisältyi keskeisenä osana naisten kunnioittaminen.
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- Tiedolla johtamisen konsultti (BI)Knowit Oy - Saranen Consulting Oy
- 1.
-
Olikos se muuten Fennimoren kirjassa, jossa Robin kohtasi loppunsa petollisen abbedissan takia: abbedissa jätti sitomatta suoneniskentähaavan ja sukkahoususankari kuivui kuoliaaksi. Iloiset Veikot halusivat tämän takia - ajan kunniallisen tavan mukaisesti - polttaa koko nunnaluostarin mutta viimeisinä sanoinaan Robin kielsi tämän (koskaan en ole naista vahingoittanut enkä aloita sitä nytkään). Siinä sitä ritarillisuuta…
- 2.
- 3.
-
Miten muuten suhtaudut tuohon naisten kunnioittamiseen? ;)
- 4.
-
Ymmärtääkseni tuo iloisiin veikkoihin liittyvä saraseeni keksittiin ensimmäisen kerran vuosina 1984-6 tuotettuun tv-sarjaan. Se on suvereenisti paras Robinista tehty produktio, toki täysin varhaisnuoruusmuistojeni kultaama. Siitä saraseni on sitten melkein itsestään selvästi siirtynyt useampaan myöhempään versioon. Keskiaikaan perehtynyt käsikirjoittaja yhdisteli Robinin tarinaan muutenkin erilaisia legendoja ja taikauskomuksia, välillä koomisesti mutta yleensä kiehtovasti.
Irlantilaishenkeä muuten ko. sarjaan tuo Clannadin musiikki. Parhaimmillaan maagista, ja erityisesti metsää sarjassa kuvattiin todella atmosfäärisesti. En ole varma, onko sarjaa uusittu teeveessä 80-luvun jälkeen, soisi kyllä. Ja dvd:ltä löytyy.
- 5.
-
Itselläni Robin Hood yhdistyy Tapani Pertun loistavasti lukemiin kasetteihin.
- 6.
-
Täälläkö haukutaan naisia ja profemakoita ja Chomskya ja kehutaan Michael Moorea? Pakkohan sellaista on tulla katsomaan. No?
- 7.
-
Miesten iloksi:
- 8.
-
Tuo abbedissajuttu ei ole Finnemoren keksintöä vaan sisältyy jo Panu Höglundin mainitsemiin alkuperäisiin englantilaisiin balladeihin eli vanhimpiin tunnettuihin Robin Hood -tarinoihin, joitten säilyneet käsikirjotukset tai ensipainokset ovat 1400-luvun lopusta ja 1500-luvun alusta, vaikka itse tarinat ovat toki vielä vanhempia. Huomatkaa sana ”ensipainokset”: Robin Hood oli tuolloin jo niin suosittu hahmo, että hänen seikkailuillaan oli sijansa varhaisimpien englantilaisten kirjanpainajien kustannusohjelmassa.
Tärkein näistä lähteistä on 1824-säkeinen runo ”A Gest of Robyn Hode”, jossa Robinin petollinen surmaaja, Kirkleesin eli Churchleesin luostarin abbedissa, mainitaan hänen läheiseksi sukulaisekseen. Onko näin myös Finnemoren versiossa? Lisäksi abbedissalla kerrotaan olleen aatelinen salarakas, Sir Roger of Doncaster, jonka kanssa hän suunnitteli ja toteutti juonen Robinin pään menoksi. Episodi on kuitenkin kerrottu kovin lyhyesti ja vaikuttaa keinotekoisesti runon loppuun lisätyltä, semminkin kun Robinin viimeisistä urotöistä on ehtinyt kulua jo 22 vuotta jotka kuitataan parilla säkeellä.
Yksityiskohtaisemman kuvauksen Robinin viimeisistä hetkistä sisältää runo ”Robin Hoode his Death”, joka tosin on säilynyt vain katkelmallisena. Runon alussa Robinia vaivaa selittämätön heikkous, ehkä vanhuudenheikkous (vaikka myöhemmin häneen viitataan kahdesti sanalla ”child”, joka tuolloin tarkotti 'nuorukaista'): ”en pysty enää ampumaan yhtään laukausta, nuoleni eivät lennä”. Toivoen suoneniskennän tuovan helpotusta hän alkaa hankkia matkaa Kirkleesin luostariin. Will Scarlett epäilee vilunkipeliä ja kehottaa pomoaan ottamaan mukaan koko miesjoukkonsa, mutta Robin kelpuuttaa matkaseurakseen vain Pikku-Jussin. Iloiset veikot lähtevät kohti luostaria, jota merkillistä kyllä myös mainitaan runossa iloiseksi (”merry”). Matkalla he kohtaavat vanhan naisen, joka aavistelee Robinin surullista loppua ja varottaa tätä, mutta Robin ei usko voivansa olla vaarassa, koska abbedissa on hänen lähisukulaisensa, tarkasti sanoen hänen tätinsä tytär.
Perillä luostarissa hän antaa abbedissalle 20 kultapuntaa etumaksua ja lupaa antaa vielä myöhemmin lisää kun tarvetta ilmenee. Sitten vaan puoskaroimaan. Mutta kun verenvuodatus kestää ja kestää, Robinille valkenee että jokin on pielessä. Hän on jo liian heikko noustakseen edes jalkeille mutta jaksaa vielä puhaltaa torvellaan kolme säveltä joitten tukahtuneesta saundista ulkopuolella odottava Pikku-Jussi tajuaa isäntänsä olevan kuoleman kielissä ja murtautuu sisään. Liian myöhään, sillä aiemmin mainitsematon henkilö nimeltä ”Punainen Roger”, ilmeisesti sama kuin toisen runon Sir Roger of Doncaster, ilmestyy yllättäen (samalla kun abbedissa katoaa näyttämöltä) antaakseen Robinille armoniskun miekallaan. Meidän aikamme kriittisen lukijan uskoa koetellaan hieman kohdassa, jossa Robin yleisestä heikkoudestaan, vähäverisyydestään ja kyljessään ammottavasta miekanhaavasta huolimatta nousee ”kevyenä ja nopsajalkaisena” vastaiskuun ehtien vielä surmata Rogerin ennen omaa kuolemaansa.
Runon loppu, jossa ylettömän jalomielinen Robin armahtaa abbedissan ja luostarin, on pääosiltaan samanlainen kuin Detrituksen mukaan Finnemoren kirjassa, jota itse en siis ole lukenut. Robinin viimeiset sanat eivät kuitenkaan koskeneet naisia vaan hänen omaa hautaansa, jonka paikan hän määräsi ampumalla vielä yhden nuolen, ja niin hänet haudattiin luostarin alueelle.
Panu Höglund ihmetteli, miksi Wikipedia ei tunne Finnemorea. Hänestä ja hänen kirjastaan ei muutenkaan näytä löytyvän Internetistä juuri mitään tietoa. Rohkenen esittää syyn olevan siinä, että englanninkielisissä maissa on uudempina aikoina kirjotettu Robin Hoodin legendasta kasapäin erilaisia versioita, joista tämä yksi syystä tai toisesta valikoitui aikanaan suomennettavaksi ja siksi yhä muistetaan Suomessa, kun taas suuressa maailmassa se on monien muitten kaltaistensa tavoin unohdettu.
- 9.
-
”Miehet linnanherran kiitävät ohi ratsuineen,
taakse joukko jättää autiona maan.
Linnan joukot ratsastaa nyt kaupungista koilliseen,
mahtaa talonpojat olla kauhuissaan.
Eikä uskalla kansa nyt vuokratiloillaan
heitä vastustella edes piloillaan.
Mutta odotelkaas hiukan, niin kohta paukahtaa,
pian linnanherra aika harmin saa!Seitsemän kertaa seitsemän
Vuotta kesti niin usko ihmeisiin.
Seitsemän kertaa seitsemän
miestä uskonut ei ihmeisiin
vaan Robiniin.”(säkeistö jostain elokuvan keskivaiheilta… :)
Paras TV-sarja aiheesta on ehdottomasti jo mainittu 80-luvun Robin of Sherwood (mutta ennen Blondi-Robinia), elokuvista pitää tietenkin mainita The Adventures of Robin Hood (1938), pääosassa Erroll Flynn.
Hieman kepeämmistä versioista kannattaa nähdä Mel Brooksin ja Spede Pasasen näkemykset…
- 10.
-
”Robin of Sherwood (mutta ennen Blondi-Robinia)”
Hyvä lisäys. Maitonaamahan oli Jason Seaninpoika Connery. Tuon kolmannen kauden tarinoissa ja toteutuksessa lipsuttiin komiikan puolelle. TJEU: suden kulmahampailla varustettu savesta luotu vale-Robin.
Connery père puolestaan esitti iäkästä Robinia leffassa Robin ja Marian.
- 11.
-
Lähdettä en pysty tähän hätään heittämään, mutta minulla on mielikuva, että Robin Hoodin tarusto pohjautuisi vuonna 1066 tapahtunutta Englannin normannivalloitusta seuranneeseen aikaan, erityisesti vanhan vallan kannattajien tuhoamiseksi tehtyyn Northumbrian perinpohjaiseen hävitykseen (Englannin kuninkaaksi itsensä kruunauttanut Normandian voittoisa Vilhelm-herttua pyrki paitsi kukistamaan pohjoisessa kyteneet kapinapesäkkeet myös luomaan elinkelvottoman rajamaan viivyttämään pelkäämäänsä skottien hyökkäystä). Normandialaisvalloittajien raa'at toimet synnyttivät tarinoita sankarillisista sisseistä. Ehkä mannereurooppalaisen ritariromantiikan vaikutuksesta Robinista kertovissa kansantaruissa vaihdettiin päähenkilö metsäsissistä tai -rosvosta aatelismieheksi ja tehtiin taruista näin ollen ritarisalikelpoisempia. Finn Johnemoren mainitsema kertomus torven soittamisesta kuoleman hetkellä saattaa hyvin olla lainaus yhdestä ritariromantiikan perusteoksesta, Rolandin laulusta.
Pidin itsekin kovasti 1980-luvun brittisarjasta ”Robin of Sherwood”. Muistelisin, että silloisina kekkoslaisen kansallisylpeyden aikoina (luin tunnollisesti ainakin Kajavan TV-arvostelut) kehuttiin, että sarjan lavastuksessa olisi näkynyt suomalaisen Rauta-ajan tekijöiden kädenjälki. Mitään vahvistusta en tälle muistikuvalle löydä. Olkoonkin, että 80-luvun heavysolisteilta näyttävät pääosan esittäjät vaikuttavat olemukseltaan lähinnä hauskoilta tämän päivän katsojasta.
Lieneekö ollut 80-luvun ja silloisen kansainvälisyys- ja suvaitsevaisuusajattelun peruja se, että TV-sarjan tekijät halusivat tuoda kovimmaksi miekkasankariksi ei-eurooppalaisen hahmon edustavan lisäten siten yhden uuden ainesosan ikivanhaan perusteemaan (asian sivusta: toisen historiaspektaakkelin, muutama vuosi sitten tehdyn Kuningas Arthurin tekoaikaan Lähi-Idästä tulevan henkilön esittäminen tappokoneena olisi saattanut olla poliittisesti epäkorrektia, siinähän vastaava osa on valkoihoisella soturilla eikä suinkaan vaikkapa 12. legioonasta tulleella komennusmiehellä).
Kuten Brunologi totesi, 80-luvun TV-sovituksessa onnistuttiin yhdistämään paljon erilaisia legendoja. Yksi parhaiten mieleen jääneistä oli Völund-sepän - itsensä Seppo Ilmarisen tarustokollegan tai esikuvan - aikaansaannoksiin liittyvä Swords of Wayland -tarina. Eikä alkukohtaus pahalta näytä vieläkään, jos aivojennollausviihdettä kaipaa:
http://www.youtube.com/watch?v=jsK2oCpwStY - 12.
-
Tuohon 80-luvun Robin Hood -sarjaan liittyy minullakin paljon lämpimiä muistoja. Se taisi kyllä tosiaan käsitellä myyttiä aika vapaalla kädellä, lisäsi mukaan synkempiä sävyjä (no, ainakin alle 10-vuotiaan mielestä) sekä selviä fantasiaelementtejä (oliko se juuri tuo Swortds of Wayland -juttu, missä oli saatananpalvontaa harjoittava nunnaluostari ja nunnat etsivät jotain maagisia miekkoja kutsuakseen maan päälle itsensä Luciferin?), mutta ainakin silloin ala-asteikäisenä sarja kyllä kolahti. Tiedä sitten miten nykyään. Joskus myöhemmällä iällä pyörittelin käsissäni sarjan dvd-julkaisujakin, mutta jo näyttelijöiden kasarikampaukset saivat aavistelemaan että tämäkään juttu ei välttämättä enää nykyisellään oikein toimisi. Joten jäi sitten ostamatta, mikä on hieman jälkeenpäin harmittanut koska painos taisi loppua enkä ole enää vuosiin nähnyt niitä missään.
Esiintyikö tuo saraseenihahmo tosiaan ensimmäistä kertaa juuri kyseisessä sarjassa? Yllättävän laajalle se on joka tapauksessa levinnyt, vastaava hahmo oli muistaakseni jopa 90-luvulla tehdyssä Kevin Costner -Hoodissa. (Näyttelijänä taisi olla Morgan Freeman, jos oikein muistan.)
- 13.
-
tpjs, kyllä se saraseenihahmo on käsikirjoittaja Kip Carpenterin luomus. Wikipedia Nasirin alkuperästä (ja seuraajista muissa Robin-versioissa):
- 14.
-
”Eikä alkukohtaus pahalta näytä vieläkään, jos aivojennollausviihdettä kaipaa:”
Ai ai, komeaa jälkeä. Eikä minulle mitään aivojen nollausta vaan täyttämistä nostalgialla. :)
Tuo kaksiosainen seppä Waylandin miekkojen tarina lienee konsensuksen mukaan vaikuttavin sarjan jaksoista. Ilman dialogia, toimivilla äänitehosteilla muuten hoidettu tuo alkukohtaus. En ole varma, osallistuiko Clannad jopa sarjan äänisuunnitteluun varsinaisten biisien lisäksi, mutta joka tapauksessa tyylit sopivat hyvin yhteen.
Voisi veikata, että käsikirjoittaja Carpenter on muokannut tämän satanistiabbedissan (Morgwyn of Ravenscar) siitä vanhojen runojen sukulaisnaisesta, joka koitui Robinin kohtaloksi.
”Lieneekö ollut 80-luvun ja silloisen kansainvälisyys- ja suvaitsevaisuusajattelun peruja se, että TV-sarjan tekijät halusivat tuoda kovimmaksi miekkasankariksi ei-eurooppalaisen hahmon”
Miksei, tosin tuossa Wikipedia-artikkelissa kerrotaan, että asiassa epäröitiin: ”There having been no Saracen in Robin Hood's band in any of the original legends or previous film adaptations, there was some worry about how the audience would receive this new character.”
Dvd:n lisäominaisuuksissa on muutamalla jaksolla näyttelijöiden kommenttiraita. Muistelen, että siinä joviaalisti naureskeleva Mark Ryan (Nasir) kertoo yhä kiistelevänsä Ray Winstonen (Will Scarlett) kanssa siitä, kumpi heistä pitää nimissään ennätystä: eniten teurastettuja normanneja tunnin aikana prime time -televisiossa…
Ruumiita siis tulee - mutta verettömästi, vaikkapa Taru sormusten herrasta -tyyliin.
- 15.
-
@8:
”Iloiset veikot lähtevät kohti luostaria, jota merkillistä kyllä myös mainitaan runossa iloiseksi (”merry”). ”Keskiaikaisessa luostarissa hurskaan veljen tai sisaren päivittäinen viiniannos saattoi olla useita litroja.
- 16.
-
Ja lisäksi ”nunnery” saattanut tarkoittaa myöskin bordellia. :) Tämä on väärin vissiin kaikissa Hamletin suomennoksissa: Hamlet ei suinkaan kehota Ofeliaa menemään luostariin sanoessaan: ”Take thee to nunnery”.
- 17.
-
Youtuben pätkissä Robin of Sherwood ei ole vieläkään yhtään hullumman näköinen. Myös sarjan ”lisämausteet” paransivat tarinaa (musiikki,Guy of Gisburne,Nasir,Herne-metsänhenki ja maaginen Albion-miekka).Guy of Gisburnen nostaminen taka-alalla pysyttelevän sheriffin ”katutason” roistoksi oli hyvä ajatus. Robinia suojeleva pakanallinen sarvipää-metsänhenki oli myös vänkä idea.
Michael Praed oli paljon parempi kuin Conneryn poika.
- 18.
-
Hyvältähän tuo tosiaan näytti edelleen, pieni 80-lukuhenkisyyskin oli vain nostalgista eikä häirinnyt. :) Pitänee metsästää ne dvd:t jostain.
- 19.
- 20.
-
Onhan noita Robin Hoodin elokuvaversioita. Errol Flynnin sukkahousu-Robin on minusta edelleen paras. Jotenkin en lämmennyt Kevin Costnerin Robin Hoodille saraseenikavereineen enkä myöskään varsin synkeälle Patrick Berginin esittämälle versiolle. Mel Brooksin Men in tights -parodia ei myöskään ollut erityisen hauska, korkeintaan hymyilytti.
Lasten kanssa on myös tullut katsottua vanha Disneyn piirretty Robin Hood, josta aikanaan keräilin purkkapaketeissa olevia tarrakuvia. Robin Hood esiintyy myös Shrek-animaation ensimmäisessä osassa, jossa hän yrittää iskeä prinsessa Fionan siinä kuitenkaan onnistumatta.
Panu muistaa erittäin hyvin tuon vanhan Finnemoren kirjan. Olen minäkin lukenut kirjan, mutta en muista sisällöstä mitään.
- 21.
-
”Ja lisäksi ”nunnery” saattanut tarkoittaa myöskin bordellia. :) Tämä on väärin vissiin kaikissa Hamletin suomennoksissa: Hamlet ei suinkaan kehota Ofeliaa menemään luostariin sanoessaan: ”Take thee to nunnery”.”
Kehottaapas, ainakin ilmitasolla kuulemma myös tuon ajan englannissa. Siitä voi kyllä keskustella, että onko mukana aikoinaan ollut ikään kuin innuendona tuo bordellimerkitys. Shakespeare-suomentajien puolustukseksi sanottakoon, että olisi aika vaikea kääntää tuo niin, että sen voisi tulkita tarvittaessa sekä luostariksi että huorataloksi, ja vielä niin että huoratalomerkitys ei ole mitenkään ilmeinen..
Itse melkein ajattelisin, että Shakespearea on luettu niin hemmetin tarkkaan, että sieltä on löydetty sellaisiakin nokkeluuksia ja overtoneseja joita Wiljami oo ittekään aikoinaan hogannu :)
- 22.
- 23.
-
”Ja lisäksi ”nunnery” saattanut tarkoittaa myöskin bordellia. :) Tämä on väärin vissiin kaikissa Hamletin suomennoksissa: Hamlet ei suinkaan kehota Ofeliaa menemään luostariin sanoessaan: ”Take thee to nunnery”.”
Tuntematta sen kummemmin Shakespearen teoksia niin ainakin kontekstiin tuo bordelli ei (IMHO) kovin hyvin sovi:
(Cajanderin suomennoksesta)
HAMLET.
Mene luostariin sinä. Miksi syntisiä sinä ilmoille saattaisit? Itse
minä olen jokseenkin siveä; kuitenkin voisin itseäni syyttää töistä
semmoisista, jotta paras olisi, ett'ei äitini olisi minua synnyttänyt.
Olen hyvin ylpeä, kostonhalukas, kunnianhimoinen; enemmän on rikoksia
viittaustani odottamassa kuin minulla ajatuksia niitä keksimään,
kuvausvoimaa niitä muodostamaan tai aikaa niitä toimeen panemaan.
Miksi tällaiset veijarit kuin minä maan ja taivaan välillä matelevat?
Me olemme aika konnia kaikki; älä ketään meistä usko. Mene luostariin!
Missä on isänne?http://www.gutenberg.org/files/15632/15632-8.txt
Ham: Get thee to a nunnery: why wouldst thou be a breeder of sinners? I am myself indifferent honest; but yet I could accuse me of such things that it were better my mother had not borne me. I am very proud, revengeful, ambitious; with more offences at my beck than I have thoughts to put them in, imagination to give them shape, or time to act them in. What should such fellows as I do crawling between heaven and earth? We are arrant knaves, all; believe none of us. Go thy ways to a nunnery. Where’s your father?
- 24.
-
Ainoa oikea Robin Hood on se Disneyn piirretty. Siitä tuli hyvälle mielelle.
Se 1980-luvun TV-sarja oli lähinnä outo ja tuntui vastenmieliseltä.
Milloinkohan joku tekisi Robbarin, joka käsittelisi asiaa Nottinghamin sheriffin näkökulmasta? Eli päähenkilönä olisi virkaintoinen pikkunilkki, joka yrittää tehdä kaikkensa, että hänen kreivikunnastaan tulisi suunnilleen siedettävä paikka elää, ja hänellä on riesanaan toisaalta metsänrosvot (Robin Hood), toisaalta päällepäsmäröivä prinssihallitsija (Juhana) kuninkaan huidellessa muilla mailla vierahilla, toisaalta kilpaileva instituutio (kirkko) ja toisaalta öykkäriritari (Guy Gisbourne) ?
- 25.
-
Robin of Sherwood, kuten niin käsittämättömän suuri osa 80-luvun luovaa viihdetuotantoa on upea ja tiivistunnelmainen sarja, joka huokuu niin laajaa skaalaa erilaisia 'fiiliksi' tai tunnetiloja (tällaisia on niin hankalaa selittää sanoilla, mutta 80-luvun teoksissa tosiaan 'huokuu' kaikenlaista ihanaa), että en ollenkaan ihmettele, että kanssani ollaan yhtä mieltä siitä, että kyseinen sarja on paras Robin Hood-aiheinen esitys muodosta riippumatta. Vaikka onhan se sarja joka tapauksessa erinomainen, vaikka verrattaisiin yleensäkin televisiosarjoihin, eikä rajattaisi vertausta koskemaan pelkästään Robin Hood-aihetta.
Nicholasta (Nottinghamin Sheriffin ylivoimaisesti kaikilla tasoilla paras versio) realistisemmanmakuista ja aidosti vihaisemman tuntuista 'pahista' on kyllä todella vaikea kuvitella - saati löytää, sekä Guy of Gisburne on yhtaikaa sekä mainio idea ja keksintö, sekä loistavasti toteutettu ja näytelty.
Tuo sarja saa helposti katsojan haikailemaan paremmantuntuisia vanhoja ritariaikoja, joskin silloin materialistinen hyvä oli vaikeasti saatavilla ja suurin osa ihmisistä voi vielä huonommin kuin nykyisin. Silti, vaihtaisin nykymaailman mukavuudet silmää räpäyttämättä tuon ajan tunnelmaan.
Onhan toki Robin of Sherwoodissa tyypillisiä televisiotyperyyksiä, kuten se, että Robin ikäänkuin sivohuomiona juoksennellessaan miekkaillen puolihuolimattomasti teurastaa legioonan mukamas taistelijoiksi koulutettuja vartijoita.. usein se on vielä niin nolon näköistäkin. Miekkataistelut tuossa sarjassa ovatkin melko kömpelön ja epäuskottavan näköisiä.
Mutta toisaalta sitten vastapainoksi jousiammunnat onkin toteutettu uskottavammin kuin monessa muussa esityksessä. Useinhan joku ampuu jousella, ja sitten näytetään kun nuoli viilettää hetken matkaa, ennenkuin lopulta osuu kohteeseensa. Miten tahansa nopeaa vauhtia se taustakuva siellä nuolen takana viipottaakin, niin psykologisesti ajatellen nuoli viipyy matkallaan liian pitkään ollakseen nopean tuntuinen.
Robin Hoodissa on oivallettu juuri tuo asia, jonka puuttumista olen tuskastellut muiden sarjojen/elokuvien nuoliammuntakohtauksissa; kun nuoli ammutaan, osuu se melkein heti kohteeseensa (ainakin jos tarpeeksi läheltä ampuu tarpeeksi voimakkaalla jousella). Twang-Shplop!
Tai 'Ffiih-Thump!', miten vaan. Sekin sarjassa tuo hivenen terää mukaan, että ihmisiä todella KUOLEE, molemmin puolin. Eikä jenkki-vesitysten tyyliin, että on kauheat aseet ja miekat ja hirveesti sohimista ja huutoa ja ärkylä-pärkylää, mutta kukaan ei kuole koskaan millään, ja miekkojen terät ovat pelkästään kalistelua varten eikä sitä varten, että ne voisi jopa survoa jonkun ihmisen kehon sisäpuolelle uhria surmaamaan.
Xenassakin (eipä silti että olisin kattonut, en oikein voi sietää sitä lucyä) taisteluissa tuo hurja amazooni lopulta lyö uhriaan lähinnä miekan TUPPI-osalla. Agh.
Joka tapauksessa, Robin of Sherwood on erittäin realisminmakuinen, jos noita muutamaa höperöyttä ei pistä liiaksi merkille. (on siinä parit muutkin huumoriyritykset ja muutakin kökköyttä, mutta ne antaa helposti anteeksi väkevän tunnelman sekä upean näyttelytyön, sekä todella luontoa hekumoivan kameratyöskentelyn vuoksi.. on se englannin luonto ollut kaunis 80-luvulla) Siinä on jopa kitisevä nainen, joka haluaa osata tehdä kaikkea mitä miehetkin osaa. (pilallemenneistä otoksista kuitenkin paljastuu, että tuo naisnäyttelijä tumpeloi helkkarin usein juuri noissa osuuksissa, eli esim. jousen kanssa)
- Vortac
- 26.
-
Tärkein näkökulma jäi uupumaan. Onko Robin Hood vertauskuvallinen ATM, joka joutuu elämään henkipattona jossain hornan kuusessa, kavereinaan vain joukko muita AT-miehiä? Vai tuleeko herra Hood nähdä rikollista öyhöjengiä johtavana YTM:nä, joka röyhkeästi vie aatelisten rahat ja naiset?
- 27.
-
Huomaatte varmaan youtuben pätkistä tai vähintään episodioppaista, että robin ja pojat ottavat yhteen sekä ”saattans palvojien” (se Swords of Wayland), että temppeliherrojen kanssa. Aika epeleitä. Primetime-televisiosarjaksi RoS:ssa on kiitettävän likainen ja ja raaka meininki. Eikä liikaa kasaria.
- 28.
- 29.
-
Kunhan kevennyksenä heitin ;)
Robin of Sherwoodissa vaikuttaisi olevan tiettyä 80-lukulaista autenttisuuden taikaa, kun kaikki piti tehdä ”oikeasti” eikä tietokoneella. Hyvä!
- 30.
-
Mitä mieltä olet Sauli Niinistöstä ja Tarja Halosesta ja Uuno Turhapurosta?
- 31.
-
Panu, oletko nähnyt Magnolian? Jos olet, mitä pidit siitä Tom Cruisen esittämän hahmon toiminnasta? Tarvitaanko sellaista feminismiä vastaan?
- 32.