Huhtiniemen ristittömät haudat
20.10.2006
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Kulttuuri
Huhtiniemen joukkohaudat ovat nousseet uutisiin taas kerran. Jo vuosikausien ajan on väännetty kättä siitä, mitä sieltä oikein on löytyäkseen, kansalaissodan vainajiako vai jatkosodan perääntymisvaiheessa teloitettuja karkureita ja joukoistaan erilleen eksyneitä. Jälkimmäistä versiota on kovasti yritetty kiistää: ns. virallinen ja pakasta vedetyn ammattihistorioitsijan hyväksymä totuus on, että jos Lappeenrannassa on joukkohautoja, ne ovat sisällissodan, eivät toisen maailmansodan aikaisia. Nyt asiasta on ilmeisesti päätetty tehdä kerralla selvä.
Toinen maailmansota oli Suomessa sikäli poikkeuksellinen, että säästyimme miehitykseltä ja sodassamme oli selkeät osapuolet. Suomessa oli oikeasti armeija, joka myös puolusti kansaa. Suurimmassa osassa itärintaman maita ja monin paikoin lännessäkin tilanne oli huomattavasti epäselvempi: saksalaismiehitys ei tuonut muassaan mitään preussilaista järjestystä, vaan juutalaisjahdin ja muunkinlaisen mielivallan, metsissä lymysi jos jonkinlaista partisaania, eivätkä nämäkään olleet mitenkään yksiselitteisesti ystävällisiä tavallista kansaa kohtaan. Kun neuvostoarmeija sitten aikanaan tuli ”vapauttamaan” esimerkiksi Puolan, ”vapaus” ilmeni reuhaavien solttujoukkojen tekeminä murhina, raiskauksina ja ryöstelynä. Sota sinänsä näyttäytyi pikemminkin aseistettujen miesjoukkojen siviileille tekemien rikosten sarjana kuin mielekkäänä politiikan jatkeena, jolla selkeästi pyritään johonkin, esimerkiksi isänmaan itsenäisyyden säilyttämiseen. Jokainen siviili-ihminen oli viime kädessä oman neuvokkuutensa varassa yhteiskuntarakenteiden romahdettua, mikään kansanhuoltoministeriö ei katsonut hänen peräänsä.
Vasemmistohenkiset kommentoijat - kyllähän minäkin heihin kuuluin nuorempana - ovat kovasti yrittäneet keksiä Suomelle sodanaikaisia häpeilyn aiheita. Lienevät kateellisia saksalaisille virkaveljille, kun näillä on kunnon kansalliset synnit joissa piehtaroida. Vaikka en pidäkään suositeltavana jonkun Jukka Tarkan asennetta, joka lähtee siitä, että Suomi teki aina kaiken oikein ja parhaalla mahdollisella tavalla, olen nyt vanhennuttuani ja viisastuttuani tympääntynyt kaikkiin sellaisiin väitteisiin, että Suomen pragmaattiseksi tarkoitettu liittoutuminen Natsi-Saksan kanssa muka olisi jonkinlainen historian valkoinen läikkä tai salattu häpeä. ”Aseveljeyden” syyt, taustat ja motiivit ovat tunnetut ja ymmärrettävät; moraalisia tuomioita voidaan toki langettaa jatkosodan politiikan monista yksityiskohdista, kuten saksalaisen mallin mukaisen etnisen erottelun harjoittamisesta Itä-Karjalassa, Saksaan luovutetuista kahdeksasta juutalaisesta tai sotavankien kohtelusta. Mutta koska Suomi taisteli Saksan tukemana Neuvostoliittoa vastaan, jatkosodan aikaisia syntejämme on luontevinta verrata näihin kahteen valtioon; ja alan ammattilaisina ne tunnetusti syyllistyivät sekä sodassa että muutenkin niin pöyristyttäviin rikoksiin, että Suomi näyttää niiden rinnalla pahimmillaankin vain tikkarin pöllineeltä myymälävarkaalta.
Jos suomalaisten suhdetta omaan sotaansa pitää väkisin arvostella, näkisin sen vikana lähinnä eräänlaisen partiopoikamaisen omahyväisyyden, joka sekin selittyy suomalaisten viattomuudella. Kerettiläisesti sanon, että Suomi ei oikeasti ole kokenut toista maailmansotaa, ainakaan siinä mielessä kuin sen kokivat itärintaman jalkoihin jääneet kansat. Pasifismi on jäänyt meillä marginaaliseksi aatteeksi ja asenteeksi siitä syystä, että meidän historiallisen kokemuksemme perusteella sodan voi oikeasti voittaa, sodassa on oikeasti selkeä ero hyvien ja pahojen välillä, hallitusjärjestelmä ja valtiokoneisto voivat säilyä toimintakuntoisina ja demokraattisina läpi sodan ja armeija voi oikeasti olla vapauden puolustaja.
Niitä vasemmistolaisia lukuun ottamatta, jotka ovat omaksuneet lähinnä ulkomailta tuotuja näkemyksiä sodan turhuudesta ja sekasortoisuudesta, suomalaiset suhtautuvat yleensä hyvin ahdistuneesti ja torjuen siihen ajatukseen, että meikäläiset eivät olisikaan hyviksiä kaiken aikaa ja kaikissa tilanteissa. Siksipä heille on kova pala myöntää, että vaikkapa jatkosodan perääntymisvaiheen aikana olisi joukoittain teloitettu karkureita tai karkuruudesta epäiltyjä ilman kunnollista oikeuskäsittelyä ja lakia rikkoen. Luonnollisesti menneiden vuosikymmenten poliittiset kiistat ovat myös jättäneet monille sellaisen perusasenteen, että isänmaan puhtaiden aseiden kunniaa on vielä nytkin puolustettava taistolaisia tai muita ilkeämielisiä kyseenalaistajia vastaan, mikä tarkoittaa, ettei saa myöntää tapahtuneeksi mitään sellaista, mikä voisi antaa aseita vastapuolen käsiin. Niin ymmärrettäviä kuin tällaiset asenteet ovatkin, ne eivät ole historiantutkimukselle hyväksi.
Yhtä haitallisia toki ovat ne vastakkaisetkin mentaaliset luutumat. Jos nyt niin sattuisi käymään, että Huhtiniemen vainajat osoittautuvat jatkosodan loppuvaiheissa ilman kunnollisia lakiperusteita ammutuiksi, toivon, ettei kukaan riekkuisi sillä, kuinka isänmaallisuuskohkaajat saivat siipeensä ja kuinka tämä nyt osoittaa heidän ihanteensa vääriksi ja valheille rakennetuiksi. Siinäkin tapauksessa että rikos tapahtui, se oli viime kädessä inhimillisesti ymmärrettävä seuraus poikkeusoloista ja vastuunkantajien hätääntymisestä puolustusasemien pettäessä. Kohkaajille minulla ei ole muuta sanottavaa kuin että sodissa tapahtuu tällaisia asioita - laittomia ja epämiellyttäviä asioita. Suomen sodanpäämäärä jatkosodan perääntymisvaiheen aikana oli epäilemättä oikeutettu päämäärä eli maan itsenäisyyden säilyttäminen; mutta oikeudenmukaisetkaan tavoitteet eivät suojele hätäännykseltä eivätkä sen vallassa tehdyiltä julmuuksilta ja rikoksilta. Joukkohaudat voivat todistaa korkeintaan sen, että suomalaisetkin ovat vain ihmisiä ja sellaisina erehtyväisiä - äärioloissa äärimmäisyyksiin erehtyväisiä.
Sama pätee muutettavat muuttaen koko sotaan. Jos kuva toisesta maailmansodasta Suomessa on muuttuakseen, en haluaisi sen muuttuvan mihinkään muuhun kuin rehellisyyden, osallisten motiivien vilpittömän ymmärtämisen suuntaan. Olisi voitava myöntää, että suurimmalle osalle suomalaisista päämotiivi oli suurimman osan aikaa - myös jatkosodan aikaa - maan itsenäisyyden pelastaminen totalitaarisen Neuvostoliiton kynsistä; samalla olisi myös voitava ymmärtää, että kun Suomi sai joksikin aikaa haltuunsa osia kansallisromantikkojen kaipailemasta rajantakaisesta Karjalasta, maltillisetkin saattoivat hullaantua hetkeksi ja joutua karelianistisen kiihkon valtaan. Sekin oli viime kädessä vain inhimillistä ja ymmärrettävää. Mutta myös monet arveluttavat ja yksiselitteisesti pahatkin asiat olivat ja ovat - inhimillisesti ymmärrettäviä.
- KaavasuunnittelijaLaukaan kunta
- KartoittajaLaukaan kunta
- SovelluskehittäjäInPlace Solutions Ab Oy
- SystemutvecklareInPlace Solutions Ab Oy
- Civil Engineer, SubstantionsABB
- Myyntiassistentti (Backoffice) /JärjestelmäasiantuntijaHR Yhtiöt Oy
- Kundserviceanställda (4)Turku stad
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- 1.
-
Kaikki kunnia ansiokkaille antifeministisille kirjoituksillesi, mutta tämä oli todella loistava.
- 2.
- 3.
-
-Ja kaikki taputtivat karvaisia käsiään
- 4.
-
Siviiliväestön kärsimykset olivat tietysti Suomessakin kovat, mutta ei ole niiden vähättelyä jos toteaa, että ne ovat tuskin verrattavissa Puolaan. Se onkin Baltian maitakin osuvampi vertaus, mikäli joku kovin pillastuu tuosta: ”Kerettiläisesti sanon, että Suomi ei oikeasti ole kokenut toista maailmansotaa, ainakaan siinä mielessä kuin sen kokivat itärintaman jalkoihin jääneet kansat.”
- 5.
-
Sivuhuomautuksena täytyy sanoa, että näin suomalaisena tuntuu äärimäisen ihmeelliseltä Venäjän pillastuminen Baltian maiden suhtautumisesta omiin SS-veteraaneihinsa. Venäjällä ei ilmeisesti vieläkään tajuta idän ja lännen rajalla sodan jalkoihin jääneiden maiden kokemusta miehittäjän vaihtumisesta toiseen, eikä suinkaan vapautuksesta. Sakemanni koettiin usein parempana kuin se alkuperäinen paha, eli veli venäläinen. Totta kai SS-miehet nostetaan nyt arvoonsa, olivathan he ainoita jotka pääsivät taistelemaan neukkumiehittäjää vastaan jonkin organisoidun armeijan riveissä.
- 6.
- 7.
-
Ruumiita on löytynyt, se on selvä. Jos ne ovat jatkosodasta, ymmärrän tilanteen ja teloitusten syyn varsin hyvin. Ymmärrettävää oli lähteä tuossa tilanteessa karkuun, ymmärrettävää ottaa oikeus omiin käsiin. (Karkuruudesta voitiin rangaista kuolemalla vasta noin viikkoa myöhemmin.)
Historialliselta kannalta ihmetyttää kuitenkin se, miten asia on pystytty salaamaan näin hyvin. Teloituksiin vaaditaan kymmeniä ihmisiä tuomareiksi, vartijoiksi ja pyöveleiksi. Miten kaikki ovat malttaneet olla humalapäissäänkin vaiti? Suomen armeija on aina ollut pikkumaisen tarkan byrokraattinen: miten ihmeessä KAIKKI asiakirjat on onnistuttu tuhoamaan? Neljännes kansasta oli sodan jälkeen kommunisteja. Miten yksikään näistä ei ollut sattunut rivimieheksi vartioon tai teloitusosastoon ja tuonut asiaa esille jo v. 1945, jolloin laittomat teloitukset olisivat antaneet loistavan aseen äärivasemmiston käteen?
Viimeiset asiakirjat tuhottiin tämän ”sotatuomarin” muisteluiden mukaan vasta 1970-luvulla. Miten joku on onnistunut puhdistamaan sota-arkiston näin täydellisesti? Suuria osia siitä on vieläkin järjestämättä. Järkeenkäypä selitys olisi, että kyseessä oli pienen, ”poliittisesti luotettavan” eli oikeistolaisen ryhmän tietoisesti tekemä rikos, josta ei alunperinkään pidetty kirjoja. Vaihtoehtona olisi päämajan käskemä salainen operaatio, jonka peittelyyn olisi sitten käytetty Puolustusvoimissa vuosikymmeniä. Näissäkin tapauksissa on uskomatonta, ettei kukaan ole humalapäissään mennyt hölöttämään asiaa samassa pöydässä istuvalle toimittajalle.
- 8.
-
Mainio kirjoitus taas, Panu.
Erasto jne…, Kaikki eivät ole pysyneet vaiti, vain viralliset tahot ja suomalaiset arkistojen tutkijat(, jotka nimittävät itseään virheellisesti historian tutkijoiksi).
- 9.
-
Täytyy muistaa, että Suomessa oli pitkään sodan jälkeen aika vahva vaikenemisen kulttuuri. Jos joku toimittaja olisikin kuullut jotain kännistä örinää, ei tämä olisi sitä voinut oikein mihinkään kirjoittaa.
- 10.
-
Sodan lait ovat sellaiset että siinä poljetaan kaikki ihmisoikeudet lokaan. Armeija on jo sinänsä esimiesalisteinen organisaatio jossa demokratia ei toteudu. Siitä seuraa että vaaratilnteissa esimiehellä on lupa teloittaa kurittomat toisten hengen ja terveyden nimissä. Pikateloituksia on tehty sodan aikana ilman mitään kenttäoikeuksiakaan. Tiedän jopa lähipiiristäni veteraanin joka itse myöntää tehneen sellaisen: Ampui konepistoolilla tottelemattoman alaisensa. Olivat vihollisen selustassa joten siellä ei ole varaa pelleilyyn. Tämä vanha mies on kuitenkin kärsinyt henkisesti teostaan ja katuu syvästi. Ymmärrettäköön kuitenkin häntä. Vika on sodan, joka tekee hyvästäkin ihmisestä sellaisen. Väinö Linnakin kirjassaan on todistanut näitä tapauksia. Minusta vain on tekopyhyyttä kieltää nuo teot ja selitellä kenttäoikeuksiakaan länsimaisella oikeustajulla. Mitään kunnon oikeudenkäyntejä tuskin ehditään järjestää kun rytssä ajaa tankeilla päälle. Jos ryssä olisi tavoitteisiinsa päässyt niin puheet laista ja oikeudesta olisi loppuneet siihen. Täten vanhojen luiden kaivelu on turhaa muun kuin arkeologian kannalta. Poliisitutkinnat voidaan unohtaa mielestäni vaikka Suomen laissa murha ei unohdu koskaan. Tämä vaan ei päde täysin poikkeusolosuhteissa.
- 11.
-
Minusta totuus pitää selvittää, vaikka sen ajan tekoja ymmärrettäisiinkin sen aikaiset olosuhteet tuntien. Ja omaisia voisi myös kiinnostaa, jos vainajat onnistutaan tunnistamaan.
- 12.
-
Suomessa oli toisen maailmansodan jälkeen sisäpoliittisesti aika levotonta. Mistään ”vaikenemisen kulttuurista” ei voinut puhuakaan, kun vastapuolen pahat teot revittiin esille. Vielä 1950-luvulla julkaistiin sellaisia kirjoja kuin ”Berijan tarhat”, joka on vielä tämänkin päivän näkökulmasta inhorealistinen neuvostotodellisuuden kuvaus. Vasemmisto ei ollut yhtään sen hellempi. Eivät SKDL:n kannattajat olisi ”vaienneet” Huhtiniemen murhista, jos niistä olisi ollut tietoa.
Historiantutkimus on Suomessa ollut melko voimakkaasti politisoitunutta eikä suomalaisenkaan vastapuolen puolen syntejä ole erityisesti peitelty. Esimerkkinä voisi mainita Sanan vasemmistopuolelta ja Rautkallion oikealta. (Suurin osa on kuitenkin melko epäpoliittisia.) Tämän tapainen kovaääninen loanheitto tuottaa julkisuutta, mikä puolestaan tuottaa rahoitusta.
Historiantutkijalle Huhtiniemen teloitusten todistaminen olisi unelma. Sen jälkeen rahoitusta riittäisi. Nythän rahoituksen Huhtiniemen kaivauksiin on tarjonnut Suomen kulttuurirahasto, joka on yleisesti suomalaista kulttuuria edistävä, lähinnä puolueettoman porvarillisesti suuntautunut säätiö. Jossain tätäkin säätiötä ehdittiin jo esittää äärivasemmiston hallitsemaksi. Tällaiset heitot tutkimusta vastaan kertovat lähinnä erittäin huonosta suomalaisen tutkimuskentän ja rahoitusperusteitten tuntemuksesta.
Miksi ihmiset haluavat aina uskoa oikeistolaisten/vasemmistolaisten historiantutkijoiden salaliittoon, joka pimittää omalle puolelle edullisen todellisuuden?
- 13.
-
Merkittävän hyvä kirjoitus.
(Minkä tietysti näkee jo siitä, että itse olen samaa mieltä, hähä.)
Omasta puolestani toivoisin, että sodan kuva Suomessa muuttuisi kohti sen tajuamista, että maailmankähinän mittapuilla mitaten Suomi selvisi ihan koirana veräjästä.
- 14.
-
Junakohtaus: ”Omasta puolestani toivoisin, että sodan kuva Suomessa muuttuisi kohti sen tajuamista, että maailmankähinän mittapuilla mitaten Suomi selvisi ihan koirana veräjästä.”
Ei onnistu. Siinä menisi yksi keskeisimmistä kansallisen identiteetin tukipönkistä.
Olisi muuten kiinnostavaa tietää, millä maailman kansoista on realistisin, vähiten itsepetokseen perustuva käsitys historiastaan. Mahdotontahan sellaista on tietenkin mitata, mutta silti.
- 15.
-
Aatu-vainaa,
mittaaminen on tietysti mahdotonta, mutta veikkaan jotakin pientä kaikkien potkimaa porukkaa tyyppiä virolaiset, joiden ei todellakaan tarvitse erikseen kehitellä satuja siitä, miten niitä on sorrettu.
- 16.
-
Panun kirjoitukset ovat yleensä niin korkealuokkaisia (vaikkei joka asiasta samaa mieltä olisikaan), että naisvihamieliset kirjoitukset jotenkin tuntuvat ihan eri ihmisen kirjoittamilta. Niistä kun tuntuu puuttuvan täysin järki ja logiikka. Vai kiellänkö nyt vain tosiasiat enkä halua myöntää että Nainen On Läpeensä Paha?
- 17.
-
Loistava kirjoitus tuntematta kirjoittajaa aikaisemmin. (Tunnustan sivistymättömyyteni tässä).
Olen seurannut Lappeenrannan mysteerin keskustelua vuosia ja kyllä on aika löytää asiaan oikea laita. Sodassa sattuu ja tapahtuu yleensä vain pahoja asioita. Kai lopullinen totuus tässäkin tulee olemaan ihmeellisempi kuin osaamme olettaa. Anti Arposen aamuteeveessä esitt'ämä teoria miten nykykielellä ilmaisten tuolloin pieneltä porukalta ”mopo karkasi käsistä” hyvin sekarortoisessa tilanteessa saattaa olla oikein hyvä oletus.
Syyttämisen aika lienee liki kaikkien osallisten osalta peittynyt jo maan alle, mutta kyllä totuus asiasta on tutkimisen arvoinen vaikka se maksaisikin.
- 18.
-
Lahtariarmeijalla on lukuisia muitakin synkkiä salaisuuksia.
- 19.
-
Eihän siinä mitään,jos karkureita ammutaan,koska se on ollut ”laki” rintamalla,että jos lähtee karkuun,niin kuula kalloon.
- 20.
-
Lue Panu, jos kerkiät, Opettaja-lehden pääkirjoitus. Siinä puhutaan ”joidenkin vanhempien halusta” jakaa tyttöjä ja poikia eri opiskeluryhmiin, jotta tytöt saisivat oppia luonteelleen sopivasti rauhassa ja pojat saisivat keskittyä tekemiseen..
Ei sanan mukaan, mutta suunnilleen tuohon tapaan se on sanottu. - 21.
-
Viralliseen kanteluuni valtakunnan miesasiamiehelle pitää lisätä vielä, että Laaksola vihjaa olevan yleinen, kaikkien hyväksymä totuus, että pojat varastavat luokkahuoneaikaa tytöiltä..
Siis pojat, ikäänkuin ryhmänä. Lahjakkaiden poikien ongelmista tai edes olemassa olostakaan Laaksola ei näytä ainakaan virallisesti tietävän mitään.
- 22.
-
Sodan jälkeen voittaja/t päättävät rikokista, joita sodassa hävinnyt on tehnyt. Voittajat ovat aina tehneet kaikki oikein.
Sota on julmaa ja kaikki keinot ovat sallittuja voittajalle/jille jälkeenpäin.
Tuskin kukaan, joka on itse kokenut sodan julmuuden, ei aloita uutta sotaa. - 23.
-
Paniikkikin on erehdys.Jonka aiheutti ”naapuri”.
Siis anteeksi annettava,vaan ei Lappeenrannassa.
Jos Tuomarit oli kaukana rintamalta ”karussa”. - 24.
-
Huhtiniemen uhrit ovat sodan uhreja siinä missä taisteluissa kaatuneetkin. He olivat myös osa sitä uhrausta, jonka Suomi kansakuntana joutui tekemään säilyttääkseen itsenäisyytensä.
Kukaan meistä tämän päivän ihmisistä ei voi mennä ketään jälkikäteen ainakaan tuomitsemaan. Kukaan meistä ei tiedä omalta kohdaltaan, olisiko hermot taistelujen paineessa kestäneet.
- 25.
-
Taatusti jatkosodassa ammuttiin karkureita tai 'karkureita' kyseenalaisinkin perustein. Nimi S. O. Lindgren tulee heti mieleen. Kuolematuomion ideana oli kuitenkin pelotteen luominen. Mitä ideaa olisi ollut salaisilla teloituksilla? Ja silloin kun laki ei vielä sallinut kuolemantuomiota, mihin tarvittiin salaista sotaoikeutta ja sotatuomari Tapanaista? Miksei vain
ammuttu? Toistaiseksi tuntuu uskottavammalta, että vainajat ovat vuodelta 1918. - 26.
-
Tuntemattomassa Sotilaassa kerrottiin kahden miehen teloituksesta. Kyseiset miehet olivat jättäneet vartiopaikkansa, mikä on pahimpia sotarikoksia koska siinä vaarannetaan koko joukon henki. Silti Linna arvostelee teloitusta. Mutta edes täydellisempään painokseen, Sotaromaani,ei ole jätetty kovinta kritiikkiä edustavaa lausetta. Se luettiin eräässä YLE:n ajankohtaisohjelmassa alkuperäiskäsikirjoituksesta. Jokseenkin ymmärettävämpiä rikkeitä on pakeneminen tykkitulen allta mutta niistäkin on teloituksia toimeenpantu tuhatmäärin. Sodan dilemma on se, että perääntyä ei saa ennen kuin siitä on käsky saatu. Ja niitä käskyjähän ei saa kun viestiyhteydet on poikki ja ne käskyjen antajatkin ovat kaatuneet joten sotilaan viimeiseksi tehtäväksi jää sitten vain kuolla monttuunsa.
- 27.
-
Kyllä ne teloitukset p****leen väärin olivat, mutta ei silti kannata alkaa teeskennellä, että sen tyypin pahuus ihmisestä lähtisi pienellä kansallisessa itseinhossa kieriskelyllä. Siinä mennään herästi toiseen äärilaitaan, mitä Panu juuri taitaa haluta sanoa. Tämä toinen äärilaita on sitä, että uskottaisiin sokeasti jokaista silmään kusevaa poliittista tahoa, jonka pääteesi olisi lupaus suojella kansaa uusilta Huhtiniemiltä. Ei ole haitaksi muistuttaa, että kuolema on vapaille sieluille aina orjuutta parempi vaihtoehto.
- 28.
-
Se että teloitusten julkista peloitevaikusta ei käytetty, on kieltämättä suurin väite Huhtiniemen tapahtumia vastaan. Mutta entäs jos teloituksia tehtiin ennenkuin ne olivat laillisia? Eihän niistä siksi voitu virallisia tiedotteita jakaa. Puskaradio toimia asian suhteen kuitenkin, kuten monet veteraanit ovat kertoneet.
Lisäksi, asia oli ja on edelleen hyvin arkaluontoinen Suomessa. Täällä halutaan uskoa, että Suomen armeija toimi rohkeasti ilman äärimmäisiä toimenpiteitäkin. Vaikka hyvin tiedetään, miten paljon kurinpidollisia toimenpiteitä muutkin armeijat joutuivat käyttämään.
- 29.
-
Sodan laki on kova ”karkurit ammutaan”. Suomen jokaisessa kunnassa on sankarihautoja joissa makaa miehiä jotka eivät juosseet karkuun. Meidän tulisi kunnioittaa heitä eikä kysellä karkureiden perään.
- 30.
- 31.
-
Tuota moni tuntuu nykyisin unohtavan, että sotatilanteessa on tosiaan ankarammat lait voimassa kuin rauhanaikana. Maanpetturuuteen ja sotilaskarkuruuteen on useimmiten sisältynyt muitakin rikoksia, pitää myös muistaa, että jokaisen rintamasta karanneen sotilaan paikalle on joutunut astumaan joku toinen, kun tilanne oli sellainen, että jokaista miestä/naista ja torjuntavoittoon johtanutta Saksalaisapua (YLE- Silminnäkijä: Tuntematon ratkaisija, vain asiasta tietämättömille) tarvittiin ryssän pysäyttämiseksi, rintaman murtuminen olisi johtanut paraatimarssiin pääkaupunkiimme, jokainen varmaan ymmärtää mihin se olisi johtanut. Saimaan saariin oli muuten hankkiutunut tavalla tai toisella melkoinen joukko käpykaartiin siirtyneitä ”taistelijoita”, ajatelkaapa miltä tämä mahtoi tuntua eturintamassa taistelevista Suomalaissankareista, kun kaveria kaatui koko ajan vierestä, tällä välin ”Neuvostoliiton ystävät grillaavat makkaraa” ja puhuvat p****a. Tuossa tilanteessa ja karatessaan he ovat siirtyneet vihollisemme puolelle, eivätkä ole enää Suomalaisia. Petturin palkka on kuolema!
- 32.
-
Kylläse on varmaa, että teloituksista on ollut paljon tietoa hallitsevissa piireissä. Tieto on kuitenkin salattu. Onväärin, että rikospoliisi alkaa tutkimaan löytöjä, se tietää vain uutta salailua. Kaikki vastuuhenkilöt ovat tietenkin kuolleet. Tutkinta kuuluu puolueettomille ammattitutkijoille, niin kansalaisetkin voivat luottaa tuloksiin.
- 33.
-
Voisitteko suositella hyviä kirjoja Suomen sodista toisen maailmansodan ajalta. Siis faktaa, ei mitään Tuntemattomia sotilaita.
Samoihin suosituksiin mahtuisi varmasti myös muita toiseen maailmansotaan liittyviä kirjoja, yleisesityksiä tai esim. juuri tuosta Puolasta. Englanniksi tai suomeksi. - 34.
-
Suomalaisista en tiedä, mutta noin yleisesti toisesta maailmansodasta suosittelen ehdottomasti Antony Baavorin (Antony Beevor) tuotantoa: Stalingrad, Berliini 1945 ja Taistelu Kreikasta. Tasapuolista faktoihin pohjautuvaa kerrontaa. Ei mitään karski-sankari-brittikersantti-John Wayne bull shittiä.
- 35.
- 36.
- 37.
- 38.
-
Paavo Rintalan ”Sotilaiden äänet” on vaikuttava dokumenttiromaani kannaksen suurhyökkäyksestä.
- 39.
-
Jostain syystä historiantutkimus on aina historian selittelyä. Jos kerta teloitukset olivat tilanteeseen nähden ymmärretäviä (en väite ettei näin olisi), niin miksi sitten kaikki piti salata? Ja miksi yhä kouluopetuksessa liittoutuminen natsien kanssa yritetään suorastaan kieltää kokonaan, jos se kerta oli ymmärrettävää. Voi leikkiä hyvin ajatuksella, että jos natsit olisivatkin voittaneet, niin todennäköisesti nyt historian kirjoissa lukisi oikein korostetusti, että mepäs viisaana tajusimme mennä oikealle puolelle. Historia määräytyy yleensä lopputuloksen eikä tapahtumien perusteella.
- 40.
-
Turha venytellä asiaa sinne tänne tai spekuloida historialla sitä tai tätä tai mikä oli väärin ja oikein. Antaa tutkijoiden tutkia kun raadot kerran on löydetty.
- 41.
-
Aijemmin joku kirjoitti, että petturin palkka on kuolema….niin????
Olen kuullut monen jermun sanovan, että kun tietty taso ihmisen sietokyvyssä ylitettiin rintamalla niin ei enää tiennyt, mitä silloin teki.
Järki ei siellä tulimyrskyssä enää toiminut ”normaalisti”.Paettiin, että henkikulta säilyi.
Mitä niihin teloituksiin tulee, niitä varmasti oli, siinäkin vallitsi sodan(ajan)laki.On kyllä hyvä että asia tutkitaan.Näillekin ihmiskohtaloille suo jonkinlaisen muiston.Kaikesta huolimatta,rauha heidän sieluilleen. - 42.
-
Pako ja karkuruus on kaksi eri asiaa, taistelussa käytetään termiä ”vetäytyminen”, mikäli et ole tiennyt. Ja fakta on,että tuolloin Suomessa oli noita ”punakäpykaartilaisia” ( ja näköjään vieläkin koska tuollaisia kirjoittelet, miksette muuta venäjälle työläisten paratiisiin, sinnehän te kuulutte), jotka sitten rauhantullen armahdettiin, koska voittaja saneli säännöt ja nämä punikkipaskiaiset nostettiin jonkinlaisiksi ”sankareiksi” (osa piileskeli maakuopassa koko sota-ajan), koska eivät osallistuneet taisteluun neuvostoliittoa vastaan - 9 mm Burana on oikea lääke punikille. Mitä tulee karkureiden teloittamiseen, otetaan nyt esimerkki Vietnamista 1970, USA:n armeija kylvi napalmia ja pommeja omien sotilaidensa niskaan, jotka olivat jättäneet taisteluhommat sikseen ja perustaneet oman ”leirin” viidakkoon jossa sitten polttelivat hashista ja paskat piittasivat sotimisesta, tuossakin pommituksessa kuoli käsittääkseni satoja karkureita, ja mitä mieltä olet tästä tapauksesta?
- 43.
-
Beatus näkee itsekin, miten teloituksia paheksutaan nytkin. Ei niitä suuri osa kansasta ymmärrä, koska asia on niin kauhea. Enemmistö tuomitsee asian tunnesyistä. Varsinkin median kiihottamana. Paheksunnan kuoro ennakoitiin menneiden vuosikymmenten vasemmistolaisen hegen vuoksi. Vastustajat olisivat siis saaneet paljastumisesta aseen käteen joka tapauksessa asiasta. Zdanovin jälkeenkin oli pitkään uhkaava NL, joka aseen käteennsä ja hämminkiä maahan olisi saanut.
Teloitetut eivät muuten varmaankaan olleet hermonsa menettäneitä. Tosin sellaiset saavat ehkä aikaan ketjureaktioita. Epäilen teloitettujen ennemmin olleen sellaisia, joita sotiminen ei huvittanut eri syistä. Siis juuri kriminaalia ja äärivasemmistolaista ainesta, joka pakeni korpiin erinäisiksi joukkioiksi. Sellaisia, jotka karkasivat uudelleen ja kiihottivat muita tms.
En jaksa pitää asiaa kovin rikollisena tai paheksuttavana, koska maa taisteli olemassaolostaan ja Stalinin miehitys uhkasi. Kuitenkin 100 000 kaatunutta ja moninkertainen määrä haavoittuneita uhrattiin sodan Moolokille. Kun kulkee hautausmailla, tajuaa suomalaisten uhrien suunnattoman määrän. Eli Suomi ei kai sentään päässyt kuin koira veräjästä. Kiiltokuvakäsityksistä ja kaunistelusta syyllistäminenkin kuulostaa aika ikävältä, kun Suomi ei edes sotaa halunnut. Voittaneilla suurvalloilla oli otsaa Suomi kuitenkin jopa syylliseksi julistaa.
- 44.
-
Ei siis beatukselle ollutkaan, vaan edelliselle (historiaa). Mielestäni muuten aseveljeyttä Saksan kanssa ei kouluopetuksessa muuten suinkaan pyritä salaamaan.
- 45.
-
Suomalaiset eivät hyväksy sitä tosiasiaa että meiltä vietiin satoja Juutalaisia sotavankeja natsi-saksaan!Suoraan kuolemanleireille.Muutamat suomalaiset johtavat lääkärit tekivät ihmiskokeita yhdessä natsien lääkäreiden kanssa.
Demokratiaan ei kuulu salaiset teloitukset.Siksi ne pitää selvittää kuka käski ja miksi.Uskon että syyliset olivat ylimmät sotilasjohtajat päämajassa.
- 46.
-
”Demokratiaan ei kuulu salaiset teloitukset.”
Onneksi sotaa käyvä armeija ei ole demokraattinen instituutio.
- 47.
-
Vaan sen ympärillä oleva valtio on!Ja armeijaa yleensä valvoo vaaleilla valittu eduskunta
- 48.
-
Mielestäni ammunta oli oikein. Vankilaanko nämä rikolliset olisi pitänyt laittaa? Suomihan oli sitäpaitsi häviämässä ja samojen rikollisten vapauttaminen. Osa oli kommunisteja, jotka olisivat tuskin armoa tunteneet toiseen suuntaan. Sehän ojn nähty.
- 49.
-
Voi veljet, mitä teistä moni olisi tehnyt siinä tilanteissa kun ilma oli tappavaa rautaa täynnä, ja ainoa pakotie kontaten ja ryömien alta pois, joukot täysin sekaisin, eikä päiväkausiin ryhmänjohtajaa (alikersanttia) suurempaa komentajaa tavattu, ominpäin hortoiltiin sinnesun tänne, eikä pakokauhun vallassaolevia saatu pysähtymään ilman ampumista. Näin kertoili molemmissa sodissa ollut isäni, (ei kuitenkaan menettänyt hermojaan eikä paennut rintamalta). Tietoisuus karkureiden laittomasta ampumisesta oli jo v 1946 kun kuunteli rintamatovereiden keskusteluja, mutta niistä ei saanut kertoa kenellekkään, kertoili eräs pakolainen matkalla Ruotsinkautta Amerikkaan, levätessään meillä muutaman päivän. Mies kertoi karanneensa rintamakarkureiden joukosta. Mies oli isäni rintamatoverina ollut pitkät ajat. Tuon kaiken kuulin isäni ja tuon miehen keskenäisestä keskustelusta, nuorena ja erikoisen uteliaana pojankossina.
- 50.
-
NO SIITÄ VASTA METELI SYNTYY JOS RUUMIIT OSOITTAUTUVAT AMMUTUIKSI POLITRUKEIKSI !!! NAAPURIN ULJAAT ISÄNMAAN PUOLUSTAJAT JOUTUIVAT SUOMALAISTEN FASISTEIN UHREIKSI….
SEN JÄLKEEN KOTIMAISILLA PRO-BOLSHEVIKEILLA KOMMUNISTEISTA KOKOOMUKSEEN SAAKKA OLISI TAAS RIEMU RÄÄKKYÄ SAMALLA TAVALLA KUIN
70-80 LUVUILLA….. -
Näkyvissa kommentit 1-50. Yhteensä 66 kommenttia.