Hevi (saati punk) ei tappanutkaan Abbaa
17.9.2006
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Kulttuuri
Iltaläystäkettä selatessani huomasin koko sivun mainoksen, jossa julistettiin 70-luvun tunnussäveliä eli Abba-yhtyeen kappaleita materiaalinaan hyödyntävän Mamma Mia -musikaalin olevan tulossa Suomeen. Nytkö vasta? Abban musiikkia on herätetty henkiin jo niin pitkään, että olisi luullut tuonkin menneen jo pois muodista - ellei sitten ole niin, että Abbasta on jo tullut Beatlesiin verrattava popmusiikin klassikko. Ja juuri niinhän siinä on tainnut käydä.
Abba on erottamaton osa lapsuuteni äänimaisemaa. Waterloo taitaa olla ensimmäinen euroviisuvoittokappale, jonka ylipäätään jaksan muistaa. Kuten typerät, pelkästään englantia osaavat riikinruotsalaiset yleensä tekevät, Waterloon nimi lausuttiin sekä ruotsin- että englanninkielisessä versiossa englanniksi, siis Uootöluu, ja muistan ihmetelleeni kovasti, mikä järki siinäkin on, että Belgiassa on englantilainen paikannimi. Siitä, että jaksoin pohtia tällaisia, olisi varmaan pitänyt tunnistaa tuleva kielitieteilijä jo silloin. Mutta viis Waterloosta: jo siihen aikaan oli selvää, että Abballa oli oma, tunnistettava tyyli.
Kari Hotakainen kirjoitti romaanissaan Klassikko Abbasta, että sitä kuului aikoinaan älykköpiireissä pitää kaupallisena roskana, vaikka sen tarttuvia melodioita ei oikeastaan voinut vastustaa. Suurin piirtein tällä kannalla minäkin suvaitsen olla. Omassa murrosiässäni olin jossain määrin punk-aatteen vaikutuksen alainen, ja siihenhän kuuluu tunnetusti sellainen ajattelutapa, että kun tekee vilpittömästi ja rehellisesti omaa huonoa musiikkiaan, se on jotenkin hirveän paljon hienompaa ja ylevämpää kuin hyvä ja ammattitaitoinen soitanto, josta maksetaan. Abba edusti siihen aikaan kaikkea sitä, mitä vastaan oli kapinoitava, koska Abba oli kaupallisesti tuotettua - ja, tätä ei voi kyllin korostaa, ammattitaitoisesti tehtyä, siis objektiivisesti hyvää musiikkia.
Abban varsinaiset perustajat Björn Ulvaeus ja Benny Andersson olivat tunnetusti alun perin melko erilaisia muusikoita: toinen esitti cover-versioita rokkikappaleista, toinen taas folk-tyyliin ruotsiksi mm. Dan Anderssonin runoihin tehtyjä balladeja. (Oletettavasti kyseessä olivat esimerkiksi Thorsten Bergmanin tai Gunnar Turessonin sävellykset, joita tunnetaan meillä Suomessakin mm. Esa Niemitalon esittäminä, Hectorin Ruusuportista nyt puhumattakaan.) Agneta Fältskog taas oli päässyt 17-vuotiaana hittilistojen kärkeen omalla, perinteistä iskelmää edustaneella kappaleella, ja Annifrid Lyngstadilla oli käsittääkseni jazz-tausta. Tällaisilla eväillä Abba joutui ilmeisesti alusta lähtien sovittamaan yhteen monenlaisia vaikutteita, jolloin tuloksena oli aidosti originelli ja kiinnostava tyyli.
Entä sitten punk, joka meille 1980-luvun alun murrosikäisille kaupattiin autenttisena protestina? Nyttemmin on tiedossa, että Sex Pistols oli hakaneuloista soittotaidottomuuteen yhtä laskelmoitu, managerinsa keksimä viritys kuin kaikki yhden oktaavin äänellä studiomuusikoiden säestyksellä laulavat mallitytöt. Kyse on itse asiassa aivan samasta asiasta: otetaan artisti, joka ei oikeasti osaa mitään, rakennetaan sen ympärille imago ja myydään se sitten ”kapinana” tai ”anarkismina” tai milloin minäkin tyhmille ja laumasieluisille nuorille, jotka kaikki kuvittelevat olevansa suuria vallankumouksellisia individualisteja.
Punk oli juuri samanlainen fasistisen yhdenmukaistava ja yksisuuntaistava ilmiö kuin nuorisomuodit yleensäkin. Se aivopesi nuoret ihmiset ajattelemaan, että kaikkien pitää soittaa bändissä, että ainoa legitiimi ja hyväksytty tapa olla nuori ja luova on soittaa bändissä. Kaikki muu on nörttiyttä, nynnyyttä, elämäähankkimattomuutta tai muuten vain paheksuttavaa ja epänuorisomaista, ja siitä rangaistaan sosiaalisella eristämisellä.
Viimeistään punk nosti rokin nuorisokulttuurin dominantiksi, kuten venäläiset formalistit sanoisivat - rokki oli siis se määräävä ilmiö, jonka motiivit, aiheet ja tyylilliset piirteet vaikuttivat aikakauden muihinkin taidemuotoihin. Kirjallisuudessa tämä näkyi niin, että kaikki 80-luvulla debyyttinsä tehneet nuoret kirjoittajat väänsivät kertomuksensa väkisin jonkinlaisen ”rock-kirjallisuuden” kliseiden mukaisiksi. Siispä sen lisäksi, että saimme valtavasti vinyylilevyjä täynnä huonoa metelimusiikkia ja rämpyttelyä, metsävarojamme myös haaskattiin jonkun Rosa Liksomin rasittavalla, lukukelvottoman editoimattomalla puhekielellä paperille oksennettujen rappioelämäkuvausten julkaisemiseen.
Kukaan ei onneksi enää kuuntele suurinta osaa 70-80-luvun vaihteessa tehdystä punkista. Suuri rokkihuijaus on paljastettu. Sitä vastoin Abba on noussut arvoon arvaamattomaan, ja hyvällä syyllä. Abba teki vetävää popmusiikkia, jossa oli oikeasti sellainenkin juttu kuin melodia, ja vielä siinä vaiheessa kun yhtye oli hajoamassa jäsentensä välisiin avioeroihin, se onnistui rautaisella ammattitaidolla tekemään aiheesta koskettavaa musiikkia (Knowing Me, Knowing You). Viime kädessä oikea taide (Abba) voitti siis kaupallisen roskan (punk).
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- Tiedolla johtamisen konsultti (BI)Knowit Oy - Saranen Consulting Oy
- 1.
-
Abba on Abba, siitä ei mihinkään pääse, mutta Abba-kopiot saisivat olla laillista riistaa. Hyi.
- 2.
-
Eikös hevi myy nykyään pirun hyvin, etenkin Suomessa? Olihan tuo örinämättöä soittava Lamb of Godkin jopa viidentenä jenkkilistalla, moderneista punk-bändeistä, kuten Green Day, puhumattakaan, ja Suomessa Iron Maidenin uusin kiekko myy varmasti enemmän kuin Mamma Mia -musikaali.
- 3.
-
Abba pilasikin Euroviisuja ”tuodessaan kaupallisuuden” tullessaan, sen jälkeen vähänkin ”taiteellisemmat” esitykset kyllä loppuivat!
- 4.
-
Hyvä musiikki on aina hyvää - oli se sitten poppia, punkkia tai metallia. Ja se säilyy suosittuna, oli sitten kyseessä Abba tai Led Zeppelin.
- 5.
-
”Nyttemmin on tiedossa, että Sex Pistols oli hakaneuloista soittotaidottomuuteen yhtä laskelmoitu, managerinsa keksimä viritys kuin kaikki yhden oktaavin äänellä studiomuusikoiden säestyksellä laulavat mallitytöt. ”
Täyttä roskaa!
Mitä, jos katsoisit dokkarin Sex Pistolsin urasta, jossa ei ole kullankaivajien hakkujen jälkiä? The Filth and The fury on loistava dokumentti bändistä, joka samalla kertoo hyvin ”dead man” britanniasta, jossa taloudellinen lama on luonut uskomatonta köyhyyttä ja kurjuutta. Se loistava manageri oli enimmäkseen pelokas idiootti, jolla ei ollut mitään sanottavaa musiikista tai sanoituksista. Bändin jäsenet myös tuomitsevat punk uniformun ja Sid Vicious teeskentelyn mutta antavat äänensä niille hyville bändeille, jotka ottivat oppia DIY asenteesta, vaatteiden sijasta.
Sex Pistolsin jälkeen Lydon aloitti Public Image Ltd:
http://video.google.com/videoplay?docid=-3804909517853906183&q=public+image+ltd
…mutta menikö viesti perille?
- 6.
-
Ammattitaitoisesti tehty on objektiivisesti ammattitaitoisesti tehtyä. Tarttuvat ja vastustamattomat melodiat ovat minulle tuttuja lastenlauluista, jotenkin tuntuu, että sille tasolle jämähtäneet ihmiset eivät varsinaisesti kuuntele musiikkia, mutta ovat tottuneet musiikin soivan muun toiminnan taustalla. Jotta tähän saataisiin joku kiinnekohta, niin onhan se tarttuva kertosäe varmaan mukava. Abba on ilmiönä ja ruotsalaisen särmättömän ammattipopmusiikin aloittajana mielenkiintoinen ja ukot osasivat tosiaan vetää oikeista naruista ja tämän takia yhtye on syytä muistaakin. Instituutiomaisuuden vuoksi noita renkutuksia joutunee kuuntelemaan vielä tästäkin eteenpäin.
- 7.
-
Abba oli nuoruudessani se ykkösyhtye maailmaalla ja meillä Suomessa Hurriganes. Tosin Royals ja Rock´n Roll Band pistivät kovasti hanttiin. Itse olin Beatlesin ja Rolling Stonesin kannalla ja kovasti arvostin Hectorin musiikkia. Olin siis siinä suhteessa ”jälkeenjäänyt” ja sain osakseni arvostelua kaveripiirissä. Mutta olin aktiivinen musiikintekijä ja harrastaja. Siksi esikuvani osoittautuivat kestävämmäksi kuin toisten. Abballa oli hyvät musiikiliset lähtökohdat ja biisit melodisesti ja rakentellisesti huippuja. Siksi ne kestävät ajasta aikaan kuten Beatlesinkin teokset. Abbalta vain puuttui se ”rock-karheus”. Olivat liian siistejä olemukseltaan ja käytökseltään. Tätä vastaan se punk nousi. Tosin se Johnny Rotten haukkui Beatlesinkin lyttyyn. Ei varmaan ihan tiennyt millainen esimerkiksi John Lennon olemukseltaan oli. Punkista en juuri välittänyt vaikka sen harjalla nousi meille hyvä joukkue Eppu Normaali. Hevi rockissa on paljon klassisen, kirkkomusiikin elementtejä koska monesti tekijät ovat klassisen koulupohjan saaneita. Nyt kun kirkollista urkumusiikkia soitetaan sähkökitaralla niin siitähän tulee heavy-rockia ja saatananpalvontamusiikkia jota on myös kaupallisesti hyödynnetty. Kyllä ne tuottajat hoksaavat mistä raha tulee. Kuuntelen musiikkia yleensä tällä korvalla. Nuoret kyllä mieltyvät kovaan meininkiin ja vanhetessaan hyviin melodioihin ja musiikilliseen rakenteeseen sekä ammattimaisiin tulkintoihin. Menestyvä yhtye tekee musiikkia kaikenikäisille pelkän intuition pohjalta. Beatlesin nelikko George Martinin tuella pystyi tähän.
- 8.
-
Ei voi ihan sanoa että ABBA hajosi avioeroihin. Vaaleampi pari erosi -78 jouluna, levyjä tehtiin vielä monta, mainittiin vielä että rennompaa tehdä kun ei ole enää mies-vaimo-asetelmaa… Karvaisempi pari kävi sitten aviossa ja erosi -81. Knowing Me oli tehty jo -76. Koettuja eroja käsitteli eniten Winner Takes It All -80 ja All Is Said And Done-81.
- 9.
-
RaahRaah, musiikki on yleisinhimillinen ilmiö, joka perustunee johonkin biologiseen rytmin ja harmonian tarpeeseen. Lastenlaulut täyttävät tätä tarvetta erinomaisesti ja ovat siis hyvää musiikkia. On äärimmäistä elitismiä antaa ymmärtää, että harmoninen, rytmikäs musiikki olisi ”lapsellista”. Tämän seuraus olisi luonnollisesti se, että ihmistä puhuttelematon musiikki olisi hienostunutta. Hienostuneisuus tarkoittaa tällöin sellaista, minkä ymmärtämiseen tarvitaan tiettyyn ihmisryhmään kuulumista. Atonaliaa harrastavat klassiset säveltäjät ja useimmat popmuusikot tuottavat tämän määritelmän mukaista musiikkia. Mozart, Beethoven, Beatles, Abba taas puhuttelevat ihmistä, joten ne eivät ole ilmeisesti hienostuneita.
Musiikin voima tulee erinomaisesti esille poliittisessa ja uskonnollisessa musiikissa. Sanoma kuin sanoma menee erinomaisesti perille, kun se tuodaan kuuluviin iskevässä musiikissa: ”Työn orjat sorron yöstä nouskaa…se vanha vainooja, kavala kauhea…yli pauhun kenttien hurmehisten päin nousevan Suomen rantaa”. Laulakaapa huviksenne mitä tähansa näistä isolla porukalla, niin mieliala nousee kummasti ja käsi alkaa hapuilemaan jotakin, millä lyödä.
- 10.
-
Erastotenes,
ei minun tosiaankaan ole tarkotius väittää, että tarttuva musiikki olisi jotenkin huonoa. Hyvin suuri osa rockmusiikista, ja myös punkista, on hyvin iskevää ja yksinkertaista ja kuuntelen paljon myös tällaista musiikkia. Elitismiä mielipiteeseeni tulee väkisinkin siinä vaiheessa, kun annetaan ymmärtää musiikin iskevyyden ja helppouden olevan tärkeimpiä arvoja. Joihinkin musiikkityyleihin tai kappaleisiin sisälle pääseminen on vaikeampaa ja näin aikaavievempää, joten taustahälynä ne menevät ohitse ja satunnaisen kuuntelijan kannalta unohduksiin. Tiedän ihmisiä, jotka pitävät Beatlesia maailman kaikkien aikojen parhaimpana yhtyeenä sen vuoksi, ettei sellaista hysteriaa ole saaneet muut aikaan.
- 11.
-
RaahRaah,
mainitse muutama hyvä levy tai biisi, jotka ovat mielestäsi parasta, mutta eivät iskevyyteen ja helppouteen keskittyviä.
- 12.
-
En ole RaahRaah, mutta pari suosikkiani: F. Chopin: Etude op 10/3, Oscar Merikanto: Valse Lente, Franz Liszt: Mefisto valssi. ”Zappalta taas löytyy paljonkin biisejä jotka eivät ole iskevyyteen tai helppouteen keskittyviä. Nuo ovat vain osa mielimusiikistani, joskus sopii klassinen, joskus Zappa, joskus jokin Sicssor sisters, mikä milloinkin mielialan mukaan.
- 13.
-
Pop-Petteri,
en tiedä onko tässä varsinaista pointtia, mutta raskaammalta puolelta vaikka Neurosiksen tuotanto ja Burzum. Tool on tainnut juhlia listoilla aika vahvasti, vaikken itse niin yhtyeestä pidäkään. Mainstreamin ulkopuolelta löytyy niin varsinkin konepuolelta paljon vastaavaa. Iskevyys on keiltämättä monitulkintainen sana, mutta käytän nyt sitä merkityksessä ”kerta laakilla päähän.”
- 14.
-
Sex Pistolsien ainoa LP - Never Mind The Bollocks - on aivan takuuvarmasti eräs rockin historian merkittävimpiä esityksiä.
Itse olen vanhempaa sukupolvea, mutta nuoremman veljeni kautta olen oppinut punkin viimein hyväksymään - tosin pitkin hampain.Clash on aina rankattu ennen Sex Pistolseja - kuitenkin sen kaverit tunnustivat aikoinaan, että kyllä heilläkin kulki lujaa -Sex Pistolsien keikat vain olivat vielä paljon rajumpia ja suositumpia(!)
Eli Pistols ei ollut huono bändi musiikillisesti. Sitä ei ollut kasattu vaan se oli kehittynyt/syntynyt.
Ainoa todella paska (”kaupallinen”) tapahtuma bändin historiassa oli se, kun liian? lahjakas basisti Matlock (Beatles-diggari!) vaihdettiin seksikkääsen? huume-heikki Sid Viciousiin.
Surkea management Rottenilta…Pistols ei ehkä ollut ”oikea” bändi kuin rumpalin, kitaristin ja laulajan osalta, mutta Never mind the Bollocks kyllä näyttää, että kun riffi toimii, laulumelodia on kodallaan ja sanat shokeeraavat plus ”se jokin”, niin meillä on klassikko.
*
Mitä Abbaan tulee, niin en urputa. Hienoja melodioita, osuvia komppirakenteita. Ruotsin Beatles.