Plaza

Aihealueet: Ajankohtaista, Yhteiskunta, Politiikka, Siirtolaisuus, Rikollisuus

maahanmuuttopolitiikka, maahanmuuttajat, maahanmuutto, Ruotsi, lainsäädäntö, muslimi, profeetat, järjestäytynyt rikollisuus, rikokset, rikollisuus

Ns. maahanmuuttokriittiset tahot saivat vaalivoiton kaappaamansa bulvaanipuolueen avulla, jonka alle he ovat piilottaneet oman järjestörakenteensa - demokratia ja avoin yhteiskunta kun eivät koskaan ole olleet tälle porukalle mikään itseisarvo. Koska vanha kunnon olisiko homon päähän ampumisesta saatava hekuma vankilaan menon arvoinen -tyylinen vihanlietsonta ei ihan vielä kelpaa suomalaisessa valtavirtapolitiikassa, vaalivalvojaisissa vakuuteltiin, että tavoitteena on ”asiallisen keskustelun” aikaansaaminen maahanmuuttokysymyksestä.

Se olisikin melkoinen linjanmuutos, sillä ns. monikulttuurikriitikoiden tähänastinen linja on ollut asiallisen keskustelun johdonmukainen tukahduttaminen netissä mesoamalla ja möykkäämällä. Minunkin kommenttiosastoni on aika ajoin täyttynyt täysin päivän teemaan liittymättömistä ylistyslauluista, joissa lahkon jäsenet ovat kirjoittaneet suuren gurunsa ja johtajansa ihanuudesta ikään kujn tämä olisi pyhimys tai messias. Asiallisen maahanmuuttokeskustelun asemesta tämä halpisprofeetta omine uskollisine alistujineen on lietsonut mielikuvia hallitsemattomasta mutavyörystä, joka väistämättä tukahduttaa ”länsimaisen kulttuurin”, mitä hän sillä sitten tarkoittaneekaan. Muuten on omalla tavallaan huvittavaa, miten tämä sankari ja hänen palvojansa aina paheksuvat sitä, että heitä, heidän esiintymistyyliään tai heidän mielipiteitään kyseenalaistetaan mitenkään - siitä tulee elävästi mieleen eräidenkin tiettyjen kehitysmaiden rahvas, joka lähtee rätti päässä ja parta suussa raitille räyhäämään aina kun länsimaalaiset muka ovat loukanneet heidän profeettaansa. Voisi miltei luulla, että kyseessä on tietoinen jäljittely, parodia tai pastissi.

Maahanmuuttopolitiikkaa koskevat argumentit ovat olleet tasoa ”vastustamme hallitsematonta maahanmuuttoa”, ikään kuin Suomen maahanmuuttopolitiikka nytkään olisi erityisen avointa saati hallitsematonta. Yleisesti ottaen tänne pyrkijän on aika hyvin perusteltava, mitä hän tekee Suomessa; Suomeen ei muuteta läheskään siinä mitassa kuin useimpiin muihin länsieurooppalaisiin maihin, jenkkilästä nyt puhumattakaan. ”Maahanmuuttopolitiikka on pielessä”, huudetaan, mutta kukaan näistä kiljukauloista ei oikeasti tiedä, mikä Suomen maahanmuuttopolitiikka tarkkaan ottaen on ja mikä siinä on pielessä, paitsi se, että täällä ylipäätään saa olla tummaihoisia ihmisiä. Joskus toki voidaan viitata ulkomaalaistaustaisten nuorten miesten jengeihin ja näiden tekemiin rikoksiin; mutta kun Suomessa nuoret miehet ylipäätään ovat lapsipuolen asemassa - sekä koulufiksujen että öyhöttäväisempien teinipoikien on tässä maassa musertavan paha olla, samalla kun tytöt rynnistävät ohi koulutukseen, ammattiin ja työpaikkaan - on kyseenalaista, onko tämäkään millään järjellä pelkästään ulkomaalaisongelma. ”Emme halua tänne Ruotsin ja Ranskan tilannetta”, julistetaan, mutta toisin kuin Ruotsissa ja monissa Keski-Euroopan maissa, Suomessa ei ole ollut suurta vierastyöläisaaltoa 1950-1970-luvuilla. Silloisen massamaahanmuuton alkuperäinen idea oli, että nämä siirtotyöläiset eivät ylipäätään jäisi maahan työrupeamansa jälkeen eivätkä sulautuisi yhteiskuntaan, ja totta kai siitä seurasi kaikenlaista ikävää, kun osoittautui, että todellisuus ei totellut tätä päätöstä. Toisin sanoen ”Ruotsin tilanne” tai ”Ranskan tilanne” - mitä näilläkin iskulauseilla sitten tarkoitetaan - eivät Suomen tilanteen, nykyisen ja tulevan, osalta ole edes erityisen oleellisia.

Maahanmuuttokriitikot ovat yhdessä asiassa oikeassa: Suomessa voitaisiin käydä enemmän asiallista keskustelua maahanmuuttopolitiikasta. Asiallinen keskustelu tarkoittaa sellaista keskustelua, jossa keskustelijat esimerkiksi tietävät, miten paljon Suomeen muutetaan, millä perusteilla ja mistä maista. Asialliset keskustelijat myös ymmärtävät, että kun somalialaissyntyinen katuhuligaani Ali tekee rikoksen, se ei millään tavalla ole esimerkiksi persialaistaustaisen kokki Rezan syytä. Samoin asialliset keskustelijat ymmärtävät, että kun romanialaiset kerjäläiset EU:n yhdentymistä hyväksikäyttäen tunkevat Helsinkiin rahaa ruinaamaan, tämä ei ole missään, siis missään, tekemisissä sen kanssa, että Suomeen päästetään pakolaisia EU:n ulkopuolelta - kyseessä on näet kaksi eri asiaa, jotka tapahtuvat eri lakien ja eri sopimusten nojalla. Kevytmielinen rasistiksi leimaaminen ei tietenkään kuulu asialliseen keskusteluun. Tämä ei kuitenkaan ole mikään syy olla kutsumatta rasisteiksi sellaisia henkilöitä - kantasuomalaisia tai maahanmuuttajataustaisia - jotka on oikeudessa tuomittu etninen viha motiivina tehdystä karkeasta väkivaltarikoksesta.

Asiallinen keskustelu ei kuitenkaan maahanmuuttajakriitikoita kiinnosta: heillä ei ole siihen rahkeita eikä halua. Heikäläisten tavallinen taktiikka on, että otetaan vaikkapa jokin yleistä paheksuntaa ja kammoa herättävä muslimikulttuurin piirre - olipa se sitten vaikka häpeäväkivalta (ilmaus ”kunniaväkivalta” ei oikein osu kohdalleen) tai naisen ympärileikkaus - ja keitetään kokoon hirmuinen skandaali julistamalla, että kukaan ei tämänkään ongelman ratkaisemiseksi tee mitään ja että yhteiskuntaa hallitseva lässymonikulttuurisuussalaliitto estää keskustelunkin asiasta. Tätä käytetään sitten karttuna, jolla lyödään kaikkia maahanmuuttajia, olivatpa he muslimeja tai eivät, olivatpa he pimpanleikkaajamaista kotoisin tai eivät. Syy siihen, että maahanmuuttajia pitää vastustaa, muuttuu venyen ja paukkuen. Lähtökohtaisesti ”maahanmuuttokriitikot” tietenkin korostavat muslimien vierasta ja vaarallista uskontoa, koska se on oikeasti aika hyvä argumentti, mutta se ei suinkaan tarkoita, että esimerkiksi kulttuuriltaan ja kieleltään täysin suomalaiset, mutta tummaihoiset adoptiolapset tai afrikkalaisen isän lapset saisivat armon. Tummaihoinen on vieras ja vihollinen, vaikka olisi syntyperäinen suomalainen.

Mitä noihin muslimien barbaarisempiin tapoihin tulee, tosiasia on, että Suomessa on vaikkapa Mannerheimin Lastensuojeluliiton hieman tökerösti nimetty Amoral-projekti, jonka tarkoitus on ehkäistä häpeäväkivaltaa, ja naisten ympärileikkauksia taasen vastustetaan esimerkiksi Ihmisoikeusliiton KokoNainen-hankkeella. Näistä ei kuitenkaan kannata yrittääkään puhua ”maahanmuuttokriitikoille”. Kun heikäläiselle niistä mainitsee, hän saattaa kyllä olla vilpittömästi ilahtunut siitä, että asialle ollaan tekemässä jotakin, mutta viimeistään seuraavana päivänä hän sökeltää jo raivoissaan samaa vanhaa propagandaansa, eikä mikään ole muuttunut. Tällaisilla henkilöillä ei ole mitään moraalista oikeutta moittia ketään muuta ”keskustelun puutteesta”, koska he itse eivät ole vastaanottavaisia argumenteille eivätkä ylipäätään sanan varsinaisessa merkityksessä keskustele. He vain haluavat tylsään elämäänsä suuria tunteita, joissa voivat piehtaroida. Ja kun he ovat etukäteen tykönänsä päättäneet, että esimerkiksi Ihmisoikeusliitto on naiivien musliminpaapojien pulju, heidän systeeminsä ei yksinkertaisesti ota käsittelyyn sellaista mahdollisuutta, että asianomainen järjestö voisi toimia aktiivisesti pimpsansilpojia vastaan.

Keskusteleminen ns. ”maahanmuuttokriitikoiden” kanssa on hukkaan heitettyä aikaa siksikin, että heidän maailmassaan ei ole olemassa legitiimejä erimielisyyksiä. On vain oikeassaolijoiden sisäpiiri ja sen ulkopuolella huonot, kelvottomat ihmiset, jotka eivät suostu jakamaan heidän näkökantaansa. Meitä sisäryhmään kuulumattomia voi korkeintaan moraalisesti paheksua väärämielisyytemme vuoksi, mutta tasaveroisiksi dialogikumppaneiksi meitä ei tunnusteta. Ja jos uskaltaudumme arvostelemaan Profeetan Pyhiä Kirjoituksia, palvojat viskaavat välittömästi niskaamme fatwan.

Ns. ”maahanmuuttokriitikoita” ei siis todellisuudessa nappaa tippaakaan perehtyä maahanmuuton koko kuvaan, paitsi niiltä osin kuin se kelpaa kauhupropagandana käytettäväksi. Heitä ei myöskään kiinnosta nähdä esimerkiksi maahanmuuttajien rikoksia osana yleistä rikollisuus- tai syrjäytymisongelmaa, vaan kyse on aina jostain erityisestä maahanmuuttajaongelmasta. Kuitenkin monissa tapauksissa olisi mielekkäämpää puhua vain rikollisista eikä maahanmuuttajarikollisista. Esimerkiksi Ruotsissa etnisesti järjestäytynyt rikollisuus alkaa tuoreen reportaasikirjan mukaan olla jo menneen talven lumia: erään uudehkon rosmoliigan organisoija värväsi riveihinsä tietoisesti sekä maahanmuuttajataustaisia roistoja että skinejä, jotta pojille syntyisi oma, aikaisemmista harrastuksista riippumaton identiteetti osana tätä uutta jengiä. Liiga on tiettävästi sittemmin laajentunut ja menestynyt Ruotsin rikosmaailmassa. Tätä koplaa olisi asiatonta käyttää todisteena sen enempää skinien kuin ulkomaalaistenkaan olemuksellisesta rikollisuudesta. Kyse on yksinkertaisesti vain rikollisista ilman etumerkkejä.

Eikö Suomen maahanmuutto- ja kotoutuspolitiikassa sitten ole moitittavaa? No taatusti on. Täysjärkisten ihmisten tolkulla - joihin siis emme laske maahanmuuttokriitikoita - on tajuttavissa, että esimerkiksi suomen kielen opetusta pitää olla maahanmuuttajille mahdollisimman vaivattomasti ja mahdollisimman laajalti tarjolla, ja että varsinkin työttömät maahanmuuttajat tulisi oikeastaan lainsäädännöllä pakottaa osallistumaan suomen kielen kursseihin, juuri työllistymisen kannalta. Kuitenkin vähän väliä saa lehdistä lukea juttuja, joissa sekä maahanmuuttajat että näiden parissa toimivat työntekijät valittelevat suomen kielen opetuksen niukkuutta ja hajanaisuutta. Tämä on ihan oikea ongelma, jonka ratkaiseminen on oleellisen tärkeää kaikkien edun kannalta, niin tulokkaiden kuin kantasuomalaistenkin. Mutta ns. maahanmuuttokriitikoita kiinnostaa vain maalailla seinille kaunopuheisesti piruja isänmaan tuhosta. Kauhupropagandalla ei ikinä ratkaista ensimmäistäkään yhteiskunnallista ongelmaa, vaikka sillä näköjään päästäänkin valtuustovaalien voittajaksi.

On toki myös selvää, että valtionhallinto ei tiedota kansalaisille riittävästi siitä, kuka tänne muuttaa, miksi ja minkä lakien perusteella. Kansalainen, joka vilpittömästi pelkää kuollakseen, että ”somali tulee ja tappaa”, saattaa toki yhtä vilpittömästi ajatella, että räyhäävä maahanmuuttajavastainen rääväsuuehdokas on ainoa, joka häntä ylipäätään haluaa suojella ”somalilta, joka tulee ja tappaa”. Kansalainen, jolle selkeästi on kerrottu, millainen lainsäädäntö säätelee Suomen maahanmuuttoa, mitkä asiat perustuvat kansainvälisille sopimuksille ja mitkä Suomen maakohtaiselle lainsäädännölle tai mikä ero on esimerkiksi oleskeluluvalla, turvapaikalla ja kansalaisuudella, voisi sitä vastoin paikantaa epäkohdan ja selittää päättäjille, mikä häntä tarkkaan ottaen maahanmuuttopolitiikassa nyppii. Kun kansalaisia ei valisteta maahanmuuttopolitiikan laillisista ja kansainvälispoliittisista reunaehdoista, he ovat vastaanottavaisia asiattomalle pelon lietsonnalle ja faktojen valikoinnille.

Häiriköt ovat tietysti saaneet virikettä myös julkista maahanmuuttoliturgiaa pitkälti hallitsevasta lällyidealistisesta puhetavasta. Tosiasiassa Suomen maahanmuuttopolitiikkaa hoidetaan jämerällä virkamiespragmaattisuudella, mutta koska tämä ei näy julkisessa keskustelussa, agitaattorit voivat helposti uskotella ihmisille, että koko asia on todellisuudessakin, eikä vain juhlapuheissa, liukunut nyyhkyjen ihmisoikeustätien käsiin, jotka eivät piittaa maan edusta pätkääkään.

Viime kädessä tietysti maahanmuutto ja sen ongelmat eivät oikeasti pätkääkään kiinnosta yhteiskuntarauhan venettä tieten tahtoen keikuttavia ammattihäirikköjä. Useimmilla näistä mölytoosista on jo pitkä ura takanaan esimerkiksi hurrivihajärjestöissä, ja mielellään vihjaillaankin ”rajattoman maahanmuuton” olevan Freudenthalin viisaiden pöytäkirjoista asti juontuva suomenruotsalaisten salaliiton juoni. Ilmeisesti ”pakkoruotsista” inttämällä ei kuitenkaan saatu tarpeeksi paljon kannatusta irti, joten tämä porukka siirtyi sitten ”monikulttuurikritiikkiin”. Kyseessä on itsetarkoituksellinen viha, joka etsii kohdetta - vihakulttuuri, joka perustelee itsensä poliittisesti milloin milläkin, mikä nyt sattuu olemaan muodissa.

PS: Kommenttilaatikko on avoin, mutta sieltä poistetaan kaikki häiriköille myötämielinen kirjoittelu. Syy on se, että olen saanut lopullisesti tappiini heidän hihhuloinnistaan ja julkisesta tunnerypemisestään viimeisten parin vuoden aikana. Menkööt muualle palvomaan profeettaansa. Meidän kunnon ihmisten on lopultakin aika ottaa näiltä öykkäreiltä haltuumme niin netti kuin maahanmuuttodebatti.

Panu Höglund