Elämäni Stalinin kanssa
31.5.2009
Panu
Aihealueet: Yhteiskunta, Politiikka, Maailmanpolitiikka, Historia
Koska nettitelevisiosta tuli männäviikolla katsottua sekä nopealiikkeisesti edennyt amerikkalaiseen makuun tuotettu dokumentti Stalinin urasta että itsensä Aleksandr Solženitsynin haastattelu, voinen käyttää tilaisuuden hyväkseni muistellakseni 12-vuotiaana aloittamaani tutkimusmatkaa tämän diktaattoreista julmimman yksityiseen maailmaan. Huomattava osa 70-luvun vasemmistoväritteisyydestä kerrotuista jutuista on äärioikeiston propagandaa, mutta ilman muuta on totta, että yksityiskohtaisia tietoja Stalinin diktatuurista ja Neuvostoliiton ihmisoikeusloukkauksista noin yleisemminkin oli vaikea saada. Pienelle pojalla Vankileirien saaristo oli siksi suuri järkytys.
Usein kuulee kysyttävän, miksi Stalin ei ole niin ruodittu ja mässäilty hahmo kuin Hitler. Ensimmäinen mieleeni tuleva syy on, että Stalinin diktatuuri ei ole arvoituksellinen. Euroopan takapajuisimmassa, itsevaltaisemmassa persläpivaltiossa alkaa vallankumous, ihmekös tuo. Erinäisten vaiheiden jälkeen vallan onnistuu kaappaamaan se kaikkein radikaalein höyrypäiden joukkio, tuokaan ei hämmästytä ketään. Höyrypäät eivät osaa johtaa isoa jälkeenjäänyttä maata muuten kuin raakamaisin hirmuvaltaottein, mikä oli odotettavissa; ja kurkunleikkaushengessä käydyn valtataistelun jälkeen valtaistuimelle päätyy se kaikkein häikäilemättömin ja vainohulluin ihmispeto, eikähän siinä muutenkaan voinut käydä. Hitlerin valtaannousu oli arvoituksellisempi ja pelottavampi, koska se tapahtui poliittiselta kulttuuriltaan varsin sofistikoituneessa länsimaassa. Hitlerin aaterakennelmakin oli pelkkää räkäistä rasismia ja raakalaisuutta, joka vetosi ihmisen alhaisimpiin vaistoihin - Stalinin kyky vietellä ihmisiä sitä vastoin ei hämmästytä, koska hänen aatteensa perustui ihmisen jalouden väärinkäyttämiseen ja lupasi kaikkien kansojen veljeyttä.
Myös elämänsä puitteiden osalta Stalin tekee inhimillisemmän vaikutelman kuin Hitler. Hänen julmuudelleenkin on olemassa selitys, joka kelpaisi vaikka Rosvo-Roope -tyyliseen balladiin: hän oli hyvin rakastunut ensimmäiseen vaimoonsa, tavalliseen georgialaistyttöön Ketevan (venäjäksi Jekaterina) Svanidzeen, joka kuoli lavantautiin lyhyen avioliiton lopuksi. Ketevanin hautajaisissa Stalin sanoi tunne-elämänsä kuolleen vaimon mukana, ja hänen sittemmän elämänsä valossa meillä ei totisesti ole mitään syytä epäillä hänen puheitaan. Tyttö, jota hän lempi, menehtyi sairauteen, ja siksipä tuli Josefista julma ryöväri.
Julma ryöväri on tässä oikeutettu ilmaus siksi, että nuori Stalin todellakin osallistui yhdessä kovapintaisten kaukasialaisten rosvojen kanssa raakamaisiin ryöstöihin rohmutakseen rahaa puolueelleen. Tuohon aikaan hänen lempinimensä ei vielä ollut Stalin (”teräsmies”), vaan Koba. Tämän nimen hän sai Aleksandre Qazbegin, 1800-luvulla eläneen georgialaisen kirjailijan ja kansanperinnetutkijan, seikkailuromaanista Mamis mk’vleli, ”Isänmurhaaja” - kielen omituisuuksiin kuuluu, että ”isä” on georgiaksi mama - jonka päähenkilöistä yksi oli Robin Hood -hengessä esitelty vuoristorosvo Koba, mahdollisesti alun perin kansanrunouden hahmo. Isänmurha lienee ollut varsin lähellä pikku Josefin sydäntä muutenkin, koska hänen suutari-isänsä Besarion (venäjäksi Vissarion) Džughašvili oli raakamainen juoppo, joka hakkasi perhettään ja meni lopulta täysin rappiolle.
Kuten sanottu, Vankileirien saariston luin jo pikkupoikana, mutta vähän vanhempana pääsin perehtymään Isaac Deutscherin elämäkertaan Stalinista. Deutscher oli näitä kriittisiä marxilaisia, ilmeisestikin jonkinlainen trotskilainen - nuorena miehenä Puolassa hän ainakin sai potkut kommunistipuolueesta trotskilaisena suositeltuaan kommunisteille yhteistyötä sosiaalidemokraattien kanssa natsismin torjumiseksi. Koska isä ja aurinkojumala Stalin ei tuossa vaiheessa vielä pitänyt natseja yhtä merkittävänä vaarana kommunisteille kuin sosiaalidemokraatteja, hänen palvojansa Puolassa eivät myöskään voineet hyväksyä moista pyhäinhäpäisyä. Deutscher taisi olla se Stalinin elämäkertureista, jonka teoksesta ensimmäisenä sain tietää Stalinin lyhyestä nuoruudenavioliitosta.
Poika, jonka Stalin sai Ketevan Svanidzen kanssa, sai nimekseen Jakov, ja ilmeisestikin isän ja pojan suhde oli vaikea: eri lähteet kuvaavat sitä milloin läheiseksi, milloin riitaiseksi. Ehkä kyse oli kahdesta voimakastahtoisesta mieshenkilöstä, jotka eivät mahtuneet samaan taloon. Kumpikin kaipasi toisen kiintymystä, mutta ei tohtinut tunnustaa sitä ääneen. Poika lienee muistuttanut Stalinia kipeästä nuoruudenrakkaudesta, jonka hän vaeltavan vallankumouksellisen vuosinaan koki unohtaa monenlaisten rakastajatarten sylissä, kuten olemme äskettäin saaneet lukea Simon Sebag Montefioren kirjoista. Jakov joutui saksalaisten sotavangiksi, millä natsien propaganda tietenkin revitteli asianmukaisesti. Suomen Kuvalehti julkaisi joskus 80-luvun alkupuolella jutun Jakovin viimeisistä hetkistä: sen mukaan Jakov oli riitaisa mies, joka ei tullut toimeen vankitoverien kanssa ja oli varma kuolemastaan: jolleivät saksalaiset, niin sitten isä surmaisi hänet kuten Iivana Julma aikoinaan oman poikansa. Neuvostosotilashan ei saanut antautua Saksan armeijalle: sodan jälkeen sotavankeja odotti maanpetossyyte ja matka Gulagin saaristoon. - Lopulta Jakov heittäytyi vankileirin sähköaitaan, mutta ei saanut surmaansa, jäi vain kouristuksenomaisesti aitaan kiinni. Hän huusi Harig- tai Harich-nimiselle saksalaiselle vartijalle: Olet sotilas! Älä kursaile vaan ammu! Näin Harig myös teki, ja siihen loppui Jakovin elämä. Erään version mukaan hän teki itsemurhan häpeästä: puolalaiset vankitoverit olivat kohdelleet häntä hyvin ja antaneet hänelle osan ruoka-annoksestaan, eikä hän kestänyt ajatusta, että Katynin joukkomurha oli neuvostoliittolaisten tekosia.
Mitä tulee Solženitsyniin, jopa häneen muuten varsin kriittisesti suhtautuva Roy Medvedev on omassa Stalin-kirjassaan - ruotsiksi se on käännetty nimellä Stalin och stalinismen - joutunut myöntämään, että Ensimmäinen piiri -romaanin kuva vanhenevasta Stalinista oli aika osuva. Stalinin terveys ei koskaan ollut poikkeuksellisen hyvä, sanoi Medvedev - i själva verket var Stalin aldrig känd för järnhälsa - ja kun ottaa huomioon, että hän ilmeisesti vielä vanhana miehenä poltti piippuaan ja nautti kotimaansa viineistä (hänen lempiviinikseen on väitetty ainakin Kindzmaraulia, mikä viinistä pitävien stalinistien tiedoksi tuotakoon), ei tainnut viime kädessä olla mikään ihme, että hänellä oli kunnia tulla saman taudin kaatamaksi, joka vei hänen oppi-isänsä Leninin. Lähipiiri pelkäsi diktaattoria, eikä heitä voi siitä moittia; niinpä, kun Stalin ei kerran kutsunutkaan alaisiaan tavanomaisiin yökuhkijaisiinsa mässäilemään ja pämppäilemään aamuun asti, seuraajat pelkäsivät pahinta - sitä, että isä-aurinkoinen olisi päättänyt panna pystyyn uudet puolueenpuhdistajaiset ja että he itse olivat ylimpinä listalla.
Mutta Stalinista ei ollut enää puhdistamaan ketään. Hän makasi omissa virtsoissaan lattialla, halvauksen saaneena. Pelko esti alaisia hakemasta hänelle apua - he eivät uskaltaneet tulla paikalle tilannetta toteamaan. Kun apu lopulta saapui, se tuli liian myöhään. Suuri puhdistaja oli kohdannut oman Puhdistajansa.
- Tuotesuunnittelija, KomponenttipaketointiMurata Electronics Oy
- VHDL osaajaMurata Electronics Oy
- Asiantuntijoita tuotekehitykseen ja prosessitukeenMurata Electronics Oy
- Software development manager, AndroidMurata Electronics Oy
- Junior ConsultantBentley Systems
- Kirjanpitäjä järjestelmän käyttöönottoprojektiinHR Yhtiöt Oy
- Java DevelopersVaadin Oy - Saranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 järjestelmäasiantuntijaaSaranen Consulting Oy
- ServerPro - 10 kehittymishaluista it-tukihenkilöäSaranen Consulting Oy
- Tiedolla johtamisen konsultti (BI)Knowit Oy - Saranen Consulting Oy
- 1.
-
I <3 Stalin.
- 2.
-
Tekevälle sattuu…
- 3.
-
”Myös elämänsä puitteiden osalta Stalin tekee inhimillisemmän vaikutelman kuin Hitler. Hänen julmuudelleenkin on olemassa selitys, joka kelpaisi vaikka Rosvo-Roope -tyyliseen balladiin: hän oli hyvin rakastunut ensimmäiseen vaimoonsa, tavalliseen georgialaistyttöön Ketevan (venäjäksi Jekaterina) Svanidzeen, joka kuoli lavantautiin lyhyen avioliiton lopuksi. Ketevanin hautajaisissa Stalin sanoi tunne-elämänsä kuolleen vaimon mukana”.
Tuosta voisi kyllä olla eri mieltäkin vaikka tuohan se yhden lisän Stalinin persoonaan. Hitleriähän pidettiin aikalaistensa kuvauksissa jopa viehättävänä ja ystävällisenä henkilönä yksityiselämässään. Hänestä tehty(hämmästyttävän hyvä) psykologinen profiili toisen mailmansodan aikana(sisälsi kyllä myöhemmin vääriksi osoittautuneita pohjatietoja) saa kyllä Hitlerin näyttämään .. no, ainakin ihmiseltä. Psykoanalyytikot tietävät tuhansien potilaskertomusten pohjalta, mikä altistaa ihmisen tiettyyn käytökseen. Useimmat esim. isänhakkaamat eivät kuitenkaan koskaan sorru 'epätoivottuun' käytökseen jonkin kompensoivan asian tai luonteenominaisuuden takia tai siitä syystä, ettei heillä koskaan ole sellaista asemaa tai valtaa, jossa he voisivat päästää 'pimeän puolensa' valloilleen.
Latvialaisen Edvins Snoren ohjaama kohuelokuva The Soviet story kertoo peittelemättä Stalinin rikoksista. Yksi niistä, jo unohdettu, oli tahallaan aiheutettu Ukrainan nälänhätä 1932-33; seitsemän miljoonaa ukrainalaista kuoli kun kaikki ruoka takavarikoitiin. Vain puhemies Mao yltää Stalinin rikollisuuden ja julmuuden tasolle. Hitler jäisi näistä herroista kauas jälkeen, mutta juutalaisten massamurha 'tasoittaa' tilannetta.
Saksa oli sodan hävinnyt osapuoli ja suurelta osin siksi Hitlerin ja natsien rikoksia on mässäilty loputtomasti; silti enimmäkseen hyvin heikkotasoisesti ja vain vähän objektiivista analyyttisyyttä osoittaen. Hitlerin leimaaminen pelkästään hulluksi, paholaiseksi ja epäonnistuneeksi taiteilijaksi ei sitä ole.
Eu-maita on kehoitettu julistamaan elokuun 23. totalitaaristen ja autoritaaristen hallitusten uhrien muistopäiväksi. Samana päivänä 1939 Saksa ja Venäjä jakoivat Euroopan etupiireihinsä.
- 4.
- 5.
-
Stalinin vaiheista kertova juonellinen pornoelokuva olisi unelmien täyttymys.
Russia-export versiosta poistettaisiin kohtaus, jossa on Mannerheim ja Stalin. - 6.
-
Stalin ansaitsee muiden epiteettien ohella maininnan ”merkittävä antikommunisti” - murhattuaan satojatuhansia puolueensa jäseniä.
Miltähän N:liitto olisi näyttänyt jos Trotski olisi voittanut Leninin kuoleman jälkeisen valtataistelun?
- 7.
- 8.
- 9.
-
Urho oli kuitenkin kaikesta huolimatta henkilö, joka puolusti Suomalaisuutta ja edes yritti säilyttää sitä jotenkin. Samaa ei voi sanoa monesta muusta politikosta.
Urhon tiedetään uhonneen mm. Stalinille:
~”Vaikka koko Eurooppa muuttuisi kommunistiseksi, niin Suomi ei, jos kansa niin tahtoo.”
Stalin nauroi Kekkoselle P:sti kuuultuan kommentin, mutta asian ydin on se, että nykyyään kukaan ei uskaltaisi mitään vastaavaa sanoa edes kysymys-/anelumuodossa. - 10.
-
Useammankin Stalin-elämänkerran olen lukenut. Huovisen suur(?)miestrilogiaa suosittelen. Osittaisen fiktion takaa saattaa löytyä totuus, tietenkin Hitlerin loppuvaiheet ja 'jatkoaika' ovat puppua.
Tulee mieleen, tekivätkö nämä miehet historiaa vai historia heidät? Kuten Panu vihjasi, niin Trotski olisi yksinvallan saatuaan lähenyt välittömästi 20-luvulla tekemään sotilaallista maailmanvallankumousta. Tuskin olisi onnistunut, mutta Suomi olisi ollut helppo pala ennen yhteiskunnan eheytymistä ja talouden nousua.
- 11.
- 12.
- 13.
-
@9, pölpöti,
Kekkonen laukoi tuon kuuluisan kommenttinsa Hrustseville, ei Stalinille. Vuosi oli joko 1957 tai 1958. Hrustsev vastasi jotain tähän tapaan: ”Se sopii. Me järjestämme sitten ryhmämatkoja ihmisille, jotta pääsevät näkemään, miten takapajuista kapitalismissa on joskus ollut.” Hrustsev uskoi oman aatteensa voittoon mitä ilmeisimmin tosissaan. Hän varmaan saattoi tosissaan naureskella ajatukselle, että 1990-luvulla kommunistisessa Euroopassa olisi kapitalismin ulkomuseo, Suomi.
- 14.
-
Werner Maser kertoo vastikään suomennetussa kirjassa Adolf Hitlerin Taisteluni, että Hitler ei ollutkaan köyhä eikä hänen tarvinut koluta yömajoissa. Muistaakseni hän joutui ehkä niin tekemään pakoillessaan armeijaa Itävallassa. Oikeasti Hitler nautti hyviä tuloja, joiden vuoksi hänen ei tarvinut Wienissä eikä Münchenissä edes tehdä työtä juurikaan. Vain siksi hän pystyikin käymään parlamentissa seuraamassa istuntoja ja ”lukemaan Wienin kirjaston lähes kokonaan”.
Kurja ja köyhä nuoruus oli vain valhetta, koska duunarit eivät olisi kunnioittaneet ihmistä, joka saattoi elää joutilaisuudessa intellektuellina ja jonka ei tarvinut tehdä oikeaa työtä.
- 15.
- 16.
-
Ei kyse ollut tästä, vaan perinnöstä ym. Tulot olivat äidin kuolemankin jälkeen melko leveät. Ehkäpä jälkipolvien mielestä taas tämä ”yömajaluuseri” on niin herkullinen juttu, että sitä ei viitsitä kyseenalaistaaa, vaikka kyseessä on selvästi Hitlerin menneisyydestään sepittämä satu.
- 17.
-
Stalin erosi muista bolsevikkien johtajista siinä, että hän oli taustoiltaan peräkylän poika ja juurikin rosvoroope kun taas useat muut olivat Euroopassa asuneita ainakin semi-intellektuelleja. Lenin olisi mahdollisesti ollut siirtämässä syrjään Josefia viime hetkillään, joten tähänkin voi kehitellä salaliittoteorian.
Sinänsä mielenkiintoistahan bolsevikeissa oli se, että Leninin aikaan kyseessä nimenomaan oli diktatuuripuolue ja sen kokouksissa Leninkin joutui joskus vähemmistöön. Stalin jyräsi tämän perinteen.
- 18.
- 19.
- 20.
-
” Puolueen johtoportaaseen tai muuhun vastaavaan sisäpiiriin hyväksytyillä voi olla yllättävänkin hyvä sananvapaus ja avoimuus omassa porukassaan.”
”Demokraattista sentralismia”, taidettiin aikoinaan sanoa tastä.
- 21.
-
Lyhyesti:
Stalin onnistui yhdessä tavoitteessaan erittäin hyvin, nimittäin Euroopan kielellisessä slaavilaistamisessa. Tämä aalto ei ole vieläkään pysähtynyt vaan
expansio jatkuu siten, että aalto pyyhkii edelleen useiden S- ja SU-kielten yli. Toisaalta hän ei ole ainoa, vaikkakin tehokkain ko. asian ajaja.
Ja mitäpä muuta aidolta Ryssältä voimme odottaa? - 22.
- 23.
-
”Yömajaluuserin sijasta olisi kai parempi puhua renttuboheemista, sillä silloin kun rahaa oli, Hitler pani sen menemään mm. käymällä innokkaasti Wagnerin oopperoissa. Vastuullisempi mies olisi säästänyt.”
Oliko Hitler YTM, siis ennen poliitikoksi ryhtymistään ja politiikassa menestymistään?
- 24.
- 25.
-
Kyllä Hitler oli Wienin aikoinaan työtä vieroksuva köyhä hamppari. Munchenissä hän alkoi kai nauttia jonkinlaista palkkaa natsipuolueviroistaan. Hän vaurastui nopeasti vankilasta päästyään Mein Kampf -kirjastaan saamilla tuloilla jo paljon ennen valtakunnan kansleriksi pääsyään. Asuinolot kehittyivät ikävuosina 30-40: yömaja, alivuokralaishuone, kaksio ja oma 7 makuuhuoneen lukaali. Virka-asunnot valtionpäämiehenä 44-vuotiaasta alkaen ja hiililäjänä puna-armeijan hallussa 56-vuotiaana.
Minua sinänsä ärsyttää historiallisten henkilöiden sukupupuolielämän takautuva spekulointi, mutta Hitler oli ilmeisesti A-seksuaali. Ei ole jäänyt havaintoja nais-, mies- eikä hauveliystävistä (ennen Eva Braunia). Sihteereitäkin kohteli etäisen korrektisti, kun muut päämajan upseerit olivat kovia flirttailemaan. Adolf itse aiheutti naisten joukossa hysteriaa. Sinatralla, Elviksellä, Beatlesilla, BCR:llä ja Dingolla on siinä suhteessa edelläkävijä musiikkimaailman ulkopuolella:)
- 26.
- 27.
-
”Hitlerin valtaannousu oli arvoituksellisempi ja pelottavampi, koska se tapahtui poliittiselta kulttuuriltaan varsin sofistikoituneessa länsimaassa.”
Mitä tästä varmuudella opimme: Saksaa ei enää koskaan voida pitää sofistikoituneena länsimaana.
Ehkä se oli alkujaankin erehdys.
- 28.
- 29.
-
Toki Saksa on sofistikoitunut länsimaa, mutta varsin nuori demokratia. Mm Berliinissä, Dresdenissä ja Leipzigissa on ollut demokratia vain kolmisenkymmentä vuotta. Naapureissa Puolassa ja Tsekissä vajaat 10 vuotta pitempään.
- 30.
- 31.
-
30# Tämän allekirjoitan täysin.