Plaza

Viime aikoina muutkin kuin pahamaineinen Björn Wahlroos ovat julkisesti kritisoineet hyvinvointivaltiota - ”kritiikki” tulee tässä yhteydessä ymmärtää sanan viime aikoina yleistyneessä merkityksessä, jonka mukaan esimerkiksi Hitleriä voidaan kutsua ”juutalaisuuden kriitikoksi” - ja kun se kerran tuntuu olevan muotia, minäkin voin tuhertaa muistiin pari sanaa asiasta. Keltään ei varmaankaan ole jäänyt huomaamatta, että suhteeni hyvinvointivaltioon on viime vuosina käynyt yhä epäilevämmäksi, vaikken mielelläni haluakaan samaistua niihin, jotka tuntuvat vastustavan sitä silkasta sadismista. Yksi tärkeimpiä syitä siihen, miksi en halua heittäytyä mukaan käynnissä olevaan retoriseen sotaan sosiaalivaltiota vastaan, on se, etten nuoruusvuosinani varmaankaan olisi selvinnyt hengissä ilman sen ajoittaista apua. Tällä taustalla ei tunnu moraalisesti oikeutetulta kyseenalaistaa sosiaaliapua. Sitä vain ei kehtaa.

Lue lisää | Kommentit (28)

Niin vapaa ja tasa-arvoinen kuin yhteiskuntamme onkin, siinä esiintyy syntipukki- ja paariaryhmiä, joiden lyöminen ja sylkeminen on ollut eliitin, vakiintuneiston ja hallitusherrojen luovuttamaton oikeus jo vuosikymmeniä. Ennen vanhaan tällainen ryhmä olivat aseistakieltäytyjät ja siviilipalvelusmiehet, joita sai solvata ja uhkailla murhilla täysin laillisesti. Tästä katkeroituneina, kuten tiedämme, joukko entisiä siviilipalvelusmiehiä on alkanut brändätä maahanmuuttajia uudeksi maalitauluksi ja pitkälti onnistunutkin siinä. Mutta yksi mudanheiton kohde on pysynyt muuttumattomana, eli opiskelijat. Ne himputin lorveliinit, jotka eivät muuta teekään kuin juhlivat haalarit päällä, ovat sukupuoliyhteyksissä toistensa kanssa ja hoilaavat aivan liian hilpeitä lauluja vappuisin. Aina silloin tällöin joku ministeri tai muu kanisteri alkaa julkisuudessa marmattaa siitä, kuinka ne helvetin stuidut eivät vieläkään valmistu ajoissa ja kuinka tärkeää olisi saada elinkeinoelämän kaleeriin nuoria aironvetäjiä mitä pikimmin. Mielellään maisterintasoisia. Katsokaas kun talous vaatii tuottavan työn tekijöitä.

Lue lisää | Kommentit (31)

Perussuomalaisten suhdetoimintamies Matti Putkonen jyrähti tuossa äskettäin siitä, kuinka väärin persuja hänen mielestään viestimissä kohdellaan.  En tiedä oliko kyse freudilaisesta lipsahduksesta vai mistä, mutta Putkonen sanoi ihan oikeasti jota kuinkin niin, että viranomaislähteistä saatuihin tietoihin perustuva kirjoittelu on hänen mielestään vihakirjoittelua ja poliittista vainoa, jos se koskee perussuomalaisia. Putkosen mielestä median edustajien pitäisi neuvotella persujen kanssa yhteiset pelisäännöt siitä, miten puolueesta saa kirjoittaa - kumma kyllä mikään muu puolue ei ole tällaisia rauhanneuvotteluja tarvinnut, vaikka suhteet poliitikkojen ja toimittajien välillä ovat jo toimittajan työn luonteen vuoksi aika ajoin kiristyneet: muistamme esimerkiksi Kalevi Sorsa -vainaan puheet toimittajista sopulilaumoina ja mahtavaa epäparlamentaarista valtaa käyttävinä ”infokraatteina”. Tällaiset vastakkainasettelut nyt kuuluvat länsimaisen demokratian luonteeseen, niille ei voi mitään. Mutta Putkonen yrittää silti voida. Hän vaati mm. lähdesuojan purkua ja uhkasi, että puolueen äänenkannattajasta tehtäisiin ”kiinalainen seinälehti”, jossa esiteltäisiin pahimpia perussuomalaisten loukkaajia.

Lue lisää | Kommentit (21)

Joskus vuosia sitten ”Kramppeja ja nyrjähdyksiä” -sarjakuvassa - kai se se oli? - esiintyi professorikliseen mukainen psykiatri, jolla oli Freudin ulkoinen katsanto ja kädessään kirja ”Depressio - osa perusturvallisuutta?” Siitä saakka olen hekotellut tuolle kirjan nimelle, koska se ilmaisee mielestäni jotain niin tyhjentävän osuvaa juuri suomalaisuudesta. Paavo Rautio kirjoitti äskettäin Hesariin pääkirjoituksen Suomesta pessimismin supervaltana, ja tätä aihetta en tietenkään malta olla nostamatta esiin täälläkin. Pessimismi ja depressio ovat nimittäin molemmat suomalaisten kansantauteja, tai oikeastaan yksi ja sama kansantauti, ja Rautiokin ehti omassa tekstissään ansiokkaasti tulkita myös suomalaisessa politiikassa esiintyvää pessimismiä.

Lue lisää | Kommentit (5)

Hitlerin ”Taisteluni”-kirja on tosin saatavissa saksaksi kaikenlaisilta rupisilta äärioikeistolaisilta nettisivuilta ja käännöksiä myydään niin Israelissa (tunne vihollisesi) kuin islamilaisissakin maissa (joissa on Israelin perustamisen jälkeen alettu massamitassa kääntää länsimaista antisemitististä kirjallisuutta muutenkin, koska omaa intellektuaalisen juutalaisvastaisuuden perinnettä ei samassa mitassa ole), mutta mikään lainkuuliainen kustantamo ei Saksassa ole koskenut kyseiseen törkyyn. Tähän ei ole syynä mikään liittovaltiotason sensuuri, vaikka sitäkään ei ihmettelisi: tiedämmehän esimerkiksi hakaristien julkisen esillä pitämisen olevan Saksassa rikos. Hitlerin kirjan on pitänyt poissa saatavilta Baijerin osavaltio, joka katsoo omistavansa Hitlerin jäämistön, mm. kirjan julkaisuoikeudet. Nyt tähän on tuoreiden uutisten mukaan tulossa muutos, eli kirjasta otetaan uusi virallinen painos.

Lue lisää | Kommentit (13)

Pannaanpa taas kasaan viikon typeryyksien, naurettavuuksien ja hölmöilyjen saldo.

Lue lisää | Kommentit (37)

Jonkin verran paheksuntaa on herännyt siitä, että parin vuoden päästä jääkiekon maailmanmestaruuskisojen isäntänä toimii juuri Valko-Venäjä, jonka diktaattori Alaksandr Łukašenka - ulkonäöltään tämä halju viiksiville muistuttaa lähinnä Pakistanin muinaista islamistista sotilasdiktaattoria Zia ul Haqia - on muun hulluutensa ohessa myös lätkähullu. Hän on hallinnut Valko-Venäjää 1990-luvun puolivälistä diktaattorin ottein ja panostanut ”punaruskeuteen” - fasismin ja kommunismin yhdistämiseen: kyse on Neuvostoliiton elämäntyylin ja poliittisen järjestelmän jatkamisesta uusfasismista muistuttavin ottein. ”Kansallisbolsevismi” on sikäli väärä sana, että diktaattori ei varsinaisesti edusta kansallisuusaatetta: hänet voidaan kyllä nähdä karkeana nationalistina, mutta se kansallisuus, jota hän puolustaa, on lähinnä neuvostovenäläisyys: juurettoman, kansalliskielensä tilalle venäjän ottaneen perusneukun kansallisuus. 

Lue lisää | Kommentit (6)

Katolisen kirkon päämies Joseph Ratzinger on juuri käynyt vierailulla Kuubassa kättelemässä maan ilmeisesti jo piakkoin luonnollista tietä kuvioista poistuvaa johtajaa Fidel Castroa, joka vääntäytyi kuolinvuoteeltaan vielä vaihtamaan pari sanaa paavin kanssa. Castron Kuuba on tunnetusti viimeisiä jäänteitä lapsuudessamme niin vaikutusvaltaisesta kommunistisesta blokista, jos kohta on tietysti aina syytä kysyä, kuinka suuri osuus juuri sosialistisilla yhteiskuntakokeiluilla on ollut maan pysyvyyteen. Vanhan hyvän ajan isänmaallisuuden ja siihen liittyvän USA:han kohdistuvan katkeruuden osuutta ei pidä vähätellä, ja myös Kuuban nauttimien ulkomaisten sympatioiden taustalla lienee pikemminkin spontaanin sisuskalulähtöinen myötämieli suurvallan uhkaamaa pientä maata kohtaan kuin mikään varsinainen kommunistinen aatteellisuus.

Lue lisää | Kommentit (9)

Tunnettu saksalainen viikkolehti Der Spiegel julkaisi kaksi vuosikymmentä sitten moniosaisen uutispläjäyksen tiedustelupalveluiden kylmän sodan jälkeen kadoksiin joutuneista viholliskuvista. Juttuun haastateltiin mm. Wolfgang Lotzia, Israelin laskuun toiminutta saksalaisvakoojaa, joka piti Saksan omaa tiedustelua, Bundesnachrichtendienstiä, jota kuinkin nynnerönä porukkana. Lotz sanoi jota kuinkin näin: ”Ei huumeita, ei naisia, ei pommeja, ei kiristystä. Mikä tiedustelupalvelu tuo nyt on. Kasvattaisivat mieluummin vaikka tulppaaneja.” Tuoreimpien uutisten mukaan meidän Suojelupoliisimme on ottanut aimo askelen eteenpäin kohti Lotzin kaipailemaa oikeaa tiedustelupalvelua. Huumeet eivät ole vielä käytössä, mutta viina ilmeisesti sitäkin enemmän. Töihin ei sentään tulla aivan täytenä käkenä, mutta krapulaisena kyllä jäädään pois vapautemme vartiopaikalta loiventavia latkimaan. Niitä viinoja ei siis juoteta kuulusteltaville, vaan ne juodaan itse. Toivottavasti siellä ei sentään pommien kanssa pelehditä. Voisivat poikaparat kohmelosta honteloina vielä satuttaa itsensä.

Lue lisää | Kommentit (4)

Persuille tuli kova kiire kehittää tyhjästä väärinkäytöksiä, joihin Stefan Wallin muka oli syyllistynyt, kun tuo Niemelän Jussi lopultakin ilmoitti poliisille ja nosti mediakohun heikäläisten kirjoituksista, joissa häntä uhattiin ”ylimääräisen persereiän kaivamisella”. Sinänsähän tuossa kirjoittelussa ei ole mitään uutta, sillä jo viitisen vuotta sitten muuan nimimerkki ”Ilkka” kirjoitti äärioikeiston valtiasjohtajan vieraskirjassa haluavansa tulla Turkuun nuijimaan nöyrän palvelijanne aivokopan pesäpallomailalla murskaksi. Tähän asti tämä poppoo on lymyillyt valenimien takana välttääkseen rikosoikeudellisen vastuun, mutta vaalien jälkeen heidän itsesuojeluvaistonsa on pettänyt siinä määrin, että näitä juttuja kirjoitetaan jo avoimesti omalla nimellä.

Lue lisää | Kommentit (57)

Taannoisen uutisen mukaan on nyt tieteellisesti tutkittu, että ihmiset ovat liian tyhmiä, jotta demokratiassa olisi mitään mieltä. Tästä olen aivan samaa mieltä: montakin kertaa kommenttiosaston törkyjä siivotessani on mieleen tullut, että maa on täynnä roskajoukkoa, jolle ei pitäisi uskoa vastuuta edes omasta pippelistään, saati sitten minkään kansanedustajien valitsemisesta, ja nyt kun asiasta on oikein lehtijuttukin julkaistu, voin hyvin omintunnoin kirjoittaa siitä, miksi pitäisi ja miten voitaisiin siirtyä siististi pois oklokratiaksi eli roskajoukon vallaksi rappeutuvasta demokratiasta. Luonnollisestikin tämä kirjoitus potuttaa teitä raskaimman jälkeen, mutta tyhmiähän aina suututtaa kuulla, mitä mieltä fiksut heistä tosiasiassa ovat, häähhähhää.

Lue lisää | Kommentit (41)

Björn Wahlroosia ei hirveästi huvita ruveta julkisesti puolustelemaan eikä hänen näkemyksiään ymmärtelemään, koska mies on viime kädessä niin puuduttavan tekopyhä ja epäuskottava toimiessaan markkinatalouden apostolina: hän tunnetusti nostaa valtavat määrät maataloustukea ja on rahamiehenä ennen muuta perijä, ei mikään oman onnensa seppä, joka on noussut ryysyistä rikkauksiin. Mikään oman liikeideansa keksinyt innovaattori hän ei myöskään ole: rahavirtojen ohjailu on varmasti oma tieteenalansa, mutta se on täysin eri asia kuin esimerkiksi uudenlaisen tuotteen tai palvelun kehittäminen ja kaupallistaminen. En jaksa nyt toistella niitä vasemmistolaisia iskulauseita, joissa pankin perustaminen sinänsä esitetään epämoraalisena, mutta jos meille tavallisen rahvaan edustajille halutaan perustella, miksi juuri meidän pitäisi kannattaa kapitalismia, perustelijaksi pitäisi ehkä mieluummin valita joku menestynyt pk-yrittäjä, jonka tuote on useimpien elämässä läsnä heidän tietämättään.

Lue lisää | Kommentit (20)

Latviassa äänestettiin sitten nurin esitys virallisen kielen aseman antamisesta venäjälle, jota maan asukkaista puhuu äidinkielenään eri laskelmien mukaan joko noin kolmannes, noin neljännes tai jotain siltä väliltä. Lukijani ehdotti kommenttiosastolla, että kirjoittaisin asiasta, ja kyllähän kielten keskinäiset arvostuserot yhteiskunnassa ovat aina olleet minua kiinnostava aihe. Venäjän kielen asema Baltian maissa on oivallinen aihe sosiolingvistiselle tutkimukselle: Latvian tilannetta on selvitellyt ainakin Ina Druviete.

Lue lisää | Kommentit (29)

Stefan Wallin, jota olen äänestänyt jo pareissakin vaaleissa ja jonka katson ajaneen asiaani erinomaisesti - ja jos joku nyt rääkäisee vastaan, ymmärrän tietysti että pahoja ihmisiä suututtaa kun hyvillä ihmisillä menee hyvin ja että helvetissä perkeleitä potuttaa kun taivaassa riemuitaan - uskaltautui arvostelemaan suomalaisen journalismin nykytasoa. Koska olen itse jo pitempään ollut sitä mieltä, että Suomen ajautuminen fasistidiktatuurin partaalle johtuu nimenomaan toimittajien kelvottomuudesta työhönsä, en voisi täydellisemmin yhtyä siihen Jumalan totuuteen, jonka Wallin on tuosta viheliäisestä ammattikunnasta lausunut. Itse asiassa olisikin jo pikku hiljaa aika lakata kuuntelemasta toimittajien omahyväisiä puheita itsestään vallan vahtikoirina ja  neljäntenä valtiomahtina, sillä suurin osa heistä on surkeasti epäonnistunut juuri näissä tehtävissään.

Lue lisää | Kommentit (8)

Runebergin päivän jälkeen täytynee juhlia toistakin merkkipäivää jälkikäteen, nimittäin saamelaisten kansallispäivää. Heti kättelyssä joudun myöntämään, että olen häpeällisen huonosti perillä saamelaiskulttuurista, ja jos minua pidetään tekopyhänä siksi että osaan muiden maiden uhanalaisia kieliä (iiriä), mutta en saamea, otan vastaan moitteen nöyränä. Toki olen vuosien varrella aina silloin tällöin vilkuillut saamenkin oppikirjoja, ja Mikko Korhosen ”Johdatus lapin kielen historiaan” tuli luettua jo silloin kun vielä haaveilin kemistin urasta - eri juttu sitten on, ymmärsinkö siitä silloin vielä höykösen pölähdystäkään. Silti saamen taitoni rajoittuu tervehdysfraaseihin ”buorre beaivvi” (hyvää päivää), ”ipmel atti” (Jumal’ antakoon) ja ”bures” (käsipäivää). 

Lue lisää | Kommentit (21)

Kuten sanottu, en ole hirveän innostunut kirjoittamaan joutavuuksista, ts. siitä, kenet Suomen enemmistö (ne kasvottomat laumat ilman yksilöllisyyttä ja sielua) valitsee fallossymbolikseen, mutta kaipa minunkin täytyy kommentoida tämänpäiväisiä vaaleja parilla sanalla. Vaikka myönnänkin ensimmäisellä kierroksella äänestäneeni Haavistoa lähinnä jännittävämmän kisafinaalin toivossa, en ehkä tehnyt oikeaa ratkaisua. Tällaisena aikana, kun kaikkien kunnon ihmisten voimat tarvitaan taistelussa päälle vyöryvää absoluuttista pahaa vastaan, titaanien taistelu Kokoomuksen ja sen puisto-osaston välillä on juuri se vihoviimeinen asia, mitä isänmaa tarvitsee. Kun kääpiöt ja haltiat ovat kiinni toistensa kurkussa, siitä hyötyy ainoastaan Sauron.

Lue lisää | Kommentit (19)

Minullahan oli oikeastaan muitakin projekteja käsillä, mutta eipä kai perjantaina pidettyä vainojen uhrien päivää voi sivuuttaa vaikenemalla, varsinkaan nyt, kun Suomi ja koko Eurooppa seisovat avuttomina uuden fasistisen hirmuvallan kynnyksellä. Viime vuosien äärioikeistolainen teutarointi netissä on kyllä ollut mielenkiintoinen oppitunti ihmisluonnosta näyttäessään, miten helposti Suomen kaltainen suhteellisen vakaan ja sivistyneen länsimaan mainetta nauttinut tasavalta on syöstävissä kaaokseen ja miten helposti täysin marginaalissa olleet ja vainoharhaiset maailmankuvat ovat tuotavissa keskustelun keskiöön. 

Lue lisää | Kommentit (25)

Jan Józef Lipski, puolalainen historioitsija ja kirjallisuuskriitikko, kommunistiaikainen toisinajattelija ja natsien vastaisen partisaanisodan veteraani (itse asiassa hän kuului nuoren ikänsä vuoksi partisaanien nuoriso-osastoon Szare Szeregiin eli Harmaisiin riveihin) julkaisi aikoinaan puolalaista katolista nationalismia käsitelleen esseekokoelman Tunika Nessosa, Nessoksen tunika. Kokoelman nimi oli viittaus kreikkalaiseen mytölogiaan, jossa Nessoksen tunika oli tämän nimisen kentaurin verellä kyllästetty vaate. Herakleen vaimo Deianeira oli harhautettu uskomaan, että Nessoksen veressä olisi voimallista lemmenlääkettä, ja kun Herakleessa ilmeni merkkejä toiseen naiseen retkahtamisesta, Deianeira kastoi vaatekappaleen tähän vereen ja antoi sen Herakleelle siinä toivossa että mies unohtaisi muut naiset. Todellisuudessa Nessoksen veri oli polttavaa ja myrkyllistä, ja Herakles kuoli tuskallisesti. Lipski vertasi nationalismia Nessoksen tunikaan: sen julkilausuttu tarkoitus on lääkitä ja eheyttää kansallinen kulttuuri, joka todellisuudessa kuitenkin menehtyy siihen. Tämä sana on nyt tullut lihaksi viime aikoina unkarilaisen, juutalaistaustaisen huippupianisti András Schiffin kohdalla. Hän on ollut riidoissa kotimaansa nykyisen hallituksen kanssa jo jonkin aikaa, mutta hiljattaisessa saksalaiselle Tagesspiegel-lehdelle antamassaan haastattelussa hän on julistanut boikotoivansa vastedes kotimaataan sen nykyisen poliittisen ilmapiirin, antisemitismin ja romanivastaisuuden vuoksi.

Lue lisää | Kommentit (11)

On taas tullut ajankohtaiseksi kirjoittaa sellainen sillisalaattibloggaus. Det är väl dags för en ny sillsalladsbloggning.

Lue lisää | Kommentit (13)

Eva Biaudet sanoi äskettäin voivansa hyväksyä Suomen Nato-jäsenyyden, ja se aiheutti esimerkiksi vasemmistolaisissa tuttavissani käsittämättömiä pettymyksen aaltoja. Biaudet oli sentään samalla puolella heidän kanssaan esimerkiksi rasisminvastaisuuden osalta, joten hänen Nato-myönteisyytensä reagoitiin kuin jonkinlaiseen petturuuteen. Oletan, että esimerkiksi tietty liikemiesoikeistolainen tylyys köyhiä tai sosiaalipummeja kohtaan olisi hyväksytty paremmin, koska porvarien nyt vain kuuluu sortaa köyhiä. Sitä vastoin Nato-myönteisyys on jonkinlainen sopimus itsensä vanhan vihtahousun kanssa, joka tuntui tekevän Biaudet’sta jonkinlaisen paarian, ellei peräti hirviötä. 

Lue lisää | Kommentit (47)