Plaza

Runebergin päivän jälkeen täytynee juhlia toistakin merkkipäivää jälkikäteen, nimittäin saamelaisten kansallispäivää. Heti kättelyssä joudun myöntämään, että olen häpeällisen huonosti perillä saamelaiskulttuurista, ja jos minua pidetään tekopyhänä siksi että osaan muiden maiden uhanalaisia kieliä (iiriä), mutta en saamea, otan vastaan moitteen nöyränä. Toki olen vuosien varrella aina silloin tällöin vilkuillut saamenkin oppikirjoja, ja Mikko Korhosen ”Johdatus lapin kielen historiaan” tuli luettua jo silloin kun vielä haaveilin kemistin urasta - eri juttu sitten on, ymmärsinkö siitä silloin vielä höykösen pölähdystäkään. Silti saamen taitoni rajoittuu tervehdysfraaseihin ”buorre beaivvi” (hyvää päivää), ”ipmel atti” (Jumal’ antakoon) ja ”bures” (käsipäivää). 

Lue lisää | Kommentit (8)

Puntland, eli somaliksi Buntlaand, on Afrikan sarven kärjessä sijaitseva alue, joka periaatteessa kuuluu Somaliaan. Toisin kuin Somalimaa, Puntland ei pyri eroon Somalian valtiosta, mutta oma erillinen hallintojärjestelmä siellä kyllä on, joka juontaa juurensa 1990-luvun lopulta. Vuonna 1998 alueen älymystö, klaanipäälliköt, liikemiehet, poliitikot ja johtohenkilöt noin yleensä kokoontuivat kuukausia kestäneeseen suurkokoukseen Garoween, Puntlandin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, ja tuloksena saatiin aikaan jonkinlainen sopimus järjestyksenpidosta ja alueen käytännön asioiden hoidosta. Sen jälkeen Puntland on ollut huomattavasti vakaampi kuin Somalia yleensä, ja alueella on pystytty rakentamaan infrastruktuuria ja parantamaan mm. koululaitosta.

Lue lisää | Kommentit (18)

Jan Józef Lipski, puolalainen historioitsija ja kirjallisuuskriitikko, kommunistiaikainen toisinajattelija ja natsien vastaisen partisaanisodan veteraani (itse asiassa hän kuului nuoren ikänsä vuoksi partisaanien nuoriso-osastoon Szare Szeregiin eli Harmaisiin riveihin) julkaisi aikoinaan puolalaista katolista nationalismia käsitelleen esseekokoelman Tunika Nessosa, Nessoksen tunika. Kokoelman nimi oli viittaus kreikkalaiseen mytölogiaan, jossa Nessoksen tunika oli tämän nimisen kentaurin verellä kyllästetty vaate. Herakleen vaimo Deianeira oli harhautettu uskomaan, että Nessoksen veressä olisi voimallista lemmenlääkettä, ja kun Herakleessa ilmeni merkkejä toiseen naiseen retkahtamisesta, Deianeira kastoi vaatekappaleen tähän vereen ja antoi sen Herakleelle siinä toivossa että mies unohtaisi muut naiset. Todellisuudessa Nessoksen veri oli polttavaa ja myrkyllistä, ja Herakles kuoli tuskallisesti. Lipski vertasi nationalismia Nessoksen tunikaan: sen julkilausuttu tarkoitus on lääkitä ja eheyttää kansallinen kulttuuri, joka todellisuudessa kuitenkin menehtyy siihen. Tämä sana on nyt tullut lihaksi viime aikoina unkarilaisen, juutalaistaustaisen huippupianisti András Schiffin kohdalla. Hän on ollut riidoissa kotimaansa nykyisen hallituksen kanssa jo jonkin aikaa, mutta hiljattaisessa saksalaiselle Tagesspiegel-lehdelle antamassaan haastattelussa hän on julistanut boikotoivansa vastedes kotimaataan sen nykyisen poliittisen ilmapiirin, antisemitismin ja romanivastaisuuden vuoksi.

Lue lisää | Kommentit (11)

Briteissä keskustellaan jälleen Skotlannin itsenäisyydestä, sillä nationalistipuolue on saanut läpi vaatimuksensa sitä koskevasta kansanäänestyksestä, johon tosin menee vielä pari vuotta. Maa on liitetty Ison-Britannian alueisiin jo vuosisatoja sitten, aluksi yhteisen hallitsijan, sitten erityisen unionilain kautta, ja englanti on ollut skottien julkisen ja virallisen elämän kieli lähes yhtä kauan. Erillisestä skotlantilaisesta identiteetistä ollaan kuitenkin niin vahvasti tietoisia niin Brittein saarilla kuin niiden ulkopuolellakin, että Skotlanti vaikuttaisi hyvinkin vakavastiotettavalta ehdokkaalta maailman kansakuntien joukkoon. Toisaalta juuri Skotlanti on paraatiesimerkki siitä, miten kirjavista ja keskenään ristiriitaisista aineksista kansakunnat voidaan rakentaa.

Lue lisää | Kommentit (24)

On taas tullut ajankohtaiseksi kirjoittaa sellainen sillisalaattibloggaus. Det är väl dags för en ny sillsalladsbloggning.

Lue lisää | Kommentit (13)

Joulunseudun odottamaton ilosanoma on se, että Hamas – Palestiinan islamistinen vastarintaliike – on ilmoittanut lopettavansa terroritoiminnan ja siirtyvänsä väkivallattoman luonteiseen politiikantekoon. Vaikka nähtäväksi jääkin, mitä tämä tarkoittaa käytännössä, tätä on syytä pitää hyvänä uutisena kaikkien kannalta, myös ja varsinkin palestiinalaisten, koska heidän ongelmiensa pitkittyminen johtuu pitkälti juuri siitä, että heidän kaikki edunajajajärjestönsä ovat leimautuneet terroristeiksi eivätkä edes ole vaivautuneet erityisemmin välttämään tätä leimaa. Ymmärtääkseni väkivallattomuuteen, passiiviseen vastarintaan ja Mahatma Gandhin perintöön panostava toiminta palestiinalaisten asian puolesta on ollut enemmänkin eurooppalaisten solidaarisuusaktivistien juttu, vaikka Palestiinan arabit ovat kulttuurisemmin länsimaistuneempia kuin yleisesti mielletään, eikä heiltä ole varmastikaan jäänyt huomiotta, miten suuri moraalinen pääoma ohjelmalliseen väkivallattomuuteen liittyy.

Lue lisää | Kommentit (3)

Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-Il on sitten odotetusti menehtynyt vaivoihinsa, jos on - jo kauan on ollut liikkeellä huhuja siitä, että hän olisi heittänyt lusikan nurkkaan jo vuosia sitten. Näiden tarinoiden mukaan Kimiä olisi pidetty poliittisesti hengissä hänen kuoltuaankin siihen asti, että perimysjärjestys olisi saatu päätettyä. Juttuja pani liikkeelle jo vuonna 2003 muuan japanilainen Pohjois-Korean tuntija - jos hän nyt mikään suuri tuntija olikaan. Suljettuna maana Pohjois-Korea on ennen kaikkea spekulointikohde, ei niinkään tutkimuskohde, ja sen tiedotusvälineissä tunnustetuksi tuntijaksi pääsee luultavasti samalla tavalla kuin ennen vanhaan ns. kremlologiksi: silloinhan esimerkiksi ohjusparaatia vastaanottavien puolueaparaattipapparaisten seisomajärjestys lehterillä pani aina liikkeelle hirmuisen keskustelun ”asiantuntijoiden” piirissä siitä, mitä se merkitsi, että Gromyko ja Suslov olivat vaihtaneet paikkaa sitten viime näkemän. Minulla on sellainen paha aavistus, että Gromyko ja Suslov pirullisesti hihitellen päättivät vaihtaa paikkoja ihan vain saadakseen nauraa lännen kremlologien siitä tekemille johtopäätöksille.

Lue lisää | Kommentit (4)

Tšekin ja aiemmin myös Tšekkoslovakian entinen presidentti Václav Havel on poistunut keskuudestamme. Koska Havelin vaiheet viimeisiään vedelleen tšekkoslovakialaisen kommunistidiktatuurin kynsissä aikoinaan inspiroivat minuakin, lienee aiheellista muistella sekä herraa itseään että hänen kotimaataan. Tšekin ja Slovakian erottua siitäkään ei ole enää jäljellä kuin muisto.

Lue lisää | Kommentit (8)

Nyt kun Muammar Gaddafin poika Seifulislam - nimi tarkoittaa kuulemma ”Islamin miekkaa” - on joutunut käpälälautaan ja häntä uhkaa teloitus eikä välttämättä edes oikeuden päätöksellä, tuttavapiirini amerikkalaisvastaiset vasemmistolaiset ovat nähneet tämän armottomuuden todisteena siitä, että länsi asettui vallankumouksessa väärän osapuolen tueksi. Heidän piirissään ovat saaneet kannatusta kaikenlaiset salaliittoteoriasivut, joissa niin Syyrian hallitusta vastaan suuntautuneet levottomuudet kuin Gaddafia vastaan käyty sisällissotakin ovat pelkkiä CIA:n juonia. Libyan osalta päivitellään sisällissodan aiheuttamia tuhoja, jotka nähdään yksinomaan kapinallisten ja Naton syynä. 

Lue lisää | Kommentit (6)

Presidenttipelin myötä Nato-jäsenyys on taas nousemassa puheenaiheeksi. Kuten varmasti olette huomanneet, olen jo jonkin aikaa liputtanut aika avoimesti Nato-jäsenyyden puolesta, sillä olen vakuuttunut siitä, että Venäjä sekaantuu nykyään sisäpolitiikkaamme rohkaisemalla länsivihamielisiä voimia - joilla en todellakaan tarkoita niinkään kommunisteja (siitäkin huolimatta, että käsittämättömän seitsemänkymmenlukulainen Nato-vastaisuus kummittelee yhä esimerkiksi Vasemmistoliiton presidenttiehdokkaan Paavo Arhinmäen puheissa ja vasemmistotaholla yleensäkin), vaan EU-vastaisia (ja rasistisia) populisteja.  On tullut harvinaisen selväksi, että jälkimmäiset valitsevat Naton asemesta mieluummin YYA:n, jos valita pitää.

Lue lisää | Kommentit (19)

Kohudosentti Johan Bäckman on nyt kunnostautunut menemällä Syyriaan Venäjän asioille ja kirjoittaa raporttejaan sieltä johonkin epäilyttävän oloiseen nettimediaportaaliin. Venäjän propagandassa herraa luonnehditaan oikein ”professoriksi” - no, kukaties saamme kohta kuulla, että Venäjälle on perustettu jonkin Neuvostoliiton aikaisen kiduttajan tai teloittajan muistolle omistettu yliopisto, jossa kohudosenttimme toimii esimerkiksi venäläistymistieteen professorina, siihenhän hänellä pätevyyttä piisaisi. Kurssit voisivat olla nimeltään esimerkiksi ”Venäläiset herrakansana”, ”Maapallo - vanha venäläinen planeetta”, ”Kansojen itsemääräämisoikeus fasismin pahimpana muotona” sekä tuholaistorjuntanäkökulman ottava ”Pienet valtiot kansainvälisen politiikan luteina”. Sitä en tiedä, miten kohudosentti, eli tuleva venäläinen kohuprofessori, opettaisi Gulagin, vankileirien saariston, historiaa. Vaihtoehtoisia tulkintatapoja voisi kyllä ajatella: Gulagia ei ollutkaan; Gulagin vangit olivat oikeita rikollisia; Gulagin olemassaolo oli jollain epämääräisellä tavalla jenkkien syytä. Kuten kiihkeillä ja logiikasta piittaamattomilla poliittisilla apologeetoilla yleensäkin, nämä näkökulmat voisivat toki esiintyä yhtaikaa ja sekoittuneina.

Lue lisää | Kommentit (45)

Helsingin Sanomissa kerrottiin juuri, että oli tullut täyteen puoli vuosisataa siitä kun Stalinin ruumis siirrettiin pois mausoleumista ja haudattiin uudelleen vähemmän näkyvälle paikalle. Siirron takana oli tietenkin Nikita Hrushtshov, Stalinin seuraaja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerinä ja hänen kulttinsa purkaja - jos kohta Aleksandr Solzhenitsyn, diktaattorin julmuuksien suurin kronikoitsija, oli oikeassa sanoessaan, että Hrushtshov ei saanut loppuun mitään aloittamastaan, ei edes stalinismin nujertamista. Osaltaan tähän oli toki syynä se, että Hrushtshov oli itse Stalinin järjestelmän kasvatti, jolla oli oma vastuunsa tyrannin hirmuteoista.

Lue lisää | Kommentit (8)

Muammar Gaddafi poikineen sitten surmattiin julmasti, jos kohta tuskin julmemmin kuin aikoinaan esimerkiksi Benito Mussolini, ja kuopattiin autiomaahan. Uutiskommentaattoreista ainakin maineikas Christopher Hitchens pahoitteli Slate-aikakauslehden sivuilla, ettei diktaattoria saatu oikeuden eteen epämääräisen lynkkauksen sijasta; lisäksi uutisissa on mainittu ainakin yhdestä Gaddafin kannattajien joukkomurhasta, jonka jäljet olivat pahannäköiset. Toisaalta libyalaisten puolustukseksi on sanottava, että he ovat käyneet näännyttävän sisällissodan säälimätöntä yksinvaltiasta vastaan, ja kyllähän Suomenkin kansalaissodassa tapahtui puolin ja toisin kaikenlaista ikävää. Kuten Oiva Ketonen sanoi, sodalla ja varsinkin sisällissodalla on kiivautensa.

Lue lisää | Kommentit (2)

Nyt kun Julia Tymošenko on joutunut mitä läpinäkyvimmän poliittisen oikeudenkäynnin tuloksena tiilenpäitä lukemaan, muuan kommentoijani pyysi minua pohtimaan, onko Ukrainalla mitään toivoa. En voi sanoa olevani mikään asiantuntija, vaikka sujuvasti ukrainaa luenkin (kukapa ei), sillä en taas vähään aikaan ole tullut vilkuilleeksi Dzerkalo tyžnjan nettisivuja enkä edes Radio Vapaan Euroopan Ukraina-osastoa. Jotain yleisluontoista kuitenkin voinen sanoa maan asioista.

Lue lisää | Kommentit (2)

Muutama sotilashenkilö on julkaissut tutkimuksen, jossa pelotellaan Venäjän varustautuvan samalla kun Suomi ja Eurooppa ovat jäämässä vaille suojaa. Mitään kovin uutta sanottavaa upseereilla ei ole, siis ei paljoakaan sellaista mikä tulisi minulle yllätyksenä, mutta teidän muiden kannattaa raportti kuitenkin lukea, niin tajuatte, miten oikeassa olen ollut koko ajan. Raportin pääasiallisen viestin ilmaisisin niin, että Eurooppa on jäänyt 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun vapauseuforian pauloihin suhteessaan Venäjään. Nato ei pidä Venäjää uhkana, vaan potentiaalisena yhteistyökumppanina; mutta Venäjä katsoo itsellään olevan oikeuksia entisiin alusmaihinsa eikä tunnusta niiden itsenäisyyttä. Venäjän sotilasdoktriinin mukaan Nato on vihollinen ja uhkaa Venäjää, koska se pyrkii estämään Venäjää valtaamasta takaisin vanhat osavaltionsa.

Lue lisää | Kommentit (26)

Vuoden alusta saakka arabimaita on ravistellut tavallisten kansalaisten nousu hirmuvaltaa vastaan. Paikoitellen levottomuudet ovat johtaneet todellisiin muutoksiin, toisin paikoin hirmuvalta on puolustautunut näyttämällä todellisen karvansa eli ampumalla kovilla väkijoukkoon. Eurooppalaisilta tukea ovat saaneet lähinnä Libyan kapinalliset, ja hekin vain aseellista. Lännen haluttomuus auttaa arabeja rakentamaan liberaalia demokratiaa on silmiinpistävää, ja yhtä ilmeistä on, mikä sen taustalla on: rasismi. Arabeja ja muslimeja ylipäätään pidetään robottimaisina uskonkiihkoilijoina, joiden suurin haave maailmassa on tappaa kaikki vääräuskoiset ja kieltää kaikki kiva, kuten jalkapallo, makeiset ja lihapiirakat. Toisin sanoen arabidemokratian uskotaan käytännössä merkitsevän sitä, että fundamentalisti-imaamit ryhtyvät välittömästi laatimaan fatwoja jalkapallon kieltämiseksi, ja ihan kaikki mitä länsi tekee tai on tekemättä sataa väistämättä ääri-islamistien laariin.

Lue lisää | Kommentit (22)

Elokuun kahdeskymmeneskolmas on isänmaassamme Euroopan unionissa säädetty stalinismin ja natsismin uhrien muistopäiväksi, joten minullakin on tietysti velvollisuuteni kirjoittaa asiasta. Päivämäärä on valittu Molotovin ja Ribbentropin vuonna 1939 allekirjoittaman Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan hyökkäämättömyyssopimuksen mukaan, jonka välittömiin seurauksiin kuului mm. Baltian maiden joutuminen Neuvostoliiton haltuun sekä tietysti Suomen talvisota. Ihmeiden vuonna 1989 Baltian maissa muistettiin kyseistä sopimusta ihmisketjulla, joka ulottui Virosta Liettuaan, Tallinnasta Vilnaan; ja voi sanoa runollisen oikeuden toteutuneen siinä, että juuri Baltian maat, joiden itsenäisyyttä sekä Hitler että Stalin halveksivat, kaatoivat koko neuvostokolossin ilman aseita ja väkivaltaa.

Lue lisää | Kommentit (17)

Puolalainen Polityka-viikkolehti on suureksi ilokseni jälleen luettavissa verkossa, ja tätä riemua on syytä juhlia referoimalla siellä hiljattain julkaistua sosiologi Rafał Pankowskin haastattelua. Pankowskilla on painavaa sanottavaa Anders Behring Breivikistä ja hänen aateveljistään Internetin saastaisissa syövereissä. En välttämättä sano, että Pankowskin mielipiteet ovat varsinaisesti uusia tai originelleja, mutta siinä missä äärioikeiston valtavirtaistuminen on täällä meillä lännessä sitonut toimittajat itsesensuurin kahlein ja sen nettipartisaanit ovat ajaneet esimerkiksi maahanmuuttotutkijat ulos julkisesta keskustelusta, Pankowskin kaltaiset puolalaiset asiantuntijat uskaltavat yhä sanoa, että kaksi ynnä kaksi on neljä ja vesi on märkää. Puolalaisten vapaaehtoistaistelijoiden vanha iskulause eri sotakentillä - ”Teidän vapautenne puolesta ja meidänkin” - ei siis ole menettänyt mitään ajankohtaisuudestaan, ei liioin kansallisrunoilija Adam Mickiewiczin vertauskuvallinen näkemys isänmaastaan kansakuntien Kristuksena ja vapauttajana.

Lue lisää | Kommentit (28)

Berliinin muurin rakentamisesta on kulunut viisikymmentä vuotta. Kun olin lapsi ja teini, muuri tuntui olevan ikuisesti paikallaan, ja esimerkiksi saksan kielen opetteluun liittyi omanlaistaan kohtalokkuutta siksi, että maa oli jaettu ja kahden vastakkaisen sotilasleirin raja kulki sekä Saksan että vielä erikseen Berliinin kaupungin halki. Samaan tapaan kuin sodan kokeneet suomalaiset tunnistavat selkäytimellään luovutetun alueen paikannimet heti ne kuullessaan, minäkin muistan yhä, että Mitte, Pankow, Köpenick, Prenzlauer Berg, Marzahn sekä tietenkin neuvostojoukkojen lymypaikka Karlshorst olivat itää, Treptow, Kreuzberg, Charlottenburg, Wedding ja Reinickendorf länttä.

Lue lisää | Kommentit (3)

Harri Holkeri on sitten kuollut. Pikkupoikavuosiltani muistan hänet Kokoomuksen henkilöitymänä, ja koska maalaisliittolainen isoisäni oli kolmikymmenluvulla joutunut lapuanliikkeen ahdistelemaksi ja uhkailemaksi, Kokoomus - jonka vaarivainaa koki lapuanliikkeen jatkajana - ei ollut meillä erityisen suosittu puolue, itse asiassa isoisäni suhtautui siihen lähes yhtä vihamielisesti kuin kommunisteihin, jotka puolestaan eivät olleet rikollisia kummempia. Harri Holkeriin isovanhempani kuitenkin suhtautuivat ystävällisemmin kuin tämän edustamaan puolueeseen, koska Holkeri teki vaarattoman ja kiltin vaikutelman. Tätini, joka oli perhepiirini ainoa tunnustautunut vasemmistolainen, puolestaan taisi luonnehtia häntä kansikuvapojaksi, siis komeaksi mieheksi vailla substanssia.

Lue lisää | Kommentit (12)