Plaza

Jonkin verran paheksuntaa on herännyt siitä, että parin vuoden päästä jääkiekon maailmanmestaruuskisojen isäntänä toimii juuri Valko-Venäjä, jonka diktaattori Alaksandr Łukašenka - ulkonäöltään tämä halju viiksiville muistuttaa lähinnä Pakistanin muinaista islamistista sotilasdiktaattoria Zia ul Haqia - on muun hulluutensa ohessa myös lätkähullu. Hän on hallinnut Valko-Venäjää 1990-luvun puolivälistä diktaattorin ottein ja panostanut ”punaruskeuteen” - fasismin ja kommunismin yhdistämiseen: kyse on Neuvostoliiton elämäntyylin ja poliittisen järjestelmän jatkamisesta uusfasismista muistuttavin ottein. ”Kansallisbolsevismi” on sikäli väärä sana, että diktaattori ei varsinaisesti edusta kansallisuusaatetta: hänet voidaan kyllä nähdä karkeana nationalistina, mutta se kansallisuus, jota hän puolustaa, on lähinnä neuvostovenäläisyys: juurettoman, kansalliskielensä tilalle venäjän ottaneen perusneukun kansallisuus. 

Lue lisää | Kommentit (6)

Katolisen kirkon päämies Joseph Ratzinger on juuri käynyt vierailulla Kuubassa kättelemässä maan ilmeisesti jo piakkoin luonnollista tietä kuvioista poistuvaa johtajaa Fidel Castroa, joka vääntäytyi kuolinvuoteeltaan vielä vaihtamaan pari sanaa paavin kanssa. Castron Kuuba on tunnetusti viimeisiä jäänteitä lapsuudessamme niin vaikutusvaltaisesta kommunistisesta blokista, jos kohta on tietysti aina syytä kysyä, kuinka suuri osuus juuri sosialistisilla yhteiskuntakokeiluilla on ollut maan pysyvyyteen. Vanhan hyvän ajan isänmaallisuuden ja siihen liittyvän USA:han kohdistuvan katkeruuden osuutta ei pidä vähätellä, ja myös Kuuban nauttimien ulkomaisten sympatioiden taustalla lienee pikemminkin spontaanin sisuskalulähtöinen myötämieli suurvallan uhkaamaa pientä maata kohtaan kuin mikään varsinainen kommunistinen aatteellisuus.

Lue lisää | Kommentit (9)

Tunnettu saksalainen viikkolehti Der Spiegel julkaisi kaksi vuosikymmentä sitten moniosaisen uutispläjäyksen tiedustelupalveluiden kylmän sodan jälkeen kadoksiin joutuneista viholliskuvista. Juttuun haastateltiin mm. Wolfgang Lotzia, Israelin laskuun toiminutta saksalaisvakoojaa, joka piti Saksan omaa tiedustelua, Bundesnachrichtendienstiä, jota kuinkin nynnerönä porukkana. Lotz sanoi jota kuinkin näin: ”Ei huumeita, ei naisia, ei pommeja, ei kiristystä. Mikä tiedustelupalvelu tuo nyt on. Kasvattaisivat mieluummin vaikka tulppaaneja.” Tuoreimpien uutisten mukaan meidän Suojelupoliisimme on ottanut aimo askelen eteenpäin kohti Lotzin kaipailemaa oikeaa tiedustelupalvelua. Huumeet eivät ole vielä käytössä, mutta viina ilmeisesti sitäkin enemmän. Töihin ei sentään tulla aivan täytenä käkenä, mutta krapulaisena kyllä jäädään pois vapautemme vartiopaikalta loiventavia latkimaan. Niitä viinoja ei siis juoteta kuulusteltaville, vaan ne juodaan itse. Toivottavasti siellä ei sentään pommien kanssa pelehditä. Voisivat poikaparat kohmelosta honteloina vielä satuttaa itsensä.

Lue lisää | Kommentit (4)

En toki ole läheskään kaikista asioista samaa mieltä Arto Luukkasen kanssa, mutta hänen kirjoittamaansa Neuvostoliiton historiaa ”Neuvostojen maa” pidän yhtenä onnistuneimmista ja kiinnostavimmista aiheen kokonaisesityksistä, mitä olen 2000-luvun puolella lukenut, ja suosittelen lämpimästi, että ostatte kirjan vaikka omaksi (kuten olen itse tehnyt) sivistääksenne itseänne. Hiljattain Luukkanen arvosteli blogissaan Markku Kivistä, Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtajaa, joka oli haastattelussaan kammoksunut Alexander Stubbin lausuntoja Georgian sodan yhteydessä. Stubb oli vaatinut Venäjää vetämään pois joukkonsa Etelä-Ossetiasta ja puhunut Suomen Nato-jäsenyydestä tarpeellisena varautumisena itänaapurin uhkaan - tätä Kivinen kauhisteli ja moralisoi.

Lue lisää | Kommentit (14)

Tadzhikistanin ”tasavalta”, joka ei juurikaan otsikoissa viihdy, ylitti uutiskynnyksen sulkemalla yhteydet Facebookiin, joten kaipa on paikallaan katsoa, missä siellä mennään nykyisin. Silloin kun Neuvostoliitto romahti ja kaikki ne -stan-loppuiset osatasavallat vastentahtoisesti alkoivat itsenäisiksi, Tadzhikistan oli niistä se, joka vajosi monivuotiseen raakaan sisällissotaan: osapuolina olivat yhdistynyt oppositio - siihen kuului sekä demokraatteja että islamisteja - ja entisten kommunistien mafia. Voittajaksi selviytyi venäläisten tuella Neuvostoliiton kommunistisen puolueen liemissä keitetty apparatsikki Emomali Rahmonov, joka nyttemmin on ottanut venäläisen päätteen pois sukunimestään ja alkanut muutenkin mielistellä islamisteja. Tosin kyse on lähinnä eleistä, sillä maan turvallisuusjoukot kohtelevat niin islamilaisia kuin muitakin toisinajattelijoita varsin kovakouraisesti, ja hiljattain maassa joutui oikeuden eteen parikymmentä islamilaisissa yliopistoissa opiskellutta, koska moiset sivistysharrasteet tulkitaan Tadzhikistanissa terrorismiyhteyksiksi.

Lue lisää | Kommentit

Björn Wahlroosia ei hirveästi huvita ruveta julkisesti puolustelemaan eikä hänen näkemyksiään ymmärtelemään, koska mies on viime kädessä niin puuduttavan tekopyhä ja epäuskottava toimiessaan markkinatalouden apostolina: hän tunnetusti nostaa valtavat määrät maataloustukea ja on rahamiehenä ennen muuta perijä, ei mikään oman onnensa seppä, joka on noussut ryysyistä rikkauksiin. Mikään oman liikeideansa keksinyt innovaattori hän ei myöskään ole: rahavirtojen ohjailu on varmasti oma tieteenalansa, mutta se on täysin eri asia kuin esimerkiksi uudenlaisen tuotteen tai palvelun kehittäminen ja kaupallistaminen. En jaksa nyt toistella niitä vasemmistolaisia iskulauseita, joissa pankin perustaminen sinänsä esitetään epämoraalisena, mutta jos meille tavallisen rahvaan edustajille halutaan perustella, miksi juuri meidän pitäisi kannattaa kapitalismia, perustelijaksi pitäisi ehkä mieluummin valita joku menestynyt pk-yrittäjä, jonka tuote on useimpien elämässä läsnä heidän tietämättään.

Lue lisää | Kommentit (20)

Runebergin päivän jälkeen täytynee juhlia toistakin merkkipäivää jälkikäteen, nimittäin saamelaisten kansallispäivää. Heti kättelyssä joudun myöntämään, että olen häpeällisen huonosti perillä saamelaiskulttuurista, ja jos minua pidetään tekopyhänä siksi että osaan muiden maiden uhanalaisia kieliä (iiriä), mutta en saamea, otan vastaan moitteen nöyränä. Toki olen vuosien varrella aina silloin tällöin vilkuillut saamenkin oppikirjoja, ja Mikko Korhosen ”Johdatus lapin kielen historiaan” tuli luettua jo silloin kun vielä haaveilin kemistin urasta - eri juttu sitten on, ymmärsinkö siitä silloin vielä höykösen pölähdystäkään. Silti saamen taitoni rajoittuu tervehdysfraaseihin ”buorre beaivvi” (hyvää päivää), ”ipmel atti” (Jumal’ antakoon) ja ”bures” (käsipäivää). 

Lue lisää | Kommentit (21)

Puntland, eli somaliksi Buntlaand, on Afrikan sarven kärjessä sijaitseva alue, joka periaatteessa kuuluu Somaliaan. Toisin kuin Somalimaa, Puntland ei pyri eroon Somalian valtiosta, mutta oma erillinen hallintojärjestelmä siellä kyllä on, joka juontaa juurensa 1990-luvun lopulta. Vuonna 1998 alueen älymystö, klaanipäälliköt, liikemiehet, poliitikot ja johtohenkilöt noin yleensä kokoontuivat kuukausia kestäneeseen suurkokoukseen Garoween, Puntlandin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, ja tuloksena saatiin aikaan jonkinlainen sopimus järjestyksenpidosta ja alueen käytännön asioiden hoidosta. Sen jälkeen Puntland on ollut huomattavasti vakaampi kuin Somalia yleensä, ja alueella on pystytty rakentamaan infrastruktuuria ja parantamaan mm. koululaitosta.

Lue lisää | Kommentit (18)

Jan Józef Lipski, puolalainen historioitsija ja kirjallisuuskriitikko, kommunistiaikainen toisinajattelija ja natsien vastaisen partisaanisodan veteraani (itse asiassa hän kuului nuoren ikänsä vuoksi partisaanien nuoriso-osastoon Szare Szeregiin eli Harmaisiin riveihin) julkaisi aikoinaan puolalaista katolista nationalismia käsitelleen esseekokoelman Tunika Nessosa, Nessoksen tunika. Kokoelman nimi oli viittaus kreikkalaiseen mytölogiaan, jossa Nessoksen tunika oli tämän nimisen kentaurin verellä kyllästetty vaate. Herakleen vaimo Deianeira oli harhautettu uskomaan, että Nessoksen veressä olisi voimallista lemmenlääkettä, ja kun Herakleessa ilmeni merkkejä toiseen naiseen retkahtamisesta, Deianeira kastoi vaatekappaleen tähän vereen ja antoi sen Herakleelle siinä toivossa että mies unohtaisi muut naiset. Todellisuudessa Nessoksen veri oli polttavaa ja myrkyllistä, ja Herakles kuoli tuskallisesti. Lipski vertasi nationalismia Nessoksen tunikaan: sen julkilausuttu tarkoitus on lääkitä ja eheyttää kansallinen kulttuuri, joka todellisuudessa kuitenkin menehtyy siihen. Tämä sana on nyt tullut lihaksi viime aikoina unkarilaisen, juutalaistaustaisen huippupianisti András Schiffin kohdalla. Hän on ollut riidoissa kotimaansa nykyisen hallituksen kanssa jo jonkin aikaa, mutta hiljattaisessa saksalaiselle Tagesspiegel-lehdelle antamassaan haastattelussa hän on julistanut boikotoivansa vastedes kotimaataan sen nykyisen poliittisen ilmapiirin, antisemitismin ja romanivastaisuuden vuoksi.

Lue lisää | Kommentit (11)

Briteissä keskustellaan jälleen Skotlannin itsenäisyydestä, sillä nationalistipuolue on saanut läpi vaatimuksensa sitä koskevasta kansanäänestyksestä, johon tosin menee vielä pari vuotta. Maa on liitetty Ison-Britannian alueisiin jo vuosisatoja sitten, aluksi yhteisen hallitsijan, sitten erityisen unionilain kautta, ja englanti on ollut skottien julkisen ja virallisen elämän kieli lähes yhtä kauan. Erillisestä skotlantilaisesta identiteetistä ollaan kuitenkin niin vahvasti tietoisia niin Brittein saarilla kuin niiden ulkopuolellakin, että Skotlanti vaikuttaisi hyvinkin vakavastiotettavalta ehdokkaalta maailman kansakuntien joukkoon. Toisaalta juuri Skotlanti on paraatiesimerkki siitä, miten kirjavista ja keskenään ristiriitaisista aineksista kansakunnat voidaan rakentaa.

Lue lisää | Kommentit (24)

On taas tullut ajankohtaiseksi kirjoittaa sellainen sillisalaattibloggaus. Det är väl dags för en ny sillsalladsbloggning.

Lue lisää | Kommentit (13)

Joulunseudun odottamaton ilosanoma on se, että Hamas – Palestiinan islamistinen vastarintaliike – on ilmoittanut lopettavansa terroritoiminnan ja siirtyvänsä väkivallattoman luonteiseen politiikantekoon. Vaikka nähtäväksi jääkin, mitä tämä tarkoittaa käytännössä, tätä on syytä pitää hyvänä uutisena kaikkien kannalta, myös ja varsinkin palestiinalaisten, koska heidän ongelmiensa pitkittyminen johtuu pitkälti juuri siitä, että heidän kaikki edunajajajärjestönsä ovat leimautuneet terroristeiksi eivätkä edes ole vaivautuneet erityisemmin välttämään tätä leimaa. Ymmärtääkseni väkivallattomuuteen, passiiviseen vastarintaan ja Mahatma Gandhin perintöön panostava toiminta palestiinalaisten asian puolesta on ollut enemmänkin eurooppalaisten solidaarisuusaktivistien juttu, vaikka Palestiinan arabit ovat kulttuurisemmin länsimaistuneempia kuin yleisesti mielletään, eikä heiltä ole varmastikaan jäänyt huomiotta, miten suuri moraalinen pääoma ohjelmalliseen väkivallattomuuteen liittyy.

Lue lisää | Kommentit (3)

Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-Il on sitten odotetusti menehtynyt vaivoihinsa, jos on - jo kauan on ollut liikkeellä huhuja siitä, että hän olisi heittänyt lusikan nurkkaan jo vuosia sitten. Näiden tarinoiden mukaan Kimiä olisi pidetty poliittisesti hengissä hänen kuoltuaankin siihen asti, että perimysjärjestys olisi saatu päätettyä. Juttuja pani liikkeelle jo vuonna 2003 muuan japanilainen Pohjois-Korean tuntija - jos hän nyt mikään suuri tuntija olikaan. Suljettuna maana Pohjois-Korea on ennen kaikkea spekulointikohde, ei niinkään tutkimuskohde, ja sen tiedotusvälineissä tunnustetuksi tuntijaksi pääsee luultavasti samalla tavalla kuin ennen vanhaan ns. kremlologiksi: silloinhan esimerkiksi ohjusparaatia vastaanottavien puolueaparaattipapparaisten seisomajärjestys lehterillä pani aina liikkeelle hirmuisen keskustelun ”asiantuntijoiden” piirissä siitä, mitä se merkitsi, että Gromyko ja Suslov olivat vaihtaneet paikkaa sitten viime näkemän. Minulla on sellainen paha aavistus, että Gromyko ja Suslov pirullisesti hihitellen päättivät vaihtaa paikkoja ihan vain saadakseen nauraa lännen kremlologien siitä tekemille johtopäätöksille.

Lue lisää | Kommentit (4)

Tšekin ja aiemmin myös Tšekkoslovakian entinen presidentti Václav Havel on poistunut keskuudestamme. Koska Havelin vaiheet viimeisiään vedelleen tšekkoslovakialaisen kommunistidiktatuurin kynsissä aikoinaan inspiroivat minuakin, lienee aiheellista muistella sekä herraa itseään että hänen kotimaataan. Tšekin ja Slovakian erottua siitäkään ei ole enää jäljellä kuin muisto.

Lue lisää | Kommentit (8)

Nyt kun Muammar Gaddafin poika Seifulislam - nimi tarkoittaa kuulemma ”Islamin miekkaa” - on joutunut käpälälautaan ja häntä uhkaa teloitus eikä välttämättä edes oikeuden päätöksellä, tuttavapiirini amerikkalaisvastaiset vasemmistolaiset ovat nähneet tämän armottomuuden todisteena siitä, että länsi asettui vallankumouksessa väärän osapuolen tueksi. Heidän piirissään ovat saaneet kannatusta kaikenlaiset salaliittoteoriasivut, joissa niin Syyrian hallitusta vastaan suuntautuneet levottomuudet kuin Gaddafia vastaan käyty sisällissotakin ovat pelkkiä CIA:n juonia. Libyan osalta päivitellään sisällissodan aiheuttamia tuhoja, jotka nähdään yksinomaan kapinallisten ja Naton syynä. 

Lue lisää | Kommentit (6)

Presidenttipelin myötä Nato-jäsenyys on taas nousemassa puheenaiheeksi. Kuten varmasti olette huomanneet, olen jo jonkin aikaa liputtanut aika avoimesti Nato-jäsenyyden puolesta, sillä olen vakuuttunut siitä, että Venäjä sekaantuu nykyään sisäpolitiikkaamme rohkaisemalla länsivihamielisiä voimia - joilla en todellakaan tarkoita niinkään kommunisteja (siitäkin huolimatta, että käsittämättömän seitsemänkymmenlukulainen Nato-vastaisuus kummittelee yhä esimerkiksi Vasemmistoliiton presidenttiehdokkaan Paavo Arhinmäen puheissa ja vasemmistotaholla yleensäkin), vaan EU-vastaisia (ja rasistisia) populisteja.  On tullut harvinaisen selväksi, että jälkimmäiset valitsevat Naton asemesta mieluummin YYA:n, jos valita pitää.

Lue lisää | Kommentit (19)

Kohudosentti Johan Bäckman on nyt kunnostautunut menemällä Syyriaan Venäjän asioille ja kirjoittaa raporttejaan sieltä johonkin epäilyttävän oloiseen nettimediaportaaliin. Venäjän propagandassa herraa luonnehditaan oikein ”professoriksi” - no, kukaties saamme kohta kuulla, että Venäjälle on perustettu jonkin Neuvostoliiton aikaisen kiduttajan tai teloittajan muistolle omistettu yliopisto, jossa kohudosenttimme toimii esimerkiksi venäläistymistieteen professorina, siihenhän hänellä pätevyyttä piisaisi. Kurssit voisivat olla nimeltään esimerkiksi ”Venäläiset herrakansana”, ”Maapallo - vanha venäläinen planeetta”, ”Kansojen itsemääräämisoikeus fasismin pahimpana muotona” sekä tuholaistorjuntanäkökulman ottava ”Pienet valtiot kansainvälisen politiikan luteina”. Sitä en tiedä, miten kohudosentti, eli tuleva venäläinen kohuprofessori, opettaisi Gulagin, vankileirien saariston, historiaa. Vaihtoehtoisia tulkintatapoja voisi kyllä ajatella: Gulagia ei ollutkaan; Gulagin vangit olivat oikeita rikollisia; Gulagin olemassaolo oli jollain epämääräisellä tavalla jenkkien syytä. Kuten kiihkeillä ja logiikasta piittaamattomilla poliittisilla apologeetoilla yleensäkin, nämä näkökulmat voisivat toki esiintyä yhtaikaa ja sekoittuneina.

Lue lisää | Kommentit (45)

Helsingin Sanomissa kerrottiin juuri, että oli tullut täyteen puoli vuosisataa siitä kun Stalinin ruumis siirrettiin pois mausoleumista ja haudattiin uudelleen vähemmän näkyvälle paikalle. Siirron takana oli tietenkin Nikita Hrushtshov, Stalinin seuraaja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerinä ja hänen kulttinsa purkaja - jos kohta Aleksandr Solzhenitsyn, diktaattorin julmuuksien suurin kronikoitsija, oli oikeassa sanoessaan, että Hrushtshov ei saanut loppuun mitään aloittamastaan, ei edes stalinismin nujertamista. Osaltaan tähän oli toki syynä se, että Hrushtshov oli itse Stalinin järjestelmän kasvatti, jolla oli oma vastuunsa tyrannin hirmuteoista.

Lue lisää | Kommentit (8)

Muammar Gaddafi poikineen sitten surmattiin julmasti, jos kohta tuskin julmemmin kuin aikoinaan esimerkiksi Benito Mussolini, ja kuopattiin autiomaahan. Uutiskommentaattoreista ainakin maineikas Christopher Hitchens pahoitteli Slate-aikakauslehden sivuilla, ettei diktaattoria saatu oikeuden eteen epämääräisen lynkkauksen sijasta; lisäksi uutisissa on mainittu ainakin yhdestä Gaddafin kannattajien joukkomurhasta, jonka jäljet olivat pahannäköiset. Toisaalta libyalaisten puolustukseksi on sanottava, että he ovat käyneet näännyttävän sisällissodan säälimätöntä yksinvaltiasta vastaan, ja kyllähän Suomenkin kansalaissodassa tapahtui puolin ja toisin kaikenlaista ikävää. Kuten Oiva Ketonen sanoi, sodalla ja varsinkin sisällissodalla on kiivautensa.

Lue lisää | Kommentit (2)

Nyt kun Julia Tymošenko on joutunut mitä läpinäkyvimmän poliittisen oikeudenkäynnin tuloksena tiilenpäitä lukemaan, muuan kommentoijani pyysi minua pohtimaan, onko Ukrainalla mitään toivoa. En voi sanoa olevani mikään asiantuntija, vaikka sujuvasti ukrainaa luenkin (kukapa ei), sillä en taas vähään aikaan ole tullut vilkuilleeksi Dzerkalo tyžnjan nettisivuja enkä edes Radio Vapaan Euroopan Ukraina-osastoa. Jotain yleisluontoista kuitenkin voinen sanoa maan asioista.

Lue lisää | Kommentit (2)