Plaza

Brindisissä, Italian kengänkorkomaakunnassa, jonka nimi on italiaksi Puglia ja meidän muiden kielillä jokin variantti latinalaisesta nimestä Apulia, on räjähtänyt pommi, joka surmasi yhden ammattikoulutytön ja haavoitti useita muita. Pommin taustalta voi tietysti löytyä mitä porukkaa tahansa muslimiterroristeista äärioikeistoon ja äärivasemmistoon, kun kerran Italiassa ollaan, mutta spekulaatiopörssin tämänhetkisten kurssien mukaan viisas raha veikkaa järjestäytynyttä rikollisuutta, mafiaa. Apuliassa paikallisen rikollisjärjestön nimi tosin ei ole mafia, vaan sacra corona unita,  ”yhdistynyt pyhä kruunu”, ja se on alun perin syntynyt Napolin ja Campanian camorran, ei Sisilian mafian haarana, mutta se on tiettävästi viime aikoina niin heikentynyt, että oikea mafia on syrjäyttämässä sen kotikonnuillaan.

Lue lisää | Kommentit (14)

Niihin aikoihin kun rauha alkoi tulitaukosopimusten myötä palata Pohjois-Irlantiin, myös iirin kielen asia nousi esityslistalle. Siinä missä iiri on Irlannin tasavallassa vielä elävä kieli enimmäkseen länsirannikolla sijaitsevissa kylissä, Pohjois-Irlannista se lienee aitona murteena kadonnut joskus 1900-luvun puolivälin aikoihin, vaikka kielen harrastajia maakunnasta löytyykin joukoittain. Joskus kuulee jopa väitettävän, että iirin kielen asema olisi turvatumpi Pohjois-Irlannissa kuin Irlannin tasavallassa, mikä tietysti on hölynpölyä, mutta pohjoisen kieliliikkeen innokkuus hämää varovaisempiakin. 

Lue lisää | Kommentit (14)

Niin vapaa ja tasa-arvoinen kuin yhteiskuntamme onkin, siinä esiintyy syntipukki- ja paariaryhmiä, joiden lyöminen ja sylkeminen on ollut eliitin, vakiintuneiston ja hallitusherrojen luovuttamaton oikeus jo vuosikymmeniä. Ennen vanhaan tällainen ryhmä olivat aseistakieltäytyjät ja siviilipalvelusmiehet, joita sai solvata ja uhkailla murhilla täysin laillisesti. Tästä katkeroituneina, kuten tiedämme, joukko entisiä siviilipalvelusmiehiä on alkanut brändätä maahanmuuttajia uudeksi maalitauluksi ja pitkälti onnistunutkin siinä. Mutta yksi mudanheiton kohde on pysynyt muuttumattomana, eli opiskelijat. Ne himputin lorveliinit, jotka eivät muuta teekään kuin juhlivat haalarit päällä, ovat sukupuoliyhteyksissä toistensa kanssa ja hoilaavat aivan liian hilpeitä lauluja vappuisin. Aina silloin tällöin joku ministeri tai muu kanisteri alkaa julkisuudessa marmattaa siitä, kuinka ne helvetin stuidut eivät vieläkään valmistu ajoissa ja kuinka tärkeää olisi saada elinkeinoelämän kaleeriin nuoria aironvetäjiä mitä pikimmin. Mielellään maisterintasoisia. Katsokaas kun talous vaatii tuottavan työn tekijöitä.

Lue lisää | Kommentit (31)

Kuten hyvin muistatte, olen vuosien varrella julistanut jopa hieman itseäni parodioiden suomalaisen jääkiekkohulluuden kansakunnan syöväksi ja lätkämiehet alkoholisoituneiksi väkivaltarikollisiksi, jotka eivät millään tavalla sovellu esikuviksi kasvavalle nuorisolle. Totta kai minulla on myös ollut unelma: voitto jääkiekosta. Se, että Suomeen mahtuisi lopulta muitakin innostuksen aiheita kuin jääkiekko - että jääkiekon varjo väistyisi Suomen yltä ja nuorille järjestyisi muutakin tekemistä kuin lätkän lätkiminen ja jännääminen. Ei siksi että haluaisin jääkiekon kokonaan kieltää tai karkottaa marginaaliin, mutta en olisi hirveän pahoillani, jos siitä tulisi vain yksi harrastus ja yksi urheilulaji muiden joukossa.

Lue lisää | Kommentit (16)

On taas vapun, kansallisen viinajuhlamme (yhden niistä) aika. Joskus muinoin keksimme isosiskon kanssa irvailevia määritelmiä eri kännijuhlille: uusi vuosi oli vanhenemisen aiheuttama ahdistus tekosyynä juoda viinaa; vappu oli muistaakseni kevätväsymys tekosyynä juoda viinaa; ja olisiko tuo juhannus sitten ollut kesäpäivän seisaus tekosyynä juoda viinaa, jotenkin niin se meni. Joka tapauksessa vappu on ehdottomasti Suomen suosituin tekosyy nauttia väkijuomia arveluttavan runsaissa määrin: vanhan vitsin mukaan ne oikeat kovan luokan juopot välttelevät vappujuhlintaan osallistumista, koska vappuna on liikkeellä aivan liikaa harrastelijajuoppoja. Ammattimiehestähän mikään ei ole niin ärsyttävää kuin amatöörijuoppo, joka julistaa olevansa ihan kauhean kaatokännissä, ikään kuin humaltumisesta muka jotain tietäisikin.

Lue lisää | Kommentit (6)

Kommentoidaanpa samaan syssyyn toistakin Hesarin toimituksellista tekstiä. Jani Kaaro on siellä näet verrannut suomalaisia koululaisia paviaaneihin, ja näin osuvasta rinnakkainasettelusta tulee aina hyvälle tuulelle, vaikka eläinten ystävät oikeutetusti loukkaantuvatkin siitä, että paviaaneja, noita sympaattisia olentoja, jotka vain toteuttavat Jumalan eli evoluution luomaa luontoaan, näin karkeasti solvataan. Eräs paviaanitutkija, jonka Kaaro kertoo seuranneen tietyn paviaaniyhteisön elämää jo nelisen vuosikymmentä, on nimittäin tehnyt mielenkiintoisen havainnon: kun röyhkeät öykkäripaviaanit kuolevat, niiden perintö ei jää yhteisöön elämään, vaan kiltimmät ja rauhallisemmat paviaanit saavat tällöin yliotteen, ja paviaaniyhteisön elämäntyyli muuttuu niin, että myös ulkopuolelta laumaan liittyvät paviaanit omaksuvat rauhanomaisuuden. Jopa paviaaneilla väkivaltaisuus ja aggressiivisuus on siis opittu kulttuuri eikä mikään geenien sanelema välttämättömyys. 

Lue lisää | Kommentit (7)

Joskus vuosia sitten ”Kramppeja ja nyrjähdyksiä” -sarjakuvassa - kai se se oli? - esiintyi professorikliseen mukainen psykiatri, jolla oli Freudin ulkoinen katsanto ja kädessään kirja ”Depressio - osa perusturvallisuutta?” Siitä saakka olen hekotellut tuolle kirjan nimelle, koska se ilmaisee mielestäni jotain niin tyhjentävän osuvaa juuri suomalaisuudesta. Paavo Rautio kirjoitti äskettäin Hesariin pääkirjoituksen Suomesta pessimismin supervaltana, ja tätä aihetta en tietenkään malta olla nostamatta esiin täälläkin. Pessimismi ja depressio ovat nimittäin molemmat suomalaisten kansantauteja, tai oikeastaan yksi ja sama kansantauti, ja Rautiokin ehti omassa tekstissään ansiokkaasti tulkita myös suomalaisessa politiikassa esiintyvää pessimismiä.

Lue lisää | Kommentit (5)

Hitlerin ”Taisteluni”-kirja on tosin saatavissa saksaksi kaikenlaisilta rupisilta äärioikeistolaisilta nettisivuilta ja käännöksiä myydään niin Israelissa (tunne vihollisesi) kuin islamilaisissakin maissa (joissa on Israelin perustamisen jälkeen alettu massamitassa kääntää länsimaista antisemitististä kirjallisuutta muutenkin, koska omaa intellektuaalisen juutalaisvastaisuuden perinnettä ei samassa mitassa ole), mutta mikään lainkuuliainen kustantamo ei Saksassa ole koskenut kyseiseen törkyyn. Tähän ei ole syynä mikään liittovaltiotason sensuuri, vaikka sitäkään ei ihmettelisi: tiedämmehän esimerkiksi hakaristien julkisen esillä pitämisen olevan Saksassa rikos. Hitlerin kirjan on pitänyt poissa saatavilta Baijerin osavaltio, joka katsoo omistavansa Hitlerin jäämistön, mm. kirjan julkaisuoikeudet. Nyt tähän on tuoreiden uutisten mukaan tulossa muutos, eli kirjasta otetaan uusi virallinen painos.

Lue lisää | Kommentit (13)

Laulajatar Jippu sai tiettävästi kenkää joiltain gospelmusiikin festivaaleilta kun oli mennyt puhumaan seksuaalisesti levottomia Suomen niljakkaimman juontajan keskusteluohjelmassa. Nythän on niin, että Jippu on ennenkin laukonut typeriä ja rivoja julkisesti, ja muistelen eräitäkin niistä jutuista hieman arvostelleeni niinä noloina ja häpeällisinä aikoina, kun olin vielä ns. miesaktivisti ja kuvittelin, että se länsimaisen sivilisaation alasrepimiselle antautunut örseltävä villipeto, jota suomalaiseksi mieheksi kutsutaan, muka ansaitsisi minun tukeni ja myötätuntoni. Onneksi olen sittemmin tervehtynyt ja järkiintynyt tällaisesta sairaasta ja kieroutuneesta ajattelusta ja voin kirjoittaa feministisessä hengessä todellisesta tabuaiheesta eli uskovaisen naisen seksuaalisuudesta.

Lue lisää | Kommentit (4)

Kreikan taidon hankkimisvuosi on täynnä, joten on syytä kertoa, mikä onnistui ja mikä ei. No, aivan ensimmäiseksi joudun toteamaan, etten tietenkään vielä osaa puhua nykykreikkaa millään Demostheneen kaunopuheisuudella, mutta mitenkään hukkaan heitettyä aikaa tämä hanke ei ole ollut, vaan kielen passiivinen taito on kasvanut huimasti. Itse asiassa saattaisin jo oikeastikin puhua sujuvaa kreikkaa, jos minulla olisi ollut syntyperäisiä opettajia, joiden kanssa kieltä olisi voinut opetella puhekieltä. Mutta suurimman osan kreikan kieliopista, erityisesti vaikeasta verbitaivutuksesta, olen jo saanut haltuuni, jos kohta substantiivien sijat, jotka olen niiden helppouden vuoksi jossain määrin laiminlyönyt, ovat vielä pahasti kesannolla.

Lue lisää | Kommentit (1)

Menimme sitten vaimon kanssa katsomaan ”Star Wreck - in the Pirkinningin” tekijöiden uuden elokuvan ”Iron Sky” - ohjaajana Timo Vuorensola, erikoisefekteistä ja avaruusmaisemien mallintamisesta vastaavana Samuli Torssonen, ja pienempinä avustajina varmasti koko joukko edellisestäkin menestyselokuvasta tuttua porukkaa. Elokuvan perusideanahan oli se, että Kuun pimeällä puolella on natsien tukikohta, koska Hitlerin Saksa - vaikkei onnistunutkaan kehittämään atomipommeja - oli päässyt pitkälle rakettitekniikassa ja pystyi siksi aloittamaan avaruuden valloituksen hyvää vauhtia etuajassa. Näistä aineksista olisi mahdollista rakentaa joko ihan vakavamielinen tieteiselokuva tai sitten komedia. Valitettavasti pojat eivät osaa päättää, kumpaa tekisivät, ja vaikka Pirkinningissä oli jossain määrin sama vika, nuorekkaan eloisuutensa ja hillittömän vyörytyksensä ansiosta se nousi puutteitaan suuremmaksi ja kantoi komeasti loppuun asti. Ikävä kyllä Iron Sky on nimenomaan Pirkinningin jälkeen taivaisiin nousseiden odotusten kannalta aikamoinen pettymys.

Lue lisää | Kommentit (21)

Televisiossa näytettiin kuluneella viikolla kuuluisan luonnenäyttelijän Arnold Schwarzeneggerin ehkä kuuluisin elokuva, teinivuosinani valkokankaalle päässyt ”Conan Barbaari”. Koska Conan on sillä tavalla mielenkiintoinen kuin hyvä huono viihde usein on, minunkin lienee aika sanoa siitä pari sanaa, eikä vähiten siksi, että Conanin hahmo sopii hyvin John Carterin seuraksi. Siinä missä John Carterin barbaarisuus on sisäsiistiä ja siloiteltua, Conan on kuitenkin ihka aito raakalainen, joka varttuu raakalaisten keskuudessa ja viettää elämänsä taistellen raakalaisia vastaan.

Lue lisää | Kommentit (8)

Olen hehkuttanut sitä John Carter -elokuvaa niin estottomasti etukäteen jo parissakin kirjoituksessa, että on todellisen mahtipläjäyksen aika nyt kun olen lopultakin käynyt katsomassa sen. Kuten filmatisoinneissa yleisesti, tässäkin tarinan elementtejä oli vatkailtu turhankin rohkeasti, ja joistakin ratkaisuista voi olla eri mieltä. Toisaalta olen kyllä sitäkin mieltä, että Hollywoodin väki on ihan oikeasti ammattitaitoista, ja jos he päättävät junailla asiat tietyllä tavalla toisin kuin alkuperäisteoksella, yleensä heillä on suhteellisen hyvät ja perustellut syyt niin tehdäkin. 

Lue lisää | Kommentit (1)

Olen jäsenenä eräässä Facebookin kielitiederyhmässä, joka välitti minulle äskettäin linkin perinteikkään kalifornialaisen Sacramento Bee -lehden nettijuttuun luiseñointiaanien kielen opetuksesta. Luiseño nimenä on tietysti espanjaa ja juontaa San Luisin lähetysasemasta, jonka espanjalaiset aikoinaan perustivat heimon asuinalueille silloin Zorron aikaan, kun koko Kalifornia oli periaatteessa Espanjan siirtomaa. Itse heimo kutsuu itseään nimellä payomkowishun. Kieli kuuluu ute-atsteekkikieliin, joita monet heimot Yhdysvaltain eteläosissa ovat perinteisesti puhuneet; tärkein tämän ryhmän kieli on tietysti atsteekkien nahuatl, mutta monet siihen kuuluvat kielet, tai ainakin niitä puhuvien heimojen nimet, ovat tuttuja villin lännen tarinoiden sivuilta: shoshone, comanche, hopi ja ute nyt ainakin. Ute on oikeastaan vain yksi Coloradojoen varrella puhutun intiaanikielen murteista, mutta koko kielelle ei oikein ole muuta nimeä kuin joen nimi.

Lue lisää | Kommentit (4)

Maaliskuun yhdeksäntenätoista juhlittiin Minna Canthin päivää. Vanhana feminismin arvostelijana en tietenkään malta olla ottamatta häntä puheeksi, ja aloitan muistelemalla erästä vuosia sitten lukemaani sarjakuvaa, jossa Canth palaa vuosituhannenvaihteen Suomeen katsomaan, miten naisen oikeudet ovat hänen aikojensa jälkeen toteutuneet. Koska Canthin ajama naisasia perustui siihen ajatukseen, että naiset ovat, tai että heidän ainakin tulee pyrkiä olemaan, noita miehiksi kutsuttuja seksuaalisesti hillittömiä ja viinaanmeneviä apinauroita siveellisesti ja sivistyksellisesti korkeammalla tasolla, vanha rouva oli tietysti järkyttynyt ja kauhistunut siitä, miten suomalaiset nykynaiset käyttivät saamiaan oikeuksia: viinaksia ja kondomeita kului ja tissejäkin esiteltiin, eikä puhettakaan siveydestä eikä sivistyksestä. Muistelen sarjakuvan päätyneen siihen lopputulokseen, että kuolleista herännyt Minna kääntyi raivoisaksi taantumukselliseksi ja sarjakuvan tekijä puolestaan tuli siihen johtopäätökseen, että Minnalla ei ollut paljoa relevanssia nykymaailmalle.

Lue lisää | Kommentit (7)

Muitakin aiheita varmaan olisi, mutta nettilehdet ovat hiljattain repostelleet kysymystä siitä, milloin tuota seksinpuolta pitäisi harjoittaa ensimmäisen kerran. Toisilla tahoilla valitetaan sitä, että pimppaa ei ole saatu ennen kuin kolmekymppisenä, ja toiset taas muistelevat, kuinka aikuinen miehentoljake otti nuoren tytön varhaismurrosikäisenä, vaikka teki kipeää eikä olisi yhtään huvittanut. Molemmat porukat ovat yhtä mieltä siitä, että traumaa ja ahdistusta vain moisesta seurasi ja onnellinen seksielämä on nyt aikuisiällä mahdottomuus. Katsotaanpa tätä nyt kumminkin yhdessä, kun tämä kuitenkin on Panuhuoneen lempiaiheita.

Lue lisää | Kommentit (16)

Jammu Siltavuori, koko Suomen kammoksuma ja vihaama lastenraiskaaja ja murhaaja, on sitten lähtenyt keskuudestamme 85 vuoden kunnioitettavassa iässä. Jammusta on vaikea sanoa mitään asiallista, koska hänen tekonsa ovat niin vastenmielisiä ja samalla niin käsittämättömiä. Pedofiili, joka on surmannut hyväksikäytettäväksi kaappaamansa lapset, on todennäköisesti missä tahansa yhteiskunnassa ja kulttuurissa sellainen hylkiö, jota ei kuolemanrangaistukselta säästellä. Itse asiassa pedofiilin lastenmurhaajan ollessa kyseessä on jopa olemassa uskottava humanitaarinen peruste teloittamiselle: siististi toimeenpantu kuolemanrangaistus on tuomitun omaltakin kannalta parempi vaihtoehto kuin hänen jättämisensä henkiin ja alttiiksi kansanjoukkojen vanhurskaalle vihalle. 

Lue lisää | Kommentit (25)

Näin maaliskuun puolessavälissä Irlanti juhlii taas Pyhän Patrikin päivää, jonka aikoihin iirinkielisyysliikkeellä on Seachtain na Gaeilge, iirin kielen viikko. Palatessani vaimoni kanssa Pohjanmaan viikonloppupyrähdykseltä käteeni osui junan kuppilassa jonkin kotimaisen maakuntalehden viikonloppunumero, jossa kuvattiin Inis Oírria - Aran-saarista (Oileáin Árann) itäisintä - matkakohteena, ja totta maar jutussa mainittiin sekin, että saarella puhutaan iiriä äidinkielenä. Näinpä minulla on nyt oikein hyvä tekosyy kirjoittaa taas kerran kunnon pitkä bloggaus mieliaiheestani.

Lue lisää | Kommentit (5)

Hiljattaisen hömppäuutisen mukaan metsästäjä-keräilijävaihetta eläneet ihmiset harjoittivat ”hyperseksiä”, eli koko pieni metsästäjä-keräilijäyhteisö harjoitti sukupuoliyhteyttä keskenään. Siellä naitiin iloisesti kaikki kaikkien kanssa ja vaikka porukalla: miehet asettuivat jonoon hoidellakseen pimun kukin vuorollaan, ja epäilemättä naiset vastaavasti oikein miehissä näpelöivät himoitsemansa alfauroksen perhekalleuksia, jotta hän ruilauttaisi klöntin geneettisesti arvokasta siementään heidän kaikkien käyttöön. Tämä riemu loppui siihen, että väki lopetti metsästyksen ja keräilyn asettuen aloilleen maata viljelemään: silloin keksittiin yksiavioinen avioliitto. Helsinkiläiset ryhmäseksin ystävät mutisevat tässä kohdassa varmaankin, että siinä on taas yksi syy vihata kepua, mutta oikeudenmukaisuus vaatii muistuttamaan, että maanviljelys on sentään muutamia tuhansia vuosia vanhempi keksintö kuin Maalaisliitto.

Lue lisää | Kommentit (14)

Lienee aika taas kerran raportoida siitä, miten kreikan opintoni ovat edenneet.  Kuten varmasti muistatte, siitä on jo yli kymmenen kuukautta, kun otin tämän homman niskoilleni, ja haluatte varmasti tietää, uskonko pääseväni vuodessa kreikan osaajaksi. No en tiedä osaajasta, mutta systemaattisella opiskelulla olen päässyt jo oikein hyvin vauhtiin. Haen tälle vertauskuvan valokuvauksesta: jos kieliopin hanskaaminen ja perussanavaraston omaksuminen on kuvien kehittämisestä, sanavaraston kartuttaminen ja opitun vakiinnuttaminen esimerkiksi kaunokirjallisuutta ja sanomalehtiä lukemalla on kiinnittämistä, ja olen hyvää vauhtia etenemässä kohti kiinnittämisvaihetta. Sujuvan puheen tuottaminen ei tietenkään vielä onnistu, mutta eiköhän senkin aika vielä tule, viimeistään silloin kun uskaltaudun raahaamaan oman fyysisen persoonani Kreikkaan ja joudun oikeasti tekemisiin ihmisten kanssa kreikaksi.

Lue lisää | Kommentit (3)