Plaza

Runebergin päivän jälkeen täytynee juhlia toistakin merkkipäivää jälkikäteen, nimittäin saamelaisten kansallispäivää. Heti kättelyssä joudun myöntämään, että olen häpeällisen huonosti perillä saamelaiskulttuurista, ja jos minua pidetään tekopyhänä siksi että osaan muiden maiden uhanalaisia kieliä (iiriä), mutta en saamea, otan vastaan moitteen nöyränä. Toki olen vuosien varrella aina silloin tällöin vilkuillut saamenkin oppikirjoja, ja Mikko Korhosen ”Johdatus lapin kielen historiaan” tuli luettua jo silloin kun vielä haaveilin kemistin urasta - eri juttu sitten on, ymmärsinkö siitä silloin vielä höykösen pölähdystäkään. Silti saamen taitoni rajoittuu tervehdysfraaseihin ”buorre beaivvi” (hyvää päivää), ”ipmel atti” (Jumal’ antakoon) ja ”bures” (käsipäivää). 

Lue lisää | Kommentit (9)

Eräs kaverini pyysi minua kirjoittamaan Puntlandin - sen Somalian rauhallisen osan, joka ei halua eroon emämaasta - öljylöydöstä, ja kunhan ensin perehdyn sekä hänen antamiinsa että muihinkin hyödyllisiin linkkeihin, pääsette varmasti kanssani virtuaalimatkalle Afrikan sarveen. Mutta ennen Puntlandia haluan kertoa mielikuvitusmaasta nimeltä Juntlanti, jonka pääkaupunki on Molopea. Kuulostaa melko villiltä, vai mitä? No totta maar, kyse on nimittäin iirinkielisestä jännitysromaanistani Tine san Iúntlainn - ”Tulta Juntlannissa” - joka on alkanut ilmestyä jatkosarjana erään amerikanirlantilaisen nettikaverini julkaisemassa neljännesvuotislehdessä. 

Lue lisää | Kommentit (11)

Vaikka en olekaan jättänyt kreikan opiskelua, olen näköjään unohtanut kirjoittaa siitä muutaman kuukauden ajan, joten nyt on hyvinkin aika uudelle seurantakirjoitukselle. Alun perin asetin tavoitteekseni osata kreikkaa sujuvasti alkaneen vuoden huhtikuussa. Vaikka tämä olisikin epärealistinen tavoite, ainakin voin sanoa, että huhtikuussa kieli on luultavasti riittävän hyvin hallussa, jotta voisin jatkaa siitä eteenpäin lukemalla jotain muuta kuin oppikirjoja. Kirjojen tilaaminen Kreikasta Akateemisen kautta on tosin osoittautunut mahdottomaksi: tällä hetkellä kreikankielinen kirjastoni koostuu olympialaisten kisojen historiaa käsittelevästä kirjasta, jonka olen saanut lainaksi kreikkalaiselta nettitutulta, sekä kahdesta kreikankielisestä dekkarista, jotka joku ystävällinen sielu oli sijoittanut Turun kaupunginkirjaston kierrätyskirja- eli Book Crossing -hyllyyn. Kaikkia kolmea kirjaa olen onnistunut lukemaan pari sivua - nykyisellä taidollani ei vielä selvitä viihderomaaneistakaan, mutta kirjojen lukeminen ei tunnu mahdottomalta tehtävältä, ainoastaan työläältä.

Lue lisää | Kommentit (5)

Briteissä keskustellaan jälleen Skotlannin itsenäisyydestä, sillä nationalistipuolue on saanut läpi vaatimuksensa sitä koskevasta kansanäänestyksestä, johon tosin menee vielä pari vuotta. Maa on liitetty Ison-Britannian alueisiin jo vuosisatoja sitten, aluksi yhteisen hallitsijan, sitten erityisen unionilain kautta, ja englanti on ollut skottien julkisen ja virallisen elämän kieli lähes yhtä kauan. Erillisestä skotlantilaisesta identiteetistä ollaan kuitenkin niin vahvasti tietoisia niin Brittein saarilla kuin niiden ulkopuolellakin, että Skotlanti vaikuttaisi hyvinkin vakavastiotettavalta ehdokkaalta maailman kansakuntien joukkoon. Toisaalta juuri Skotlanti on paraatiesimerkki siitä, miten kirjavista ja keskenään ristiriitaisista aineksista kansakunnat voidaan rakentaa.

Lue lisää | Kommentit (24)

Joulunseudun odottamaton ilosanoma on se, että Hamas – Palestiinan islamistinen vastarintaliike – on ilmoittanut lopettavansa terroritoiminnan ja siirtyvänsä väkivallattoman luonteiseen politiikantekoon. Vaikka nähtäväksi jääkin, mitä tämä tarkoittaa käytännössä, tätä on syytä pitää hyvänä uutisena kaikkien kannalta, myös ja varsinkin palestiinalaisten, koska heidän ongelmiensa pitkittyminen johtuu pitkälti juuri siitä, että heidän kaikki edunajajajärjestönsä ovat leimautuneet terroristeiksi eivätkä edes ole vaivautuneet erityisemmin välttämään tätä leimaa. Ymmärtääkseni väkivallattomuuteen, passiiviseen vastarintaan ja Mahatma Gandhin perintöön panostava toiminta palestiinalaisten asian puolesta on ollut enemmänkin eurooppalaisten solidaarisuusaktivistien juttu, vaikka Palestiinan arabit ovat kulttuurisemmin länsimaistuneempia kuin yleisesti mielletään, eikä heiltä ole varmastikaan jäänyt huomiotta, miten suuri moraalinen pääoma ohjelmalliseen väkivallattomuuteen liittyy.

Lue lisää | Kommentit (3)

Torstaina esperantistit juhlivat Zamenhof-päivää, liikkeensä perustajan ja esperanton kehittäjän Ludwik Zamenhofin syntymäpäivää, joten puhutaanpa esperantosta ja keinotekoisista kielistä yleensäkin. Olen vuosien varrella tehnyt useitakin vakavia yrityksiä oppia tätä maailman helpoimmaksi sanottua kieltä, mutta en ole omaksunut sitä aktiiviseen käyttööni enkä varmasti osaisi sanoa spontaanisti mitään järkevää esperantoksi. Osittain kysymys on motivaatiosta: juuri helppouden vuoksi esperantossa ei oikein ole haastetta eikä miehenvastusta vanhalle sotaratsulle. Passiivinen esperanton taitoni on kuitenkin niin hyvä, että jos vihreän tähden ritarit joskus ottavat vallan maailmassa, minulle tuskin tulee vaikeuksia ryhtyä heidän yhteistoimintamiehekseen.

Lue lisää | Kommentit (8)

Perinteikäs tietotoimisto UPI kertoo tuoreessa tiedotteessaan, että Arizonassa asuu enemmän alkuperäisten amerikkalaiskielten puhujia - kansanomaisesti: intiaaneja - kuin missään muualla Yhdysvalloissa. Koska olen sekä kielimies että yhtä vastaanottavainen villin lännen mystiikalle kuin kuka tahansa pikkupoika, en tietenkään malta olla tarttumatta näin kiehtovaan aiheeseen. Toki mikään varsinainen asiantuntija en minäkään ole, sillä en osaa puhua, lukea enkä kirjoittaa ainoatakaan intiaanikieltä. Somaliakin osaan enemmän kuin apassia tai navajoa, ja vaikka espanjan kielen harrastuksen myötä olen kiinnostunut myös Etelä-Amerikan alkuperäiskielistä, en ole reipastunut opettelemaan sen enempää inkojen ketsuaa, Paraguayn guarania, mayakieliä kuin atsteekkien nahuatliakaan.

Lue lisää | Kommentit (5)

Näinä synkkinä aikoinamme, kun Suomen kansaa ei enää ole ja isänmaa raahustaa zombina vailla aivoja, on miellyttävää kertoa hyviä uutisia toisesta kotimaastani Irlannista, jossa presidentinvaalit on tämänhetkisen laskentatilanteen mukaan voittamassa minun ehdokkaani, työväenpuolueen Michael Daniel Higgins eli Mícheál Dónall Ó hUiginn. Michael D, kuten häntä yleensä kutsutaan, on nimittäin tunnettu iirin kielen puhuja ja edistäjä, ja vaikka irlantilaisissa poliitikoissa on ainakin oman havaintoni mukaan enemmän iirin osaajia kuin äkkinäinen luulisi, hän on profiloitunut huomattavasti näkyvämmin kieliasiassa kuin moni muu yhtä hyvä iirin puhuja. Pidän siis vaalitulosta kaikilta osin hyvänä ja toivottavana omien tavoitteideni kannalta.

Lue lisää | Kommentit (4)

Sekä Vladimir Putin että Neuvostoliiton viimeinen kommunistisen puolueen pääsihteeri Mihail Gorbatšov ovat viime aikoina julkisesti pahoitelleet Neuvostoliiton romahdusta. Putin haluaisi perustaa jonkinlaisen uuden valtio- tai ylikansallisen valtarakenteen entisille neuvostotasavalloille, joka astuisi tavallaan Neuvostoliiton paikalle, Gorba puolestaan pahoittelee sitä, että Neuvostoliittoa ei voitu pelastaa. Nykynäkökulmasta tiedämme, että Neuvostoliitto oli pelottava diktatuuri ja että suurin piirtein kaikki paha, mitä siitä on sanottu, pitää jota kuinkin paikkansa. Miksi kukaan kaipaisi takaisin yhtä historian suurimmista hirmuvalloista?

Lue lisää | Kommentit (9)

Nyt kun Julia Tymošenko on joutunut mitä läpinäkyvimmän poliittisen oikeudenkäynnin tuloksena tiilenpäitä lukemaan, muuan kommentoijani pyysi minua pohtimaan, onko Ukrainalla mitään toivoa. En voi sanoa olevani mikään asiantuntija, vaikka sujuvasti ukrainaa luenkin (kukapa ei), sillä en taas vähään aikaan ole tullut vilkuilleeksi Dzerkalo tyžnjan nettisivuja enkä edes Radio Vapaan Euroopan Ukraina-osastoa. Jotain yleisluontoista kuitenkin voinen sanoa maan asioista.

Lue lisää | Kommentit (2)

Jari Tervo on herättänyt jonkin verran kiusallista huomiota uudella kirjallaan, joka pyrkii tutkiskelemaan muslimimaahanmuuttajien osaa länsimaisen yhteiskunnan ja perinteisen kunniakulttuurin välissä. Kurditaustainen juristi ja vihreä poliitikko Husein Muhammed katsoi Tervon kirjan jossain määrin epäonnistuneen, koska siinä oli asiavirheitä: kirjassa oli käytetty turkin kielen sanoja antamaan paikallisväriä, mutta ei juuri yhtään kurdin sanaa. Vaikka Turkissa usein väitetäänkin kurdia turkin murteeksi ja kurdeja luonnehditaan ”vuoristoturkkilaisiksi”, näillä kielillä on erittäin iso ero: kurdi on indoeurooppalainen kieli ja sukua persialle, turkki taas kuuluu omaan kielikuntaansa, jolla ei ole mitään tekemistä indoeurooppalaisten kielten kanssa. Lisäksi Tervo on antanut kurdinaisille miehen nimiä. Näitä nyt sattuu tekevälle, mutta vakavampi moite on, että Tervo on ilmeisesti esittänyt ”kurdikulttuurin” pelkkään kunniamurhaamiseen ja kiihkomuslimiuteen tyhjentyvänä kliseenä. En ole vielä lukenut Tervon kirjaa - kaipa siitäkin saa pyytämällä arvostelijan kappaleen - mutta jo käydyn väittelyn perusteella voisin ottaa jotain kantaa asiaan.

Lue lisää | Kommentit (16)

Kaikkien Irlannin ystävien pitäisi muka periaatteesta olla kamalan ihastuneita James Joycen elämäntyöhön, mutta oma Joyce-harrastukseni rajoittuu lähinnä Dublinilaisiin ja Taiteilijan omakuvaan nuoruuden vuosilta. Odysseusta en ole jaksanut lukea kuin vähän matkaa ja sitäkin vain valkovenäjäksi, koska valkovenäläinen nettituttuni lahjoitti minulle tämänkielisen käännöksen joskus kultaisella yhdeksänkymmenluvulla. Ei, kiitos ei enempää Joycea minulle. Se oikeasti hauska ja absurdi irlantilainen kirjailija on tuhannen salanimen mies Brian Ó Nualláin, eli Brian O’Nolan, eli Brother Barnabas, eli Myles na gCopaleen (ei, ei siinä ole kirjoitusvirhettä), eli Flann O’Brien. Koska Irish Timesin nettisivuilla juuri juhlitaan herran satavuotispäivää, minunkin velvollisuuteni on liittyä peijaisiin ja kirjoittaa pari sanaa tästä omituisesta kynäilijästä, jonka ansiot ovat tuiki merkittävät sekä iiriksi että englanniksi.

Lue lisää | Kommentit (6)

Mary McAleese, eli Máire Mhac Giolla Íosa, on ollut Irlannin presidenttinä jo kaksi kautta eli neljätoista vuotta, joten maalle ollaan valitsemassa uutta johtajaa. Ehdokkaita on joka lähtöön, mutta kohutuin heistä taitaa olla Martin McGuinness eli Máirtín Mag Aonghusa, jolla on häiritsevän paljon epäkriittisiä tukijoita myös iirinkielisessä piireissä, vaikka hän ei olekaan kieliasian kannalta kovin ansioitunut. Hänen puolueensa on Sinn Féin, joka tunnetaan Irlannin tasavaltalaisarmeijan, IRA:n, poliittisena siipenä, ja McGuinness itse on osallistunut aseelliseen taisteluun IRA:n riveissä sekä saanut siitä vankeustuomioitakin aikoinaan.

Lue lisää | Kommentit

Rakastettu isänmaamme EU, jonka puolesta minä olen valmis antamaan vaikka sinun henkesi ja varsinkin rahasi, juhli tuossa maanantaikrapuloissaan Euroopan kielten päivää tarkoituksenaan innostaa eurooppalaisia opettelemaan toistensa kieliä. Ja mikäpäs siinä, tämähän onkin yksi lempiaiheitani. Toki Suomessa ja suomeksi on aina vaikeaa kirjoittaa kielten opiskelusta, koska meillä on suuri joukko ihmisiä, jotka pitävät itseään liian tyhminä oppimaan edes ruotsia, saati sitten oikeasti vaikeita kieliä, ja jotka vaativat itselleen ja lapsilleen oikeutta jäädä vaille niitä taloudellisia, kulttuurisia ja elämänlaadullisia hyötyjä, joita kielten osaamiseen liittyy. Mutta uskaltaudunpa silti kirjoittamaan kielistä niille, jotka vielä uskovat omiin kykyihinsä ja lahjoihinsa. Vaikka tyhmyys onkin muodissa, uskoisin jopa suomenkielisestä Suomesta löytyvän myös niitä, joilla on omat aivot ja jotka myös käyttävät niitä johonkin.

Lue lisää | Kommentit (77)

Tuoreissa uutisissa on kerrottu siitä, kuinka Suomen suhteet Kreikkaan on pantu kerralla säpäleiksi. Tämän takia kirjoitan nyt, vaikkakin vähän etuajassa, uuden tekstin kreikan kielen opiskelusta. Nykyiset taloussotkut menevät nimittäin ohi nopeammin kuin luulettekaan ja pian tulee aika, jolloin nykykreikan osaajia tarvitaan paikkaamaan ison lapsen kansainvälisen vaippaihottumakiukuttelun seurauksia. Siksi aion vastedes paneutua kielen opiskeluun entistäkin ahkerammin, jotta sitten aikanani voin kohdistaa kreikkalaisiin samanlaisen charmioffensiivin kuin iirinkielisiin irlantilaisiin. Koska pienellä maalla ei ole varaa tieten tahtoen pilata välejään minnekään päin maailmaa, kaltaisteni isänmaallisten miesten on oltava valmiita tällaiseen pitkäjänteiseen työhön Suomen puolesta, vaikka verovaroillamme elättämämme kansa on tunnetusti kiittämätöntä ja roskaväki solvaa päivästä toiseen kommenttiosastolla - meidänlaisillemmehan ei ole tarjolla muuta kunniaa kuin kuulla kuusien kuiskinaa hautakummullamme. Mutta asiaan.

Lue lisää | Kommentit (13)

Vuoden alusta saakka arabimaita on ravistellut tavallisten kansalaisten nousu hirmuvaltaa vastaan. Paikoitellen levottomuudet ovat johtaneet todellisiin muutoksiin, toisin paikoin hirmuvalta on puolustautunut näyttämällä todellisen karvansa eli ampumalla kovilla väkijoukkoon. Eurooppalaisilta tukea ovat saaneet lähinnä Libyan kapinalliset, ja hekin vain aseellista. Lännen haluttomuus auttaa arabeja rakentamaan liberaalia demokratiaa on silmiinpistävää, ja yhtä ilmeistä on, mikä sen taustalla on: rasismi. Arabeja ja muslimeja ylipäätään pidetään robottimaisina uskonkiihkoilijoina, joiden suurin haave maailmassa on tappaa kaikki vääräuskoiset ja kieltää kaikki kiva, kuten jalkapallo, makeiset ja lihapiirakat. Toisin sanoen arabidemokratian uskotaan käytännössä merkitsevän sitä, että fundamentalisti-imaamit ryhtyvät välittömästi laatimaan fatwoja jalkapallon kieltämiseksi, ja ihan kaikki mitä länsi tekee tai on tekemättä sataa väistämättä ääri-islamistien laariin.

Lue lisää | Kommentit (22)

Uuden kielen oppimiseen tarvitaan tietysti kunnon välineet, ja ammattilaisena minäkin tietysti pyrin hankkimaan kreikan harrastustani varten ammattilaisen pelit ja vehkeet. Sen takia onkin syytä puhua siitä, mitä ao. peleihin ja vehkeisiin kuuluu. Kielten opiskelu nimittäin on aika pitkälti välinelaji, paitsi jos on sellainen luonne, joka osaa imitoida suoraan puhuttua kieltä. Minulta se ei onnistu ilman tekstin tukea, minkä huomaa siitä, että englantia vielä osaamattomana pikkupoikana olin huono hahmottamaan televisiosta kuultujen englanninkielisten sanojen äännerakennetta: ”disappear” oli minun korvissani ”dissaktiio” ja ”wait a minute” vääntyi muotoon ”windimen”. (Siinä olisi muuten ollut hyvä nimi jollekin kuusikymmenluvun kevyen musiikin renkutusryhmälle: The Windy Men.)

Lue lisää | Kommentit (6)

Berliinin muurin rakentamisesta on kulunut viisikymmentä vuotta. Kun olin lapsi ja teini, muuri tuntui olevan ikuisesti paikallaan, ja esimerkiksi saksan kielen opetteluun liittyi omanlaistaan kohtalokkuutta siksi, että maa oli jaettu ja kahden vastakkaisen sotilasleirin raja kulki sekä Saksan että vielä erikseen Berliinin kaupungin halki. Samaan tapaan kuin sodan kokeneet suomalaiset tunnistavat selkäytimellään luovutetun alueen paikannimet heti ne kuullessaan, minäkin muistan yhä, että Mitte, Pankow, Köpenick, Prenzlauer Berg, Marzahn sekä tietenkin neuvostojoukkojen lymypaikka Karlshorst olivat itää, Treptow, Kreuzberg, Charlottenburg, Wedding ja Reinickendorf länttä.

Lue lisää | Kommentit (3)

Hesari julkaisi juuri kiintoisan artikkelin, joka sivuaa minunkin lempiaihettani, nimittäin kelttiläisiä kieliä. Kyseessä oli tosin walesin eli kymrin kieli, Cymraeg, joka kuuluu nykyään elävien kelttikielten britanniseen haaraan, joita kutsutaan äännehistoriallisista syistä myös P-kieliksi; iiri sitä vastoin kuuluu gaelilaisiin eli goidelilaisiin kieliin, eli Q-kieliin. Näiden kahden haaran väliset erot ovat niin suuret, että niiden väliltä on turha hakea keskinäistä ymmärrettävyyttä. Minäkään en ymmärrä kymriä sen enempää kuin olen vahingossa tullut oppineeksi vuosien varrella; aktiivisesti osaan lähinnä turistifraasit - tiedän, mitä ”hyvää päivää” on kymriksi, mutta en tiedä, miten sanotaan ”kirvesvartta”.

Lue lisää | Kommentit (38)

Muuan maailmanpolitiikan taannoisten dramaattisten käänteiden vuoksi arabiaa opiskelemaan intoutunut brittijournalisti kertoi pari vuotta sitten siitä, kuinka turhauttavaa kielen kanssa oli tapella. Hän oli sillä kannalla, että arabia ei niinkään ollut vaikea kuin valtava kieli, millä hän tietysti viittasi kielen sisäisiin valtaviin murre-eroihin. Arabian kirjakielihän syntyi Koraanin toimittamisen myötä, jos kohta se perustuu aikaisempaan runoilijoiden standardikieleen ja oli vanhahtavaa ja juhlallista tyyliä jo profeetta Muhammedin aikoina. Ja kuten muistamme, profeetan elinvuodet sijoittuvat meidän ajanlaskumme mukaan vuoden 600 molemmille puolille. Toisin sanoen kirja-arabia on ajallisesti yhtä kaukana puhutuista arabian muodoista kuin Gregorius Toursilaisen latina nykyranskasta.

Lue lisää | Kommentit (6)