Plaza

Brindisissä, Italian kengänkorkomaakunnassa, jonka nimi on italiaksi Puglia ja meidän muiden kielillä jokin variantti latinalaisesta nimestä Apulia, on räjähtänyt pommi, joka surmasi yhden ammattikoulutytön ja haavoitti useita muita. Pommin taustalta voi tietysti löytyä mitä porukkaa tahansa muslimiterroristeista äärioikeistoon ja äärivasemmistoon, kun kerran Italiassa ollaan, mutta spekulaatiopörssin tämänhetkisten kurssien mukaan viisas raha veikkaa järjestäytynyttä rikollisuutta, mafiaa. Apuliassa paikallisen rikollisjärjestön nimi tosin ei ole mafia, vaan sacra corona unita,  ”yhdistynyt pyhä kruunu”, ja se on alun perin syntynyt Napolin ja Campanian camorran, ei Sisilian mafian haarana, mutta se on tiettävästi viime aikoina niin heikentynyt, että oikea mafia on syrjäyttämässä sen kotikonnuillaan.

Lue lisää | Kommentit (16)

Niihin aikoihin kun rauha alkoi tulitaukosopimusten myötä palata Pohjois-Irlantiin, myös iirin kielen asia nousi esityslistalle. Siinä missä iiri on Irlannin tasavallassa vielä elävä kieli enimmäkseen länsirannikolla sijaitsevissa kylissä, Pohjois-Irlannista se lienee aitona murteena kadonnut joskus 1900-luvun puolivälin aikoihin, vaikka kielen harrastajia maakunnasta löytyykin joukoittain. Joskus kuulee jopa väitettävän, että iirin kielen asema olisi turvatumpi Pohjois-Irlannissa kuin Irlannin tasavallassa, mikä tietysti on hölynpölyä, mutta pohjoisen kieliliikkeen innokkuus hämää varovaisempiakin. 

Lue lisää | Kommentit (14)

Näköjään irlantilaisten nettituttujeni Sinn Féin -henkinen osa kohkaa nyt Bobby Sandsista, joten kaipa minun täytyy kirjoittaa pari sanaa suhtautumisestani IRA:han ja Sinn Féiniin iirinkielisyysmiehenä. Suurin piirtein koko sen ajan, kun olen opetellut iiriä, minulle on kerrottu typeriä vitsejä IRA:sta ja terroristipommeista, kunnes olen lopulta alkanut laukoa niitä itsekin. Tiedättehän te nämä jutut: yksinäinen mies ajaa autolla jotain epävirallista rajaseututietä Pohjois-Irlannissa, kun joukko kommandopipoihin sonnustautuneita pyssymiehiä repäisee oven auki. ”Katolinen vai protestantti?” miehet ärjäisevät. ”Ateisti”, autoilija piipittää henki kurkussa, jolloin isoin ja julmin terroristi mylväisee: ”Älä yritä! Katolinen vai protestanttinen ateisti?” - Kun välttämätön huumoriosuus näin on sivuutettu, siirrytään asiaan eli Bobby Sandsin kansainvälistä kuuluisuutta saaneeseen nälkälakkokuolemaan 31 vuotta sitten.

Lue lisää | Kommentit (2)

Hitlerin ”Taisteluni”-kirja on tosin saatavissa saksaksi kaikenlaisilta rupisilta äärioikeistolaisilta nettisivuilta ja käännöksiä myydään niin Israelissa (tunne vihollisesi) kuin islamilaisissakin maissa (joissa on Israelin perustamisen jälkeen alettu massamitassa kääntää länsimaista antisemitististä kirjallisuutta muutenkin, koska omaa intellektuaalisen juutalaisvastaisuuden perinnettä ei samassa mitassa ole), mutta mikään lainkuuliainen kustantamo ei Saksassa ole koskenut kyseiseen törkyyn. Tähän ei ole syynä mikään liittovaltiotason sensuuri, vaikka sitäkään ei ihmettelisi: tiedämmehän esimerkiksi hakaristien julkisen esillä pitämisen olevan Saksassa rikos. Hitlerin kirjan on pitänyt poissa saatavilta Baijerin osavaltio, joka katsoo omistavansa Hitlerin jäämistön, mm. kirjan julkaisuoikeudet. Nyt tähän on tuoreiden uutisten mukaan tulossa muutos, eli kirjasta otetaan uusi virallinen painos.

Lue lisää | Kommentit (13)

Kreikan taidon hankkimisvuosi on täynnä, joten on syytä kertoa, mikä onnistui ja mikä ei. No, aivan ensimmäiseksi joudun toteamaan, etten tietenkään vielä osaa puhua nykykreikkaa millään Demostheneen kaunopuheisuudella, mutta mitenkään hukkaan heitettyä aikaa tämä hanke ei ole ollut, vaan kielen passiivinen taito on kasvanut huimasti. Itse asiassa saattaisin jo oikeastikin puhua sujuvaa kreikkaa, jos minulla olisi ollut syntyperäisiä opettajia, joiden kanssa kieltä olisi voinut opetella puhekieltä. Mutta suurimman osan kreikan kieliopista, erityisesti vaikeasta verbitaivutuksesta, olen jo saanut haltuuni, jos kohta substantiivien sijat, jotka olen niiden helppouden vuoksi jossain määrin laiminlyönyt, ovat vielä pahasti kesannolla.

Lue lisää | Kommentit (1)

Vaikka aprillaaminen onkin hauskaa, taidan kuitenkin pysyä vakavissa asioissa, kun minulle sattui juuri omaa alaani sivuava vakava aihe: maaliskuun 30. päivänä Ranskan kielivähemmistöt näet osoittivat mieltään maan tukahduttavaa, pakkoranskalaistavaa kielipolitiikkaa vastaan. Ranska ei ole suostunut ratifioimaan Euroopan alueellisten vähemmistökielten oikeuksien julistusta, ja maan viranomaisten suhtautuminen alueellisiin kieliin on ollut tylyä ja nuivaa vallankumouksen ajoista saakka. Itse asiassa Ranskassa on sekä maalaismurteet että selvästi ranskasta eroavat kielet julistettu yhdeksi ja samaksi torjuttavaksi ilmiöksi siitä saakka kun vallankumouksen tukijaksi liittynyt pappi Henri Grégoire - tunnettu yleensä vain abbé Grégoirena - esitteli kansalliskokoukselle raporttinsa, jossa vaadittiin koko maan kielellistä ranskalaistamista ja aluekielten ja murteiden ajamista sukupuuttoon. Abbé Grégoiren raportti on käytännössä toiminut Ranskan kielipolitiikan mallina näihin päiviin asti.

Lue lisää | Kommentit (8)

Olen jäsenenä eräässä Facebookin kielitiederyhmässä, joka välitti minulle äskettäin linkin perinteikkään kalifornialaisen Sacramento Bee -lehden nettijuttuun luiseñointiaanien kielen opetuksesta. Luiseño nimenä on tietysti espanjaa ja juontaa San Luisin lähetysasemasta, jonka espanjalaiset aikoinaan perustivat heimon asuinalueille silloin Zorron aikaan, kun koko Kalifornia oli periaatteessa Espanjan siirtomaa. Itse heimo kutsuu itseään nimellä payomkowishun. Kieli kuuluu ute-atsteekkikieliin, joita monet heimot Yhdysvaltain eteläosissa ovat perinteisesti puhuneet; tärkein tämän ryhmän kieli on tietysti atsteekkien nahuatl, mutta monet siihen kuuluvat kielet, tai ainakin niitä puhuvien heimojen nimet, ovat tuttuja villin lännen tarinoiden sivuilta: shoshone, comanche, hopi ja ute nyt ainakin. Ute on oikeastaan vain yksi Coloradojoen varrella puhutun intiaanikielen murteista, mutta koko kielelle ei oikein ole muuta nimeä kuin joen nimi.

Lue lisää | Kommentit (4)

Näin maaliskuun puolessavälissä Irlanti juhlii taas Pyhän Patrikin päivää, jonka aikoihin iirinkielisyysliikkeellä on Seachtain na Gaeilge, iirin kielen viikko. Palatessani vaimoni kanssa Pohjanmaan viikonloppupyrähdykseltä käteeni osui junan kuppilassa jonkin kotimaisen maakuntalehden viikonloppunumero, jossa kuvattiin Inis Oírria - Aran-saarista (Oileáin Árann) itäisintä - matkakohteena, ja totta maar jutussa mainittiin sekin, että saarella puhutaan iiriä äidinkielenä. Näinpä minulla on nyt oikein hyvä tekosyy kirjoittaa taas kerran kunnon pitkä bloggaus mieliaiheestani.

Lue lisää | Kommentit (5)

Tadzhikistanin ”tasavalta”, joka ei juurikaan otsikoissa viihdy, ylitti uutiskynnyksen sulkemalla yhteydet Facebookiin, joten kaipa on paikallaan katsoa, missä siellä mennään nykyisin. Silloin kun Neuvostoliitto romahti ja kaikki ne -stan-loppuiset osatasavallat vastentahtoisesti alkoivat itsenäisiksi, Tadzhikistan oli niistä se, joka vajosi monivuotiseen raakaan sisällissotaan: osapuolina olivat yhdistynyt oppositio - siihen kuului sekä demokraatteja että islamisteja - ja entisten kommunistien mafia. Voittajaksi selviytyi venäläisten tuella Neuvostoliiton kommunistisen puolueen liemissä keitetty apparatsikki Emomali Rahmonov, joka nyttemmin on ottanut venäläisen päätteen pois sukunimestään ja alkanut muutenkin mielistellä islamisteja. Tosin kyse on lähinnä eleistä, sillä maan turvallisuusjoukot kohtelevat niin islamilaisia kuin muitakin toisinajattelijoita varsin kovakouraisesti, ja hiljattain maassa joutui oikeuden eteen parikymmentä islamilaisissa yliopistoissa opiskellutta, koska moiset sivistysharrasteet tulkitaan Tadzhikistanissa terrorismiyhteyksiksi.

Lue lisää | Kommentit

Lienee aika taas kerran raportoida siitä, miten kreikan opintoni ovat edenneet.  Kuten varmasti muistatte, siitä on jo yli kymmenen kuukautta, kun otin tämän homman niskoilleni, ja haluatte varmasti tietää, uskonko pääseväni vuodessa kreikan osaajaksi. No en tiedä osaajasta, mutta systemaattisella opiskelulla olen päässyt jo oikein hyvin vauhtiin. Haen tälle vertauskuvan valokuvauksesta: jos kieliopin hanskaaminen ja perussanavaraston omaksuminen on kuvien kehittämisestä, sanavaraston kartuttaminen ja opitun vakiinnuttaminen esimerkiksi kaunokirjallisuutta ja sanomalehtiä lukemalla on kiinnittämistä, ja olen hyvää vauhtia etenemässä kohti kiinnittämisvaihetta. Sujuvan puheen tuottaminen ei tietenkään vielä onnistu, mutta eiköhän senkin aika vielä tule, viimeistään silloin kun uskaltaudun raahaamaan oman fyysisen persoonani Kreikkaan ja joudun oikeasti tekemisiin ihmisten kanssa kreikaksi.

Lue lisää | Kommentit (3)

Latviassa äänestettiin sitten nurin esitys virallisen kielen aseman antamisesta venäjälle, jota maan asukkaista puhuu äidinkielenään eri laskelmien mukaan joko noin kolmannes, noin neljännes tai jotain siltä väliltä. Lukijani ehdotti kommenttiosastolla, että kirjoittaisin asiasta, ja kyllähän kielten keskinäiset arvostuserot yhteiskunnassa ovat aina olleet minua kiinnostava aihe. Venäjän kielen asema Baltian maissa on oivallinen aihe sosiolingvistiselle tutkimukselle: Latvian tilannetta on selvitellyt ainakin Ina Druviete.

Lue lisää | Kommentit (29)

Runebergin päivän jälkeen täytynee juhlia toistakin merkkipäivää jälkikäteen, nimittäin saamelaisten kansallispäivää. Heti kättelyssä joudun myöntämään, että olen häpeällisen huonosti perillä saamelaiskulttuurista, ja jos minua pidetään tekopyhänä siksi että osaan muiden maiden uhanalaisia kieliä (iiriä), mutta en saamea, otan vastaan moitteen nöyränä. Toki olen vuosien varrella aina silloin tällöin vilkuillut saamenkin oppikirjoja, ja Mikko Korhosen ”Johdatus lapin kielen historiaan” tuli luettua jo silloin kun vielä haaveilin kemistin urasta - eri juttu sitten on, ymmärsinkö siitä silloin vielä höykösen pölähdystäkään. Silti saamen taitoni rajoittuu tervehdysfraaseihin ”buorre beaivvi” (hyvää päivää), ”ipmel atti” (Jumal’ antakoon) ja ”bures” (käsipäivää). 

Lue lisää | Kommentit (21)

Eräs kaverini pyysi minua kirjoittamaan Puntlandin - sen Somalian rauhallisen osan, joka ei halua eroon emämaasta - öljylöydöstä, ja kunhan ensin perehdyn sekä hänen antamiinsa että muihinkin hyödyllisiin linkkeihin, pääsette varmasti kanssani virtuaalimatkalle Afrikan sarveen. Mutta ennen Puntlandia haluan kertoa mielikuvitusmaasta nimeltä Juntlanti, jonka pääkaupunki on Molopea. Kuulostaa melko villiltä, vai mitä? No totta maar, kyse on nimittäin iirinkielisestä jännitysromaanistani Tine san Iúntlainn - ”Tulta Juntlannissa” - joka on alkanut ilmestyä jatkosarjana erään amerikanirlantilaisen nettikaverini julkaisemassa neljännesvuotislehdessä. 

Lue lisää | Kommentit (11)

Vaikka en olekaan jättänyt kreikan opiskelua, olen näköjään unohtanut kirjoittaa siitä muutaman kuukauden ajan, joten nyt on hyvinkin aika uudelle seurantakirjoitukselle. Alun perin asetin tavoitteekseni osata kreikkaa sujuvasti alkaneen vuoden huhtikuussa. Vaikka tämä olisikin epärealistinen tavoite, ainakin voin sanoa, että huhtikuussa kieli on luultavasti riittävän hyvin hallussa, jotta voisin jatkaa siitä eteenpäin lukemalla jotain muuta kuin oppikirjoja. Kirjojen tilaaminen Kreikasta Akateemisen kautta on tosin osoittautunut mahdottomaksi: tällä hetkellä kreikankielinen kirjastoni koostuu olympialaisten kisojen historiaa käsittelevästä kirjasta, jonka olen saanut lainaksi kreikkalaiselta nettitutulta, sekä kahdesta kreikankielisestä dekkarista, jotka joku ystävällinen sielu oli sijoittanut Turun kaupunginkirjaston kierrätyskirja- eli Book Crossing -hyllyyn. Kaikkia kolmea kirjaa olen onnistunut lukemaan pari sivua - nykyisellä taidollani ei vielä selvitä viihderomaaneistakaan, mutta kirjojen lukeminen ei tunnu mahdottomalta tehtävältä, ainoastaan työläältä.

Lue lisää | Kommentit (5)

Briteissä keskustellaan jälleen Skotlannin itsenäisyydestä, sillä nationalistipuolue on saanut läpi vaatimuksensa sitä koskevasta kansanäänestyksestä, johon tosin menee vielä pari vuotta. Maa on liitetty Ison-Britannian alueisiin jo vuosisatoja sitten, aluksi yhteisen hallitsijan, sitten erityisen unionilain kautta, ja englanti on ollut skottien julkisen ja virallisen elämän kieli lähes yhtä kauan. Erillisestä skotlantilaisesta identiteetistä ollaan kuitenkin niin vahvasti tietoisia niin Brittein saarilla kuin niiden ulkopuolellakin, että Skotlanti vaikuttaisi hyvinkin vakavastiotettavalta ehdokkaalta maailman kansakuntien joukkoon. Toisaalta juuri Skotlanti on paraatiesimerkki siitä, miten kirjavista ja keskenään ristiriitaisista aineksista kansakunnat voidaan rakentaa.

Lue lisää | Kommentit (24)

Joulunseudun odottamaton ilosanoma on se, että Hamas – Palestiinan islamistinen vastarintaliike – on ilmoittanut lopettavansa terroritoiminnan ja siirtyvänsä väkivallattoman luonteiseen politiikantekoon. Vaikka nähtäväksi jääkin, mitä tämä tarkoittaa käytännössä, tätä on syytä pitää hyvänä uutisena kaikkien kannalta, myös ja varsinkin palestiinalaisten, koska heidän ongelmiensa pitkittyminen johtuu pitkälti juuri siitä, että heidän kaikki edunajajajärjestönsä ovat leimautuneet terroristeiksi eivätkä edes ole vaivautuneet erityisemmin välttämään tätä leimaa. Ymmärtääkseni väkivallattomuuteen, passiiviseen vastarintaan ja Mahatma Gandhin perintöön panostava toiminta palestiinalaisten asian puolesta on ollut enemmänkin eurooppalaisten solidaarisuusaktivistien juttu, vaikka Palestiinan arabit ovat kulttuurisemmin länsimaistuneempia kuin yleisesti mielletään, eikä heiltä ole varmastikaan jäänyt huomiotta, miten suuri moraalinen pääoma ohjelmalliseen väkivallattomuuteen liittyy.

Lue lisää | Kommentit (3)

Torstaina esperantistit juhlivat Zamenhof-päivää, liikkeensä perustajan ja esperanton kehittäjän Ludwik Zamenhofin syntymäpäivää, joten puhutaanpa esperantosta ja keinotekoisista kielistä yleensäkin. Olen vuosien varrella tehnyt useitakin vakavia yrityksiä oppia tätä maailman helpoimmaksi sanottua kieltä, mutta en ole omaksunut sitä aktiiviseen käyttööni enkä varmasti osaisi sanoa spontaanisti mitään järkevää esperantoksi. Osittain kysymys on motivaatiosta: juuri helppouden vuoksi esperantossa ei oikein ole haastetta eikä miehenvastusta vanhalle sotaratsulle. Passiivinen esperanton taitoni on kuitenkin niin hyvä, että jos vihreän tähden ritarit joskus ottavat vallan maailmassa, minulle tuskin tulee vaikeuksia ryhtyä heidän yhteistoimintamiehekseen.

Lue lisää | Kommentit (8)

Perinteikäs tietotoimisto UPI kertoo tuoreessa tiedotteessaan, että Arizonassa asuu enemmän alkuperäisten amerikkalaiskielten puhujia - kansanomaisesti: intiaaneja - kuin missään muualla Yhdysvalloissa. Koska olen sekä kielimies että yhtä vastaanottavainen villin lännen mystiikalle kuin kuka tahansa pikkupoika, en tietenkään malta olla tarttumatta näin kiehtovaan aiheeseen. Toki mikään varsinainen asiantuntija en minäkään ole, sillä en osaa puhua, lukea enkä kirjoittaa ainoatakaan intiaanikieltä. Somaliakin osaan enemmän kuin apassia tai navajoa, ja vaikka espanjan kielen harrastuksen myötä olen kiinnostunut myös Etelä-Amerikan alkuperäiskielistä, en ole reipastunut opettelemaan sen enempää inkojen ketsuaa, Paraguayn guarania, mayakieliä kuin atsteekkien nahuatliakaan.

Lue lisää | Kommentit (5)

Näinä synkkinä aikoinamme, kun Suomen kansaa ei enää ole ja isänmaa raahustaa zombina vailla aivoja, on miellyttävää kertoa hyviä uutisia toisesta kotimaastani Irlannista, jossa presidentinvaalit on tämänhetkisen laskentatilanteen mukaan voittamassa minun ehdokkaani, työväenpuolueen Michael Daniel Higgins eli Mícheál Dónall Ó hUiginn. Michael D, kuten häntä yleensä kutsutaan, on nimittäin tunnettu iirin kielen puhuja ja edistäjä, ja vaikka irlantilaisissa poliitikoissa on ainakin oman havaintoni mukaan enemmän iirin osaajia kuin äkkinäinen luulisi, hän on profiloitunut huomattavasti näkyvämmin kieliasiassa kuin moni muu yhtä hyvä iirin puhuja. Pidän siis vaalitulosta kaikilta osin hyvänä ja toivottavana omien tavoitteideni kannalta.

Lue lisää | Kommentit (4)

Sekä Vladimir Putin että Neuvostoliiton viimeinen kommunistisen puolueen pääsihteeri Mihail Gorbatšov ovat viime aikoina julkisesti pahoitelleet Neuvostoliiton romahdusta. Putin haluaisi perustaa jonkinlaisen uuden valtio- tai ylikansallisen valtarakenteen entisille neuvostotasavalloille, joka astuisi tavallaan Neuvostoliiton paikalle, Gorba puolestaan pahoittelee sitä, että Neuvostoliittoa ei voitu pelastaa. Nykynäkökulmasta tiedämme, että Neuvostoliitto oli pelottava diktatuuri ja että suurin piirtein kaikki paha, mitä siitä on sanottu, pitää jota kuinkin paikkansa. Miksi kukaan kaipaisi takaisin yhtä historian suurimmista hirmuvalloista?

Lue lisää | Kommentit (9)