Plaza

Kuten sanottu, en ole hirveän innostunut kirjoittamaan joutavuuksista, ts. siitä, kenet Suomen enemmistö (ne kasvottomat laumat ilman yksilöllisyyttä ja sielua) valitsee fallossymbolikseen, mutta kaipa minunkin täytyy kommentoida tämänpäiväisiä vaaleja parilla sanalla. Vaikka myönnänkin ensimmäisellä kierroksella äänestäneeni Haavistoa lähinnä jännittävämmän kisafinaalin toivossa, en ehkä tehnyt oikeaa ratkaisua. Tällaisena aikana, kun kaikkien kunnon ihmisten voimat tarvitaan taistelussa päälle vyöryvää absoluuttista pahaa vastaan, titaanien taistelu Kokoomuksen ja sen puisto-osaston välillä on juuri se vihoviimeinen asia, mitä isänmaa tarvitsee. Kun kääpiöt ja haltiat ovat kiinni toistensa kurkussa, siitä hyötyy ainoastaan Sauron.

Lue lisää | Kommentit (18)

Puntland, eli somaliksi Buntlaand, on Afrikan sarven kärjessä sijaitseva alue, joka periaatteessa kuuluu Somaliaan. Toisin kuin Somalimaa, Puntland ei pyri eroon Somalian valtiosta, mutta oma erillinen hallintojärjestelmä siellä kyllä on, joka juontaa juurensa 1990-luvun lopulta. Vuonna 1998 alueen älymystö, klaanipäälliköt, liikemiehet, poliitikot ja johtohenkilöt noin yleensä kokoontuivat kuukausia kestäneeseen suurkokoukseen Garoween, Puntlandin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, ja tuloksena saatiin aikaan jonkinlainen sopimus järjestyksenpidosta ja alueen käytännön asioiden hoidosta. Sen jälkeen Puntland on ollut huomattavasti vakaampi kuin Somalia yleensä, ja alueella on pystytty rakentamaan infrastruktuuria ja parantamaan mm. koululaitosta.

Lue lisää | Kommentit (18)

Jan Józef Lipski, puolalainen historioitsija ja kirjallisuuskriitikko, kommunistiaikainen toisinajattelija ja natsien vastaisen partisaanisodan veteraani (itse asiassa hän kuului nuoren ikänsä vuoksi partisaanien nuoriso-osastoon Szare Szeregiin eli Harmaisiin riveihin) julkaisi aikoinaan puolalaista katolista nationalismia käsitelleen esseekokoelman Tunika Nessosa, Nessoksen tunika. Kokoelman nimi oli viittaus kreikkalaiseen mytölogiaan, jossa Nessoksen tunika oli tämän nimisen kentaurin verellä kyllästetty vaate. Herakleen vaimo Deianeira oli harhautettu uskomaan, että Nessoksen veressä olisi voimallista lemmenlääkettä, ja kun Herakleessa ilmeni merkkejä toiseen naiseen retkahtamisesta, Deianeira kastoi vaatekappaleen tähän vereen ja antoi sen Herakleelle siinä toivossa että mies unohtaisi muut naiset. Todellisuudessa Nessoksen veri oli polttavaa ja myrkyllistä, ja Herakles kuoli tuskallisesti. Lipski vertasi nationalismia Nessoksen tunikaan: sen julkilausuttu tarkoitus on lääkitä ja eheyttää kansallinen kulttuuri, joka todellisuudessa kuitenkin menehtyy siihen. Tämä sana on nyt tullut lihaksi viime aikoina unkarilaisen, juutalaistaustaisen huippupianisti András Schiffin kohdalla. Hän on ollut riidoissa kotimaansa nykyisen hallituksen kanssa jo jonkin aikaa, mutta hiljattaisessa saksalaiselle Tagesspiegel-lehdelle antamassaan haastattelussa hän on julistanut boikotoivansa vastedes kotimaataan sen nykyisen poliittisen ilmapiirin, antisemitismin ja romanivastaisuuden vuoksi.

Lue lisää | Kommentit (11)

On taas tullut ajankohtaiseksi kirjoittaa sellainen sillisalaattibloggaus. Det är väl dags för en ny sillsalladsbloggning.

Lue lisää | Kommentit (13)

Eva Biaudet sanoi äskettäin voivansa hyväksyä Suomen Nato-jäsenyyden, ja se aiheutti esimerkiksi vasemmistolaisissa tuttavissani käsittämättömiä pettymyksen aaltoja. Biaudet oli sentään samalla puolella heidän kanssaan esimerkiksi rasisminvastaisuuden osalta, joten hänen Nato-myönteisyytensä reagoitiin kuin jonkinlaiseen petturuuteen. Oletan, että esimerkiksi tietty liikemiesoikeistolainen tylyys köyhiä tai sosiaalipummeja kohtaan olisi hyväksytty paremmin, koska porvarien nyt vain kuuluu sortaa köyhiä. Sitä vastoin Nato-myönteisyys on jonkinlainen sopimus itsensä vanhan vihtahousun kanssa, joka tuntui tekevän Biaudet’sta jonkinlaisen paarian, ellei peräti hirviötä. 

Lue lisää | Kommentit (47)

Joulunseudun odottamaton ilosanoma on se, että Hamas – Palestiinan islamistinen vastarintaliike – on ilmoittanut lopettavansa terroritoiminnan ja siirtyvänsä väkivallattoman luonteiseen politiikantekoon. Vaikka nähtäväksi jääkin, mitä tämä tarkoittaa käytännössä, tätä on syytä pitää hyvänä uutisena kaikkien kannalta, myös ja varsinkin palestiinalaisten, koska heidän ongelmiensa pitkittyminen johtuu pitkälti juuri siitä, että heidän kaikki edunajajajärjestönsä ovat leimautuneet terroristeiksi eivätkä edes ole vaivautuneet erityisemmin välttämään tätä leimaa. Ymmärtääkseni väkivallattomuuteen, passiiviseen vastarintaan ja Mahatma Gandhin perintöön panostava toiminta palestiinalaisten asian puolesta on ollut enemmänkin eurooppalaisten solidaarisuusaktivistien juttu, vaikka Palestiinan arabit ovat kulttuurisemmin länsimaistuneempia kuin yleisesti mielletään, eikä heiltä ole varmastikaan jäänyt huomiotta, miten suuri moraalinen pääoma ohjelmalliseen väkivallattomuuteen liittyy.

Lue lisää | Kommentit (3)

Presidenttipelin myötä Nato-jäsenyys on taas nousemassa puheenaiheeksi. Kuten varmasti olette huomanneet, olen jo jonkin aikaa liputtanut aika avoimesti Nato-jäsenyyden puolesta, sillä olen vakuuttunut siitä, että Venäjä sekaantuu nykyään sisäpolitiikkaamme rohkaisemalla länsivihamielisiä voimia - joilla en todellakaan tarkoita niinkään kommunisteja (siitäkin huolimatta, että käsittämättömän seitsemänkymmenlukulainen Nato-vastaisuus kummittelee yhä esimerkiksi Vasemmistoliiton presidenttiehdokkaan Paavo Arhinmäen puheissa ja vasemmistotaholla yleensäkin), vaan EU-vastaisia (ja rasistisia) populisteja.  On tullut harvinaisen selväksi, että jälkimmäiset valitsevat Naton asemesta mieluummin YYA:n, jos valita pitää.

Lue lisää | Kommentit (19)

Kohudosentti Johan Bäckman on nyt kunnostautunut menemällä Syyriaan Venäjän asioille ja kirjoittaa raporttejaan sieltä johonkin epäilyttävän oloiseen nettimediaportaaliin. Venäjän propagandassa herraa luonnehditaan oikein ”professoriksi” - no, kukaties saamme kohta kuulla, että Venäjälle on perustettu jonkin Neuvostoliiton aikaisen kiduttajan tai teloittajan muistolle omistettu yliopisto, jossa kohudosenttimme toimii esimerkiksi venäläistymistieteen professorina, siihenhän hänellä pätevyyttä piisaisi. Kurssit voisivat olla nimeltään esimerkiksi ”Venäläiset herrakansana”, ”Maapallo - vanha venäläinen planeetta”, ”Kansojen itsemääräämisoikeus fasismin pahimpana muotona” sekä tuholaistorjuntanäkökulman ottava ”Pienet valtiot kansainvälisen politiikan luteina”. Sitä en tiedä, miten kohudosentti, eli tuleva venäläinen kohuprofessori, opettaisi Gulagin, vankileirien saariston, historiaa. Vaihtoehtoisia tulkintatapoja voisi kyllä ajatella: Gulagia ei ollutkaan; Gulagin vangit olivat oikeita rikollisia; Gulagin olemassaolo oli jollain epämääräisellä tavalla jenkkien syytä. Kuten kiihkeillä ja logiikasta piittaamattomilla poliittisilla apologeetoilla yleensäkin, nämä näkökulmat voisivat toki esiintyä yhtaikaa ja sekoittuneina.

Lue lisää | Kommentit (45)

Muammar Gaddafi poikineen sitten surmattiin julmasti, jos kohta tuskin julmemmin kuin aikoinaan esimerkiksi Benito Mussolini, ja kuopattiin autiomaahan. Uutiskommentaattoreista ainakin maineikas Christopher Hitchens pahoitteli Slate-aikakauslehden sivuilla, ettei diktaattoria saatu oikeuden eteen epämääräisen lynkkauksen sijasta; lisäksi uutisissa on mainittu ainakin yhdestä Gaddafin kannattajien joukkomurhasta, jonka jäljet olivat pahannäköiset. Toisaalta libyalaisten puolustukseksi on sanottava, että he ovat käyneet näännyttävän sisällissodan säälimätöntä yksinvaltiasta vastaan, ja kyllähän Suomenkin kansalaissodassa tapahtui puolin ja toisin kaikenlaista ikävää. Kuten Oiva Ketonen sanoi, sodalla ja varsinkin sisällissodalla on kiivautensa.

Lue lisää | Kommentit (2)

Nyt kun Julia Tymošenko on joutunut mitä läpinäkyvimmän poliittisen oikeudenkäynnin tuloksena tiilenpäitä lukemaan, muuan kommentoijani pyysi minua pohtimaan, onko Ukrainalla mitään toivoa. En voi sanoa olevani mikään asiantuntija, vaikka sujuvasti ukrainaa luenkin (kukapa ei), sillä en taas vähään aikaan ole tullut vilkuilleeksi Dzerkalo tyžnjan nettisivuja enkä edes Radio Vapaan Euroopan Ukraina-osastoa. Jotain yleisluontoista kuitenkin voinen sanoa maan asioista.

Lue lisää | Kommentit (2)

Muutama sotilashenkilö on julkaissut tutkimuksen, jossa pelotellaan Venäjän varustautuvan samalla kun Suomi ja Eurooppa ovat jäämässä vaille suojaa. Mitään kovin uutta sanottavaa upseereilla ei ole, siis ei paljoakaan sellaista mikä tulisi minulle yllätyksenä, mutta teidän muiden kannattaa raportti kuitenkin lukea, niin tajuatte, miten oikeassa olen ollut koko ajan. Raportin pääasiallisen viestin ilmaisisin niin, että Eurooppa on jäänyt 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun vapauseuforian pauloihin suhteessaan Venäjään. Nato ei pidä Venäjää uhkana, vaan potentiaalisena yhteistyökumppanina; mutta Venäjä katsoo itsellään olevan oikeuksia entisiin alusmaihinsa eikä tunnusta niiden itsenäisyyttä. Venäjän sotilasdoktriinin mukaan Nato on vihollinen ja uhkaa Venäjää, koska se pyrkii estämään Venäjää valtaamasta takaisin vanhat osavaltionsa.

Lue lisää | Kommentit (26)

Muuan Nadja Karhunen nosti suomalaisen miehen kelvottomuuden tapetille Novosti Halsinki -nimisessä venäjänkielisessä lehdessä, ja koska tämä sivuaa lempiaiheitani, en tietenkään malta olla käsittelemättä sitä - olenhan kääntynyt suomalaisten naisten vihaajasta suomalaisten miesten vihaajaksi, joten minulla jos kellä on tästä sanottavaa. Karhusen viestin ydin on se, että venäläisten naisten tulee välttää yksinäistä ja yli-ikäistä suomalaista miestä, koska tällaisessa herrassa on luultavasti jokin valuvika.

Lue lisää | Kommentit (12)

Tuoreissa uutisissa on kerrottu siitä, kuinka Suomen suhteet Kreikkaan on pantu kerralla säpäleiksi. Tämän takia kirjoitan nyt, vaikkakin vähän etuajassa, uuden tekstin kreikan kielen opiskelusta. Nykyiset taloussotkut menevät nimittäin ohi nopeammin kuin luulettekaan ja pian tulee aika, jolloin nykykreikan osaajia tarvitaan paikkaamaan ison lapsen kansainvälisen vaippaihottumakiukuttelun seurauksia. Siksi aion vastedes paneutua kielen opiskeluun entistäkin ahkerammin, jotta sitten aikanani voin kohdistaa kreikkalaisiin samanlaisen charmioffensiivin kuin iirinkielisiin irlantilaisiin. Koska pienellä maalla ei ole varaa tieten tahtoen pilata välejään minnekään päin maailmaa, kaltaisteni isänmaallisten miesten on oltava valmiita tällaiseen pitkäjänteiseen työhön Suomen puolesta, vaikka verovaroillamme elättämämme kansa on tunnetusti kiittämätöntä ja roskaväki solvaa päivästä toiseen kommenttiosastolla - meidänlaisillemmehan ei ole tarjolla muuta kunniaa kuin kuulla kuusien kuiskinaa hautakummullamme. Mutta asiaan.

Lue lisää | Kommentit (13)

Vuoden alusta saakka arabimaita on ravistellut tavallisten kansalaisten nousu hirmuvaltaa vastaan. Paikoitellen levottomuudet ovat johtaneet todellisiin muutoksiin, toisin paikoin hirmuvalta on puolustautunut näyttämällä todellisen karvansa eli ampumalla kovilla väkijoukkoon. Eurooppalaisilta tukea ovat saaneet lähinnä Libyan kapinalliset, ja hekin vain aseellista. Lännen haluttomuus auttaa arabeja rakentamaan liberaalia demokratiaa on silmiinpistävää, ja yhtä ilmeistä on, mikä sen taustalla on: rasismi. Arabeja ja muslimeja ylipäätään pidetään robottimaisina uskonkiihkoilijoina, joiden suurin haave maailmassa on tappaa kaikki vääräuskoiset ja kieltää kaikki kiva, kuten jalkapallo, makeiset ja lihapiirakat. Toisin sanoen arabidemokratian uskotaan käytännössä merkitsevän sitä, että fundamentalisti-imaamit ryhtyvät välittömästi laatimaan fatwoja jalkapallon kieltämiseksi, ja ihan kaikki mitä länsi tekee tai on tekemättä sataa väistämättä ääri-islamistien laariin.

Lue lisää | Kommentit (22)

Puolalainen Polityka-viikkolehti on suureksi ilokseni jälleen luettavissa verkossa, ja tätä riemua on syytä juhlia referoimalla siellä hiljattain julkaistua sosiologi Rafał Pankowskin haastattelua. Pankowskilla on painavaa sanottavaa Anders Behring Breivikistä ja hänen aateveljistään Internetin saastaisissa syövereissä. En välttämättä sano, että Pankowskin mielipiteet ovat varsinaisesti uusia tai originelleja, mutta siinä missä äärioikeiston valtavirtaistuminen on täällä meillä lännessä sitonut toimittajat itsesensuurin kahlein ja sen nettipartisaanit ovat ajaneet esimerkiksi maahanmuuttotutkijat ulos julkisesta keskustelusta, Pankowskin kaltaiset puolalaiset asiantuntijat uskaltavat yhä sanoa, että kaksi ynnä kaksi on neljä ja vesi on märkää. Puolalaisten vapaaehtoistaistelijoiden vanha iskulause eri sotakentillä - ”Teidän vapautenne puolesta ja meidänkin” - ei siis ole menettänyt mitään ajankohtaisuudestaan, ei liioin kansallisrunoilija Adam Mickiewiczin vertauskuvallinen näkemys isänmaastaan kansakuntien Kristuksena ja vapauttajana.

Lue lisää | Kommentit (28)

Berliinin muurin rakentamisesta on kulunut viisikymmentä vuotta. Kun olin lapsi ja teini, muuri tuntui olevan ikuisesti paikallaan, ja esimerkiksi saksan kielen opetteluun liittyi omanlaistaan kohtalokkuutta siksi, että maa oli jaettu ja kahden vastakkaisen sotilasleirin raja kulki sekä Saksan että vielä erikseen Berliinin kaupungin halki. Samaan tapaan kuin sodan kokeneet suomalaiset tunnistavat selkäytimellään luovutetun alueen paikannimet heti ne kuullessaan, minäkin muistan yhä, että Mitte, Pankow, Köpenick, Prenzlauer Berg, Marzahn sekä tietenkin neuvostojoukkojen lymypaikka Karlshorst olivat itää, Treptow, Kreuzberg, Charlottenburg, Wedding ja Reinickendorf länttä.

Lue lisää | Kommentit (3)

Harri Holkeri on sitten kuollut. Pikkupoikavuosiltani muistan hänet Kokoomuksen henkilöitymänä, ja koska maalaisliittolainen isoisäni oli kolmikymmenluvulla joutunut lapuanliikkeen ahdistelemaksi ja uhkailemaksi, Kokoomus - jonka vaarivainaa koki lapuanliikkeen jatkajana - ei ollut meillä erityisen suosittu puolue, itse asiassa isoisäni suhtautui siihen lähes yhtä vihamielisesti kuin kommunisteihin, jotka puolestaan eivät olleet rikollisia kummempia. Harri Holkeriin isovanhempani kuitenkin suhtautuivat ystävällisemmin kuin tämän edustamaan puolueeseen, koska Holkeri teki vaarattoman ja kiltin vaikutelman. Tätini, joka oli perhepiirini ainoa tunnustautunut vasemmistolainen, puolestaan taisi luonnehtia häntä kansikuvapojaksi, siis komeaksi mieheksi vailla substanssia.

Lue lisää | Kommentit (12)

Etelä-Sudan on sitten julistautunut itsenäiseksi. Pitää miettiä, onko se jonkinmoinen merkki siitä, että Afrikan siirtomaa-aikaiset rajat alkavat pikku hiljaa korvautua luonnollisemmilla. Sehän on jo melko vanha vitsi, että siirtomaavallat vetivät rajat siitä mistä halusivat piittaamatta jostain sellaisesta kuin ”perinteiset heimorajat”, mitä se sitten tarkoittaakin, ja tämän väitetään vähentäneen maanosan yleistä vakautta. Toisaalta Somalia on nyt hajaantumassa Somalimaaksi ja tynkä-Somaliaksi ymmärtääkseni jotakuinkin siitä kohtaa, mistä britit ja italialaiset siirtomaaisäntinä sen jakoivat, ja 1990-luvun alussa pitkän sissisodan päätteeksi itsenäistynyt Eritreakin oli lähinnä vain se osa Etiopiasta, joka oli ollut italialaisen siirtomaavallan alaisena. Toisin sanoen siirtomaarajat voivatkin olla ”luonnollisempia” kuin luullaan.

Lue lisää | Kommentit (7)

Silloin ennen vanhaan, kun ei ollut vielä poliittisesti korrektia puhua Neuvostoliiton ongelmista suoraan, törmäsin suuren puolalaisen kirjailijan Czesław Miłoszin - saman kaverin, jonka ansiosta sittemmin opiskelin puolaa - teoksessa väitteeseen, että Neuvostoliitto on maa, jossa ydinaseet ja äärimmäinen primitiivisyys elävät rinnan. Muistan pitäneeni väitettä hieman asiattomana venäläisvastaisuutena, vaikka olinkin tuolloin jo lukenut Solzhenitsynini, sillä minulle oli jäänyt Neuvostoliitosta pikemminkin mielikuvaksi, että se oli väkisin modernisoitu maa: rauta oli ehkä ruosteista ja rappaukset rapisevia, mutta väki oli kuitenkin tungettu kaupunkien valtaviin kerrostaloihinm elämään Marxin ja Leninin pyhän sanan mukaista proletaarielämää.

Lue lisää | Kommentit (19)

Uuden hallituksen ohjelmaan on Osmo Soininvaaran tuoreehkon blogikirjoituksen mukaan sisällytetty asepalveluksen lyhentäminen neljään kuukauteen. Tästä tulee mieleen vanha kunnon Alivaltiosihteeri-sketsi yhden päivän mittaisesta asevelvollisuudesta: sketsissä haastateltiin asevelvollisia, joita odotti tuon kohtalokkaan vuorokauden viettäminen intin harmaissa ja jotka tietenkin pelokkaina ja jännittyneinä odottivat tuota nuoren miehen elämän ratkaisevaa kokemusta. Sketsin lopussa todettiin suurin piirtein sivulauseessa, että sivarihan tietysti säilyy edelleenkin yli vuoden pituisena.

Lue lisää | Kommentit (4)