Plaza

Näköjään irlantilaisten nettituttujeni Sinn Féin -henkinen osa kohkaa nyt Bobby Sandsista, joten kaipa minun täytyy kirjoittaa pari sanaa suhtautumisestani IRA:han ja Sinn Féiniin iirinkielisyysmiehenä. Suurin piirtein koko sen ajan, kun olen opetellut iiriä, minulle on kerrottu typeriä vitsejä IRA:sta ja terroristipommeista, kunnes olen lopulta alkanut laukoa niitä itsekin. Tiedättehän te nämä jutut: yksinäinen mies ajaa autolla jotain epävirallista rajaseututietä Pohjois-Irlannissa, kun joukko kommandopipoihin sonnustautuneita pyssymiehiä repäisee oven auki. ”Katolinen vai protestantti?” miehet ärjäisevät. ”Ateisti”, autoilija piipittää henki kurkussa, jolloin isoin ja julmin terroristi mylväisee: ”Älä yritä! Katolinen vai protestanttinen ateisti?” - Kun välttämätön huumoriosuus näin on sivuutettu, siirrytään asiaan eli Bobby Sandsin kansainvälistä kuuluisuutta saaneeseen nälkälakkokuolemaan 31 vuotta sitten.

Lue lisää | Kommentit (2)

Hitlerin ”Taisteluni”-kirja on tosin saatavissa saksaksi kaikenlaisilta rupisilta äärioikeistolaisilta nettisivuilta ja käännöksiä myydään niin Israelissa (tunne vihollisesi) kuin islamilaisissakin maissa (joissa on Israelin perustamisen jälkeen alettu massamitassa kääntää länsimaista antisemitististä kirjallisuutta muutenkin, koska omaa intellektuaalisen juutalaisvastaisuuden perinnettä ei samassa mitassa ole), mutta mikään lainkuuliainen kustantamo ei Saksassa ole koskenut kyseiseen törkyyn. Tähän ei ole syynä mikään liittovaltiotason sensuuri, vaikka sitäkään ei ihmettelisi: tiedämmehän esimerkiksi hakaristien julkisen esillä pitämisen olevan Saksassa rikos. Hitlerin kirjan on pitänyt poissa saatavilta Baijerin osavaltio, joka katsoo omistavansa Hitlerin jäämistön, mm. kirjan julkaisuoikeudet. Nyt tähän on tuoreiden uutisten mukaan tulossa muutos, eli kirjasta otetaan uusi virallinen painos.

Lue lisää | Kommentit (13)

Menimme sitten vaimon kanssa katsomaan ”Star Wreck - in the Pirkinningin” tekijöiden uuden elokuvan ”Iron Sky” - ohjaajana Timo Vuorensola, erikoisefekteistä ja avaruusmaisemien mallintamisesta vastaavana Samuli Torssonen, ja pienempinä avustajina varmasti koko joukko edellisestäkin menestyselokuvasta tuttua porukkaa. Elokuvan perusideanahan oli se, että Kuun pimeällä puolella on natsien tukikohta, koska Hitlerin Saksa - vaikkei onnistunutkaan kehittämään atomipommeja - oli päässyt pitkälle rakettitekniikassa ja pystyi siksi aloittamaan avaruuden valloituksen hyvää vauhtia etuajassa. Näistä aineksista olisi mahdollista rakentaa joko ihan vakavamielinen tieteiselokuva tai sitten komedia. Valitettavasti pojat eivät osaa päättää, kumpaa tekisivät, ja vaikka Pirkinningissä oli jossain määrin sama vika, nuorekkaan eloisuutensa ja hillittömän vyörytyksensä ansiosta se nousi puutteitaan suuremmaksi ja kantoi komeasti loppuun asti. Ikävä kyllä Iron Sky on nimenomaan Pirkinningin jälkeen taivaisiin nousseiden odotusten kannalta aikamoinen pettymys.

Lue lisää | Kommentit (21)

Kuvitelkaa silmienne eteen entinen Neuvostoliitto lukemattomine, metsän syvyyksiin kätkettyine, unohtuneine joukkohautoineen. Näette luurankojen kaivautuvan vaivalloisesti esiin maakuopista, hoipparoivan seisaalleen ja asettuvan hataraan riviin nostaakseen käden kunniantekoon. Tyhjät silmäkuopat luovat kiitollisen katseensa Suomeen päin. Kunnianteko koskee Sofi Oksasta, joka on omasta taskustaan varmistanut, että saamme Aleksandr Solzhenitsynin pääteoksen, ”Vankileirien saariston”, luettavaksemme suomeksi. Alun perin hän lupaili sitä parin vuoden sisällä, mutta toikin sen meille jo vuodessa. Useimmilla muilla osaamillani kielillä se on ollut keskeytyksettä saatavana 70-luvulta asti, vallankin tietysti ruotsiksi, joka on aina ollut suomalaisille vapauden kieli - eikä vähiten 1970-luvun itsesensuurin aikoina. 

Lue lisää | Kommentit (77)

Titanic-laivan uppoamisesta tulee juuri täyteen vuosisata, ja lehdet ovat olleet täynnä sitä muistelevia uutisia. En voi sanoa olevani mikään asiantuntija, mutta sivuaahan tapaus jonkin verran esimerkiksi Irlannin nykyhistoriaa: paatti näet väsättiin kasaan Belfastin (iiriksi tietenkin Béal Feirste) perinteikkäällä Harland-Wolffin telakalla, ja suuri osa kolmannen luokan matkustajista oli köyhiä siirtolaisia matkalla Irlannista Amerikan sokerisannalla hiekoitetulle raitille. Valitettavasti olen hukannut jonnekin erinomaisen kirjan Symbols in Northern Ireland, joka sisälsi mielenkiintoisen artikkelin Titanicin merkityksestä Belfastin kaupungille, joten joutunette matkustamaan kaupunkiin itse tutustuaksenne asiaan. Muistakaa yöpyä Europa-hotellissa, jos rahaa on. Henkilökunta kertoo varmasti hauskoja juttuja niiltä ajoilta, kun pommit vielä paukkuivat Pohjois-Irlannissa.

Lue lisää | Kommentit (4)

Katolisen kirkon päämies Joseph Ratzinger on juuri käynyt vierailulla Kuubassa kättelemässä maan ilmeisesti jo piakkoin luonnollista tietä kuvioista poistuvaa johtajaa Fidel Castroa, joka vääntäytyi kuolinvuoteeltaan vielä vaihtamaan pari sanaa paavin kanssa. Castron Kuuba on tunnetusti viimeisiä jäänteitä lapsuudessamme niin vaikutusvaltaisesta kommunistisesta blokista, jos kohta on tietysti aina syytä kysyä, kuinka suuri osuus juuri sosialistisilla yhteiskuntakokeiluilla on ollut maan pysyvyyteen. Vanhan hyvän ajan isänmaallisuuden ja siihen liittyvän USA:han kohdistuvan katkeruuden osuutta ei pidä vähätellä, ja myös Kuuban nauttimien ulkomaisten sympatioiden taustalla lienee pikemminkin spontaanin sisuskalulähtöinen myötämieli suurvallan uhkaamaa pientä maata kohtaan kuin mikään varsinainen kommunistinen aatteellisuus.

Lue lisää | Kommentit (9)

En toki ole läheskään kaikista asioista samaa mieltä Arto Luukkasen kanssa, mutta hänen kirjoittamaansa Neuvostoliiton historiaa ”Neuvostojen maa” pidän yhtenä onnistuneimmista ja kiinnostavimmista aiheen kokonaisesityksistä, mitä olen 2000-luvun puolella lukenut, ja suosittelen lämpimästi, että ostatte kirjan vaikka omaksi (kuten olen itse tehnyt) sivistääksenne itseänne. Hiljattain Luukkanen arvosteli blogissaan Markku Kivistä, Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtajaa, joka oli haastattelussaan kammoksunut Alexander Stubbin lausuntoja Georgian sodan yhteydessä. Stubb oli vaatinut Venäjää vetämään pois joukkonsa Etelä-Ossetiasta ja puhunut Suomen Nato-jäsenyydestä tarpeellisena varautumisena itänaapurin uhkaan - tätä Kivinen kauhisteli ja moralisoi.

Lue lisää | Kommentit (14)

Marakattien statuskilpailu jätti tänä vuonna varjoonsa todella tärkeät asiat eli Johan Ludvig Runebergin päivän, joten kansallisrunoilijasta täytyy puhua näin jälkijunassa. Kuten kaikki tietävät, suomalainen - nimenomaan suomenkielinen - kirjallisuus on ennen kaikkea kommentteja Runebergin teosten marginaalissa. Edes Topelius ei ole saanut yhtä keskeistä asemaa, mikä tavallaan hämmästyttää: hän nyt kuitenkin oli ennen kaikkea proosakirjailija, joka kirjoitti seikkailullisia ja mukaansatempaavia tarinoita Walter Scottin historiallisten romaanien hengessä, sillä erotuksella, että Walter Scott on (ehkä ”Ivanhoeta” lukuun ottamatta) pitkästyttävä kuin mikä, kun taas ”Välskärin kertomuksissa” on menoa, meininkiä ja tunnelmaa.

Lue lisää | Kommentit (12)

Minullahan oli oikeastaan muitakin projekteja käsillä, mutta eipä kai perjantaina pidettyä vainojen uhrien päivää voi sivuuttaa vaikenemalla, varsinkaan nyt, kun Suomi ja koko Eurooppa seisovat avuttomina uuden fasistisen hirmuvallan kynnyksellä. Viime vuosien äärioikeistolainen teutarointi netissä on kyllä ollut mielenkiintoinen oppitunti ihmisluonnosta näyttäessään, miten helposti Suomen kaltainen suhteellisen vakaan ja sivistyneen länsimaan mainetta nauttinut tasavalta on syöstävissä kaaokseen ja miten helposti täysin marginaalissa olleet ja vainoharhaiset maailmankuvat ovat tuotavissa keskustelun keskiöön. 

Lue lisää | Kommentit (25)

Jan Józef Lipski, puolalainen historioitsija ja kirjallisuuskriitikko, kommunistiaikainen toisinajattelija ja natsien vastaisen partisaanisodan veteraani (itse asiassa hän kuului nuoren ikänsä vuoksi partisaanien nuoriso-osastoon Szare Szeregiin eli Harmaisiin riveihin) julkaisi aikoinaan puolalaista katolista nationalismia käsitelleen esseekokoelman Tunika Nessosa, Nessoksen tunika. Kokoelman nimi oli viittaus kreikkalaiseen mytölogiaan, jossa Nessoksen tunika oli tämän nimisen kentaurin verellä kyllästetty vaate. Herakleen vaimo Deianeira oli harhautettu uskomaan, että Nessoksen veressä olisi voimallista lemmenlääkettä, ja kun Herakleessa ilmeni merkkejä toiseen naiseen retkahtamisesta, Deianeira kastoi vaatekappaleen tähän vereen ja antoi sen Herakleelle siinä toivossa että mies unohtaisi muut naiset. Todellisuudessa Nessoksen veri oli polttavaa ja myrkyllistä, ja Herakles kuoli tuskallisesti. Lipski vertasi nationalismia Nessoksen tunikaan: sen julkilausuttu tarkoitus on lääkitä ja eheyttää kansallinen kulttuuri, joka todellisuudessa kuitenkin menehtyy siihen. Tämä sana on nyt tullut lihaksi viime aikoina unkarilaisen, juutalaistaustaisen huippupianisti András Schiffin kohdalla. Hän on ollut riidoissa kotimaansa nykyisen hallituksen kanssa jo jonkin aikaa, mutta hiljattaisessa saksalaiselle Tagesspiegel-lehdelle antamassaan haastattelussa hän on julistanut boikotoivansa vastedes kotimaataan sen nykyisen poliittisen ilmapiirin, antisemitismin ja romanivastaisuuden vuoksi.

Lue lisää | Kommentit (11)

Kirjan ilmestymisen jälkeen kesti jonkin aikaa, ennen kuin se ilmaantui pehmeäkantisena Akateemisen hyllylle, mutta viime vuoden lopulla sain sen viimeinkin käsiini, ja nyt olen lukenut sen niin monta kertaa, että uskallan sanoa siitä jotakin: kyseessä on tietenkin Timothy Snyderin ”Bloodlands - Europe between Hitler and Stalin” (”Verimaat - Eurooppa Hitlerin ja Stalinin välissä” - se on tietenkin käännetty tuoreeltaan myös ruotsiksi nimellä ”Den blodiga jorden - Europa mellan Hitler och Stalin”). Lukijani tietävät hyvin, että makaabereihin harrastuksiini kuuluu ns. vertaileva kansanmurhatutkimus, ja tiedä vaikka joskus uskaltaisin paneutua kirjoittamaan aiheesta jotain akateemisestikin kunnianhimoista, ainakin iiriksi. Itse asiassa olisi melko hyvä idea laatia vaikkapa kansantajuinen iirinkielinen esitys natsivallan ja stalinismin yhtäläisyyksistä ja eroista, koska Irlannissa tiedetään molemmista suhteellisen vähän - maahan on 20. vuosisadan suurista mullistuksista pitkälti sivuun jäänyt lintukoto, jossa siksi jaksetaan vielä lyödä rumpua omista, Auschwitziin ja Kolymaan verrattuna melko vähäpätöisistä koettelemuksista (aiempien vuosisatojen sorto on toki isompi juttu).

Lue lisää | Kommentit (37)

Tšekin ja aiemmin myös Tšekkoslovakian entinen presidentti Václav Havel on poistunut keskuudestamme. Koska Havelin vaiheet viimeisiään vedelleen tšekkoslovakialaisen kommunistidiktatuurin kynsissä aikoinaan inspiroivat minuakin, lienee aiheellista muistella sekä herraa itseään että hänen kotimaataan. Tšekin ja Slovakian erottua siitäkään ei ole enää jäljellä kuin muisto.

Lue lisää | Kommentit (8)

Torstaina esperantistit juhlivat Zamenhof-päivää, liikkeensä perustajan ja esperanton kehittäjän Ludwik Zamenhofin syntymäpäivää, joten puhutaanpa esperantosta ja keinotekoisista kielistä yleensäkin. Olen vuosien varrella tehnyt useitakin vakavia yrityksiä oppia tätä maailman helpoimmaksi sanottua kieltä, mutta en ole omaksunut sitä aktiiviseen käyttööni enkä varmasti osaisi sanoa spontaanisti mitään järkevää esperantoksi. Osittain kysymys on motivaatiosta: juuri helppouden vuoksi esperantossa ei oikein ole haastetta eikä miehenvastusta vanhalle sotaratsulle. Passiivinen esperanton taitoni on kuitenkin niin hyvä, että jos vihreän tähden ritarit joskus ottavat vallan maailmassa, minulle tuskin tulee vaikeuksia ryhtyä heidän yhteistoimintamiehekseen.

Lue lisää | Kommentit (8)

Perinteikäs tietotoimisto UPI kertoo tuoreessa tiedotteessaan, että Arizonassa asuu enemmän alkuperäisten amerikkalaiskielten puhujia - kansanomaisesti: intiaaneja - kuin missään muualla Yhdysvalloissa. Koska olen sekä kielimies että yhtä vastaanottavainen villin lännen mystiikalle kuin kuka tahansa pikkupoika, en tietenkään malta olla tarttumatta näin kiehtovaan aiheeseen. Toki mikään varsinainen asiantuntija en minäkään ole, sillä en osaa puhua, lukea enkä kirjoittaa ainoatakaan intiaanikieltä. Somaliakin osaan enemmän kuin apassia tai navajoa, ja vaikka espanjan kielen harrastuksen myötä olen kiinnostunut myös Etelä-Amerikan alkuperäiskielistä, en ole reipastunut opettelemaan sen enempää inkojen ketsuaa, Paraguayn guarania, mayakieliä kuin atsteekkien nahuatliakaan.

Lue lisää | Kommentit (5)

Niihin aikoihin kun aloin kirjoittaa näitä kolumneja tänne Plazalle, äitini kuoli melko äkillisesti vakavaan sairauteen. Siihen aikaan kun äiti eli, hän toimi mielellään perinteistä isänmaallisuutta edustaneena vastaväittäjänä minun nuoruudessa omaksumalleni vasemmistoidealismille. Toisaalta kaikesta huolimatta olimme yllättävänkin monista asioista aika lailla samaa mieltä, ja äidin vaikutusta oli sekin, että opiskelin saksan maisteriksi ja kirjoitin graduni Saksan menetettyihin itäalueisiin liittyvästä aiheesta. Myös Aleksandr Solzhenitsynin ”Vankileirien saaristo” oli meidän molempian suosikkilukemista ja yhteisiä puheenaiheitamme. Äidin kuoltua minulle oli siis esimerkiksi täällä kirjoittaessani tärkeää päästä jonkinlaiseen synteesiin: nuoren radikaalin aikani oli ohi, nyt tehtäväni oli huolehtia siitä, että äiti ja hänen mielipiteensä jatkaisivat elämistään minussa, että ottaisin äidin edustaman vastuuntuntoisen vanhan hyvän ajan isänmaallisen konservatiivisuuden huomioon kirjoittamisessani omasta aloitteestani, nyt kun äiti ei enää ollut läsnä muistuttamassa asian toisesta puolesta.

Lue lisää | Kommentit (29)

Berliinissä aloitettiin juuri Deutschlandhallen, Saksa-hallin, purkutyöt räjäyttämällä katto. Kyseessä on yksi totalitaristisille maille niin tyypillisistä jättiläismäisistä rakennuksista: se on peräisin kolmikymmenluvun puolivälistä, kun Hitler oli vakiinnuttanut valtansa ja pyrki rakentamaan Saksasta näköisensä. Kuten tiedämme, diktaattori olisi nuorena kovasti mielellään halunnut kouluttautua arkkitehdiksi, ja on pidettävä syvästi valitettavana, ettei hän jaksanut lukea riittävästi matematiikkaa selvitäkseen pääsykokeista. Maailma olisi nykyään huomattavasti ehjempi paikka, jos kohta Eurooppa olisi luultavasti täynnä Architektenbüro Adolf Hitler GmbH:n suunnittelemia pompöösejä urheilupalatseja ja oopperataloja. Hitler tunnetusti omisti paljon aikaa ja vaivaa arkkitehtuuriharrastukselleen päästyään diktaattorina toteuttamaan itseään täysillä, vaikka hänellä oli samaan aikaan tekeillä sellaisia isoja hankkeita kuin Euroopan raunioittaminen suursodalla ja miljoonien ihmisten kaasuttaminen hengiltä. Sopii vain miettiä, mitä hän olisi saanut aikaan panostamalla kaiken tarmonsa rakennusten kehittelyyn.

Lue lisää | Kommentit (9)

Sattuneesta syystä sotaveteraanit ja seksi ovat nousseet julkiseksi puheenaiheeksi, joten kaipa minunkin täytyy puuttua asiaan - olkoonkin, että minua viisaammat ja historiasta paremmin perillä olevat miehet ovat käyntiin lähteneessä keskustelussa tähän puuttuneetkin. Useampi kuin yksi kertoo tunteneensa ja arvostaneensa homoseksuaalisia sotaveteraaneja ja on pahastunut heidän puolestaan, koska katsoo homojen, siinä missä muidenkin rintamamiesten, tehneen velvollisuutensa isänmaan vapauden puolustamiseksi.

Lue lisää | Kommentit (18)

Taas kerran on aika kerätä viikon pikku-uutiset yhdeksi ainoaksi kirjoitukseksi. Igen är det dags för veckans samlade läckerbitar.

Lue lisää | Kommentit (11)

Helsingin Sanomissa kerrottiin juuri, että oli tullut täyteen puoli vuosisataa siitä kun Stalinin ruumis siirrettiin pois mausoleumista ja haudattiin uudelleen vähemmän näkyvälle paikalle. Siirron takana oli tietenkin Nikita Hrushtshov, Stalinin seuraaja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerinä ja hänen kulttinsa purkaja - jos kohta Aleksandr Solzhenitsyn, diktaattorin julmuuksien suurin kronikoitsija, oli oikeassa sanoessaan, että Hrushtshov ei saanut loppuun mitään aloittamastaan, ei edes stalinismin nujertamista. Osaltaan tähän oli toki syynä se, että Hrushtshov oli itse Stalinin järjestelmän kasvatti, jolla oli oma vastuunsa tyrannin hirmuteoista.

Lue lisää | Kommentit (8)

Sekä Vladimir Putin että Neuvostoliiton viimeinen kommunistisen puolueen pääsihteeri Mihail Gorbatšov ovat viime aikoina julkisesti pahoitelleet Neuvostoliiton romahdusta. Putin haluaisi perustaa jonkinlaisen uuden valtio- tai ylikansallisen valtarakenteen entisille neuvostotasavalloille, joka astuisi tavallaan Neuvostoliiton paikalle, Gorba puolestaan pahoittelee sitä, että Neuvostoliittoa ei voitu pelastaa. Nykynäkökulmasta tiedämme, että Neuvostoliitto oli pelottava diktatuuri ja että suurin piirtein kaikki paha, mitä siitä on sanottu, pitää jota kuinkin paikkansa. Miksi kukaan kaipaisi takaisin yhtä historian suurimmista hirmuvalloista?

Lue lisää | Kommentit (9)