Plaza

Farzad Moghaddampour, muslimitaustainen maahanmuuttaja - en ole asiantuntija, mutta nimen perusteella olettaisin hänen olevan iranilaisia - rohkeni ottaa puheeksi suomalaisen alkoholikulttuurin blogissaan ja kertoa, miten vieraalta ja pelottavalta tuntuu joutua tekemisiin sen törkeimpien esiintymismuotojen kanssa, jos on siihen asti kuvitellut Suomesta vain kaikkea kaunista. Jos on kotoisin sellaisesta kulttuuripiiristä, jossa alkoholin nauttiminen on täysin sopimatonta, täytyy olla melkoinen järkytys nähdä sikahumalaisia suomalaisia miehiä kastelemassa kasveja virtsallaan, siitin yhdessä ja pullo toisessa kädessä, eikähän se mikään epätavallinen näky perinteisinä ryyppyjuhlapäivinämme olekaan. Kuten odottaa saattoi, Farzadin kommenttilaatikko täyttyi nopeasti kirouksista ja rivouksista, sillä mikäänhän ei ole suomalaisille rapajuopoille niin vastenmielistä kuin raittiusmies, paitsi islamilaisesta maailmasta tänne muuttanut raittiusmies.

Lue lisää | Kommentit (6)

Viime aikoina muutkin kuin pahamaineinen Björn Wahlroos ovat julkisesti kritisoineet hyvinvointivaltiota - ”kritiikki” tulee tässä yhteydessä ymmärtää sanan viime aikoina yleistyneessä merkityksessä, jonka mukaan esimerkiksi Hitleriä voidaan kutsua ”juutalaisuuden kriitikoksi” - ja kun se kerran tuntuu olevan muotia, minäkin voin tuhertaa muistiin pari sanaa asiasta. Keltään ei varmaankaan ole jäänyt huomaamatta, että suhteeni hyvinvointivaltioon on viime vuosina käynyt yhä epäilevämmäksi, vaikken mielelläni haluakaan samaistua niihin, jotka tuntuvat vastustavan sitä silkasta sadismista. Yksi tärkeimpiä syitä siihen, miksi en halua heittäytyä mukaan käynnissä olevaan retoriseen sotaan sosiaalivaltiota vastaan, on se, etten nuoruusvuosinani varmaankaan olisi selvinnyt hengissä ilman sen ajoittaista apua. Tällä taustalla ei tunnu moraalisesti oikeutetulta kyseenalaistaa sosiaaliapua. Sitä vain ei kehtaa.

Lue lisää | Kommentit (28)

Brindisissä, Italian kengänkorkomaakunnassa, jonka nimi on italiaksi Puglia ja meidän muiden kielillä jokin variantti latinalaisesta nimestä Apulia, on räjähtänyt pommi, joka surmasi yhden ammattikoulutytön ja haavoitti useita muita. Pommin taustalta voi tietysti löytyä mitä porukkaa tahansa muslimiterroristeista äärioikeistoon ja äärivasemmistoon, kun kerran Italiassa ollaan, mutta spekulaatiopörssin tämänhetkisten kurssien mukaan viisas raha veikkaa järjestäytynyttä rikollisuutta, mafiaa. Apuliassa paikallisen rikollisjärjestön nimi tosin ei ole mafia, vaan sacra corona unita,  ”yhdistynyt pyhä kruunu”, ja se on alun perin syntynyt Napolin ja Campanian camorran, ei Sisilian mafian haarana, mutta se on tiettävästi viime aikoina niin heikentynyt, että oikea mafia on syrjäyttämässä sen kotikonnuillaan.

Lue lisää | Kommentit (16)

Niihin aikoihin kun rauha alkoi tulitaukosopimusten myötä palata Pohjois-Irlantiin, myös iirin kielen asia nousi esityslistalle. Siinä missä iiri on Irlannin tasavallassa vielä elävä kieli enimmäkseen länsirannikolla sijaitsevissa kylissä, Pohjois-Irlannista se lienee aitona murteena kadonnut joskus 1900-luvun puolivälin aikoihin, vaikka kielen harrastajia maakunnasta löytyykin joukoittain. Joskus kuulee jopa väitettävän, että iirin kielen asema olisi turvatumpi Pohjois-Irlannissa kuin Irlannin tasavallassa, mikä tietysti on hölynpölyä, mutta pohjoisen kieliliikkeen innokkuus hämää varovaisempiakin. 

Lue lisää | Kommentit (14)

Niin vapaa ja tasa-arvoinen kuin yhteiskuntamme onkin, siinä esiintyy syntipukki- ja paariaryhmiä, joiden lyöminen ja sylkeminen on ollut eliitin, vakiintuneiston ja hallitusherrojen luovuttamaton oikeus jo vuosikymmeniä. Ennen vanhaan tällainen ryhmä olivat aseistakieltäytyjät ja siviilipalvelusmiehet, joita sai solvata ja uhkailla murhilla täysin laillisesti. Tästä katkeroituneina, kuten tiedämme, joukko entisiä siviilipalvelusmiehiä on alkanut brändätä maahanmuuttajia uudeksi maalitauluksi ja pitkälti onnistunutkin siinä. Mutta yksi mudanheiton kohde on pysynyt muuttumattomana, eli opiskelijat. Ne himputin lorveliinit, jotka eivät muuta teekään kuin juhlivat haalarit päällä, ovat sukupuoliyhteyksissä toistensa kanssa ja hoilaavat aivan liian hilpeitä lauluja vappuisin. Aina silloin tällöin joku ministeri tai muu kanisteri alkaa julkisuudessa marmattaa siitä, kuinka ne helvetin stuidut eivät vieläkään valmistu ajoissa ja kuinka tärkeää olisi saada elinkeinoelämän kaleeriin nuoria aironvetäjiä mitä pikimmin. Mielellään maisterintasoisia. Katsokaas kun talous vaatii tuottavan työn tekijöitä.

Lue lisää | Kommentit (31)

George Orwell kirjoitti aikoinaan kodikkaan takanedusesseen englantilaisen murhan rappiosta, jossa murhauutiset sinänsä todettiin oleelliseksi osaksi rattoisaa ja turvallista koti-iltaa: kun kaikki on kunnossa, tuli sijassa, tee keitettynä ja puohtimella peitettynä ja lämmin huopa ympärillä, mistä kunnon englantilaismies haluaa ajankulukseen lukea? Mistäpä muustakaan kuin murhasta. Mutta ei mistä tahansa murhasta, vaan vanhan hyvän ajan oikeasta murhasta. Orwellin mielestä kunnon murhaan kuuluu tukahdutettuja suuria tunteita, joiden vuoksi yhteisön tukipilari, moitteeton ja vanhoillinen mies, surmaa esimerkiksi vaimonsa mitä kammottavimmalla ja tunteisiinvetoavimmalla tavalla. Kunnon murhassa on kyse järkyttävistä, mielellään vielä kielletyn seksuaaliperversseistä intohimoista poroporvarillisen, puhtoisen pinnan alla.

Lue lisää | Kommentit (8)

Näköjään irlantilaisten nettituttujeni Sinn Féin -henkinen osa kohkaa nyt Bobby Sandsista, joten kaipa minun täytyy kirjoittaa pari sanaa suhtautumisestani IRA:han ja Sinn Féiniin iirinkielisyysmiehenä. Suurin piirtein koko sen ajan, kun olen opetellut iiriä, minulle on kerrottu typeriä vitsejä IRA:sta ja terroristipommeista, kunnes olen lopulta alkanut laukoa niitä itsekin. Tiedättehän te nämä jutut: yksinäinen mies ajaa autolla jotain epävirallista rajaseututietä Pohjois-Irlannissa, kun joukko kommandopipoihin sonnustautuneita pyssymiehiä repäisee oven auki. ”Katolinen vai protestantti?” miehet ärjäisevät. ”Ateisti”, autoilija piipittää henki kurkussa, jolloin isoin ja julmin terroristi mylväisee: ”Älä yritä! Katolinen vai protestanttinen ateisti?” - Kun välttämätön huumoriosuus näin on sivuutettu, siirrytään asiaan eli Bobby Sandsin kansainvälistä kuuluisuutta saaneeseen nälkälakkokuolemaan 31 vuotta sitten.

Lue lisää | Kommentit (2)

Kuten hyvin muistatte, olen vuosien varrella julistanut jopa hieman itseäni parodioiden suomalaisen jääkiekkohulluuden kansakunnan syöväksi ja lätkämiehet alkoholisoituneiksi väkivaltarikollisiksi, jotka eivät millään tavalla sovellu esikuviksi kasvavalle nuorisolle. Totta kai minulla on myös ollut unelma: voitto jääkiekosta. Se, että Suomeen mahtuisi lopulta muitakin innostuksen aiheita kuin jääkiekko - että jääkiekon varjo väistyisi Suomen yltä ja nuorille järjestyisi muutakin tekemistä kuin lätkän lätkiminen ja jännääminen. Ei siksi että haluaisin jääkiekon kokonaan kieltää tai karkottaa marginaaliin, mutta en olisi hirveän pahoillani, jos siitä tulisi vain yksi harrastus ja yksi urheilulaji muiden joukossa.

Lue lisää | Kommentit (16)

Perussuomalaisten suhdetoimintamies Matti Putkonen jyrähti tuossa äskettäin siitä, kuinka väärin persuja hänen mielestään viestimissä kohdellaan.  En tiedä oliko kyse freudilaisesta lipsahduksesta vai mistä, mutta Putkonen sanoi ihan oikeasti jota kuinkin niin, että viranomaislähteistä saatuihin tietoihin perustuva kirjoittelu on hänen mielestään vihakirjoittelua ja poliittista vainoa, jos se koskee perussuomalaisia. Putkosen mielestä median edustajien pitäisi neuvotella persujen kanssa yhteiset pelisäännöt siitä, miten puolueesta saa kirjoittaa - kumma kyllä mikään muu puolue ei ole tällaisia rauhanneuvotteluja tarvinnut, vaikka suhteet poliitikkojen ja toimittajien välillä ovat jo toimittajan työn luonteen vuoksi aika ajoin kiristyneet: muistamme esimerkiksi Kalevi Sorsa -vainaan puheet toimittajista sopulilaumoina ja mahtavaa epäparlamentaarista valtaa käyttävinä ”infokraatteina”. Tällaiset vastakkainasettelut nyt kuuluvat länsimaisen demokratian luonteeseen, niille ei voi mitään. Mutta Putkonen yrittää silti voida. Hän vaati mm. lähdesuojan purkua ja uhkasi, että puolueen äänenkannattajasta tehtäisiin ”kiinalainen seinälehti”, jossa esiteltäisiin pahimpia perussuomalaisten loukkaajia.

Lue lisää | Kommentit (21)

On taas vapun, kansallisen viinajuhlamme (yhden niistä) aika. Joskus muinoin keksimme isosiskon kanssa irvailevia määritelmiä eri kännijuhlille: uusi vuosi oli vanhenemisen aiheuttama ahdistus tekosyynä juoda viinaa; vappu oli muistaakseni kevätväsymys tekosyynä juoda viinaa; ja olisiko tuo juhannus sitten ollut kesäpäivän seisaus tekosyynä juoda viinaa, jotenkin niin se meni. Joka tapauksessa vappu on ehdottomasti Suomen suosituin tekosyy nauttia väkijuomia arveluttavan runsaissa määrin: vanhan vitsin mukaan ne oikeat kovan luokan juopot välttelevät vappujuhlintaan osallistumista, koska vappuna on liikkeellä aivan liikaa harrastelijajuoppoja. Ammattimiehestähän mikään ei ole niin ärsyttävää kuin amatöörijuoppo, joka julistaa olevansa ihan kauhean kaatokännissä, ikään kuin humaltumisesta muka jotain tietäisikin.

Lue lisää | Kommentit (6)

Kommentoidaanpa samaan syssyyn toistakin Hesarin toimituksellista tekstiä. Jani Kaaro on siellä näet verrannut suomalaisia koululaisia paviaaneihin, ja näin osuvasta rinnakkainasettelusta tulee aina hyvälle tuulelle, vaikka eläinten ystävät oikeutetusti loukkaantuvatkin siitä, että paviaaneja, noita sympaattisia olentoja, jotka vain toteuttavat Jumalan eli evoluution luomaa luontoaan, näin karkeasti solvataan. Eräs paviaanitutkija, jonka Kaaro kertoo seuranneen tietyn paviaaniyhteisön elämää jo nelisen vuosikymmentä, on nimittäin tehnyt mielenkiintoisen havainnon: kun röyhkeät öykkäripaviaanit kuolevat, niiden perintö ei jää yhteisöön elämään, vaan kiltimmät ja rauhallisemmat paviaanit saavat tällöin yliotteen, ja paviaaniyhteisön elämäntyyli muuttuu niin, että myös ulkopuolelta laumaan liittyvät paviaanit omaksuvat rauhanomaisuuden. Jopa paviaaneilla väkivaltaisuus ja aggressiivisuus on siis opittu kulttuuri eikä mikään geenien sanelema välttämättömyys. 

Lue lisää | Kommentit (7)

Joskus vuosia sitten ”Kramppeja ja nyrjähdyksiä” -sarjakuvassa - kai se se oli? - esiintyi professorikliseen mukainen psykiatri, jolla oli Freudin ulkoinen katsanto ja kädessään kirja ”Depressio - osa perusturvallisuutta?” Siitä saakka olen hekotellut tuolle kirjan nimelle, koska se ilmaisee mielestäni jotain niin tyhjentävän osuvaa juuri suomalaisuudesta. Paavo Rautio kirjoitti äskettäin Hesariin pääkirjoituksen Suomesta pessimismin supervaltana, ja tätä aihetta en tietenkään malta olla nostamatta esiin täälläkin. Pessimismi ja depressio ovat nimittäin molemmat suomalaisten kansantauteja, tai oikeastaan yksi ja sama kansantauti, ja Rautiokin ehti omassa tekstissään ansiokkaasti tulkita myös suomalaisessa politiikassa esiintyvää pessimismiä.

Lue lisää | Kommentit (5)

Hitlerin ”Taisteluni”-kirja on tosin saatavissa saksaksi kaikenlaisilta rupisilta äärioikeistolaisilta nettisivuilta ja käännöksiä myydään niin Israelissa (tunne vihollisesi) kuin islamilaisissakin maissa (joissa on Israelin perustamisen jälkeen alettu massamitassa kääntää länsimaista antisemitististä kirjallisuutta muutenkin, koska omaa intellektuaalisen juutalaisvastaisuuden perinnettä ei samassa mitassa ole), mutta mikään lainkuuliainen kustantamo ei Saksassa ole koskenut kyseiseen törkyyn. Tähän ei ole syynä mikään liittovaltiotason sensuuri, vaikka sitäkään ei ihmettelisi: tiedämmehän esimerkiksi hakaristien julkisen esillä pitämisen olevan Saksassa rikos. Hitlerin kirjan on pitänyt poissa saatavilta Baijerin osavaltio, joka katsoo omistavansa Hitlerin jäämistön, mm. kirjan julkaisuoikeudet. Nyt tähän on tuoreiden uutisten mukaan tulossa muutos, eli kirjasta otetaan uusi virallinen painos.

Lue lisää | Kommentit (13)

Laulajatar Jippu sai tiettävästi kenkää joiltain gospelmusiikin festivaaleilta kun oli mennyt puhumaan seksuaalisesti levottomia Suomen niljakkaimman juontajan keskusteluohjelmassa. Nythän on niin, että Jippu on ennenkin laukonut typeriä ja rivoja julkisesti, ja muistelen eräitäkin niistä jutuista hieman arvostelleeni niinä noloina ja häpeällisinä aikoina, kun olin vielä ns. miesaktivisti ja kuvittelin, että se länsimaisen sivilisaation alasrepimiselle antautunut örseltävä villipeto, jota suomalaiseksi mieheksi kutsutaan, muka ansaitsisi minun tukeni ja myötätuntoni. Onneksi olen sittemmin tervehtynyt ja järkiintynyt tällaisesta sairaasta ja kieroutuneesta ajattelusta ja voin kirjoittaa feministisessä hengessä todellisesta tabuaiheesta eli uskovaisen naisen seksuaalisuudesta.

Lue lisää | Kommentit (4)

Kreikan taidon hankkimisvuosi on täynnä, joten on syytä kertoa, mikä onnistui ja mikä ei. No, aivan ensimmäiseksi joudun toteamaan, etten tietenkään vielä osaa puhua nykykreikkaa millään Demostheneen kaunopuheisuudella, mutta mitenkään hukkaan heitettyä aikaa tämä hanke ei ole ollut, vaan kielen passiivinen taito on kasvanut huimasti. Itse asiassa saattaisin jo oikeastikin puhua sujuvaa kreikkaa, jos minulla olisi ollut syntyperäisiä opettajia, joiden kanssa kieltä olisi voinut opetella puhekieltä. Mutta suurimman osan kreikan kieliopista, erityisesti vaikeasta verbitaivutuksesta, olen jo saanut haltuuni, jos kohta substantiivien sijat, jotka olen niiden helppouden vuoksi jossain määrin laiminlyönyt, ovat vielä pahasti kesannolla.

Lue lisää | Kommentit (1)

Menimme sitten vaimon kanssa katsomaan ”Star Wreck - in the Pirkinningin” tekijöiden uuden elokuvan ”Iron Sky” - ohjaajana Timo Vuorensola, erikoisefekteistä ja avaruusmaisemien mallintamisesta vastaavana Samuli Torssonen, ja pienempinä avustajina varmasti koko joukko edellisestäkin menestyselokuvasta tuttua porukkaa. Elokuvan perusideanahan oli se, että Kuun pimeällä puolella on natsien tukikohta, koska Hitlerin Saksa - vaikkei onnistunutkaan kehittämään atomipommeja - oli päässyt pitkälle rakettitekniikassa ja pystyi siksi aloittamaan avaruuden valloituksen hyvää vauhtia etuajassa. Näistä aineksista olisi mahdollista rakentaa joko ihan vakavamielinen tieteiselokuva tai sitten komedia. Valitettavasti pojat eivät osaa päättää, kumpaa tekisivät, ja vaikka Pirkinningissä oli jossain määrin sama vika, nuorekkaan eloisuutensa ja hillittömän vyörytyksensä ansiosta se nousi puutteitaan suuremmaksi ja kantoi komeasti loppuun asti. Ikävä kyllä Iron Sky on nimenomaan Pirkinningin jälkeen taivaisiin nousseiden odotusten kannalta aikamoinen pettymys.

Lue lisää | Kommentit (21)

Pannaanpa taas kasaan viikon typeryyksien, naurettavuuksien ja hölmöilyjen saldo.

Lue lisää | Kommentit (37)

Kuvitelkaa silmienne eteen entinen Neuvostoliitto lukemattomine, metsän syvyyksiin kätkettyine, unohtuneine joukkohautoineen. Näette luurankojen kaivautuvan vaivalloisesti esiin maakuopista, hoipparoivan seisaalleen ja asettuvan hataraan riviin nostaakseen käden kunniantekoon. Tyhjät silmäkuopat luovat kiitollisen katseensa Suomeen päin. Kunnianteko koskee Sofi Oksasta, joka on omasta taskustaan varmistanut, että saamme Aleksandr Solzhenitsynin pääteoksen, ”Vankileirien saariston”, luettavaksemme suomeksi. Alun perin hän lupaili sitä parin vuoden sisällä, mutta toikin sen meille jo vuodessa. Useimmilla muilla osaamillani kielillä se on ollut keskeytyksettä saatavana 70-luvulta asti, vallankin tietysti ruotsiksi, joka on aina ollut suomalaisille vapauden kieli - eikä vähiten 1970-luvun itsesensuurin aikoina. 

Lue lisää | Kommentit (77)

Rap-artisti Pyhimys itkeskelee Uuden Stürmerin nettisivuilla syrjäytyvien nuorten kohtaloa. Kyseessä ovat ne kaverit, jotka ”saattavat olla koulun käytävän kuninkaita fyysisen voimansa turvin”, mutteivät pärjää luokkahuoneessa eivätkä työelämässä. Eli siis Aino Kontulan eräästä kouluelämää käsittelevästä kirjasta tuttu ”Rotta”, arvaamaton ja väkivaltainen nuorukainen, joka juuri arvaamattomuudellaan ja väkivaltaisuudellaan pitää koko koulua terrorin vallassa, on tässä se tyyppi, jonka tulevaisuudesta ollaan huolissaan. Jos Pyhimys on todellisuudessa niin huolissaan Rotasta ja muista jyrsijöistä, olisi ehkä lupa odottaa hänen velvollisuudentunnon elähdyttämänä astuvan riviin ja rientävän kouluun tekemään työtä heidän hyväkseen, kun kerran hänellä on opettajan koulutuskin melkein valmiina.

Lue lisää | Kommentit (13)

Titanic-laivan uppoamisesta tulee juuri täyteen vuosisata, ja lehdet ovat olleet täynnä sitä muistelevia uutisia. En voi sanoa olevani mikään asiantuntija, mutta sivuaahan tapaus jonkin verran esimerkiksi Irlannin nykyhistoriaa: paatti näet väsättiin kasaan Belfastin (iiriksi tietenkin Béal Feirste) perinteikkäällä Harland-Wolffin telakalla, ja suuri osa kolmannen luokan matkustajista oli köyhiä siirtolaisia matkalla Irlannista Amerikan sokerisannalla hiekoitetulle raitille. Valitettavasti olen hukannut jonnekin erinomaisen kirjan Symbols in Northern Ireland, joka sisälsi mielenkiintoisen artikkelin Titanicin merkityksestä Belfastin kaupungille, joten joutunette matkustamaan kaupunkiin itse tutustuaksenne asiaan. Muistakaa yöpyä Europa-hotellissa, jos rahaa on. Henkilökunta kertoo varmasti hauskoja juttuja niiltä ajoilta, kun pommit vielä paukkuivat Pohjois-Irlannissa.

Lue lisää | Kommentit (4)