Kolinaa PANUhuoneesta: Mies sanojen takana
Olen raittiusmies ja akateeminen renttu Turusta ja toimin kääntäjänä, kielitieteilijänä ja iirinkielisyysaktivistina. Poliittiselta vakaumukseltani olen vasemmistolainen konservatiivi, puoluekantani on Svenska Folkpartiet, nyt ja ikuisesti. Jos sellaista ei mielestäsi voi olla, se on ihan oma ongelmasi.
18. huhtikuuta 2011 lupasin hankkia vuodessa sujuvan nykykreikan taidon. Projektin etenemisestä kertovia merkintöjä julkaistaan aika ajoin.
Blogin moderointilinja vaihtelee viitseliäisyyteni mukaan. Hauskat ja nokkelat trollaukset saavat hyvänä päivänä jäädäkin, mutta henkilökohtaisuuksiin ja selkeisiin asiattomuuksiin menevät viestit poistetaan. Niitä, joille tämä ei mene heti perille, kohdellaan viimeistään kolmannesta häirikköviestistä alkaen spämmääjinä. Jollei tämä miellytä, niin se on voi-voi. Sananvapauskorttiin on sitten turha vedota, omia vääriä mielipiteitäsi sinulla on täysi sananvapaus julistaa omassa nettipäiväkirjassasi. Minun sananvapauttani on, ettei minulla ole mitään velvollisuutta tarjota propaganda-alustaa kaikenlaisille hörhöille.
Viimeksi luettu kirja: ZAMMEL, Michał: W pułapce Gestapo i NKWD. Piotrków Trybunalski 2004.
Paimentolaisia ja valtaistuimia pelissä
3.2.2012
Panu
Fantasiasarja Game of Thrones on pyörinyt meikäläisessä televisiossa jo sen verran aikaa, että uskaltaudun sanomaan siitä pari sanaa. Kyseeääs on yksiselitteisesti täysikasvuisille suunnattu sarja, eikä vain siksi, että siinä mässäillään seksillä melko avoimesti - itse asiassa se seksipuoli on tarkoitettu enemmänkin teini-ikäisille kuin aikuisille. Aikuisinta on, että sarjasta puuttuvat yksiselitteisesti hyvät ja pahat osapuolet, ja hyviksetkin ovat realistisesti kuvattuja aatelisia, julmia alustalaisiaan kohtaan Sarja sijoittuu siihen tavanomaiseen satujen maailmaan, eli tyyliteltyyn keskiaikaan, josta tietysti puuttuvat kaikki merkit kristinuskosta: magia toki toimii, ja monijumalaisuuteen ja paikallisiin jumaluuksiin viitataan.
Tytöt tykkäävät siitä, joka rääkkää sokeaa
31.1.2012
Panu
Minua ei oikeastaan kiinnosta pätkääkään se, kumman ehdokkaistaan tämä vähäjärkisten kääpiömarakattien kansa päättää valita heimopäällikökseen - molemmat ehdokkaat ovat omien rajoitustensa puitteissa kelpo miehiä - mutta eräs Pekka Haaviston tukijoista oli kirjoittanut tästä henkilökohtaisen muiston, joka varmasti oli omiaan tuomaan ehdokkaalle kannattajia. Tukija oli näet Hannes Tiira, näkövammainen pastori ja yksi poikavuosieni idoleista, koska hän noinkin vakavasta vammasta huolimatta oli onnistunut kouluttautumaan papiksi - ilmeisesti vielä aika nuorella iällä, koska hän ei laskujeni mukaan ole minua kuin kaksitoista vuotta vanhempi, mutta jo ala-asteella muistan hänen pitäneen radiossa päivänavausta ja opettajamme kirjoittaneen taululle: Pastori Hannes Tiira on sokea. Tärkeää ei kuitenkaan ole se, että Tiira asettui Haaviston tukijaksi, tärkeää on, millaisen muiston hän Haavistosta kertoi.
-
Plazakauppa
Lue lisää - kokeile kirjahakua!

Steve Jobs
24,90 €
Tiitisen lista
26,70 €
Jumalan sana
24,90 €
Matti Vanhanen
27,90 €
Viinistä viiniin 2012
16,50 €
Öljy, siunaus vai kirous?
30.1.2012
Panu
Puntland, eli somaliksi Buntlaand, on Afrikan sarven kärjessä sijaitseva alue, joka periaatteessa kuuluu Somaliaan. Toisin kuin Somalimaa, Puntland ei pyri eroon Somalian valtiosta, mutta oma erillinen hallintojärjestelmä siellä kyllä on, joka juontaa juurensa 1990-luvun lopulta. Vuonna 1998 alueen älymystö, klaanipäälliköt, liikemiehet, poliitikot ja johtohenkilöt noin yleensä kokoontuivat kuukausia kestäneeseen suurkokoukseen Garoween, Puntlandin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, ja tuloksena saatiin aikaan jonkinlainen sopimus järjestyksenpidosta ja alueen käytännön asioiden hoidosta. Sen jälkeen Puntland on ollut huomattavasti vakaampi kuin Somalia yleensä, ja alueella on pystytty rakentamaan infrastruktuuria ja parantamaan mm. koululaitosta.
Vainojen uhrien päivä, aina ajankohtainen
28.1.2012
Panu
Minullahan oli oikeastaan muitakin projekteja käsillä, mutta eipä kai perjantaina pidettyä vainojen uhrien päivää voi sivuuttaa vaikenemalla, varsinkaan nyt, kun Suomi ja koko Eurooppa seisovat avuttomina uuden fasistisen hirmuvallan kynnyksellä. Viime vuosien äärioikeistolainen teutarointi netissä on kyllä ollut mielenkiintoinen oppitunti ihmisluonnosta näyttäessään, miten helposti Suomen kaltainen suhteellisen vakaan ja sivistyneen länsimaan mainetta nauttinut tasavalta on syöstävissä kaaokseen ja miten helposti täysin marginaalissa olleet ja vainoharhaiset maailmankuvat ovat tuotavissa keskustelun keskiöön.
András Schiffin syndrooma eli Nessoksen tunika
26.1.2012
Panu
Jan Józef Lipski, puolalainen historioitsija ja kirjallisuuskriitikko, kommunistiaikainen toisinajattelija ja natsien vastaisen partisaanisodan veteraani (itse asiassa hän kuului nuoren ikänsä vuoksi partisaanien nuoriso-osastoon Szare Szeregiin eli Harmaisiin riveihin) julkaisi aikoinaan puolalaista katolista nationalismia käsitelleen esseekokoelman Tunika Nessosa, Nessoksen tunika. Kokoelman nimi oli viittaus kreikkalaiseen mytölogiaan, jossa Nessoksen tunika oli tämän nimisen kentaurin verellä kyllästetty vaate. Herakleen vaimo Deianeira oli harhautettu uskomaan, että Nessoksen veressä olisi voimallista lemmenlääkettä, ja kun Herakleessa ilmeni merkkejä toiseen naiseen retkahtamisesta, Deianeira kastoi vaatekappaleen tähän vereen ja antoi sen Herakleelle siinä toivossa että mies unohtaisi muut naiset. Todellisuudessa Nessoksen veri oli polttavaa ja myrkyllistä, ja Herakles kuoli tuskallisesti. Lipski vertasi nationalismia Nessoksen tunikaan: sen julkilausuttu tarkoitus on lääkitä ja eheyttää kansallinen kulttuuri, joka todellisuudessa kuitenkin menehtyy siihen. Tämä sana on nyt tullut lihaksi viime aikoina unkarilaisen, juutalaistaustaisen huippupianisti András Schiffin kohdalla. Hän on ollut riidoissa kotimaansa nykyisen hallituksen kanssa jo jonkin aikaa, mutta hiljattaisessa saksalaiselle Tagesspiegel-lehdelle antamassaan haastattelussa hän on julistanut boikotoivansa vastedes kotimaataan sen nykyisen poliittisen ilmapiirin, antisemitismin ja romanivastaisuuden vuoksi.
Eräs kaverini pyysi minua kirjoittamaan Puntlandin - sen Somalian rauhallisen osan, joka ei halua eroon emämaasta - öljylöydöstä, ja kunhan ensin perehdyn sekä hänen antamiinsa että muihinkin hyödyllisiin linkkeihin, pääsette varmasti kanssani virtuaalimatkalle Afrikan sarveen. Mutta ennen Puntlandia haluan kertoa mielikuvitusmaasta nimeltä Juntlanti, jonka pääkaupunki on Molopea. Kuulostaa melko villiltä, vai mitä? No totta maar, kyse on nimittäin iirinkielisestä jännitysromaanistani Tine san Iúntlainn - ”Tulta Juntlannissa” - joka on alkanut ilmestyä jatkosarjana erään amerikanirlantilaisen nettikaverini julkaisemassa neljännesvuotislehdessä.
Suomalaisen äärioikeiston taustoja
21.1.2012
Panu
Äärioikeisto kannattaa nyt ottaa puheeksi, kun Paavo Lipponen osoitti ajallemme epätavallista miehekkyyttä ja selkärankaa ja puhui äärioikeistosta äärioikeistona ja rasisteista rasisteina. Luonnollisesti itkupillipuolue aloitti välittömästi sen tavallisen nillityksen siitä kuinka vää-ää-äärin on kutsua lapiota lapioksi ja natsia natsiksi. Kun Lipponen mainitsi erityisesti Jussi Halla-ahon ja Jussi Niinistön, Soini kiirehti selittämään, että jälkimmäinen oli kelpo mies - Halla-ahon kunnokkuudesta hän ei sanonut mitään, mikä on hauska esimerkki paljonpuhuvasta vaikenemisesta. Jussi Niinistö oli 90-luvun alussa osallistunut Kansallinen Kulttuuririntama -nimisen surullisen kuuluisan puljun toimintaan, joka - nykyisestä äärioikeistopropagandasta tuttuun tyyliin - luonnehti Kokoomuksen liikemiesliberalistista suuntausta kommunismiksi ja bolsevismiksi ja toivoi puolueeseen puhdistusta. Pulju yritti myös soluttautua Kokoomukseen, mutta sai nenilleen.
Kreikkaa oppimassa, kuudes seurantakirjoitus
18.1.2012
Panu
Vaikka en olekaan jättänyt kreikan opiskelua, olen näköjään unohtanut kirjoittaa siitä muutaman kuukauden ajan, joten nyt on hyvinkin aika uudelle seurantakirjoitukselle. Alun perin asetin tavoitteekseni osata kreikkaa sujuvasti alkaneen vuoden huhtikuussa. Vaikka tämä olisikin epärealistinen tavoite, ainakin voin sanoa, että huhtikuussa kieli on luultavasti riittävän hyvin hallussa, jotta voisin jatkaa siitä eteenpäin lukemalla jotain muuta kuin oppikirjoja. Kirjojen tilaaminen Kreikasta Akateemisen kautta on tosin osoittautunut mahdottomaksi: tällä hetkellä kreikankielinen kirjastoni koostuu olympialaisten kisojen historiaa käsittelevästä kirjasta, jonka olen saanut lainaksi kreikkalaiselta nettitutulta, sekä kahdesta kreikankielisestä dekkarista, jotka joku ystävällinen sielu oli sijoittanut Turun kaupunginkirjaston kierrätyskirja- eli Book Crossing -hyllyyn. Kaikkia kolmea kirjaa olen onnistunut lukemaan pari sivua - nykyisellä taidollani ei vielä selvitä viihderomaaneistakaan, mutta kirjojen lukeminen ei tunnu mahdottomalta tehtävältä, ainoastaan työläältä.
Verenvuodatuksen kotimaat
17.1.2012
Panu
Kirjan ilmestymisen jälkeen kesti jonkin aikaa, ennen kuin se ilmaantui pehmeäkantisena Akateemisen hyllylle, mutta viime vuoden lopulla sain sen viimeinkin käsiini, ja nyt olen lukenut sen niin monta kertaa, että uskallan sanoa siitä jotakin: kyseessä on tietenkin Timothy Snyderin ”Bloodlands - Europe between Hitler and Stalin” (”Verimaat - Eurooppa Hitlerin ja Stalinin välissä” - se on tietenkin käännetty tuoreeltaan myös ruotsiksi nimellä ”Den blodiga jorden - Europa mellan Hitler och Stalin”). Lukijani tietävät hyvin, että makaabereihin harrastuksiini kuuluu ns. vertaileva kansanmurhatutkimus, ja tiedä vaikka joskus uskaltaisin paneutua kirjoittamaan aiheesta jotain akateemisestikin kunnianhimoista, ainakin iiriksi. Itse asiassa olisi melko hyvä idea laatia vaikkapa kansantajuinen iirinkielinen esitys natsivallan ja stalinismin yhtäläisyyksistä ja eroista, koska Irlannissa tiedetään molemmista suhteellisen vähän - maahan on 20. vuosisadan suurista mullistuksista pitkälti sivuun jäänyt lintukoto, jossa siksi jaksetaan vielä lyödä rumpua omista, Auschwitziin ja Kolymaan verrattuna melko vähäpätöisistä koettelemuksista (aiempien vuosisatojen sorto on toki isompi juttu).
Skotlanti vapaaksi?
14.1.2012
Panu
Briteissä keskustellaan jälleen Skotlannin itsenäisyydestä, sillä nationalistipuolue on saanut läpi vaatimuksensa sitä koskevasta kansanäänestyksestä, johon tosin menee vielä pari vuotta. Maa on liitetty Ison-Britannian alueisiin jo vuosisatoja sitten, aluksi yhteisen hallitsijan, sitten erityisen unionilain kautta, ja englanti on ollut skottien julkisen ja virallisen elämän kieli lähes yhtä kauan. Erillisestä skotlantilaisesta identiteetistä ollaan kuitenkin niin vahvasti tietoisia niin Brittein saarilla kuin niiden ulkopuolellakin, että Skotlanti vaikuttaisi hyvinkin vakavastiotettavalta ehdokkaalta maailman kansakuntien joukkoon. Toisaalta juuri Skotlanti on paraatiesimerkki siitä, miten kirjavista ja keskenään ristiriitaisista aineksista kansakunnat voidaan rakentaa.
Pornon hyvyydestä jälleen kerran
11.1.2012
Panu
Kansakunnan ylimmäinen seksualisti Tommi Paalanen puuttui taas omassa blogissaan Aamulehdessä viime aikoina esiintyneeseen pornonvastaiseen kirjoitteluun. Kunnon kansalaisten onkin syytä ärähtää, jos pornon kaltaisia pyhiä arvoja uitetaan liassa ja saastassa, joten otanpa ja kirjoitan muutaman rivin pornon puolesta sivustatueksi Tommille. Hänen mukaansa lehdessä riehuu yksittäinen toimittaja, joka käy jonkinlaista henkilökohtaista ristiretkeä pornoa vastaan hyväksyen haastateltaviksi asiantuntijoikseen ennen muuta uskonnollisesti innoittuneita pornonvastustajia. Toimittaja oli kyllä ottanut yhteyttä sekä Tommiin että Osmo Kontulaan, mutta kummankaan näkemyksiä ei Aamulehden jutussa mainittu, vaan siitä oli käytännössä tehty pornonvastainen pamfletti.
Suomalainen keittiö, mitä se on?
9.1.2012
Panu
Kansainvälinen televisiokulinaristi Anthony Bourdain on kuulemma lopultakin saapunut Suomeen tutustumaan meikäläisen keittiön erikoisuuksiin. Suomalaista perusruokaa on nykyään kuitenkin Marmariksen Mehmetin ja Azerbaidžanin Əlin (juu, kyllä vain niillä on tuollainen kirjain) laittama kebabpizza, eikä isoissa kaupungeissa juurikaan ole suomalaiseen keittiöön erikoistuneita ruokaravintoloita. Jos tavalliselta suomalaiselta kysytään, mitä suomalaiseen keittiöön kuuluu, niin aika monelta meistä menee sormi suuhun.
Viikon sillisalaatit
6.1.2012
Panu
On taas tullut ajankohtaiseksi kirjoittaa sellainen sillisalaattibloggaus. Det är väl dags för en ny sillsalladsbloggning.
Limaista kröhinää sairasvuoteelta
3.1.2012
Panu
Koska tämä on kaiken muun ohessa myös itsensäpaljastushenkinen sosiaalipornoblogi, voinkin samantien tulla ulos kaapista ja kertoa, että minulla diagnosoitiin pitkästä aikaa - ensimmäisen kerran lapsuuden jälkeen - lääkärinhoitoa vaativa sairaus, nimittäin keuhkokuume. Olen tällä hetkellä sairaslomalla päätoimestani, mikä jättää minulle aikaa miettiä yksinäni tyhjänpäiväisyyksiä ja kirjoitella niitä tänne teidän kiusaksenne. Puhutaan siis keuhkokuumeesta.
Valkonaaman pahaa lääkettä, ugh.
31.12.2011
Panu
Eva Biaudet sanoi äskettäin voivansa hyväksyä Suomen Nato-jäsenyyden, ja se aiheutti esimerkiksi vasemmistolaisissa tuttavissani käsittämättömiä pettymyksen aaltoja. Biaudet oli sentään samalla puolella heidän kanssaan esimerkiksi rasisminvastaisuuden osalta, joten hänen Nato-myönteisyytensä reagoitiin kuin jonkinlaiseen petturuuteen. Oletan, että esimerkiksi tietty liikemiesoikeistolainen tylyys köyhiä tai sosiaalipummeja kohtaan olisi hyväksytty paremmin, koska porvarien nyt vain kuuluu sortaa köyhiä. Sitä vastoin Nato-myönteisyys on jonkinlainen sopimus itsensä vanhan vihtahousun kanssa, joka tuntui tekevän Biaudet’sta jonkinlaisen paarian, ellei peräti hirviötä.
Maailma elää ajallaan
29.12.2011
Panu
Kävimmehän mekin vaimon kanssa katsomassa elokuvan In Time, joka ei ole tiettävästi saanut kovin hyviä arvosanoja leffakriitikoilta. Tarina sijoittuu dystooppiseen tulevaisuuteen, jossa ihmiset eivät vanhene kahdennenkymmenennenviidennen ikävuotensa jälkeen, mutta jäljelläoleva elinaika näkyy käsivarressa tikittävässä hohtavassa digitaalikellossa, eikä sitä ole kuin vuosi, ellei asianomainen onnistu hankkimaan enempää työllä, keinottelulla tai varastamalla, millä tavalla nyt yleensä rikastutaan. Aika on siis tässä maailmassa sananmukaisesti rahaa ja yhteiskunta tiukan luokkajakoinen: rikkaat elävät käytännössä ikuisesti omalla vyöhykkeellään riistäen köyhiltä julman kapitalistisesti heidän viimeisenkin sekuntinsa.
Supermiehet piiritystilanteissa
28.12.2011
Panu
Kerran pikkupoikana, oletettavasti Teräsmies-sarjakuvan vaikutuksen alaisena (vaikka Superhessu oikeastaan oli tutumpi), kysyin isoisältäni, mikä sellainen supermies oli. Isoisä ei suoralta kädeltä osannut antaa vastausta, mutta hän kertoi minulle muiston sellaisesta tilanteesta, jossa villiintynyt mies oli ammuskellut kiväärillä kaupungin keskustassa. Tällainen ammuskelija oli ilmeisesti todellisuuden supermies, siis miestä miehempi. Tästä minulle jäi sellainen mielikuva, että mieheyteen, miessukupuoleen, kätkeytyy hillittömiä, vaikeasti hallittavia voimia ja että mies voi olla miehisyydestään niin humaltunut, että hänet täytyy poliisivoimin taltuttaa.
Joulun paras uutinen
25.12.2011
Panu
Joulunseudun odottamaton ilosanoma on se, että Hamas – Palestiinan islamistinen vastarintaliike – on ilmoittanut lopettavansa terroritoiminnan ja siirtyvänsä väkivallattoman luonteiseen politiikantekoon. Vaikka nähtäväksi jääkin, mitä tämä tarkoittaa käytännössä, tätä on syytä pitää hyvänä uutisena kaikkien kannalta, myös ja varsinkin palestiinalaisten, koska heidän ongelmiensa pitkittyminen johtuu pitkälti juuri siitä, että heidän kaikki edunajajajärjestönsä ovat leimautuneet terroristeiksi eivätkä edes ole vaivautuneet erityisemmin välttämään tätä leimaa. Ymmärtääkseni väkivallattomuuteen, passiiviseen vastarintaan ja Mahatma Gandhin perintöön panostava toiminta palestiinalaisten asian puolesta on ollut enemmänkin eurooppalaisten solidaarisuusaktivistien juttu, vaikka Palestiinan arabit ovat kulttuurisemmin länsimaistuneempia kuin yleisesti mielletään, eikä heiltä ole varmastikaan jäänyt huomiotta, miten suuri moraalinen pääoma ohjelmalliseen väkivallattomuuteen liittyy.
Kuoleman varjo pohjoiskorealaisten yllä
22.12.2011
Panu
Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-Il on sitten odotetusti menehtynyt vaivoihinsa, jos on - jo kauan on ollut liikkeellä huhuja siitä, että hän olisi heittänyt lusikan nurkkaan jo vuosia sitten. Näiden tarinoiden mukaan Kimiä olisi pidetty poliittisesti hengissä hänen kuoltuaankin siihen asti, että perimysjärjestys olisi saatu päätettyä. Juttuja pani liikkeelle jo vuonna 2003 muuan japanilainen Pohjois-Korean tuntija - jos hän nyt mikään suuri tuntija olikaan. Suljettuna maana Pohjois-Korea on ennen kaikkea spekulointikohde, ei niinkään tutkimuskohde, ja sen tiedotusvälineissä tunnustetuksi tuntijaksi pääsee luultavasti samalla tavalla kuin ennen vanhaan ns. kremlologiksi: silloinhan esimerkiksi ohjusparaatia vastaanottavien puolueaparaattipapparaisten seisomajärjestys lehterillä pani aina liikkeelle hirmuisen keskustelun ”asiantuntijoiden” piirissä siitä, mitä se merkitsi, että Gromyko ja Suslov olivat vaihtaneet paikkaa sitten viime näkemän. Minulla on sellainen paha aavistus, että Gromyko ja Suslov pirullisesti hihitellen päättivät vaihtaa paikkoja ihan vain saadakseen nauraa lännen kremlologien siitä tekemille johtopäätöksille.
Václav Havelin muisto
20.12.2011
Panu
Tšekin ja aiemmin myös Tšekkoslovakian entinen presidentti Václav Havel on poistunut keskuudestamme. Koska Havelin vaiheet viimeisiään vedelleen tšekkoslovakialaisen kommunistidiktatuurin kynsissä aikoinaan inspiroivat minuakin, lienee aiheellista muistella sekä herraa itseään että hänen kotimaataan. Tšekin ja Slovakian erottua siitäkään ei ole enää jäljellä kuin muisto.
Vanhemmat jutut arkistosta.

